Olen täysin loppu miehen ex-vaimoon

Ainakin se on varmaa, että tuollainen ex-ämmä ei ei ikinä anna periksi. Hän jatkaa kostoa maailman tappiin ja on täysin valmis uhraamaan lapsensa mielenterveyden. Terapiat ja sopimiset ei auta, vaan ex käyttää niitä tilaisuuksina oikeuttaa kostonsa. Arvaamattomuus on exän valtti, niin että koskaan ette tiedä, milloin lapsi saa tulla teille ja milloin ei. Elätte jatkuvassa valmiustilassa ja pettymysten kierteessä.

Älkää koskaan luvatko exälle mitään. Vastatkaa ihan kaikkeen "joojoo, kiitos neuvosta, pitää mennä". Älkää kertoko hänelle mitään. Kun hän kaivaa tiedot lapselta tai levittelee vääriä huhuja, älkää erehtykö selittelemään. Kuten täällä on jo sanottu, isän kodin asiat eivät kuulu exälle lainkaan. Hän kostaa eron lapsen kautta joka tapauksessa. Suostumalla neuvotteluun ette saavuta mitään, mutta annatte sille pirulle yhä enemmän valtaa kodissanne. 

Tämä on kuitenkin tärkeintä: Älkää puhuko lapselle mitään vanhempien riidoista tai äidistä, jollei lapsi itse kysy, ja silloinkin vain lyhyesti, että ne ovat vanhempien asioita. Lapsella pitää olla teidän luona stabiili koti, jossa hän voi unohtaa äidin sekoilun ja rauhoittua ilman ristiriitoja. Ei ole tärkeää, kuinka tiivis sinun suhteesi lapseen on, kunhan lapsi tuntee, että kaikki isän luona hyväksyvät hänet täysin. Esimerkiksi jos lapsi haluaa olla isän kanssa kahdestaan, niele mahdollinen oma pettymys ja katsele hyväntahtoisesti sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se exä rauhaan. Hänellä ei ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan.

Ei pysty käsittämään miksi isien pitää näitä uusia puolisoitaan tyrkyttää entiselle rakkaalle puolisolleen? Ex-rouva on tehnyt kantansa selväksi, että ei halua tavata. Se pitää teidän hyväksyä. Antakaa länkyttää sitä tuubaansa ja laitatte käytöksen hän puutteellisuuden ja alatte lasta pikkuhiljaa, huom pikkuhiljaa tutustusuttaa lapsen ehdoilla sinuun. Jos alkaa estää tapaamisia arvioitte tilanteen uudelleen ja otatte yhteyttä lastenvalvojaan. Valitkaa sotanne.

Ilmeisesti kaikki nuo jutut ovat miehen kertomaa? Ymmärsin että olet yrittänyt ottaa yhteyttä exään vain "miehen kautta"

Niinpä

Tämä suhde tulee kyllä kaatuman omaan mahdottomuuteensa, ja hyvä niin.  Ap on vielä lapsi siinä mielessä, ettei tiedä maailman pahuudesta vielä mitään, ei tunne miestään  eikä todennäköisesti tiedä rakkaudestakaan vielä mitään. Jos takana on vasta 5kk yhteistä tapailua niin ei voi väittää tuntevansa ihmistä ollenkaan. Ihmisen tuntee siinä vaiheessa kun on nähnyt kaiken. Siis hyvän mutta myös pahan - ja on valmis koko paketin hyväksymään.

Toivottavasti ap on oma elämä hyvässä malllissa: opiskelut käynnissä tai töitä, oma asunto.

Eikä kannata väheksyä sitä informaatiota mitä ex-vaimo antaa miehestä. Siis jotain ongelmaa on tullut, kun suhde on hajonnut - lapsesta huolimatta.  Jos heti ryntää uuteen suhteeseen mies ei ainakaan ole ottanut mitään opikseen entisistä virheistä, koska luulee, että yhteenmeno huomattavasti nuoremman kanssa jotenkin parantaa kaiken. Todennäköisesti samat ongelmat nousevat esiin myös tässä suhteessa. Mies ei näe omaa osuuttaan, vaan vierittää syyn toiselle osapuolelle.

Kaikista huolestuttavinta kuitenkin on se, että ap sanoo olevansa "täysin loppu" jo tässä vaiheessa. Muutaman kuukauden jälkeen. Sen pitäisi kertoa jotain.

