Isä joutui sairaalaan, miksi hoitajat ei välitä omaisen tarpeesta saada tietoa...

No soitappa rauhassa, uskon että puhelusi jälkeen kyllä ymmärretään hoitajaa joka joutunut kanssasi keskustelemaan. 

Soita sille isäsi vaimolle, hän voi antaa vaikka kuinka tarkan selostuksen SINULLE.

Ilmeisesti sinä käyttäydyit paskasti, hoitajilla on muutakin työtä kuin selostaa jokaiselle omaiselle erikseen samat asiat.

Minä olen saanut aina asiallista kohtelua kun olen soittanut vanhempieni vointia kysyäkseni, asiallisesti, vaikka lähiomaiseksi on merkitty isäni tai äitini.

Vierailija kirjoitti:

Jos isä ei voi antaa tokkurassa sitä lupaa, niin miten vaimo voi? Vaimollako on oikeus sanoa isäni puolesta, ettei mulle saa antaa tietoja? Miten nää oikeuskäytännöt omaisten kesken oikein menee va onko niitä olemassakaan edes?

Tiedän tapauksen, jossa isä oli kieltänyt kertomasta tilastaan edes puolisolleen :(

Aikuinen ihminen päättää kenelle omia tietoja saa kertoa = kuka on se lähiomainen, eikä sen yli voi kävellä vaikka kuinka tuntuisi väärältä. Toivuttuaan tuo potilas kun haastaisi sairaalan oikeuteen ja vaatisi hirveät korvaukset tietojensa levittämisestä (!noin potentiaalisesti).

Minun mieheni on minun lähiomaiseni. Jos sellainen tilanne joskus tulee, toivon, ettei sairaalasta anneta tietoja kaiken maailman soitteleville sukulaisille, joiden lempipuuhaa on toisten sairauksill ja vaikeuksilla märehtimiseksi.

Toivottavasti isäsi toipuu nopeasti sellaiseen kuntoon, että kun menet katsomaan häntä voi hän itse kertoa sinulle mitä hänelle kuuluu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattais varmaan haudata sotakirves miehen vaimon kanssa ja keskustella hänen kanssaan.

Sitä paitsi mitä tarkoittaa, että hoitaja on puhelimessa kohdellut sua paskasti? Hän kuitenkin kertoi sinulle tilanteen? Eikö olisi parempi, että hoitajakin hoitaisi isääsi, eikä soittele puoli sukua läpi kun on satuttu merkkaamaan lähiomaiseksi? Tosiaan tilanne kerrotaan ensisijaisesti merkitylle yhteyshenkilölle, joka infoaa asiat eteenpäin.

Hän alkoi antaa minulle ohjeita millaisia valintoja tekisin isääni liittyen, tietämättä mitään minusta, tilanteestani, isäsuhteestani, siitä, miten vaimo on kohdellut minua! Minä sanoin hänelle, ettei sinun tarvitse minua siinä neuvoa, miten minä ajattelen tästä asiasta mikä on käsillä! Ja ettei kukaan vain anna minulle tietoa! Hänen ei kuulu asettua minun yläpuolelleni antamaan minulle "elämänohjeita", kysyin vain isäni voinnista ja siitäkin, mitä hänelle oli edellisessä sairaalassa tapahtunut! Oli nimittäin saanut sieltä kuulemma noron ja on nyt sen kourissa sen lisäksi, että lonkka murtui ja on keuhkokuume! Hän puhui minulle töykeästi koko puhelun ajan, ja mulla ei ole välimatkan takia mahdollista mennä sairaalaan, niin halusin kuulla kuitenkin mitä isälle kuuluu!

Niitä tietoja mitä on edellisessä sairaalassa tapahtunut hoitajalla tuskin edes on lupa antaa. Niiden tietojen luovuttamista joudut jokatapauksessa kysymään sieltä edellisestä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei se mitään, minä soitan huomenna sinne sairaalaan osastolle ja teen valituksen tuosta minut kohdanneesta hoitajasta, ja siitä kuinka hän kohteli minua, kun minä tarvitsin tietoja isän voinnista. Hän kohteli minua kuin paskaa. Oli ilmeisesti "kuunnellut" vaimoa hiukan ja uskoi tuntevansa minut sen perusteella...

