Ihmetyttävätkö teitäkin lapsia hankkineiden oudot valitukset itsensä hukkaamisesta?

1) ei ole osattu varautua

2) odotetaan, että lapsi kasvaa isommaksi

Vierailija kirjoitti:

1) ei ole osattu varautua

2) odotetaan, että lapsi kasvaa isommaksi

Monet eivät oikeasti tunne omia arvojaan eivätkä ole valmiita myöntämään, että esimerkiksi oma aika, ulkonäkö tai terveys on tärkeämpi juttu kuin vanhemmuus, vaikka on ihan selvää, että monella joku muu arvo kiilaa edelle. Kulttuurissamme kuuluu arvostaa vanhemmuus ja etenkin äitiys ykköseksi ja hankkia lapsia. Mutta sitten, kun oma elämä on ristiriidassa arvojen kanssa, tulee kurja olo ihan väistämättä. -ap

1) mies hoitaa lapsia vähemmän kuin oletus oli

2) ei olekaan tukiverkostoa, jonka oletti olevan ja pysyvän

Mitäpä jos ajattelisit asiaa hieman laajemmin kuin vain "mitäs läksit, kikkelis kokkelis" -pohjalta. Yrittäisit vaikka ujuttaa ajatteluusi hieman harmaan sävyjä, etkä näkisi asiaa noin mustavalkoisesti vain sen takia, ettet itse halua lapsia.

Mitä hommasin yhden lapsen juuri tästä syystä. Omaa aikaa on mutta saan kokea myös vanhemmuuden! Ihanaa ja fiksu päätös :)

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos ajattelisit asiaa hieman laajemmin kuin vain "mitäs läksit, kikkelis kokkelis" -pohjalta. Yrittäisit vaikka ujuttaa ajatteluusi hieman harmaan sävyjä, etkä näkisi asiaa noin mustavalkoisesti vain sen takia, ettet itse halua lapsia.

Eihän tämä tietystikään pelkästään vanhempiin liity. Kyllä monet ei-vanhemmatkin tekevät valintoja, joissa ei ole prioriteettien näkökulmasta mitään järkeä, ja joiden seurauksista he sitten valittavat. Vanhemmat ovat vain suurin ja äänekkäin ryhmä, ja lapsen hankkiminen merkittävin ja pysyvin tällainen valinta. Omakotitalosta voi muuttaa takaisin kerrostaloon ja koiran palauttaa kasvattajalle, mutta lapsesta ei oikein pääse eroon. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos ajattelisit asiaa hieman laajemmin kuin vain "mitäs läksit, kikkelis kokkelis" -pohjalta. Yrittäisit vaikka ujuttaa ajatteluusi hieman harmaan sävyjä, etkä näkisi asiaa noin mustavalkoisesti vain sen takia, ettet itse halua lapsia.

Eihän tämä tietystikään pelkästään vanhempiin liity. Kyllä monet ei-vanhemmatkin tekevät valintoja, joissa ei ole prioriteettien näkökulmasta mitään järkeä, ja joiden seurauksista he sitten valittavat. Vanhemmat ovat vain suurin ja äänekkäin ryhmä, ja lapsen hankkiminen merkittävin ja pysyvin tällainen valinta. Omakotitalosta voi muuttaa takaisin kerrostaloon ja koiran palauttaa kasvattajalle, mutta lapsesta ei oikein pääse eroon. -ap

Oletko kiinnostunut siis pohtimaan asiaa, vai kirjoitteletko mieluummin vain erästä englanninkielistä sanontaa lainatakseni sieltä korkean hevosen päältä?

Samaa olen joskus mietiskellyt, mutta antanut asian olla sitten vain niiden ongelma, jotka ongelmasta kärsivät. Itse olen saanut kolme lastani 26-32 vuotiaana ja olin siihen mennessä ihan valmis vanhemmaksi ja perhe-elämän arkeen. Omaa aikaa ei ollut oikeastaan ollenkaan kun miehenikin teki reissutyötä ja toisen lapsen vauva-aikana rakensimme taloa, mutta olin oikein tyytyväinen kaikin puolin. Olin juuri se pullantuoksuinen ihana äiti mikä halusinkin olla. Kaikille äitiys ja lapsien mukana tuleva sitoutuminen ei vain sovi, mutta se asia pitäisi huomata jo ennen lapsien tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen joskus mietiskellyt, mutta antanut asian olla sitten vain niiden ongelma, jotka ongelmasta kärsivät. Itse olen saanut kolme lastani 26-32 vuotiaana ja olin siihen mennessä ihan valmis vanhemmaksi ja perhe-elämän arkeen. Omaa aikaa ei ollut oikeastaan ollenkaan kun miehenikin teki reissutyötä ja toisen lapsen vauva-aikana rakensimme taloa, mutta olin oikein tyytyväinen kaikin puolin. Olin juuri se pullantuoksuinen ihana äiti mikä halusinkin olla. Kaikille äitiys ja lapsien mukana tuleva sitoutuminen ei vain sovi, mutta se asia pitäisi huomata jo ennen lapsien tekemistä.

