Olen täysin loppu miehen ex-vaimoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulis, että mies haluaisi nähdä ennen mitään muuttohommia, että miten sulla ja hänen lapsellaan synkkaa - tai yleensäkin, että tutustuisitte ensin ennenkuin yht'äkkiä kun lapsi tulis seuraavalle lomalleen isän luo niin siellä asuu ja häärää joku ihan vieras ihminen.

5kk seurustelua takana, lastakaan et ole vielä tavannut -> nähnyt miten mies toimii isänä arjessa. Mikä kiire muuttaa sokkona yhteen?

Me muutettiin puolen vuoden tapailun jälkeen yhteen ja kummallakin oli lapsia.

Kaksikymmentä onnellista vuotta takana, neljä fiksua aikuista nuorta myös. Kaikki tulevat edelleenkin hyvin toimeen toistensa kanssa. Ei  ne kuukaudet sitä onnellisuutta takaa eivätkä ratkaise, vaan ne ihmiset miten ne käyttäytyy ja ottaa toisensa huomioon.

Voiko tuolla ikäerolla tässä vaiheessa olettaa että käyttäytyminen ja elämä olisivat samalla tasolla?

Mies on elämää jo nähnyt ja kokenut. Aapeella taas elämä edessä ja paljon näkemistä sekä kokemista. 16 vuotta on oikeasti iso ikäero varsinkin ap.n iässä.

Ap, olen sun puolellasi ja kaksi fiksuinta vaihtoehtoa ovat 1) Nosta kytkintä 2) Kattele tilannetta rauhassa pari vuotta. Samalla tyhmin vaihtoehto, jota tulet katumaan on : muutat nyt miehen kanssa yhteen sekaantuen soppaaan, johon olet täysin syytön ja ulkopuolinen. Luultavammin ilman elämänkokemusta muutat silti yhteen ja eroat parin vuoden päästä ihan rikkinäisenä, mutta kerronpa silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.

En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!

Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.

No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.

Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa. 

Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.

Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.

Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.

Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."

Niinpä, lapsen edun ajaminen ei ole äidin mielivaltaista sanelua, MUTTA kaikki mikä lapsen äidin suusta tulee ei ole lapsen edun ajamista.

Lapsen edun ajaminen vaatii kypsää ja tervettä ihmistä, joka on sinut itsensä ja asioidensa kanssa. Onko se muka niin että kaikki. mikä tulee lapsen äidin suusta on lapsen edun ajamista..? Jos niin eikö silloin kaikki, mikä tulee lapsen isän suusta ole myös lapsen edun ajamista..? Ei ole. Ei todellakaan.

Valitettavasti me ollaan ihmisiä kaikkia ja liian usein käytetään lapsia omien asioidemme ajamiseen - usein itse sitä edes tajuamatta. Sotkemme oman ja lapsen edun. Vaatii tervettä mieltä ja selkeää itsetietoisuutta oikeasti kyetä ajamaan lapsen etua - ei omaa etua tai omaa kostoa tms.

Kirjoitat:

'Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa.' Tämä on aivan totta, mutta ei ole niinkään selkeää, että kenen takia ollaan riidoissa. Kuka sitten sen aiheuttaa, että ollaan riidoissa..? Äitikö joka sanelee eikä suostu keskustelemaan, vaiko isäkö, joka ei suostu kaikkeen äidin saneluun? Eipä olekaan niin itsestään selvää. Minulla oli aikanaan mies, jonka mielestä mistään ei tarvinnut riidellä kun vaan oli aina hänen kanssaan samaa mieltä. Niinpä.... Entä jos mies onkin juuri lähtenyt suhteesta, koska äiti on määräilijä ja hirmuvaltias.

'Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.' Kukaan ei kiistä tätäkään. Tutkimusten mukaan normaali lapsi toipuu erosta 6-12 kuukaudessa. Toipumista sotkee se, että vanhempi kanavoi omia tunteitaan lapsen kautta. Tässäkin tapauksessa kirjoittaja olisi tutustunut pikkuhiljaa lapseen, mutta äiti on sen estänyt. Lapselle juuri olisi ollut edukasta tavata vähän kerrallaan isän uutta.

'Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.' Ihmiset ovat tuntemattomia kunnes heihin tutustuu - siksi tutustumisprosessi olisi jo pitänyt aloittaa.

'Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.' Ei olekaan, mutta tässä tapauksessa ehdot sanelee lapsen äiti. Lapsi on vaan välisesubjekti. Eli äiti asettaa lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen ehdoksi sen, että lapsi ei saa isän uutta tavata. Taas käytetään lasta aseena - eli unohdetaan lapsen etu. Tiedän myös lapsia, jotka ovat loukkaantuneet kun heiltä on salattu vanhemman uusi kumppani - olisivat nimenomaan halunneet tutustua.

'Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.' Lapselle on hyväksi harmoninen suhdekokonaisuus, jossa ei aseteta tärkeyspyramideja kuten tanssiäideissä. Kaikki suhteet ovat erilaisia, eikä kilpailuja tai tärkeysjärjestyksiä. Entä kun kirjoittajalla ja hänen miesystävällään on yhteinen lapsi - voiko sen lapsen oikeudet talloa mennen tullen tämän esikoisen äidin temppuilujen takia.

No tuota noin, väärinhän se on exältä käyttää lasta pelinappulana tuossa tilanteessa, mutta pitäisiköhän teidän hidastaa tahtia. . Exä ei taida olla päässyt erosta vielä yli ja siksi käyttäytyy noin. Mutta eniten huolettaa lapsi. Tarpeeksi rankkaa hänelle että äidin ja isän erosta alle vuosi, saatika että yhtäkkiä iskän luo muuttaakin ventovieras nainen. Ja se että sä yrität sovitella ja ystävystyä todennäköisesti ärsyttää tätä exää vielä enemmän , joten suosittelen että vetäydyt vaan takavasemmalle ja alatte suunnitella sitä yhteenmuuttoa vasta kun exän ja miehen välit on kunnossa ja sä ja mies olette olleet kauemmin yhdessä ja alkuhuuma mennyt ohitse...

Onko tämä Ikiksen juttuja.

Ikäerohullun uusin provo. Nää tunnistaa aina tietyistä maneereista.

Älä mene mukaan heidän riitaansa. Anna olla. Kohtaat vaan lapsen omana persoonanaan sitten kun se aika tulee. Äläkä pilaa nuoruuttasi miehen kanssa, joka on aivan avioero-ongelmien upottama: ota paljon omaa aikaa ja vältä ottamasta puolia tai kantaa, äläkä vain stressaa miehen asioita, niitä omiakin ongelmia tulee sulle vielä ihan riittämiin aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.

En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!

Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.

No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.

Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa. 

Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.

Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.

Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.

Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."

Asiantuntijoilta kysymällä..?

Kuka tahansa alalla työskentelevä tietää, ettei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ja totuutta sekä sen kaikki tilanteet ovat erilaisia. Harvassa paikassa jaellaan selkeitä käskyjä, että näin tulee toimia ja tämä on ainoa oikea malli.

Eihän me tässäkään tapauksessa teidetä, mikä lapsen äidin psyykkinen tila on. Ehkä hän on kunnossa, ehkä ei. Ehkä hän ajattelee lapsen parasta - ehkä omaansa. Sitä kun emme voi tietää. Emmekä me voi tietää kirjoittavan ja lapsen isän suhteen laitaa. Ehkä se kestää 30 vuotta ja yhteisiä lapsia tulee 5. Ehkä onkin laastari.

Tiedän myös lapsia, joille isän uusioperhe on ollut pelastus: Siellä ei ole ollut psyykkisiä ongelmia, eikä siellä ole tarvinnut kantaa äisin katkeruutta niskassa.

Tiedän myös lapsia, joille uusioperhe on ollut helvetti.

Ihmiset ovat monenlaisia. Rumasti sanottuna hullu on aina hullu. Hullu on hullu biologisena äitinä ja hullu on hullu äitipuolena. Tasapainoinen ihminen on hyvä äitinä, mutta hyvä myös äitipuolena. Elämä on.