Jos samanlaista verbaliikkaa harrastit kuin täällä, ei ole ihme etteivät antaneet sinulle mitään tietoa...

Potilaspapereissa on lähiomaisen / omaisten nimet, joille tieto luovutetaan, eihän kukaan meistä voi tietää, kuka sitä tietoa kyselee ja onko oikeasti omainen, vai naapurin Pirjo, jos nimi ei ole papereissa.

Lääkäri, esim. kuolemantapauksen sattuessa soittaa yhdelle omaiselle ja varmaankin olettaa, että tämä kertoo muille, näinhän ei aina käy, vaan joskus on tullut puheluita, joissa tiedustellaan potilaan vointia, siinähän sitten kerrot, että potilas kuoli pari päivää sitten...

Ihan rauhassa soittelet ja valitat, ei se käytäntö muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

No soitappa rauhassa, uskon että puhelusi jälkeen kyllä ymmärretään hoitajaa joka joutunut kanssasi keskustelemaan. 

Soita sille isäsi vaimolle, hän voi antaa vaikka kuinka tarkan selostuksen SINULLE.

Ei, se johtaja kyllä ymmärtää varmasti, että minä tarvitsen tietoa suoraan heiltä, koska en saa sitä minua inhoavalta isän uudelta kumppanilta, joka vaivautui ilmoittamaankin minulle koko asiasta ties kuinka monta päivää sen jälkeen kun isän koko tilanne käynnistyi (se toisen sairaalan keikka siinä ensin).

Ja varmasti hän ymmärtää, että minä kysyin sitä heiltä ja olen täysin sen tiedon varassa, ennen kuin ehkä pääsen paikalle kaukaa, olen töissä ja illat kiinni pienten lasten kanssa. En minä pysty menemään niin helposti paikalle kuin vaimo.

Ja olen isän ainoa tytär ja isälle olisi varmasti tärkeää, että tiedän missä mennään. Ja että pahoitin mieleni, koska minun kohtelustani näkyi, etä minusta oli sanottu jotakin pahaa hoitajalle eikä hän sitten osannut sitä peitellä ammattitaitoisesti, vaan toimi ollen henkilökohtaisuuksissa siitä mitä uskoi jonkun muun minusta sanoneen. Että tällainen vaikutelma minulle heistä jäi.

Siis isäsi vaimo oli sittenkin antanut luvan hoitohenkilökunnalle kertoa sinulle isääsi koskevista asioista?

Jos näin on niin tänä tarkoittaa sitä, että kun soitat (niinkuin näköjään oletkin tehnyt) niin saat tietää isäsi voinnin, tilan etc., mutta se ei tarkoita sitä, että saatuaan vaimolta luvan he olisivat samantien soittaneet sinulle ja kertoneet isäsi voinnista. Piste. Eli turhaan sä menet sinne osastolle pauhaamaan, hoitaja on toiminut ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Potilaspapereissa on lähiomaisen / omaisten nimet, joille tieto luovutetaan, eihän kukaan meistä voi tietää, kuka sitä tietoa kyselee ja onko oikeasti omainen, vai naapurin Pirjo, jos nimi ei ole papereissa.

Lääkäri, esim. kuolemantapauksen sattuessa soittaa yhdelle omaiselle ja varmaankin olettaa, että tämä kertoo muille, näinhän ei aina käy, vaan joskus on tullut puheluita, joissa tiedustellaan potilaan vointia, siinähän sitten kerrot, että potilas kuoli pari päivää sitten...

Ihan rauhassa soittelet ja valitat, ei se käytäntö muuksi muutu.

Heillä oli tiedoissa, että minulle saa kertoa. Onko sulla vaikeaa luetun ymmärtäminen?

