Hotelliin ensi yöksi miehen mykkäkoulun ja puhumattomuuden takia, jätänkö vain ilmoittamatta miehelle mitään?
Vai kannattaako sanoa miehelle jotain tai jättää kirje? Mä en enää jaksa kun mies ei voi ongelmistaan puhua. Mä en tiedä onko syy jollain tapaa mussa vai missä. Ahdistaa kodin ilmapiiri ja mieluusti 'pakenisin' kotoa ennen kuin tulee töistä. En tiedä herättäiskö miestä edes johonkin suuntaan. Meidän pitäisi huomenna sukuloida hänen sukulaisillaan jotka minut sinne vielä erityisesti halusivat, mutta en todellakaan tuommoisen kanssa sinne mene.
Kommentit (177)
Tarttis. Armaan opetella lukemaan ajatuksia tai sitten puhumaan.
Miehellä omia traumoja, joita ei osaa työstää...tuskin oppii ainakaan sillä, että häivyt.
Jos on luottaminen vaikeaa, niin se vaikeutuu entisestään, jos vaan häivyt.. Kerro, kerro, puhu, kuuntele. Kerro miltä sinusta tuntuu. Älä syyllistä vaan kerro, että ti utu pahalta, kun et tiedä mitä päässään liikkuu. Että on tärkeä. Mutta tarvitset tiedota ja tukea. Et pärjää ilman ajatustenlukukonetta. Ja kun ei kaekaista ole keksitty, niin kai se puhe omisi hyvä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Post-it:
Hei
olen yötä pois, älä odota. Ilmoitathan sukulaisillesi että emme tulekaan huomenna. Puhutaan myöhemmin.
S
Tämä hyvä..
Tosiaan kun tämä mökötys ei ole ensimmäinen lyhyen ajan sisällä. Tällä kertaa se alkoi siitä, kun heräsi päiväunilta. Rauhoitti mieltään, tuli takaisin luokseni makkariin ja lähti saman tien pois. Kysyin mikä tuli ja syynä oli se, että kuulemma olin heittänyt hänen tyynynsä lattialle enkä ollut viittinyt sitä nostaa niin häntä alkoi vituttamaan vielä enemmän. Tuon jälkeen ei ole sitten sanonut enää mitään.
Minkä ihmeen takia heität toisen tyynyn lattialle lojumaan? Kai tuollainen sekoilu nyt alkaa vituttamaan. Et ilmeisesti pyytänyt anteeksi tai edes yrittänyt selittää käsittömätöntä käytöstäsi, jos mies ei enää puhu kanssasi. Ap on ihan sekaisin.
Minä ja eksäni olimme molemmat tuollaisia.
Eksä "rakasti" minua aivan liikaa, epäilen ettei ollut mitään rakkautta vaan läheisriippuvaisuutta. Olin hänelle joku sairas pakkomielle. Hänellä meni kuppi nurin vuorokaudeksi milloin mistäkin, vaikka kaikki olisi ihan ok. "Mikset sano mua kullaksi vaan kutsut aina nimellä?" "Miksei pidetä kädestä/pussailla julkisesti?" Nämä aiheet tuli aina ihan puskista. Hän mökötti, mutta mykkäkoulun sijaan halusi vatvoa asioita loputtomiin ja riidat kestivät tuntikausia yhtä soittoa. Välillä ahdistuin niistä, sain jonkin sortin paniikkikohtauksia ja yritin myös poistua tilanteista toiseen huoneeseen tai lähteä äidilleni yöksi (asui ihan kivenheiton päässä). Ei päästänyt minua lähtemään, itki ja aneli, huusi ja haukkui (mm. huoraksi, sinänsä aika huvittavaa sillä olin neitsyt ennen häntä), uhkasi heittää tavarat ja kissan parvekkeelta alas, esti fyysisesti, joskus myös töni minua. Toisinaan onnistuin lähtemään. Viimeistään äidilleni soitto auttoi, sillä hän häpesi käytöstään ja en olisi saanut kellekään kertoa, että meillä riidellään. Kaikille paitsi minulle näytti vain hurmaavan kohteliaan puolen ja ihmisten oli vaikea uskoa, että hänessä olisi mitään vikaa. Äitinikin aluksi epäili, että varmaan itse olen nalkuttava pirttihirmu tai tunteellinen teini.
