Isä joutui sairaalaan, miksi hoitajat ei välitä omaisen tarpeesta saada tietoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin isäsi vain on päättänyt. Ja sairaalan on kunnioitettava sitä. Ihan samalla toimitaan, jos itse olisit sairaalassa ja kenet olisit ilmoittanut lähiomaiseksi. Eikä se suinkaan tarvitse olla puoliso tai tytär, vaan lähiomaiseksi voi ilmoittaa vaikka naapurin Peran.

Mitä minun isäni on päättänyt? Isä ei kuulepas etukäteen suunnitellut joutuvansa tuonne sairaalaan. Isä ei ole päättänyt tässä yhtikäs mitään sen suuntaan, etteikö minullekin KUULU ANTAA TIETOJA!

Ymmärrätkö sä vitun vatipää, että sulla ei ole verisukulaisiuutesi takia mitään AUTOMAATTISTA OIKEUTTA tietoihin??? Sulla on oikeus tietoihin, jos sinut on ERIKSEEN MERKITTY LÄHIOMAISEKSI.

Isäsi on tällä hetkellä siinä kunnossa, että hänen lähiomainen, joka on SAIRAALAN PAPEREIHIN YHTEYSHENKILÖKSI merkitty ISÄSI TOIMESTA on todennut, että myös sinulle saa kertoa tilanteesta. Se on myös johdonmukainen neuvo lakiin perustuen (sen oli joku tuonne jo kertonut).

Ota pääs pois perseestäsi, niin saattaisit nähdä paskamaisuutta vähän vähemmän ympärilläsi. Nyt kannattais miettiä niitä keinoja, millä sat parhaiten pidettyä yhteyttä isääsi. Sairaalaan riehuminen ei todellakaan ole vaihtoehto. Se vain vahvistaa sen, että hoitaja saa sympatiat, kun olet tuollainen sekopää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli melko identtinen tilanne aloittajan kanssa, vaikka välit alun perin olivat kohteliaat minun ja isän tyttöystävän välillä. Toivoisin, että te sairaalassa työtänne tekevät miettisitte vakavasti asiaa vastataksenne muutakin, kuin miten homma teoriassa kuuluu hoitaa. Eli jos saisi mietteitä siitä, oletteko järkkymättä sitä mieltä, että käytäntö on loistava ja potilaan parhaaksi.

Kuulin vahingossa isäni aivoverenvuodosta, koska satuin soittamaan hänelle kun hän oli sairaalassa. Välimme ovat aina olleet hiukan hankalat eikä puhelimessa olla oltu edes viikoittain yhteydessä muulloin kuin hänen ainoan lapsenlapsensa ensimmäisinä vuosina, jolloin isovanhemmuus oli pop. Minun tapauksessani tietoja kyllä annettiin auliisti, mutta lääkäreitä inhoava isä ei ollut ilmoittanut sairaalan papereihin ketään lähiomaiseksi, olen ainoa lapsi. Sairaalassa oltiin hämmästyneitä olemassaolostani. Sitä en muista, kysyttiinkö isältä lupaa, olin senverran sokissa.

Sokissa varmaan oli myös isän tyttis, joka ei ehkä halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Ensin hän ei siis informoinut minua mitenkään, mutta kun sitten kerran satuin joutumaan sisäpiiriin, hän yritti varmistaa osallistumiseni haukkumalla minua kylmäksi lapseksi ja ettei isäni kiinnosta. Valitettavasti hän veti väärästä narusta kun olin valmiiksi järkyttynyt ettei hän edes ajatellut ilmoittaa, ja kun sukset menivät alustavasti ristiin, läheisriippuvainen tyttis ja itsekeskeinen, aivonsa nyt sitten sekä ryyppäämällä että kaatumalla tärvellyt alkoholisti-isä löivät löylyä paheksunnan kiukaalle kilpaa ja minä päätin ottaa etäisyyttä, koska minut lähetettiin lapseni kanssa yöhön, kun oltiin niin loukkaantuneita. Koska minun taas oli pakko käydä pitkämatkalaisena katsomassa joko lapsen kanssa tai ei ollenkaan, ja jännitteiseen tilanteeseen en halunut lasta viedä, niin nyt pidetään etäisyyttä. Ja itketään perään, mikä on kun ei ainoa lapsikaan välitä. No välitänhän minä, mutta kun ei ole järkeä toimia sen mukaan.

