HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Kyllähän se nyt näistäkin kommenteista huomataan miksi naiset eivät enää tee lapsia. Täälläkin on niin epäempaattista kommentointia että hirvittää. Kävipä siinä jo joku "lääkärikin" haukkumassa naiset tyhjäpäiksi. Olen kohdannut niin suurta vähättelyä ja jopa nöyryyttämistä sairaalassa ja juuri gynen polilla että jo yksin niiden kokemusten vuoksi en aio lapsia tehdä. Tiedän, että jollain tasolla traumatisoituisin siitä ja mitähän se tekisi esim.kiintymyssuhteelle ja seksullaiterveydelle.

No niin kätilöt ja lääkärit, tulkaapa haukkumaan!

Synnytys on maailman luonnollisin asia. Äiti kasvaa ajatukseen raskauden myötä ja kroppa on rakennettu toimimaan sen mukaan.

Synnytystä on turha pelätä, homma soljuu omalla painollaan. Kätilöt on yleensä kivoja. Harva vauva vammautuu. Harva äiti saa mitään peruuttamatonta vikaa. Kroppa paranee ennalleen pian.

Kaameat kokemukset ovat subjektiivisia ja usein liioiteltuja. Suomi on turvallisimpia maita synnyttää.

Synnytyskipu ei ole maailman hirvein, siihen saa lääkitystäkin. Ei kannata aina uskoa niitä harvoja kovaäänisimpiä, suuri enemmistö on normisti menneistä synnytyksistään hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelko ei ole mikään järjetön pelko. Ihmisen Synnytys on muihin lajeihin verrattuna erittäin vaikea ja riskialtis. Kyllä sitä ennenvanhaankin pelättiin ja paljon myös naisia ja vauvoja kuoli synnytykseen. Luonnonvalinnan kannalta olisi toki hyvä jos kaikki pistettäisiin synnyttämään luomuna. Samalla periaatteella voisi lopettaa syöpähoidot ja lähes kaikkien muidenkin sairauksien hoidon.

Itse en missään tapauksessa suostu enää alatiesynnytykseen hätäsektioon päätyneen edellisen synnytyksen jälkeen. Vaikka menin synnytykseen avoimin mielin ja luottavaisena niin lopputulos oli kuitenkin lähellä katastrofia. Koin myös synnytystilanteessa, ettei minua kuunneltu ja tunsin asioiden olevan huonosti jo paljon, ennenkuin hoitajat alkoi toimia päädyin leikkaussaliin. Mutta näistä asioista ei jostain syystä saisi puhua, ettei muut synnyttäjät hätäänny. Vaikka kyseessä on aivan todellinen tapahtuma.

Ihan mielenkiinnosta, miksi susta ihmisen synnytys on jotenkin poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis? Kuinka paljon tiedät muiden lajien dystokioista? Eläinlääkärinä vähän mietityttää, sen verta paljon päivystyspotilaista on synnytysvaikeuksia (koirat, kissat, hevoset, lehmät, lampaat..). Kyllä se synnytys kaikilla lajeilla on jokseenkin "riskialtista", mutta ihmisillä se on kyllä turvallisinta kun on asiantuntijat ja apu lähellä sairaalassa.

Ihanko todella et tajua mikä erottaa ihmisen ja muiden eläinten synnytystä? Oletko koskaan huomannut, että ihmisvauvan pää on aika iso muuhun ruumiiseen nähden ja myöskin siihen aukkoon nähden mistä se vauva tulee ulos? Toki ihmiset saavat eniten apua synnytykseen, mutta jos eivät saisi niin eiköhän synnytyskuolleisuus näyttäytyisi aika eri valossa kuin muiden eläinten.

Laitapa tähän nyt sitten niitä synnytyskuolleisuustilastoja kun kerta tiedät asiasta? Villieläimet ja domestikoituneet eläimet vs. Ihmiset. Mielelläni otan vastaan ja tutkin! Miksi ihmeessä kuvittelet että ihmisvauvan pää on lantioon nähden jotenkin erityisen iso? Sektioita tehdään 15% eli 85% lapsista syntyy ihan alateitse normaalisti. Ei kuulosta minusta miltään isolta ongelmalta. Tiedätkö että on koirarotuja jotka synnyttävät 100% sektiolla? Suurin osa ihmisten avusta on seuranta ja kipulääkitys, ei siellä kätilö vedä vauvaa ketjuilla ulos niinkuin minä jumissa olevaa vasikkaa. Tähän nähden ihmisten synnytys onnistuu yleensä aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä näyttäisi olevan yllätävän yleistä, että synnytyspelon vuoksi jätetään lapset hankkimatta. Täällä myös yksi sellainen. Haluaisin todella lapsia, mutta en luota, että saisin sektion. No, olen jo 33 joten kohta loppuu jo aikakin.

