Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin loppu miehen ex-vaimoon
23.11.2016 |
Nyt tulee pitkä selostus ja sekavakin.
Poikaystäväni erosi ex-vaimostaan vajaa vuosi sitten. Heillä on alakouluikäinen lapsi. 5kk sitten minä ja mies aloimme seurustella.
Kun kävi selväksi että suhteemme muuttui tapailusta seurusteluksi niin mies kertoi exälle minusta. Hän ei kauniisti sanoen ottanut asiaa hyvin. Ja ymmärrän täysin, heillä oli pitkä liitto ja erot on aina kipeitä (eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia).
Heti alkuun exä ilmoitti että isiviikonloppuona eli kaksi kertaa kuussa pe-su kun lapsi on isällään minä en siellä saa olla.
Tämä oli minulle ok. Se kuuluu olla isän ja lapsen aikaa. Pyysin miestä sanomasn kuitenkin exälle että olisi kiva jos voitaisiin tavata ja tutustua. Exä ei kuulemma halua nähdäkkään minua.
Pysyttelin siis "näkymättömissä" ja uskoin että kunhan aika kuluu niin asiat helpottuu.
Nyt olemme muuttamassa yhteen, tai siis minä muutan miehen asuntoon. Kun ex sai tästä kuulla helvetti repesi. Lapsi ei kuulemma tule isälleen jos "se teini" on siellä. Ikäni (22) on yksi asia josta ex minussa pidä, he ovat miehen kanssa jo 38v. Mies ilmoitti että se on nyt myös minun koti ja hän ei häädä minua muualle kun lapsi tulee.
Välit on nyt heillä melkein poikki. Olen yrittänyt laittaa miehen kautta exälle viestiä että en minä todellakaan ruoea jotain "uutta äitiä" lapselle leikkimään. Hänellä on äiti. En ole edes äitipuoli. Olen isän uusi kumppani.
Haluaisin kovasti tutustua lapsern, onhan hän miehen tärkein ihminen.
Mitä tässä voin tehdä? Exä ei suostu puhumaan tai edes viestittämään. Saati että näkisimme. Oon väsynyt ja loppu. Tekee pahaa miten joku voi vihata täysin tuntematonta ihmistä. En oleta että meistä mitään bestiksiä tulee mutta jos olisi edes asialliset välit.
Neuvoja? :(
Kommentit (145)
Äidin etu ei ole sama asia kuin lapsen etu. Äiti käyttää lasta nyt objektina kostoon ja hallitsemiseen sekä omien asioiden käsittelyyn. Se on väärin. Lapselle oikein on se, että häntä ei vanhempi käytä aseena. Älkää antako tuollaisen ihmisen sanella mitään - tai älkää edes menkö mukaan siihen kun hän käyttää lasta aseena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja ex yhdessä terapiaan. Eivät ole käsitelleet eroa riittävästi.
Kyllä mä nyt olisin sitä mieltä, että ongelma on exän. Hän toki tekee siitä aloittajan ja tämän miehen ongelman, mutta ex menkööt yksin terapiaan, jos noin lujille ottaa.
Ja aloittaja vaikuttaa huomattavasti kypsemmältä kuin ex, vaikka nyt vain aloittajan näkökulma onkin tässä käytössä.
Ap sanoi että vihaa tuntematonta ihmistä eli miehen exää. Miksi siis exä ei saa vihata apeeta? Tuollainen teini joka tulee isän ja lapsen väliin ja leikkii jotain tärkeää ihmistä tässä kuviossa vaikka on vanhan äijän panopuu. Ei panopuita esitellä lapsille! Miksei miehet tajua tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja ex yhdessä terapiaan. Eivät ole käsitelleet eroa riittävästi.
Kyllä mä nyt olisin sitä mieltä, että ongelma on exän. Hän toki tekee siitä aloittajan ja tämän miehen ongelman, mutta ex menkööt yksin terapiaan, jos noin lujille ottaa.
