Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttävätkö teitäkin lapsia hankkineiden oudot valitukset itsensä hukkaamisesta?
30.11.2016 |
Jos lapsiperhe-elämä kiireineen tekee sen, ettei pysty elämään "itsensä näköistä elämää", kuten äiti toisessa ketjussa asian ilmaisi, miksi niitä lapsia on sitten hankittu? Minulle on lapsettomanakin ihan selvää, että omat tarpeet joutuu laittamaan monessa asiassa sivuun, jos vanhemmaksi ryhtyy. Koska oma aika, itseeni panostaminen ja henkilökohtainen hyvinvointini ovat minulle tärkeämpiä asioita kuin geenieni jatkaminen, en ole lapsia hankkinut. Enhän valita töistäkään, kun olen kouluttautunut sellaiselle alalle, joka minua kiinnostaa ja koska olen valmis nostamaan elintasoani töissä käymällä.
Minä kun ajattelen, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia valintoja, jotka vähentävät valituksen tarvetta, eivät lisää sitä.
Muita, jotka ajattelevat samalla tavalla?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvin voisit täällä kysellä että miksi ihmiset valittaa yksinelämisen raskautta kun sehän on oma valinta.
No en yllä voisi, kun yksineläminen ei ole läheskään kaikille oma valinta. Onko lasten hankkimisen ja sinkkuuden ero todella näin vaikea hahmottaa? Kumpikin vain koituu jotenkin ihmiselle? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin ensimmäiset kolme vuotta todella ahdistaviksi ja varmasti valitin paljon. Lapsi nukkui huonosti ja lähti liikkeelle aikaisin(sai olla koko ajan juoksemassa perässä). Kumpaakaan näistä väsyttävistä jutuista en olisi voinut ennustaa, vaikka lasten kanssa työskennelleenä minulla oli joku kuva lasten kanssa elämisestä. Kun lasta aikoinaan aloimme yrittämään, ei kumpikaan meistä haaveillut vauva-ajasta vaan lähinnä juuri ajasta isomman lapsen kanssa. Elämä on muuttunut koko ajan kivemmaksi, mitä enemmän lapsen kanssa on voinut jutella ja tehdä asioita. Nyt elämä on sata kertaa parempaa kuin ennen lasta, koska nyt minulla on miehen ja ystävien lisäksi elämässä tuo mahtava huumorintajuinen tyyppi, jonka kanssa tehdä kaikenlaista ja jonka äiti saan olla. On jotenkin säälittävää, jos ihminen perustelee lapsettomuutta sillä, että on niin kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja ajastaan, ihan kuin lapsi väistämättä veisi nuo ihmisen elämästä pois. On ihan fine, jos ei lapsia halua. Ja todella hyvä, ettei kaikki niitä tee, mutta nuo lähinnä pinnalliset syyt aiheuttaa helposti 🙄-reaktion. Toisekseen mielestäni kenenkään on ihan turha lähteä arvostelemaan toisten lasten tekoa, ja sitä jos sen kokee rankkana. Meillä kaikilla, kun erilaiset elämäntarinat ja jotkut kokee rankkana ja väsyy sellaisestakin, joka toisen mielestä olisi ihan iisiä.
Omat voimavaransa olisi hyvä edes yrittää tunnistaa. Toki yllätyksiä tulee elämässä aina, mutta jos vaikkapa tuntuu rankalta hoitaa kahta alle kolmevuotiasta lasta kotona, niin ei ehkä ole ihan järjen suurin ajatus pykätä siihen vielä kolmatta lasta lisäksi.
Välillä kyllä ihmetyttää. Joillakin tuntuu olleen ÄÄRIMMÄISEN ruusunpunaiset kuvitelmat siitä minkälaista lasten kanssa on. Taitaa vauvakuume oikeasti sumentaa harkintakyvyn joidenkin kohdalla. Toiset taas tietävät toteuttavansa elämäntehtäväänsä, ja nämä naiset harvemmin valittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni, itseni mukaanlukien, ajattelee, ettei muutu tai hukkaa itseään lapsien myötä. Ei anna niin käydä, ja on hyvä, tasavertainen puoliso joka jakaa vanhemmuuden ja sitä rataa.
