HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on maailman luonnollisin asia. Äiti kasvaa ajatukseen raskauden myötä ja kroppa on rakennettu toimimaan sen mukaan.

Synnytystä on turha pelätä, homma soljuu omalla painollaan. Kätilöt on yleensä kivoja. Harva vauva vammautuu. Harva äiti saa mitään peruuttamatonta vikaa. Kroppa paranee ennalleen pian.

Kaameat kokemukset ovat subjektiivisia ja usein liioiteltuja. Suomi on turvallisimpia maita synnyttää.

Synnytyskipu ei ole maailman hirvein, siihen saa lääkitystäkin. Ei kannata aina uskoa niitä harvoja kovaäänisimpiä, suuri enemmistö on normisti menneistä synnytyksistään hiljaa.

Siinä se onkin kun se ei usein solju omalla painollaan. Kohdalle voi osua vittumainen kätilö tai useampi. Vauva voi kärsiä hapen puutteesta. Alapää voi revetä peräsuoleen asti ja siitä voi seurata elinikäisiä haittoja. Synnytyskipu voi olla niin kamalaa että menee kipushokkiin, tunsin kyllä sen miten repesin peräaukkoon asti. Jos sulla on ollut unelmasynnytys niin kaikille se ei sitä ole. Ja äidin saamat pahemmat vauriot ovat lisääntyneet.

Ei mulla muuta kun että saa olla yhdenlainen idiootti jos oikeasti jotakuta muuta kun sitä synnyttävää äitiä hetkauttaa näinkin pahasti miten hän päättää tuoda lapsensa tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi kyllä että sektiota olisi syytä pelätä enemmän kuin alatiesynntystä. Synnytys on maailman luonnollisin asia. Sektio on taas kirurginen operaatio, jossa on isommat riskit kuin alatiesynnytyksessä.

Kattavan tutkimuksen mukaan vaikeita komplikaatioita esiintyi 1,2% kaikista synnytyksista, ja 4,5 %:ssa sektioista. Äidin kuolemanvaara on sektiossa kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen.

Alatiesynnytys on sekä äidin ja lapsen kannalta turvallisin tapa, ellei erityistä lääketieteellistä estettä alatiesynnytykseen ole.

Miten sektiot olivat eritelty tutkimuksessa? Suunnitellussa sektiossa riskit ovat vähäisempiä kuin jo lähtökohtaisesti riskialttiimmissa kiireellisissä ja hätäsektioissa. Osa vaikeista synnytyskomplikaatioista siirtyy siis kiireellisiin ja hätäsektioihin, samoin kuolemanvaara. Olin itse kuolemanvaarassa alatiesynnytyksessä, joka lopulta päättyi sektioon. Sen sijaan kaveri, jolle tehtiin suunniteltu sektio, ei ollut hetkeäkään kuolemanvaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi kyllä että sektiota olisi syytä pelätä enemmän kuin alatiesynntystä. Synnytys on maailman luonnollisin asia. Sektio on taas kirurginen operaatio, jossa on isommat riskit kuin alatiesynnytyksessä.

Kattavan tutkimuksen mukaan vaikeita komplikaatioita esiintyi 1,2% kaikista synnytyksista, ja 4,5 %:ssa sektioista. Äidin kuolemanvaara on sektiossa kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen.

Alatiesynnytys on sekä äidin ja lapsen kannalta turvallisin tapa, ellei erityistä lääketieteellistä estettä alatiesynnytykseen ole.

Saisinko esim linkin tähän tutkimukseen? Tai voisitko kertoa sen verran tutkimuksesta, että onko tuossa sektioprosentissa otettu huomioon synnytyksen jotka ovat tehty hätäsektiolla? Eihän mitenkään voida vertailla alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion riskejä, jos tuo sektioprosentti pitää sisällään hätäsektiot. Hätäsektio tehdään kuitenkin käsittääkseni tilanteessa, jossa asiat ovat jo huonosti joten ei varmastikaan ihme jos komplikaatioita esiintyy.