Vierailija kirjoitti:

5kk seurustelun jälkeen muutatte yhteen? Mietihän nyt vielä kerran, ihan oman itsesi takia. Ja sen lapsen.

Minä ja mieheni muutettiin n. 7kk seurustelun jälkeen yhteen, ostettiin oikein talo. Miehellä lapsia ex-vaimon kanssa. Lapset tapasivat mut n. 8kk kuluttua kun alettiin seurustella. Käyvät meillä säännöllisesti. Lapset halusivat lähes heti leikkiä kanssani, pyysivät leikkimään. Lapset halusivat lähes heti syliini, tulivat itse syliini. Lapset halusivat (tulethan sinäkin?) että minäkin (isän ja lasten kanssa) tulin heidän mukaansa puistoon leikkimään tai mummolle kylään. En tuputtanut itseäni millään tavalla, ihan itse halusivat kontaktia. Halitaan, leikitään ja annetaan hyvänyön suukut silloin kun lapset ovat meillä. Näinkin voi asia mennä.

Lasten äiti oli koko tuon alkuajan (ensimmäiset 2v) sitä mieltä että minä olen huora ja vaarallinen ja pahaksi lapsille. Ja tyhmäkin varmasti olen. Ja että lapset oireilevat minun takiani nyt. Vaikeutti kaikkien (myös lasten) elämää mitä ihmeellisimmillä tempuilla ja tapaamisten hankaloittamisilla. Aivan käsittämätöntä touhua.

Luulis, että mies haluaisi nähdä ennen mitään muuttohommia, että miten sulla ja hänen lapsellaan synkkaa - tai yleensäkin, että tutustuisitte ensin ennenkuin yht'äkkiä kun lapsi tulis seuraavalle lomalleen isän luo niin siellä asuu ja häärää joku ihan vieras ihminen.

5kk seurustelua takana, lastakaan et ole vielä tavannut -> nähnyt miten mies toimii isänä arjessa. Mikä kiire muuttaa sokkona yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.

En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!

Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.

No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.

Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa. 

Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.

Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.

Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.

Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."

Sun viesti on, että eronneen isän pitää alistua äidin eli ex-vaimon määräysvaltaan, kunnes lapsi täyttää18 vuotta. Muutenhan riitoja katkeran exän kanssa ei voi välttää. Aloittajan tapauksessa lapsi ei ole edes tavannut isän uutta kumppania, mutta äiti on silti onnistunut tahallisesti aiheuttamaan lapselle kaikki luettelemasi traumat.

Jos eksälle nyt annetaan oikeus määrätä miehensä elämästä, hän jatkaa sitä jatkossakin. Mikään ei takaa, että lapsella kiristäminen loppuu. Minä veikkaan, että se vain yltyy, jos hän kokee kiristämisen onnistuvan.

Mihin asti hänellä on av-mammojen mielestä oikeus sanella, kenen kanssa entinen mies seurustelee ja asuu? Ja millä hänet saadaan hyväksymään av-raadin asettama aikaraja? Aiotteko käydä sen hänelle kertomassa ja hakemassa nimen sopimuspaperiin, jossa hän sitoutuu hyväksymään miehensä oikeuden uuteen parisuhteeseen sanotaan vaikkapa vuoen tai kahden päästä? Vai pitääkö miehen elää yksin viisikymppiseksi asti?

Oikeesti....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.

En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!

Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.

No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.

Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa. 

Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.

Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.

Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.

Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."

Nyt on neuvolaterkkarina pakko sivusta puuttua asiaan. Me emme mene jakelemaan tuollaisia ehdottomia neuvoja ja väittämään, että olisi olemassa joku ääneenlausumaton, kaikille perheille ja lapsille pätevä "riittävä toipumisaika", jonka kuluessa ei saa elää, rakastua ja solmia parisuhdetta.

Kukaan ei tässä usuta ketään muuttamaan MAHDOLLISIMMAN PIAN eron jälkeen yhteen.

Mutta ap: miehen erosta on jo liki vuosi. Se on aivan riittävä aika alakouluikäiselle lapselle työstää eroa, JOS oma äiti ei käytä lasten terapeuttina ja hauku tämä isää ja nyksää tälle koko ajan. Ikävä kyllä näin ei välttämättä nyt ole, mutta kenen syy se on? Ja vaikka aikaa olisi kulunut kolme, neljäkin vuotta, mikään ei takaa, että se exä olisi fiksumpi silloin.