Puolueettomuutta ja autonomiaa varjeleva terveydenhoito tuossa tilanteessa siis käytännössä asettui repimään välejä rikki. Toivoisin toimintamallia, jossa lähtökohtaisesti jollekin lapsista kerrotaan ilman muuta, ellei potilas ole merkityttänyt tietoihinsa hyvää syytä sille, miksi näin ei pidä toimia. Ei sitä autonomiaakaan pitäisi ylikorostaa, tai joudutaan ojasta allikkoon.

Selvintä olisi että isäsi olisi pyytänyt jossakin vaiheessa että myös sinut merkitään asiakirjoihin lähiomaiseksi, vaikka tyttis olisikin ensisijainen. Asiakirjoihin on mahdollista merkitä useampia yhteyshenkilöitä silloin ei tule epäselvyyttä voiko vaiko ei voi antaa tietoja vai ei.

Mutta kn juuri tätä ei voinut tehdä, ettei tule vaimon kanssa riitaa! Miksi minä olen siellä, vaimo haluaa määrätä katsos kaikesta. Äh, et tajua. Sairaalan kuuluu välittää muistakin omaisista, kuin vain uudesta aviopuolisosta. Lapsikin on tärkeä läheinen. Ja turhaa tuota MINULLE neuvotaan, mun puolesta isä ois saaanut laittaa mut sinne toki! Mutta kun eihän isä edes aikonut kuolla, niin ei se nyt tuollaisia. Kyllä sairaaloissa pitää osata hoitaa asiat ilmankin jos lupa kertoa tietoja jo on!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin isäsi vain on päättänyt. Ja sairaalan on kunnioitettava sitä. Ihan samalla toimitaan, jos itse olisit sairaalassa ja kenet olisit ilmoittanut lähiomaiseksi. Eikä se suinkaan tarvitse olla puoliso tai tytär, vaan lähiomaiseksi voi ilmoittaa vaikka naapurin Peran.

Mitä minun isäni on päättänyt? Isä ei kuulepas etukäteen suunnitellut joutuvansa tuonne sairaalaan. Isä ei ole päättänyt tässä yhtikäs mitään sen suuntaan, etteikö minullekin KUULU ANTAA TIETOJA!

Ymmärrätkö sä vitun vatipää, että sulla ei ole verisukulaisiuutesi takia mitään AUTOMAATTISTA OIKEUTTA tietoihin??? Sulla on oikeus tietoihin, jos sinut on ERIKSEEN MERKITTY LÄHIOMAISEKSI.

Isäsi on tällä hetkellä siinä kunnossa, että hänen lähiomainen, joka on SAIRAALAN PAPEREIHIN YHTEYSHENKILÖKSI merkitty ISÄSI TOIMESTA on todennut, että myös sinulle saa kertoa tilanteesta. Se on myös johdonmukainen neuvo lakiin perustuen (sen oli joku tuonne jo kertonut).

Ota pääs pois perseestäsi, niin saattaisit nähdä paskamaisuutta vähän vähemmän ympärilläsi. Nyt kannattais miettiä niitä keinoja, millä sat parhaiten pidettyä yhteyttä isääsi. Sairaalaan riehuminen ei todellakaan ole vaihtoehto. Se vain vahvistaa sen, että hoitaja saa sympatiat, kun olet tuollainen sekopää.

No voi vittu kun se hoitaja ITSE totesi, että "täällä onkin isäsi vaimon lupa kertoa sinulle tietoja." Tajuatko nyt?

Mutta se, mikä närästi, oli just se rivienvälinen halveksunta minulle, että välit vaimoon on huonot. Se loukkasi ja siitä se hoitaja saa kuulla vielä. Se EI OLE MINUN VIKANI! Ja hän antoi ymmärtää, että on, tuntematta KETÄÄN MEISTÄ!