Ja aloittaja vaikuttaa huomattavasti kypsemmältä kuin ex, vaikka nyt vain aloittajan näkökulma onkin tässä käytössä.
En pidä miestä kovin terveenä. Hänhän seurustelee lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mies siis jätti ex-vaimon? Niin käy harvoin muista syistä kuin että miehellä on ollut toinen mies ja eron syy on uskottomuus. Vai heittikö ex miehen asumuseroon ja toivoi, että tämä kasvaisi aikuiseksi ja tulisi takaisin? Veikkaan jälkimmäistä..Muista että tuskin olet kuullut koko totuutta. Sitä on tapana kaunistella uudelle kumppanille eroon johtaneita asioita. Et ollut siellä kärpäsenä katossa.
Tuohon kiehuvaan soppaan ei kannattaisi vielä tunkea sinuna lusikkaansa. Minusta olisi järkevää, että et vielä muuttaisi miehen kanssa yhteen. 5 kk seurustelu on kovin lyhyt aika. Et oikeasti voi tietää ja tuntea miestä vielä kunnolla.
Olet todella nuori ja heidän eronsa on selvästi kesken ainakin ex-vaimon puolelta. Ja tosiaan saatat olla miehelle itsetunnon pönkittäjä eli se laastarisuhde, jota voi heilutella ex-vaimolle ja kavereille että katos kun pokasin nuoren. Olen nimittäin itse ollut sinun iässäsi se laastari ja nuollut haavoja jälkikäteen.
Odottele vielä vuosi, asioiden pitäisi seljetä. Jos et ole laastari, mies pitää sinusta kiinni. Mitä pidempi liitto, sitä kauemmin kestää toipua erosta.
Myöskin pitää ajatella lasta, jolle ero on myös tapahtunut. Hänen elämänsä on mennyt sekaisin. Pitäisi antaa tilanteen tasaantua ja vakiintua. Ymmärrän ex-vaimoa siinäkin, että hän ajattelee asiaa lapsen kannalta. Jos teidän suhde hajoaa, lapselta menee taas uusi kiintymyssuhde.
Jos nyt olet pässi ja muutat, niin pidä edes se vanha asuntosi.
N46v
En olisi niinkään varma, että ex ajattelee asiaa lapsen kannalta. Ehkä ajattelee itsensä kannalta ja käyttää lasta kostoon välineenä, mikä on sairasta.
Lapsen kannalta ajattelu tarkoittaa sitä, että ei luo lapselle mitään uhkia tai pahoja mielikuvia isän kanssa olemisesta tai isän elämästä. Lapsen parasta ajatteleva äiti tukee lapsen isäsuhdetta. Tuollainen käytös ei sitä ole.
Miten voit olla täysin loppu kun et ole ikinä edes tavannut häntä? Mitä jos hankkisit oman elämän etkä veisi toisen. Eli jonkun oman ikäisesi ja hommaisitte omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.
En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!
Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.
No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.
Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa.
Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.
Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.
Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.
Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.
Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutatte yhteen 5 kk seurustelun jälkeen?
Isä tarvitsee lapsenvahdin isäviikonlopuiksi, että voi itse käydä painamassa exäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin etu ei ole sama asia kuin lapsen etu. Äiti käyttää lasta nyt objektina kostoon ja hallitsemiseen sekä omien asioiden käsittelyyn. Se on väärin. Lapselle oikein on se, että häntä ei vanhempi käytä aseena. Älkää antako tuollaisen ihmisen sanella mitään - tai älkää edes menkö mukaan siihen kun hän käyttää lasta aseena.
Mutta ilmeisesti isän etu on sama asia kuin lapsen etu..?
Vierailija kirjoitti:
Eksä kuulostaa tosiaan aika epäkypsältä ja kauhealta. Ei ole varmaan ollenkaan ottanut huomioon, mitä tuo tekee hänen lapselleen, joutua kiristyksen välikappaleeksi.