Miehen exä käyttäytyy huonosti, eikä ole hänen oikeutensa puuttua siihen, keitä lapsi tapaa isänsä luona. Ja tuollainen riitely ja negatiivisuus ei ainakaan ole lapsen etu. Ei myöskään ole lapsen etu, jos äiti ei anna isän tavata lastaan. Lapsen etu ei myöskään ole se, että häntä käytetään heittopussina ja välikappaleena aikuisten riidoissa.

Mutta kuitenkin olen myös sitä mieltä, että isä ei käyttäydy vastuuntuntoisesti muuttaessaan sinun kanssasi yhteen, kun et ole vielä tutustunut lapseen. Lapsen kannalta olisi kuitenkin hirveän tärkeää, että te saisitte tutustua ensin, ennen kuin muutat miehen luo. Enkä tarkoita, että tapaatte kerran. Lapsi saisi aikaa tottua siihen, että isällä on nyt joku muukin tärkeä ihminen elämässä. Lapsi saattaa muuten kokea sinut uhkana. Lisäksi, olette seurustelleet vasta 5 kuukautta. Vanhempien tulisi aina pyrkiä siihen, että tuovat lastensa elämään vain sellaisia henkilöitä, jotka siinä pysyvät, koska varsinkin erolapsi tarvitsee pysyvyyttä. Ei sillä, etteikö suhteenne voisi toimia ja kestää, mutta koska kuviossa on lapsia, niin teidän pitäisi ottaa rauhallisemmin. Lisäksi sä et ole viettänyt aikaa isän ja lapsen kanssa yhdessä, tai lapsen kanssa kaksin, niin mistä sä voit tietää jaksatko sä sitä vastuuta, jonka joudut ottamaan? Tai jaksatko lapsen sotkuja, itkuja, kiukutteluja?

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinun mitään tule tehdäkään.

Paitsi pitää miestä hyvänä.

Kummasti se ap. hävisi...

Mutta kysyn silti, millaista viestiä yrität laittaa isän kautta? Sain sen käsityksen, että yritätte painoistaa äitiä tapamaan sinua? Lapsen etu ei tätä vaadi, joten antakaa sen asian olla. 

Yllättäkää lapsi iloisesti ja menkään vaikka lapsen kanssa leffaan illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.

En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!

Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.

No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.

Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa. 

Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.

Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.

Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.

Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."

Asiantuntijoilta kysymällä..?

Kuka tahansa alalla työskentelevä tietää, ettei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ja totuutta sekä sen kaikki tilanteet ovat erilaisia. Harvassa paikassa jaellaan selkeitä käskyjä, että näin tulee toimia ja tämä on ainoa oikea malli.

Eihän me tässäkään tapauksessa teidetä, mikä lapsen äidin psyykkinen tila on. Ehkä hän on kunnossa, ehkä ei. Ehkä hän ajattelee lapsen parasta - ehkä omaansa. Sitä kun emme voi tietää. Emmekä me voi tietää kirjoittavan ja lapsen isän suhteen laitaa. Ehkä se kestää 30 vuotta ja yhteisiä lapsia tulee 5. Ehkä onkin laastari.

Tiedän myös lapsia, joille isän uusioperhe on ollut pelastus: Siellä ei ole ollut psyykkisiä ongelmia, eikä siellä ole tarvinnut kantaa äisin katkeruutta niskassa.

Tiedän myös lapsia, joille uusioperhe on ollut helvetti.

Ihmiset ovat monenlaisia. Rumasti sanottuna hullu on aina hullu. Hullu on hullu biologisena äitinä ja hullu on hullu äitipuolena. Tasapainoinen ihminen on hyvä äitinä, mutta hyvä myös äitipuolena. Elämä on.

Ja tässä on asia esitetty vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Eihän ap kerro miten he mahdollisesti ovat itse provosoineet tilanteessa. Nämä, kun ovat aina usean osapuolen kauppoja, joissa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi miettiä olisiko kaikissa vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.

En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!

Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.

No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.

Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa. 

Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.

Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.

Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.

Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."

Niinpä, lapsen edun ajaminen ei ole äidin mielivaltaista sanelua, MUTTA kaikki mikä lapsen äidin suusta tulee ei ole lapsen edun ajamista.

