Olen vihainen perheelleni koska minua ei ymmärretä

A N N A N E L A P S E T P O I S. Sun luona niistä tulee jotain vitun Pekka-Ericejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap

Sinä sekoitat nyt asiat. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhempasi toimivat väärin, eikä se ollut sinun syysi. Kaikki ovat sitä mieltä, että sinä teet väärin, kun toistat saman lastesi kohdalla.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä, että yrität edes toimia toisin. Kaikki toivovat oikein, oikein kovasti, että onnistuisit.

Se mitä et suostu näkemään, on että maailmassa on paljon huonon lapsuuden eläneitä, jotka kuitenkin ovat osanneet katkaista kierteen ja olla parempia vanhempia. Ja seuraava sukupolvi on taas ollut pikkuisen parempi. On tosi kurjaa, jos sinä et siihen pysty. Näiden kirjoitusten perusteella moni on sitä mieltä, että et ehkä yritä tarpeeksi kovasti, et halua nähdä todellista ongelmaa.

Vihaat lapsiasi? Ymmärrätkö edes mitä sanot?

Lapset eivät ymmärrä aikuisten asioita koska he ovat lapsia.

Kun lapsesi eivät tottele sinua, se ei tarkoita sitä että he vihaisivat sinua.

Tunnut olevan aivan liian herkillä ja hysteerisessä tilassa. Rauhoitu. Sinun täytyy uskoa että pystyt toimimaan äitinä.

Minulta vaadittiin joustoa lapsena, että vanhemmilla ois kivaa! Varsinkin isä vaati sitä. Mutta kyllä äitikin. Niin mun lapsi ei joudu joustamaan. Periaatteessa olen iloinen siitä, ettei heillä ole samanlaista, mutta jostain se raivontunne silti nousee. Ehkä ne sitten aikuisina joustais mua kohtaan, jos nyt saavat joustoa minulta, mutta entä jos eivät joustakaan ja ajattele mua? Olisin ollut heille kiltti aivan turhaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap

Sinä sekoitat nyt asiat. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhempasi toimivat väärin, eikä se ollut sinun syysi. Kaikki ovat sitä mieltä, että sinä teet väärin, kun toistat saman lastesi kohdalla.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä, että yrität edes toimia toisin. Kaikki toivovat oikein, oikein kovasti, että onnistuisit.

Se mitä et suostu näkemään, on että maailmassa on paljon huonon lapsuuden eläneitä, jotka kuitenkin ovat osanneet katkaista kierteen ja olla parempia vanhempia. Ja seuraava sukupolvi on taas ollut pikkuisen parempi. On tosi kurjaa, jos sinä et siihen pysty. Näiden kirjoitusten perusteella moni on sitä mieltä, että et ehkä yritä tarpeeksi kovasti, et halua nähdä todellista ongelmaa.

No hei, kyllähän mä ymmärrän lapsiani enemmän, kuin minua ymmärrettiin, lisäksi meillä ei ole pääpaino kasvatuksessa siinä, että lapsi ymmärtää käyttäytyä niin, että vanhempi voi hyvin, vaan lapsia ymmärretään paljon enemmän, kuin itseäni ikinä. Miehelle kiitos siitä. Ymmärsin siis etsiä kumppanin tekemään tätä ja olen seurannut mitä mies teke ja oppinut jnkv siitä, mutta en tarpeeksi. Tunteet estävät ja tulevat väliin.

Jos tuo tilanne olisi mennyt minun lapsuuteni mukaan niin lapsen ois ollut pakko juoda se hedelmälihamehu, koska probiootteja ei tuhlata, eikä mehua, eikä vanhemman sanaa uhmata eikä omaa ajattelua tuossa kohtaa sallita. Mä sallin, mutta olin vihainen.

ap

Mutta siis meillä lapsuudessa vanhempi olisi lisäksi ollut vihainen. Koska ei varmaan kestänyt sitä, että tajusi olevansa sika. Mutta jostain syystä piti olla se sika mua kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Ja siis ei sekään ois ollut niin paha, että vaaditaan "pahan mehun" juomista, vaan se, että äiti oli aina vihainen vaatiessaan minulta jotain, kun en heti suostunut. Mutta äiti ei sanonut, että no ei sitten tartte ottaa, kuten minä. Lapseni saisi olla kiitollinen, sen sijaan itkee, koska ehdin olla vihainen. Miksi, kun saa tahtonsa läpi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap

Sinä sekoitat nyt asiat. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhempasi toimivat väärin, eikä se ollut sinun syysi. Kaikki ovat sitä mieltä, että sinä teet väärin, kun toistat saman lastesi kohdalla.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä, että yrität edes toimia toisin. Kaikki toivovat oikein, oikein kovasti, että onnistuisit.

