HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Mä pelkään synnytyksessä sitä järjetöntä kipua kun puudutuksiakin aina pihdataan. Mutta olenkin päättänyt jäädä kokonaan lapsettomaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

Just joo, tällaisten ihmisten ei todellakaan pitäisi olla terveydenhoitoalalla. Jos pidät potilaita vaginansa puolesta pelkäävin tyhjäpäinä, niin olet kyllä todella väärällä alalla. Tosin niinhän varmaankin suurin osa terveydenhuoltoalan ihmisistä onkin. Tällaisten ihmisten takia en halua viettää hetkeäkään sairaalassa (enemmän kuin on ihan pakko), enkä näin ollen myöskään lapsia hanki.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

No sinä et ole kyllä lääkäriä nähnytkään muuta kuin korkeintaan oman psykiatrisi. Ei kukaan lääkäri kirjoita tuolla tavalla.

Sitä paitsi, pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja, tuskin siis mitään tyhjäpäitä, jotka eivät olisi punninneet riskejä. 

Täällä myös vela joka on vela mm. Synnytyksen takia. Pelkään kuollakseni sektiota JA alatiesynnytystä joten pakko se on lapsettomaksi jäädä, olen sinut asian kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Itse olen saanut suunnitellun sektion kahdesta syystä; pelon takia ja siksi että vauva arvioitiin suureksi. Uskon kuitenkin, että suurin syy lääkärin päätökseen oli pelkoni. En ennen raskautta, enkä sen alkuvaiheessa osannut edes ajatella pelkääväni synnytystä. En pelkää kipua, joten se ei ollut ongelma. Kuitenkin raskauden loppupuolella aloin panikoida synnytystä ja pelot hiipivät päälle. Olen ihminen joka pitää langat käsissään, inhoan kaikkea yllätyksellistä ja haluan aina suunnitella ja valmistautua asioihin hyvin. Aloin pelätä synnytystä koska tajusin, että en voi kontrolloida sitä ja olisin tilanteessa muiden armoilla. Luotan kyllä sairaalahenkilökuntaan, mutta aloin todella pelätä että jotain menee pieleen. Näin jatkuvasti painajaisia siitä, että lapsi vammautuu synnytyksessä ja välillä myös että itse sain pahoja komplikaatioita. Itkin kaikki neuvolakäynnit ja ultrat. Pelkopolilla kätilö jauhoi ja jauhoi siitä kuinka kivunlievityksestä kyllä huolehditaan, vaikka en pelännyt kipua. Hän ei osannut ottaa mitään kantaa tai suhtautua siihen että pelkäsin että synnytyksessä jotain menee pieleen. Kävin viimeisessä ultrassa viikko ennen laskettua aikaa ja itkin hysteerisesti. Kotiin päästyäni olin edelleen ihan pois tolaltaan ja itku jatkui ja jatkui. Pari tuntia tämän jälkeen ultran tehnyt lääkäri soitti minulle ja kysyi haluanko sektioon. Halusin. Sektiossa kaikki meni hyvin ja palautuminenkin oli suht nopeaa. Olen todella kiitollinen tälle lääkärille, joka oikeasti näki puhtaan pelkoni ja hätäni.

Kontrollifriikkiys on eri asia kuin pelkääminen. 

Kannattaisi hyvissä ajoin alkaa käsitellä omaa elämänhallintaa, koska kukaan ei voi elämää hallita, se on puhtaasti illuusio, joka selviää ihmiselle, kun joutuu tilanteisiin joita ei voi hallita.

Kun lapsi syntyy joudut kohtaamaan sen tosiasian, ettet voi pitää kontrollia itselläsi, tulet elämään lapsen ehdoilla. Lasten kanssa oppii hyvin nopeasti, ettei elämä ole hallittavissa. Ihmisestä riippuu miten hän haluaa suhtautua siihen. 

Siirrät väistämätöntä asiaa tuonnemmas, mikä on valitettavaa, koska kontrollin menetys on väistämätöntä. 

