Miehen mielestä arjen kuuluukin olla seksitöntä ja tylsää

.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että miehesi on lähtökohtaisesti oikeassa. Ei arki voi olla sellaista kivojen hetkien ilotulitusta.

Miksi ei? Suomessa on edelleen vallalla näkemys että oikean elämän pitää lähtökohtaisesti olla ankeaa ja selviytymistä päivästä toiseen. "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä." Minä olen eri mieltä ja mahdollisuuksien rajoissa teen parhaani että minun elämäni olisi joka päivä enemmän kivaa kuin ikävää. Ja se lähtee pienistä asioista, ja kyllä minusta mieheltä voi olettaa edes jonkinnäköistä osallistumista tähän.

Ei ap kuulosta prinsessahaihattelijalta joka odottaa yllätysshamppanjaillallisia Pariisissa. Haloo, toinen haaveilee uimahallireissusta tai lähileikkipuistokeikasta perheensä kanssa. Juuri tämmöisistä pikkujutuista se hyvä arki koostuu. Ja niistä salaa reppuun laitetuista suklaapatukoista ja pikku viesteistä keskellä työpäivää. Ja toiselle kaupasta tuoduista mandariineista.

En sietäisi tuollaista tilannetta kolmea kuukautta pidempää. Jos siihen mennessä ei ole merkkejä paremmasta, ja kumppani kiistää koko ongelman olemassaolon, se on morjens sitten. Tiedän, mitä arjelta haluan, ja päätin jo aikaa sitten, etten jää huonoihin suhteisiin.

En kyllä hankkisi lapsiakaan parisuhdetta pilaamaan.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehet oikeasti tuollaisia? Munkin mies tykkää tehdä pääasiassa töitä ja sitten kun on vapaalla, kattoo jotain futista ja formulaa, makaa sohvalla ja ottaa pari olutta. Seksiä meillä on, mutta se on sitä samaa kuin 20v sitten, eikä mies kaipaa kuulemma mitään muutosta, eikä hänellä ole mitään toiveita, on kuulemma ihan huippu seksielämä meillä. Romantiikkaa tai arjen hellyyttä ei ole, paitsi jos minä jotain järkkään.

Onkohan tämä sitten syynä kun keski-iässä erotaan niin paljon? Naiset kaipaa edes vähän vaihtelua ja romantiikkaa, miehille riittää kun arki rullaa ja välillä peitot heiluu. Lasten aikuistuttua ei sitten ole enää mitään yhteistä, yhtä hyvin voi elää yksin kuin kämppisen kanssa.

Miksi naiset eivät ole kiinnostuneita siitä mikä miestä kiinnostaa? Miehenkö on velvollisuus olla kiinnostunut vaihtelevasta seksistä ja "ihanista kahviloista"? Miksi naisella ei ole velvollisuutta olla kiinnostunut siitä samasta vanhasta seksistä ja matkasta futisotteluun?

Kannattaa valita kumppani sen perusteella, että yhteisiä mielenkiinnonkohteita löytyy. Minua kiinnostaa futis mutta myös kahvilat ja vaihteleva seksi, enkä ottaisi vaivoikseni naista, jonka kanssa ei voisi yhdessä fiilistellä juttuja.

M31

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä tosi epätoivoinen kun kyselen täältä, mutta... Ja provosoiva otsikkokin, anteeksi siitä. Mutta mitä te pitkässä parisuhteessa olevat ajattelette arjesta? Mies on ärsyyntynyt minuun, kun hänen mielestään odotan suurin piirtein kuuta taivaalta mitä tulee arkeen. Ja minulla on todella paha mieli, kun itse ajattelen että arkeen kuuluu jonkinlainen hellyys ja seksi joskus. Ja että yhdessä perheenäkin olisi ihana jos olisi pieniä onnellisia hetkiä jossain muualla kuin aina täällä kotona. Ja nyt tarkoitan ihan vain vaikka isompaa leikkipuistoa muutaman kilometrin päässä, tavallista uimahallireissua tai vaikka lounasta jossain perheystävällisessä ravintolassa. Totta kai toivoisin myös kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, mutta nyt tuntuu että se menisi riitelyksi. Eikä meillä ole tukiverkkoja siihen, eikä minulla ole nyt voimia etsiä lapsenvahtia (ja lapsellisesti pelkään että mies ihastuu babysitteriin, kun seksi minun kanssa ei kiinnosta).