Tai sitten ne tunteet liittyvät tiettyihin jaksoihin ja elämäntilanteisiin, ja niitä on hyvä purkaa puhumalla. Mun mielestä tällainen puhe on itsensä korottamista ja toisten alentamista, eikä se edesauta avointa keskustelukulttuuria. Kaikkea ei voi ennakoida etukäteen, ette tekään, jotka sitä ennakoimista peräänkuulutatte, eikä se, että joskus valittaa, tarkoita sitä, että oman elämän kaikki perusvalinnat ovat olleet vääriä. Miettikään myös omia motiivejanne puhua tästä: onko se vilpitöntä ihmettelyä, halua tietää, mitä toisten päässä todella liikkuu, vai sittenkin yksi tapa paukutella omia henkseleitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hommasin yhden lapsen juuri tästä syystä. Omaa aikaa on mutta saan kokea myös vanhemmuuden! Ihanaa ja fiksu päätös :)

Miksi tätä on alapeukutettu? Ei ole fiksua tuntea omia rajojaan ja toiveitaan ja toimia niiden perusteella?

Minusta kannattaa tehdä sellaisia valintoja, että voi elää sitä "oman näköistä" elämää. Hyvän valinnan tunnistaa siitä, että sen seurauksista ei tarvitse valittaa. Vaikea kuvitella, että tästä olisi joku eri mieltä. -ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa tehdä sellaisia valintoja, että voi elää sitä "oman näköistä" elämää. Hyvän valinnan tunnistaa siitä, että sen seurauksista ei tarvitse valittaa. Vaikea kuvitella, että tästä olisi joku eri mieltä. -ap

Eli toisin sanoen et ole kiinnostunut pohtimaan asiaa syvemmin kuin siltä valintojen tekemisen kantilta. No, onnistuuhan se noinkin, mutta kai ymmärrät, ettei se ole kuin yksi, aika suppea näkökulma asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen joskus mietiskellyt, mutta antanut asian olla sitten vain niiden ongelma, jotka ongelmasta kärsivät. Itse olen saanut kolme lastani 26-32 vuotiaana ja olin siihen mennessä ihan valmis vanhemmaksi ja perhe-elämän arkeen. Omaa aikaa ei ollut oikeastaan ollenkaan kun miehenikin teki reissutyötä ja toisen lapsen vauva-aikana rakensimme taloa, mutta olin oikein tyytyväinen kaikin puolin. Olin juuri se pullantuoksuinen ihana äiti mikä halusinkin olla. Kaikille äitiys ja lapsien mukana tuleva sitoutuminen ei vain sovi, mutta se asia pitäisi huomata jo ennen lapsien tekemistä.

Tai sitten ne tunteet liittyvät tiettyihin jaksoihin ja elämäntilanteisiin, ja niitä on hyvä purkaa puhumalla. Mun mielestä tällainen puhe on itsensä korottamista ja toisten alentamista, eikä se edesauta avointa keskustelukulttuuria. Kaikkea ei voi ennakoida etukäteen, ette tekään, jotka sitä ennakoimista peräänkuulutatte, eikä se, että joskus valittaa, tarkoita sitä, että oman elämän kaikki perusvalinnat ovat olleet vääriä. Miettikään myös omia motiivejanne puhua tästä: onko se vilpitöntä ihmettelyä, halua tietää, mitä toisten päässä todella liikkuu, vai sittenkin yksi tapa paukutella omia henkseleitä. 

On täysin typerää lisääntyä edesvastuuttomasti, koska siitä lapsestahan tulee vain sijaiskärsijä teidän itsekkäiden idioottien takia, joilla ei ole minkään tason loogisen järjen käytön alkeita edes, vaan pelkkä halu toteuttaa egosentrisiä mielenhäiriöitänne.

Minä minä minä, minä haluan tuon, tai vielä pahemmassa tapauksessa se ajatus on istutettu teille jossakin idioottien laitoksessa, että ainut oikea elämän malli on sukupuolielinten käyttö pelkkään lisääntymiseen.

Ja mikä on lisääntynyt, itsekeskeinen elämänasenne ja tyhmyys ilman minkäänlaisia loogisen järjen käytön perusteita.

