Lue keskustelun säännöt.
En uskalla synnyttää millään tavalla
30.11.2016 |
Ennen kuin kukaan kysyy, miksi pitää lapsia hankkia jos ei uskalla niitä synnyttää, niin ei ollut tarkoituskaan hankkia. Kierukka petti, ja miehen kanssa asiaa pohdittuamme totesimme, ettemme halua tehdä aborttia. Lapsi on tervetullut kaikilla muilla tavoilla, mutta en oikeasti usko pystyväni synnyttämään.
Olen ottanut pelkoni puheeksi neuvolassa, mutta ei kukaan ollut kiinnostunut asiasta. Ei, vaikka itkin. Ehkä olisi helpompaa, jos vaatisin sinnikkäästi sektiota, mutta kun en haluaisi sitäkään. En halua synnyttää millään tavalla!
Kipukynnykseni on olemattoman matala, ja menen helposti paniikkiin. Synnytys on sellainen asia, josta voin melkein vannoa, että menen kivusta ja kauhusta toimintakyvyttömäksi. En luota kivunlievityksiin, enkä mihinkään muuhunkaan. Alatiesynnytys pelottaa supistusten, ponnistamisen ja repeämien takia. Uskon, että menisin paniikkiin viimeistään siinä vaiheessa, kun paluuta ei enää ole, vaan ponnistaa pitäisi. Sektiossa taas pelottavat leikkauskomplikaatiot ja haavan kipu jälkeenpäin. Mitään rumia arpia yms. en pelkää, vain kipua ja paniikkia.
Olen koko ikäni ajatellut, että minusta ei vain ole synnyttämään. Piste. Ja ajattelen edelleen niin. Synnytys tuntuu asialta, johon en vain tule pystymään ja se siitä. En tiedä mitä pitäisi tehdä, kuka voisi auttaa ja mitä synnytystapaa minun pitäisi pyytää. Laskettu aika on huhtikuussa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Sektio ei ole synnyttämistä, sektio on sitä kun maha aukaistaan ja lapsi otetaan ulos kohdusta.
Ei sitäkään sanota paskomiseksi, jos suolesta otetaan tukos pois kirurgisesti avaamalla vatsanpeitteet ja suoli.
Hiusten halkomista. Mitä merkitystä sillä on, miten se lapsi saadaan ulos, kunhan vaan saadaan ja mielellään terveenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio ei ole synnyttämistä, sektio on sitä kun maha aukaistaan ja lapsi otetaan ulos kohdusta.
Ei sitäkään sanota paskomiseksi, jos suolesta otetaan tukos pois kirurgisesti avaamalla vatsanpeitteet ja suoli.Hiusten halkomista. Mitä merkitystä sillä on, miten se lapsi saadaan ulos, kunhan vaan saadaan ja mielellään terveenä.
Sitten ei kannata väittää, että sektio olisi synnyttämistä.
Lähes jokainen raskaana oleva nainen jännittää synnytystä. Tämä on luonnollista uuden tilanteen edessä. Voimakas synnytyspelko sen sijaan on suhteeton ja epärealistinen pelko, joka on haitallinen sekä naiselle itselleen että raskauden ja synnytyksen kululle. On arvioitu, että noin 6–10 %:n raskaana olevista kärsii vaikeasta synnytyspelosta.
Altistavat tekijät
Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.
Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.
Lähde: Terveyskirjasto, Synnytyspelko
Puhu uudestaan neuvolassa ja sano ettet poistu paikalta ennen kuin saat lähetteen pelkopolille. Siellä on ihmisiä jotka osaavat jutella tästä, jos neuvolassa on joku urpo joka ei ota siis toisissaan
Ahdistaa vähän, millainen äiti susta tulee. Abortin olisin itse tehnyt, jos kyseessä on vahinko ja synnytys ahdistaa noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu uudestaan neuvolassa ja sano ettet poistu paikalta ennen kuin saat lähetteen pelkopolille. Siellä on ihmisiä jotka osaavat jutella tästä, jos neuvolassa on joku urpo joka ei ota siis toisissaan
Ei pelkopolille yleensä oteta vastaan ennen 30-35 raskausviikkoa.
