Kaikki hyvin, silti ero?

Voisi myös miettiä, että minkälaiset jäljet tämä jättäisi sinun lapseesi, joita hän kuljettaisi mukanaan vielä silloinkin kun hän on isompi, nuori, nuori aikuinen, aikuinen ja vanhus.

Älä jää notkumaan siihen ja elämään muiden unelmaa jos tuntuu siltä että et ole onnellinen. Liian moni tekee niin :(

Vierailija kirjoitti:

Älä jää notkumaan siihen ja elämään muiden unelmaa jos tuntuu siltä että et ole onnellinen. Liian moni tekee niin :(

On myös paljon ihmisiä, jotka eivät osaa olla onnellisia missään elämän vaiheessa. Sinkkuna he ovat onnettomia kun ei ole parisuhdetta. Sitten parisuhteessa ovat onnettomia koska parisuhde tai koska mikään ei tunnu miltään tai koska ei saa olla vapaa. Sitten erottuaan ovat onnettomia koska yksinäisyys. Uudessa parisuhteessa ovat onnettomia koska ruoho ei ollutkaan vihreämpää uuden kanssa. Jne jne. Eivätkä tajua, että onnen pitäisi löytyä sinusta itsestä, oman pääsi sisältä.

Eroa hyvä mies. Ja päästä hyvä nainen kiertoon. Kuulostaa ihan hyvältä pakkaukselta. Ja jos ei pahemmin nalkuta, niin kyllä siinä menee yksi kakara kaupanpäällisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta sain kyllä ajateltavaa... Sen verran että eipä nyt oikein unikaan tullut kun itsekseen hotelliin tulin. Päivä tulee juostua palavereissa joten on muutakin ajateltavaa..

Mä tiedän et vaimo varmaan löytäis itselleen paremman miehen, ja pärjäis vaikka lähtisin. Jos se nytkin pystyy pitämään itsensä koossa.

Ehkä mä olen osaltani kyllästynyt työn mukana tulleeseen reissaamiseen, kun kotona ei oo jäänyt aikaa aiemmin olla itsekseen ja harrastaa. En tiedä.

Enkä oikeastaan tiedä enää mitä haluan, kun ei mikään oikein tunnu miltään. En mä koe masentuneeksi itteeni mutta ehkä tuntuu et oon jo saavuttanu kaiken mitä voin...

Enkä tiedä miten osaisin tehdä vaimostani onnellisen.

Ap

Nuo ovat kuitenkin vain ajatuksia. Ajatuksia, joita on toki hyvä pohtia, mutta niiden ruokkiminen ei välttämättä tee sinusta onnellista, tai sen viisaampaa. Luulen myös, että kyse on siitä, mitä aiemmin ketjussa kirjoitettiin. Ruokit tätä ajatusta ihan liikaa, olet jumittunut siihen, ja mitä enemmän sitä ajattelet, sitä enemmän sinua ahdistaa ja sitä varmemmin ainoalta oikealta ratkaisulta tuntuu lähteminen.

Entä jos koitat olla ajattelematta niin pirusti, tai ajattelet toisin. Ajattelet, että päätät jäädä. Päätät yrittää, ja lähdet ruokkimaan sitä ajatusta. Otat sen riskin, että tulet jätetyksi, mutta et tee sitä valintaa itse, että lähdet. Minusta vaimosi ei kuulosta sellaiselta ihmiseltä, joka jättää ja lähtee, kun on vaikeaa, turhaan sitä pelkäät liikaa. Mutta älä ole itsekään se ihminen!

Kerro viimein sille vaimollesi, että rakastat häntä, kaikesta huolimatta. Ota se riski, että hän torjuukin sinut. Kerro hänelle mitä ajattelet ja sano, että haluat yrittää. Tee niistä positiivisista ajatuksista totta pukemalla ne sanoiksi. Sitoudu, kuten olet luvannut sitoutua. Varmasti heti ei ala tuntua hyvältä ja ihanalta ja oikealta, mutta siihen on mahdollisuus. Ajattele, puolen vuoden päästä, kesän korvilla, teillä voi asiat rullata taas hyvin, ja sinulla on mahdollisuus olla onnellinen, juuri tuossa suhteessa, jossa nyt olet. Ehkä istut yksin ulkona ja ajattelet sellaista ajatusta, että oli se vaan hyvä etten luovuttanut, kyllä me tästä noustaan. Tai sitten saatat olla keskella kipeää, raskasta eroprosessia, muhia siellä vuokrakämpässäsi että olipaha se vaan hyvä että annoin periksi...

