Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttävätkö teitäkin lapsia hankkineiden oudot valitukset itsensä hukkaamisesta?
30.11.2016 |
Jos lapsiperhe-elämä kiireineen tekee sen, ettei pysty elämään "itsensä näköistä elämää", kuten äiti toisessa ketjussa asian ilmaisi, miksi niitä lapsia on sitten hankittu? Minulle on lapsettomanakin ihan selvää, että omat tarpeet joutuu laittamaan monessa asiassa sivuun, jos vanhemmaksi ryhtyy. Koska oma aika, itseeni panostaminen ja henkilökohtainen hyvinvointini ovat minulle tärkeämpiä asioita kuin geenieni jatkaminen, en ole lapsia hankkinut. Enhän valita töistäkään, kun olen kouluttautunut sellaiselle alalle, joka minua kiinnostaa ja koska olen valmis nostamaan elintasoani töissä käymällä.
Minä kun ajattelen, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia valintoja, jotka vähentävät valituksen tarvetta, eivät lisää sitä.
Muita, jotka ajattelevat samalla tavalla?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti mielestäni asiaa ja neutraalisti.
Jostain tuo mammojen hyökkäysreaktio kertoo selvästi.
Ihmiset lisääntyvät tietämättä yhtään mihin ovat ryhtymässä.
Lisääntyminen on epärationaalista ja impulsiivisen lyhytnäköistä eläimellistä toimintaa.
Niin neutraalisti, kun nyt toisten asioilla pätemisestä voi kirjoittaa. Ei lapset ole lapsiperheellisen elämässä se ainoa tekijä, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä elämään. Yleensä tyytymättömyyden tunteen aiheuttaa monien asioiden summa, esimerkiksi työ, raha-asiat, parisuhde, ystävyyssuhteet, perhesuhteet, yhteiskunnallinen asema jne. Sinä tai ap ette halua lapsia ja suhtaudutte lasten hankkimiseen kielteisesti, ehkä siksi näette ainoana muuttujana pelkät lapset, vaikka todellisuudessa asia on paljon laajempi.
Tummennettu kohta on paskaa. Se on sinun omassa päässäsi keksimää höpöhöpöä.
En ala sitä pyytelemään anteeksi ja salailemaan että minäkin olen selvittänyt elämässäni ne arvot jotka minulle ovat tärkeitä, ennen kun olen mennyt vaan lisääntymään.
Voisitko selittää, millä tavalla se on paskaa? Ei nyt lainkaan auennut. Onko tässä muuten joku ehdottanut, että sinun pitäisi pyytää jotain anteeksi? Ei kai tämä ketju edes koskenut sinua - vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ihmetellyt sen jälkeen kun sain oman lapsen.
Toisaalta sinkkuelämä oli mielestäni tylsää. Nytpä ei ainakaan ole tylsää.
Millaisista omista valinnoista ap valittaa ja miksi se on oikeutetumpaa kuin muiden valitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesin että lapsen kanssa joutuu valvomaan. Tiesin että imettäessä on koko ajan kiinni vauvassa. Tiesin että en ehdi harrastamaan 5x viikossa, tiesin että kävelemään opettelevan perässä pitää kulkea. Tiesin että hormoonit vaikuttavat mielialaan. En tiennyt tippaakaan miltä se TUNTUU. Tunsin hukanneeni itseni, valitin siitä ja ihmettelin ääneen. Muita kysymyksiä?
Osaatko yhtään sanoa, mistä tämä johtui? Minulle kun on, anteeksi vain, täysi itsestäänselvyys, että tuollaisessa tilanteessa kokisin hukkaavani itseni, että päiväkausien valvominen tekee minusta itsetuhoisen ja että oman ajan puute saa minut inhoamaan elämääni.