Ja siis siksi häntä "ei oikein kiinnostanut " olla ystävällinen minulle ja antaa tietoja, vaan vittuili suunnillen kuin paskakasalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli melko identtinen tilanne aloittajan kanssa, vaikka välit alun perin olivat kohteliaat minun ja isän tyttöystävän välillä. Toivoisin, että te sairaalassa työtänne tekevät miettisitte vakavasti asiaa vastataksenne muutakin, kuin miten homma teoriassa kuuluu hoitaa. Eli jos saisi mietteitä siitä, oletteko järkkymättä sitä mieltä, että käytäntö on loistava ja potilaan parhaaksi.

Kuulin vahingossa isäni aivoverenvuodosta, koska satuin soittamaan hänelle kun hän oli sairaalassa. Välimme ovat aina olleet hiukan hankalat eikä puhelimessa olla oltu edes viikoittain yhteydessä muulloin kuin hänen ainoan lapsenlapsensa ensimmäisinä vuosina, jolloin isovanhemmuus oli pop. Minun tapauksessani tietoja kyllä annettiin auliisti, mutta lääkäreitä inhoava isä ei ollut ilmoittanut sairaalan papereihin ketään lähiomaiseksi, olen ainoa lapsi. Sairaalassa oltiin hämmästyneitä olemassaolostani. Sitä en muista, kysyttiinkö isältä lupaa, olin senverran sokissa.

Sokissa varmaan oli myös isän tyttis, joka ei ehkä halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Ensin hän ei siis informoinut minua mitenkään, mutta kun sitten kerran satuin joutumaan sisäpiiriin, hän yritti varmistaa osallistumiseni haukkumalla minua kylmäksi lapseksi ja ettei isäni kiinnosta. Valitettavasti hän veti väärästä narusta kun olin valmiiksi järkyttynyt ettei hän edes ajatellut ilmoittaa, ja kun sukset menivät alustavasti ristiin, läheisriippuvainen tyttis ja itsekeskeinen, aivonsa nyt sitten sekä ryyppäämällä että kaatumalla tärvellyt alkoholisti-isä löivät löylyä paheksunnan kiukaalle kilpaa ja minä päätin ottaa etäisyyttä, koska minut lähetettiin lapseni kanssa yöhön, kun oltiin niin loukkaantuneita. Koska minun taas oli pakko käydä pitkämatkalaisena katsomassa joko lapsen kanssa tai ei ollenkaan, ja jännitteiseen tilanteeseen en halunut lasta viedä, niin nyt pidetään etäisyyttä. Ja itketään perään, mikä on kun ei ainoa lapsikaan välitä. No välitänhän minä, mutta kun ei ole järkeä toimia sen mukaan.

Puolueettomuutta ja autonomiaa varjeleva terveydenhoito tuossa tilanteessa siis käytännössä asettui repimään välejä rikki. Toivoisin toimintamallia, jossa lähtökohtaisesti jollekin lapsista kerrotaan ilman muuta, ellei potilas ole merkityttänyt tietoihinsa hyvää syytä sille, miksi näin ei pidä toimia. Ei sitä autonomiaakaan pitäisi ylikorostaa, tai joudutaan ojasta allikkoon.

Selvintä olisi että isäsi olisi pyytänyt jossakin vaiheessa että myös sinut merkitään asiakirjoihin lähiomaiseksi, vaikka tyttis olisikin ensisijainen. Asiakirjoihin on mahdollista merkitä useampia yhteyshenkilöitä silloin ei tule epäselvyyttä voiko vaiko ei voi antaa tietoja vai ei.

Mutta kn juuri tätä ei voinut tehdä, ettei tule vaimon kanssa riitaa! Miksi minä olen siellä, vaimo haluaa määrätä katsos kaikesta. Äh, et tajua. Sairaalan kuuluu välittää muistakin omaisista, kuin vain uudesta aviopuolisosta. Lapsikin on tärkeä läheinen. Ja turhaa tuota MINULLE neuvotaan, mun puolesta isä ois saaanut laittaa mut sinne toki! Mutta kun eihän isä edes aikonut kuolla, niin ei se nyt tuollaisia. Kyllä sairaaloissa pitää osata hoitaa asiat ilmankin jos lupa kertoa tietoja jo on!!!!!!!

