Ihmetyttävätkö teitäkin lapsia hankkineiden oudot valitukset itsensä hukkaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Sanotko ap hometalon erehdyksessä ostaneelle "kikkelis kokkelis, mitäs läksit, ok-talo oma valinta.

Se, että omakotitalossa on hometta, ei varmaankaan ole odotettava seuraus omakotitalon ostamisesta (vaikka se onkin riski, johon ostajan täytyy lain mukaankin varautua!). Sen sijaan se, että omakotitaloasuminen on erilaista kuin kerrostaloasuminen, että siitä saa maksaa eri tavalla, että siihen liittyy paljon uusia vastuita ja tehtäviä ja että se vaikuttaa oman omaisuuden arvon kehitykseen eri lailla, ovat kaikki odotettavia seurauksia. -ap

Vierailija kirjoitti:

Saapihan sitä ihmetellä! Muistakaa velat sitten vanhana, että on se hyvä kun naapurin Sirpan arvomaailmaan kuului lapset, niin on hoitajia teillekin, joiden arvomaailmaan ei lapset sovi. Ja on niitä teidän eläkkeiden maksajia, tosin liian vähänhän heitä on sitten kun te olette eläkeiässä. Voi teilläkin arvomaailma muuttua, kun makaatte laitoksessa ja päivän kohokohta on kun hoitaja käy kiireessä vaipan vaihtamassa ja vellin syöttämässä. Mutta nykyäänhän on muotia elää sitä omannäköistä elämää, ja ajatella, että kyllä minä selviän.

Aika sokeasti sitä uskotaan, että omat lapsenne tulevat hoitamaan, vaihtamaan vaippoja, käymään edes vierailulla siellä laitoksessa saati maksamassa sitä hoitoa. Jos hienosti käy, niin varmasti tulevat vierailulle ja auttavat hoitomaksuissa. Mikään takuuhan se lasten osallistuminen vanhemman hoitoon ei tässä yhteiskunnassa todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saapihan sitä ihmetellä! Muistakaa velat sitten vanhana, että on se hyvä kun naapurin Sirpan arvomaailmaan kuului lapset, niin on hoitajia teillekin, joiden arvomaailmaan ei lapset sovi. Ja on niitä teidän eläkkeiden maksajia, tosin liian vähänhän heitä on sitten kun te olette eläkeiässä. Voi teilläkin arvomaailma muuttua, kun makaatte laitoksessa ja päivän kohokohta on kun hoitaja käy kiireessä vaipan vaihtamassa ja vellin syöttämässä. Mutta nykyäänhän on muotia elää sitä omannäköistä elämää, ja ajatella, että kyllä minä selviän.

Ja kun teet lapsen, et vanhene etkä pasko housuun.

Pitää tehdä lapsi että sitten vanhana se lapsi tulee vaihtamaan sen vaipan sinne sairaalaan.

Ai on ihan muotia elää omannäköistä elämää? Voi kamala, onpa itsekästä. Eihän se nyt käy laatuun.

Et ymmärtänyt pointtia, ilmaisin itseni huonosti siis. Jos kukaan ei tekisi lapsia, ei olisi niitä vähiäkään hoitajia, joita tulevaisuudessa on. Että teinä olisin ikionnellinen, että jotkut tekevät lapsia, jotka sitten teitäkin hoitavat. Ei kukaan odota nykyään, että lapset hoitavat vanhempansa.

Ja jo nythän on sairaaloissa se tilanne, että ei ehditä edes syöttää vanhuksia. Oma isäni oli muutaman viikon sairaalassa ennen kuolemaansa ja me lapset kävimme häntä hoitamassa 2-3 kertaa päivässä. Hoitajat vaihtoivat vaipat, mutta me syötimme, pesimme hampaat, puhdistimme silmälasit, veimme kotoa herkkuja, ajoimme parran, veimme villasukkia ja lisäpeittoa, vaadimme lisää kipulääkettä, kävimme kävelyttämässä, juttelimme, lauloimme, luimme lehteä, silitimme kättä jnejne. Nyt tuo sairaalassa makaaminen tuntuu nuorista kaukaiselta asialta, mutta on totta jonain päivänä. Mikäli meillä on silloin varaa enää pitää yllä nykyjärjestelmää.