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93493.pdf

Kiitos linkistä! Vilkaisin tutkimuksen läpi, en löytänyt kuitenkaan äkkiseltään tietoa oliko sektioprosenteissa huomioitu vain suunnitellut sektiot. Pitää lukea tarkemmin paremmalla ajalla, jos jollain muulla on aikaa tarkistaa asia niin vinkatkaa minullekin! Mielestäni tutkimuksella ei ole mitään arvoa, jos hätäsektiot on laskettu tuohon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko on aika itsekäs tila ajatellen, että äidillä olisi mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Alatiesynnytyksessä vauva saa heti tuloreitillään kosketuksen bakteereihin, jotka vaikuttavat hänen tulevaan vastustuskykyynsä. On aika ihmeellistä, jos äiti ei toivo lapselleen terveyttä.

Niitä pöpöjä ei voi hieroa lapsen nassuun sitten omin kätösin heti kun on saatu ulos? On aika ihmeellistä jos sektio on saatanasta vain tämän takia.

Millä keinolla saat yhtä paljon bakteerikosketusta annettua hieromalla? Alatiesynnytyksessä lapsi saa bakteerit suoraan emättimestä, harsolla hierottuna osa bakteereista imeytyy luonnollisesti siihen harsoon, johon tietysti imeytyy myös eritteitä emättimestä, eli huoneilmassa se harso ei ole enää kovin hygieeninenkään.

Minun ensimmäinen synnytys oli kamala :( Lapsi on pian 4v ja vieläkin "kauhu" siitä. Luulen, että se on osasyy siihen miksi meillä ei ainakaan toistaiseksi ole toista lasta :( Jotenkin se epäonnistui täysin, ja oikeastaan myös vaikutti minun ja vauvan suhteen muodostumiseen. Nyt kyllä suhde on mitä parhain lapseen, mutta se suhde on rakentunut pienin askelin. 

Olen ajatellut, että jos joskus vielä raskaaksi tulisin, niin miettisin synnytystä sitten. Voi olla, että minulla tulisi pakokauhu siitä, etten halua alateitse synnyttää. Ja olisi "pakko" hankkiutua sektioon. 

Olisin varmaan kaivannut keskusteluapua synnytyksen jälkeen. Se tuntuu vieläkin peikolta minulle, koko synnytys. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

Siis KUKA näin kuvittelee? Olen itse saanut pelkosektion. Tiedostin kyllä sektion riskit ja niistä keskusteltiin paljon. Nekin totta kai pelottivat. Mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen alatiesynnytyspelkoon. Ennen sektiopäätöstä en saanut monena yönä nukuttua ja päivisinkin saatoin kokea hetkittäisiä pakokauhun tunteita kun ajattelin että saatan joutua synnyttämään alateitse. Se pelko oli mielessä ihan koko ajan.

Ja lopettakaa tuo jankutus, että pelkosektioäidit pelkäisivät vain vaginansa puolesta. Minuakaan ei oikeasti olisi voinut vähempää kiinnostaa toosani leviäminen ja lerputtaminen. Pelkäsin, että minä ja vauva kuolisimme molemmat hirveiden kipujen jälkeen, jos olisin joutunut synnyttämään alateitse. Tiesin kyllä varsin hyvin, että suurin osa alatiesynnytyksistä menee ihan hyvin, mutta se ei paljon auta kun oikeasti PELKÄÄ ihan hulluna. Se ei ole mitään rationaalista pelkoa. Samalla tapaa minä pelkään vaikkapa hämähäkkejä. Tiedän, että ne eivät tee mitään pahaa, mutta pelkään niitä silti.

No, sektio meni hyvin. Minä ja vauva olemme molemmat terveitä. Enkä koe jääneeni mistään erityisestä kokemuksesta paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuota synnytyspelkolievitystä on ja moni pääsee pelostaan. Mutta uskomatonta on se, että joku nainen tankkaa itsensä täyteen nettikirjoituksia ja somekertomuksia kauhusynnytyksistä eikä enää pidä alatiesynnytystä itselleen vaihtoehtona.

Olin noista kauhu synnytyksista lukenut mutta enpä osannut pelätä synnytystä enkä osaa vieläkään yhden lapsen jälkeen. Olen jonkin sortin realisti koska uskon ensi sijaisesti asioiden menevän hyvin enkä huonosti. En pelkää hammaslääkäriäkään.

Kummasti tunnen&tiedän tänä päivänä paljon malli- ja fitnessmuijia jotka ovat vaatineet sektion... onko kyseessä edes pelko vai oma ulkokuori?

Monet puhuvat näistä synnytyspelkoisista naisista kuin he olisivat automaattisesti huonoja äitejä ja suunnilleen rääkkäisivät lastaan valitsemalla sektion. Eikö teidänkin kannattaisi suunnata energianne johonkin muuhun?

