Olen täysin loppu miehen ex-vaimoon

Lapsilla on myös toinen vanhempi, nykyisen ex ja hän on oleva koko loppuelämän mukana lasten takia. Hyväksy koko paketti tai siirry sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eksälle nyt annetaan oikeus määrätä miehensä elämästä, hän jatkaa sitä jatkossakin. Mikään ei takaa, että lapsella kiristäminen loppuu. Minä veikkaan, että se vain yltyy, jos hän kokee kiristämisen onnistuvan.

Mihin asti hänellä on av-mammojen mielestä oikeus sanella, kenen kanssa entinen mies seurustelee ja asuu? Ja millä hänet saadaan hyväksymään av-raadin asettama aikaraja? Aiotteko käydä sen hänelle kertomassa ja hakemassa nimen sopimuspaperiin, jossa hän sitoutuu hyväksymään miehensä oikeuden uuteen parisuhteeseen sanotaan vaikkapa vuoen tai kahden päästä? Vai pitääkö miehen elää yksin viisikymppiseksi asti?

Oikeesti....

Kyllä soisi nuorelle naiselle sellaisen suhteen, jossa hänen ei tarvitse murehtia miehen edellisen suhteen sotkuja siinä määrin, että kokee olevansa "loppu". Varmasti on paljon parikymppisiä vapaita miehiä, joilla ei ole rasitteena risainen ja käsittelemätön ero.

Tälläkin palstalla on pilvin pimein tarinoita näistä naisista, jotka tekevät lapsia tälläisten sotkujen keskelle - uusioperheitä. Lapset kärsivät ja nainen valittaa hirveän draaman ja tappelun keskellä. Eiköhän siitä näe, millaista jälkeä tulee, kun edetään miehen kyrpä edellä asioihin.

Tämä. Käy sääliksi ap:ta. Miehellä on sen verran enemmän ikää sekä kokemusta ja varmasti henkinen yliote suhteessa. Eikö oikeasti löydy ketään mukavaa miestä pikkasen pienemmällä ikä-erolla ja ilman ero-sotkua ja lasta? Tuossa menee vain monta nuoruus-vuotta hukkaan ja jää ikävät muistot. Pahimmassa tapauksessa menee koko elämä ihan väärille raiteille, kun alkaa jotain uusperhe sotkua elämään ja setvimään. Ap on kuitenkin vielä kovin nuori. Eikö häntä kiinnosta esimerkiksi nähdä maailmaa, matkustella, luoda uraa, tavata uusia ihmisiä, opiskella? Jos mies todella välittäisi ap:sta ja haluaisi tämän parasta, niin päästäisi tämän menemään ja elämään omaa elämäänsä ilman turhaa draamaa.

No hyi vittu taas mikä isä. Et ole kuin muutaman vuoden lastansa vanhempi. Miten sä saatat olla tollasen limatatin kanssa joka nussii lapsensa ikäisiä.

Minusta tuli n. ap iässä äitipuoli. Vanhempien ero oli riitaisa ja parisuhde tavallaan jatkui noiden lapseen liittyvien riitojen aikana. Lapsihan siinä jäi ulkopuoliseksi ja minusta tuli se läheisin aikuinen. Erohan tuosta parisuhteesta tuli ja lapsi jäi minun vastuulle edelleen, kun kumpikaan vanhempi ei häntä halunnut. Nyt tuo lapsi odottaa ekaa lastaan ja on riitaisessa parisuhteessa. Vanhempien käsittelemättömät riidat periytyy. Anna vanhemmille tilaa hoitaa riitansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eksälle nyt annetaan oikeus määrätä miehensä elämästä, hän jatkaa sitä jatkossakin. Mikään ei takaa, että lapsella kiristäminen loppuu. Minä veikkaan, että se vain yltyy, jos hän kokee kiristämisen onnistuvan.

Mihin asti hänellä on av-mammojen mielestä oikeus sanella, kenen kanssa entinen mies seurustelee ja asuu? Ja millä hänet saadaan hyväksymään av-raadin asettama aikaraja? Aiotteko käydä sen hänelle kertomassa ja hakemassa nimen sopimuspaperiin, jossa hän sitoutuu hyväksymään miehensä oikeuden uuteen parisuhteeseen sanotaan vaikkapa vuoen tai kahden päästä? Vai pitääkö miehen elää yksin viisikymppiseksi asti?