Miksi kukaan kertoisi siitä vaimolle kenen nimiä papereissa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli vaimolle kuitenkin välitetään tietoa? Ei hoitajilla ole aikaa soittaa jokaisen potilaan jokaista perheenjäsentä läpi. Yleensä on yksi omainen, jolle ensisijaisesti ilmoitetaan asiat. Ja oletus on, että tämä omainen ilmoittaa sitten muille perheenjäsenille. Tietysti on tilanteita, kun perheessä on riitoja ym. Mutta eivät hoitajat voi tätä tietää ja silloin pitää erikseen sopia kuinka toimitaan.

Minä soitin sairaalaan. Millä oikeudella minua kohdellaan kuin paskaa?!

Kuulostat aika rasittavalta henkilöltä. Ehkä siksi.

En kestä :D

Miksi et käy siellä?

Että saa nähdä kauanko isä vielä elää, noro, kehkokuume ja lonkaamurtuma, joka leikattiin. Kun mulle ilkuttiin, että en voi veikata isän elävän enää max. 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli melko identtinen tilanne aloittajan kanssa, vaikka välit alun perin olivat kohteliaat minun ja isän tyttöystävän välillä. Toivoisin, että te sairaalassa työtänne tekevät miettisitte vakavasti asiaa vastataksenne muutakin, kuin miten homma teoriassa kuuluu hoitaa. Eli jos saisi mietteitä siitä, oletteko järkkymättä sitä mieltä, että käytäntö on loistava ja potilaan parhaaksi.

Kuulin vahingossa isäni aivoverenvuodosta, koska satuin soittamaan hänelle kun hän oli sairaalassa. Välimme ovat aina olleet hiukan hankalat eikä puhelimessa olla oltu edes viikoittain yhteydessä muulloin kuin hänen ainoan lapsenlapsensa ensimmäisinä vuosina, jolloin isovanhemmuus oli pop. Minun tapauksessani tietoja kyllä annettiin auliisti, mutta lääkäreitä inhoava isä ei ollut ilmoittanut sairaalan papereihin ketään lähiomaiseksi, olen ainoa lapsi. Sairaalassa oltiin hämmästyneitä olemassaolostani. Sitä en muista, kysyttiinkö isältä lupaa, olin senverran sokissa.

Sokissa varmaan oli myös isän tyttis, joka ei ehkä halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Ensin hän ei siis informoinut minua mitenkään, mutta kun sitten kerran satuin joutumaan sisäpiiriin, hän yritti varmistaa osallistumiseni haukkumalla minua kylmäksi lapseksi ja ettei isäni kiinnosta. Valitettavasti hän veti väärästä narusta kun olin valmiiksi järkyttynyt ettei hän edes ajatellut ilmoittaa, ja kun sukset menivät alustavasti ristiin, läheisriippuvainen tyttis ja itsekeskeinen, aivonsa nyt sitten sekä ryyppäämällä että kaatumalla tärvellyt alkoholisti-isä löivät löylyä paheksunnan kiukaalle kilpaa ja minä päätin ottaa etäisyyttä, koska minut lähetettiin lapseni kanssa yöhön, kun oltiin niin loukkaantuneita. Koska minun taas oli pakko käydä pitkämatkalaisena katsomassa joko lapsen kanssa tai ei ollenkaan, ja jännitteiseen tilanteeseen en halunut lasta viedä, niin nyt pidetään etäisyyttä. Ja itketään perään, mikä on kun ei ainoa lapsikaan välitä. No välitänhän minä, mutta kun ei ole järkeä toimia sen mukaan.

Puolueettomuutta ja autonomiaa varjeleva terveydenhoito tuossa tilanteessa siis käytännössä asettui repimään välejä rikki. Toivoisin toimintamallia, jossa lähtökohtaisesti jollekin lapsista kerrotaan ilman muuta, ellei potilas ole merkityttänyt tietoihinsa hyvää syytä sille, miksi näin ei pidä toimia. Ei sitä autonomiaakaan pitäisi ylikorostaa, tai joudutaan ojasta allikkoon.

