HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Hmm, eli jos on eri mieltä, on automaattisesti traumatisoitunut omasta synnytyksestä? Onpa hienoa ja älykästä argumentointia.

Jokin keskitie kai tässäkin pitäisi olla. Jos synnyttäjä on niin paniikissa, ettei pysty ottamaan kätilön ohjeita vastaan, ei koko jutusta tule mitään ja leikkaus on turvallisempi vaihtoehto. Toisaalta keskusteluapu etukäteen voi auttaa siinä, että tuota paniikkia ei edes pääsisi tulemaan. Ja jos on epäilyksiä siitä, että kuinka iso lapsi on tulossa ja mahtuuko se tulemaan, niin epäilyksiin pitäisi saada jotain perusteluja vastauksia, eikä vain halveksuvaa tuhahtelua.

Noissa kauhutarinoissa on vain se ongelma, että ne ovat ihan totta ja mahdollisia. Kokonaan ei noita riskejä voida ottaa pois. Toisaalta ehkä leikkauksen riskejä ja vaikeaa toipumista ei osata samalla tavalla hahmottaa, kun ne eivät tunnu niin konkreettisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta jää ainakin lapset tekemättä tähän maailman sen takia, etten halua synnyttää alateitse (=ajatus on niin ahdistava ja pelottava etten pysty edes harkitsemaan sitä) ja keisarinleikkaus tuntuu olevan sellainen vaihtoehto että siitä joutuu taistelemaan. Eipä tule täältä ainakaan uusia veronmaksajia tähän maahan.

Ei tuollaisen vässykän lapsista mitään veronmaksajia tule :D

Tirsk, oliko tuo joku yritys loukata? :D Panostaisit nyt edes vähän enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minulta jää ainakin lapset tekemättä tähän maailman sen takia, etten halua synnyttää alateitse (=ajatus on niin ahdistava ja pelottava etten pysty edes harkitsemaan sitä) ja keisarinleikkaus tuntuu olevan sellainen vaihtoehto että siitä joutuu taistelemaan. Eipä tule täältä ainakaan uusia veronmaksajia tähän maahan.

Mä synnytin yhden alakautta, vaikka pelkäsin ihan kauheesti ja se oli just niin kamalaa kuin ajattelinkin. Itseasiassa kamalampaa kuin olin voinut kuvitellakaan. Niinpä lapsia tuli vain yksi. En todellakaan pystynyt luottamaan siihen, että pelkoni olisi otettu todellisena toisen lapsen kohdalla. Eli omalta kohdaltani en ihmettele syntyvyyden laskua. Ilmapiiri kun on sellainen, että vain vahvat ja tunteettomat ihmiset pärjää tässä maailmassa.

Täällä myös pelkosektion saanut. Itse ainakin sain sen todella helposti, minulla oli muutenkin aivan ihana terveydenhoitaja, lääkäri ja kätilö kenen kanssa kävin juttusilla. Oli loistava kokemus annoin positiivista palautetta sinne vielä jälkeenpäin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko on aika itsekäs tila ajatellen, että äidillä olisi mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Alatiesynnytyksessä vauva saa heti tuloreitillään kosketuksen bakteereihin, jotka vaikuttavat hänen tulevaan vastustuskykyynsä. On aika ihmeellistä, jos äiti ei toivo lapselleen terveyttä.

Niitä pöpöjä ei voi hieroa lapsen nassuun sitten omin kätösin heti kun on saatu ulos? On aika ihmeellistä jos sektio on saatanasta vain tämän takia.

Kuka niitä hieroo? Isäkö tunkee kätensä nukutetun äidin alapäähän ja hieroo sitten?:)

No siis sektio on leikkaus eli siihen liittyy leikkauksen riskit, mahdolliset komplikaatiot. Eli myös siten "sektio on saatanasta", jos halutaan käyttää ilmaisuasi.

Mites vaikka se hoitohenkilökunta, kyllähän ne alatiesynnytyksessäkin sitä alapäätä melkoisesti ronkkii? Tai jos se on siinä tilanteessa heille ylitsepääsemättömän vaikeaa, eiköhän sen äitikin kykene vähän myöhemmin tekemään jos ei isä millään suostu pimppaan koskemaan. Tietääkseni sei ei edellytä koko käden tunkemista sisään, kyllä ne pöpöt pienempäänkin objektiin tarttuu kuten vaikkapa kangaspalaan. En jaksa uskoa että tässä olisi kyse mistään minuuteista, eiköhän riitä että asian hoidetuksi ekan päivän aikana.