Lapsen edun ajaminen vaatii kypsää ja tervettä ihmistä, joka on sinut itsensä ja asioidensa kanssa. Onko se muka niin että kaikki. mikä tulee lapsen äidin suusta on lapsen edun ajamista..? Jos niin eikö silloin kaikki, mikä tulee lapsen isän suusta ole myös lapsen edun ajamista..? Ei ole. Ei todellakaan.

Valitettavasti me ollaan ihmisiä kaikkia ja liian usein käytetään lapsia omien asioidemme ajamiseen - usein itse sitä edes tajuamatta. Sotkemme oman ja lapsen edun. Vaatii tervettä mieltä ja selkeää itsetietoisuutta oikeasti kyetä ajamaan lapsen etua - ei omaa etua tai omaa kostoa tms.

Kirjoitat:

'Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa.' Tämä on aivan totta, mutta ei ole niinkään selkeää, että kenen takia ollaan riidoissa. Kuka sitten sen aiheuttaa, että ollaan riidoissa..? Äitikö joka sanelee eikä suostu keskustelemaan, vaiko isäkö, joka ei suostu kaikkeen äidin saneluun? Eipä olekaan niin itsestään selvää. Minulla oli aikanaan mies, jonka mielestä mistään ei tarvinnut riidellä kun vaan oli aina hänen kanssaan samaa mieltä. Niinpä.... Entä jos mies onkin juuri lähtenyt suhteesta, koska äiti on määräilijä ja hirmuvaltias.

'Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.' Kukaan ei kiistä tätäkään. Tutkimusten mukaan normaali lapsi toipuu erosta 6-12 kuukaudessa. Toipumista sotkee se, että vanhempi kanavoi omia tunteitaan lapsen kautta. Tässäkin tapauksessa kirjoittaja olisi tutustunut pikkuhiljaa lapseen, mutta äiti on sen estänyt. Lapselle juuri olisi ollut edukasta tavata vähän kerrallaan isän uutta.

'Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.' Ihmiset ovat tuntemattomia kunnes heihin tutustuu - siksi tutustumisprosessi olisi jo pitänyt aloittaa.

'Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.' Ei olekaan, mutta tässä tapauksessa ehdot sanelee lapsen äiti. Lapsi on vaan välisesubjekti. Eli äiti asettaa lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen ehdoksi sen, että lapsi ei saa isän uutta tavata. Taas käytetään lasta aseena - eli unohdetaan lapsen etu. Tiedän myös lapsia, jotka ovat loukkaantuneet kun heiltä on salattu vanhemman uusi kumppani - olisivat nimenomaan halunneet tutustua.

'Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.' Lapselle on hyväksi harmoninen suhdekokonaisuus, jossa ei aseteta tärkeyspyramideja kuten tanssiäideissä. Kaikki suhteet ovat erilaisia, eikä kilpailuja tai tärkeysjärjestyksiä. Entä kun kirjoittajalla ja hänen miesystävällään on yhteinen lapsi - voiko sen lapsen oikeudet talloa mennen tullen tämän esikoisen äidin temppuilujen takia.

Paljon hyvää pohdintaa, mutta valitettavasti nämä eivät moneltakaan osin koske tätä ap:n tapausta.

Ideaalitilanteessa perhe on saanut yhdessä käsiteltyä eron vuodessa, jos kaikki menee hyvin ja vanhemmat tekevät yhteistyötä ja tukevat täysillä lasta. Näin ei selvästikään ole tässä tapauksessa toimittu. Lapsi ei saanut vuotta aikaa toipua erosta, vaan isä oli heti metsästämässä uutta naista. Hän on ollut uudessa suhteessakin 5kk ja suunnittelee jo yhteenmuuttoa, vaikka erosta on hädin tuskin vuosi vierähtänyt.

Se, että ideaalitilanteessa lapsi olisi saanut pikku hiljaa tutustua uuteen naiseen ei millään tasolla oikeuta sitä, että tässä tapauksessa uusi nainen muuttaa yhtäkkiä lapsen kotiin. Ihan sama johtuuko tapaamattomuus äidin kusipäisyydestä ja maailman vääryydestä, silti fakta on, että ap on täysin uppo-outo ihminen, joka on tunkemassa lapsen elämään. Se, että äiti toimii väärin, ei oikeuta isää ja ap:täkin toimimaan väärin. Kahdesta väärästä ei tule yhtä oikeaa, vaikka miten asiaa kääntelisi.