Vierailija kirjoitti:

Siis isäsi vaimo oli sittenkin antanut luvan hoitohenkilökunnalle kertoa sinulle isääsi koskevista asioista?

Jos näin on niin tänä tarkoittaa sitä, että kun soitat (niinkuin näköjään oletkin tehnyt) niin saat tietää isäsi voinnin, tilan etc., mutta se ei tarkoita sitä, että saatuaan vaimolta luvan he olisivat samantien soittaneet sinulle ja kertoneet isäsi voinnista. Piste. Eli turhaan sä menet sinne osastolle pauhaamaan, hoitaja on toiminut i han oikein.

Ei se olekaan ongelma, etkö säkään osaa lukea! Missä sanoin, että heidän olisi pitänyt minulle soittaa? Vaan että se keskustelu siinä puhelimessa ei oikein sujunut, koska se sairaanhoitaja oli kuin perseenniellyt karhu eikä halunnut oikein kertoa minulle mitään. Suhtautui siis kuin paskaan.

Minulla oli melko identtinen tilanne aloittajan kanssa, vaikka välit alun perin olivat kohteliaat minun ja isän tyttöystävän välillä. Toivoisin, että te sairaalassa työtänne tekevät miettisitte vakavasti asiaa vastataksenne muutakin, kuin miten homma teoriassa kuuluu hoitaa. Eli jos saisi mietteitä siitä, oletteko järkkymättä sitä mieltä, että käytäntö on loistava ja potilaan parhaaksi.

Kuulin vahingossa isäni aivoverenvuodosta, koska satuin soittamaan hänelle kun hän oli sairaalassa. Välimme ovat aina olleet hiukan hankalat eikä puhelimessa olla oltu edes viikoittain yhteydessä muulloin kuin hänen ainoan lapsenlapsensa ensimmäisinä vuosina, jolloin isovanhemmuus oli pop. Minun tapauksessani tietoja kyllä annettiin auliisti, mutta lääkäreitä inhoava isä ei ollut ilmoittanut sairaalan papereihin ketään lähiomaiseksi, olen ainoa lapsi. Sairaalassa oltiin hämmästyneitä olemassaolostani. Sitä en muista, kysyttiinkö isältä lupaa, olin senverran sokissa.

Sokissa varmaan oli myös isän tyttis, joka ei ehkä halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Ensin hän ei siis informoinut minua mitenkään, mutta kun sitten kerran satuin joutumaan sisäpiiriin, hän yritti varmistaa osallistumiseni haukkumalla minua kylmäksi lapseksi ja ettei isäni kiinnosta. Valitettavasti hän veti väärästä narusta kun olin valmiiksi järkyttynyt ettei hän edes ajatellut ilmoittaa, ja kun sukset menivät alustavasti ristiin, läheisriippuvainen tyttis ja itsekeskeinen, aivonsa nyt sitten sekä ryyppäämällä että kaatumalla tärvellyt alkoholisti-isä löivät löylyä paheksunnan kiukaalle kilpaa ja minä päätin ottaa etäisyyttä, koska minut lähetettiin lapseni kanssa yöhön, kun oltiin niin loukkaantuneita. Koska minun taas oli pakko käydä pitkämatkalaisena katsomassa joko lapsen kanssa tai ei ollenkaan, ja jännitteiseen tilanteeseen en halunut lasta viedä, niin nyt pidetään etäisyyttä. Ja itketään perään, mikä on kun ei ainoa lapsikaan välitä. No välitänhän minä, mutta kun ei ole järkeä toimia sen mukaan.

Puolueettomuutta ja autonomiaa varjeleva terveydenhoito tuossa tilanteessa siis käytännössä asettui repimään välejä rikki. Toivoisin toimintamallia, jossa lähtökohtaisesti jollekin lapsista kerrotaan ilman muuta, ellei potilas ole merkityttänyt tietoihinsa hyvää syytä sille, miksi näin ei pidä toimia. Ei sitä autonomiaakaan pitäisi ylikorostaa, tai joudutaan ojasta allikkoon.