Ehkä kannattaisi siellä terveydenhuollossa herätä tähän ongelmaan. Aika moni jättää lapset hankkimatta tämän vuoksi. Ja syntyvyys senkun alenee. Minäkin olen korkeasti koulutettu vakaassa avioliitossa oleva lapsirakas nainen. Olen kuullut vain liikaa ystävien (ihan kasvotusten, ei netissä), kertomia tarinoita epäkunnioittavista kohtaamisista synnytystilanteissa. Ja itse asiassa jo raskauden aikana.

Tämä pitäisi ottaa julkiseen keskusteluun. Someaikana kun tieto vain lisääntyy, joten tietoisuus sekä synnytysten että sektion riskeistä tulee vain nousemaan. Seuraus saattaa olla, että yhä vain harvempi uskaltaa tehdä lapsia.

Jos synnytyspelko on este äidiksi tulemiselle, niin ehkä onkin parempi, ettei synnytyspelkoiset synnytä lapsia. 

On parempi, että lapsia syntyy perheisiin, joissa oikeasti halutaan lapsia riippumatta synnytyspeloista. 

Jos jotain haluaa todella paljon, jos joku asia on todella tärkeä, ihminen ei ehdi edes punnitsemaan asiaa, vaan tekee kaikkensa, jotta saisi itse kokea tämän asian. 

Nyt, kun jo lähtökohtaisest ajatellaan, että Apua, haluaisin äidiksi, ottaa vastaan oman lapsen, jos Luoja suo, mutta EN halua synnyttää sitä itse. Jätän tämän asian tähän, synnyttäkööt muut. 

Näin ajatteleva ihminen ei oikeasti edes halua lapsia, saatikka paljon muutakaan. Kannattaa elämän ihmeen edessä käpertyä yhden päivän pelkoon ja heittää ne tuhannet suurenmoiset päivät äitinä romukoppaan. Ei maksa vaivaa, kun pitää yksi päivä peltätä kipua. Ei vaikuta ihan viisaalta ajatusmallilta. 

Todellakin, jättäkää synnytys niille ihmisille joista on äideiksi. Kyllä Suomi pärjää ilman teidän lapsia, jos tämä kerran on paras selitys minkä pystytte antamaan lapsettomuudelle. 

On oikeasti ihmisiä, jotka vuosi kaudet yrittävät saada lapsia, keskenmenoja tulee ja menee, synnytetään yksi 20 viikon ikäinen lapsi, joka on kuollut kohtuun ja yritetään taas. Sitten kahden vuoden kuluttua onnistaa. Nyt heillä on kolme lasta, kuten uskalsivat toivoa. 

Elämä on koulu, mutta näyttää siltä, että vain hava äideistä on halukas pääsemään luokalta, monet heittävät kirveen kaivoon, ennen kuin edes kokevat asioita. 

Päämääränä on luonnollisesti saada lapsi, josta saa parhaimmassa tapauksessa nauttia 40-50 vuotta ja vielä sen lisäksi voi nauttia lapsenlapsista. Mutta ei siinä mitään. Parempi luovuttaa kuin edes selvittää mistä pelko juontuu. Peloilla on aina juurensa.  Jos ihminen lakkaa tekemästä asioita pelon takia, voi yhtä hyvin lakata hengittämästä. Elämä on kaiken kaikkiaan suuri riski, joka päivä, mutta sitähän ei tietysti osata ajatella. 

En halua lasta mm. siitä syystä, että pelkään alatiesynnytystä yli kaiken enkä uskalla luottaa siihen, että sektion varmasti saisin. Onneksi on muitakin syitä ja lapsettomana on hyvä olla :)

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

No sinä et ole kyllä lääkäriä nähnytkään muuta kuin korkeintaan oman psykiatrisi. Ei kukaan lääkäri kirjoita tuolla tavalla.

Sitä paitsi, pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja, tuskin siis mitään tyhjäpäitä, jotka eivät olisi punninneet riskejä. 