Se mitä et suostu näkemään, on että maailmassa on paljon huonon lapsuuden eläneitä, jotka kuitenkin ovat osanneet katkaista kierteen ja olla parempia vanhempia. Ja seuraava sukupolvi on taas ollut pikkuisen parempi. On tosi kurjaa, jos sinä et siihen pysty. Näiden kirjoitusten perusteella moni on sitä mieltä, että et ehkä yritä tarpeeksi kovasti, et halua nähdä todellista ongelmaa.

No hei, kyllähän mä ymmärrän lapsiani enemmän, kuin minua ymmärrettiin, lisäksi meillä ei ole pääpaino kasvatuksessa siinä, että lapsi ymmärtää käyttäytyä niin, että vanhempi voi hyvin, vaan lapsia ymmärretään paljon enemmän, kuin itseäni ikinä. Miehelle kiitos siitä. Ymmärsin siis etsiä kumppanin tekemään tätä ja olen seurannut mitä mies teke ja oppinut jnkv siitä, mutta en tarpeeksi. Tunteet estävät ja tulevat väliin.

Jos tuo tilanne olisi mennyt minun lapsuuteni mukaan niin lapsen ois ollut pakko juoda se hedelmälihamehu, koska probiootteja ei tuhlata, eikä mehua, eikä vanhemman sanaa uhmata eikä omaa ajattelua tuossa kohtaa sallita. Mä sallin, mutta olin vihainen.

ap

Hyvä, että teillä on asiat paremmin kuin lapsuudenperheessä. Voit onnitella itseäsi siitä, että et toiminut niin kuin vanhempasi olisi tehnyt. Sitten voit miettiä, miten olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt vielä paremmin. Anna sen ärsyyntymisen mennä. Lapsi oli vaan päättänyt, että ei juo mehua ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Mies vastasi, ettei hänen maailmansa siihen kaadu.

Mun maailma kaatuu. Eli mies ei arvosta minua, vaan on täysin lasten puolella ja ilmeisesti pitää mua täysin paskana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis ei sekään ois ollut niin paha, että vaaditaan "pahan mehun" juomista, vaan se, että äiti oli aina vihainen vaatiessaan minulta jotain, kun en heti suostunut. Mutta äiti ei sanonut, että no ei sitten tartte ottaa, kuten minä. Lapseni saisi olla kiitollinen, sen sijaan itkee, koska ehdin olla vihainen. Miksi, kun saa tahtonsa läpi?

ap

Lapsi itkee, koska sinä suutuit. Lapsi itkee, koska sait hänet tuntemaan itsensä huonoksi, kun ei voi juoda epämiellyttävää mehua. Te molemmat hävisitte tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Mies vastasi, ettei hänen maailmansa siihen kaadu.

Mun maailma kaatuu. Eli mies ei arvosta minua, vaan on täysin lasten puolella ja ilmeisesti pitää mua täysin paskana.

ap

Sulla on kyllä todella pahoja vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä. Mies sanoi ihan samaa, kuin minä tässä aiemmin. Se oli VAAN mehua. Saattaisi olla hyvä, että lapsi saa probiootin, mutta ei maailma siihen kaadu että ei saa.

Mies ymmärtää, että tämä oli vaan pikku asia johon ei kannata tarttua, eikä paisutella siitä isompaa kuin on. Kyse ei ole kiittämättömyydestä tai rakkaudesta vaan siitä että lapsi ei halunnut mehua.

Yritä seuraavassa vastaavassa tilanteessa antaa asian olla. nna lapsen ptiää päänsä ilman että suutut. Tai ainakin peitä suuttumuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Joo mutta kun meillä on koko ajan sitä lasten eteen joustamista. Lapsia laitettiin tarhaan tarhan ehdotuksesta virikemielessä. No, kuopus ei halunnut käydä siellä, niin eiköhän vaan mies ottanut takaisin kotihoitoon. Hyvähän se toisaalta oli, kuopus ei varmaan mitään viriketarhaa tarvinnutkaan, mutta just tää, että se ei mene edelle, että vanhempi tarttis rauhaa lapsistaan. Tai mies ei tarvinnut, mä oisin ehkä mielelläni nähnyt, että lapset vaan käy tarhassa. Niin kuin muutkin lapset.

Pienentäjästä kuopus luopui vasta muutama kuukausi sitten, ei silläkään miehen mielestä kiirettä ollut. Eikä kuivaksioppimisella. Eikä millään, mikä lisää vanhempien työmäärää. Ei siinä muuta, mutta olen itse tosi uupunut hyysäämiseen. Se on minusta rankkaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis ei sekään ois ollut niin paha, että vaaditaan "pahan mehun" juomista, vaan se, että äiti oli aina vihainen vaatiessaan minulta jotain, kun en heti suostunut. Mutta äiti ei sanonut, että no ei sitten tartte ottaa, kuten minä. Lapseni saisi olla kiitollinen, sen sijaan itkee, koska ehdin olla vihainen. Miksi, kun saa tahtonsa läpi?

ap

Lapsi itkee, koska sinä suutuit. Lapsi itkee, koska sait hänet tuntemaan itsensä huonoksi, kun ei voi juoda epämiellyttävää mehua. Te molemmat hävisitte tilanteessa.