Minä taas en rakastanut häntä ollenkaan. Alun pieni kiinnostus pysyi liian kauan aikaa yllä, kun mies oli niin palvova ja kaikkensa antava. Silloin kun ei riidelty, oli niin hyvin asiat ja hän hyvä mies (ei juo, siivosi, laittoi ruokaa, halusi antaa kaiken mitä haluan ja jakaa/toteuttaa tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet). Ainakin käytännössä, tosin en heti tajunnut, etten ole oikeasti onnellinen. Ajattelin, että kun tutustun häneen niin varmaan tunteet syvenee. Noh, päinvastoin. Aloin vihata häntä, läheisyys ällötti, kaikki tavat ärsytti ja tiuskin/huomautin/pyörittelin silmiä milloin mistäkin syystä. Näistä totta kai meni mies sekaisin ja päivä riideltiin tai oltiin mykkäkoulua, yö riideltiin pitkälle aamuun. Loppuaikoina aloin tiedostamaan, että haastoin tahallaan riitaa, koska ällötti niin perkeleesti se kun mies oli niin onnellinen, jos meni pari päivää hyvin. Piti pistää se taas matalaksi, kun alkoi lässyttää "Ihanaa kun meillä menee taas hyvin" kun edellisestä riidasta joku 15 tuntia ja yölliset itkunessut vielä yöpöydällä. Lopulta onnistuin hänet jättämään.
Tiedän, ettei ollut minultakaan järkevää toimintaa. Puolustautua voin vain sillä, että olin tavatessamme 19 ja hän oli ensimmäinen kokemukseni "pojista". Tosin hän oli minua 10 vuotta vanhempi.
Tämä olisi hyvä aika myös pettää. Oletko kaunis? Pituutesi, painosi ja ikäsi?
Vierailija kirjoitti:
Post-it:
Hei
olen yötä pois, älä odota. Ilmoitathan sukulaisillesi että emme tulekaan huomenna. Puhutaan myöhemmin.
S
Muuten hyvä, mutta se pitää aloittaa sanalla "Heippa!".
Eipä lipsuta protokollasta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas jotain erofiilistelyyn sopivia biisejä?
Apulanta - Poistuisitko mun elämästäni
Kaikkea soopaa te mammapalstalaiset uskotte totena.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Musta myös vähän tuntuu, että mies odottaa mun jollain tapaa nöyrtyvän/alistuvan pyytämään anteeksi jotain mitä en oo tehny. Siis että mä taistelisin miestä itselleni takaisin tms. Emmä nyt tommoseen ala kuitenkaan. ap
Se on valtataistelua. Et voi antaa voittaa tuollaisen. Mene sinne hotelliin ja näytä miehelle sen paikka toteemipaalun pohjalla.
Jos ketään auttaa niin tiedän faktana ettei tämä ole provo. Täysin faktaa kaikessa karuudessaan. Pisteet että uskalsivat tehdä tästä "julkista".
Kun ei ole lapsia, tuossa tilanteessa voisi hotelliin menon sijasta sanoa miehelle suoraan että "mitäs jos mentäisiin pariterapiaan? Jos sä et ala puhua ja saat kilareita ihan mitättömistä asioista, vika on sinussa, ei minussa. Harrastat henkistä väkivaltaa. Minun kannaltani asia on niin, että mitään hävittävää minulla ei ole, joten jos pariterapiaan meno ja suun avaaminen ei kiinnosta, mä lähdetn sitten sunnuntaina asuntonäyttöihin. Sulla on se valinnanvapaus, mulla näköjään ei. Ja jos vastausta ei tule nyt, tulkitsen sen suoriltaan olevan ei. Niin että jos kissa on vienyt kielesi ihan halvaukseen, sen on sitten hyvästi"
Turha siinä on kissaa ja hiirtä leikkimään ruveta. Ei tuollaisen ihmisen kanssa ole tulevaisuutta, jos se ei halua muuttaa käytöstään. Murjottakoot loppuikänsä puhumatta.
Eksä oli kaujea mököttämään. Se on henkistä väkivaltaa, tokaisin sit sille vaan että hyvä kun ei nalkuta mulle. Erosin tuon takia koska en voi jatkaa suhdetta noin lapsellisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, tuossa tilanteessa voisi hotelliin menon sijasta sanoa miehelle suoraan että "mitäs jos mentäisiin pariterapiaan? Jos sä et ala puhua ja saat kilareita ihan mitättömistä asioista, vika on sinussa, ei minussa. Harrastat henkistä väkivaltaa. Minun kannaltani asia on niin, että mitään hävittävää minulla ei ole, joten jos pariterapiaan meno ja suun avaaminen ei kiinnosta, mä lähdetn sitten sunnuntaina asuntonäyttöihin. Sulla on se valinnanvapaus, mulla näköjään ei. Ja jos vastausta ei tule nyt, tulkitsen sen suoriltaan olevan ei. Niin että jos kissa on vienyt kielesi ihan halvaukseen, sen on sitten hyvästi"
Turha siinä on kissaa ja hiirtä leikkimään ruveta. Ei tuollaisen ihmisen kanssa ole tulevaisuutta, jos se ei halua muuttaa käytöstään. Murjottakoot loppuikänsä puhumatta.