Niinpä. Mä (akateeminen sektion vaatinut) luin kaikki mahdolliset tutkimukset aiheesta ja päädyin sektioon. Kävin jopa haastattelemassa synnärin johtavaa ylilääkäriä ja hän sanoi, että molemmat tavat ovat yhtä hyviä. Että pääasia, että vauva ei synny keskosena vaan pääsee täysaikaiseksi, kaikki muu on synnytyksissä vauvan kannalta toissijaista. Ja että sektio on vauvalle hivenen turvallisempi ja alatie äidille isoja riskejä ajatellen, vaikka voi tulla pienempää vähemmän henkeä uhkaavaa alapääongelmaa myöhemmin.

Valitsin näillä tiedoilla sektion ja olen ollut tyytyväinen. Minulla siis ratkaisi itsestään selvästi, kumpi tapa on vauvalle turvallisempi, mua ei kiinnostunut vähääkään se, kumpi olisi minulle äitinä turvallisempi. Tämä oli ainoa lapseni ja lapsettomuushoidoilla aikaansaatu, viimeinen hoitokerta vieläpä, uutta mahdollisuutta ei olisi enää tullut. En diksi halunnut mitään riskejä vauvalle.

Nyt trollaat kyllä olan takaa. Kaiken tutkimustiedon valossa sektio on äidille monta kertaa vaarallisempi operaatio. Kyse on sektion vakavista komplilaatiosta, ei mistään haavan ratkeamisesta leikkauksen jälkeen. Sektioiden lisääntyminen maailmalla ei ole LAINKAAN vähentänyt imeväisiän kuolleisuutta, vaan pikemminkin lisännyt sitä ja erityisesti äitikuolleisuutta. Ota faktoista selvää. T. Tuplamaisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko on aika itsekäs tila ajatellen, että äidillä olisi mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Alatiesynnytyksessä vauva saa heti tuloreitillään kosketuksen bakteereihin, jotka vaikuttavat hänen tulevaan vastustuskykyynsä. On aika ihmeellistä, jos äiti ei toivo lapselleen terveyttä.

Niitä pöpöjä ei voi hieroa lapsen nassuun sitten omin kätösin heti kun on saatu ulos? On aika ihmeellistä jos sektio on saatanasta vain tämän takia.

Eihän se tietenkään ole millään tavoin sama asia. On aivan eri asia altistua useamman tunnin synnytyskanavan bakteeristolle, kuin hieroa veristä emätintä lapsen kasvoihin. Noin kärjistetysti.

Alatiesynnytetyt lapset ovat terveempiä. Alatiesynnytetyillä on vähemmän syöpäsairauksia lapsena (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen tuotantoa), paremnat keuhkot ja vähemmän astmaa sekä muita keuhkojen sairauksia, pienempi itsemurhakuolleisuus ja psyykeongelmien määrä aikuisuudessa (synnytys parantaa vauvan stressin sietokykyä) sekä uusimpien tutkimusten mukaan kolme kertaa vähemmän ylipainoa kuin sektioiduilla (liitetty suolistobakteereihin). Kaikkea emme edes tiedä vielä, mutta varmaa on, että alakautta syntyminen on luonnon keino valmistaa ja valmentaa lapsi maailmaan.

Nyt se lähde tuolle tiedolle! Siis sinä ihan sama henkilö tulet aina kommentoimaan tuon ihan saman litanjan näihin pelkosektio-keskusteluihin ja jostain syystä, lukuisista pyynnöistä huolimatta, koskaan ei löydy lähdettä tuolle tiedolle. 

Mene nyt muualle siitä levittelemästä virheellistä tietoa ja tule takaisin kun osaat keskustella faktoista. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelko ei ole mikään järjetön pelko. Ihmisen Synnytys on muihin lajeihin verrattuna erittäin vaikea ja riskialtis. Kyllä sitä ennenvanhaankin pelättiin ja paljon myös naisia ja vauvoja kuoli synnytykseen. Luonnonvalinnan kannalta olisi toki hyvä jos kaikki pistettäisiin synnyttämään luomuna. Samalla periaatteella voisi lopettaa syöpähoidot ja lähes kaikkien muidenkin sairauksien hoidon.