Viisi kuukautta seurustelua on "riittävä" (kuka sen nyt luulee voivansa määrittää, et sinä nyt ainakaan!) seurustelu ennen yhteen muuttamista, jos se on ollut tiivistä yhdessäoloa. Voi olla, että yhdessäasumisen myötä suhde syvenee, tai se päätyy eroon, mutta avoliittoja on perustettu lyhyemmissäkin ajoissa hyvin tuloksin.

Lapsella on kaikki mahdollisuudet tutustua isänsä uuteen elämänkumppaniin. Eikä se joka toinen vkl isällä ollessa ole mitään "asumista tuntemattoman kanssa". Siinähän sitä tutustutaan, ap vaikuttaa fiksulta eikä yritäkään päsmäröidä miehensä ja tämän lapsen suhdetta, mikä on hyvä asia.

Missään ei ole sanottu, että lapselle olisi asetettu ehdoksi nyksän miellytttäminen. Kunhan tapaavat. Ap varmasti osaa antaa lapselle aikaa ja tilaa totutella, eikä heti oleta saavansa lapsesta sydänystävää.

Sen sijaan exä on asettanut lapselle ehdoksi ÄITINSÄ puolelle asettumisen ja miellyttämisen - ja miehelle myös. Sekö sinusta nyt oli ok? Vai mikä oli sekavan listasi pointti?

Ap:n mies ei ole asettanut uutta parisuhdettaan lapsensa edelle, muttei suostu siihenkään, että lapsen varjolla ÄITI saa määrätä hänen elämästään vielä eron jälkeenkin. Lapsihan tuossa ei ole protestoinut, eikä häneltä ole kysytty, vaan äiti.

Olen siitä toki samaa mieltä, että tuo tilanne on vahingollinen lapselle. Mutta ei ap:n, vaan exän takia. Exä vaikuttaa sen verran tasapainottomalta, että lisäaika tuskin asiaa muuttaa. Voi, ap voi toki lykätä vaikka puolella vuodella yhteenmuuttoa, mutta onko se ratkaisu, antaa exälle se tunne, että hän voi uhkailemalla päättää miehensä elämästä jatkossakin? Epäilen. Luulisin, että nyt päättäväisyys olisi hyväksi.

Ohiksena neuvolaterkka, joka elää yhä 25 vuotta sitten naimansa miehen/lastensa isän kanssa

Muahahaa, tummennetut! ;D Hienosti kumosit omat puheesi kahdessa lauseessa. Eli miten se nyt oli..?

Joko sinä et ole neuvolaa nähnytkään, tai sitten suosittelisin vahvasti eläkkeelle jäämistä tai kiireellistä tietojen päivitystä. Kysäiseppä vaikka lastenpsykiatrilta, mikä tuossa "sekavassa listassa" oli väärin. Viestissäsi oli niin moni asia väärin ja neuvolan periaatteita vastaan, että toivon todella sinun olevan vain provoilija, etkä oikeasti noilla tietoilla hoida yhtäkään perhettä.

T: oikeasti perheongelmien parissa työskennellyt

Vierailija kirjoitti:

Jos eksälle nyt annetaan oikeus määrätä miehensä elämästä, hän jatkaa sitä jatkossakin. Mikään ei takaa, että lapsella kiristäminen loppuu. Minä veikkaan, että se vain yltyy, jos hän kokee kiristämisen onnistuvan.

Mihin asti hänellä on av-mammojen mielestä oikeus sanella, kenen kanssa entinen mies seurustelee ja asuu? Ja millä hänet saadaan hyväksymään av-raadin asettama aikaraja? Aiotteko käydä sen hänelle kertomassa ja hakemassa nimen sopimuspaperiin, jossa hän sitoutuu hyväksymään miehensä oikeuden uuteen parisuhteeseen sanotaan vaikkapa vuoen tai kahden päästä? Vai pitääkö miehen elää yksin viisikymppiseksi asti?

Oikeesti....

Kyllä soisi nuorelle naiselle sellaisen suhteen, jossa hänen ei tarvitse murehtia miehen edellisen suhteen sotkuja siinä määrin, että kokee olevansa "loppu". Varmasti on paljon parikymppisiä vapaita miehiä, joilla ei ole rasitteena risainen ja käsittelemätön ero.

Tälläkin palstalla on pilvin pimein tarinoita näistä naisista, jotka tekevät lapsia tälläisten sotkujen keskelle - uusioperheitä. Lapset kärsivät ja nainen valittaa hirveän draaman ja tappelun keskellä. Eiköhän siitä näe, millaista jälkeä tulee, kun edetään miehen kyrpä edellä asioihin.