Tässä mies siis kuitenkin puhui ja kertoi tunteistaan siinä vaiheessa kun tyyny ongelma alkoi. Aika selvää, että ap on reagoinut väärin tilanteessa ja tyyny lattialla edustaa yleistä menoa kotona. Kaikki on huiskin haiskin, eikä ap:ta kiinnosta vähääkään tehdä asialle mitään. Ei edes niin pieniä asioita kuin nostaa joku tyyny lattialta. Ap: kenties nakellut niskojaan ja jos on pyytänyt anteeksi, niin mahdollisesti vittumaiseen äänensävyyn.
Jos sama asia käännetään sukupuolirooleiltaan päinvastoin, niin on helpompi ymmärtää miltä asia näyttää toisen osapuolen näkökulmasta. Täällä saa vain ap:n version ja on vuodenvarmaa, että se ei kuvaa koko todellisuutta. Lisäksi ap ei ilmeisesti edes ymmärrä, että hänen elämäntavoissaan on parantamisen varaa. Mies on pidätellyt ilmeisesti pinnaansa ja odottanut pitkään, että ap oppii sisäsiisiksi. Ap: näkee ongelmana ainoastaan kritiikin. Jos ap ei katso peiliin, kannattaa vaan lopettaa suhde.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, tuossa tilanteessa voisi hotelliin menon sijasta sanoa miehelle suoraan että "mitäs jos mentäisiin pariterapiaan? Jos sä et ala puhua ja saat kilareita ihan mitättömistä asioista, vika on sinussa, ei minussa. Harrastat henkistä väkivaltaa. Minun kannaltani asia on niin, että mitään hävittävää minulla ei ole, joten jos pariterapiaan meno ja suun avaaminen ei kiinnosta, mä lähdetn sitten sunnuntaina asuntonäyttöihin. Sulla on se valinnanvapaus, mulla näköjään ei. Ja jos vastausta ei tule nyt, tulkitsen sen suoriltaan olevan ei. Niin että jos kissa on vienyt kielesi ihan halvaukseen, sen on sitten hyvästi"
Turha siinä on kissaa ja hiirtä leikkimään ruveta. Ei tuollaisen ihmisen kanssa ole tulevaisuutta, jos se ei halua muuttaa käytöstään. Murjottakoot loppuikänsä puhumatta.
Mietitään miksi se mököttää ja korjataan omaa käytöstä. Jos omassa toiminnassa ei ole korjattavaa, muutetaan pois.
Ilmoittamatta häipyminen 100 kertaa paskamaisempaa kuin läsnäolevan mökötys. Lukot vaihtuisi meillä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittamatta häipyminen 100 kertaa paskamaisempaa kuin läsnäolevan mökötys. Lukot vaihtuisi meillä.
Siinä kohtaa kun mökötys on toistunut myrsky vesissa- tapaisesti 123456 kerran, häipyminen on melkein jopa sallittua.
Vierailija kirjoitti:
ap:n ex-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta ajatella, että tollasia paskaläjiä kuten ap:n mies, kulkee tuolla vapaana normaalien ihmisten joukossa. Siis miten joku voi olla noin mustavalkoinen? Ensimmäinen argumentti liittyy työtunteihin ja palkkaan (joka ei - sori nyt vaan jos oot siinä uskossa ollu - ole mikään hyvä), ja seuraava johonkin käsittämättömään, debiiliin rasistiseen hommapaskaan. Miten susta on tullut noin vihainen ja yksinkertainen?
Eli sun mielestä on ihan ok, että mies käy duunissa, akka makaa himassa ja kun mies pääsee vihdoin kotiin, ruvetaan tiskaamaan, siivoomaan ja laittamaan ruokaa ja akka makaa vieläki samalla paikalla? Ei ihme että te kaikki siellä femakko-miekkareissa olette niin lihavia ja kammottavan näköisiä. Tiesitkö, että miehesi tuskin haluaa muuta kuin maailman parhaan passin? Sinusta tuskin kiihottuu simpanssikaan. Ja ihmettelen vaan, että miksi pitää kyylätä jotain simpanssia tyhmempää lattian luuttuajaa, kun kainalossa on kunnon mies. Kunnon mies tietää arvonsa ja ymmärtää, että fiksmupiakin naisia on olemassa, jotka osaavat arvostaa hyvää miestä.
Täh, sekositko sä?
Tiedän et käyt lukee näitä. Ootko koskaan kysyny voisko ap olla masentunut tai onko tapahtunut jotain mikä pistää toimintakyvyttömäksi? Ootko miettinyt että sun vaimokkeen pahoinvointi johtuu sun kohtelusta ja käytöksestä?
Elä hauku 15-vuotiaita, hekin voivat olla fiksumpia ja kypsempiä kuin AP:n mies.