Minä pelkäsin nukutusta, koska en voisi hallita tilannetta, mutta nukutus oli pakko tehdä leikkauksen takia, oli minun suostuttava siihen pakokauhun sekaisin tuntein. Sen kokemuksen jälkeen (1993) vapauduin kontrolloimasta asioita.  Oli todella vapauttavaa olla muiden armoilla monesti sen jälkeenkin. 

Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että et luota itseesi etkä muihin. Elämässä on tilanteita, joissa ei voi valita. Onnettomuuksia ei hallitse kukaan, siinä on annettava muiden hoitaa asiat. 

Sinuna heittäytyisin muiden käsiin, silloin voisit huomata, ettei irtipäästäminen olekaan niin vaikeaa kuin kuvittelit. Ja toisaalta et siirtäisi omaa kontrollointia lapseesi, koska hän ehkä haluaisi luottaa maailmaan, siihen, että elämä kantaa. 

Ihminen, joka uskoo, että elämä kantaa, on luottavaisempi itseensä ja muihin. Kokee olonsa turvalliseksi yksin ja muiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

Sanotko potilaita tyhjäpäiksi? Huhhuh et todellakaan ole lääkäri, kukaan lääkäri ei noin Kirjoita. Jos taas olet lääkäri niin toivottavasti emme ikinä tapaa missään tilanteessa.

Keisarinleikkaussynnyttäjät :D Ei ole keisarinleikkauksella vauvan ottaminen mahasta mitään synnyttämistä.

Samalla logiikalla tukoksen ottaminen leikkauksella pois suolistosta on paskomista.

Vierailija kirjoitti:

Noissa kauhutarinoissa on vain se ongelma, että ne ovat ihan totta ja mahdollisia. Kokonaan ei noita riskejä voida ottaa pois. Toisaalta ehkä leikkauksen riskejä ja vaikeaa toipumista ei osata samalla tavalla hahmottaa, kun ne eivät tunnu niin konkreettisilta.

Noinko sä elät elämääsi, että mietit vain, mitä kauheaa voi tapahtua ja pelkäät turhaankin? Onhan riskit hyvä tiedostaa, mutta voiko synnyttäjä  koskaan tietää, kuinka synnytys menee ja mitä siinä voi tapahtua ja ennen kaikkea, auttaako paniikki?

Menetkö hammaslääkäriinkin nillä ajatuksilla että "tänään hammaslääkäri varmasti poraa hermoon ja sitten sattuu hulluna ja itken ja sitten pitää vetää hampaita pois"? Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

Tämä näyttäisi olevan yllätävän yleistä, että synnytyspelon vuoksi jätetään lapset hankkimatta. Täällä myös yksi sellainen. Haluaisin todella lapsia, mutta en luota, että saisin sektion. No, olen jo 33 joten kohta loppuu jo aikakin.

Ehkä kannattaisi siellä terveydenhuollossa herätä tähän ongelmaan. Aika moni jättää lapset hankkimatta tämän vuoksi. Ja syntyvyys senkun alenee. Minäkin olen korkeasti koulutettu vakaassa avioliitossa oleva lapsirakas nainen. Olen kuullut vain liikaa ystävien (ihan kasvotusten, ei netissä), kertomia tarinoita epäkunnioittavista kohtaamisista synnytystilanteissa. Ja itse asiassa jo raskauden aikana.

Tämä pitäisi ottaa julkiseen keskusteluun. Someaikana kun tieto vain lisääntyy, joten tietoisuus sekä synnytysten että sektion riskeistä tulee vain nousemaan. Seuraus saattaa olla, että yhä vain harvempi uskaltaa tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

No sinä et ole kyllä lääkäriä nähnytkään muuta kuin korkeintaan oman psykiatrisi. Ei kukaan lääkäri kirjoita tuolla tavalla.

Sitä paitsi, pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja, tuskin siis mitään tyhjäpäitä, jotka eivät olisi punninneet riskejä. 