Ne on vaan ajatuksia. Valitse, mitä ajatuksia haluat ruokkia ja mistä ajatuksista haluat tehdä totta.

Erinomaiset neuvot. Usko niitä ja toimi niiden mukaan. Sanopa itsellesi joko ääneen ja tai ajatuksissasi usemman kerran päivässä, että rakastat vaimoasi ja varsinkin, että rakastat itseäsi, sillä  ihminen, joka rakastaa itseään, ei toimi itseään eikä muitakaan kohtaan vahingoittavasti, vaan rakentavasti ja rakkaudella ja lämmöllä.

Kun reissaa paljon, niin kotiin tullessa tulee olo, että mihin taas lähtisi, ei osaa rauhoittua - näin monilla. Mitä enemmän onkin kotona, niin alkaakin juurtua sinne. Toki on hyvä tuulettuakin välillä. :)

Tsemppiä. Sinulla on ihana vaimo ja lapsi. Iloitse ja kiitä heistä.:)

Työstäni en haluaisi luopua, mutta ehkä pitäisi puhua mahdollisuuksista muuttaa työnkuvaa tai jotain, ehkä osaltani olen kyllästynyt myös työhöni. En tiedä.

Vaimo on ollut ajatuksissani tänään enemmän. Mietin miten hän pärjää. Soitin hänelle ja hän sanoi olevansa iloinen kun kuulee ääntäni. Sanoi myös että rakastaa, vaikken taaskaan osannut vastata hänelle. En tiedä miksi.

Kai osa minusta ei halua antaa turhaa toivoa, kun ajatukseni ovat tätä luokkaa.

Ap

Millaisenhan isäpuolen lapsesi saisi? Ja arvaapa pystytkö sinä siihen vaikuttamaan, millään tavalla.

Ap ihminen voi vaikuttaa itse ajatuksiinsa ja ohjata ajatuksiaan haluamaansa suuntaan. Mitä enemmän vatvot mielessäsi eroa, sitä enemmän fiksaudut eroon. Mitä enemmän mietit suhteenne hyviä puolia ja että rakastat kuitenkin vaimoasi, sitä vähemmän haluat erota. Sinä itse päätät mitä sinä ajattelet, mille ajatuksille annat vallan, minkälaisten ajatusten miettimiseen käytät aikasi. Mutta muista, että se päätös suuntaa teidän kaikkien kolmen tulevaisuutta.

Minusta edelleen kuulostaa että olet masentunut. Ja pyrit hoitamaan masennustasi eroidealla. Masennus kannattaa hoitaa psykoterapialla.

Vierailija kirjoitti:

Millaisenhan isäpuolen lapsesi saisi? Ja arvaapa pystytkö sinä siihen vaikuttamaan, millään tavalla.

Ajatteleppa ap jos vaimosi traumatisoituu kun jätät hänet. Sitten hän eksyy sellaisen uuden miehen seuraan, joka ei olekaan hyvä ihminen. On narsisti tai alkoholisti tai väkivaltainen. Ja lapsesi tulee kärsimään uuden isäpuolensa sekoiluista, pahimmillaan ne kohdistuu lapseen. Ja sinä et voi sille mitään, lastensuojelukaan ei auta ellei kyseessä ole avoin fyysinen väkivalta. Joudut katsomaan sivusta.

Kirjoitit aloitusviestissäsi: "Ei meillä ole viime vuosiin ollut oikein mitään yhteistä." Millaista yhteistä haluaisit? Mikä on sinusta sellaista yhteistä josta nuorempana unelmoit tulevaan parisuhteeseesi? Mitä teillä nyt on yhteistä, mitä on erillistä? Mihin yhteiseen ja innostavaan voisi tähdätä? Laita noita asioita paperille (tai vaikka kännykkään/exceliin).

Jotkut kaipaavat parisuhteen olevan todella tiivis ja paljon yhteistä. Useat elävät väljemmin välein mielummin. Tee ihmeessä hiukan analyysiä itsestäsi ja puolisostasi. Teema ei ole ihan helppo. Moni parisuhde on melkoisen väljä eikä itselle sopimattomat "välykset" (jos tällainen tekniikkatermi sallitaan) tunnu hyviltä. Moni elää kuitenkin parisuhteessan trendikästä 'itsenäisempää' elämää kuin ehkä sisimmässään haluaisivat.

