Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvin, silti ero?
antro
30.11.2016 |
Olen 28-v mies. Kuusi vuotta yhdessä vaimoni kanssa ja meillä on 2,5v tytär, omistusasunto. Mikään ei oikeastaan ole huonosti, mutta viimeaikoina minusta on tuntunut ettei vaimoni ehkä ole minulle se oikea ihminen. Ei meillä ole viime vuosiin ollut oikein mitään yhteistä.
Kerroin vaimolle haluni erota, ja hän totesi ettei haluaisi että eroaisimme. Kuitenkin löydän itseni haaveilemasta elämästä yksin. En ole asunut yksin ikinä.
Ne pienetkin asiat jotka kerroin eron syyksi vaimolle, vaimo on petrannut. En itse nyt haluaisi läheisyyttä, nukun eri huoneessa ja vaimo on antanut minulle omaa aikaa ja tilaa. Ei ole suuttunut tai raivonnut mistään, yrittänyt kyllä selventää että nämä hetket kuuluu parisuhteeseen ja menevät ohi
.. Mutten itse usko niin. Entä jos tämä jää päälle ja katkeroidun?
Vaimo on muuttunut jokseenkin paljon, ja välillä tuntuu kuin hän esittäisi vain pitääkseen minut. Kuitenkin väittää ettei asia ole niin.
Mä en vain näe järkeä siinä, että jäisin tuhlaamaan elämääni jos en koe olevani oikean ihmisen kanssa. Olishan mulla sitä aikaa vielä jäljellä. Sanoin vaimolle että haluaisin löytää keinon päästä eroon näistä ajatuksista, mutten tiedä tapahtuisiko niin koskaan.
Mitä tehdä?
Kommentit (396)
Mitkä pikkuasiat? Mikä on pikkuasia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuasioita on olleet esim nalkuttaminen, herkästi ärsyyntyminen, tiuskiminen. Ei usein, mutta tarpeeksi usein tehdäkseen olostani huonon. Välillä on tuntunut kuin vaimo haluais elämän olevan ruusuilla tanssimista, kukkakimppuineen ja yhteisine aikoineen. Välillä tuntui kuin ei arvostettaisi sitä mitä tein, kuitenkin aina ajatellut vaimon ja lapsen parasta, vähiten itseäni. Siksikin nyt tuntuu että olis aika ajatella omaa parastani.
Osittain pelkään nyt sitäkin että jos jään, ero tulee ennemmin tai myöhemmin - vaimo kyllästyisi minuun lopullisesti. Miksi siis jäädä odottelemaan tuhoa..
Äitini kertoi aikanaan miksi erosivat isäni kanssa ja syyksi paljastui isän alkoholiongelma.
Meillä ei tällaisia ongelmia ole ollut. Minä juon reissussa ollessani välillä muutaman, vaimo ei juo juuri koskaan, ei polta eikä ole koskaan koskenut päihteisiin. Hoitanut raha-asiansa kunnialla, ja ei jää paikoilleen märisemään kun tulee jokin vaikeus eteen.
Minullakin vakityö ja muutoin raitis, eli sinänsä elämä on "kunnossa". Haluaisin silti kokea sen yksin asumisen, vapaana olemisen. Ehkä ne irtosuhteetkin, vaikka nyt lähinnä yksin haluan ollakin.
ap
Ei erolle! Itsekästä jos eI mitään ole vialla Niinkuin kirjoitit sekä vaaka kupissa pitäisi painaa lapsi. Hän ei ole ansainnt tuollaista kohtelua. Mieti vielä!