Minä uskon, että sinun tapauksessasi suunniteltu sektio voisi olla parempi vaihtoehto. Siinä saat rauhoittavan lääkityksen tarvittaessa, mikäli tuntuu, ettei pää meinaa kestää. Jos kivunlievitys ei jostain syystä toimi (erittäin harvinaista), sinut voidaan nukuttaa. Tarinoista huolimatta komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, ja komplikaatioistakin suurin osa ilmenee hätäsektioissa. Haava voi olla kipuilla, mutta siihen saa hyvät lääkkeet, ja niitä voi pyytää lisää, jos ei tunnu riittävän.
Uskon, että kadut, jos haluat oikeasti lapsia, mutta jätät lapsen tekemättä synnytyspelon vuoksi. Minusta on kauheaa ja ammattitaidotonta, että neuvolassa jätettiin pelkosi huomioimatta. Siihen on saatavilla apua. Pelkästään sektion tai synnytyksen kokeneiden kanssa keskusteleminen voi auttaa, mutta myös ammattilaisten apu. Pystyisitkö vaihtamaan mahdollisesti neuvolaterkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa vähän, millainen äiti susta tulee. Abortin olisin itse tehnyt, jos kyseessä on vahinko ja synnytys ahdistaa noin paljon.
Heh, kiitos vaan tästä. Lapsettomiksi oltiin ajateltu jäädä synnytyskammoni takia, mutta nyt kun lapsi kerran päätti tulla ehkäisystä huolimatta, niin tervetullut on. Puitteet ovat ainakin kunnossa, lapsi saa kaksi hyvin toimeentulevaa vanhempaa ja syntyy vakaaseen avioliittoon. Sekö tekee minusta huonon äidin että pelkään kipua?
ap
Kaikkia se pelottaa.. Pelkopolille aikaa. Ja vaikka kuinka on pelattanut vituttanut, itkettänyt ja kauhistuttanut... kummasti se homma vaan on tullut tehtyä. Voimia nainen!!! Sä pystyt siihen. Ja kun se on ohi, se on ohi. Hoida itsesi hyvään kuntoon jotta selviät siitä kunnialla. Ceridalilla venyttelyä, kunto hyväksi, ruokavalio parhaaksi, liikuntaa ja virkeä mieli, niin aina paremmin toipuu.
Nyt oma asenne kohdilleen ja pystypäin kohti naisen hommaa!!;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinähän kuulostat aivan oppikirjamaiselta pelkopotilaalta. Keskiössä on luottamuksen puute sekä itseen että muihin. Takuulla tuo näkyy muutenkin elämässäsi ja sen eri osa-alueilla. Hoida tuota, koska synnytyspelko on vain oire tuosta. Tuo tulee vaikuttamaan myös kykyysi toimia kasvattajana, jos pelko on todella noin hallitsematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa vähän, millainen äiti susta tulee. Abortin olisin itse tehnyt, jos kyseessä on vahinko ja synnytys ahdistaa noin paljon.
Heh, kiitos vaan tästä. Lapsettomiksi oltiin ajateltu jäädä synnytyskammoni takia, mutta nyt kun lapsi kerran päätti tulla ehkäisystä huolimatta, niin tervetullut on. Puitteet ovat ainakin kunnossa, lapsi saa kaksi hyvin toimeentulevaa vanhempaa ja syntyy vakaaseen avioliittoon. Sekö tekee minusta huonon äidin että pelkään kipua?
ap
No, synnytyspelko on sairaus ja oire taustalla olevista ongelmista, ei mikään rationaalisuuden huipentuma tai normaali olotila. Jännitys sen sijaan on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että sinun tapauksessasi suunniteltu sektio voisi olla parempi vaihtoehto. Siinä saat rauhoittavan lääkityksen tarvittaessa, mikäli tuntuu, ettei pää meinaa kestää. Jos kivunlievitys ei jostain syystä toimi (erittäin harvinaista), sinut voidaan nukuttaa. Tarinoista huolimatta komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, ja komplikaatioistakin suurin osa ilmenee hätäsektioissa. Haava voi olla kipuilla, mutta siihen saa hyvät lääkkeet, ja niitä voi pyytää lisää, jos ei tunnu riittävän.