Niinpä. Mä (akateeminen sektion vaatinut) luin kaikki mahdolliset tutkimukset aiheesta ja päädyin sektioon. Kävin jopa haastattelemassa synnärin johtavaa ylilääkäriä ja hän sanoi, että molemmat tavat ovat yhtä hyviä. Että pääasia, että vauva ei synny keskosena vaan pääsee täysaikaiseksi, kaikki muu on synnytyksissä vauvan kannalta toissijaista. Ja että sektio on vauvalle hivenen turvallisempi ja alatie äidille isoja riskejä ajatellen, vaikka voi tulla pienempää vähemmän henkeä uhkaavaa alapääongelmaa myöhemmin.

Valitsin näillä tiedoilla sektion ja olen ollut tyytyväinen. Minulla siis ratkaisi itsestään selvästi, kumpi tapa on vauvalle turvallisempi, mua ei kiinnostunut vähääkään se, kumpi olisi minulle äitinä turvallisempi. Tämä oli ainoa lapseni ja lapsettomuushoidoilla aikaansaatu, viimeinen hoitokerta vieläpä, uutta mahdollisuutta ei olisi enää tullut. En diksi halunnut mitään riskejä vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta jää ainakin lapset tekemättä tähän maailman sen takia, etten halua synnyttää alateitse (=ajatus on niin ahdistava ja pelottava etten pysty edes harkitsemaan sitä) ja keisarinleikkaus tuntuu olevan sellainen vaihtoehto että siitä joutuu taistelemaan. Eipä tule täältä ainakaan uusia veronmaksajia tähän maahan.

Mä synnytin yhden alakautta, vaikka pelkäsin ihan kauheesti ja se oli just niin kamalaa kuin ajattelinkin. Itseasiassa kamalampaa kuin olin voinut kuvitellakaan. Niinpä lapsia tuli vain yksi. En todellakaan pystynyt luottamaan siihen, että pelkoni olisi otettu todellisena toisen lapsen kohdalla. Eli omalta kohdaltani en ihmettele syntyvyyden laskua. Ilmapiiri kun on sellainen, että vain vahvat ja tunteettomat ihmiset pärjää tässä maailmassa.

Niin tai normaalipsykeellä varustetut. Sen takia että sinä olet traunatisoituva herkkis täytyy muiden olla tunteettomia. Kiitos vaan, ihan normaali tunteva ihminen olenkin vaikka eläminen ei minulle tuotakaan koko ajan tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelko ei ole mikään järjetön pelko. Ihmisen Synnytys on muihin lajeihin verrattuna erittäin vaikea ja riskialtis. Kyllä sitä ennenvanhaankin pelättiin ja paljon myös naisia ja vauvoja kuoli synnytykseen. Luonnonvalinnan kannalta olisi toki hyvä jos kaikki pistettäisiin synnyttämään luomuna. Samalla periaatteella voisi lopettaa syöpähoidot ja lähes kaikkien muidenkin sairauksien hoidon.

Itse en missään tapauksessa suostu enää alatiesynnytykseen hätäsektioon päätyneen edellisen synnytyksen jälkeen. Vaikka menin synnytykseen avoimin mielin ja luottavaisena niin lopputulos oli kuitenkin lähellä katastrofia. Koin myös synnytystilanteessa, ettei minua kuunneltu ja tunsin asioiden olevan huonosti jo paljon, ennenkuin hoitajat alkoi toimia päädyin leikkaussaliin. Mutta näistä asioista ei jostain syystä saisi puhua, ettei muut synnyttäjät hätäänny. Vaikka kyseessä on aivan todellinen tapahtuma.

Ihan mielenkiinnosta, miksi susta ihmisen synnytys on jotenkin poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis? Kuinka paljon tiedät muiden lajien dystokioista? Eläinlääkärinä vähän mietityttää, sen verta paljon päivystyspotilaista on synnytysvaikeuksia (koirat, kissat, hevoset, lehmät, lampaat..). Kyllä se synnytys kaikilla lajeilla on jokseenkin "riskialtista", mutta ihmisillä se on kyllä turvallisinta kun on asiantuntijat ja apu lähellä sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta jää ainakin lapset tekemättä tähän maailman sen takia, etten halua synnyttää alateitse (=ajatus on niin ahdistava ja pelottava etten pysty edes harkitsemaan sitä) ja keisarinleikkaus tuntuu olevan sellainen vaihtoehto että siitä joutuu taistelemaan. Eipä tule täältä ainakaan uusia veronmaksajia tähän maahan.