Kuulostaa ennemmin siltä, että ap:lla on joku orastava kolmenkympinkriisi jota koittaa paikata erolla. Oma elämä ja saavutukset näyttävät mitättömiltä, sitä alkaa mittailla mennyttä ja tulevaa aikaa ja kuvittelee, että on äkkiä saatava aikaan joku muutos joka tekee kaikesta parempaa. Mutta on parempiakin tapoja kuin heittää oma menneisyys ja perhe vessanpöntöstä alas.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuasioita on olleet esim nalkuttaminen, herkästi ärsyyntyminen, tiuskiminen. Ei usein, mutta tarpeeksi usein tehdäkseen olostani huonon. Välillä on tuntunut kuin vaimo haluais elämän olevan ruusuilla tanssimista, kukkakimppuineen ja yhteisine aikoineen. Välillä tuntui kuin ei arvostettaisi sitä mitä tein, kuitenkin aina ajatellut vaimon ja lapsen parasta, vähiten itseäni. Siksikin nyt tuntuu että olis aika ajatella omaa parastani.
Osittain pelkään nyt sitäkin että jos jään, ero tulee ennemmin tai myöhemmin - vaimo kyllästyisi minuun lopullisesti. Miksi siis jäädä odottelemaan tuhoa..
Äitini kertoi aikanaan miksi erosivat isäni kanssa ja syyksi paljastui isän alkoholiongelma.
Meillä ei tällaisia ongelmia ole ollut. Minä juon reissussa ollessani välillä muutaman, vaimo ei juo juuri koskaan, ei polta eikä ole koskaan koskenut päihteisiin. Hoitanut raha-asiansa kunnialla, ja ei jää paikoilleen märisemään kun tulee jokin vaikeus eteen.
Minullakin vakityö ja muutoin raitis, eli sinänsä elämä on "kunnossa". Haluaisin silti kokea sen yksin asumisen, vapaana olemisen. Ehkä ne irtosuhteetkin, vaikka nyt lähinnä yksin haluan ollakin.
ap
Haa! Nyt kerroit rivien välistä mistä oikeasti on kyse. Kärsin hylätyksi tulemisen pelosta, ja siksi ennemmin hylkäät itse ensin kuin tulet hylätyksi. Keksit syitä eroamiselle pikkuasioista (jokainen ihminen, mies ja nainen nalkuttaa joskus, myös sinä) jotta saisit jotenkin perusteltua ITSELLESI syyn erota, koska oikeaa syytä eroamiseen ei ole olemassa. Taustalla puhuu juuri tuo hylätyksi tulemisen pelkosi. Olet tulkinnut niin, että vaimosi ei arvosta sinua ja siksi eroaisi sinusta ennen pitkää. Myös tuota tulkintaasi sävyttää oma hylätyksi tulemisen pelkosi. Tulkitset vaimosi sanoja ja satunnaisia tiuskahtamisia oman pelkosi värittämien silmälasien läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikken siitä tykkääkään niin työni puolesta voisin ottaa lapsen vain silloin kun olen paikkakunnalla, sillä aika paljon olen työni puolesta reissussa, joten vaihtoehtoja ei paljoa jäisi... Vaikka viikko-viikko systeemin haluaisin tai jos olisi minusta kiinni pitäisin lapsen itselläni.
En tiedä mitä vaimo haluaa. En halua keskustella asiasta hänen kanssaan lainkaan.
ap
Jo se, mitä vaimosi on valmis nyt kestämään puolestasi kertoo enemmän kuin mikään yksittäinen teko tai yksittäinen sana. Usko pois, hän ei sinua ole jättämässä noin vain, kun tuollaista kerta on valmis katsomaan läpi sormien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä neuvoja täällä. Aloittajan ei kannattaisi vielä erota, vaan mennä terapiaan yksin. Jos sitten vielä sinkkuelämä tuntuu parhaalle vaihtoehdolle, niin antaa palaa. Kuulostaa kyllä ikäkriisiltä, kun ilmaistaan haluavan vapaata elämää, siis ilman aikuisen velvollisuuksia. Se vaan että miten ajattelit eron tullen lapsen hoitaa? Se on velvollisuus ja vastuu josta et enää pääse eroon, joten et voi elää koskaan huoletonta ja villiä sinkkuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikken siitä tykkääkään niin työni puolesta voisin ottaa lapsen vain silloin kun olen paikkakunnalla, sillä aika paljon olen työni puolesta reissussa, joten vaihtoehtoja ei paljoa jäisi... Vaikka viikko-viikko systeemin haluaisin tai jos olisi minusta kiinni pitäisin lapsen itselläni.