Joten ei kannata ihan niin hirmuisesti ihmetellä, vaan olla kiitollinen, että suurin osa niistä väsyneistäkin vanhemmista selviää arvokkaasta tehtävästään ihan kunnialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on faktaa, että vanhemmuuteen sisältyy paljon erilaisia tunteita ääripäästä toiseen. Oikeastaan koko tunneskaala on käytössä. Ja se on totuus,joka ei liity valintoihin millään tavalla. Niistä tunteista ja ajatuksista, joita vanhemmuus aiheuttaa, saa ja pitää puhua. Miksi se on jollekin ongelma? Vanhemmuus on niin iso asia,eikä mitään ruusuilla tanssimista aina, miksi siitä pitäisi puhua vain kivoja asioita? Jos valittaa siitä,ei se tarkoita,että eläisi vastoin arvojaan tai olisi täysin tyytymätön. Vanhemmaksi tulo on iham luonnollinen elämän kriisi ja siitä ja sen haasteista puhuminen on täysin tervettä ja suotavaa. Enemmän koen ongelmaksi sen,että naiset elää ristipaineessa ja yrittävät tehdä kaikkea ja samaan aikaan. Kaiken voi todellakin saada,mutta ei välttämättä kerralla. Lapsetkin kasvaa ja sitten on aikaa omille jutuille.

Nykyään täytyy kaiken olla niin täydellistä, ei siihen sovi raskaus, synnytys, imetys, vauvanhoito, väsymys jne. Sehän on ihan kamalaa, ei voikaan elää koko ajan itselleen. Ei voi toteuttaa itseään. Joutuu kohtaamaan tunteistä äärilaidasta toiseen ja se ei sovi. Pitää olla hillitty ja hallittu, jos mieli on maassa, otetaan pilleri. Pitää olla aina onnellinen ja jos ei ole, se johtuu omista valinnoista ja on siis oma vika.

Tällainen on nykymaailma, kylmä ja kova paikka ja koko ajan kovenee.

Minusta nykymaailma on taas todella hieno paikka, koska meille on viimeinkn mahdollista valita, mhaluammeko kokea noita listaamiasi asioita vai emme. Ennen tätä vaihtoehtoa ei ollut, vaan lapsia tuli kaikille seksuaalisesti aktiivisille ja terveille naisille. Se loi tietenkin tarpeen selittää kaikki lisääntymisen huonot puolet pois.  Enää meidän ei tarvitse niin tehdä, ja on parempikin ettemme tee. Kenenkään ei pitäisi joutua yllättymään siitä, että parisuhteessa tulee vaikeampaa tai omaa aikaa ei ole entiseen malliin. -ap

Et voi sekä syödä kakkua että säästää sitä.

Itse sain esikoiseni tänä syksynä. Ja olen pystynyt kyllä tekemään omia juttuja paljonkin vaikka olisi vauva mukanakin jutuissa. Joten aika paikalleen täytyy jäädä jos näin pääsee käymään, että ihan minuutensa kadottaa. Sitten kun on isompi lapsi niin pitää pystyä näitä omia juttujaan silti tekemään, ellei aio kasvattaa lastaan yksin leikkivää erakkoa. Hoitopaikkaan päiväksi tms.

Pitää pystyä jatkamaan normaalia elämää lapsen syntymän jälkeen ja silti tietty muistaa että pieni lapsi on riippuvainen hyvästä hoidosta. Jos antaa oman liekkinsä sammuaniin kyllä lapsi sen huomaa nopeasti ja muuttuu onnettomaksi itsekin. Tätä mieltä minä ainakin olen.

Tuleeko jollekin vielä nykypäivänä yllätyksenä, että valtaosa ihmisistä ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle? Lapsia hankitaan ja sitä ehkä kadutaankin, mutta ei sitä voida myöntää. Siksi puretaan omaa turhautumista ihmisiin, jotka eivät ole hankkineet lapsia, koska he pääsevät niin helpolla. Esimerkiksi itsekkääksi haukkuminen on erittäin tavallinen tapa.

Toki valtaosa lapsia hankkivista on niin tyhmiä, että eivät he osaa edes kuvitella tilannetta ilman lapsia. He keskittyvät lapsen tärkeyteen, joka ajan myötä onkin ihan todellinen asia. Jos lapsiin on hyvät välit, niin saat tavallaan luottoystävän, joka sinulta mahdollisesti katoaa, kun omat vanhempasi kuolevat. Toki voi olla sisaruksia, mutta kaikilla ei ole ja hekin voivat menehtyä ennen sinua. Lapset todennäköisesti elävät sinua pidempään ja siten saat seuraa ja tukea vanhoille päiville asti. 