Selvintä olisi että isäsi olisi pyytänyt jossakin vaiheessa että myös sinut merkitään asiakirjoihin lähiomaiseksi, vaikka tyttis olisikin ensisijainen. Asiakirjoihin on mahdollista merkitä useampia yhteyshenkilöitä silloin ei tule epäselvyyttä voiko vaiko ei voi antaa tietoja vai ei.

Mutta kn juuri tätä ei voinut tehdä, ettei tule vaimon kanssa riitaa! Miksi minä olen siellä, vaimo haluaa määrätä katsos kaikesta. Äh, et tajua. Sairaalan kuuluu välittää muistakin omaisista, kuin vain uudesta aviopuolisosta. Lapsikin on tärkeä läheinen. Ja turhaa tuota MINULLE neuvotaan, mun puolesta isä ois saaanut laittaa mut sinne toki! Mutta kun eihän isä edes aikonut kuolla, niin ei se nyt tuollaisia. Kyllä sairaaloissa pitää osata hoitaa asiat ilmankin jos lupa kertoa tietoja jo on!!!!!!!

En minäkään ole aikonut kuolla mutta varmuuden varalta sieltä löytyy muidenkin yhteystiedot kuin sen läheisimmän.

Ahaa, jankkaaja eli aloittaja on taas palannut. Huoh. .

Täällä kolmas jolla vastaava tilanne. En ole tätä isäni uutta naista koskaan nähnyt tai tiedä edes hänen nimeään. Jos isä joutuu joskus sairaalaan eikä siitä minulle ilmoiteta, se on voi voi sitten. Ei varmasti tarvitse mennä hautajaisiinkaan siinä tapauksessa. Olen ainoa rintaperillinen.

Siis ensin sua närästi se että olet tytär eikä sulle luovuteta tietoja, sitten se että hoitaja vähän nihkeästi niitä tietoja puhelimessa kertoi, ja nyt viimeisenä se, että hoitaja sittenkin vittuili sulle?

Ap iltalääkkeet..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli melko identtinen tilanne aloittajan kanssa, vaikka välit alun perin olivat kohteliaat minun ja isän tyttöystävän välillä. Toivoisin, että te sairaalassa työtänne tekevät miettisitte vakavasti asiaa vastataksenne muutakin, kuin miten homma teoriassa kuuluu hoitaa. Eli jos saisi mietteitä siitä, oletteko järkkymättä sitä mieltä, että käytäntö on loistava ja potilaan parhaaksi.

Kuulin vahingossa isäni aivoverenvuodosta, koska satuin soittamaan hänelle kun hän oli sairaalassa. Välimme ovat aina olleet hiukan hankalat eikä puhelimessa olla oltu edes viikoittain yhteydessä muulloin kuin hänen ainoan lapsenlapsensa ensimmäisinä vuosina, jolloin isovanhemmuus oli pop. Minun tapauksessani tietoja kyllä annettiin auliisti, mutta lääkäreitä inhoava isä ei ollut ilmoittanut sairaalan papereihin ketään lähiomaiseksi, olen ainoa lapsi. Sairaalassa oltiin hämmästyneitä olemassaolostani. Sitä en muista, kysyttiinkö isältä lupaa, olin senverran sokissa.

Sokissa varmaan oli myös isän tyttis, joka ei ehkä halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Ensin hän ei siis informoinut minua mitenkään, mutta kun sitten kerran satuin joutumaan sisäpiiriin, hän yritti varmistaa osallistumiseni haukkumalla minua kylmäksi lapseksi ja ettei isäni kiinnosta. Valitettavasti hän veti väärästä narusta kun olin valmiiksi järkyttynyt ettei hän edes ajatellut ilmoittaa, ja kun sukset menivät alustavasti ristiin, läheisriippuvainen tyttis ja itsekeskeinen, aivonsa nyt sitten sekä ryyppäämällä että kaatumalla tärvellyt alkoholisti-isä löivät löylyä paheksunnan kiukaalle kilpaa ja minä päätin ottaa etäisyyttä, koska minut lähetettiin lapseni kanssa yöhön, kun oltiin niin loukkaantuneita. Koska minun taas oli pakko käydä pitkämatkalaisena katsomassa joko lapsen kanssa tai ei ollenkaan, ja jännitteiseen tilanteeseen en halunut lasta viedä, niin nyt pidetään etäisyyttä. Ja itketään perään, mikä on kun ei ainoa lapsikaan välitä. No välitänhän minä, mutta kun ei ole järkeä toimia sen mukaan.