Koetko, että sinulla oli ennen lapsen hankkimista hyvä, huono vai keskinkertainen itsetuntemus? (Tämä on tietysti vähän hölmö kysymys, koska mistäpä huonon itsetunnon ihminen tällaista osaisi arvioida.) -ap
Ihan hyvä itsetuntemus minulla on ollut. Suurin syy oli varmaan hormoonit ja henkinen kriisi/kasvu. Oman ajan puute ei saa minua tavallisesti inhoamaan elämääni. Ei tämä mielestäni liity siihen mitä odotin tai osasin/en osannut ennakoida. En kadu lapsen tekemistä vaikka rankka ensimmäinen vuosi olikin. Harkitsen nyt toista lasta tiedostaen että tulen hukkaamaan itseni taas vuodeksi pariksi. Hyvä jos osaat arvioida analyyttisesti ettet halua lasta. Mutta se ei ole vastakohta sille että kokee vauva-ajan raskaaksi.
Ei varmasti olekaan. Mielenkiintoista, ettet aikaisemman kokemuksesi perusteella pitänyt oman ajan menettämistä itsellesi ongelmana. Minulle nimenomaan se on esimerkki asiasta, jotka tiedän ja tunnen itselleni vahingollisiksi ja omien arvojeni vastaisiksi asioiksi. Esimerkiksi unettomuudesta minulla on sellaista kokemusta, jonka vuoksi en halua missään tapauksessa altistaa itseäni sille uudelleen tieten tahtoen. -ap
sori, ap, teit sen virheen, että kerroit ekalla sivulla jo olevasi lapseton itse.
Jos tätä olisi oikeasti joku lapsia tehnyt pohtinut omasta näkökulmastaa, etenkin kun aloitus tosiaan oli se, että on kuullut monen vanhemman tätä asiaa voivottelevan ääneen kavereilleen, niin ihmisten suhtautuminen olisi ollut toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) ei ole osattu varautua
2) odotetaan, että lapsi kasvaa isommaksiMonet eivät oikeasti tunne omia arvojaan eivätkä ole valmiita myöntämään, että esimerkiksi oma aika, ulkonäkö tai terveys on tärkeämpi juttu kuin vanhemmuus, vaikka on ihan selvää, että monella joku muu arvo kiilaa edelle. Kulttuurissamme kuuluu arvostaa vanhemmuus ja etenkin äitiys ykköseksi ja hankkia lapsia. Mutta sitten, kun oma elämä on ristiriidassa arvojen kanssa, tulee kurja olo ihan väistämättä. -ap
No aika mustavalkoinen olet koulutetuksi ihmiseksi. Huomaa, ettei sulla ole lapsia. Luuletko tosiaan että se elämä on samanlaista koko ajan lapsiperheissä? Kävikö mielessä että en ruuhkavuodet on erilaisia kuin esim. koululaisten kanssa? Olisko sitten luovuttava koko elämänmittaisesta vanhenmuuden ilosta vain siksi, että ärsyttää muutaman vuoden ajan se,ettei ulkonäkö ole parhaimmillaan? Voishan sitä tietysti olla valittamattakin, mut ihmettelen syvästi sun kiinnostusta tätä aihetta kohtaa ja voisin veikata et itsekin joskus sorrut johonkin turhanpäiväiseen valittamiseen...
Eipä tässä ollut kyse mistään pikkuärsytyksistä eikä edes valittamisesta sinäsä vaan siitä, että "elämä ei ole omannäköistä" eli ei vastaa ollenkaan sitä, mitä elämältä haluaa. -ap
Nii? Se elämä ei ole hetkeen omannäköistä, mut vuosikymmenet on. Siinä on katsos se puntari, jonka toisessa päässä on ihana, pitkäkestoinen vanhemmuus ja toisessa se ajoittain stressi ja väsymys. Kiva et sun kaikissa valinnoissa on vaan ollu hyviä puolia. Tai sit oot osannu olla valittamatta. Good for you. Voi olla että sinä mummona valitat kun kukaan ei tule sun luona käymään ja naapurin ovi käy senkin edestä. Esimerkiksi. Muista sitten, et tuo on sitä sinunnäköistä elämää.. Et saa hetkeäkään tuntea muuta kuin vastuuntuntoa siitä omasta valinnasta.