Oikeesti....

Kyllä soisi nuorelle naiselle sellaisen suhteen, jossa hänen ei tarvitse murehtia miehen edellisen suhteen sotkuja siinä määrin, että kokee olevansa "loppu". Varmasti on paljon parikymppisiä vapaita miehiä, joilla ei ole rasitteena risainen ja käsittelemätön ero.

Tälläkin palstalla on pilvin pimein tarinoita näistä naisista, jotka tekevät lapsia tälläisten sotkujen keskelle - uusioperheitä. Lapset kärsivät ja nainen valittaa hirveän draaman ja tappelun keskellä. Eiköhän siitä näe, millaista jälkeä tulee, kun edetään miehen kyrpä edellä asioihin.

Tämä. Käy sääliksi ap:ta. Miehellä on sen verran enemmän ikää sekä kokemusta ja varmasti henkinen yliote suhteessa. Eikö oikeasti löydy ketään mukavaa miestä pikkasen pienemmällä ikä-erolla ja ilman ero-sotkua ja lasta? Tuossa menee vain monta nuoruus-vuotta hukkaan ja jää ikävät muistot. Pahimmassa tapauksessa menee koko elämä ihan väärille raiteille, kun alkaa jotain uusperhe sotkua elämään ja setvimään. Ap on kuitenkin vielä kovin nuori. Eikö häntä kiinnosta esimerkiksi nähdä maailmaa, matkustella, luoda uraa, tavata uusia ihmisiä, opiskella? Jos mies todella välittäisi ap:sta ja haluaisi tämän parasta, niin päästäisi tämän menemään ja elämään omaa elämäänsä ilman turhaa draamaa.

Täällä taas se kirjoittaja 88 (?) joka oli äitipuolena nuorena. Eron jälkeen oli ihanaa, sitten kun oli jokseenkin toipunut kaikesta, kun sai keskittyä harrastamaan, opiskelemaan ja tekemään itselle mieleisiä töitä ilman että piti sopia kaikki muiden menojen ja tahdon mukaan. Minusta on huolestuttavaa että Ap kantaa jo nyt, ennen yhteenmuuttoa, huolta miehen asioista! Siis aikuisen miehen, joka on itse mennyt naimisiin, perustanut perheen ja luvannut panostaa siihen. Sitten on tullut ero, ja Ap:n mies ei ilmeisesti edes aktiivisesti tapaa lapsia? Mitä ihmettä tuo on, eihän se ole kypsän miehen käytöstä.

Omalta kohdaltani voin edelleen kertoa, että se oma ex-mieheni sai lastensa äidin näyttämään huonolta. Ex-mieheni olikin taitava valehtelemaan ja manipuloimaan, ja osasi itse näyttäytyä tyynenä ja asiallisena. Hän mm. ihan suoraan valehteli sekä minulle että eksälleen jo ihan lasten käytännön asioista. Hän saattoi lastensa äidille sanoa, ettei lapset voi tulla viikonloppuna meille, ja sitten väittää minulle, että lasten äiti ei sitten halunnutkaan tuoda lapsia. Lasten äiti oli jo avioliitosta väsynyt siihen että mies pompottelee häntä ja lapsia omien oikkujensa mukaan, eikä oikeasti kanna vastuuta. Loppuvaiheessa minä ja eksänikin päädyimme asumuseroon, ja miehen piti hakea apua, mutta terapian sijaan hänellä olikin jo uusia naisia, joita hän tapasi silloin kun väitti että lapset ovat hänen luonaan :D

Muista Ap, että se miehesi eksäkin on joskus ollut nuori, rakastunut nainen joka on varmasti halunnut hyvää miehellesi ja on hyvässä uskossa perustanut miehen kanssa perheen. Ei se ole kypsyyttä että mies on nyt 38-vuotias eikä baareile. Kypsyyttä olisi hoitaa avioero ja lapsen huoltajuus fiksusti ja sitten kun uusi kumppani sopii kuvioon, järjestellä asiat niin ettei uuden kumppanin tarvitse kärsiä miehen mokista!