Ennen eropäätöstä kannattaa mennä Kataja ry.n solmuja parisuhteessa-kurssille. Siinä on rakenne joka auttaa päätöksenteossa ja avaa paljon selkeämmäksi omat pohdinnat, kummallekin puolisolle.

Yksi juttu tuli myös mieleen: Tuntuuko ylipäänsä mikään muukaan miltään vai onko se vain parisuhde joka ei riemastuta? Jos muut elämänalueetkin ovat harmaan peitossa, kannattaa hankkiutua sen verran tutkimuksiin, että saa esim. mahdollisen masennuksen tulon diagnosoitua ja hoidettua ennen kuin käy pahaksi.

Jos et itsekään tiedä mitä haluat niin erolla sitä on turha paikata.

antro kirjoitti:

Edellinen parisuhteeni oli hankala, ja eroon johti kaikki hankaluudet. En jaksa niitä lähteä erittelemään. Mutta sitten tapasin nykyisen vaimoni ja rakastuin päätä pahkaa.

Vaimo on töissä ja hoitaa kotia siinä missä minäkin. Olen osallistunut kotitöihin yhtälailla, joten siksi vaimo ei ainakaan siitä ole joutunut koskaan valittamaan. Oli aika, jolloin minä olin taloudellisessa vastuussa kaikesta, ja vaikea raskaus, lapsen syntymän jälkeen jouduin pitkään huolehtimaan kaikesta yksin. Nyt juuri siksi sanonkin ettei mitään vikaa niinkään ole, sillä vaimo on töissä, hoidamme yksissä tuumin kodin ja lapsen - molemmilla on omaa aikaa.. Mut joku puuttuu.

Tiedän ettei tämä vaimolle varmaan helppoa ole. Hän saa sen kyllä vaikuttamaan siltä, hymyilee ja koskee, halaa ja antaa huomiota - sekä minulle omaa aikaa niin paljon kuin vain tarvitsen. Välillä mietin onko tämä vain sitä että vaimo on jo päästänyt irti ja siksi ottaa niin kevyesti.. Mutta sitten hän mainitsee joka päivä/joka toinen päivä kuinka haluaa olla kanssani ja en oikein tiedä miten minun siihen pitäisi suhtautua. Kun ei sitä omaa halua nyt juurikaan ole.

En tiedä mitä haluaisin tulevalta, kaipa siellä joku voisi olla minuakin varten, jonka kanssa ei tällaisia tunteita tulisi.

ap

Että edellinen parisuhde karahti kiville eikä nykyinenkään enää nappaa.

Taidat olla vain sellainen tuulella käyvä.

Eroa äläkä enää hakeudu pitkään suhteeseen vaan harrasta vain lyhyitä juttuja niin et kyllästy etkä pilaa kenenkään elämää.

Oet saanut jo monta vastausta mutta kirjoitan vielä oman mielipiteeni.

Suhteesen kuuluu ylä- ja alamäkiä ja elät nyt vaimosi kanssa yhtä sen alamäistä. Tähän asti teitä on kantanut rakastuminen, uuden parisuhteen onni, kodin perustaminen ja lasten saaminen. Nyt kun teillä ei ole enää mitään odotettavaa, tilanne on pysähtynyt. Samalla saatat käydä läpi kolmen- tai neljänkympin kriisiä.

Jos eroaisit nyt, saisit aluksi voimia vapauden tunteesta, mutta sen haihduttua päätyisit hakemaan kipinää elämääsi todennäköisimmin uudesta naissuhteesta. Romanttiset suhteet ovat monelle se helpoin ja tutuin tapa innostua ja koska eläisit ilman puolisoa, se olisi looginen ensimmäinen askel. Parisuhteen kipinä ei kuitenkaan riitä koko elämän sisällöksi, joten uuden suhteen alkuvuosien jälkeen olisit jälleen tässä samassa tilanteessa.

Olen sitä mieltä ettei ongelmasi liity vaimoosi välttämättä millään tavalla, ja parisuhteen pelastamiseen keskittyminen voi vain pahentaa tilannetta. Tarvitset elämääsi uutta kipinää, mutta tällä kertaa jostain muualta kuin parisuhteesta. Viime vuosina olet saanut elämääsi innostusta ja energiaa rakastumisesta ja kodin rakentamisesta, mutta ne elämänalueet ovat nyt vakiintuneita ja muut asiat kaipaavat uudistamista.