Kestikin yllättävän kauan, ennen kuin tuo kliseinen lapsettomien pelottelu yksinäisellä vanhemmuudella tuli mukaan ketjuun. :D Sinua toivottavasti huojentaa tieto, etteivät lapsettomat ole tutkimusten mukaan eläkeikäisinä yhtään sen yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan. Toivottavasti kukaan ei tuon takia tee arvojensa vastaista päätöstä lisääntyä... -ap
Muistakaa kaikki: jos puhutaan lapsia hankkineiden ihmisten ja lapsettomien ihmisten elämästä, MISSÄÄN NIMESSÄ ei saa tuoda esille lapsettomien elämästä sellaisia puolia, jotka voisivat olla jollain tavalla lapsia hankkineen ihmisen näkökulmasta negatviisista. SE ON KLISEISTÄ PELOTTELUA! Sen sijaan lapseton saa tuoda lapsiperheellisten elämästä esille kaikki mahdolliset negatiiviset piirteet, ja lapsiperheellisen on koettava kaikki nämä piirteet negatiiviseksi, muussa tapauksessa hän esittää ja yrittää kiillottaa kilpeään. Kaikki lapsettoman lapsiperhe-elämästä kertomat asiat ovat REALISMIA.
Ps. Linkki siihen tutkimukseen.
Vierailija kirjoitti:
sori, ap, teit sen virheen, että kerroit ekalla sivulla jo olevasi lapseton itse.
Jos tätä olisi oikeasti joku lapsia tehnyt pohtinut omasta näkökulmastaa, etenkin kun aloitus tosiaan oli se, että on kuullut monen vanhemman tätä asiaa voivottelevan ääneen kavereilleen, niin ihmisten suhtautuminen olisi ollut toinen.
Tässäpä ihminen, joka ei ole tietoinen vertaistuen tärkeydestä. Sitä muuten tällä palstalla ei voi lapsiperheellinen enää toivoa saavansa: jos lapsiperheellinen kokee olevansa uupunut, väsynyt, neuvoton jne., palstan lapsettomat tulevat hänelle kertomaan sen, mitä ap:kin avauksessaan kertoi. Että olisi pitänyt valita toisin, mitäs teit niitä lapsia - anteeksi persehedelmiä ja panopokaaleja - nännännää, minullapa ei ole tuollaisia huolia, koska olen vela (jota kiinnostaa tulla jokaiseen lapsiperhe-elämää koskevaan ketjuun kertomaan, miten ne lapset - anteeksi persehedelmät ja panopokaalit - ja lapsiperhe-elämä ei voisi vähempää kiinnostaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) ei ole osattu varautua
2) odotetaan, että lapsi kasvaa isommaksiMonet eivät oikeasti tunne omia arvojaan eivätkä ole valmiita myöntämään, että esimerkiksi oma aika, ulkonäkö tai terveys on tärkeämpi juttu kuin vanhemmuus, vaikka on ihan selvää, että monella joku muu arvo kiilaa edelle. Kulttuurissamme kuuluu arvostaa vanhemmuus ja etenkin äitiys ykköseksi ja hankkia lapsia. Mutta sitten, kun oma elämä on ristiriidassa arvojen kanssa, tulee kurja olo ihan väistämättä. -ap
No aika mustavalkoinen olet koulutetuksi ihmiseksi. Huomaa, ettei sulla ole lapsia. Luuletko tosiaan että se elämä on samanlaista koko ajan lapsiperheissä? Kävikö mielessä että en ruuhkavuodet on erilaisia kuin esim. koululaisten kanssa? Olisko sitten luovuttava koko elämänmittaisesta vanhenmuuden ilosta vain siksi, että ärsyttää muutaman vuoden ajan se,ettei ulkonäkö ole parhaimmillaan? Voishan sitä tietysti olla valittamattakin, mut ihmettelen syvästi sun kiinnostusta tätä aihetta kohtaa ja voisin veikata et itsekin joskus sorrut johonkin turhanpäiväiseen valittamiseen...
Eipä tässä ollut kyse mistään pikkuärsytyksistä eikä edes valittamisesta sinäsä vaan siitä, että "elämä ei ole omannäköistä" eli ei vastaa ollenkaan sitä, mitä elämältä haluaa. -ap
Nii? Se elämä ei ole hetkeen omannäköistä, mut vuosikymmenet on. Siinä on katsos se puntari, jonka toisessa päässä on ihana, pitkäkestoinen vanhemmuus ja toisessa se ajoittain stressi ja väsymys. Kiva et sun kaikissa valinnoissa on vaan ollu hyviä puolia. Tai sit oot osannu olla valittamatta. Good for you. Voi olla että sinä mummona valitat kun kukaan ei tule sun luona käymään ja naapurin ovi käy senkin edestä. Esimerkiksi. Muista sitten, et tuo on sitä sinunnäköistä elämää.. Et saa hetkeäkään tuntea muuta kuin vastuuntuntoa siitä omasta valinnasta.