Kai se eksä tuossa oirehtii kipeää eroa ja huonoa itsetuntoaan, jota miehen uusi nuori tyttöystävä kolhii. Mutta sinä et asialle voi mitään, eikä sinun tarvitsekaan. Kunhan olet valmis olemaan yhteyksissä sitten, jos eksä tulee järkiinsä ja lopettaa kiukuttelun.
Miehen kannalta ikävä joutua tuolla lailla kiristetyksi, mutta hänen tehtävänsä on pysyä lujana. Eksä ei voi kiristää tapaamisilla. Jos yrittää, yhteyttä vaan lastensuojeluun. Oikeudessakin tapaamisriitoja setvitään, mutta toivottavasti sinne asti ei tarvitse mennä.
Jos kyseessä olisi äiti ja uusi mies ja exä olisi mies niin heti olisitte tuomitsemassa äidin ettei miehien kaa muuteta yhteen kun on lapsia. Ja taas tuomitsette äidin vaikka kuvio näin. Oikeasti sen isän tehtävä on tukea lapsiaan ja ajatella heitä ekana, ei penistään. Ei ole mitään syytä erosta traumatisoituneita lapsia altistaa tälle kuviolle. Isän pitäisi keskittyy lapsiin ja eikä ottaa teinivaimoa 5kuukauden jälkeen sotkeen asioita. Maitoa saa ilmaiseksi, miksi ostaa lehmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään haluaisi, että lapseni elämään tuotaisi nainen jonka isä olisi tuntevat vain noin lyhyen aikaa.
Toinen asia, jota en ymmärrä on tuo miksi minun pitäisi tavata isän uusi?
5 kk ja olet jo loppu :D Se tilannet tuosta parantumaan tule ja sinun on vaa opittava elämään tuon äidin puutteellisuuden kanssa, jos meinaat miehen kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku äiti olisi muuttamassa yhteen nuoren oriin kanssa viiden kuukauden seurustelun jälkeen alle vuoden erosta, täällä kyllä naama punaisena huudettaisi äiti itsekkääksi tunteiden vietävissä olevaksi hölmöksi.
Vierailija kirjoitti:
5kk seurustelun jälkeen muutatte yhteen? Mietihän nyt vielä kerran, ihan oman itsesi takia. Ja sen lapsen.
Samaa mieltä. Kuinka vanha se lapsikaan on? Eli jos on kovin nuori, niin kertoo jotain tämän miehen kypsyydestä, että tekee lapsen, mutta sitten on kiire uuteen suhteeseen ja vielä 16 vuotta nuoremman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kertoa että heti kun uusi puoliso muutti ex ukon kanssa yhteen nopealla aikataululla niin sen jälkeen lapset eivät viihtyneet isänsä luona.
Lapsilla oli opettelemista jo itse erosta.
Halusivat joka toinen viikonloppu viettää isänsä kanssa yhteistä aikaa.
Toimi niin kauan kunnes uusi puoliso muutti sinne.
Lapset leikkivät siellä keskenään. Yhdessä käytiin uimassa tai kaupassa.
Lapset toivoivat aikaa vain isänsä kanssa. Ei käynyt koska uusi puoliso halusi aina mukaan.
Nykyään lapset eivät isänsä luona halua käydä.
Kiitos uuden puolison joka tuli liian nopeasti kuvioihin.
Isä vie lapsia toisinaan syömään ja jäätelölle kun kylään eivät enää halua.
Lapsilla on eron jälkeen ikävä etävanhempaansa. He ovat tottuneet näkemään useammin.
Lapsilla menee aikaa tottua uusiin järjestelyihin.
Anna hyvä ihminen aikaa edes sille lapselle!
Älä tuhoa välejä kiirehtimällä.
Lasten äidin ei tarvitse olla sinun kanssa missään tekemisissä.
"Haluaisin kovasti tutustua lapsern, onhan hän miehen tärkein ihminen."