Se tulee vähän yllätyksenä sitten.
Sitä on todella vaikea ennakoida, millaista se todella on kun on 24/7 oltava jonkun saatavilla, vaikka olisi kuinka väsynyt. Tai ettei se vanhemmuuden jakaminen puolison kanssa olekaan niin simppeliä kuin voisi kuvitella. Eikä tunnit vuorokaudessa aina riitäkään. Ja koko elämä pyöriikin lapsen/lasten ympärillä, sitä voisi helposti ajatella, että jaksaa ja on aikaa myös treenata, hoitaa kotia, harrastaa, tavata ystäviä... Sitten ei jaksakaan. Tai ehdikään. Ja se ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kannattaa tehdä sellaisia valintoja, että voi elää sitä "oman näköistä" elämää. Hyvän valinnan tunnistaa siitä, että sen seurauksista ei tarvitse valittaa. Vaikea kuvitella, että tästä olisi joku eri mieltä. -ap
Eli toisin sanoen et ole kiinnostunut pohtimaan asiaa syvemmin kuin siltä valintojen tekemisen kantilta. No, onnistuuhan se noinkin, mutta kai ymmärrät, ettei se ole kuin yksi, aika suppea näkökulma asiaan.
Mikä olisi sinusta hyvä täydentävä näkökulma tähän ilmiöön? -ap
Se, että miettii, mistä se tyytymättömyys johtuu. Miksi tuntuu siltä, että on hukannut itsensä. Jos keskittyy vain valintoihin, jää pyörimään aika pieneen luuppiin. Niihin valintoihin kun ei voi takautuvasti vaikuttaa. Syyt, jotka ahdistavat ihmistä, ovat siinä hetkessä, ei niiden kanssa auta sen pohtiminen, mitä valintoja teki kaksi, viisi tai kymmenen vuotta sitten. Valintoja tehnyt ihminen voi olla hyvin erilainen kuin se nykyhetken ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap se elämä vielä sinuakin kouluttaa ja tulet oppimaan nöyryyttä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan vaikka kuinka valitsisi oikein. Sinun tekstistäsi huokuu pelottavaa empatiakyvyttömyyttä ja mustavalkoista ajattelua.
Suomalaisten lammasmainen nöyryys, nöyristely ja perseennuolemisen kulttuuri on ihan perseestä.
Ja kun sen korvaa sinun ja ap:n kaltaisella epäempaattisuudella ja yksisilmäisyydellä, niin hyvä tulee?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suostu vähättelemään itseäni siksi, että tunnen itseni ja omat tarpeeni ja teen valintoja rohkeasti omien arvojeni mukaan. Harkitsevuus, hyvä itsetuntemus, vahva näkemys hyvästä elämästä ja kyky kantaa vastuuta omista tunteistaan ovat sellaisia ominaisuuksia, joita koetataan marginalisoida juuri tuollaisella nöyryyspuheella. -ap
Ei sinun tarvitse vähätellä itseäsi, mutta tarvitsetko todella tuota toisten ihmisten lyttäämistä, jotta tuntisit itsesi hyväksi ihmiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä, jos itse läydät joskus itsesi kuormittavasta tilanteesta, joka johtuu jostain valinnastasi (esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseen liittyen) – miten toivot toisten ihmisten suhtautuvan siihen? Toivotko, että voit keskustella asiasta ilman häpeää, vai toivotko, että ympärillä olevat miettivät asiaa vain tilanteeseen johtaneen valinnan kautta?
Ööö tuota... Minä en kyllä koe, että olisin millään tapaa hukannut itseni, saati valita sellaista. Olen elämääni tyytyväinen ja se on täydin "itseni näköistä". On kolme lasta, on myös akateeminen koulutus. Elämä ei pyöri pelkkien lasten ympärillä, mutta eivät he sivuuntyönnettyjäkään ole. Tasapaino kaikessa. Elämä on hyvää ja omannäköistä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti mielestäni asiaa ja neutraalisti.
Jostain tuo mammojen hyökkäysreaktio kertoo selvästi.