Kestikin yllättävän kauan, ennen kuin tuo kliseinen lapsettomien pelottelu yksinäisellä vanhemmuudella tuli mukaan ketjuun. :D Sinua toivottavasti huojentaa tieto, etteivät lapsettomat ole tutkimusten mukaan eläkeikäisinä yhtään sen yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan. Toivottavasti kukaan ei tuon takia tee arvojensa vastaista päätöstä lisääntyä... -ap
Muistakaa kaikki: jos puhutaan lapsia hankkineiden ihmisten ja lapsettomien ihmisten elämästä, MISSÄÄN NIMESSÄ ei saa tuoda esille lapsettomien elämästä sellaisia puolia, jotka voisivat olla jollain tavalla lapsia hankkineen ihmisen näkökulmasta negatviisista. SE ON KLISEISTÄ PELOTTELUA! Sen sijaan lapseton saa tuoda lapsiperheellisten elämästä esille kaikki mahdolliset negatiiviset piirteet, ja lapsiperheellisen on koettava kaikki nämä piirteet negatiiviseksi, muussa tapauksessa hän esittää ja yrittää kiillottaa kilpeään. Kaikki lapsettoman lapsiperhe-elämästä kertomat asiat ovat REALISMIA.
Ps. Linkki siihen tutkimukseen.
En ole ap, mutta onhan tuo yksinaisyydella pelotteleminen jo mennyt kliseiseksi... Ei lapsia saisi hankkia siksi, etta olisi sitten vanhana ihmisena seuraa ja vierailijoita, joku joka pitaisi huolta. Moneen kertaan on tastakin keskusteltu jo palstalla. Ei kannata hypata aaripaasta toiseen, mustasta valkoiseksi... siihen valiinkin mahtuu monta vaihtoehtoa ja varisavya...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) ei ole osattu varautua
2) odotetaan, että lapsi kasvaa isommaksiMonet eivät oikeasti tunne omia arvojaan eivätkä ole valmiita myöntämään, että esimerkiksi oma aika, ulkonäkö tai terveys on tärkeämpi juttu kuin vanhemmuus, vaikka on ihan selvää, että monella joku muu arvo kiilaa edelle. Kulttuurissamme kuuluu arvostaa vanhemmuus ja etenkin äitiys ykköseksi ja hankkia lapsia. Mutta sitten, kun oma elämä on ristiriidassa arvojen kanssa, tulee kurja olo ihan väistämättä. -ap
No aika mustavalkoinen olet koulutetuksi ihmiseksi. Huomaa, ettei sulla ole lapsia. Luuletko tosiaan että se elämä on samanlaista koko ajan lapsiperheissä? Kävikö mielessä että en ruuhkavuodet on erilaisia kuin esim. koululaisten kanssa? Olisko sitten luovuttava koko elämänmittaisesta vanhenmuuden ilosta vain siksi, että ärsyttää muutaman vuoden ajan se,ettei ulkonäkö ole parhaimmillaan? Voishan sitä tietysti olla valittamattakin, mut ihmettelen syvästi sun kiinnostusta tätä aihetta kohtaa ja voisin veikata et itsekin joskus sorrut johonkin turhanpäiväiseen valittamiseen...
Eipä tässä ollut kyse mistään pikkuärsytyksistä eikä edes valittamisesta sinäsä vaan siitä, että "elämä ei ole omannäköistä" eli ei vastaa ollenkaan sitä, mitä elämältä haluaa. -ap
Nii? Se elämä ei ole hetkeen omannäköistä, mut vuosikymmenet on. Siinä on katsos se puntari, jonka toisessa päässä on ihana, pitkäkestoinen vanhemmuus ja toisessa se ajoittain stressi ja väsymys. Kiva et sun kaikissa valinnoissa on vaan ollu hyviä puolia. Tai sit oot osannu olla valittamatta. Good for you. Voi olla että sinä mummona valitat kun kukaan ei tule sun luona käymään ja naapurin ovi käy senkin edestä. Esimerkiksi. Muista sitten, et tuo on sitä sinunnäköistä elämää.. Et saa hetkeäkään tuntea muuta kuin vastuuntuntoa siitä omasta valinnasta.