Mä synnytys esikoisen alakautta koska "kasvoin" synnytykseen raskauden edetessä. Synnytys oli aivan HIRVEÄ!!!!! Siis aivan järkyttävän kamala luulin kuolevani. Niin hirveä kokemus että kuopus syntyi suunnitellulla sektiolla ja huusin jo kurkku suorana ensimmäisellä neuvolakäynillä että tämä tulee sitten leikkauksella! Asia oli sillä selvä ei yritetty käännyttää kertaakaan.

En synnyttäisi mistään hinnasta alakautta uudelleen.

Jutussa jätettiin kätevästi mainitsematta, että suurin osa pelkosektion toivojista on synnyttäneitä naisia, joille aiempi/aeimmat synnytykset ovat olleet vaikeita ja traumaattisia. Syynä ei siis ole somen nostattama pelko vaan ihan omat kokemukset ja kasvanut tietoisuus siitä, että pelkosektion voi saada.

Jos jokin niin luonnollinen asia kuin synnytys pelottaa niin paljon, että jättää siksi lapset tekemättä, ei tarvitse suunniteltua sektiota vaan ammattiapua pelkotiloihin. Epärationaaliset pelot heijastuvat varmasti muihinkin elämän osa-alueisiin. Tilastollisesti on todennäköisempää kuolla tai vammautua auto-onnettomuudessa kuin synnytyksessä - aika harvat taitavat kuitenkin pelätä auton kyytiin nousemista?

Onhan näitä hermoheikkoja, imetysinhosta, kourapelosta ja pakkomielteistä lähtien. Nykyään henki tuntuu vain olevan se, ettei näitä henkilöitä yritetä hoitaa vaan silitetään päätä ja ymmärretään, vaikka sitten henkilö eläisikin pelkojensa vankina.

Itse olen saanut suunnitellun sektion kahdesta syystä; pelon takia ja siksi että vauva arvioitiin suureksi. Uskon kuitenkin, että suurin syy lääkärin päätökseen oli pelkoni. En ennen raskautta, enkä sen alkuvaiheessa osannut edes ajatella pelkääväni synnytystä. En pelkää kipua, joten se ei ollut ongelma. Kuitenkin raskauden loppupuolella aloin panikoida synnytystä ja pelot hiipivät päälle. Olen ihminen joka pitää langat käsissään, inhoan kaikkea yllätyksellistä ja haluan aina suunnitella ja valmistautua asioihin hyvin. Aloin pelätä synnytystä koska tajusin, että en voi kontrolloida sitä ja olisin tilanteessa muiden armoilla. Luotan kyllä sairaalahenkilökuntaan, mutta aloin todella pelätä että jotain menee pieleen. Näin jatkuvasti painajaisia siitä, että lapsi vammautuu synnytyksessä ja välillä myös että itse sain pahoja komplikaatioita. Itkin kaikki neuvolakäynnit ja ultrat. Pelkopolilla kätilö jauhoi ja jauhoi siitä kuinka kivunlievityksestä kyllä huolehditaan, vaikka en pelännyt kipua. Hän ei osannut ottaa mitään kantaa tai suhtautua siihen että pelkäsin että synnytyksessä jotain menee pieleen. Kävin viimeisessä ultrassa viikko ennen laskettua aikaa ja itkin hysteerisesti. Kotiin päästyäni olin edelleen ihan pois tolaltaan ja itku jatkui ja jatkui. Pari tuntia tämän jälkeen ultran tehnyt lääkäri soitti minulle ja kysyi haluanko sektioon. Halusin. Sektiossa kaikki meni hyvin ja palautuminenkin oli suht nopeaa. Olen todella kiitollinen tälle lääkärille, joka oikeasti näki puhtaan pelkoni ja hätäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan old school, mutta itse soisin valinnan vain sellaisille, joilla olisi itsellään aidosti huono kokemus synnytyksestä.

Ja tuossa artikkelissakin mainitaan, että on somen aiheuttama ilmiö, että naiset ovat synnytyspelkoisempia.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1480055151667?jako=dd55ec1b55c59e76748c7f5937…

Samaa mieltä. Itsekkäät äidit eivät anna lapselleen oikeaa syntymiskokemusta, kun vaativat keisaria. 

Nämä tytöt eivät tiedä miten hienoa synnytys on, sitä kokemusta ei voi verrata keisariin. 

Äidit yksinkertaisesti luopuvat elämänsä suurimmasta kokemuksesta ymmärtämättä kuinka nopeasti se kipu häviää, kun lapsi on synnytetty.  Kriittiset synnyttäjät ovat eri asia. 

Ok, riistää tämän itseltään, mutta myös lapseltaan. Ei ihan tervettä touhua. 

Somen kautta leviää hammaslääkäri- ja synnytyspelot. Ihmiset pelkäävät omissa pikku päissään ilman todellista kivun kokemusta. 