Mä synnytin yhden alakautta, vaikka pelkäsin ihan kauheesti ja se oli just niin kamalaa kuin ajattelinkin. Itseasiassa kamalampaa kuin olin voinut kuvitellakaan. Niinpä lapsia tuli vain yksi. En todellakaan pystynyt luottamaan siihen, että pelkoni olisi otettu todellisena toisen lapsen kohdalla. Eli omalta kohdaltani en ihmettele syntyvyyden laskua. Ilmapiiri kun on sellainen, että vain vahvat ja tunteettomat ihmiset pärjää tässä maailmassa.

Niin tai normaalipsykeellä varustetut. Sen takia että sinä olet traunatisoituva herkkis täytyy muiden olla tunteettomia. Kiitos vaan, ihan normaali tunteva ihminen olenkin vaikka eläminen ei minulle tuotakaan koko ajan tuskaa.

Sinä et kyllä todellakaan ole normaalipsyykeellä varustettu ihminen, älä edes yritä höpötellä. Normaalipsyykeellä varustettu ihminen ei ole noin näköalaton ja empatiakyvytön. Mene leikkimään Ylilaudalle muiden tunnevammaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

Olen kanssasi samaa mieltä. 

Tämä "sektiosukupolvi" ei edes ehdi miettiä synnytystä ja pelon voittamista, kun jo vaatii sektiota, ajattelematta sen riskejä. 

Viidakkorumpu ja liioitellut tarinat, yksi sadasta kauhukokemuksesta saa nuoret synnyttäjät paniikkiin.

Kukaan tuntemistani naisista ei ole edes miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin alatiesynnytyksen, mutta kaksi on joutunut siihen, koska napanuora on ollut vauvan kaulan ympärillä. Nämä asiat on selvinnyt vasta, kun synnytys on ollut alkamassa. Silloin on jouduttu hätäsektioon. 

Puhun tässä naisista, jotka ovat synnyttäneet 1950-2000-luvuilla, ja heitä on paljon. 

Naiset, jotka joutuivat hätäsektioon, olisivat halunneet kokea synnytyskokemuksen, mutta se ei valitettavasti ensimmäisellä kerralla onnistunut, myöhemmin kyllä saivat synnyttää alateitse. 

Mielestäni sektio valitaan aivan liian helposti , ikäänkuin se olisi automaatti.  Terveitä lapsia ei kuole alatiesynnytyksessä, mutta äidit eivät halua kokea synnytyskipua. 

Käsittääkseni nämä naiset, jotka eivät halua alatiesynnytystä pelon takia, pelkäävät elämässä kaikkea muutakin. Toivottavasti eivät siirrä pelkojaan lapsiin, kuten tapana on. 

Mulla synnytyspelko rajoittaa tulevaisuuden perhehaaveita. En jotenkin luota itseeni, että selviäisin synnytyksestä. En pelkää kipua, vaan sitä, että menen paniikkiin enkä pysty toimimaan ohjeiden mukaan ja sitten lapselle tapahtuisi jotain kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelko ei ole mikään järjetön pelko. Ihmisen Synnytys on muihin lajeihin verrattuna erittäin vaikea ja riskialtis. Kyllä sitä ennenvanhaankin pelättiin ja paljon myös naisia ja vauvoja kuoli synnytykseen. Luonnonvalinnan kannalta olisi toki hyvä jos kaikki pistettäisiin synnyttämään luomuna. Samalla periaatteella voisi lopettaa syöpähoidot ja lähes kaikkien muidenkin sairauksien hoidon.

