Lue keskustelun säännöt.
En uskalla synnyttää millään tavalla
30.11.2016 |
Ennen kuin kukaan kysyy, miksi pitää lapsia hankkia jos ei uskalla niitä synnyttää, niin ei ollut tarkoituskaan hankkia. Kierukka petti, ja miehen kanssa asiaa pohdittuamme totesimme, ettemme halua tehdä aborttia. Lapsi on tervetullut kaikilla muilla tavoilla, mutta en oikeasti usko pystyväni synnyttämään.
Olen ottanut pelkoni puheeksi neuvolassa, mutta ei kukaan ollut kiinnostunut asiasta. Ei, vaikka itkin. Ehkä olisi helpompaa, jos vaatisin sinnikkäästi sektiota, mutta kun en haluaisi sitäkään. En halua synnyttää millään tavalla!
Kipukynnykseni on olemattoman matala, ja menen helposti paniikkiin. Synnytys on sellainen asia, josta voin melkein vannoa, että menen kivusta ja kauhusta toimintakyvyttömäksi. En luota kivunlievityksiin, enkä mihinkään muuhunkaan. Alatiesynnytys pelottaa supistusten, ponnistamisen ja repeämien takia. Uskon, että menisin paniikkiin viimeistään siinä vaiheessa, kun paluuta ei enää ole, vaan ponnistaa pitäisi. Sektiossa taas pelottavat leikkauskomplikaatiot ja haavan kipu jälkeenpäin. Mitään rumia arpia yms. en pelkää, vain kipua ja paniikkia.
Olen koko ikäni ajatellut, että minusta ei vain ole synnyttämään. Piste. Ja ajattelen edelleen niin. Synnytys tuntuu asialta, johon en vain tule pystymään ja se siitä. En tiedä mitä pitäisi tehdä, kuka voisi auttaa ja mitä synnytystapaa minun pitäisi pyytää. Laskettu aika on huhtikuussa.
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et neuvolasta saa lähetettä, hae se yksityiseltä gynegologilta.
Vierailija kirjoitti:
Minua helpotti klisee, että yksikään ei ole sinne jäänyt. Pelkäät tai et, osaat tai et osaa, sattuu tai ei, se tulee ulos! Eli kontrollia ei tarvitse yrittää koska sitä ei voi edes saada. Kun synnytys käynnistyy, sitä ei voi lopettaa kesken. Sen kestää, kun on pakko. Kroppasi hoitaa synnytyksen ja sinä vähän kuin seuraat sitä sivusta.
Vanha ketju, mutta pakko ihmetellä mistä moinen klisee on saanut alkunsa. Lukemattomat naiset ja heidän vauvansa ovat menehtyneet siihen, että lapsi ei tule ulos. Nykyään on onneksi esim imukuppeja ja hätäsektioita avuksi.
Ymmärrän täysin pelkosi. Itse en todellakaan suostuisi synnyttämään näissä olosuhteissa mitkä Suomessa on. Suomessa tosiaan on toi ongelma minkä ap jo mainitsikin että välttämättä ei saa kivunlievitystä jos anelääkäri ei pääse sitä antamaan. Voin kertoa että mulla on endometrioosi ja kun ne kivut iskee niin luulen joutuneeni Helve tin tuleen. Toisaalta sinä saat siitä kivusta sen palkinnon eli lapsen. Synnytys ei kuitenkaan saisi olla liian kivulias ettei tule mitään traumoja mitkä voi esim vaikuttaa äitilapsi suhteeseen.
Mulla on semmonen kuva että Suomessa synnytykset hoidetaan vähän niin ja näin...suunniteltu sektio on turvallisin mutta pystytkö sen saamaan eli täyttyykö kriteerit ja olisitko valmis sitten sektiosta toipumiseen? Itselle on jäänyt kuva että sektiolla lapsen saaneet ovat olleet hyvin tyytyväisiä siihen miten sektio meni ja vain harvalta kuullut valitusta. Kyseessä on kuitenkin iso operaatio. Nyt on paljon mitä joudut punnita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinähän kuulostat aivan oppikirjamaiselta pelkopotilaalta. Keskiössä on luottamuksen puute sekä itseen että muihin. Takuulla tuo näkyy muutenkin elämässäsi ja sen eri osa-alueilla. Hoida tuota, koska synnytyspelko on vain oire tuosta. Tuo tulee vaikuttamaan myös kykyysi toimia kasvattajana, jos pelko on todella noin hallitsematon.
