Lue keskustelun säännöt.
En uskalla synnyttää millään tavalla
30.11.2016 |
Ennen kuin kukaan kysyy, miksi pitää lapsia hankkia jos ei uskalla niitä synnyttää, niin ei ollut tarkoituskaan hankkia. Kierukka petti, ja miehen kanssa asiaa pohdittuamme totesimme, ettemme halua tehdä aborttia. Lapsi on tervetullut kaikilla muilla tavoilla, mutta en oikeasti usko pystyväni synnyttämään.
Olen ottanut pelkoni puheeksi neuvolassa, mutta ei kukaan ollut kiinnostunut asiasta. Ei, vaikka itkin. Ehkä olisi helpompaa, jos vaatisin sinnikkäästi sektiota, mutta kun en haluaisi sitäkään. En halua synnyttää millään tavalla!
Kipukynnykseni on olemattoman matala, ja menen helposti paniikkiin. Synnytys on sellainen asia, josta voin melkein vannoa, että menen kivusta ja kauhusta toimintakyvyttömäksi. En luota kivunlievityksiin, enkä mihinkään muuhunkaan. Alatiesynnytys pelottaa supistusten, ponnistamisen ja repeämien takia. Uskon, että menisin paniikkiin viimeistään siinä vaiheessa, kun paluuta ei enää ole, vaan ponnistaa pitäisi. Sektiossa taas pelottavat leikkauskomplikaatiot ja haavan kipu jälkeenpäin. Mitään rumia arpia yms. en pelkää, vain kipua ja paniikkia.
Olen koko ikäni ajatellut, että minusta ei vain ole synnyttämään. Piste. Ja ajattelen edelleen niin. Synnytys tuntuu asialta, johon en vain tule pystymään ja se siitä. En tiedä mitä pitäisi tehdä, kuka voisi auttaa ja mitä synnytystapaa minun pitäisi pyytää. Laskettu aika on huhtikuussa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oppimisvaikeuksia tai muuta henkistä erityistuen tarvetta? Jos järkipuhe ei mene jakeluun, on ihan turhaa yrittää keskustella kanssasi. Synnytyspelko on aivan yhtä turha tunne kuin vaikkapa lentopelko. Se ei auta synnytyksessä millään tavalla, ja on äärimmäisen harvinaista, että pelätyt asiat toteutuvat. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, joista toinen hyvin hankala synnytys, mutta se hankaluus ihan oikeasti unohtui viisi minuuttia lapsen syntymän jälkeen (tai no, ompelujen valmistuttua). Ei synnytys yleensä ole mikään ihmeteko, vaan jokainen siitä suoriutuu.
Vastasitpa tylysti ap:lle. Synnytyspelko on hyvin yleistä ja luonnollista, vaikka yleensä pelot eivät toteudukaan. Erityisesti ensisynnyttäjän pelkoa lisää se, ettei ole vielä omakohtaista kokemusta siitä, mihin kaikkeen oma vartalo pystyy. Ei sitä pysty kuvitella, ennen kuin itse kokee. On täysin luonnollista, että minkä tahansa oman kehon aukon laajeneminen moninkertaiseksi tuntuu vieraalta ja pelottavalta etenkin ensikertalaiselle, ja ajatus on varmasti tosi hurja myös monille uusintaan meneville. Synnytyksen kokemattomalle ajatus siitä, että alapää venyy vauvan pään kokoiseksi, tuntuu konkreettisesti aivan yhtä absurdilta, kuin että korvan reikä tai suuaukko venyisi samassa suhteessa. Vasta synnytyksen koettuaan tajuaa konkreettisesti, ettei se ole sama asia, vaan tuntuu enemmän tai vähemmän luonnolliselta. Mutta pelko on kaiken kaikkiaan ihmisen evoluution kannalta hyödyllinen tunne.