En kerta kaikkiaan käsitä, miksi sinun pitäisi hankkiutua ex-vaimon tuttavuuteen?  Voit luoda "täti"-suhteen lapseen mutta eronneiden  paridraamaan ei kannata sekaantua ja muuttaa sitä kolmoiskiistaksi. Pysy erossa ex-vaimosta ja elä omaa elämäänne. Lapsen kanssa voi silti tulla  ihan kiva suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eksälle nyt annetaan oikeus määrätä miehensä elämästä, hän jatkaa sitä jatkossakin. Mikään ei takaa, että lapsella kiristäminen loppuu. Minä veikkaan, että se vain yltyy, jos hän kokee kiristämisen onnistuvan.

Mihin asti hänellä on av-mammojen mielestä oikeus sanella, kenen kanssa entinen mies seurustelee ja asuu? Ja millä hänet saadaan hyväksymään av-raadin asettama aikaraja? Aiotteko käydä sen hänelle kertomassa ja hakemassa nimen sopimuspaperiin, jossa hän sitoutuu hyväksymään miehensä oikeuden uuteen parisuhteeseen sanotaan vaikkapa vuoen tai kahden päästä? Vai pitääkö miehen elää yksin viisikymppiseksi asti?

Oikeesti....

Kyllä soisi nuorelle naiselle sellaisen suhteen, jossa hänen ei tarvitse murehtia miehen edellisen suhteen sotkuja siinä määrin, että kokee olevansa "loppu". Varmasti on paljon parikymppisiä vapaita miehiä, joilla ei ole rasitteena risainen ja käsittelemätön ero.

Tälläkin palstalla on pilvin pimein tarinoita näistä naisista, jotka tekevät lapsia tälläisten sotkujen keskelle - uusioperheitä. Lapset kärsivät ja nainen valittaa hirveän draaman ja tappelun keskellä. Eiköhän siitä näe, millaista jälkeä tulee, kun edetään miehen kyrpä edellä asioihin.

Tämä. Käy sääliksi ap:ta. Miehellä on sen verran enemmän ikää sekä kokemusta ja varmasti henkinen yliote suhteessa. Eikö oikeasti löydy ketään mukavaa miestä pikkasen pienemmällä ikä-erolla ja ilman ero-sotkua ja lasta? Tuossa menee vain monta nuoruus-vuotta hukkaan ja jää ikävät muistot. Pahimmassa tapauksessa menee koko elämä ihan väärille raiteille, kun alkaa jotain uusperhe sotkua elämään ja setvimään. Ap on kuitenkin vielä kovin nuori. Eikö häntä kiinnosta esimerkiksi nähdä maailmaa, matkustella, luoda uraa, tavata uusia ihmisiä, opiskella? Jos mies todella välittäisi ap:sta ja haluaisi tämän parasta, niin päästäisi tämän menemään ja elämään omaa elämäänsä ilman turhaa draamaa.

Täällä taas se kirjoittaja 88 (?) joka oli äitipuolena nuorena. Eron jälkeen oli ihanaa, sitten kun oli jokseenkin toipunut kaikesta, kun sai keskittyä harrastamaan, opiskelemaan ja tekemään itselle mieleisiä töitä ilman että piti sopia kaikki muiden menojen ja tahdon mukaan. Minusta on huolestuttavaa että Ap kantaa jo nyt, ennen yhteenmuuttoa, huolta miehen asioista! Siis aikuisen miehen, joka on itse mennyt naimisiin, perustanut perheen ja luvannut panostaa siihen. Sitten on tullut ero, ja Ap:n mies ei ilmeisesti edes aktiivisesti tapaa lapsia? Mitä ihmettä tuo on, eihän se ole kypsän miehen käytöstä.