Puolueettomuutta ja autonomiaa varjeleva terveydenhoito tuossa tilanteessa siis käytännössä asettui repimään välejä rikki. Toivoisin toimintamallia, jossa lähtökohtaisesti jollekin lapsista kerrotaan ilman muuta, ellei potilas ole merkityttänyt tietoihinsa hyvää syytä sille, miksi näin ei pidä toimia. Ei sitä autonomiaakaan pitäisi ylikorostaa, tai joudutaan ojasta allikkoon.

Selvintä olisi että isäsi olisi pyytänyt jossakin vaiheessa että myös sinut merkitään asiakirjoihin lähiomaiseksi, vaikka tyttis olisikin ensisijainen. Asiakirjoihin on mahdollista merkitä useampia yhteyshenkilöitä silloin ei tule epäselvyyttä voiko vaiko ei voi antaa tietoja vai ei.

Mutta kn juuri tätä ei voinut tehdä, ettei tule vaimon kanssa riitaa! Miksi minä olen siellä, vaimo haluaa määrätä katsos kaikesta. Äh, et tajua. Sairaalan kuuluu välittää muistakin omaisista, kuin vain uudesta aviopuolisosta. Lapsikin on tärkeä läheinen. Ja turhaa tuota MINULLE neuvotaan, mun puolesta isä ois saaanut laittaa mut sinne toki! Mutta kun eihän isä edes aikonut kuolla, niin ei se nyt tuollaisia. Kyllä sairaaloissa pitää osata hoitaa asiat ilmankin jos lupa kertoa tietoja jo on!!!!!!!

Miksi kukaan kertoisi siitä vaimolle kenen nimiä papereissa on.

No, en tiedä, hoitajaa lainatakseni hän sanoi: isäsi vaimo(!) antoikin luvan kertoa sinulle isän voinnista. Ja ei ole isän edunvalvoja tms. En tiedä, miten hän sen luvan sitten antoi, kuten alkuunkin ihmettelin. Ja asun kaukana ja sain tänään tietää tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin isäsi vain on päättänyt. Ja sairaalan on kunnioitettava sitä. Ihan samalla toimitaan, jos itse olisit sairaalassa ja kenet olisit ilmoittanut lähiomaiseksi. Eikä se suinkaan tarvitse olla puoliso tai tytär, vaan lähiomaiseksi voi ilmoittaa vaikka naapurin Peran.

Mitä minun isäni on päättänyt? Isä ei kuulepas etukäteen suunnitellut joutuvansa tuonne sairaalaan. Isä ei ole päättänyt tässä yhtikäs mitään sen suuntaan, etteikö minullekin KUULU ANTAA TIETOJA!

Ymmärrätkö sä vitun vatipää, että sulla ei ole verisukulaisiuutesi takia mitään AUTOMAATTISTA OIKEUTTA tietoihin??? Sulla on oikeus tietoihin, jos sinut on ERIKSEEN MERKITTY LÄHIOMAISEKSI.

Isäsi on tällä hetkellä siinä kunnossa, että hänen lähiomainen, joka on SAIRAALAN PAPEREIHIN YHTEYSHENKILÖKSI merkitty ISÄSI TOIMESTA on todennut, että myös sinulle saa kertoa tilanteesta. Se on myös johdonmukainen neuvo lakiin perustuen (sen oli joku tuonne jo kertonut).

Ota pääs pois perseestäsi, niin saattaisit nähdä paskamaisuutta vähän vähemmän ympärilläsi. Nyt kannattais miettiä niitä keinoja, millä sat parhaiten pidettyä yhteyttä isääsi. Sairaalaan riehuminen ei todellakaan ole vaihtoehto. Se vain vahvistaa sen, että hoitaja saa sympatiat, kun olet tuollainen sekopää.

No voi vittu kun se hoitaja ITSE totesi, että "täällä onkin isäsi vaimon lupa kertoa sinulle tietoja." Tajuatko nyt?