Uskon, että kadut, jos haluat oikeasti lapsia, mutta jätät lapsen tekemättä synnytyspelon vuoksi. Minusta on kauheaa ja ammattitaidotonta, että neuvolassa jätettiin pelkosi huomioimatta. Siihen on saatavilla apua. Pelkästään sektion tai synnytyksen kokeneiden kanssa keskusteleminen voi auttaa, mutta myös ammattilaisten apu. Pystyisitkö vaihtamaan mahdollisesti neuvolaterkkaa?
Olen ajatellut suunniteltua sektiota, sillä taipumukseni mennä paniikkiin on niin vahva. Enkä minä sille mitään itse voi. Uskon, että alatiesynnytyksestä saattaisin päätyä hätäsektioon ihan vaan siksi, että toimintakykyni ja ymmärrykseni taso ei pysy sellaisena, että pystyisin synnyttämään. Mutta totta kai pelkään myös leikkauksia, ja sektio on erittäin suuri sellainen. Ja ne kivut jälkeenpäin...
Neuvolassa en varmaan toiselle henkilölle pääse, mutta jostain täytyy kyllä löytää henkilö, joka on jollain lailla perehtynyt tällaiseen pelkoon.
ap
No hyvin toimeentulevina varaatte sulle ajan terapiaan. Yksityisiä on pilvin pimein.
Uloshan se täytyy ottaa tavalla tai toisella, jos sun LA on jo huhtikuussa niin isohko se nyt jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten synnytyksestä ei muka voisi suoriutua? Ei siinä ole mitään suoritettavaa. Kunhan saa itsensä sairaalaan suht ajoissa, muuta ei tarvitse osata.
Vierailija kirjoitti:
No sinähän kuulostat aivan oppikirjamaiselta pelkopotilaalta. Keskiössä on luottamuksen puute sekä itseen että muihin. Takuulla tuo näkyy muutenkin elämässäsi ja sen eri osa-alueilla. Hoida tuota, koska synnytyspelko on vain oire tuosta. Tuo tulee vaikuttamaan myös kykyysi toimia kasvattajana, jos pelko on todella noin hallitsematon.
Pelkään kipua. Itseeni en luota koska olen sen jo todennut, että minulta menee toimintakyky jos joudun kokemaan kipua. Kivunlievitykseen taas ei voi täysin luottaa, sillä sitä ei aina olekaan saatavilla (esim. jos anestesialääkäri joutuu hoitamaan jotain hätätapausta). Mielestäni ajatuskulkuni on ihan looginen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että sinun tapauksessasi suunniteltu sektio voisi olla parempi vaihtoehto. Siinä saat rauhoittavan lääkityksen tarvittaessa, mikäli tuntuu, ettei pää meinaa kestää. Jos kivunlievitys ei jostain syystä toimi (erittäin harvinaista), sinut voidaan nukuttaa. Tarinoista huolimatta komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, ja komplikaatioistakin suurin osa ilmenee hätäsektioissa. Haava voi olla kipuilla, mutta siihen saa hyvät lääkkeet, ja niitä voi pyytää lisää, jos ei tunnu riittävän.
Uskon, että kadut, jos haluat oikeasti lapsia, mutta jätät lapsen tekemättä synnytyspelon vuoksi. Minusta on kauheaa ja ammattitaidotonta, että neuvolassa jätettiin pelkosi huomioimatta. Siihen on saatavilla apua. Pelkästään sektion tai synnytyksen kokeneiden kanssa keskusteleminen voi auttaa, mutta myös ammattilaisten apu. Pystyisitkö vaihtamaan mahdollisesti neuvolaterkkaa?