Meillä on kiireistä nyt, tiedän sen. Mutta olenko ihan kohtuuton jos toivon että telkkarin sijasta mies illalla katselisi minua? Koen itseni ihan epänaiseksi, en saa huomiota edes omalta aviomieheltäni. Tämä arki on nyt ihan paskaa. Onko kaikilla muillakin, ja minä olen väärässä?

Miten ajauduitte tuollaiseen tilanteeseen? Milloin seksi loppui, vai loppuiko se?

Miten teillä meni raskausaika ja synnytyksen jälkeinen aika, säilyikö hellyys vai veiko lapsi kaiken huomion?

Nyt on niin, että ihmisillä ei vaan kommunikaatio pelaa suhteeseen ryhtyessä ja suhteen aikana.

Niinpä elämä on hippaleikkiä: kumpikaan ei ole tyytyväinen. Kuin ehkä sattumalta.

Uskon kyllä, että on myös tosi fiksuja pareja, jotka ovat oikeasti sopineet kattavasti ja tarkasti yhteisen elämänsä periaatteista ja käytännöistä ja tämän avulla saavat toiselta sitä mitä haluavatkin.

Harmi, etten minä tai vaimoni kuuluu näihin fiksuihin ihmisiin, päinvastoin.

Olisin mielellään ap:n kanssa naimisissa, niin olisi arkena edes jotain hellyyttä. Nytkin vaimo tuolla tekee töitä, niinkuin joka ilta tuntuu tekevän, milloinhan siitäkin tuommoinen iloton työnarkomaani tuli. Viikonloppuna sentään on seksiä (minun aloitteestani), mutta kuulemma sekin on pois yöunista. 

M40

Meillä samanlainen tilanne. Tai seksiä on joo toistaiseksi, sitä samaa vanhaa ja koko ajan vähemmän; miehen halu lienee ennallaan mutta omat aloitteeni ovat koko ajan harvinaisempia. Mä rakastan seksiä, mutta tämänhetkinen avioseksimme on yhtä tylsää kuin elämämmekin. Mies ei halua tehdä mitään! Ei mun kanssa, ei lasten kanssa, ei itsekseen tai omien kavereittensa kanssa. Hän kirjaimellisesti makaa sohvalla kaiket illat. Ymmärrän ruuhkavuodet, ymmärrän työstressin ja väsymyksen ja pikkulapsiajan haasteet mutta mielestäni meillä ei ole kyse näistä. Mies vaan tykkää maata sohvalla, as simple as that. Luulen, että mun on pakko erota. Yksinhuoltajana ei vituttais niin paljon yksin käydä lasten kanssa uimahallissa, luistelemassa, pelaamassa palloa, etsimässä Pokemoneja, puistossa, kavereilla, sukulaisilla, leffassa, kaikkialla. Isi makais omalla sohvallaan omassa kämpässään eikä olis sohvalla haisemassa kun tullaan kivalta reissultamme kotiin. Niin, ja pitää vielä lisätä, että munkin miehen mielestä avioliiton (arjen!) kuuluukin olla tylsä ja kerran viikossa seksiä on ihan yltäkylläisesti. Olemme +-30!

Huh. Kyllä taas kelpaa olla sinkku.

Minulla on kokemusta kahdesta avioliitosta, joista eka kesti 20 vuotta. Nyt takana neljä vuotta.

Vanha totuus on, ettei toista voi muuttaa, kuten ei tässäkään asiassa. Pitää vain löytää ne jutut, joilla toisen huomion saa. Ekan miehen kohdalla se oli hyvä ruoka, ihan kotona. Väänsin kolmen ruokalajin illallisia, ja siinä istuttiin illat.

Tämä toinen mies on sellainen telkkarin katsoja, häneltä saan huomion, kun lähdetään viinille johonkin. Ja kun lähetän päivän mittaan pornogiffejä, niin huomio on taattu ilman juotavaakin.

N48