Ei vakava synnytyspelko ole normaalia, eikä valtaosa naisista siitä kärsi. Se ei ole myöskään koskaan mikään yksittäinen asia, vaan oire taustalla olevasta psyykeen ongelmasta tai hyvin ikävistä, läpikäymättömistä asioista, joita olisi erittäin suotavaa käydä läpi. Se, että joutuu esim. sektioon, ei sitä taustalla olevaa ongelmaa mihinkään ratkaise.
Millaisia läpikäymättömiä asioita veikkaisit olevan sen taustalla, että pelkään kipua ja sitä, että se lamaannuttaa minut? Muistutan vielä, että tiedän kivun lamauttavan minut, en ainoastaan epäile sitä. Kipu saa minut paniikkiin.
ap
Ei psyykkisesti terve ihmine pelkää kipua noin paljoa. Naiset ovat vielä yleensä sitkeämpiä ja parempia kestämään kipua, se on koodattu meidän dna:han. Eli tuollainen järjetön kivunpelko on psyykkinen ongelma. Mistä se johtuu, sitä en osaa sanoa, mutta psykiatri sinua mahdollisesti pystyy auttamaan. Ihan samalla tavalla kuin muidenkin pelko- ja ahdistustilojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oppimisvaikeuksia tai muuta henkistä erityistuen tarvetta? Jos järkipuhe ei mene jakeluun, on ihan turhaa yrittää keskustella kanssasi. Synnytyspelko on aivan yhtä turha tunne kuin vaikkapa lentopelko. Se ei auta synnytyksessä millään tavalla, ja on äärimmäisen harvinaista, että pelätyt asiat toteutuvat. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, joista toinen hyvin hankala synnytys, mutta se hankaluus ihan oikeasti unohtui viisi minuuttia lapsen syntymän jälkeen (tai no, ompelujen valmistuttua). Ei synnytys yleensä ole mikään ihmeteko, vaan jokainen siitä suoriutuu.
Vastasitpa tylysti ap:lle. Synnytyspelko on hyvin yleistä ja luonnollista, vaikka yleensä pelot eivät toteudukaan. Erityisesti ensisynnyttäjän pelkoa lisää se, ettei ole vielä omakohtaista kokemusta siitä, mihin kaikkeen oma vartalo pystyy. Ei sitä pysty kuvitella, ennen kuin itse kokee. On täysin luonnollista, että minkä tahansa oman kehon aukon laajeneminen moninkertaiseksi tuntuu vieraalta ja pelottavalta etenkin ensikertalaiselle, ja ajatus on varmasti tosi hurja myös monille uusintaan meneville. Synnytyksen kokemattomalle ajatus siitä, että alapää venyy vauvan pään kokoiseksi, tuntuu konkreettisesti aivan yhtä absurdilta, kuin että korvan reikä tai suuaukko venyisi samassa suhteessa. Vasta synnytyksen koettuaan tajuaa konkreettisesti, ettei se ole sama asia, vaan tuntuu enemmän tai vähemmän luonnolliselta. Mutta pelko on kaiken kaikkiaan ihmisen evoluution kannalta hyödyllinen tunne.
Ei vakava synnytyspelko ole normaalia, eikä valtaosa naisista siitä kärsi. Se ei ole myöskään koskaan mikään yksittäinen asia, vaan oire taustalla olevasta psyykeen ongelmasta tai hyvin ikävistä, läpikäymättömistä asioista, joita olisi erittäin suotavaa käydä läpi. Se, että joutuu esim. sektioon, ei sitä taustalla olevaa ongelmaa mihinkään ratkaise.
Millaisia läpikäymättömiä asioita veikkaisit olevan sen taustalla, että pelkään kipua ja sitä, että se lamaannuttaa minut? Muistutan vielä, että tiedän kivun lamauttavan minut, en ainoastaan epäile sitä. Kipu saa minut paniikkiin.
ap
Ei psyykkisesti terve ihmine pelkää kipua noin paljoa. Naiset ovat vielä yleensä sitkeämpiä ja parempia kestämään kipua, se on koodattu meidän dna:han. Eli tuollainen järjetön kivunpelko on psyykkinen ongelma. Mistä se johtuu, sitä en osaa sanoa, mutta psykiatri sinua mahdollisesti pystyy auttamaan. Ihan samalla tavalla kuin muidenkin pelko- ja ahdistustilojen kanssa.