Vierailija kirjoitti:

Kummasti tunnen&tiedän tänä päivänä paljon malli- ja fitnessmuijia jotka ovat vaatineet sektion... onko kyseessä edes pelko vai oma ulkokuori?

Ovatko he jotain pillumalleja vai miten ulkonäkö liittyy synnytystapaan? Sektiossahan nimenomaan saa sen näkyvän arven, alatiesynnytyksessä tulevat mahdolliset muutokset jäävät sentään housujen kätköihin.

Jumalauta että mua ärsyttää kun urpot sektion vihaajat ei koskaan voi ymmärtää että se pelko ei välttämättä kohdistu itseen, vaan esim. siihen että lapselle tapahtuu jotakin. No, se on kivempi haukku toisia kun ei ota selvää toisen ajatuksista tai peloista, vähätellään pelkoa vaikkei edes viitsitä ottaa selvää mitä pelätään. Haters gonna hate. Niillä tyypeillä viha pysyy, kohde vaan muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla synnytyspelko rajoittaa tulevaisuuden perhehaaveita. En jotenkin luota itseeni, että selviäisin synnytyksestä. En pelkää kipua, vaan sitä, että menen paniikkiin enkä pysty toimimaan ohjeiden mukaan ja sitten lapselle tapahtuisi jotain kamalaa. 

Miten ajattelit selviäväsi lapsen hoitamisesta ja kasvattamisestakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko on aika itsekäs tila ajatellen, että äidillä olisi mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Alatiesynnytyksessä vauva saa heti tuloreitillään kosketuksen bakteereihin, jotka vaikuttavat hänen tulevaan vastustuskykyynsä. On aika ihmeellistä, jos äiti ei toivo lapselleen terveyttä.

Niitä pöpöjä ei voi hieroa lapsen nassuun sitten omin kätösin heti kun on saatu ulos? On aika ihmeellistä jos sektio on saatanasta vain tämän takia.

Eihän se tietenkään ole millään tavoin sama asia. On aivan eri asia altistua useamman tunnin synnytyskanavan bakteeristolle, kuin hieroa veristä emätintä lapsen kasvoihin. Noin kärjistetysti.

Alatiesynnytetyt lapset ovat terveempiä. Alatiesynnytetyillä on vähemmän syöpäsairauksia lapsena (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen tuotantoa), paremnat keuhkot ja vähemmän astmaa sekä muita keuhkojen sairauksia, pienempi itsemurhakuolleisuus ja psyykeongelmien määrä aikuisuudessa (synnytys parantaa vauvan stressin sietokykyä) sekä uusimpien tutkimusten mukaan kolme kertaa vähemmän ylipainoa kuin sektioiduilla (liitetty suolistobakteereihin). Kaikkea emme edes tiedä vielä, mutta varmaa on, että alakautta syntyminen on luonnon keino valmistaa ja valmentaa lapsi maailmaan.

Ei helvetti mun oli pakko nauraa ääneen tälle. Annappa yksikin lähde näille sun satuiluille... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuota synnytyspelkolievitystä on ja moni pääsee pelostaan. Mutta uskomatonta on se, että joku nainen tankkaa itsensä täyteen nettikirjoituksia ja somekertomuksia kauhusynnytyksistä eikä enää pidä alatiesynnytystä itselleen vaihtoehtona.

Olin noista kauhu synnytyksista lukenut mutta enpä osannut pelätä synnytystä enkä osaa vieläkään yhden lapsen jälkeen. Olen jonkin sortin realisti koska uskon ensi sijaisesti asioiden menevän hyvin enkä huonosti. En pelkää hammaslääkäriäkään.

Vai sittenkin optimisti?

Sektion vastustajille kysymys: kuinka pinnallisia idiootteja ootte jos ajattelette jonkun päätyvän pelkosektioon siksi että pimppi ei menisi pilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelko ei ole mikään järjetön pelko. Ihmisen Synnytys on muihin lajeihin verrattuna erittäin vaikea ja riskialtis. Kyllä sitä ennenvanhaankin pelättiin ja paljon myös naisia ja vauvoja kuoli synnytykseen. Luonnonvalinnan kannalta olisi toki hyvä jos kaikki pistettäisiin synnyttämään luomuna. Samalla periaatteella voisi lopettaa syöpähoidot ja lähes kaikkien muidenkin sairauksien hoidon.