Katsokaa vaan lisää salattuja elämiä ja laiminlyökää äpärienne kasvatus, saatanan typerykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa tehdä sellaisia valintoja, että voi elää sitä "oman näköistä" elämää. Hyvän valinnan tunnistaa siitä, että sen seurauksista ei tarvitse valittaa. Vaikea kuvitella, että tästä olisi joku eri mieltä. -ap

Eli toisin sanoen et ole kiinnostunut pohtimaan asiaa syvemmin kuin siltä valintojen tekemisen kantilta. No, onnistuuhan se noinkin, mutta kai ymmärrät, ettei se ole kuin yksi, aika suppea näkökulma asiaan.

Mikä olisi sinusta hyvä täydentävä näkökulma tähän ilmiöön? -ap

Kyllä ap se elämä vielä sinuakin kouluttaa ja tulet oppimaan nöyryyttä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan vaikka kuinka valitsisi oikein. Sinun tekstistäsi huokuu pelottavaa empatiakyvyttömyyttä ja mustavalkoista ajattelua.

Kiireen ja uupumuksen keskellä äiti unohti hetkeksi kiitollisuuden siitä, että valitsi rakkauden, joka ei koskaan kuihdu. Kaikki muu oli vain väliaikaista, kauneus, terveys, raha, vapaa-aika. Suurimman rakkauden rinnalla nämä olivat merkityksettömiä, niitä elämän pieniä asioita. Vääriä valintoja elämää ohjaamaan.

Ei oikeastaan ihmetyta. Sita aiti-unelmaa viela myydaan joka tuutista naisille, ja perhe-onnea miehille ja naisille. Vaikka eteenpain onkin menty, viela moni tuntuu ajattelevan, etta naiseuteen liittyy oleellisena osana aitiys (vaikka mieheyteen ei samalla tavalla liitetakaan isyytta).

Myos vallalla ollut "women can have it all"-muoti on varmasti myos vaikuttanut asiaan niin, etta monet ehka luulevat, ettei elaman TARVITSE muuttua lasten saannin myota. Tai jos se muuttuu, se muutos on vain parempaan suuntaan. Aitiydesta tai vanhemmuudesta valittaminen tai tyytymattomyyden ilmaisut ovat viela aikamoisia tabuja.

Nama siis huomioita tallaisen lapsettoman naisen nakokulmasta. Itse ennakoin elamani muuttuvan huonompaan suuntaan aitiyden kautta ja en siis lapsia ole hankkinut, vaikka lapsista pidankin. Minulla on aika monta ystavaa, joista on tullut meidan ystavyytemme aikana aiteja ja moni on myos heista ilmaissut olevansa usein todella ahdistunut ja stressaantunut aidin roolissaan. Ehka lapsettomalle on helpompi avautua kuin toiselle aidille, varsinkin jos se toinen aiti on aikamoinen kilpavarustelija ja suorittaja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ap se elämä vielä sinuakin kouluttaa ja tulet oppimaan nöyryyttä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan vaikka kuinka valitsisi oikein. Sinun tekstistäsi huokuu pelottavaa empatiakyvyttömyyttä ja mustavalkoista ajattelua.

Suomalaisten lammasmainen nöyryys, nöyristely ja perseennuolemisen kulttuuri on ihan perseestä.

Yhtä hyvin voisit täällä kysellä että miksi ihmiset valittaa yksinelämisen raskautta kun sehän on oma valinta. Ei se kaikille ole sekään raskasta eikä kaikki sitä valinneet.

Olisiko se sinusta parempi, ettei kukaan puhuisi lapsiperheen arjesta ja sen tuomista haasteista? Mistä sinä olisit tiennyt olla tekemättä lapsia, jos kaikki lapselliset pitäisi koko ajan kulissia yllä ja esittäisivät niin kuin koko ajan olisi kivaa

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa tehdä sellaisia valintoja, että voi elää sitä "oman näköistä" elämää. Hyvän valinnan tunnistaa siitä, että sen seurauksista ei tarvitse valittaa. Vaikea kuvitella, että tästä olisi joku eri mieltä. -ap

Ei lasten lapsuus kestä ikuisesti, pikkulapset kasvavat muutamassa vuodessa koululaisiksi.  Siitä eteenpäin löytyy omaa aikaa ja omannäköistä elämää kyllä. Tietenkin lapset ovat rasittavia ja siitä voi puhua ihan ääneen. Miksi pitäisi teeskennellä jotain mitä ei tunne? Ja tietenkin moni haluaisi kaiken yhtäaikaa. Joskus se vaan unohtuu, ettei sitä voi saada muutenkaan. Kuten esimerkiksi harva voi olla opiskelija ja saada hyvää palkka samaan aikaan. 

Myötätuntoinen ihminen lohduttaa jos toisella on paha hetki, eikä hehkuta omaa paremmuuttaan. Tuollainen itsensä ylentäminen taas, voisitko kertoa mitä sinä siitä saat?