Jos miehen lapsen äiti ilmoittaa kantansa niin miksi se pitää heti ajatella että haluaa vain pilata ex miehen elämän?

Minusta tuossa on pointti jota kannattaisi oikeasti miettiä.

Äiti ajattelee lapsen parasta.

5kk on todella lyhyt aika!

Ero vaatii myös aikaa käsittelylle myös miehesi puolelta.

Tuskin on loppuun asti käsitelty myöskään miehesi osalta josta johtuu tämä kaikki kiire yhteenmuutoille ja muille.

Tällä vauhdilla sinustakin voi tulla se ex vaimo kun toteat ettet tiennyt miehesi olevan sellainen ja tällainen. 5kk kun ei vain riitä toisen ihmisen tuntemiseen.

Te vasta tutustutte toisiinne.

Anna siihen tutustumiseen aikaa ennenkuin sekoitatte lapsia mukaan kuvioihin!

Tuli jotenkin kurja olo puolestasi.

Itselläni on ikäisesi tyttö ja olen onnellinen siitä että hänellä on ikäisensä avomies eikä ole rasitteena lapsia edellisistä suhteista.

Mielestäni nuori tarvitsee itsensä ikäisen kumppanin. Pääsisit paljon vähemmällä jos hakisit ikäistäsi seuraa. 

Tyttäreni seurusteli jonkin aikaa miehen kanssa jolla oli lapsi ja olen todella onnellinen että suhde loppui, lapsi oli kyllä ihana tapasin hänet eikä tyttärellänikään ollut mitään lasta vastaan.  En yrittänyt estää tai edes jarruttaa suhdetta, jokainen toki tekee valintansa itse. 

On selkeästi niin ettei seurustelukumppanisi exä ole päässyt yli suhteesta ja on mustasukkainen miehestä ja tämä ei tiedä hyvää jatkoa ajatellen. Tuossa voi käydä niin että ex tuhoaa lapsen ja isänsä välisen suhteen.

Nainen toimii väärin muttet sinä eikä mieskään voi sille valitettavasti mitään.

Äitipuoli sinusta tulisi 22-vuotiaana jos muutat miehen kanssa yhteen ja joutuisit ottamaan jonkinlaista vastuuta lapsesta joka tapauksessa. Ruokahuoltoa, pyykkihuoltoa, yhteisiä retkiä, jakamaan kodin, yms. Et voisi täysin erottautua lapseen liittyvistä asioista. Lapsen ajatuksia muokkaa lähivanhempi ja ongelmia on odotettavissa lapsen suhtautumisessa sinuun. Mieti tarkkaan mihin olet ryhtymässä, tuletko kestämään esiteinin kiukuttelut, myöhemmin murroisän ja kenties ongelmistaan syyttämiset.

Toki voihan se niinkin mennä että lapsen kanssa kaikki sujuisi vaivatta. 

Ehkä olet vielä opiskelija, oletko oikeasti valmis sitoutumaan mieheen jolla eroperhe.

Sinuna nostaisin kytkintä.

Elämää nähnyt 60-vuotias mummo tässä viisauksiaan jakaa.

Jatkaisin suhdetta eri osoitteissa vielä 1-2 vuotta ja jos mietteet yhteenmuutostanne on vielä ajankohtaisia niin sitten muutatte yhteen. 5 kk suhdetta ei vielä kerro siitä että olisi kestävää laatua.

Anna ajan näyttää kuulutteko oikeasti yhteen. Tähän näkökulmaan en ota edes mukaan exää ja lasta vaan ainoastaan onko teidän kahden suhteella jatkuvuutta. 

Tuossa iässä suhteita tulee ja menee. 

Nainen on naiselle susi, ja nainen on hyvin mustasukkainen lapsistaan. Tästähän tässä pohjimmiltaan on kyse. Äidit aina toitottavat kuinka he ajattelevat vain lasten parasta. Todellisuudessa se perimmäinen syy on jokin aivan muu, mutta tuolla lauseella voi aina pelastaa tilanteen. Äitiä harmittaa, kun exä löysi uuden järkevän naisen. Äitiä harmittaa, kun lapset tykkäävät uudesta naisesta. Äitiä harmittaa, kun lapset ja mies saavat elää "perhe-elämää" uuden naisen kanssa. Äitiä harmittaa kaikki ja vituttaa, ja paras keino on vedota aina ja kaikessa siihen, mikä on lapsille parhaaksi. Ja tätähän ei voi ääneen sanoa, ja mä olen nyt väärässä ja lapsellinen. Kuka äiti nyt käyttäisi "tämä on vaan lasten parhaaksi" -sontaa hyväkseen.