Niin? Niinhän mä tuonne kirjoitin. Kopioin sen sinulle tuohon uudestaan:

Isäsi on tällä hetkellä siinä kunnossa, että hänen lähiomainen, joka on SAIRAALAN PAPEREIHIN YHTEYSHENKILÖKSI merkitty ISÄSI TOIMESTA on todennut, että myös sinulle saa kertoa tilanteesta. Se on myös johdonmukainen neuvo lakiin perustuen (sen oli joku tuonne jo kertonut).

Lue, sisäistä lukemasi ja rauhoitu.

Vierailija kirjoitti:

Siis ensin sua närästi se että olet tytär eikä sulle luovuteta tietoja, sitten se että hoitaja vähän nihkeästi niitä tietoja puhelimessa kertoi, ja nyt viimeisenä se, että hoitaja sittenkin vittuili sulle?

Ap iltalääkkeet..

No jos sanon, että mulle ei kerrottu tietoja, niin oletus tietenkin on, että ois kuulunut kertoa. Eihän se muuten olisikaan mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kolmas jolla vastaava tilanne. En ole tätä isäni uutta naista koskaan nähnyt tai tiedä edes hänen nimeään. Jos isä joutuu joskus sairaalaan eikä siitä minulle ilmoiteta, se on voi voi sitten. Ei varmasti tarvitse mennä hautajaisiinkaan siinä tapauksessa. Olen ainoa rintaperillinen.

Sairaala ei kyllä lähetä kutsua hautajaisiin vaikka sinun yhteystietosi olisi papereissa joissa kerrotaan kenelle sairaalasta voidaa tietoja luovuttaa.

Vaikka hoitajalla oikeus tietojen luovuttamiseen olisi hänellä ei niiden luovuttamiseen ole velvollisuutta siksi epäselvässä tilanteessa tietoja ei luovuteta. Se ei myöskään ole virhe että niitä ei hoitaja luovuta, joten ihan turhaan tekisit valituksen, mutta voit sen tietenkin tehä. Aiheuttaa toki sen että tuskin niitä tietoja luovutetaan jatkossakaan ainakaan ellet tee voi tehdä virallista tietojen luovutuspyytöä (sitä ei tehä hoitohenkilökunnalle)

Vierailija kirjoitti:

Vaikka hoitajalla oikeus tietojen luovuttamiseen olisi hänellä ei niiden luovuttamiseen ole velvollisuutta siksi epäselvässä tilanteessa tietoja ei luovuteta. Se ei myöskään ole virhe että niitä ei hoitaja luovuta, joten ihan turhaan tekisit valituksen, mutta voit sen tietenkin tehä. Aiheuttaa toki sen että tuskin niitä tietoja luovutetaan jatkossakaan ainakaan ellet tee voi tehdä virallista tietojen luovutuspyytöä (sitä ei tehä hoitohenkilökunnalle)

Ei ollut mikään epäselvä tilanne ja ettekö te tajua, että en minä heidän työtään ole mitenkään kritisoimassa ja häiritsemässä, vaan minun kuuluu saada tietoa, koska olen tutär eikä se voi mennä niin, että siellä joku VAIMO menee minun edelleni MISSÄÄN asioissa! Olen isälleni aivan yhtä tärkeä ja on ONGELMA, etä tässä yhteiskunnassa saadaan syrjäyttää aikuinn lapsi, jos vanhemmalla on uusi kumppani, kun vanhempi joutuu sairaalaan. Ettekö te kakkapakapäät nyt tajua, missä tässä on ongelma??? Täälläkin joku sanoi, ettei ongelmaa ollut kun kyseessä oli hänen äitinsä, joka oli merkitty sinne sairalan papereihin, no ei vittu varmana olisi minullakaan jos siellä papereissa olisi mun äitini!!!!!!!

Tuo ihminen menee sinne sairaalaan esittämään kaikille, että on ainoa jota isäni hyvinvointi kiinnostaa ja antaa ymmärtää meistä verisukulaisista että olemme hylänneet isäni. Ja sitten nämä käyttäytyvät minua kohtaan aivan kuin se olisi totta. Siitä asenteesta aion tehdä valituksen. Koska sellaista asennetta mulle annettiin päin naamaa ja se oli erittäin satuttavaa.