Itse en missään tapauksessa suostu enää alatiesynnytykseen hätäsektioon päätyneen edellisen synnytyksen jälkeen. Vaikka menin synnytykseen avoimin mielin ja luottavaisena niin lopputulos oli kuitenkin lähellä katastrofia. Koin myös synnytystilanteessa, ettei minua kuunneltu ja tunsin asioiden olevan huonosti jo paljon, ennenkuin hoitajat alkoi toimia päädyin leikkaussaliin. Mutta näistä asioista ei jostain syystä saisi puhua, ettei muut synnyttäjät hätäänny. Vaikka kyseessä on aivan todellinen tapahtuma.

Ihan mielenkiinnosta, miksi susta ihmisen synnytys on jotenkin poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis? Kuinka paljon tiedät muiden lajien dystokioista? Eläinlääkärinä vähän mietityttää, sen verta paljon päivystyspotilaista on synnytysvaikeuksia (koirat, kissat, hevoset, lehmät, lampaat..). Kyllä se synnytys kaikilla lajeilla on jokseenkin "riskialtista", mutta ihmisillä se on kyllä turvallisinta kun on asiantuntijat ja apu lähellä sairaalassa.

Sitä voikin miettiä miksi ihminen ei selviä synnytyksestä omin avuin vs eläimet. Luonnoneläimillä synnytyskuolemat ovat harvinaisempia. Jalostetun eläimen ovat sitten asia erikseen.

Useat nisäkkäät synnyttävät isoja poikueita, syntyvät poikaset ovat taas suhteessa paljon pienempiä kuin ihmislapsi. Hyvin yleistä toki on, ettei kaikki poikaset selviä, mutta isommissa poikueissa siihen on ns.varaa. Ihmislapsen pää on myös suhteessa muita eläimiä suurempi, joka vaikeuttaa syntymää.

Toisaalta jos puhutaan kotieläimistä esim. Koirista niin rodusta riippuen synnytys todellakin on hyvin riskialtisa esim. Englanninbuldoggi, joiden pennuista suurin osa syntyy keisarileikkauksella. Englanninbuldogilla pää on koiraksi suhteettoman suuri muuhun ruumiseen nähden.

Ilman näitä ihmisten ronkkimisia synnytys ei pitäisi olla eläimelle mikään valtavan riskialtis tapahtuma. Olen seurannut juurikin koirien syntymää, enkä ole törmännyt esim. Alapään repeämiin koskaan. Normaali synnynys ei myöskään ole todennäköisesti koiralle niin kivulias, koska se voi jopa nukkua tai ei huomaa, kun uusia pentuja putkahtelee maailmaan.

Esim. Jenkeissä sektio on jo hyvin yleinen synnytystapa ihmisille ( onko jopa alatiesynnytystä yleisempi) Johtaako sektion yleistyminen lopulta siihen, että evoluution myötä ihmisen pää kasvaa vain isommaksi ja alatiesynnytys ei ole enää mahdollinen. En tiedä ja voi olla. Omalla kohdalla teen päätökset siltä pohjalta, että en halua ottaa riskiä nimenomaan lapsen turvallisuuden suhteen.

Siis anteeksi nyt vain mutta millä perusteella ja tietämyksellä heittelet tuollaisia "faktoja" että luonnoneläimillä synnytyskuolemat ovat harvinaisia? Siis tilastoja, ei riitä että luonto-ohjelmissa sanotaan. Useat luonnoneläimet synnyttävät 1-2 poikasta, eivät mitään jättipesueita (karhut, hirvet, porot, ahmat, ilvekset, tiikerit, kenguru jne.). Ihanaa myös että täällä on linjoilla oikein asiantuntija, olet siis katsonut muutaman koiran synnytystä ja tullut siihen tulokseen ettei koirilla voi tulla synnytyskomplikaatioita eikä synnytys ole kivuliasta? Repeämiä ei tule monesti koska koirat leikataan hyvin nopeasti jos synnytys ei meinaa jatkua koska pennut ovat kalliita. Edelleenkin suurin osa eli 85% synnytyksistä onnistuu Suomessa alateitse ja usein ilman mitään komplikaatioita. Tuo ajatus ihmisen synnytyksen ylimaallisesta riskistä on myytti joka muodostuu siitä että lähes kaikki synnyttävät sairaalassa. Ihminen on lähinnä herkempi infektioille kuin eläimet, tämä näkyy lähinnä jälkikomplikaatioissa. Lapsivuodekuolemat johtuivat aiemmin hyvin paljon tällaisista infektioita sen sijaan että äiti olisi kuollut itse synnytykseen.