Itse en missään tapauksessa suostu enää alatiesynnytykseen hätäsektioon päätyneen edellisen synnytyksen jälkeen. Vaikka menin synnytykseen avoimin mielin ja luottavaisena niin lopputulos oli kuitenkin lähellä katastrofia. Koin myös synnytystilanteessa, ettei minua kuunneltu ja tunsin asioiden olevan huonosti jo paljon, ennenkuin hoitajat alkoi toimia päädyin leikkaussaliin. Mutta näistä asioista ei jostain syystä saisi puhua, ettei muut synnyttäjät hätäänny. Vaikka kyseessä on aivan todellinen tapahtuma.

Tilastojen valossa olisi kyllä paljon rationaalisempaa pelätä sektiota.

Yksi alatie ja sen jälkeen kolme sektiota: Kyllä sektio on miljoona kertaa parempi. Mitkään uhkakuvat ei toteutuneet ja jokaisen jälkeen toivuin ennalleni kolmessa viikossa. Sen jälkeen kyselin, että mikä leikkaus, onko minulle tehty jokin leikkaus. Alatien jälkeen jouduin vielä 6v myöhemmin menemään neuvolapsykologin luo puimaan asiaa. Ihmettelen, miksei kaikkia synnytyksiä hoideta sektioina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

No sinä et ole kyllä lääkäriä nähnytkään muuta kuin korkeintaan oman psykiatrisi. Ei kukaan lääkäri kirjoita tuolla tavalla.

Sitä paitsi, pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja, tuskin siis mitään tyhjäpäitä, jotka eivät olisi punninneet riskejä. 

Niinpä. Mä (akateeminen sektion vaatinut) luin kaikki mahdolliset tutkimukset aiheesta ja päädyin sektioon. Kävin jopa haastattelemassa synnärin johtavaa ylilääkäriä ja hän sanoi, että molemmat tavat ovat yhtä hyviä. Että pääasia, että vauva ei synny keskosena vaan pääsee täysaikaiseksi, kaikki muu on synnytyksissä vauvan kannalta toissijaista. Ja että sektio on vauvalle hivenen turvallisempi ja alatie äidille isoja riskejä ajatellen, vaikka voi tulla pienempää vähemmän henkeä uhkaavaa alapääongelmaa myöhemmin.

Valitsin näillä tiedoilla sektion ja olen ollut tyytyväinen. Minulla siis ratkaisi itsestään selvästi, kumpi tapa on vauvalle turvallisempi, mua ei kiinnostunut vähääkään se, kumpi olisi minulle äitinä turvallisempi. Tämä oli ainoa lapseni ja lapsettomuushoidoilla aikaansaatu, viimeinen hoitokerta vieläpä, uutta mahdollisuutta ei olisi enää tullut. En diksi halunnut mitään riskejä vauvalle.

Nyt trollaat kyllä olan takaa. Kaiken tutkimustiedon valossa sektio on äidille monta kertaa vaarallisempi operaatio. Kyse on sektion vakavista komplilaatiosta, ei mistään haavan ratkeamisesta leikkauksen jälkeen. Sektioiden lisääntyminen maailmalla ei ole LAINKAAN vähentänyt imeväisiän kuolleisuutta, vaan pikemminkin lisännyt sitä ja erityisesti äitikuolleisuutta. Ota faktoista selvää. T. Tuplamaisteri

On myös melko nurinkurista että mietitään lapsen parasta sillä riskillä että voi itse kuolla. Onko tosiaan murtunut solisluu vauvalla suurempi ongelma kuin kasvaa ilman äitiä?

Vaikka lähtökohtaisesti kannatan alatiesynnytystä omalla kohdallani, koska pelko oli tavallaan turha - kiitos terveydenhuollon (ilman sairaalaympäristöä, osaavaa kätilöä ja lääkäriä, olisimme kuolleet). Silti en lähtisi sanomaan, että pelko on kaikilla turhaa ja leikkaustoimet turhamaisuutta. Synnytykseen kuolee yhä maailmanlaajuisesti paljon naisia ja lapsia. Se ei suinkaan ole vaaraton ja riskitön tapahtuma. Suomessa kuolleisuus on vähäisintä, koska meillä on loistava neuvola/synnytyssairaalaosaaminen ja -järjestelmä. Silti vuosittain kuolemia tapahtuu. Pelottaa miten käy, kun tätä järjestelmää ajetaan säästösyistä alaspäin. Tämän vuoksi sanoisin, että koska osaamista löytyy niin miksi tämä on ongelma? Vaikka henkilökohtaisesti valitsin pelosta huolimatta alatiesynnytyksen, niin en voi sanoa kenellekään muulle, että se olisi ainoa oikea vaihtoehto. Vaikka pelon voittaminen oli voimaannuttavaa, niin samalla synnytys oli yksi elämäni traumaattisimmista kokemuksista. Tajusin itse jo synnytystilanteessa, että jos en olisi saanut synnyttää sairaalassa, olisimme lapseni kanssa kuolleet molemmat - kuten moni nainen ja lapsi muualla maailmassa samassa tilanteessa. Pelko ei siis ollut aiheeton. Olimme monella tavalla onnekkaita.