Ihmiset lisääntyvät tietämättä yhtään mihin ovat ryhtymässä.
Lisääntyminen on epärationaalista ja impulsiivisen lyhytnäköistä eläimellistä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Myos vallalla ollut "women can have it all"-muoti on varmasti myos vaikuttanut asiaan niin, etta monet ehka luulevat, ettei elaman TARVITSE muuttua lasten saannin myota. Tai jos se muuttuu, se muutos on vain parempaan suuntaan. Aitiydesta tai vanhemmuudesta valittaminen tai tyytymattomyyden ilmaisut ovat viela aikamoisia tabuja.
Tämä on hyvä pointti. Olen usein miettinyt, kenen etuja tällaisen harhan ylläpitäminen oikein palvelee, ja miksi se on niin suosittu. Elämässä kun ei voi millään saada kaikkea, mitä haluaa, vaan on pakko tehdä välillä kipeitäkin valintoja eri asioiden välillä. Yhden asian saaminen tarkoittaa jostakin luopumista. Kun tuntee omat arvonsa, ei tule niin herkästi luopuneeksi sellaisesta, joka on oikeasti tosi tärkeää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti mielestäni asiaa ja neutraalisti.
Jostain tuo mammojen hyökkäysreaktio kertoo selvästi.
Ihmiset lisääntyvät tietämättä yhtään mihin ovat ryhtymässä.
Lisääntyminen on epärationaalista ja impulsiivisen lyhytnäköistä eläimellistä toimintaa.
Niin neutraalisti, kun nyt toisten asioilla pätemisestä voi kirjoittaa. Ei lapset ole lapsiperheellisen elämässä se ainoa tekijä, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä elämään. Yleensä tyytymättömyyden tunteen aiheuttaa monien asioiden summa, esimerkiksi työ, raha-asiat, parisuhde, ystävyyssuhteet, perhesuhteet, yhteiskunnallinen asema jne. Sinä tai ap ette halua lapsia ja suhtaudutte lasten hankkimiseen kielteisesti, ehkä siksi näette ainoana muuttujana pelkät lapset, vaikka todellisuudessa asia on paljon laajempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suostu vähättelemään itseäni siksi, että tunnen itseni ja omat tarpeeni ja teen valintoja rohkeasti omien arvojeni mukaan. Harkitsevuus, hyvä itsetuntemus, vahva näkemys hyvästä elämästä ja kyky kantaa vastuuta omista tunteistaan ovat sellaisia ominaisuuksia, joita koetataan marginalisoida juuri tuollaisella nöyryyspuheella. -ap
Ei sinun tarvitse vähätellä itseäsi, mutta tarvitsetko todella tuota toisten ihmisten lyttäämistä, jotta tuntisit itsesi hyväksi ihmiseksi?
En kyllä hyvällä tahdollakaan löydä aloituksestani minkäänlaista lyttäämistä. Ellei sinusta se, että odottaa ihmisten todella tekevän arvojensa mukaisia valintoja ja kantavan niistä vastuun, ole lyttäämistä? -ap
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos itse läydät joskus itsesi kuormittavasta tilanteesta, joka johtuu jostain valinnastasi (esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseen liittyen) – miten toivot toisten ihmisten suhtautuvan siihen? Toivotko, että voit keskustella asiasta ilman häpeää, vai toivotko, että ympärillä olevat miettivät asiaa vain tilanteeseen johtaneen valinnan kautta?
Oliko tää ap:lle vai saako muutkin vastata? No vastaan joka tapauksessa.
Haluaisin luonnollisesti ymmärrystä ja tukea. Esim. koliikkivauvan saanut saa valittaa, koska tilanne on niin raskas. Lapsilauman synnyttänyt on ajanut itse itsensä siihen tilanteeseen, että voimavarat loppuu ja se oli täysin odotettavissa. Lestat on ehkä poikkeus, koska lapsimäärä ei ole puhtaasti oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti mielestäni asiaa ja neutraalisti.
Jostain tuo mammojen hyökkäysreaktio kertoo selvästi.
Ihmiset lisääntyvät tietämättä yhtään mihin ovat ryhtymässä.