Synnytyspelko ei ole mikään järjetön pelko. Ihmisen Synnytys on muihin lajeihin verrattuna erittäin vaikea ja riskialtis. Kyllä sitä ennenvanhaankin pelättiin ja paljon myös naisia ja vauvoja kuoli synnytykseen. Luonnonvalinnan kannalta olisi toki hyvä jos kaikki pistettäisiin synnyttämään luomuna. Samalla periaatteella voisi lopettaa syöpähoidot ja lähes kaikkien muidenkin sairauksien hoidon.

Itse en missään tapauksessa suostu enää alatiesynnytykseen hätäsektioon päätyneen edellisen synnytyksen jälkeen. Vaikka menin synnytykseen avoimin mielin ja luottavaisena niin lopputulos oli kuitenkin lähellä katastrofia. Koin myös synnytystilanteessa, ettei minua kuunneltu ja tunsin asioiden olevan huonosti jo paljon, ennenkuin hoitajat alkoi toimia päädyin leikkaussaliin. Mutta näistä asioista ei jostain syystä saisi puhua, ettei muut synnyttäjät hätäänny. Vaikka kyseessä on aivan todellinen tapahtuma.

Naisen pitää itse saada päättää synnytystapa. Jos miehet synnyttäisivät, niin se olisi itsestäänselvyys.

Minä vaadin ja sain sektion, koska haalin laajalti tietoa ja totesin sen olevan lapselle turvallisempi ja riskit ovat äidillä. Alatiessä on toisinpäin. Todellakin halusin suojella vauvaani hapenpuutteelta yms ja otin omalle kontolleni riskit tulehduksesta ja verenvuodosta.

Kaikki meni erinomaisesti ja lapsi on terve koululainen, eikä edes allerginen millekään toisin kuin minä, alateitse syntynyt. Kysyin.muuten lekurilta synnärillä, että kannattaisiko kauhaista alapäästä limaa ja hieroa vauvan naamaan, kun liman kerran mainostetaan olevan niin tärkeää. Lekuri kauhistui ja sanoi, ettei tarvitse, ettei sillä limalla nyt mitään niin isoa merkitystä oikeasti ole.

Muuten, osa suunnitellun sektion riskeistä johtuu siitä, että silloin ei anneta äidille ollenkaan antibioottia. Minä vaadin senkin ja säästyin tulehduksilta. Tuo antibiootin panttaus on vain keino saada komplikaatiotilastot rumemmiksi. Vauvan terveys ei ole syy.

Nimittäin... meidän synmärillä sektioidut vauvat saavat automaattisedti aina antibiootin heti sektion jälkeen, vaikka olisi aivan terve! Vain äiti ei saa vaikka hänellä on iso haava! Olin koko raskauden ajan jopa panostanut maitohappobakteereihin, jotta vauva saisi mahdollisen hyödyn niistä, joten oli pikkanen yllätys, että hoitsut kertoivat jälkikäteen, että ps annoimme vauvalle sen automaattiantibiootinkin tässä äsken. Eli se siitä limojen ja bakteeritasapainon todellisesta merkityksestä synnytyksessä... ihan3 bullshittiä.

Olen synnyttänyt alakautta kuusi ja viimeisen sektiolla. Haavatulehduksen kokeneena normaali synnytyksistä toipui kyllä päivissä, tuosta ei kuukaudessakaan.

Jokainen vain pelkopolille sektiota vaatimaan, mutta entäs sitten, kun tulee näitä komplikaatioita, kenen vika se sitten on? Minulla on järkyttävä arpi mahassa ja sitä hankaa kaikki, sektiosta kymmenen vuotta.

Näissä keskusteluissa unohdetaan aina se, että pelko ei ole rationaalista. Harva synnyttäjä voi vain valita, että ei pelkää ja jotkut onnistuvat selättämään sen pelon, kaikki eivät. Eihän meillä olisi muitakaan esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä mt-ongelmaisia, jos pelko olisi asia jonka voisi vain valita. Ei pidä sekoittaa tervettä ja luonnollista synnytyksen jännittämistä vakavaan synnytyspelkoon. 

Minusta on hyvä että nykypäivänä tätä pelkoa hoidetaan ja käsitellään, vaikka se tarkoittaisi päätymistä sektioon. Se mahdollistaa sen, että äidille jää todennäköisemmin hyvä kokemus raskaudesta sekä synnytyksestä, joka edesauttaa hyvän ja rakastavan äiti-lapsi-suhteen kehittymistä. 

Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että nämä pelkopotilaat ja vaginansa puolesta pelkäävät tyhjäpäät kuvittelevat sen sektion olevan oikotie onneen. Että se olisi vain joku pieni napsaisu ja vauva on ulkona, samalla kun saa itse röhnöttää lahnana kokovartalopuudutuksessa. Niin paljon sektioissa mukana olleena yrittäisin itse vältellä sitä operaatiota viimeiseen asti. Pitäisi enemmän puhua niistä pieleen menneistä sektioista, sektion jälkeisistä komplikaatioista ja muista haitoista. Sekin lista olisi nimittäin pitkä.

Terkuin: liikaa nähnyt anestesialääkäriksi erikoistuva.

Mulla taas oli sektiopelko ja jos olisin joutunut suunniteltuun sektioon, olisi pitänyt sen takia mennä pelkopolille siitäkin huolimatta tai juuri sen takia, että olen kokenut monia vatsan alueen leikkauksia. Pahin pelkoni synnytyksissäni on ollut kiireelliseen tai hätäsektioon joutuminen ja välilihan leikkaaminen.

Näiltä osin olin omalla kohdallani onnekas, kun kaikki synnytykseni hoituivat haluamallani tavalla alakautta ja ilman tuota välilihan leikkaamistakaan.

Somekeskustelujen myötä luetut synnytyskokemukset ovat kaikki subjektiivisia kokemuksia, eikä voi olettaa että jos jollain synnytys on ollut pelkkää horroria, se on automaattisesti sitä myös omalla kohdalla.

Ei ne synnytykset itselläkään mitään kivuttomia tietenkään olleet, mutta ei kyllä traumaattisiakaan kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin niin luonnollinen asia kuin synnytys pelottaa niin paljon, että jättää siksi lapset tekemättä, ei tarvitse suunniteltua sektiota vaan ammattiapua pelkotiloihin. Epärationaaliset pelot heijastuvat varmasti muihinkin elämän osa-alueisiin. Tilastollisesti on todennäköisempää kuolla tai vammautua auto-onnettomuudessa kuin synnytyksessä - aika harvat taitavat kuitenkin pelätä auton kyytiin nousemista?

Onhan näitä hermoheikkoja, imetysinhosta, kourapelosta ja pakkomielteistä lähtien. Nykyään henki tuntuu vain olevan se, ettei näitä henkilöitä yritetä hoitaa vaan silitetään päätä ja ymmärretään, vaikka sitten henkilö eläisikin pelkojensa vankina.

Ihan tutkimusten mukaan harva synnytyspelkoinen pelkää kuolemaa. Yleisemmin pelätään kipua ja omaa tai lapsen vakavaa vammatumista.

Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan noin 20 % alakautta synnyttäjistä saa jonkinasteisia kudosvaurioita jotka vaikuttavat myöhemmin alapään toimintaan (mm. pidätysvaikeudet). Jos minulla olisi joka kerta auton kyytiin hypätessä 20% riski joutua kärsimään pidätysvaikeuksista myöhemmässä elämässä, jäisi autoilut aika vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta jää ainakin lapset tekemättä tähän maailman sen takia, etten halua synnyttää alateitse (=ajatus on niin ahdistava ja pelottava etten pysty edes harkitsemaan sitä) ja keisarinleikkaus tuntuu olevan sellainen vaihtoehto että siitä joutuu taistelemaan. Eipä tule täältä ainakaan uusia veronmaksajia tähän maahan.

Mä synnytin yhden alakautta, vaikka pelkäsin ihan kauheesti ja se oli just niin kamalaa kuin ajattelinkin. Itseasiassa kamalampaa kuin olin voinut kuvitellakaan. Niinpä lapsia tuli vain yksi. En todellakaan pystynyt luottamaan siihen, että pelkoni olisi otettu todellisena toisen lapsen kohdalla. Eli omalta kohdaltani en ihmettele syntyvyyden laskua. Ilmapiiri kun on sellainen, että vain vahvat ja tunteettomat ihmiset pärjää tässä maailmassa.

Tämäpä juurikin on se syy miksi en edes harkitse asiaa. Parempi keskittyä vain lapsettomaan elämään, en luota ihmisiin ollenkaan tuossa asiassa että pelkoni otettaisiin tosissaan. Näkeehän sen tässäkin ketjussa kuinka syyllistetään synnytyspelkoisia ja painostetaan alatiesynnytykseen. En pelkää synnytyksen mahdollisia fyysisiä vammoja läheskään yhtä paljon kuin henkisiä.

Ihmettelen joidenkin tarvetta määrätä muiden ihmisten syntymätavasta. Aika kummallinen ilmiö. Jos nyt jokainen vain elettäisiin omaa elämäämme. Joka kiihkeästi kannattaa alatietä, saa synnyttää siten ja joka valitsee sektion, saa tehdä niin. Ovatko nämä samat moralisoijat muillakin tavoilla kontrolloimassa kanssaihmistensä elämää? Todella outoa tunnepitoista keskustelua. Live and let live.