Ovatko sitten hämähäkkipelkoiset, korkean paikan kammoiset yms. myös psyykkisesti sairaita, vai onko vain kivun pelkääminen mielestäsi merkki siitä, ettei ole psyykkisesti terve?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oppimisvaikeuksia tai muuta henkistä erityistuen tarvetta? Jos järkipuhe ei mene jakeluun, on ihan turhaa yrittää keskustella kanssasi. Synnytyspelko on aivan yhtä turha tunne kuin vaikkapa lentopelko. Se ei auta synnytyksessä millään tavalla, ja on äärimmäisen harvinaista, että pelätyt asiat toteutuvat. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, joista toinen hyvin hankala synnytys, mutta se hankaluus ihan oikeasti unohtui viisi minuuttia lapsen syntymän jälkeen (tai no, ompelujen valmistuttua). Ei synnytys yleensä ole mikään ihmeteko, vaan jokainen siitä suoriutuu.
Vastasitpa tylysti ap:lle. Synnytyspelko on hyvin yleistä ja luonnollista, vaikka yleensä pelot eivät toteudukaan. Erityisesti ensisynnyttäjän pelkoa lisää se, ettei ole vielä omakohtaista kokemusta siitä, mihin kaikkeen oma vartalo pystyy. Ei sitä pysty kuvitella, ennen kuin itse kokee. On täysin luonnollista, että minkä tahansa oman kehon aukon laajeneminen moninkertaiseksi tuntuu vieraalta ja pelottavalta etenkin ensikertalaiselle, ja ajatus on varmasti tosi hurja myös monille uusintaan meneville. Synnytyksen kokemattomalle ajatus siitä, että alapää venyy vauvan pään kokoiseksi, tuntuu konkreettisesti aivan yhtä absurdilta, kuin että korvan reikä tai suuaukko venyisi samassa suhteessa. Vasta synnytyksen koettuaan tajuaa konkreettisesti, ettei se ole sama asia, vaan tuntuu enemmän tai vähemmän luonnolliselta. Mutta pelko on kaiken kaikkiaan ihmisen evoluution kannalta hyödyllinen tunne.
Ei vakava synnytyspelko ole normaalia, eikä valtaosa naisista siitä kärsi. Se ei ole myöskään koskaan mikään yksittäinen asia, vaan oire taustalla olevasta psyykeen ongelmasta tai hyvin ikävistä, läpikäymättömistä asioista, joita olisi erittäin suotavaa käydä läpi. Se, että joutuu esim. sektioon, ei sitä taustalla olevaa ongelmaa mihinkään ratkaise.
Millaisia läpikäymättömiä asioita veikkaisit olevan sen taustalla, että pelkään kipua ja sitä, että se lamaannuttaa minut? Muistutan vielä, että tiedän kivun lamauttavan minut, en ainoastaan epäile sitä. Kipu saa minut paniikkiin.
ap
Ei psyykkisesti terve ihmine pelkää kipua noin paljoa. Naiset ovat vielä yleensä sitkeämpiä ja parempia kestämään kipua, se on koodattu meidän dna:han. Eli tuollainen järjetön kivunpelko on psyykkinen ongelma. Mistä se johtuu, sitä en osaa sanoa, mutta psykiatri sinua mahdollisesti pystyy auttamaan. Ihan samalla tavalla kuin muidenkin pelko- ja ahdistustilojen kanssa.