Omalta kohdaltani voin edelleen kertoa, että se oma ex-mieheni sai lastensa äidin näyttämään huonolta. Ex-mieheni olikin taitava valehtelemaan ja manipuloimaan, ja osasi itse näyttäytyä tyynenä ja asiallisena. Hän mm. ihan suoraan valehteli sekä minulle että eksälleen jo ihan lasten käytännön asioista. Hän saattoi lastensa äidille sanoa, ettei lapset voi tulla viikonloppuna meille, ja sitten väittää minulle, että lasten äiti ei sitten halunnutkaan tuoda lapsia. Lasten äiti oli jo avioliitosta väsynyt siihen että mies pompottelee häntä ja lapsia omien oikkujensa mukaan, eikä oikeasti kanna vastuuta. Loppuvaiheessa minä ja eksänikin päädyimme asumuseroon, ja miehen piti hakea apua, mutta terapian sijaan hänellä olikin jo uusia naisia, joita hän tapasi silloin kun väitti että lapset ovat hänen luonaan :D

Muista Ap, että se miehesi eksäkin on joskus ollut nuori, rakastunut nainen joka on varmasti halunnut hyvää miehellesi ja on hyvässä uskossa perustanut miehen kanssa perheen. Ei se ole kypsyyttä että mies on nyt 38-vuotias eikä baareile. Kypsyyttä olisi hoitaa avioero ja lapsen huoltajuus fiksusti ja sitten kun uusi kumppani sopii kuvioon, järjestellä asiat niin ettei uuden kumppanin tarvitse kärsiä miehen mokista!

Mies laittoi sinun syyksi, että lapset ei voi tulla? 

Mitä yhteistä teillä on miehen kanssa? Yhteisiä ystäviä, harrastuksia, mielenkiinnonkohteita? Oletko opiskelija vai käytkö töissä? Luulisi, että elämänpiirinne ikäeron takia on aivan erilaiset. Katso vielä vuosi ennen kuin muutat yhteen. Tulehtunut tilanne ei ole hyväksi lapselle, eikä myöskään sinulle. Älä hyppää uusperhekuvioon, sinulla on maailma täynnä mahdollisuuksia. Miehesi elää ehkä nuoruuttaan sinun kauttasi.

Mieti Ap uudelleen mihin sinä olet loppu. Et ole ilmeisesti tavannut koko naista, joten syy on nyt muualla.

Omat sympatiat menee kyllä täysin exän puolelle. Mies vaihtanut puolet nuorempaan heti eron jälkeen ja aloittaa vielä saman tien leikkimään kotia tämän kanssa. Varmasti todella kova kolaus ja sitten pitäisi vielä päästää tämä uusi nainen leikkimään äitipuolta.

Ex ajattelee varmasti, että teillekin tulee pian ero ja sitten on pikkuisen pää ihan ymmällään, kun kohta pitää taas uuteen mammapuoleen tottua. Tuollaiset miehet kun eivät osaa olla yksin. 

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eksälle nyt annetaan oikeus määrätä miehensä elämästä, hän jatkaa sitä jatkossakin. Mikään ei takaa, että lapsella kiristäminen loppuu. Minä veikkaan, että se vain yltyy, jos hän kokee kiristämisen onnistuvan.

Mihin asti hänellä on av-mammojen mielestä oikeus sanella, kenen kanssa entinen mies seurustelee ja asuu? Ja millä hänet saadaan hyväksymään av-raadin asettama aikaraja? Aiotteko käydä sen hänelle kertomassa ja hakemassa nimen sopimuspaperiin, jossa hän sitoutuu hyväksymään miehensä oikeuden uuteen parisuhteeseen sanotaan vaikkapa vuoen tai kahden päästä? Vai pitääkö miehen elää yksin viisikymppiseksi asti?

Oikeesti....

Kyllä soisi nuorelle naiselle sellaisen suhteen, jossa hänen ei tarvitse murehtia miehen edellisen suhteen sotkuja siinä määrin, että kokee olevansa "loppu". Varmasti on paljon parikymppisiä vapaita miehiä, joilla ei ole rasitteena risainen ja käsittelemätön ero.

Tälläkin palstalla on pilvin pimein tarinoita näistä naisista, jotka tekevät lapsia tälläisten sotkujen keskelle - uusioperheitä. Lapset kärsivät ja nainen valittaa hirveän draaman ja tappelun keskellä. Eiköhän siitä näe, millaista jälkeä tulee, kun edetään miehen kyrpä edellä asioihin.