Itse en kuitenkaan halua uhrata parasta aikaa elämästäni siksi, että huonoin aika elämästäni olisi hieman mukavampaa. Tai no katsotaan vanhempana, mutta ainakaan vielä minulla ei ole mitään kiinnostusta lasten hankkimiseen. Odotan niin pitkään, että olen siihen halukas ja jos silloin on liian myöhäistä, niin sitten on.

"Minä kun ajattelen, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia valintoja, jotka vähentävät valituksen tarvetta, eivät lisää sitä."

Nimenomaan. Näin olen elämääni elänyt ja olen erittäin tyytyväinen kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saapihan sitä ihmetellä! Muistakaa velat sitten vanhana, että on se hyvä kun naapurin Sirpan arvomaailmaan kuului lapset, niin on hoitajia teillekin, joiden arvomaailmaan ei lapset sovi. Ja on niitä teidän eläkkeiden maksajia, tosin liian vähänhän heitä on sitten kun te olette eläkeiässä. Voi teilläkin arvomaailma muuttua, kun makaatte laitoksessa ja päivän kohokohta on kun hoitaja käy kiireessä vaipan vaihtamassa ja vellin syöttämässä. Mutta nykyäänhän on muotia elää sitä omannäköistä elämää, ja ajatella, että kyllä minä selviän.

Ja kun teet lapsen, et vanhene etkä pasko housuun.

Pitää tehdä lapsi että sitten vanhana se lapsi tulee vaihtamaan sen vaipan sinne sairaalaan.

Ai on ihan muotia elää omannäköistä elämää? Voi kamala, onpa itsekästä. Eihän se nyt käy laatuun.

Et ymmärtänyt pointtia, ilmaisin itseni huonosti siis. Jos kukaan ei tekisi lapsia, ei olisi niitä vähiäkään hoitajia, joita tulevaisuudessa on. Että teinä olisin ikionnellinen, että jotkut tekevät lapsia, jotka sitten teitäkin hoitavat. Ei kukaan odota nykyään, että lapset hoitavat vanhempansa.

Ja jo nythän on sairaaloissa se tilanne, että ei ehditä edes syöttää vanhuksia. Oma isäni oli muutaman viikon sairaalassa ennen kuolemaansa ja me lapset kävimme häntä hoitamassa 2-3 kertaa päivässä. Hoitajat vaihtoivat vaipat, mutta me syötimme, pesimme hampaat, puhdistimme silmälasit, veimme kotoa herkkuja, ajoimme parran, veimme villasukkia ja lisäpeittoa, vaadimme lisää kipulääkettä, kävimme kävelyttämässä, juttelimme, lauloimme, luimme lehteä, silitimme kättä jnejne. Nyt tuo sairaalassa makaaminen tuntuu nuorista kaukaiselta asialta, mutta on totta jonain päivänä. Mikäli meillä on silloin varaa enää pitää yllä nykyjärjestelmää.

Joten ei kannata ihan niin hirmuisesti ihmetellä, vaan olla kiitollinen, että suurin osa niistä väsyneistäkin vanhemmista selviää arvokkaasta tehtävästään ihan kunnialla.

Luuletko oikeasti, että hoitajien määrä riippuu siitä, kuinka paljon uusia ihmisiä täällä tuotetaan? Meillä on jo nyt tuhansia ja tuhansia työttömiä. Ei sinun lastesi sukupolvi elä enää maailmassa, jossa ihmisiä tarvitaan tuottamaan taloudellista vaurautta. Robotisaatio vie suuren osan työpaikoista, joten työntekijöitä tarvitaan vähemmän. Ihmiset ovat kuluerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saapihan sitä ihmetellä! Muistakaa velat sitten vanhana, että on se hyvä kun naapurin Sirpan arvomaailmaan kuului lapset, niin on hoitajia teillekin, joiden arvomaailmaan ei lapset sovi. Ja on niitä teidän eläkkeiden maksajia, tosin liian vähänhän heitä on sitten kun te olette eläkeiässä. Voi teilläkin arvomaailma muuttua, kun makaatte laitoksessa ja päivän kohokohta on kun hoitaja käy kiireessä vaipan vaihtamassa ja vellin syöttämässä. Mutta nykyäänhän on muotia elää sitä omannäköistä elämää, ja ajatella, että kyllä minä selviän.