Lapsenetu ei ole, että lapsen kotiin muuttaa viesras ihminen, jota ei lapsi ei edes tunne. Jota ei edes isä voi millään tuntea riittävän hyvin tuodakseen hänet lapsen elämään. Äidin käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta ymmärrän sitä kyllä.
Mulla hieman samanlaisia kokemuksia. Miehen ex-puoliso/lasten äiti ei hyväksynyt minua ollenkaan. Olin huora ja vaarallinen, erityisesti lapsille. Huusi lapsillekin että se nainen on huora, varokaa sitä. Aivan vitun mielenvikaisia juttua. Ja minun syytäni oli kaikki. Kaikki ongelmat, kaikki oli minun syytäni. Kestin kaiken, enkä ole häntä ikinä haukkunut, varsinkaan lapsille. Ainoastaan kehunut olen jos jotain. Nykyään lapset pitävät minusta, tulevat syliin ja haluavat haleja. Äitikin on jonkun verran rauhoittunut. Että tämä on kai ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.
En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!
Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.
No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.
Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa.
Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.
Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.
Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.
Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.
Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."
Nyt on neuvolaterkkarina pakko sivusta puuttua asiaan. Me emme mene jakelemaan tuollaisia ehdottomia neuvoja ja väittämään, että olisi olemassa joku ääneenlausumaton, kaikille perheille ja lapsille pätevä "riittävä toipumisaika", jonka kuluessa ei saa elää, rakastua ja solmia parisuhdetta.
Kukaan ei tässä usuta ketään muuttamaan MAHDOLLISIMMAN PIAN eron jälkeen yhteen.
Mutta ap: miehen erosta on jo liki vuosi. Se on aivan riittävä aika alakouluikäiselle lapselle työstää eroa, JOS oma äiti ei käytä lasten terapeuttina ja hauku tämä isää ja nyksää tälle koko ajan. Ikävä kyllä näin ei välttämättä nyt ole, mutta kenen syy se on? Ja vaikka aikaa olisi kulunut kolme, neljäkin vuotta, mikään ei takaa, että se exä olisi fiksumpi silloin.
Viisi kuukautta seurustelua on "riittävä" (kuka sen nyt luulee voivansa määrittää, et sinä nyt ainakaan!) seurustelu ennen yhteen muuttamista, jos se on ollut tiivistä yhdessäoloa. Voi olla, että yhdessäasumisen myötä suhde syvenee, tai se päätyy eroon, mutta avoliittoja on perustettu lyhyemmissäkin ajoissa hyvin tuloksin.
Lapsella on kaikki mahdollisuudet tutustua isänsä uuteen elämänkumppaniin. Eikä se joka toinen vkl isällä ollessa ole mitään "asumista tuntemattoman kanssa". Siinähän sitä tutustutaan, ap vaikuttaa fiksulta eikä yritäkään päsmäröidä miehensä ja tämän lapsen suhdetta, mikä on hyvä asia.
Missään ei ole sanottu, että lapselle olisi asetettu ehdoksi nyksän miellytttäminen. Kunhan tapaavat. Ap varmasti osaa antaa lapselle aikaa ja tilaa totutella, eikä heti oleta saavansa lapsesta sydänystävää.
Sen sijaan exä on asettanut lapselle ehdoksi ÄITINSÄ puolelle asettumisen ja miellyttämisen - ja miehelle myös. Sekö sinusta nyt oli ok? Vai mikä oli sekavan listasi pointti?
Ap:n mies ei ole asettanut uutta parisuhdettaan lapsensa edelle, muttei suostu siihenkään, että lapsen varjolla ÄITI saa määrätä hänen elämästään vielä eron jälkeenkin. Lapsihan tuossa ei ole protestoinut, eikä häneltä ole kysytty, vaan äiti.