Kestikin yllättävän kauan, ennen kuin tuo kliseinen lapsettomien pelottelu yksinäisellä vanhemmuudella tuli mukaan ketjuun. :D Sinua toivottavasti huojentaa tieto, etteivät lapsettomat ole tutkimusten mukaan eläkeikäisinä yhtään sen yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan. Toivottavasti kukaan ei tuon takia tee arvojensa vastaista päätöstä lisääntyä... -ap
Tai sit ku olet jossain ällössä lääketieteellisessä toimenpiteessä, ni muista et se on sun valinta. Haluat varmaan tietää terveydentilastasi? Se tuskin normaalisti lohduttaa ku sattuu ja ahdistaa. Mut sun onneks sä et ilmeisesti tunne tuollaisia inhimillisiä tunteita kuten me muuta talliaiset. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti mielestäni asiaa ja neutraalisti.
Jostain tuo mammojen hyökkäysreaktio kertoo selvästi.
Ihmiset lisääntyvät tietämättä yhtään mihin ovat ryhtymässä.
Lisääntyminen on epärationaalista ja impulsiivisen lyhytnäköistä eläimellistä toimintaa.
Niin neutraalisti, kun nyt toisten asioilla pätemisestä voi kirjoittaa. Ei lapset ole lapsiperheellisen elämässä se ainoa tekijä, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä elämään. Yleensä tyytymättömyyden tunteen aiheuttaa monien asioiden summa, esimerkiksi työ, raha-asiat, parisuhde, ystävyyssuhteet, perhesuhteet, yhteiskunnallinen asema jne. Sinä tai ap ette halua lapsia ja suhtaudutte lasten hankkimiseen kielteisesti, ehkä siksi näette ainoana muuttujana pelkät lapset, vaikka todellisuudessa asia on paljon laajempi.
Tummennettu kohta on paskaa. Se on sinun omassa päässäsi keksimää höpöhöpöä.
En ala sitä pyytelemään anteeksi ja salailemaan että minäkin olen selvittänyt elämässäni ne arvot jotka minulle ovat tärkeitä, ennen kun olen mennyt vaan lisääntymään.
Voisitko selittää, millä tavalla se on paskaa? Ei nyt lainkaan auennut. Onko tässä muuten joku ehdottanut, että sinun pitäisi pyytää jotain anteeksi? Ei kai tämä ketju edes koskenut sinua - vai?
Sillä tavalla on paskaa etten ajattele noin kun sinä kuvittelet minun ajattelevan.
Totta kai tämä ketju koskee minua, kun aiheena on: Ihmetyttävätkö teitäkin jne.
Joo! Kyllä ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Millaisista omista valinnoista ap valittaa ja miksi se on oikeutetumpaa kuin muiden valitus?
En osaa oikein valittaa mistään. Valittaminen on minusta melkoista ajanhukkaa ja usein muiden kannalta epäreilua. Valittaminen ei tee elämästäni yhtään helpompaa. Mieluummin vain vaikutan siihen, mihin voin, ja hyväksyn sen, mihin en voi. Joillekin valittaminen tuntuu tuovan helpotusta, tai se on keino käsitellä elämän epäkohtia, ja tämä on tietysti ihan okei. Kuten sanottu, ei tässä se minua kiinnostava ongelma ole valittaminen sinänsä vaan se, että tehdään elämästä itselle vierasta, koska ei tunneta omia arvoja ja hyväksytä omien valintojen ilmeisiä seurauksia. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sori, ap, teit sen virheen, että kerroit ekalla sivulla jo olevasi lapseton itse.