Itse en missään tapauksessa suostu enää alatiesynnytykseen hätäsektioon päätyneen edellisen synnytyksen jälkeen. Vaikka menin synnytykseen avoimin mielin ja luottavaisena niin lopputulos oli kuitenkin lähellä katastrofia. Koin myös synnytystilanteessa, ettei minua kuunneltu ja tunsin asioiden olevan huonosti jo paljon, ennenkuin hoitajat alkoi toimia päädyin leikkaussaliin. Mutta näistä asioista ei jostain syystä saisi puhua, ettei muut synnyttäjät hätäänny. Vaikka kyseessä on aivan todellinen tapahtuma.

Ihan mielenkiinnosta, miksi susta ihmisen synnytys on jotenkin poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis? Kuinka paljon tiedät muiden lajien dystokioista? Eläinlääkärinä vähän mietityttää, sen verta paljon päivystyspotilaista on synnytysvaikeuksia (koirat, kissat, hevoset, lehmät, lampaat..). Kyllä se synnytys kaikilla lajeilla on jokseenkin "riskialtista", mutta ihmisillä se on kyllä turvallisinta kun on asiantuntijat ja apu lähellä sairaalassa.

Ihanko todella et tajua mikä erottaa ihmisen ja muiden eläinten synnytystä? Oletko koskaan huomannut, että ihmisvauvan pää on aika iso muuhun ruumiiseen nähden ja myöskin siihen aukkoon nähden mistä se vauva tulee ulos? Toki ihmiset saavat eniten apua synnytykseen, mutta jos eivät saisi niin eiköhän synnytyskuolleisuus näyttäytyisi aika eri valossa kuin muiden eläinten.

Kun joskus hankin lapsia niin haluan sektion. En siksi, että pelkään alapääni löystyvän tai siksi, että pelkäisin kipua vaan siksi, että minulla on veli joka vammaantui alatiesynnytyksen yhteydessä (tai eihän se koskaan sieltä alapäästä sitten tullut vaan hätäsektiolla napanuora tiukasti kaulan ympärillä). Juu, kyse ei ole mistään perinnöllisestä taipumuksesta, mutta nähtyäni tätä vaikeasti vammaisen elämää koko ikäni en aio ottaa mitään riskejä sen suhteen, että lapsi vammautuisi alatiesynnytyksen yhteydessä.

Leikkauksen riskit ovat toki aina olemassa, mutta jos sektio nyt muka olisi niin riskaabelia kun annetaan ymmärtää niin tuskin sitä suosittaisiin muissa maissakaan.

Ja sille erikoistuvalle lekurille: olen itse terkkarina neuvolassa enkä ole yhtään sektiota halunnutta äitiä mieltä yt tyhjäpääksi, kyllä siellä synnytyspelon taustalla on yleensä ihan muut jutut kuin "pillun löystyminen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

 

Olen kanssasi samaa mieltä. 

Tämä "sektiosukupolvi" ei edes ehdi miettiä synnytystä ja pelon voittamista, kun jo vaatii sektiota, ajattelematta sen riskejä. 

Viidakkorumpu ja liioitellut tarinat, yksi sadasta kauhukokemuksesta saa nuoret synnyttäjät paniikkiin.

Kukaan tuntemistani naisista ei ole edes miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin alatiesynnytyksen, mutta kaksi on joutunut siihen, koska napanuora on ollut vauvan kaulan ympärillä. Nämä asiat on selvinnyt vasta, kun synnytys on ollut alkamassa. Silloin on jouduttu hätäsektioon. 

Puhun tässä naisista, jotka ovat synnyttäneet 1950-2000-luvuilla, ja heitä on paljon. 

Naiset, jotka joutuivat hätäsektioon, olisivat halunneet kokea synnytyskokemuksen, mutta se ei valitettavasti ensimmäisellä kerralla onnistunut, myöhemmin kyllä saivat synnyttää alateitse. 

Mielestäni sektio valitaan aivan liian helposti , ikäänkuin se olisi automaatti.  Terveitä lapsia ei kuole alatiesynnytyksessä, mutta äidit eivät halua kokea synnytyskipua. 