Kyllä niitä on ihan paskoja hoitajakin. Hoitajana tiedän tämän. Jokunen työkaveri voisi olla ihan samanlainen. Ammatillisuus puuttuu

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785#L2P9

Mitä aktuaalista vittua nyt taas ap. Joo, ymmärrän että olet huolissas isästäs, mutta ihan ensiksi, RAUHOITU. Hoitaja ei ole kohdellut sua paskaksi, vaan hoitanut työnsä. Niillä on siellä muutakin hommaa (esimerkiksi hoitaa sitä isääsi) ku jokaisen potilaan jokaiselle omaiselle ja kissan kummin kaimalle selittää kaikki hoitoon liittyvä. Kuten aiemmin jo sanottu, voi olla että isäsi vaimo on ainoa, jolle tietoja saa luovuttaa. Jos isäsi on vaikka jo aikaisemmin kieltänyt luovuttamasta tietoja muille kuin vaimolle, ei vaimon sanomisilla ole mitään merkitystä. Ei, isäsi ei suunnitellut sairaalaan joutumista, eikä kieltänyt joka sairaalaa erikseen luovuttamasta tietoja. Sairaaloilla on käytössä sähköinen tietokanta (Effica) josta tiedot on hoitavilla tahoilla saatavana ympäri Suomen.

Hoitaja ehkä yritti kehottaa sua hoitamaan välit kuntoon isän vaimon kanssa, jos hän on ainoa, jolta tietoja voit saada.. Sitä paitsi, näytäthän tuota tietävän, mikä isällä hätänä ym. eli verenpainearvojako vai mitä haluaisit vielä tietää?

Ymmärrettävästi puhelimessa on hankala tietoja antaa koska ei voi tietää satavarmasti että soittaja on se joka sanoo olevansa. Sekin miten itse asiansa puhelimessa ilmaisee vaikuttaa hoitajan halukkuuteen kertoa asioita vaikka lupa olisi.

On myös mahdollista että (ikävä kyllä) isäsi on jälkikäteen sairaalassa kieltänyt tietojen luovutuksen sinulle, siinä ei auta puolison antama lupa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli melko identtinen tilanne aloittajan kanssa, vaikka välit alun perin olivat kohteliaat minun ja isän tyttöystävän välillä. Toivoisin, että te sairaalassa työtänne tekevät miettisitte vakavasti asiaa vastataksenne muutakin, kuin miten homma teoriassa kuuluu hoitaa. Eli jos saisi mietteitä siitä, oletteko järkkymättä sitä mieltä, että käytäntö on loistava ja potilaan parhaaksi.

Kuulin vahingossa isäni aivoverenvuodosta, koska satuin soittamaan hänelle kun hän oli sairaalassa. Välimme ovat aina olleet hiukan hankalat eikä puhelimessa olla oltu edes viikoittain yhteydessä muulloin kuin hänen ainoan lapsenlapsensa ensimmäisinä vuosina, jolloin isovanhemmuus oli pop. Minun tapauksessani tietoja kyllä annettiin auliisti, mutta lääkäreitä inhoava isä ei ollut ilmoittanut sairaalan papereihin ketään lähiomaiseksi, olen ainoa lapsi. Sairaalassa oltiin hämmästyneitä olemassaolostani. Sitä en muista, kysyttiinkö isältä lupaa, olin senverran sokissa.