Riitaan tarvitaan kaksi. Riidan aiheuttajaa on mahdotonta sanoa yksiselitteisesti, eikä sillä ole merkitystäkään. Ainoa, jolla on väliä, on se lapsi siellä välissä. Molempien vanhempien pitäisi katsoa sitä lasta, ymmärtää mitä on tekemässä ja lopettaa riita omalta osaltaan. Ja jos huomaa, ettei toinen siihen pysty, niin silloin ei pidä jääräpäisesti puskea omaa etuaan, vaan päinvastoin antaa periksi ja olla lapsen suojana kaksin verroin.

Ja uutta lasta ei luonnollisestikaan missään tapauksessa tehdä tilanteeseen, jossa kaikkia entisiä ongelmia ei ole selvitetty, tämä nyt on päivän selvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.

En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!

Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.

No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.

Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa. 

Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.

Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.

Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.

Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."

Niinpä, lapsen edun ajaminen ei ole äidin mielivaltaista sanelua, MUTTA kaikki mikä lapsen äidin suusta tulee ei ole lapsen edun ajamista.

Lapsen edun ajaminen vaatii kypsää ja tervettä ihmistä, joka on sinut itsensä ja asioidensa kanssa. Onko se muka niin että kaikki. mikä tulee lapsen äidin suusta on lapsen edun ajamista..? Jos niin eikö silloin kaikki, mikä tulee lapsen isän suusta ole myös lapsen edun ajamista..? Ei ole. Ei todellakaan.

Valitettavasti me ollaan ihmisiä kaikkia ja liian usein käytetään lapsia omien asioidemme ajamiseen - usein itse sitä edes tajuamatta. Sotkemme oman ja lapsen edun. Vaatii tervettä mieltä ja selkeää itsetietoisuutta oikeasti kyetä ajamaan lapsen etua - ei omaa etua tai omaa kostoa tms.

Kirjoitat:

'Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa.' Tämä on aivan totta, mutta ei ole niinkään selkeää, että kenen takia ollaan riidoissa. Kuka sitten sen aiheuttaa, että ollaan riidoissa..? Äitikö joka sanelee eikä suostu keskustelemaan, vaiko isäkö, joka ei suostu kaikkeen äidin saneluun? Eipä olekaan niin itsestään selvää. Minulla oli aikanaan mies, jonka mielestä mistään ei tarvinnut riidellä kun vaan oli aina hänen kanssaan samaa mieltä. Niinpä.... Entä jos mies onkin juuri lähtenyt suhteesta, koska äiti on määräilijä ja hirmuvaltias.

'Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.' Kukaan ei kiistä tätäkään. Tutkimusten mukaan normaali lapsi toipuu erosta 6-12 kuukaudessa. Toipumista sotkee se, että vanhempi kanavoi omia tunteitaan lapsen kautta. Tässäkin tapauksessa kirjoittaja olisi tutustunut pikkuhiljaa lapseen, mutta äiti on sen estänyt. Lapselle juuri olisi ollut edukasta tavata vähän kerrallaan isän uutta.

'Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.' Ihmiset ovat tuntemattomia kunnes heihin tutustuu - siksi tutustumisprosessi olisi jo pitänyt aloittaa.

'Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.' Ei olekaan, mutta tässä tapauksessa ehdot sanelee lapsen äiti. Lapsi on vaan välisesubjekti. Eli äiti asettaa lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen ehdoksi sen, että lapsi ei saa isän uutta tavata. Taas käytetään lasta aseena - eli unohdetaan lapsen etu. Tiedän myös lapsia, jotka ovat loukkaantuneet kun heiltä on salattu vanhemman uusi kumppani - olisivat nimenomaan halunneet tutustua.

'Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.' Lapselle on hyväksi harmoninen suhdekokonaisuus, jossa ei aseteta tärkeyspyramideja kuten tanssiäideissä. Kaikki suhteet ovat erilaisia, eikä kilpailuja tai tärkeysjärjestyksiä. Entä kun kirjoittajalla ja hänen miesystävällään on yhteinen lapsi - voiko sen lapsen oikeudet talloa mennen tullen tämän esikoisen äidin temppuilujen takia.