Käsittääkseni nämä naiset, jotka eivät halua alatiesynnytystä pelon takia, pelkäävät elämässä kaikkea muutakin. Toivottavasti eivät siirrä pelkojaan lapsiin, kuten tapana on. 

Kerro nyt ihmeessä, mistä olet saanut käsityksen että alatiesynnytystä pelkäävät naiset pelkäävät myös kaikkea muuta? Jos et kerran tunne yhtäkään niin mistä olet voinut tällaisen käsityksen saada? Pidä nyt tuossa mutuilussasi edes jonkinlainen punainen lanka mukana.

Pelkäävätkö korkeita paikkoja pelkäävät myös kaikkea mahdollista muuta, esimerkiksi hämähäkkejä, autolla ajamista tai ahtaita paikkoja? En itse ole koskaan huomannut tällaista. Miksi synnytyksen pelkääjät pelkäisivät kaikkea muuta? Sinulla on varmasti näihinkin kysymyksiin jonkinlainen "käsitys", valaise toki meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta jää ainakin lapset tekemättä tähän maailman sen takia, etten halua synnyttää alateitse (=ajatus on niin ahdistava ja pelottava etten pysty edes harkitsemaan sitä) ja keisarinleikkaus tuntuu olevan sellainen vaihtoehto että siitä joutuu taistelemaan. Eipä tule täältä ainakaan uusia veronmaksajia tähän maahan.

Mä synnytin yhden alakautta, vaikka pelkäsin ihan kauheesti ja se oli just niin kamalaa kuin ajattelinkin. Itseasiassa kamalampaa kuin olin voinut kuvitellakaan. Niinpä lapsia tuli vain yksi. En todellakaan pystynyt luottamaan siihen, että pelkoni olisi otettu todellisena toisen lapsen kohdalla. Eli omalta kohdaltani en ihmettele syntyvyyden laskua. Ilmapiiri kun on sellainen, että vain vahvat ja tunteettomat ihmiset pärjää tässä maailmassa.

Niin tai normaalipsykeellä varustetut. Sen takia että sinä olet traunatisoituva herkkis täytyy muiden olla tunteettomia. Kiitos vaan, ihan normaali tunteva ihminen olenkin vaikka eläminen ei minulle tuotakaan koko ajan tuskaa.

Sinä et kyllä todellakaan ole normaalipsyykeellä varustettu ihminen, älä edes yritä höpötellä. Normaalipsyykeellä varustettu ihminen ei ole noin näköalaton ja empatiakyvytön. Mene leikkimään Ylilaudalle muiden tunnevammaisten kanssa.

Sä et vaikuta kyllä myöskään terveeltä, paranoid much?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko on aika itsekäs tila ajatellen, että äidillä olisi mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Alatiesynnytyksessä vauva saa heti tuloreitillään kosketuksen bakteereihin, jotka vaikuttavat hänen tulevaan vastustuskykyynsä. On aika ihmeellistä, jos äiti ei toivo lapselleen terveyttä.

Niitä pöpöjä ei voi hieroa lapsen nassuun sitten omin kätösin heti kun on saatu ulos? On aika ihmeellistä jos sektio on saatanasta vain tämän takia.

Eihän se tietenkään ole millään tavoin sama asia. On aivan eri asia altistua useamman tunnin synnytyskanavan bakteeristolle, kuin hieroa veristä emätintä lapsen kasvoihin. Noin kärjistetysti.

Alatiesynnytetyt lapset ovat terveempiä. Alatiesynnytetyillä on vähemmän syöpäsairauksia lapsena (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen tuotantoa), paremnat keuhkot ja vähemmän astmaa sekä muita keuhkojen sairauksia, pienempi itsemurhakuolleisuus ja psyykeongelmien määrä aikuisuudessa (synnytys parantaa vauvan stressin sietokykyä) sekä uusimpien tutkimusten mukaan kolme kertaa vähemmän ylipainoa kuin sektioiduilla (liitetty suolistobakteereihin). Kaikkea emme edes tiedä vielä, mutta varmaa on, että alakautta syntyminen on luonnon keino valmistaa ja valmentaa lapsi maailmaan.