Tämä. Käy sääliksi ap:ta. Miehellä on sen verran enemmän ikää sekä kokemusta ja varmasti henkinen yliote suhteessa. Eikö oikeasti löydy ketään mukavaa miestä pikkasen pienemmällä ikä-erolla ja ilman ero-sotkua ja lasta? Tuossa menee vain monta nuoruus-vuotta hukkaan ja jää ikävät muistot. Pahimmassa tapauksessa menee koko elämä ihan väärille raiteille, kun alkaa jotain uusperhe sotkua elämään ja setvimään. Ap on kuitenkin vielä kovin nuori. Eikö häntä kiinnosta esimerkiksi nähdä maailmaa, matkustella, luoda uraa, tavata uusia ihmisiä, opiskella? Jos mies todella välittäisi ap:sta ja haluaisi tämän parasta, niin päästäisi tämän menemään ja elämään omaa elämäänsä ilman turhaa draamaa.

Täällä taas se kirjoittaja 88 (?) joka oli äitipuolena nuorena. Eron jälkeen oli ihanaa, sitten kun oli jokseenkin toipunut kaikesta, kun sai keskittyä harrastamaan, opiskelemaan ja tekemään itselle mieleisiä töitä ilman että piti sopia kaikki muiden menojen ja tahdon mukaan. Minusta on huolestuttavaa että Ap kantaa jo nyt, ennen yhteenmuuttoa, huolta miehen asioista! Siis aikuisen miehen, joka on itse mennyt naimisiin, perustanut perheen ja luvannut panostaa siihen. Sitten on tullut ero, ja Ap:n mies ei ilmeisesti edes aktiivisesti tapaa lapsia? Mitä ihmettä tuo on, eihän se ole kypsän miehen käytöstä.

Omalta kohdaltani voin edelleen kertoa, että se oma ex-mieheni sai lastensa äidin näyttämään huonolta. Ex-mieheni olikin taitava valehtelemaan ja manipuloimaan, ja osasi itse näyttäytyä tyynenä ja asiallisena. Hän mm. ihan suoraan valehteli sekä minulle että eksälleen jo ihan lasten käytännön asioista. Hän saattoi lastensa äidille sanoa, ettei lapset voi tulla viikonloppuna meille, ja sitten väittää minulle, että lasten äiti ei sitten halunnutkaan tuoda lapsia. Lasten äiti oli jo avioliitosta väsynyt siihen että mies pompottelee häntä ja lapsia omien oikkujensa mukaan, eikä oikeasti kanna vastuuta. Loppuvaiheessa minä ja eksänikin päädyimme asumuseroon, ja miehen piti hakea apua, mutta terapian sijaan hänellä olikin jo uusia naisia, joita hän tapasi silloin kun väitti että lapset ovat hänen luonaan :D

Muista Ap, että se miehesi eksäkin on joskus ollut nuori, rakastunut nainen joka on varmasti halunnut hyvää miehellesi ja on hyvässä uskossa perustanut miehen kanssa perheen. Ei se ole kypsyyttä että mies on nyt 38-vuotias eikä baareile. Kypsyyttä olisi hoitaa avioero ja lapsen huoltajuus fiksusti ja sitten kun uusi kumppani sopii kuvioon, järjestellä asiat niin ettei uuden kumppanin tarvitse kärsiä miehen mokista!

Mies laittoi sinun syyksi, että lapset ei voi tulla? 

Sitä en valitettavasti tiedä tarkemmin. Pahoittelen jos kirjoitan epäselvästi. Tarkoitan tällä sitä, että Ap:n mies voi antaa Ap:lle ex-vaimostaan ihan eri kuvan kuin mitä se ex-vaimo oikeasti on. Omassa tilanteessani eksäni lasten äiti ei myöskään oikein tiennyt miten toimia kun miehellä on uusi kumppani, tiesi että mies on epäluotettava ja sysää myös lapsista vastuuta toiselle ihmiselle heti kun saa tilaisuuden - ja osittain veti rajoja siksi, että pelkäsi niin tapahtuvan. Ap:n tapauksessa voi olla, että lapsen äiti tietää, että mies pistää Ap:n tilanteeseen väliin jos on avioliitossakin yrittänyt luistaa asioista.

Enhän toki tiedä tilannetta, mutta Ap:n kirjoitukset ja tunnelmat sai itsellä varoituskellot soimaan...