Pelkään kipua. Itseeni en luota koska olen sen jo todennut, että minulta menee toimintakyky jos joudun kokemaan kipua. Kivunlievitykseen taas ei voi täysin luottaa, sillä sitä ei aina olekaan saatavilla (esim. jos anestesialääkäri joutuu hoitamaan jotain hätätapausta). Mielestäni ajatuskulkuni on ihan looginen.
ap
Looginen kyllä, mutta ylihysteerinen. Tuolla tavalla ennätät lietsoa itsesi psykoosin partaalle. Siksi toivonkin, että tämä on vain provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee Abortti heti!!
Taitaa olla myöhäistä, jos raskaana on oltu vuonna 2016.
Minulle on tehty suunniteltu sektio ja on ollut alatiesynnytys epiduraalilla. Alatiesynnytyksestä toipuminen oli nopeampaa, joten toivon kovasti että onnistuisi alateitse tällä kolmannella kerralla. Ei synnytys mitään kivaa silti ole, mutta maagiset voimat sitä ohjaa ja tilanne on sangen erityinen hormonimyrskyn takiakin. Synnytyksen pelkääminen etukäteen on täysin ymmärrettävää etenkin jos on kivuista aiempaa huonoa kokemusta. Ei pelko tee kenestäkään henkisesti sairasta. Uusintakierrokselle menee silti suuri osa äideistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri niinkuin aiemmin todettiin, itsensä paniikkiin lietsominen on se pahin vaihtoehto ja nimenomaan siitä pitää oppia pois.
Hysteria pahentaa kaikki mahdolliset oireet, sairaudet ja piilevät stressin aiheuttajat. Ja tekee, eli teet itse synnytyksestäsi vaikean. Mitä enemmän vellot peloissasi, kauhussa ja kauhukuvissa, ja säälit itseäsi, sitä avuttomammaksi tunnet itsesi, sitä voimattomammaksi tulet ja sitä syvemmälle itse tehtyyn paniikkiisi vajoat ja aiheutat lapsellesi harmia.
Ajattele, mikä on lapsellesi parasta: rauhallinen äiti ja rauhallinen synnyttäjä. Usko kokeneita lääkäreitä ja hyviä kätilöitä, tee niinkuin he sanovat. Heitä kaikki kauhukertomukset roskiin ja keskity onnelliseen odotukseen.
Aloita tästä, niin pääset pitkälle myös synnystyspelon käsittelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia se pelottaa.. Pelkopolille aikaa. Ja vaikka kuinka on pelattanut vituttanut, itkettänyt ja kauhistuttanut... kummasti se homma vaan on tullut tehtyä. Voimia nainen!!! Sä pystyt siihen. Ja kun se on ohi, se on ohi. Hoida itsesi hyvään kuntoon jotta selviät siitä kunnialla. Ceridalilla venyttelyä, kunto hyväksi, ruokavalio parhaaksi, liikuntaa ja virkeä mieli, niin aina paremmin toipuu.
Nyt oma asenne kohdilleen ja pystypäin kohti naisen hommaa!!;)
Vanha ketju, mutta mielestäni raskauspahoinvoinnin aikana itsensä hyvään kuntoon hoitaminen ja liikkuminen on aika mahdoton tehtävä. Pääasia että päivä kerrallaan selviää arjesta...itseänikin mietityttää synnytys ja että en ole tarpeeksi hyvässä kunnossa mutta näillä nyt on mentävä. Ei tässä mikään jumppa onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu uudestaan neuvolassa ja sano ettet poistu paikalta ennen kuin saat lähetteen pelkopolille. Siellä on ihmisiä jotka osaavat jutella tästä, jos neuvolassa on joku urpo joka ei ota siis toisissaan
Ei pelkopolille yleensä oteta vastaan ennen 30-35 raskausviikkoa.
Synnytin vuonna 2000 ja pääsin taysinnpelkopolille heti alkuraskaudessa. Neuvolassa ihminen oli moisesta polista ihan ymmällään mutta onneksi itse osasin vaatia.
Vastasin siis sektiopelottelijalle, lainaus meni pieleen