VIhaan työtäni enkä tykkää työkavareistani, silti pakko jaksaa joka päivä mennä sinne

Viimeksi tänään yritin lohduttautua sillä, että mulla on kuitenkin työ.

Isot pomot puhuu pazkaa minusta. Kollega ignooraa ja nakkelee niskojaan.

Täysin sama täällä ♡

Minä olen ihan samassa tilanteessa.

Työpaikalla on ollut selvää kiusaamista ja se vaikuttaa koko työpaikan ilmapiiriin, lisäksi säästöt rasittaa ja kokoajan saa pelätä että joutuu lähtemään.

Olen katsonut ja hakenut uusia paikkoja, vielä ei ole löytynyt.

Jaksamista meille molemmille.

NIin. Kannattaa vaihtaa työpaikkaa ajatusten ollessa tuolla tolalla.

Olin samantyyppisessä tilanteessa. Ainoa ratkaisu oli vaihtaa työpaikkaa. Aivan kuin uusi maailma olisi avautunut! Ihanaa mennä töihin<3

Mulla on vielä huonommin. Mulla ei oo yhtään työkaveria. Mä oon ainoa työntekijä. Toki asiakkaita on ja puhelimessakin joutuu viettämään suuren osan päivää, mutta olisi kiva jos olis työkaveri jolle puhua. Ei asiakkaille voi puhua omia juttujaan tai työmurheita.

Ihana kuulla, että on muitakin jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Tiedän, että ainut ratkaisu on vaihtaa työpaikkaa, mutta olen ollut tässä uudessa työssä vasta kohtuullisen vähän aikaa ja en haluaisi "luovuttaa". Lisäksi mietin miten huonolta näyttää CV:ssä liian lyhyt työjakso yhdessä paikassa :(. Ja ajattelen myös jotenkin niin oudosti, että en halua polttaa siltojani lähtemällä vielä kun töissä luulevat kaikki että viihdyn... Olisi pitänyt pysyä vanhassa työssä eikä vaihtaa tähän, tuntuu että koko elämänilo mennyt. 

AP

Mul on aon hyvät työkaverit mut duuni tuntuu perseelt eikä yhtää huvita mennä.

Vituttaa tuottaa pettymys muille mut en vain kestä ja kiidän hommasta hommaan kun en pysty paikallani olemaan ja tukia nostamaan

Mulla oli kivat työkaverit mut ahdistava työ. Olin tehnyt sitä monta monta vuotta. Päätin et työpaikan vaihdos on välttämätöntä ja sainkin uuden työpaikan. Mutta. Sama juttu: ahdistaa uudessakin työssä. Tosin eri asiat kuin vanhassa. Menin ojasta allikkoon... En tiedä mitä tehdä tulevaisuuden suhteen.

Itse tykkään töistäni ja esimiehestä. Ongelma on, että tulen töihin tekemään niitä duuneja, ja nautin haasteista. Pari epämotivoitunutta työkaveria tykkää huonoa, kun teen puolet tehokkaammin ja nopeammin töitä kuin he. Piikittelevät sitten ja esim puhuvat paskaa minusta selän takana. Toinen jopa syyllisti minua siitä, että saan hänet näyttämään huonolta työntekijältä esimiehen silmissä omalla työpanoksellani ja siksi minun pitäisi tehdä vähemmän töitä ja hitaammin. Oikeasti. Mietin silloin, että voiko tää olla totta??

Oikeasti, tämä asia alkaa olla ongelma. Olen korostetun kannustava, ystävällinen ja toisia huomioon ottava, mutta se vain pahentaa tilannetta. Muutoinkin tuntuu, että erityisesti tämä toinen työkaveri on muutoinkin kateellinen minulle. Yritän välttää kertomasta hänelle mitään yksityiselämästäni, mutta juuri hän on se, joka on aina ensimmäisenä utelemassa lomistani (minne menen matkalle ja mitä teen) ym. Yritän vastata jotain ympäripyöreää mutta se ärsyttää häntä entistä enemmän. Sama tyyppi on stalkannut minua myös facessa (jäänyt kiinni siitä, kun kerroin erään asian vain facessa).

Miksi en saa rauhassa vaan nauttia töistä?? Miksi yksityisasioitani ei jätetä rauhaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kivat työkaverit mut ahdistava työ. Olin tehnyt sitä monta monta vuotta. Päätin et työpaikan vaihdos on välttämätöntä ja sainkin uuden työpaikan. Mutta. Sama juttu: ahdistaa uudessakin työssä. Tosin eri asiat kuin vanhassa. Menin ojasta allikkoon... En tiedä mitä tehdä tulevaisuuden suhteen.

Kirjoituksesi on kuin suoraan elämästäni. Minä vaihdoin nykyiseen työhön, koska olin ollut vanhassa kauan ja en päässyt siellä eteenpäin. Vanhassa paikassa minulla oli kuitenkin ystäviä ja muutenkin ilmapiiri oli tosi hyvä. Nyt uudessa ilmapiiri on kamala, joka peittää alleen kaiken muun. Vaikka työtehtävät ovat periaatteessa ok ja opin uutta, en pysty niistä nauttimaan kokonaisvaltaisen ahdistuneen olon vuoksi. :/ Tuntuu, että olen pattitilanteessa. 

AP

No lopettakaa duuninne jos on niin rankkaa. Makoilette vaan sohvalla. Se on kuulemma mukavaa.

Lainat vaan ei hoidu sieltä sohvalta käsin.

Mulla eri tilanne. Työ on ihanaa. Työpaikka vetoinen ja kylmä ja työkaverit raskaita ihmisiä, yhtä suorastaan pelkään, kun on niin hermostunut koko ajan.