Jätä ihmeessä tämä isäksesi iältään sopiva mies hoitamaan omia perhesotkujaan ja keskity nuoruuteesi, opintoihisi ja ikäiseesi seuraan ja harrastuksiin.  Voit rauhassa katsella ikäisesi miehen itsellesi ja luoda oman pienen perheesi sitten aikanaan.

En ole lukenut viestejä ja voi olla että eksä on hullu raivoaja. Jos mietin eksän käytökselle syitä niin mieleen tulee se, että eksä pelkää että ap on lyhyt suhde johon oma lapsi kiintyy ja jos ero tulee niin se aikuinen johon on jo kiintynyt vain katoaa. Voipi olla että miehellä on senkaltaiseen lyhytjänteisyyteen taipumusta, ehkä jopa eron syy. Mutta tää on ihan pelkkää arvailua sillä perusteella että mietin miksi itse käyttäytyisin kuin tuo eksä.

0/0 ei kukaan nyt niin hullu ole, että vinkuu nyxän exän kamux

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho ompas tullut paljon kommenttia. Yritän vastata ainakin osaan. Olen samaa mieltä että tahtimme on nopea ja hitaampikin olisi riittänyt. Kumpikin vaan tuntee että yhteenmuutto on hyvä ratkaisu.

Miehen iästä; en ole ikinä ajattellut että 16v on hirvittävästi. Olen aina ollut vähän "vanha sielu" ja oman ikäisiäni miehiä kiinnostaa baarit, biletys ja semmonen huoleton sinkuelämä. Mulle tärkeintä on saada opinnot loppuun ja tehdä siinä sivussa työtä.

En hae isähahmoa, ajatuskin kuvottaa. Minulla on isä ja toista en tarvitse.

Eniten tässä huolettaa miten tämä riitaisuus vaikuttaa lapseen. Hän on kysellyt minusta joten uskon että hän haluaa tutustua. Tietysti pienin askelin. Ja edelleen ne isiviikonloput on isän ja lapsen aikaa, liityn mukaan jos pyydetään mutta en tuppaudu.

Joku kysyi miksi vien toisen omaa. Tarkoittaen miestä? Lasta? En ole vienyt miestä keltään. Hän oli asunut jo 6kk asumuserossa kun suhteemme alkoi. Eropaperit oli vetämässä. En iskenyt mitään varattua perheenisää.

Exään haluaisin edes puheyhteyden ihan vaan koska mielestäni on outoa jos hän ei ikinä tapaa naista joka asuu lapsensa isän kanssa ja on joka toinen viikonloppu myös jollain tavalla lapsen elämässä.

Vastasinkohan edes murto-osaan, no toivottavasti edes vähän.

AP

Teidän yhteenmuutto voi tuntua nyt tosi kivalta ajatukselta, mutta oletteko te käyneet läpi, että miten lapsi asian kokee? Kun yhtäkkiä isän koti ei olekaan enää vain isän koti, sinne on muuttanut vieras nainen. Mitä jos sinä vihaat lasta? Miten sitten, kun lapsi purkaa sinuun mustasukkaisuuttaan ja pahaa oloaan? Tutustukaa nyt ensin toisiinne, antakaa teille itsellenne ja sille lapselle aikaa tottua siihen, että isällä on uusi tyttöystävä.

Äiti taas totutti mun aikanaan miesystäväänsä. Tapailivat ensin jonkun aikaa, sitten äiti kertoi, että on tavannut kivan kaverin, joka voisi olla kiva poikakaveri ja kysyi haluaisinko tavata hänet. Sitten me alettiin viettää yhdessä ensin aikaa kodin ulkopuolella, sitten meillä kotona ja joskus tän miehen luona. Sitten jossain vaiheessa mies tuli meille yökyläilee, tutustuttiin ihan pikkuhiljaa ja totuteltiin kaikki toisiimme. Mulla ei ollut mitään sitä vastaan, kun halusivat muuttaa yhteen ja sitten meistä tulikin perhe ja sain maailman parhaimman isäpuolen.