En tiedä mitä vaimo haluaa. En halua keskustella asiasta hänen kanssaan lainkaan.
ap
No sinäpä se kypsä ja ihana mies olet. Olet rikkomassa perhettä, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin, ja sanot suoraan että et tiedä vaimosi ajatuksista etkä myöskään halua lainkaan keskustella vaimosi kanssa niistä. Huhhuh, aika rankkaa kamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo se, mitä vaimosi on valmis nyt kestämään puolestasi kertoo enemmän kuin mikään yksittäinen teko tai yksittäinen sana. Usko pois, hän ei sinua ole jättämässä noin vain, kun tuollaista kerta on valmis katsomaan läpi sormien.
Juuri näin. Voin vakuuttaa sinulle, että jos vaimosi olisi edes etäisesti joskus harkinnut sinun jättämistä, hän olisi sen jo tehnyt nyt tämän oudon sekoilusi takia.
Minusta on jotenkin kutkuttava ajatus, että ap:n vaimo lukisi tämän ketjun. Joko löytyisi historiasta tai muutoin oivaltaisi, että tämä kertoo hänestä, heistä. Miltä tuntuisi lukea, kuinka mitättömän oloisista syistä mies käyttäytyy nyt kuin käyttäytyy, kuinka tosissaan hän on eronsa kanssa ja kuinka välinpitämättömästi asiaan tuntuu suhtautuvan. Kuinka kuitenkin rakastaa, kuinka tavallaan ymmärtää naisensa hienouden (pitää haluttavana, kauniina, muistelee hänen nauruaan ja yhteisiä hetkiä, kuinka tietää että vaimo arvostaa ja rakastaa ja on tehnyt niitä muutoksia mitä mies on toivonut), mutta kuitenkaan mikään ei oikein tälle miehelle riitä. Kun juuri nyt ei ole niin kauhean kivaa, ja siitä syystä pitää ehkä erota.
Tajuta lukiessaan, että mies kävelee nyt nuoralla, ja on putoamassa ihan kummalle tahansa puolelle. Jää tai lähtee. Ja kuinka varmasti tekisi mieli hieman tuupata tai edes puhaltaa, sille puolelle, että hän jäisi. "Kulta rakas, älä anna periksi meidän suhteen, älä näin helpolla. Näe minut, minä olen se sama nainen ja tiedät että tekisin kaikkeni meidän vuoksi. Anna sinä edes kätesi niin minä koitan vetää meidät ylös. Anna edes se yksi suudelma, jonka meinasit, niin jaksan taas."
Ja samalla toivottavasti oivaltaa, miten hieno ihminen hän itse on. Vahva, rakastava vaimo, upea persoona, sinnikäs kallio, jollainen on harvinaisuus ehkä nykyään. Ja loppujen lopuksi voisi itsekin ehkä miettiä, että onko tämä kaikki sen arvoista, kaikkien niiden salassa itkettyjen kyynelien arvoista, ja niidenkin, jotka tulevat kysymättä eivätkä enää edes salassa. Jos toiselle kaikki on noin hemmetin yhdentekevää.
Mitä sanoisit vaimollesi, ap, jos saisit tietää hänen lukeneen ketjusi?
Melko varmaa on, että valitset kummin vaan, tulet katumaan, ainakin jonkun verran, ainakin hetkellisesti. Kysymys onkin, kumpaa katuisit enemmän. Valitse sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä ap kun eroatte ja vaimosikin haluaa irtosuhteita ja joskus ryypätä, mihin lapsi menee?