Ovatko sitten hämähäkkipelkoiset, korkean paikan kammoiset yms. myös psyykkisesti sairaita, vai onko vain kivun pelkääminen mielestäsi merkki siitä, ettei ole psyykkisesti terve?
ap
Totta kai ovat psyykkisesti sairaita tai siis oireilevia. Kyse on ahdistuneisuushäiriöstä. Puhut itsestäsi kuin kipupelko olisi joku normaali juttu. Ei se ole. Ihmisen evoluutio on ollut aika brutaali ja itse asiassa meillä on paljon mekanismeja, joiden avulla kivuista selvitään. Nämä on ihan meidän hyvin paljon kipua sisältävän evoluution tuotosta. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuollainen lamauttava kipupelko olisi jotenkin normaalia? Edelleen, psykiatri sinua voi sen asian kanssa auttaa, jos voi. Ei kaikki fobiat ole parannettavissa mutta kai sitä kannattaa yrittää. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fobia
Ottamatta muuten kantaa, kyllä se vauva ulos tulee, vaikka synnyttäjä olisi kuinka huonossa hapessa tai yhteistyökyvytön. Ei se sinne sisälle jää, vaikkei kätilön neuvoja noudattaisikaan. Muutenhan valtaosa maapallon väestöstä ei olisi syntynytkään, monet eivät synnytä sairaalassa tänäkään päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, joista toinen hyvin hankala synnytys, mutta se hankaluus ihan oikeasti unohtui viisi minuuttia lapsen syntymän jälkeen (tai no, ompelujen valmistuttua).
En halua ap lietsoa pelkoasi, mutta älä pety, jos jatkuvasti hoettu "kivut ja hankaluudet unohtui heti kun vauvan sai rinnalle" -lause ei toteudukaan kohdallasi. Minä muistan edelleen, 7 kuukautta synnytyksen jälkeen, alun tuskaiset supistukset. Pahin kipu ikinä. Vasta puudutus toi helpotuksen, mutta mikään ei vie kamalaa muistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla oli samoja ajatuksia kuin ap:lla. pelkäsin kipua, pelkään yhä. toinen korvis jäi ottamatta kun olin 10v ja isäpuoli vei lävistysliikeeseen jossa homma siis hoidetaan neulalla. samoin, kun mursin ranteeni 15-vuotiaana huusin ja tärisin vain niin,että lääkärit luulivat minun ottaneen huumeita tms! :(
ja sitten tulin raskaaksi. tämä ei nyt lohduta sinua ap, mutta minun kivun pelkoani ei ymmärretty mikä voi kyllä johtua siitä asun pikkukaupungissa jossa ei ole mitään pelkopoleja! neuvolan tätikin oli kärttyinen vanha noita-akka...yritin kuitenkin ajatella, että "onhan muutkin naiset selvinneet". ikävä kyllä positiivinen asenne ei auttanut...en muista synnytyksestä juuri mitään.. miehen arvion mukaan olin kipusokissa. muistan kontanneeni sairaalan pihalla autosta ulos ja miehen yrittäneen nostaa minua, sitten menee filmi poikki. en tunnistanut kätilöä jälkeenpäin enkä osaa sanoa, miltä synnytyssali näyttää! poika on ihana, mutta toista en tekisi miljoonasta eurostakaan.
kipu karaisee sanotaan, mutta minuun tämä ei pätenyt! menen yhä täysin pois tolaltani jos tunnen kipua.
Miten naiset ovat voineet synnyttää ennen kun ei ollut kivun lievitykstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion nyt sanoa tän ihan suoraan, vaikka saattakin kuulostaa inhottavalta; Sun ap tosiaan nyt pitää VAATIA sitä apua tohon pelkoon, vaadit saada puhua jonkun ammattilaisen kanssa. Se asia on nyt vain niin, että se lapsi tulee sieltä ulos tavalla tai toisella. Joko alatiesynnytys tai sektio, muita vaihtoehtoja ei ole. Ja tiedätkö mitä? Molempiin vaihtoehtoihin liittyy kipua. Molempiin. Päätitpä synnyttää lapsen kummalla tahansa tavalla, kipu TULEE olemaan läsnä. Kummassa pahempi kipu ja kummassa suurempi riski kivullisille komplikaatioille? Jaa-a, tähän ei kait tulla koskaan saamaan satavarmaa vastausta; kipu on suhteellista. Mutta kuten tajuat, se lapsi tulee syntymään ja SINÄ tulet synnyttämään. Mitä nopeammin vaadit ja saat apua tuon pelon käsittelyyn, sitä rauhallisempi tulet olemaan sitten h-hetkellä. Kyllä sä tulet selviämään, kipuun ei kuole.