Jos tätä olisi oikeasti joku lapsia tehnyt pohtinut omasta näkökulmastaa, etenkin kun aloitus tosiaan oli se, että on kuullut monen vanhemman tätä asiaa voivottelevan ääneen kavereilleen, niin ihmisten suhtautuminen olisi ollut toinen.
Olet varmasti oikeassa. Unohdin hetkeksi, miten palstalla kaikki keskustelu aina henkilöityy aloittajaan. On vaikea keskustella itse asiasta ihmisen sijaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) ei ole osattu varautua
2) odotetaan, että lapsi kasvaa isommaksiMonet eivät oikeasti tunne omia arvojaan eivätkä ole valmiita myöntämään, että esimerkiksi oma aika, ulkonäkö tai terveys on tärkeämpi juttu kuin vanhemmuus, vaikka on ihan selvää, että monella joku muu arvo kiilaa edelle. Kulttuurissamme kuuluu arvostaa vanhemmuus ja etenkin äitiys ykköseksi ja hankkia lapsia. Mutta sitten, kun oma elämä on ristiriidassa arvojen kanssa, tulee kurja olo ihan väistämättä. -ap
No aika mustavalkoinen olet koulutetuksi ihmiseksi. Huomaa, ettei sulla ole lapsia. Luuletko tosiaan että se elämä on samanlaista koko ajan lapsiperheissä? Kävikö mielessä että en ruuhkavuodet on erilaisia kuin esim. koululaisten kanssa? Olisko sitten luovuttava koko elämänmittaisesta vanhenmuuden ilosta vain siksi, että ärsyttää muutaman vuoden ajan se,ettei ulkonäkö ole parhaimmillaan? Voishan sitä tietysti olla valittamattakin, mut ihmettelen syvästi sun kiinnostusta tätä aihetta kohtaa ja voisin veikata et itsekin joskus sorrut johonkin turhanpäiväiseen valittamiseen...
Eipä tässä ollut kyse mistään pikkuärsytyksistä eikä edes valittamisesta sinäsä vaan siitä, että "elämä ei ole omannäköistä" eli ei vastaa ollenkaan sitä, mitä elämältä haluaa. -ap
Nii? Se elämä ei ole hetkeen omannäköistä, mut vuosikymmenet on. Siinä on katsos se puntari, jonka toisessa päässä on ihana, pitkäkestoinen vanhemmuus ja toisessa se ajoittain stressi ja väsymys. Kiva et sun kaikissa valinnoissa on vaan ollu hyviä puolia. Tai sit oot osannu olla valittamatta. Good for you. Voi olla että sinä mummona valitat kun kukaan ei tule sun luona käymään ja naapurin ovi käy senkin edestä. Esimerkiksi. Muista sitten, et tuo on sitä sinunnäköistä elämää.. Et saa hetkeäkään tuntea muuta kuin vastuuntuntoa siitä omasta valinnasta.
Kestikin yllättävän kauan, ennen kuin tuo kliseinen lapsettomien pelottelu yksinäisellä vanhemmuudella tuli mukaan ketjuun. :D Sinua toivottavasti huojentaa tieto, etteivät lapsettomat ole tutkimusten mukaan eläkeikäisinä yhtään sen yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan. Toivottavasti kukaan ei tuon takia tee arvojensa vastaista päätöstä lisääntyä... -ap
Muistakaa kaikki: jos puhutaan lapsia hankkineiden ihmisten ja lapsettomien ihmisten elämästä, MISSÄÄN NIMESSÄ ei saa tuoda esille lapsettomien elämästä sellaisia puolia, jotka voisivat olla jollain tavalla lapsia hankkineen ihmisen näkökulmasta negatviisista. SE ON KLISEISTÄ PELOTTELUA! Sen sijaan lapseton saa tuoda lapsiperheellisten elämästä esille kaikki mahdolliset negatiiviset piirteet, ja lapsiperheellisen on koettava kaikki nämä piirteet negatiiviseksi, muussa tapauksessa hän esittää ja yrittää kiillottaa kilpeään. Kaikki lapsettoman lapsiperhe-elämästä kertomat asiat ovat REALISMIA.
Ps. Linkki siihen tutkimukseen.