Paljon hyvää pohdintaa, mutta valitettavasti nämä eivät moneltakaan osin koske tätä ap:n tapausta.

Ideaalitilanteessa perhe on saanut yhdessä käsiteltyä eron vuodessa, jos kaikki menee hyvin ja vanhemmat tekevät yhteistyötä ja tukevat täysillä lasta. Näin ei selvästikään ole tässä tapauksessa toimittu. Lapsi ei saanut vuotta aikaa toipua erosta, vaan isä oli heti metsästämässä uutta naista. Hän on ollut uudessa suhteessakin 5kk ja suunnittelee jo yhteenmuuttoa, vaikka erosta on hädin tuskin vuosi vierähtänyt.

Se, että ideaalitilanteessa lapsi olisi saanut pikku hiljaa tutustua uuteen naiseen ei millään tasolla oikeuta sitä, että tässä tapauksessa uusi nainen muuttaa yhtäkkiä lapsen kotiin. Ihan sama johtuuko tapaamattomuus äidin kusipäisyydestä ja maailman vääryydestä, silti fakta on, että ap on täysin uppo-outo ihminen, joka on tunkemassa lapsen elämään. Se, että äiti toimii väärin, ei oikeuta isää ja ap:täkin toimimaan väärin. Kahdesta väärästä ei tule yhtä oikeaa, vaikka miten asiaa kääntelisi.

Riitaan tarvitaan kaksi. Riidan aiheuttajaa on mahdotonta sanoa yksiselitteisesti, eikä sillä ole merkitystäkään. Ainoa, jolla on väliä, on se lapsi siellä välissä. Molempien vanhempien pitäisi katsoa sitä lasta, ymmärtää mitä on tekemässä ja lopettaa riita omalta osaltaan. Ja jos huomaa, ettei toinen siihen pysty, niin silloin ei pidä jääräpäisesti puskea omaa etuaan, vaan päinvastoin antaa periksi ja olla lapsen suojana kaksin verroin.

Ja uutta lasta ei luonnollisestikaan missään tapauksessa tehdä tilanteeseen, jossa kaikkia entisiä ongelmia ei ole selvitetty, tämä nyt on päivän selvää!

Riitaan ei aina tarvita kahta, valitettavasti. Jo yksi häiriintynyt saa sopan aikaan - toki emme tiedä tästä tapauksesta kokonaistilannetta. Ja kyllä niitä lapsia noihin tilanteisiin tehdään, oli järkeä tai ei. Ja jos lapsen etu edellä mennään niin sitten on uusi lapsi, jonka etua on ajateltava.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

ensinkin, sinun ei tarvitse miehesi exän kanssa jutella mitään tai olla missään yhteydessä. Jos välit on niin hyvät ja järkevät, että onnistuu niin se on plussaa, mutta ei tarpeellista. Anna miesystäväsi ja hänen exänsä hoitaa asiansa keskenään.

Toiseksi, jo lastenvalvojakin sen osaa kaikille osapuolille kertoa, että äidille ei kuulu mitenkään se, miten lapsi isänsä luona on. Äiti ei määrää ketä hän tapaa, kenen kanssa isä silloin on tai kenen kanssa isä asuu. Asia ei ole edes neuvottelukysymys. Yhteys lastenvalvojaan jos miesystäväsi ex tällä asialla kiristää, riehuu tai uhkailee. Isän tapaamisoikeus ei tarkoita sitä, että äiti voi sanella kuinka isän kuuluu elää. Asia kuuluu äidille vain jos olo isän luona on lastensuojelullinen kysymys.

Kolmanneksi, täällä av-palstalla saat kimppuusi kaikki masentuneet, mielenterveyshäiriöiset, katkeroituneet ja eroa pelkäävät mammat sekä teinit&lapset, jotka näyttelevät aikuista. Jätä niiden kommentit lukematta. Et ole tehnyt mitään väärin.

Hyviä ohjeita, lisäisin tuohon maltin. Muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen ei ehkä kannata yhteen muuttaa - varsinkin kun tuo aplle tarkoittaa melkoista hyppyä: nuoresta vapaasta tytöstä parisuhteeseen aikuisen, kouluikäisen lapsen isän kanssa. Vieläpä tuntematta lainkaan lasta.