Ymmärrän sinua. Olen synnyttänyt alateitse ja 2 vuotta siitä käyn edelleen terapeutin luona hoitamassa traumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo?!?
Miksi olisi...? Mitä niin kovin ihmeellistä on siinä, että pelkää kovaa kipua? Minulta mm. meni teini-iässä kuukautiskipujen vuoksi säännöllisesti taju. Ja kovissa kivuissa en oikein pysty ajattelemaan selkeästi, saati toimimaan ohjeiden mukaan. Tällainen ominaisuus ei varmastikaan juuri auta synnytystilanteessa, kun kätilöllä saattaisi olla minulle neuvoja ja ohjeita?
ap
Jos yhtään helpottaa, niin en kahdessa synnytyksessä missään vaiheessa ehtinyt kokea yhtä kovaa kipua, kuin pahimmissa kuukautiskivuissa. Synnytys myös auttoi kivun pelkoon.
Itsellä laskettuaika 3kkn päästä ja synnytys pelottaa tosi paljon vaikka tuleekin suunniteltu sektio. Eniten pelottaa epiduraalipuudutus koska inhoan neuloja ja lääkäri ei suostu tekemään suunniteltua sektiota nukutuksessa mahdollisten lapselle koituvien haittavaikutusten takia. Onko kukaan saanut sektiota nukutuksessa vai onko todellakin epiduraali ainut vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jessus tuota yhtä jänkkääjää, koko ketju täynnä kaakatusta psyykkisistä sairauksista ja käsittelemättömistä traumoista. Synnytystä on täysin normaalia pelätä, eikä kukaan normaali ihminen ainakaan toivo kokevansa niin kovaa kipua kuin synnytys aiheuttaa. Ap ei todellakaan kuulosta psyykkisesti sairaalta, vaan ihmiseltä, joka täysin ymmärrettävästi pelkää tuntematonta eli sitä ensimmäistä synnytystä. Ja jos on kovin herkkä kivulle ja menettää kovan kivun aikana herkästi toimintakykynsä, niin on synnytystä kyllä vähän syytäkin pelätä. Sillä se sattuu. Paljon. Kokemusta on.
Faktat ovat nämä: Synnytys sattuu. Ei ole olemassa kivutonta synnytystä. Kipuun saa lievitystä. Näiden kanssa pitää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että synnytyspelko voi olla syvää, mutta tässä oma kokemukseni, jos siitä on yhtään apua. Itseäni pelotti alussa, mutta luin kaikki mahdolliset kokemukset ja lopulta ajan kuluminen auttaa eniten kun ison mahan kanssa olet valmis tekemään mitä tahansa, että olo on taas normaali.
Tuntematon pelottaa kaikkia. Pahin on se, kun ei tiedä miltä se tuntuu. Ja tuntuuhan se, mutta kyllä sen kestää. Mutta muista, että samaan aikaan hormonit auttavat. Et ole enää oma itsesi kun hormonit vievät mennessään. Siinä on isot voimat liikkeellä. Synnytys tuntuu etukäteen kamalalta ajatukselta, mutta kun se on käsillä, tajuat sen luonnollisuuden. Kroppasi tietää, mitä pitää tehdä. Ponnistaminen ei ole vaikeaa ja kätilö osaa neuvoa miten. Kivunlievitys auttaa ja pyydät vaan rohkeasti lisää. Perehdy myös lääkkettömään kivunlievitykseen ja vuokraa Tens-laite supistuksia varten jo kotiin. Synnytyssalissa voi myös huutaa ja kiroilla jos se helpottaa. Muista, että palstoilla korostuvat kauhutarinat koska ihmisillä on tarve päästä puhumaan niistä. Sairaaloissa kätilöt ovat aivan uskomattoman ihania. Kun näin kätilöni, luotin häneen täysin ja rentouduin. Myös anestesialääkäri oli ihana.