En ole ap, mutta onhan tuo yksinaisyydella pelotteleminen jo mennyt kliseiseksi... Ei lapsia saisi hankkia siksi, etta olisi sitten vanhana ihmisena seuraa ja vierailijoita, joku joka pitaisi huolta. Moneen kertaan on tastakin keskusteltu jo palstalla. Ei kannata hypata aaripaasta toiseen, mustasta valkoiseksi... siihen valiinkin mahtuu monta vaihtoehtoa ja varisavya...
No mun mielestä tämä ap:n aloituksen sisältö on kliseistä, ja tästä on moneen kertaan keskusteltu palstalla. Ap_n aloitus oli myös todella mustavalkoinen. Mites tästä eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaas muuten rauhallisesti se aloitus uudestaan.
Älkää ottako tuota raivokasta asennetta heti alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kannattaa tehdä sellaisia valintoja, että voi elää sitä "oman näköistä" elämää. Hyvän valinnan tunnistaa siitä, että sen seurauksista ei tarvitse valittaa. Vaikea kuvitella, että tästä olisi joku eri mieltä. -ap
Harva kai tietentahoen tekee huonoja valintoja, eiköhän kaikki valitse niin, mikä sillä hetkellä tuntuu oikealta. Johtuuko itsetuntemisen puutteesta, olosuhteiden muuttumisesta vai tiedon lisääntymisestä, saattaa aiempi valinta lopulta tuntua huonolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) ei ole osattu varautua
2) odotetaan, että lapsi kasvaa isommaksiMonet eivät oikeasti tunne omia arvojaan eivätkä ole valmiita myöntämään, että esimerkiksi oma aika, ulkonäkö tai terveys on tärkeämpi juttu kuin vanhemmuus, vaikka on ihan selvää, että monella joku muu arvo kiilaa edelle. Kulttuurissamme kuuluu arvostaa vanhemmuus ja etenkin äitiys ykköseksi ja hankkia lapsia. Mutta sitten, kun oma elämä on ristiriidassa arvojen kanssa, tulee kurja olo ihan väistämättä. -ap
No aika mustavalkoinen olet koulutetuksi ihmiseksi. Huomaa, ettei sulla ole lapsia. Luuletko tosiaan että se elämä on samanlaista koko ajan lapsiperheissä? Kävikö mielessä että en ruuhkavuodet on erilaisia kuin esim. koululaisten kanssa? Olisko sitten luovuttava koko elämänmittaisesta vanhenmuuden ilosta vain siksi, että ärsyttää muutaman vuoden ajan se,ettei ulkonäkö ole parhaimmillaan? Voishan sitä tietysti olla valittamattakin, mut ihmettelen syvästi sun kiinnostusta tätä aihetta kohtaa ja voisin veikata et itsekin joskus sorrut johonkin turhanpäiväiseen valittamiseen...
Eipä tässä ollut kyse mistään pikkuärsytyksistä eikä edes valittamisesta sinäsä vaan siitä, että "elämä ei ole omannäköistä" eli ei vastaa ollenkaan sitä, mitä elämältä haluaa. -ap
Nii? Se elämä ei ole hetkeen omannäköistä, mut vuosikymmenet on. Siinä on katsos se puntari, jonka toisessa päässä on ihana, pitkäkestoinen vanhemmuus ja toisessa se ajoittain stressi ja väsymys. Kiva et sun kaikissa valinnoissa on vaan ollu hyviä puolia. Tai sit oot osannu olla valittamatta. Good for you. Voi olla että sinä mummona valitat kun kukaan ei tule sun luona käymään ja naapurin ovi käy senkin edestä. Esimerkiksi. Muista sitten, et tuo on sitä sinunnäköistä elämää.. Et saa hetkeäkään tuntea muuta kuin vastuuntuntoa siitä omasta valinnasta.