Lisääntyminen on epärationaalista ja impulsiivisen lyhytnäköistä eläimellistä toimintaa.
Niin neutraalisti, kun nyt toisten asioilla pätemisestä voi kirjoittaa. Ei lapset ole lapsiperheellisen elämässä se ainoa tekijä, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä elämään. Yleensä tyytymättömyyden tunteen aiheuttaa monien asioiden summa, esimerkiksi työ, raha-asiat, parisuhde, ystävyyssuhteet, perhesuhteet, yhteiskunnallinen asema jne. Sinä tai ap ette halua lapsia ja suhtaudutte lasten hankkimiseen kielteisesti, ehkä siksi näette ainoana muuttujana pelkät lapset, vaikka todellisuudessa asia on paljon laajempi.
Siitä lisääntymisestä nyt vain on tiettyjä, käytännössä kaikkia vanhempia koskevia seurauksia, ja jos ei niitä ole valmis ottamaan kantaakseen, ei lapsia tule hankkia. Ihan samalla lailla kuin lemmikkiä ei pidä hankkia, jos ei ole valmis sopeutumaan elämään lemmikin kanssa ja hyväksymään lemmikin omistamisen seurauksia. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti mielestäni asiaa ja neutraalisti.
Jostain tuo mammojen hyökkäysreaktio kertoo selvästi.
Ihmiset lisääntyvät tietämättä yhtään mihin ovat ryhtymässä.
Lisääntyminen on epärationaalista ja impulsiivisen lyhytnäköistä eläimellistä toimintaa.
Niin neutraalisti, kun nyt toisten asioilla pätemisestä voi kirjoittaa. Ei lapset ole lapsiperheellisen elämässä se ainoa tekijä, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä elämään. Yleensä tyytymättömyyden tunteen aiheuttaa monien asioiden summa, esimerkiksi työ, raha-asiat, parisuhde, ystävyyssuhteet, perhesuhteet, yhteiskunnallinen asema jne. Sinä tai ap ette halua lapsia ja suhtaudutte lasten hankkimiseen kielteisesti, ehkä siksi näette ainoana muuttujana pelkät lapset, vaikka todellisuudessa asia on paljon laajempi.
Tummennettu kohta on paskaa. Se on sinun omassa päässäsi keksimää höpöhöpöä.
En ala sitä pyytelemään anteeksi ja salailemaan että minäkin olen selvittänyt elämässäni ne arvot jotka minulle ovat tärkeitä, ennen kun olen mennyt vaan lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti mielestäni asiaa ja neutraalisti.
Jostain tuo mammojen hyökkäysreaktio kertoo selvästi.
Ihmiset lisääntyvät tietämättä yhtään mihin ovat ryhtymässä.
Lisääntyminen on epärationaalista ja impulsiivisen lyhytnäköistä eläimellistä toimintaa.
Niin neutraalisti, kun nyt toisten asioilla pätemisestä voi kirjoittaa. Ei lapset ole lapsiperheellisen elämässä se ainoa tekijä, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä elämään. Yleensä tyytymättömyyden tunteen aiheuttaa monien asioiden summa, esimerkiksi työ, raha-asiat, parisuhde, ystävyyssuhteet, perhesuhteet, yhteiskunnallinen asema jne. Sinä tai ap ette halua lapsia ja suhtaudutte lasten hankkimiseen kielteisesti, ehkä siksi näette ainoana muuttujana pelkät lapset, vaikka todellisuudessa asia on paljon laajempi.
Niin eihän ne lapset mihinkään vaikuta. Se vikahan on aina jossain ulkopuolisessa. Ei itsessä, omissa valinnoissa, eikä etenkään omassa pikku pikku paskapersevauvassa.
En kyllä suostu vähättelemään itseäni siksi, että tunnen itseni ja omat tarpeeni ja teen valintoja rohkeasti omien arvojeni mukaan. Harkitsevuus, hyvä itsetuntemus, vahva näkemys hyvästä elämästä ja kyky kantaa vastuuta omista tunteistaan ovat sellaisia ominaisuuksia, joita koetataan marginalisoida juuri tuollaisella nöyryyspuheella. -ap