Jokainen nainen tajuaa olevansa supernainen synnytyksen jälkeen. Kokemus on todella voimaannuttava. Itselläni oli tosi hyvä kokemus. Sattuihan se, mutta kyllä sen kestää koska siinä on ihan jossain omassa maailmassaan. Se on hyvin maagista. Paljon kertoo se, että osastolla potilaat vertailivat kokemuksiaan naureskellen.
Hae apua pelkopolilta, ota selvää miten synnytys etenee, kysele kavereiltasi, lue tilastoja riskeistä, kyllä sinä selviät. Hetki kun näet oman lapsesi muuttaa elämäsi. Ei sitä pysty kuvittelemaan edes etukäteen. Se on niin uskomattoman hienoa ja voi sitä ylpeyttä 'minä synnytin tämän'. Onnittelut ja tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oppimisvaikeuksia tai muuta henkistä erityistuen tarvetta? Jos järkipuhe ei mene jakeluun, on ihan turhaa yrittää keskustella kanssasi. Synnytyspelko on aivan yhtä turha tunne kuin vaikkapa lentopelko. Se ei auta synnytyksessä millään tavalla, ja on äärimmäisen harvinaista, että pelätyt asiat toteutuvat. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, joista toinen hyvin hankala synnytys, mutta se hankaluus ihan oikeasti unohtui viisi minuuttia lapsen syntymän jälkeen (tai no, ompelujen valmistuttua). Ei synnytys yleensä ole mikään ihmeteko, vaan jokainen siitä suoriutuu.
Jokainen suoriutuu synnytyksestä? Eipä muuten suoriudu, voin kertoa sivusta seuranneena. Jollekin se huono tuuri osuu kohdalle. Ja sitä paitsi (jos et itse ymmärtänyt lukemaasi) minä pelkään KIPUA, kaikkea mahdollista kipua, sillä en kestä sitä. Synnytys on melko varma kivun aiheuttaja -> pelkään synnytystä. Kivun pelkääminen muuten ei ole yksilön selviytymisen kannalta mitenkään turha asia.
ap
No varmaan aika moni pelkää kipua, itsekin pelkään. Synnytys nyt vain sattuu, mutta selviät siitä kyllä. Ja kuka ei muka ole siitä suoriutunut tavalla tai toisella?
Mä ymmärrän sua ap. Olen vasta 24 eikä lastenhankinta vielä ole ajankohtaista... Ennen en edes halunnut lapsia, kielsin ajatuksen synnytyspelkoni vuoksi. Sit tapasin mieheni parisen vuotta sitten, ja ymmärsin, että haluaisin perheen, ja juuri tämän ihmisen kanssa. Vaikka ei vielä vauvaa yritetäkään, oon kauhuissani kun edes luen synnytyksestä kertovia uutisia tai tarinoita. Alkaa itkettää ja henkeä ahdistaa, vaikken ole edes raskaana. En tiedä miten tästä pääsisi yli, lopettamalla suhteen ja vauvahaaveet taas? Ilkeät kommentit täällä ei auta yhtään; tiedoksi teille, ei kukaan halua pelätä sairaalloisesti. Ei kukaan HALUA rajoittaa elämäänsä. Mutta jos ei itse kärsi kaiken järjen vievistä peloista, ei varmasti osaa samastua tilanteeseen. Tsemppiä ap, oon kauhuissani sun puolesta mutta myös toiveikas - ehkä asian kohtaaminen "pakon edessä" ja taistelu lapsen puolesta voisi helpottaa minuakin, vaikka karulta kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oppimisvaikeuksia tai muuta henkistä erityistuen tarvetta? Jos järkipuhe ei mene jakeluun, on ihan turhaa yrittää keskustella kanssasi. Synnytyspelko on aivan yhtä turha tunne kuin vaikkapa lentopelko. Se ei auta synnytyksessä millään tavalla, ja on äärimmäisen harvinaista, että pelätyt asiat toteutuvat. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, joista toinen hyvin hankala synnytys, mutta se hankaluus ihan oikeasti unohtui viisi minuuttia lapsen syntymän jälkeen (tai no, ompelujen valmistuttua). Ei synnytys yleensä ole mikään ihmeteko, vaan jokainen siitä suoriutuu.