Ja kun teet lapsen, et vanhene etkä pasko housuun.

Pitää tehdä lapsi että sitten vanhana se lapsi tulee vaihtamaan sen vaipan sinne sairaalaan.

Ai on ihan muotia elää omannäköistä elämää? Voi kamala, onpa itsekästä. Eihän se nyt käy laatuun.

Et ymmärtänyt pointtia, ilmaisin itseni huonosti siis. Jos kukaan ei tekisi lapsia, ei olisi niitä vähiäkään hoitajia, joita tulevaisuudessa on. Että teinä olisin ikionnellinen, että jotkut tekevät lapsia, jotka sitten teitäkin hoitavat. Ei kukaan odota nykyään, että lapset hoitavat vanhempansa.

Ja jo nythän on sairaaloissa se tilanne, että ei ehditä edes syöttää vanhuksia. Oma isäni oli muutaman viikon sairaalassa ennen kuolemaansa ja me lapset kävimme häntä hoitamassa 2-3 kertaa päivässä. Hoitajat vaihtoivat vaipat, mutta me syötimme, pesimme hampaat, puhdistimme silmälasit, veimme kotoa herkkuja, ajoimme parran, veimme villasukkia ja lisäpeittoa, vaadimme lisää kipulääkettä, kävimme kävelyttämässä, juttelimme, lauloimme, luimme lehteä, silitimme kättä jnejne. Nyt tuo sairaalassa makaaminen tuntuu nuorista kaukaiselta asialta, mutta on totta jonain päivänä. Mikäli meillä on silloin varaa enää pitää yllä nykyjärjestelmää.

Joten ei kannata ihan niin hirmuisesti ihmetellä, vaan olla kiitollinen, että suurin osa niistä väsyneistäkin vanhemmista selviää arvokkaasta tehtävästään ihan kunnialla.

Luuletko oikeasti, että hoitajien määrä riippuu siitä, kuinka paljon uusia ihmisiä täällä tuotetaan? Meillä on jo nyt tuhansia ja tuhansia työttömiä. Ei sinun lastesi sukupolvi elä enää maailmassa, jossa ihmisiä tarvitaan tuottamaan taloudellista vaurautta. Robotisaatio vie suuren osan työpaikoista, joten työntekijöitä tarvitaan vähemmän. Ihmiset ovat kuluerä.

Varmasti hän luulee juuri noin.

Toinen harhaluulo on että itse itselleen maksamaa eläkettä ei saisi nauttia jos maapallon liikakansoitus ei jatku. Sekin unohtuu että lapsiin menee yhteiskunnan varoja, eivät he ole välttämättä mitään nettomaksajia todellakaan.

Vaikka ap yrität kuinka asiaa kiertää sun vastauksista paistaa empatiakyvyttömyys eli kyky asettua toisen asemaan kun kyseessä on nimenomaan vanhemmuus. Ja myös selvästi halu yrittää asettua toisen asemaan tässä tapauksessa. Uupunut ja osaansa valittava vanhempi ei oikeasti ansaitse yhtään enempää halveksuntaasi kuin uraansa ja ammatinvalintaansa pettynyt lääkäri. Jälkimmäinen luultavasti saisi ymmärtyksesi vaikka hänelläkin on "kikkelis kokkelis oma valinta". Kukaan ei voi ennalta tietää mitä olisi oikeasti omalla kohdalla vanhemmuus, hometalo, lääkärin ammatissa olo tai vaikka lottovoitto. Kaikki sisältää ns. liikkuvia osia ja vaihtelevia tilanteita ja kaikilla saa oli minuus välillä hukassa ja myös saa ja pitää voida valittaa. Kun odotin lasta yritin ennakoida väsymystä ja päätin että nukun sitten vauvan päiväunilla jos yöllä valvotaan, vauvathan nukkuvat n. 16 h vrk. joten siitä jää mullekin unta. Mutta mun vauva nukkuikin max. 20 min pätkiä päivin ja öin, senkin vain sylissä tai liikkuvissa rattaissa. Muutoin huusi kipujaan. Olin ekan 3 kk jälkeen niin loppu että varmasti oli minuuskin hukassa. Kokeile ap rakas herätä vaikka edes viikko 20 min välein kävelemään kuunnellen vaikka edes kovaa musiikkia. Lupaa ettet valita, lupaa että olet oma itsesi, tavoitteellinen ja organisointikykyinen. Sä et ap tiedä mitä voi olla valvominen ja minkälaiseksi muuttuisit infernaalisessa univelassa. Ei siinä minuus edes jaksa kiinnostaa. Ja tosiaan tiedoksi jotkut vauvat nukkuvat ihan hyvin alusta saakka, et voi ennalta tietää mitä saat ja miten sen koet. On empatiakyvyn puutetta hokea omaa valintaa vaikka muuta yrität väittää. Ja tiedätkö mitä, mä valitin puolikuolleena väsymyksestä enkä todellakaan ollut oma itseni ja parhaimmillani. Ja muutaman vuoden jälkeen halusin vielä toisen lapsen. Ja tämä kuopus oli ihan erilainen. Se nukkui eikä huutanut kipujaan. Olen kiitollinen että olen saanut kokea molemmat, en oo enää niin mustavalkoinen ajattelultani. Tekisi hyvää sinullekin vähän saada lisää elämänkokemusta ap...