Entä jos siirtäisit parisuhteen pohtimisen sivuun vaikka puoleksi vuodeksi? Jos lupaisit vaimollesi olla eroamatta seuraavan puolen vuoden aikana, hänen ei tarvitsisi yrittää miellyttää sinua pakonomaisesti, ärsyttäen sinua entisestään. Voisit jopa pyytää häntä olemaan huomioimatta sinua erityisesti sinä aikana kun keskityt muun elämäsi kohentamiseen.

Tämän puolen vuoden aikana voisit miettiä mitkä muut asiat voisivat tuoda elämääsi iloa, virtaa ja innostusta. Mihin haluat pyrkiä? Nuorempana olet todennäköisesti tavoitellut koulutusta, työpaikkaa ja perhettä, mutta mitä haluat tehdä nyt kun olet ne saanut? Joku aikaisemmista kirjoittajista mainitsi politiikan. Kiinnostaisiko sinua yhteiskunnallinen vaikuttaminen? Oletko kiinnostunut urheilusta tai muusta itsesi kehittämisestä, musiikista tai taiteista? Kun ajattelet elämääsi kymmenen vuotta eteenpäin, haluaisitko osata silloin jonkun taidon, jonka opettelemiseen kuluu useita vuosia? 

On paljon ihmisiä, joille vanhemmuus ja parisuhde riittää elämän sisällöksi, mutta sinä et taida olla yksi heistä. Mitä muuta haluat olla kuin aviomies ja isä?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

https://www.google.fi/search?client=ms-android-samsung&q=women+don%27t+…

Tykkääkö sun vaimo naisista? Voin tulla tilallesi, kun eroat! Hän vaikuttaa ystävälliseltä ja mukautuvalta, sinä vaan jankkaat paikallasi.

Mun mielestä sulla on aivan rehellinen kolmenkympin kriisi, kaikki nuo ovat niin tuttuja juttuja. Kuuntele tosiaan täällä tulleita ohjeita ja mieti myös lastasi. Et VOI vaan lähteä vaan asiaa on katsottava pidemmällä välillä ja aivan loppuun asti. Lupaat vaimolle ajan, jonka aikana et mieti eroa etkä lähde, esim. kesään asti. Se on lyhyt aika loppuelämästäsi mitä et enää vietä 100% lapsesi kanssa, varmasti jaksat odottaa. Tänä aikana menette parisuhdeleirille/kurssille ja teet kaikkesi parisuhteen eteen. Ja käyt lääkärissä testaamassa masennuksesi. Eroon pitää nähdä vaivaa ja olla aivan varma. Kesällä sitten saat erota kun olet kaikkesi yrittänyt parisuhteen eteen. Tuo on lyhyt aika loppuelämästäsi.  

Olisipa pari vuotta sitten joku sanonut nämä asiat ex-miehelleni. Hän jahtasi unelmaa.. Hetken verran hänellä olikin kaikki hyvin, hetken jaksoi yksin olla ja sit kun en suostunut aneluihin ottaa takaisin niin ei kuukauttakaan mennyt niin ooi oikein simpsakka nuori neiti kainalossa. Kuukauden päästä itki kuinka neiti oli vain käyttänyt häntä. Kyllä se pilkka sit voi osua omaankin nilkkaan.

Ja voin kertoo ettei tätä jantteria kiinnosta enää lapsensakaan.

Mulla meni jonkin aikaa toipua erosta, sillä nyt vihdoin ja viimein ehkä kykenen luottamaan kun nykyinen miesystävä on kaikin tavoin osoittanut olevansa luottamisen arvoinen.

Ap on sairas narsisti. Lapsi kokee hylkäämisenä eron AINA. Säälittää se nainen joka sinut otti. Lue psykologiaa ja kasvatustieteitä, niin erohalusi loppuvat.

Kuinka edes kehtaat puhua täällä tuollaisia lapsesi selän talana? Se lapsi on jo pilattu jos kotonakin on joutunut kuulemaan tai vaistoamaankaan.

Nykymuoti ja kulttuuri vaihtaa paria.

Miksi elät tätä kulttuuria itsekin ja kasvatat jälleen tilastoja omalta puoleltasi? Onko pakko mennä sen yleisen normin mukaan? On tullut sisäinen pakko erota jossain vaiheessa kun eihän saman kanssa voi olla loppuelämää.

Vaimosi on nyt jo hyljätty. Et saavuta hänen luottamustaan enää ellet todella ole ajatellut asioita ja muuttunut.

Tein virhevalinnan vuosia sitten. Nyt kärsin yksinäisyydestä ja menetetystä ystäväpiiristä sekä lasten onnellisuuden hajottamisesta. Tämä fiilis on kuolemaa pahempi.