Haluaisin korostaa, että varmasti kaikki äidit eivät käyttäydy näin, mutta suurin osa.

Tsemppiä ap. Mun miehellä on myös hullu exä. Nykyään kyllä vähän rauhoittunut jo mutta aluksi sain kyllä paskaa niskaa ja mua haukuttiin lapselle. No tällä naisella onkin mielenterveysongelmia joten suotakoon tuo käytös hänelle. Ei hänellä kovin hyvin mene nykyään. Lapsensa huoltajuudenkin menetti ja lapsi asuukin nyt meidän kanssa koko ajan. Fakta on että exä ei tule varmaan koskaan hyväksymään sinua ja tämä kokemasi voi olla vasta alkua. Päätös on sinun annatko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vai jäätkö murehtimaan. Jos olet herkkä ja murehtija luonne kannattaa miettiä onko sinusta tähän. Mutta muista että sinun ei tarvitsi tehdä mitään exän suhteen. Mies hoitakoon asiat itse tai lastenvalvojan välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Hahaha. Epätoivoinen laastarisuhde. Ei aikuinen mies koe 22-vuotiasta oikeana kumppanina. Kunhan vaan haluaa todistaa, että kelpaa vielä suhteeseen.

Oli totuus mikä hyvänsä niin miksi haluat pahoittaa toisen mielen?

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte yhteen 5 kk seurustelun jälkeen?

Isä tarvitsee lapsenvahdin isäviikonlopuiksi, että voi itse käydä painamassa exäänsä.

Tuskin eksää käy painamassa mutta siihenhän tuo viittaa, että haluaa lapsille hoitajan saadakseen itselleen lisää vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Mies ja ex yhdessä terapiaan. Eivät ole käsitelleet eroa riittävästi.

Eiköhän se ex vaimo mene sinne terapiaan yksin  käsittelemään eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Luulis, että mies haluaisi nähdä ennen mitään muuttohommia, että miten sulla ja hänen lapsellaan synkkaa - tai yleensäkin, että tutustuisitte ensin ennenkuin yht'äkkiä kun lapsi tulis seuraavalle lomalleen isän luo niin siellä asuu ja häärää joku ihan vieras ihminen.

5kk seurustelua takana, lastakaan et ole vielä tavannut -> nähnyt miten mies toimii isänä arjessa. Mikä kiire muuttaa sokkona yhteen?

Me muutettiin puolen vuoden tapailun jälkeen yhteen ja kummallakin oli lapsia.

Kaksikymmentä onnellista vuotta takana, neljä fiksua aikuista nuorta myös. Kaikki tulevat edelleenkin hyvin toimeen toistensa kanssa. Ei  ne kuukaudet sitä onnellisuutta takaa eivätkä ratkaise, vaan ne ihmiset miten ne käyttäytyy ja ottaa toisensa huomioon.

Ihan omiin ja lähipiirin kokemuksiin nojautuen suosittelen, että tutustut lapseen ja miesystäväsi tapaan olla isä ihan rauhassa ennen yhteenmuuttoa.

Miehen eksällä ei oikeasti ole tässä mitään merkitystä, lapsella on oikeus tavata isäänsä vaikka isällä olisikin uusi suhde. Laillisestikin.

Mutta. Nyt sulla ei ole mitään tietoa, millaiseen soppaan ajaudut. Lapsi voi oireilla, käyttäytyä ikävästi, puhua rumasti tai jopa tehdä tuhoja.

Mies ei välttämättä komenna, kasvata. Saattaa olla aina lapsen puolella, viestiä että ei-toivottu käytöskin sinua kohtaan on ookoo. Saatat tuntea itsesi ulkopuoliseksi.

Eksä saattaa mollata sinua tai miestä lapselle. Lapsi oireilee. Saatat tuntea syyllisyyttä (aiheetonta ja aiheellista).

Tutustukaa rauhassa. Ei teillä ole mikään kiire vaikka siltä nyt tuntuukin. Ihan oikeasti, ajatelkaa nyt sen lapsen parasta. Pahimmillaan up-elämä on oikeasti hiton hirveää pelkoa, vihaa ja katkeruutta. Hyvällä pohjalla se on toimiva perhe.