Ajattelin samalla tavalla kuin ap kun olin lapseton. Sain vanhalla iällä (39) lapsen, joka varmaan jää ainoksi koska ikä. Mutta olen yllättynyt miten hyvin kaikki on mennyt. Lapsi tyytyväinen, nukkuu ja syö hyvin. Isä hoitaa upeasti (ehti haaveilla monta vuotta vauvasta) ja isovanhemmat auttaa aina kun tarve. Ja jos jotain hyvää tästä vanhasta iästä on niin se, että talo ja muut maksettu ja rahaa säästössä, että isä voi jäädä mun puolesta niin pitkälle hoitovapaalle ku haluaa...

En tiedä miksi kaikilla ei onnistu elämään oman näköistä elämää lasten kanssa. Meillä se on onnistunut tosi mukavasti, toki erona moniin pareihin se että me ihan aidosti hoidetaan kaikki puoliksi vauvasta lähtien. Esim. minä vauvan äiti olen aloittanut uuden harrastuksen ja opiskelen pääsykokeisiin, meillä on toinenkin lapsi. Olen kyllä väsynynyt jne mutta varmaan olisin töissä käydessäkin väsynyt, vähän eri tavalla. Osa-aikaa on pyritty tekemään lasten päiväkoti-iässä että jää aikaa muullekin.

Ei siis kaikille käy niin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi kaikilla ei onnistu elämään oman näköistä elämää lasten kanssa. Meillä se on onnistunut tosi mukavasti, toki erona moniin pareihin se että me ihan aidosti hoidetaan kaikki puoliksi vauvasta lähtien. Esim. minä vauvan äiti olen aloittanut uuden harrastuksen ja opiskelen pääsykokeisiin, meillä on toinenkin lapsi. Olen kyllä väsynynyt jne mutta varmaan olisin töissä käydessäkin väsynyt, vähän eri tavalla. Osa-aikaa on pyritty tekemään lasten päiväkoti-iässä että jää aikaa muullekin.

Ei siis kaikille käy niin.