Ei tällaisten ketjujen lukeminen kyllä ainakaan kannusta lapsien hankinnan suunnitteluun :D Noh, onneksi voi valita jättää ne lapset tekemättä. En muutenkaan erityisesti lapsia halua niin eipähän tule sitten tehtyä ainakaan varmuudenkaan vuoksi, niinkuin jotkut tuntuvat hankkivan. Uskon kyllä, että omaa lasta varmaan oppisi rakastamaan mutta se jääköön kokeilematta :) Täällä AV:lla kun pyörii niin eipähän pääse vauvakuume iskemään.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on kyllä ihan kauheita. Sen huomaa täältäkin kommentoinnista. Syyllistetään kaikesta, tainnu oma alatiesynnytys olla niin järkyttävä että saman tuskan haluaisi muillekin.

Minusta alatiesynnytys oli aika simppeli juttu. Tunnin päästä synnytyksestä olin suihkussa ja kävelin osastolle. Parin päivän päästä kotiin elämään normaali elämää. Ei tarvinnut varoa mitään ja paikat palautui nopeasti.

Siksi joskus ihmettele  näitä synnytyshysteerisiä.

Mutta kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko on aika itsekäs tila ajatellen, että äidillä olisi mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Alatiesynnytyksessä vauva saa heti tuloreitillään kosketuksen bakteereihin, jotka vaikuttavat hänen tulevaan vastustuskykyynsä. On aika ihmeellistä, jos äiti ei toivo lapselleen terveyttä.

Niitä pöpöjä ei voi hieroa lapsen nassuun sitten omin kätösin heti kun on saatu ulos? On aika ihmeellistä jos sektio on saatanasta vain tämän takia.

Kuka niitä hieroo? Isäkö tunkee kätensä nukutetun äidin alapäähän ja hieroo sitten?:)

Maailmalla on normaalia, että kätilö laittaa (sovittuun) sektioon tulevalle äidille pimpan sisään sideharsoa tunnin ajaksi imemään synnytyskanavan bakteereita, ja tällä sideharsolla pyyhitään vauvan kasvot sektion jälkeen.

Minä en saanut sektiota, jota pyysin puudutusaineallergiani takia. Ei auttaneet mitkään keskustelut, anelut, itkut millekään taholle. Ylilääkäri oli sitä mieltä, että aina yritetään alakautta vaikka ilman lääkkeitä, ilokaasulla piti pärjätä. No, yritettiin sitten ilokaasulla. Eipä se ilokaasu auttanut, kun en avautunut millään keinoin ja lapsi meinasi kuolla kohtuun ja sitten kohtukin repesi. Sen jälkeen minut kiidätettiin sektioon ja nukutukseen. Olisi se maailmaantulo voinut olla lapselle turvallisempi, jos olisin alun alkaen saanut pyytämäni suunnitellun sektion.

Kysyin jälkeenpäin ylilääkäriltä, voisinko seuraavan lapsen kohdalla saada heti suunnitellut sektion. Ei kuulemma käy, aina yritetään ensin alateitse. Sen takia meille ei missään nimessä tule toista lasta.

Synnytyspelko on sairaus. Se on liitetty muihin traumaattisiin kokemuksiin, esim. raiskaukseen, masennukseen ja syömishäiriöihin. Usein heillä, jotka ovat synnytyspelkoisia, on muutakin mielenterveyden häiriötä. Usein kyse on myös yllättävistä raskauksista, vähäisestä tukiverkostostosta ja siitä, että ei muuten ole kykenevä vanhemmaksi. Tämä kaikki löytyy Terveysportista aiheella Synnytyspelko.

Mun ensimmäinen sai aivovaurion hapenpuutteesta. Seuraavat sektiolla.