Kysymys ei ole ainoastaan siitä, että kumpaa valintaa tulisi katumaan enemmän. Kysymys on myös vastuusta ja lupauksien pitämisestä. Kun menee naimisiin lupaa haluta rakastaa ja pysyä rinnalla myös niinä vaikeina hetkinä (mitä väistämättä kaikissa liitoissa tulee). Ja kun tekee lapsen, niin jos lapsi on yhtään suunniteltu niin siinä lupaa ottaa vastuun perheeseen panostamisesta ja perheen arvostamisesta. Vain pahimmat luuserit pakenee vastuuta ja rikkoo lupaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä ap mitään naisia saisi. Ehkä jonkun pubiruusun tai maksullisen kerran puolessa vuodessa.
Eroisät eivät ole mitään kovin haluttua tavaraa markkinoilla. Eronneet isät kelpaa naisille, joilla itselläänkin on jo lapsi, ja voit ap vain kuvitella uusperhesotkujen ihanuutta. Lapsetonta naista sinä et tule saamaan.
Minusta tuntuu, että ap on tehnyt päätöksen erota, koska on miettinyt eroa vaihtoehtona niin paljon. Siitä on tullut hänelle eräänlainen fixed mindset, josta ei pääse irti, mutta johon ei ole mitään varsinaista syytä (muuta kuin asian miettiminen niin paljon) eikä ap pysty asiaa edes itselleen järkevästi perustelemaan. Mutta hän on fakkiutunut eroajatukseen, eikä osaa nähdä sen ulkopuolelle.
Huoh mikä äijä tämä AP. Minäminäminäminä. Kunhan vaan minulla on kaikki hyvin, viis muista. En edes jaksa enää lukea tätä ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vaikken siitä tykkääkään niin työni puolesta voisin ottaa lapsen vain silloin kun olen paikkakunnalla, sillä aika paljon olen työni puolesta reissussa, joten vaihtoehtoja ei paljoa jäisi... Vaikka viikko-viikko systeemin haluaisin tai jos olisi minusta kiinni pitäisin lapsen itselläni.
En tiedä mitä vaimo haluaa. En halua keskustella asiasta hänen kanssaan lainkaan.
ap
Ilmeisesti vaimosi hoitaa kodin ja lapsen käytännössä yksin jo nyt, jos kerran reissaat paljon. Sitten kehtaat vielä valittaa, kun toisella on välillä vähän pinna kireällä. Voin kertoa, että aika harva nainen jaksaisi katsella noin itsekästä ja rasittavaa miestä ihan vaan pienillä nalkutuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikken siitä tykkääkään niin työni puolesta voisin ottaa lapsen vain silloin kun olen paikkakunnalla, sillä aika paljon olen työni puolesta reissussa, joten vaihtoehtoja ei paljoa jäisi... Vaikka viikko-viikko systeemin haluaisin tai jos olisi minusta kiinni pitäisin lapsen itselläni.
En tiedä mitä vaimo haluaa. En halua keskustella asiasta hänen kanssaan lainkaan.
ap
Ilmeisesti vaimosi hoitaa kodin ja lapsen käytännössä yksin jo nyt, jos kerran reissaat paljon. Sitten kehtaat vielä valittaa, kun toisella on välillä vähän pinna kireällä. Voin kertoa, että aika harva nainen jaksaisi katsella noin itsekästä ja rasittavaa miestä ihan vaan pienillä nalkutuksilla.
Komppaan tätä. Minun mies ei onneksi ole matkatyössä, mutta joutuu tekemään hyvin pitkiä työpäiviä, joten kodinhoito jää minulle. Olen kurkkuani myöten täynnä tilannetta, vaikka yritänkin niellä nalkutukseni. Koen olevani hänelle nimittäin kotitalouskone, ja mahdollistan hänen uransa saamatta juurikaan muuta kuin itsekkyyttä vastineeksi. Pinna on siis kireällä, ja jos ukko äityisi puhumaan että haluaa erota jonkun pikkuasian takia tai koska nalkutan kolmen kuukauden välein niin prkele näyttäisin samantien ovea.
Minne ap meinaat lapsen laittaa jos eroat?