Tuli kyynel. Voikun osaisin toimia yhtä hyvin kuin äitisi. T. Eroäiti, joka ei vielä ole muuttanut kenenkään kanssa yhteen

Kyllä on katkera Ex. En voi muutenkaan ymmärtää naisia, jotka inhoavat ja ovat katkeria nuoremmille naisille. Jokainen meistä saa samanverran nuoruutta ja itsestään se on kiinni, miten sen käyttää! Tuollainen katkeruus ja mustasukkaisuus nuoremmasta naisesta on sairasta - onhan se nyt päivänselvää, jos eroaa, että voi toinen alkaa seurustelemaan uudestaan.

Ap, sinä varmaan muutat yhteen miehen kanssa, vaikka me kirjoitettaisiin ihan mitä tänne. Mutta avioliiton eroon liittyy aina kaksi osapuolta. Kaksi mielipidettä ja kaksi riita pukaria. Kukaan meistä ei ole täydellinen, vaikka kovasti halutaan niin uskoa.

Miehesi ex-vaimo ei nyt käyttäydy ihan normaalisti, mutta koska et tapaa häntä niin et myös tiedä hänen näkemystä. Et myöskään tiedä mitä hän on oikeasti sanonut koska kaikki tulee miehen välityksellä. Voi myös olla niin että ex-vaimo haluaa tavata, mutta miehesi estää tapaamista jostain syystä. Hänelläkin voi olla joku syy miksi hän ei halua esitellä sinua ex-vaimolle.

Miten tulet toimeen miehen vanhempiin? Oletko tavannut heitä? Voisitko vaikka kysellä sieltä niin helppoja kysymyksiä kuin, miten nopeasti mies on aikaisemmin muuttanut jonkun kanssa yhteen. Jos aina on nopeat yhteenmuutot seuraa seuraava kysymys: Miksi? 

Jatka suhdetta , teillähän on aivan valtavasti aikaa yhdessä kun lapsi on vain joka toinen viikko miehellä. Nauttikaa siitä ajasta ja sitten jos vielä vuoden tai parin päästä tuntuu siltä että haluat muuttaa yhteen, niin muuta sitten. tilanne voi olla sitten aivan toisenlainen. Mun ehdotus on, nauttikaa nyt seurustelusta ja antakaa lapselle aikaa tottua. Kyllä sinä tule tapaamaan sen lapsen jossain vaiheessa.

Meillä oli sama homma suhteen alussa ap.

Vaikkakin meillä miehen kanssa enemmän ikäeroa (18v). Ja miehen ja exän erosta oli silloin jo 5v.

Exä vaati minua pois omasta kodistani kun lapsi tulossa isälleen. Samoin lomilla kun lapsi isällään viikon jaksoja, minun olisi pitänyt olla muualla.

Mies oli eri mieltä asiasta ja annettiin exän vaatia mitä vaatii, emme välittäneet. Silläkin uhalla että lapsi ei olisi äidin mukaan enää tullut isälle kylään. Siinä vaiheessa ehdotimme keskustelua lastenvalvojan kanssa, johon äiti ei suostunut.

Nyt vuosien mittaan tilanne rauhottunut. Teinille olen isän puoliso ja auktoriteetti siinä missä isäkin, äiti/äitipuoli en.

Ollaan miehen kanssa saatu kaksi yhteistä lasta näiden vuosien aikana ja kaikki on nykyään hyvin. :) Vaikkakin ensimmäisen yhteisen lapsen odotuksen aikana (oltiin oltu 4v yhdessä), exä yritti ehdottaa aborttia ym.

Ei kannata siis välittää. Kyllä ne siitä rauhoittuupi.

Mies jättää lapset sun vuoksi. Mieti millainen mies ja juokse kovaa

Jos olisin AP, miettisin vielä tarkemmin miksi haluan muuttaa uuden kumppanin luokse. Syitähän voi olla monia. Onko miehen asunto/talo huomattavasti mukavampi kuin oma? Onko se alueella, joka helpottaisi arkea, esim. AP:n työ- ja koulumatkaa? Onko heillä nykytilanteessa sen verran välimatkaa, että yhteisen ajan järjestäminen on vaikeaa? Miten muutto vaikuttaisi AP:n taloudelliseen tilanteeseen? Kuinka paljon päätöksessä vaikuttaa romanttinen fiilis siitä, että olisi ihana asua rakastetun kanssa yhdessä? 

Tsemppiä AP!