Olen ajatellut suunniteltua sektiota, sillä taipumukseni mennä paniikkiin on niin vahva. Enkä minä sille mitään itse voi. Uskon, että alatiesynnytyksestä saattaisin päätyä hätäsektioon ihan vaan siksi, että toimintakykyni ja ymmärrykseni taso ei pysy sellaisena, että pystyisin synnyttämään. Mutta totta kai pelkään myös leikkauksia, ja sektio on erittäin suuri sellainen. Ja ne kivut jälkeenpäin...
Neuvolassa en varmaan toiselle henkilölle pääse, mutta jostain täytyy kyllä löytää henkilö, joka on jollain lailla perehtynyt tällaiseen pelkoon.
ap
Muista kuitenkin se, että tuollainen irrationaalinen pelko ei ole normaalia ja sen lähdettä kannattaisi hoitaa. Sektiossa kun on paljon suuremmat riskit äidille, eikä imeväiskuolleisuus ole lainkaan vähentynyt niissä maissa, joissa sitä tehdään enemmän. Se ei ole siis millään tavoin järjellä perusteltavissa. Sinulla vaikuttaa olevan pelkotiloja ja jonkinlaista psyykeongelmaa, varmasti saat sektion jos niin toivot. Synnytys kuitenkin vaatii ihan tasapainoisen mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinähän kuulostat aivan oppikirjamaiselta pelkopotilaalta. Keskiössä on luottamuksen puute sekä itseen että muihin. Takuulla tuo näkyy muutenkin elämässäsi ja sen eri osa-alueilla. Hoida tuota, koska synnytyspelko on vain oire tuosta. Tuo tulee vaikuttamaan myös kykyysi toimia kasvattajana, jos pelko on todella noin hallitsematon.
Pelkään kipua. Itseeni en luota koska olen sen jo todennut, että minulta menee toimintakyky jos joudun kokemaan kipua. Kivunlievitykseen taas ei voi täysin luottaa, sillä sitä ei aina olekaan saatavilla (esim. jos anestesialääkäri joutuu hoitamaan jotain hätätapausta). Mielestäni ajatuskulkuni on ihan looginen.
ap
Miksi pelkäät kipua niin paljon enemmän, kuin valtaosa muista äideistä? Miksi juuri sinun kohdallasi anestesialääkäriä ei saataisi paikalle, kun hänet 98% saadaan paikalle? Varsinkin, kun kyseessä on pelkopotilas. Ei ole ihan normaalia ajatuksenjuoksua.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oppimisvaikeuksia tai muuta henkistä erityistuen tarvetta? Jos järkipuhe ei mene jakeluun, on ihan turhaa yrittää keskustella kanssasi. Synnytyspelko on aivan yhtä turha tunne kuin vaikkapa lentopelko. Se ei auta synnytyksessä millään tavalla, ja on äärimmäisen harvinaista, että pelätyt asiat toteutuvat. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, joista toinen hyvin hankala synnytys, mutta se hankaluus ihan oikeasti unohtui viisi minuuttia lapsen syntymän jälkeen (tai no, ompelujen valmistuttua). Ei synnytys yleensä ole mikään ihmeteko, vaan jokainen siitä suoriutuu.
Jokainen suoriutuu synnytyksestä? Eipä muuten suoriudu, voin kertoa sivusta seuranneena. Jollekin se huono tuuri osuu kohdalle. Ja sitä paitsi (jos et itse ymmärtänyt lukemaasi) minä pelkään KIPUA, kaikkea mahdollista kipua, sillä en kestä sitä. Synnytys on melko varma kivun aiheuttaja -> pelkään synnytystä. Kivun pelkääminen muuten ei ole yksilön selviytymisen kannalta mitenkään turha asia.
ap
Googlaa epi no. Minäkin pelkäsin ennen tuota laitetta kuollakseni ponnistamista ja repeämistä.
Sektio ei ole synnyttämistä, sektio on sitä kun maha aukaistaan ja lapsi otetaan ulos kohdusta.
Ei sitäkään sanota paskomiseksi, jos suolesta otetaan tukos pois kirurgisesti avaamalla vatsanpeitteet ja suoli.