Kestikin yllättävän kauan, ennen kuin tuo kliseinen lapsettomien pelottelu yksinäisellä vanhemmuudella tuli mukaan ketjuun. :D Sinua toivottavasti huojentaa tieto, etteivät lapsettomat ole tutkimusten mukaan eläkeikäisinä yhtään sen yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan. Toivottavasti kukaan ei tuon takia tee arvojensa vastaista päätöstä lisääntyä... -ap
Muistakaa kaikki: jos puhutaan lapsia hankkineiden ihmisten ja lapsettomien ihmisten elämästä, MISSÄÄN NIMESSÄ ei saa tuoda esille lapsettomien elämästä sellaisia puolia, jotka voisivat olla jollain tavalla lapsia hankkineen ihmisen näkökulmasta negatviisista. SE ON KLISEISTÄ PELOTTELUA! Sen sijaan lapseton saa tuoda lapsiperheellisten elämästä esille kaikki mahdolliset negatiiviset piirteet, ja lapsiperheellisen on koettava kaikki nämä piirteet negatiiviseksi, muussa tapauksessa hän esittää ja yrittää kiillottaa kilpeään. Kaikki lapsettoman lapsiperhe-elämästä kertomat asiat ovat REALISMIA.
Ps. Linkki siihen tutkimukseen.
Haha... juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sori, ap, teit sen virheen, että kerroit ekalla sivulla jo olevasi lapseton itse.
Jos tätä olisi oikeasti joku lapsia tehnyt pohtinut omasta näkökulmastaa, etenkin kun aloitus tosiaan oli se, että on kuullut monen vanhemman tätä asiaa voivottelevan ääneen kavereilleen, niin ihmisten suhtautuminen olisi ollut toinen.
Olet varmasti oikeassa. Unohdin hetkeksi, miten palstalla kaikki keskustelu aina henkilöityy aloittajaan. On vaikea keskustella itse asiasta ihmisen sijaan. -ap
Jos olisit tehnyt aloituksen, jossa on vähän enemmän pohdintaa sen sijaan, että kerrot kaiken johtuvan vain valinnoista, voi olla, että aloitustasi ei olisi koettu niin ärsyttävänä.
Sanotko ap hometalon erehdyksessä ostaneelle "kikkelis kokkelis, mitäs läksit, ok-talo oma valinta. Tai kolarin ajaneelle mitäs läksit, oma valinta. Tai työuupuneelle tai työssään näkemästään järkyttyneelle palomiehelle itsepä alasi valitsit? Tiedoksi että kaikkea ei voi vanhemmaksi aikovatkaan ennakoida ja lapsetkin ovat erilaisia kuten myös tukijoukot. Mulla muuten on yksi lapseton tuttu joka ei jaksa yhtään kuunnella lapsiperhearkivalitusta, heti sanoo "oma valinta, mitäs läksit". Mutta omasta työstään ja sen raskaudesta kyllä valittaa tauotta. Herne meni nenään kun lainasin häntä sanomalla "oma valinta..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisista omista valinnoista ap valittaa ja miksi se on oikeutetumpaa kuin muiden valitus?
En osaa oikein valittaa mistään. Valittaminen on minusta melkoista ajanhukkaa ja usein muiden kannalta epäreilua. Valittaminen ei tee elämästäni yhtään helpompaa. Mieluummin vain vaikutan siihen, mihin voin, ja hyväksyn sen, mihin en voi. Joillekin valittaminen tuntuu tuovan helpotusta, tai se on keino käsitellä elämän epäkohtia, ja tämä on tietysti ihan okei. Kuten sanottu, ei tässä se minua kiinnostava ongelma ole valittaminen sinänsä vaan se, että tehdään elämästä itselle vierasta, koska ei tunneta omia arvoja ja hyväksytä omien valintojen ilmeisiä seurauksia. -ap
Etkö ole siis ottanut opiksesi mistään näistä hyvistä argumenteista tässä ketjussa kun et vieläkään ymmärrä?
Ap, minä sanon sen kun haluat sen kuitenkin kuulla: vitsit miten paljon parempi ihminen olet kuin moni muu. Näytät omilla, täydellisillä, valinnoillasi esimerkkiä ja voimme ihastella elämän suoritustasi vain kateellisina <3 Muista ettet saa purkaa negatiivisia tunteitasi jatkossakaan ääneen - kun kaikki tunteet ovat omia valintoja. Me muut voisimme ottaa esimerkkiä sinusta ja padota sisälle ne huonojen päivien tuomat negatiiviset tunteet, jotta kukaan ei erehdy meitä arvostelemaan.
Padotaan kaikki tunteet!