Sokissa varmaan oli myös isän tyttis, joka ei ehkä halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Ensin hän ei siis informoinut minua mitenkään, mutta kun sitten kerran satuin joutumaan sisäpiiriin, hän yritti varmistaa osallistumiseni haukkumalla minua kylmäksi lapseksi ja ettei isäni kiinnosta. Valitettavasti hän veti väärästä narusta kun olin valmiiksi järkyttynyt ettei hän edes ajatellut ilmoittaa, ja kun sukset menivät alustavasti ristiin, läheisriippuvainen tyttis ja itsekeskeinen, aivonsa nyt sitten sekä ryyppäämällä että kaatumalla tärvellyt alkoholisti-isä löivät löylyä paheksunnan kiukaalle kilpaa ja minä päätin ottaa etäisyyttä, koska minut lähetettiin lapseni kanssa yöhön, kun oltiin niin loukkaantuneita. Koska minun taas oli pakko käydä pitkämatkalaisena katsomassa joko lapsen kanssa tai ei ollenkaan, ja jännitteiseen tilanteeseen en halunut lasta viedä, niin nyt pidetään etäisyyttä. Ja itketään perään, mikä on kun ei ainoa lapsikaan välitä. No välitänhän minä, mutta kun ei ole järkeä toimia sen mukaan.

Puolueettomuutta ja autonomiaa varjeleva terveydenhoito tuossa tilanteessa siis käytännössä asettui repimään välejä rikki. Toivoisin toimintamallia, jossa lähtökohtaisesti jollekin lapsista kerrotaan ilman muuta, ellei potilas ole merkityttänyt tietoihinsa hyvää syytä sille, miksi näin ei pidä toimia. Ei sitä autonomiaakaan pitäisi ylikorostaa, tai joudutaan ojasta allikkoon.

Samaa meilläkin, kyllä. Ja siis tämä isää niin kovin rakastava vaimo ei halunnut suoda minulle mahdollisuutta olla kaksin isäni kanssa vuosi sitten, jolloin isäni edellisen kerran oli sairaalassa kuolemankielissä. En unohda sitä koskaan. Se on sellainen paska ollut minulle sen jälkeen, että ei ole olemassa. Silti sen verran kunnioitan, etten yritä tunkea sinne 100% kun vaimo on katsomassa isääni!

Vierailija kirjoitti:

Mitä aktuaalista vittua nyt taas ap. Joo, ymmärrän että olet huolissas isästäs, mutta ihan ensiksi, RAUHOITU. Hoitaja ei ole kohdellut sua paskaksi, vaan hoitanut työnsä. Niillä on siellä muutakin hommaa (esimerkiksi hoitaa sitä isääsi) ku jokaisen potilaan jokaiselle omaiselle ja kissan kummin kaimalle selittää kaikki hoitoon liittyvä. Kuten aiemmin jo sanottu, voi olla että isäsi vaimo on ainoa, jolle tietoja saa luovuttaa. Jos isäsi on vaikka jo aikaisemmin kieltänyt luovuttamasta tietoja muille kuin vaimolle, ei vaimon sanomisilla ole mitään merkitystä. Ei, isäsi ei suunnitellut sairaalaan joutumista, eikä kieltänyt joka sairaalaa erikseen luovuttamasta tietoja. Sairaaloilla on käytössä sähköinen tietokanta (Effica) josta tiedot on hoitavilla tahoilla saatavana ympäri Suomen.

Hoitaja ehkä yritti kehottaa sua hoitamaan välit kuntoon isän vaimon kanssa, jos hän on ainoa, jolta tietoja voit saada.. Sitä paitsi, näytäthän tuota tietävän, mikä isällä hätänä ym. eli verenpainearvojako vai mitä haluaisit vielä tietää?

Sinäkin olet puolilukutaidoton, mutta siis lupa oli. Asiallinen juttelu olisi ollut ihan mahtavaa! Ymmärrän, että on kiire, mutta silloin ei saisi antaa KELLEKÄÄN tietoja, jos i mulle voinut antaa. Ei siis vaimollekaan. Jos siis kiire estää. Millä syyllä mua kohdeltiin apskasti ja ystävällinen kohtelu ja juttelu ei tältä hoitajalta onnistunut? Selkeästi oli henkilökohtaista. Teen hänestä valituksen, että ei hoitanut hommiaan, suosi vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli melko identtinen tilanne aloittajan kanssa, vaikka välit alun perin olivat kohteliaat minun ja isän tyttöystävän välillä. Toivoisin, että te sairaalassa työtänne tekevät miettisitte vakavasti asiaa vastataksenne muutakin, kuin miten homma teoriassa kuuluu hoitaa. Eli jos saisi mietteitä siitä, oletteko järkkymättä sitä mieltä, että käytäntö on loistava ja potilaan parhaaksi.