Suunniteltu sektio ei vaikuta evolutiivisesti lapsen pään kokoon lainkaan, hätäsektio sen verran että jos kaikki isopäiset vauvat kuolisivat hätäsektion puutteessa niin tämä vähenisi populaatiossa.

Ihmiset eivät kuitenkaan ole kovin arvokkaita, koska repeämät ovat suhteellisen yleisiä? Onko esim. kissojen synnytyselinten repeäminen synnytykessä sitten samaa luokkaa kuin ihmisellä?

Mihin pohjautuu väitteesi, ettei sektioiden yleistyminen johda lopulta pään koon suurentumiseen. Uskotko, että sektioiden yleistyminen voisi muuten heikentää pitkällä tähtäimellä ihmisen kykyä synnyttää luonnollisesti?

Ihmisen synnytyksen vaarallisuuden myyttiä ei mielestäni ole olemassakaan, koska toisin, kuin eläimillä ihmisten synnytykset (varsinkin suomessa) ovat erittäin hyvin tilastoitu. Riskit luomu synnytyksen ja sektioiden välillä ovat hyvin pieniä, joten vapaa valinta synnytystavan suhteen luulisi olevan itsestäänselvyys.

Hei 46 en saa vastattua kommenttiisi, mutta koitetaan näin. Tartuit nyt ehkä liikaa tuohon, että tykkään pitää langat käsissäni ja en tykkää epätietoisuudesta. En ole kontrollifriikki, minulla ei ole tapana kontrolloida kaikkea mitä ympärilläni tapahtuu. Synnytyspelko ja pelko lapsen vammautumisesta olivat isoin syy, ei se tietenkään helpota että en voi myöskään kontrolloida tilannetta. Tiedän mitä toisten armoille heittäytyminen on, olen ollut vuosia terveydenhuoltoalalla töissä. Ja lapseni voi hyvin ja ikääkin on jo muutama vuosi ja älä huoli en yritä kontrolloida lasta kaiken aikaa 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelko on sairaus. Se on liitetty muihin traumaattisiin kokemuksiin, esim. raiskaukseen, masennukseen ja syömishäiriöihin. Usein heillä, jotka ovat synnytyspelkoisia, on muutakin mielenterveyden häiriötä. Usein kyse on myös yllättävistä raskauksista, vähäisestä tukiverkostostosta ja siitä, että ei muuten ole kykenevä vanhemmaksi. Tämä kaikki löytyy Terveysportista aiheella Synnytyspelko.

Hmm, onpas jännä väite. Noista mikään ei kyllä pidä paikkaansa minun kohdallani, vaikka synnytystä pelkäänkin. Voihan se sitten olla, etten ole alitajuisesti itse kykyneväinen vanhemmaksi . Pitää pitää mielessä tämä, jos joskus vauvakuume iskeekin että eihän minusta vanhemmaksi olisi kuitenkaan :)

Mistä tänne palstalle löytyy näitä ihmisiä, jotka kumoavat tutkimustuloksia, koska "ei pidä paikkaansa minun kohdallani"?

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta että mua ärsyttää kun urpot sektion vihaajat ei koskaan voi ymmärtää että se pelko ei välttämättä kohdistu itseen, vaan esim. siihen että lapselle tapahtuu jotakin. No, se on kivempi haukku toisia kun ei ota selvää toisen ajatuksista tai peloista, vähätellään pelkoa vaikkei edes viitsitä ottaa selvää mitä pelätään. Haters gonna hate. Niillä tyypeillä viha pysyy, kohde vaan muuttuu.

Minua vähän ihmetyttää tuo syy pelkoon, "että lapselle tapahtuu jotakin". Synnytyksen jälkeenhän tuo pelko vasta alkaakin (synnytystavasta huolimatta), kun lapsi ei ole enää suojassa kohdussa. On paljon todennäköisempää, että "lapselle tapahtuu jotakin" sitten, kun hän on syntynyt. Ja se pelko kulkeekin mukana jollain tavalla sitten koko vanhemman loppuelämän.