Olen siitä toki samaa mieltä, että tuo tilanne on vahingollinen lapselle. Mutta ei ap:n, vaan exän takia. Exä vaikuttaa sen verran tasapainottomalta, että lisäaika tuskin asiaa muuttaa. Voi, ap voi toki lykätä vaikka puolella vuodella yhteenmuuttoa, mutta onko se ratkaisu, antaa exälle se tunne, että hän voi uhkailemalla päättää miehensä elämästä jatkossakin? Epäilen. Luulisin, että nyt päättäväisyys olisi hyväksi.
Ohiksena neuvolaterkka, joka elää yhä 25 vuotta sitten naimansa miehen/lastensa isän kanssa
Jätä se exä rauhaan. Hänellä ei ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hidastakaa tahtia. Mies ja ex eivät ole selvästikään eroa käsitelleet, ja mikäli te ette anna periksi, tuosta tulee koko elämänne kestävä piina. Jos jyräätte exän lasta koskevassa asiassa näin täysin, en usko että hän tulee ikinä rauhoittumaan tai antamaan anteeksi. Ensin ero selväksi ja välit kuntoon lapsen takia, ja vasta sitten uudet puolisot. Lapsen etu pitää pystyä laittamaan etusijalle, vaikka se epäreilulta tuntuisikin. Teidän ei missään tapauksessa tarvitse lopettaa seurustelua, mutta etenette aivan liian nopeasti. Elämäntilanteet vaikuttavat suhteisiin väistämättä, isä ei voi seurustella samalla tavalla kuin sinkkumies. Jos lapsi käy vain viikonloppuisin, teillä on silti paljon aikaa seurustella rauhassa kahden kesken ja nauttia toisistanne.
En ole eronnut, mutta jos ajattelen asiaa omalle kohdalle, niin itse olisin todella kauhuissani, jos minun lapseni kanssa tulisi asumaan ihminen, jota minä en tunne ja jonka mies tuntenut vain muutaman kuukauden. Yhteenmuutto tuossa tilanteessa pitäisi olla vuosien prosessi, joka tapahtuu vasta, kun kaikki osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja haluavat asua yhdessä. Missään tapauksessa ei ensin muuteta yhteen, ja sitten ilmoiteta, että jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä, niin sitten on kestettävä se uusi puolisokin!
Täysin eri mieltä. Lapsen etu ei välttämättä ole lapsen äidin mielivaltainen saneluoikeus isän elämään. Voi olla, että jos lapsen äiti on tuolla tasolla, että kirjoittaja ja lapsen isä pystyisivät tarjoamaan äiti tasapainoisemman kuvan elämästä. Asian voi kääntää myös niin että isä vois alkaa sanella äidille, miten hän saa olla kun lapsi on äidillä. Tuon sukulaisen voi tavata, tuota ei voi jne. Lapsi voi oppia täysin sairaan 'salatut elämä' -tyyppisen mallin maailman jos äidin mielivaltaiselle määräilylle, ehdottimuudelle ja kyttäämiselle antaa periksi.
No tämä ei onneksi ole mielipideasia, vaan ihan tutkittu fakta. Eroperheistä ja -lapsista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa, kysy rohkeasti vaikka neuvolasta. Lapsen edun ajaminen ei myöskään ole äidin mielivaltaista sanelua, vaan pitäisi olla itsestään selvä asia myös sille isälle. On ylipäätään huolestuttavaa, jos isä ei itse tajua ajatella lapsen parasta.
Lapselle ei ole hyväksi, että vanhemmat ovat riidoissa.
Lapselle ei ole hyväksi, että hänelle ei anneta riittävästi aikaa toipua ja käsitellä eroa.
Lapselle ei ole hyväksi, että hän joutuu asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa.
Lapselle ei ole hyväksi, että isä laittaa tapaamisen ehdoksi uuden puolison miellyttämisen.
Lapselle ei ole hyväksi, että uusi parisuhde menee lapsen edelle.
Netissä voi vängätä mitä tahansa, mutta nämä kaikki asiat voit selvittää helposti asiantuntijoilta kysymällä. Yksikään heistä ei tule sanomaan, että "joo, tosi kivaa, muuttakaa ihmeessä yhteen mahdollisimman pian, se ex on selkeesti hullu, älkää siitä välittäkö."