On se muijat vielä keskiaikaa kun vain alakautta synnyttäjät on naistn kesken hyväksyttyjä. Tuo bakteeripuhe on paskapuhetta, ei kai kukaan enää siihen usko?

Jos miehet synnyttäisi, olisi ihan varmasti jo kivutonta ja riskitöntä koko jomma. Naiset itse tekevät itsestään sankareita näillä kivun kautta synnyttämisillään.

Se on ihan saakelin sama miten se lapsi maailmaan tulee, kunhan tulee mahdollisimman helposti ja kivuttomasti. Kivikaudelta on suomalainen ämmä sankarisynnyttäjä. Muualla on ihan normaalia synnyttää sektiolla.

Neljän äiti, ja kiitos ei näille kipusankaristooreille.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelko on sairaus. Se on liitetty muihin traumaattisiin kokemuksiin, esim. raiskaukseen, masennukseen ja syömishäiriöihin. Usein heillä, jotka ovat synnytyspelkoisia, on muutakin mielenterveyden häiriötä. Usein kyse on myös yllättävistä raskauksista, vähäisestä tukiverkostostosta ja siitä, että ei muuten ole kykenevä vanhemmaksi. Tämä kaikki löytyy Terveysportista aiheella Synnytyspelko.

Jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko on aika itsekäs tila ajatellen, että äidillä olisi mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Alatiesynnytyksessä vauva saa heti tuloreitillään kosketuksen bakteereihin, jotka vaikuttavat hänen tulevaan vastustuskykyynsä. On aika ihmeellistä, jos äiti ei toivo lapselleen terveyttä.

Niitä pöpöjä ei voi hieroa lapsen nassuun sitten omin kätösin heti kun on saatu ulos? On aika ihmeellistä jos sektio on saatanasta vain tämän takia.

Eihän se tietenkään ole millään tavoin sama asia. On aivan eri asia altistua useamman tunnin synnytyskanavan bakteeristolle, kuin hieroa veristä emätintä lapsen kasvoihin. Noin kärjistetysti.

Alatiesynnytetyt lapset ovat terveempiä. Alatiesynnytetyillä on vähemmän syöpäsairauksia lapsena (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen tuotantoa), paremnat keuhkot ja vähemmän astmaa sekä muita keuhkojen sairauksia, pienempi itsemurhakuolleisuus ja psyykeongelmien määrä aikuisuudessa (synnytys parantaa vauvan stressin sietokykyä) sekä uusimpien tutkimusten mukaan kolme kertaa vähemmän ylipainoa kuin sektioiduilla (liitetty suolistobakteereihin). Kaikkea emme edes tiedä vielä, mutta varmaa on, että alakautta syntyminen on luonnon keino valmistaa ja valmentaa lapsi maailmaan.

Höpöhöpö.

Synnäriltä (iso sairaala) suurin osa vaikutti päässeen suht helpolla ja pystyi mm.kävelemään normaalisti synnytyksen jälkeen. Sitten oltiin me muutamat, joilla kaikki ei mennytkään niin tanssimalla. Meidät kyllä erotti harmaista kasvoista, ontuvalla kävelystä, pyörätuolista ja rollaattorista. Ja siitä, ettei päästy kotiin vielä edes ensimmäisen viikon jälkeen. Osan vastaajien mielestä meillä ei varmaan jälkeläisinemme olisi oikeutta elää, koska ainoastaan sairaalahoidon ansiosta olemme elossa.

En voi käsittää miten joku voi olla niin narsisti, ettei ymmärrä muita kuin oman helpon kokemuksensa. Kasvatatteko lapsistannekin empatiakyvyttömiä narsisteja ja sosiopaatteja? T.72

Vierailija kirjoitti:

Suomessa saa sektion jos osaa sen itse vaatia. Ensin kyllä täytyy käydä keskustelemassa pelostaan yms mutta jos vielä senkin jälkeen pelko on kamala niin sektion saa. Itse yritin päästä pelosta kaikin keinoin mutten päässyt. Kaksi lasta minulla on, molemmat suunnitellulla sektiolla. Sektiot menivät todella hyvin ja minulla on aivan ihanat tyttäret. Ilman sektiomahdollisuutta ei varmaan olisi noita rakkaita tyttäriä.

Jos on jo tehty 2 sektiota, ei sen jälkeen enää voi synnyttää alakautta. Kohdun seinämä on niin arpinen ja ohut että se voi ponnistuksessa revetä. Eli "2 sektiota - aina sektio".