Oho ompas tullut paljon kommenttia. Yritän vastata ainakin osaan. Olen samaa mieltä että tahtimme on nopea ja hitaampikin olisi riittänyt. Kumpikin vaan tuntee että yhteenmuutto on hyvä ratkaisu.

Miehen iästä; en ole ikinä ajattellut että 16v on hirvittävästi. Olen aina ollut vähän "vanha sielu" ja oman ikäisiäni miehiä kiinnostaa baarit, biletys ja semmonen huoleton sinkuelämä. Mulle tärkeintä on saada opinnot loppuun ja tehdä siinä sivussa työtä.

En hae isähahmoa, ajatuskin kuvottaa. Minulla on isä ja toista en tarvitse.

Eniten tässä huolettaa miten tämä riitaisuus vaikuttaa lapseen. Hän on kysellyt minusta joten uskon että hän haluaa tutustua. Tietysti pienin askelin. Ja edelleen ne isiviikonloput on isän ja lapsen aikaa, liityn mukaan jos pyydetään mutta en tuppaudu.

Joku kysyi miksi vien toisen omaa. Tarkoittaen miestä? Lasta? En ole vienyt miestä keltään. Hän oli asunut jo 6kk asumuserossa kun suhteemme alkoi. Eropaperit oli vetämässä. En iskenyt mitään varattua perheenisää.

Exään haluaisin edes puheyhteyden ihan vaan koska mielestäni on outoa jos hän ei ikinä tapaa naista joka asuu lapsensa isän kanssa ja on joka toinen viikonloppu myös jollain tavalla lapsen elämässä.

Vastasinkohan edes murto-osaan, no toivottavasti edes vähän.

AP

Vierailija kirjoitti:

Oho ompas tullut paljon kommenttia. Yritän vastata ainakin osaan. Olen samaa mieltä että tahtimme on nopea ja hitaampikin olisi riittänyt. Kumpikin vaan tuntee että yhteenmuutto on hyvä ratkaisu.

Miehen iästä; en ole ikinä ajattellut että 16v on hirvittävästi. Olen aina ollut vähän "vanha sielu" ja oman ikäisiäni miehiä kiinnostaa baarit, biletys ja semmonen huoleton sinkuelämä. Mulle tärkeintä on saada opinnot loppuun ja tehdä siinä sivussa työtä.

En hae isähahmoa, ajatuskin kuvottaa. Minulla on isä ja toista en tarvitse.

Eniten tässä huolettaa miten tämä riitaisuus vaikuttaa lapseen. Hän on kysellyt minusta joten uskon että hän haluaa tutustua. Tietysti pienin askelin. Ja edelleen ne isiviikonloput on isän ja lapsen aikaa, liityn mukaan jos pyydetään mutta en tuppaudu.

Joku kysyi miksi vien toisen omaa. Tarkoittaen miestä? Lasta? En ole vienyt miestä keltään. Hän oli asunut jo 6kk asumuserossa kun suhteemme alkoi. Eropaperit oli vetämässä. En iskenyt mitään varattua perheenisää.

Exään haluaisin edes puheyhteyden ihan vaan koska mielestäni on outoa jos hän ei ikinä tapaa naista joka asuu lapsensa isän kanssa ja on joka toinen viikonloppu myös jollain tavalla lapsen elämässä.

Vastasinkohan edes murto-osaan, no toivottavasti edes vähän.

AP

Siis 16v ikäeroa korjaan. AP

Vierailija kirjoitti:

Oho ompas tullut paljon kommenttia. Yritän vastata ainakin osaan. *Olen samaa mieltä että tahtimme on nopea ja hitaampikin olisi riittänyt. Kumpikin vaan tuntee että yhteenmuutto on hyvä ratkaisu.*

Miehen iästä; en ole ikinä ajattellut että 16v on hirvittävästi. Olen aina ollut vähän "vanha sielu" ja oman ikäisiäni miehiä kiinnostaa baarit, biletys ja semmonen huoleton sinkuelämä. Mulle tärkeintä on saada opinnot loppuun ja tehdä siinä sivussa työtä.