Nyt on neuvolaterkkarina pakko sivusta puuttua asiaan. Me emme mene jakelemaan tuollaisia ehdottomia neuvoja ja väittämään, että olisi olemassa joku ääneenlausumaton, kaikille perheille ja lapsille pätevä "riittävä toipumisaika", jonka kuluessa ei saa elää, rakastua ja solmia parisuhdetta.
Kukaan ei tässä usuta ketään muuttamaan MAHDOLLISIMMAN PIAN eron jälkeen yhteen.
Mutta ap: miehen erosta on jo liki vuosi. Se on aivan riittävä aika alakouluikäiselle lapselle työstää eroa, JOS oma äiti ei käytä lasten terapeuttina ja hauku tämä isää ja nyksää tälle koko ajan. Ikävä kyllä näin ei välttämättä nyt ole, mutta kenen syy se on? Ja vaikka aikaa olisi kulunut kolme, neljäkin vuotta, mikään ei takaa, että se exä olisi fiksumpi silloin.
Viisi kuukautta seurustelua on "riittävä" (kuka sen nyt luulee voivansa määrittää, et sinä nyt ainakaan!) seurustelu ennen yhteen muuttamista, jos se on ollut tiivistä yhdessäoloa. Voi olla, että yhdessäasumisen myötä suhde syvenee, tai se päätyy eroon, mutta avoliittoja on perustettu lyhyemmissäkin ajoissa hyvin tuloksin.
Lapsella on kaikki mahdollisuudet tutustua isänsä uuteen elämänkumppaniin. Eikä se joka toinen vkl isällä ollessa ole mitään "asumista tuntemattoman kanssa". Siinähän sitä tutustutaan, ap vaikuttaa fiksulta eikä yritäkään päsmäröidä miehensä ja tämän lapsen suhdetta, mikä on hyvä asia.
Missään ei ole sanottu, että lapselle olisi asetettu ehdoksi nyksän miellytttäminen. Kunhan tapaavat. Ap varmasti osaa antaa lapselle aikaa ja tilaa totutella, eikä heti oleta saavansa lapsesta sydänystävää.
Sen sijaan exä on asettanut lapselle ehdoksi ÄITINSÄ puolelle asettumisen ja miellyttämisen - ja miehelle myös. Sekö sinusta nyt oli ok? Vai mikä oli sekavan listasi pointti?
Ap:n mies ei ole asettanut uutta parisuhdettaan lapsensa edelle, muttei suostu siihenkään, että lapsen varjolla ÄITI saa määrätä hänen elämästään vielä eron jälkeenkin. Lapsihan tuossa ei ole protestoinut, eikä häneltä ole kysytty, vaan äiti.
Olen siitä toki samaa mieltä, että tuo tilanne on vahingollinen lapselle. Mutta ei ap:n, vaan exän takia. Exä vaikuttaa sen verran tasapainottomalta, että lisäaika tuskin asiaa muuttaa. Voi, ap voi toki lykätä vaikka puolella vuodella yhteenmuuttoa, mutta onko se ratkaisu, antaa exälle se tunne, että hän voi uhkailemalla päättää miehensä elämästä jatkossakin? Epäilen. Luulisin, että nyt päättäväisyys olisi hyväksi.
Ohiksena neuvolaterkka, joka elää yhä 25 vuotta sitten naimansa miehen/lastensa isän kanssa
Sä vaikutat fiksulta. Todella hyvä ja fiksu kommentti! Aivan mahtavaa että maailmassa on vielä tuollaisiakin ihmisiä. Kiitos sulle <3
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten mies elää unelmaansa. Jätä katkerien vanhojen kommentit omaan arvoonsa. Itse olen 43v nainen ja silti toivotan sinulle onnea ja kaikkea hyvään. En ole kateellinen.