Ja puhun nyt elämästä vauvavuoden sokin jälkeen. Yleensä se palautuu normaaleille urilleen. Vauvavuosi on vain yksi vuosi elämästä, ei ole pakko kulkea ihan täysillä tehoillla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ap yrität kuinka asiaa kiertää sun vastauksista paistaa empatiakyvyttömyys eli kyky asettua toisen asemaan kun kyseessä on nimenomaan vanhemmuus. Ja myös selvästi halu yrittää asettua toisen asemaan tässä tapauksessa. Uupunut ja osaansa valittava vanhempi ei oikeasti ansaitse yhtään enempää halveksuntaasi kuin uraansa ja ammatinvalintaansa pettynyt lääkäri. Jälkimmäinen luultavasti saisi ymmärtyksesi vaikka hänelläkin on "kikkelis kokkelis oma valinta". Kukaan ei voi ennalta tietää mitä olisi oikeasti omalla kohdalla vanhemmuus, hometalo, lääkärin ammatissa olo tai vaikka lottovoitto. Kaikki sisältää ns. liikkuvia osia ja vaihtelevia tilanteita ja kaikilla saa oli minuus välillä hukassa ja myös saa ja pitää voida valittaa. Kun odotin lasta yritin ennakoida väsymystä ja päätin että nukun sitten vauvan päiväunilla jos yöllä valvotaan, vauvathan nukkuvat n. 16 h vrk. joten siitä jää mullekin unta. Mutta mun vauva nukkuikin max. 20 min pätkiä päivin ja öin, senkin vain sylissä tai liikkuvissa rattaissa. Muutoin huusi kipujaan. Olin ekan 3 kk jälkeen niin loppu että varmasti oli minuuskin hukassa. Kokeile ap rakas herätä vaikka edes viikko 20 min välein kävelemään kuunnellen vaikka edes kovaa musiikkia. Lupaa ettet valita, lupaa että olet oma itsesi, tavoitteellinen ja organisointikykyinen. Sä et ap tiedä mitä voi olla valvominen ja minkälaiseksi muuttuisit infernaalisessa univelassa. Ei siinä minuus edes jaksa kiinnostaa. Ja tosiaan tiedoksi jotkut vauvat nukkuvat ihan hyvin alusta saakka, et voi ennalta tietää mitä saat ja miten sen koet. On empatiakyvyn puutetta hokea omaa valintaa vaikka muuta yrität väittää. Ja tiedätkö mitä, mä valitin puolikuolleena väsymyksestä enkä todellakaan ollut oma itseni ja parhaimmillani. Ja muutaman vuoden jälkeen halusin vielä toisen lapsen. Ja tämä kuopus oli ihan erilainen. Se nukkui eikä huutanut kipujaan. Olen kiitollinen että olen saanut kokea molemmat, en oo enää niin mustavalkoinen ajattelultani. Tekisi hyvää sinullekin vähän saada lisää elämänkokemusta ap...

En ole ap.

Minä tiedän mitä on valvominen. Minulla ei ole lapsia, mutta olen meinannut tappaa itseni unettomuuden takia.

Miten tyhmä voi olla ihminen joka ei tajua että vauvat valvottavat öisin?

Tuo on sellainen asia joka pitäisi pystyä ennakoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ap yrität kuinka asiaa kiertää sun vastauksista paistaa empatiakyvyttömyys eli kyky asettua toisen asemaan kun kyseessä on nimenomaan vanhemmuus. Ja myös selvästi halu yrittää asettua toisen asemaan tässä tapauksessa. Uupunut ja osaansa valittava vanhempi ei oikeasti ansaitse yhtään enempää halveksuntaasi kuin uraansa ja ammatinvalintaansa pettynyt lääkäri. Jälkimmäinen luultavasti saisi ymmärtyksesi vaikka hänelläkin on "kikkelis kokkelis oma valinta". Kukaan ei voi ennalta tietää mitä olisi oikeasti omalla kohdalla vanhemmuus, hometalo, lääkärin ammatissa olo tai vaikka lottovoitto. Kaikki sisältää ns. liikkuvia osia ja vaihtelevia tilanteita ja kaikilla saa oli minuus välillä hukassa ja myös saa ja pitää voida valittaa. Kun odotin lasta yritin ennakoida väsymystä ja päätin että nukun sitten vauvan päiväunilla jos yöllä valvotaan, vauvathan nukkuvat n. 16 h vrk. joten siitä jää mullekin unta. Mutta mun vauva nukkuikin max. 20 min pätkiä päivin ja öin, senkin vain sylissä tai liikkuvissa rattaissa. Muutoin huusi kipujaan. Olin ekan 3 kk jälkeen niin loppu että varmasti oli minuuskin hukassa. Kokeile ap rakas herätä vaikka edes viikko 20 min välein kävelemään kuunnellen vaikka edes kovaa musiikkia. Lupaa ettet valita, lupaa että olet oma itsesi, tavoitteellinen ja organisointikykyinen. Sä et ap tiedä mitä voi olla valvominen ja minkälaiseksi muuttuisit infernaalisessa univelassa. Ei siinä minuus edes jaksa kiinnostaa. Ja tosiaan tiedoksi jotkut vauvat nukkuvat ihan hyvin alusta saakka, et voi ennalta tietää mitä saat ja miten sen koet. On empatiakyvyn puutetta hokea omaa valintaa vaikka muuta yrität väittää. Ja tiedätkö mitä, mä valitin puolikuolleena väsymyksestä enkä todellakaan ollut oma itseni ja parhaimmillani. Ja muutaman vuoden jälkeen halusin vielä toisen lapsen. Ja tämä kuopus oli ihan erilainen. Se nukkui eikä huutanut kipujaan. Olen kiitollinen että olen saanut kokea molemmat, en oo enää niin mustavalkoinen ajattelultani. Tekisi hyvää sinullekin vähän saada lisää elämänkokemusta ap...