Kuulin vahingossa isäni aivoverenvuodosta, koska satuin soittamaan hänelle kun hän oli sairaalassa. Välimme ovat aina olleet hiukan hankalat eikä puhelimessa olla oltu edes viikoittain yhteydessä muulloin kuin hänen ainoan lapsenlapsensa ensimmäisinä vuosina, jolloin isovanhemmuus oli pop. Minun tapauksessani tietoja kyllä annettiin auliisti, mutta lääkäreitä inhoava isä ei ollut ilmoittanut sairaalan papereihin ketään lähiomaiseksi, olen ainoa lapsi. Sairaalassa oltiin hämmästyneitä olemassaolostani. Sitä en muista, kysyttiinkö isältä lupaa, olin senverran sokissa.

Sokissa varmaan oli myös isän tyttis, joka ei ehkä halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Ensin hän ei siis informoinut minua mitenkään, mutta kun sitten kerran satuin joutumaan sisäpiiriin, hän yritti varmistaa osallistumiseni haukkumalla minua kylmäksi lapseksi ja ettei isäni kiinnosta. Valitettavasti hän veti väärästä narusta kun olin valmiiksi järkyttynyt ettei hän edes ajatellut ilmoittaa, ja kun sukset menivät alustavasti ristiin, läheisriippuvainen tyttis ja itsekeskeinen, aivonsa nyt sitten sekä ryyppäämällä että kaatumalla tärvellyt alkoholisti-isä löivät löylyä paheksunnan kiukaalle kilpaa ja minä päätin ottaa etäisyyttä, koska minut lähetettiin lapseni kanssa yöhön, kun oltiin niin loukkaantuneita. Koska minun taas oli pakko käydä pitkämatkalaisena katsomassa joko lapsen kanssa tai ei ollenkaan, ja jännitteiseen tilanteeseen en halunut lasta viedä, niin nyt pidetään etäisyyttä. Ja itketään perään, mikä on kun ei ainoa lapsikaan välitä. No välitänhän minä, mutta kun ei ole järkeä toimia sen mukaan.

Puolueettomuutta ja autonomiaa varjeleva terveydenhoito tuossa tilanteessa siis käytännössä asettui repimään välejä rikki. Toivoisin toimintamallia, jossa lähtökohtaisesti jollekin lapsista kerrotaan ilman muuta, ellei potilas ole merkityttänyt tietoihinsa hyvää syytä sille, miksi näin ei pidä toimia. Ei sitä autonomiaakaan pitäisi ylikorostaa, tai joudutaan ojasta allikkoon.

Selvintä olisi että isäsi olisi pyytänyt jossakin vaiheessa että myös sinut merkitään asiakirjoihin lähiomaiseksi, vaikka tyttis olisikin ensisijainen. Asiakirjoihin on mahdollista merkitä useampia yhteyshenkilöitä silloin ei tule epäselvyyttä voiko vaiko ei voi antaa tietoja vai ei.

Ja siis just toi että koitetaan MUA saada rivienvälistä saamaan välit kuntoon vaimon kanssa on loukkaus! Ai ihmisen, joka estää minua olemasta kaksin isäni kanssa, kun tämä voi ehkä kuolla? Joo, ei kiitos. Juuri tuo teki hoitajan toimista asiattoman. MINUA EI NEUVOTA, kiitos, minun kanssani keskustellaan potilaan voinnista. Piste. Mulla on muut tahot, joiden kanssa mietin välejäni isäni vaimoon. Kiitos. Se EI ole sairaalan tehtävä. Koska se neuvo pistää välit kuntoon pitäis antaa VAIMOLLE! Ole kiltti sille tyttärelle!

Mistä ap tiedät että oli isältäsi lupa luovuttaa tietoja sinulle?