Jokainen suoriutuu synnytyksestä? Eipä muuten suoriudu, voin kertoa sivusta seuranneena. Jollekin se huono tuuri osuu kohdalle. Ja sitä paitsi (jos et itse ymmärtänyt lukemaasi) minä pelkään KIPUA, kaikkea mahdollista kipua, sillä en kestä sitä. Synnytys on melko varma kivun aiheuttaja -> pelkään synnytystä. Kivun pelkääminen muuten ei ole yksilön selviytymisen kannalta mitenkään turha asia.
ap
No varmaan aika moni pelkää kipua, itsekin pelkään. Synnytys nyt vain sattuu, mutta selviät siitä kyllä. Ja kuka ei muka ole siitä suoriutunut tavalla tai toisella?
En ole ap, mutta sitä tapahtuu Suomessakin että äiti ja / tai lapsi vammautuvat, jopa kuolevat, synnytyksen aikana. Muualla maailmassa sitä tapahtuu vielä enemmän. Eli eivät kaikki suoriudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo?!?
Miksi olisi...? Mitä niin kovin ihmeellistä on siinä, että pelkää kovaa kipua? Minulta mm. meni teini-iässä kuukautiskipujen vuoksi säännöllisesti taju. Ja kovissa kivuissa en oikein pysty ajattelemaan selkeästi, saati toimimaan ohjeiden mukaan. Tällainen ominaisuus ei varmastikaan juuri auta synnytystilanteessa, kun kätilöllä saattaisi olla minulle neuvoja ja ohjeita?
ap
No ei siinä ole mitään ihmeellistä, että pelkää kovaa kipua, varmasti monet pelkäävät sitä enemmän tai vähemmän. Fakta on nyt kuitenkin se, että olet raskaana ja vauva on sinusta saatava ulos tavalla tai toisella. Älä luule, että sektio olisi sen parempi vaihtoehto välttämättä kuin synnytys. Et voi tietää millaiset kivut synnytyksessäsi tulee olemaan. Ei KUKAAN kovissa kivuissa pysty ajattelemaan selkeästi, vai luuletko että ne, jotka eivät pelkää synnytystä ajattelevat sitten jotenkin selkeästi synnytyshetkellä kaiken kivun keskellä? Itse olen kokent kerran sekä sektion että alatiesynnytyksen ja molemmat ovat yhtä perseestä, tosin alatiesynnytykseni oli kaukana normaalista ja olin synnytyssalissa lähes 40 tuntia ja sain kaikki mahdolliset jälkikomplikaatiot jonka vuoksi sektio kokemus on henkilökohtaisesti minulla se "kivuttomampi" kokemus, vaikka kipua siinäkin oli riittämiin. Yksi tuttu sano että synntys sattui saman verran kun kuukautiskivut. Jos siis pelkäät kipua, ottaisin sinuna kuitenkin sen tavallisen synnytyksen, koska kipua nyt joutuu kestämään molemmissa.
En ymmärrä tätä ap:n lynkkausta. Ymmärrän täysin, itsellänikin on yksi täysin irrationaalinen fobia jonka pelkäämisessä ei todellakaan ole mitään järkeä. En minä sille mitään voi, voin yrittää helpottaa mutta tuskin koskaan pääsen kokonaan eroon.
Ap:lle tsempit. Vaadi apua etukäteen. Minä en ole synnyttäny mutta käy kaikki pelkopolit ym. jotta saat kaiken avun mitä tarvitset.
Himanen sanoi joskus, että kaikki pelko on pohjimmiltaan kuoleman pelkoa. En ole mikään Himasen fani, mutta tässä asiassa hänellä kyllä oli mielestäni pointti.