Mosson mosson, vänkyn vänkyn, äli äli äli..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ap yrität kuinka asiaa kiertää sun vastauksista paistaa empatiakyvyttömyys eli kyky asettua toisen asemaan kun kyseessä on nimenomaan vanhemmuus. Ja myös selvästi halu yrittää asettua toisen asemaan tässä tapauksessa. Uupunut ja osaansa valittava vanhempi ei oikeasti ansaitse yhtään enempää halveksuntaasi kuin uraansa ja ammatinvalintaansa pettynyt lääkäri. Jälkimmäinen luultavasti saisi ymmärtyksesi vaikka hänelläkin on "kikkelis kokkelis oma valinta". Kukaan ei voi ennalta tietää mitä olisi oikeasti omalla kohdalla vanhemmuus, hometalo, lääkärin ammatissa olo tai vaikka lottovoitto. Kaikki sisältää ns. liikkuvia osia ja vaihtelevia tilanteita ja kaikilla saa oli minuus välillä hukassa ja myös saa ja pitää voida valittaa. Kun odotin lasta yritin ennakoida väsymystä ja päätin että nukun sitten vauvan päiväunilla jos yöllä valvotaan, vauvathan nukkuvat n. 16 h vrk. joten siitä jää mullekin unta. Mutta mun vauva nukkuikin max. 20 min pätkiä päivin ja öin, senkin vain sylissä tai liikkuvissa rattaissa. Muutoin huusi kipujaan. Olin ekan 3 kk jälkeen niin loppu että varmasti oli minuuskin hukassa. Kokeile ap rakas herätä vaikka edes viikko 20 min välein kävelemään kuunnellen vaikka edes kovaa musiikkia. Lupaa ettet valita, lupaa että olet oma itsesi, tavoitteellinen ja organisointikykyinen. Sä et ap tiedä mitä voi olla valvominen ja minkälaiseksi muuttuisit infernaalisessa univelassa. Ei siinä minuus edes jaksa kiinnostaa. Ja tosiaan tiedoksi jotkut vauvat nukkuvat ihan hyvin alusta saakka, et voi ennalta tietää mitä saat ja miten sen koet. On empatiakyvyn puutetta hokea omaa valintaa vaikka muuta yrität väittää. Ja tiedätkö mitä, mä valitin puolikuolleena väsymyksestä enkä todellakaan ollut oma itseni ja parhaimmillani. Ja muutaman vuoden jälkeen halusin vielä toisen lapsen. Ja tämä kuopus oli ihan erilainen. Se nukkui eikä huutanut kipujaan. Olen kiitollinen että olen saanut kokea molemmat, en oo enää niin mustavalkoinen ajattelultani. Tekisi hyvää sinullekin vähän saada lisää elämänkokemusta ap...

En ole ap.

Minä tiedän mitä on valvominen. Minulla ei ole lapsia, mutta olen meinannut tappaa itseni unettomuuden takia.

Miten tyhmä voi olla ihminen joka ei tajua että vauvat valvottavat öisin?

Tuo on sellainen asia joka pitäisi pystyä ennakoimaan.

Sisälukutaito??? Voi varmaa varautua siihen että 3-5 kertaa yössä herätään jonkin aikaa mutta se että tulee todella vaikea nukkuja on epätodennäköistä. Vauvat on erilaisia. Harva jättää sen takia lapsen hankinnan kokonaan että tulisi poikkeuksellisen haastava lapsi. Ajatko muuten autoa vaikka kolarikin on mahdollinen? Älä sit valita jos niin käy...

Vierailija kirjoitti:

1) mies hoitaa lapsia vähemmän kuin oletus oli

2) ei olekaan tukiverkostoa, jonka oletti olevan ja pysyvän

Tämä