En hae isähahmoa, ajatuskin kuvottaa. Minulla on isä ja toista en tarvitse.

Eniten tässä huolettaa miten tämä riitaisuus vaikuttaa lapseen. Hän on kysellyt minusta joten uskon että hän haluaa tutustua. Tietysti pienin askelin. Ja edelleen ne isiviikonloput on isän ja lapsen aikaa, liityn mukaan jos pyydetään mutta en tuppaudu.

Joku kysyi miksi vien toisen omaa. Tarkoittaen miestä? Lasta? En ole vienyt miestä keltään. Hän oli asunut jo 6kk asumuserossa kun suhteemme alkoi. Eropaperit oli vetämässä. En iskenyt mitään varattua perheenisää.

*Exään haluaisin edes puheyhteyden ihan vaan koska mielestäni on outoa jos hän ei ikinä tapaa naista joka asuu lapsensa isän kanssa ja on joka toinen viikonloppu myös jollain tavalla lapsen elämässä.*

Vastasinkohan edes murto-osaan, no toivottavasti edes vähän.

AP

Merkitsin tähdellä kohdat joita voisit miettiä hieman enemmän.

Kyseiset kommentit antavat hieman viitteitä siihen ettet oikeasti itsekään tiedä mihin olet ryhtymässä.

Se että mies on jotain mieltä ei sano että sinun pitäisi olla myös samaa mieltä viitaten yhteenmuuttoon.

Sillä että rupeat kaveeraamaan lapsen äidin kanssa niin on pelkkää huomion hakua sinulta.

Lopeta tuo hömpötys. Miksi sinun pitää nenä työntää asioihin mitkä eivät sinulle kuulu?

Vierailija kirjoitti:

Oho ompas tullut paljon kommenttia. Yritän vastata ainakin osaan. Olen samaa mieltä että tahtimme on nopea ja hitaampikin olisi riittänyt. Kumpikin vaan tuntee että yhteenmuutto on hyvä ratkaisu.

Miehen iästä; en ole ikinä ajattellut että 16v on hirvittävästi. Olen aina ollut vähän "vanha sielu" ja oman ikäisiäni miehiä kiinnostaa baarit, biletys ja semmonen huoleton sinkuelämä. Mulle tärkeintä on saada opinnot loppuun ja tehdä siinä sivussa työtä.

En hae isähahmoa, ajatuskin kuvottaa. Minulla on isä ja toista en tarvitse.

Eniten tässä huolettaa miten tämä riitaisuus vaikuttaa lapseen. Hän on kysellyt minusta joten uskon että hän haluaa tutustua. Tietysti pienin askelin. Ja edelleen ne isiviikonloput on isän ja lapsen aikaa, liityn mukaan jos pyydetään mutta en tuppaudu.

Joku kysyi miksi vien toisen omaa. Tarkoittaen miestä? Lasta? En ole vienyt miestä keltään. Hän oli asunut jo 6kk asumuserossa kun suhteemme alkoi. Eropaperit oli vetämässä. En iskenyt mitään varattua perheenisää.

Exään haluaisin edes puheyhteyden ihan vaan koska mielestäni on outoa jos hän ei ikinä tapaa naista joka asuu lapsensa isän kanssa ja on joka toinen viikonloppu myös jollain tavalla lapsen elämässä.

Vastasinkohan edes murto-osaan, no toivottavasti edes vähän.

AP

Taidat olla aika naiivi. Biletyksellä ei ole tekemistä henkisen kypsyyden kanssa.

Mutta se, että melkein 40v mies iskee melkein 20 vuotta nuoremman naisen kertoo jotain miehen kypsyydestä ja vielä ehdottelee 5kk seurustelun jälkeen yhteenmuuttoa, vaikka hädintuskin muste on kuivunut avioeropapereissa.

Erosta ei siis ole vuotakaan ja lapsen elämään ollaan jo tuomassa äitipuolta? Lapsi on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen menettänyt yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa ja nyt jo hänen pitäisi olla käsittelemässä tätä äitipuoli asiaa? Ilmankos, että äiti pelottaa ja on vähän hukassa. 

Hänhän ne palaset kokoaa, isän saadessa sen kaiken kivan kun ei se arki lyö silmille.