No miksei lapsi sitten juo mehua, eikö ongelma ratkeaisi sillä, ettei tunne enää itseään huonoksi? Siis äitini mielestä se olisi ratkaisumalli näihin ongelmiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Mies vastasi, ettei hänen maailmansa siihen kaadu.

Mun maailma kaatuu. Eli mies ei arvosta minua, vaan on täysin lasten puolella ja ilmeisesti pitää mua täysin paskana.

ap

Sulla on kyllä todella pahoja vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä. Mies sanoi ihan samaa, kuin minä tässä aiemmin. Se oli VAAN mehua. Saattaisi olla hyvä, että lapsi saa probiootin, mutta ei maailma siihen kaadu että ei saa.

Mies ymmärtää, että tämä oli vaan pikku asia johon ei kannata tarttua, eikä paisutella siitä isompaa kuin on. Kyse ei ole kiittämättömyydestä tai rakkaudesta vaan siitä että lapsi ei halunnut mehua.

Yritä seuraavassa vastaavassa tilanteessa antaa asian olla. nna lapsen ptiää päänsä ilman että suutut. Tai ainakin peitä suuttumuksesi.

Mutta eihän lapsi sitten ikinä opi, että ei hän voi kaikesta päättää. Tai no, ei voikaan, mutta ei lasten kuuluisi oikeastaan mistään päättää, minkä aikuinen katsoo heille hyväksi. Mutta en pysty pakottamaan. Sitten suutun :(

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap

Sinä sekoitat nyt asiat. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhempasi toimivat väärin, eikä se ollut sinun syysi. Kaikki ovat sitä mieltä, että sinä teet väärin, kun toistat saman lastesi kohdalla.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä, että yrität edes toimia toisin. Kaikki toivovat oikein, oikein kovasti, että onnistuisit.

Se mitä et suostu näkemään, on että maailmassa on paljon huonon lapsuuden eläneitä, jotka kuitenkin ovat osanneet katkaista kierteen ja olla parempia vanhempia. Ja seuraava sukupolvi on taas ollut pikkuisen parempi. On tosi kurjaa, jos sinä et siihen pysty. Näiden kirjoitusten perusteella moni on sitä mieltä, että et ehkä yritä tarpeeksi kovasti, et halua nähdä todellista ongelmaa.

No hei, kyllähän mä ymmärrän lapsiani enemmän, kuin minua ymmärrettiin, lisäksi meillä ei ole pääpaino kasvatuksessa siinä, että lapsi ymmärtää käyttäytyä niin, että vanhempi voi hyvin, vaan lapsia ymmärretään paljon enemmän, kuin itseäni ikinä. Miehelle kiitos siitä. Ymmärsin siis etsiä kumppanin tekemään tätä ja olen seurannut mitä mies teke ja oppinut jnkv siitä, mutta en tarpeeksi. Tunteet estävät ja tulevat väliin.

Jos tuo tilanne olisi mennyt minun lapsuuteni mukaan niin lapsen ois ollut pakko juoda se hedelmälihamehu, koska probiootteja ei tuhlata, eikä mehua, eikä vanhemman sanaa uhmata eikä omaa ajattelua tuossa kohtaa sallita. Mä sallin, mutta olin vihainen.

ap

Hyvä, että teillä on asiat paremmin kuin lapsuudenperheessä. Voit onnitella itseäsi siitä, että et toiminut niin kuin vanhempasi olisi tehnyt. Sitten voit miettiä, miten olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt vielä paremmin. Anna sen ärsyyntymisen mennä. Lapsi oli vaan päättänyt, että ei juo mehua ja hyvä niin.

Minusta tilanne ois mennyt vielä paremmin, jos lapsi ois tehnyt niin kuin mä sanon. Mutta on kyllä todella vaikea pakottaa. Sitten raivostun. Aivan turha sitä on yrittää peitellä. Miksi minun edes kuuluisi peitellä sitä miltä tuntuu?

ap

Se on miehen turha sitten syyttää mua, jos lapselle puhkeaa jokin tauti koska antibiootti tuhosi suolistoflooraa, koska se ei ollut tärkeää, että otetaan probioottia. En viitsi enää yrittää antaa koko paskaa, koska se ei tässä perheessä merkitse kellekään muulle kuin minulle mitään. Hajotkoon antibioottiinsa. Sama siisteyden suhteen, näille kusipäille en siivoa jne.

ap

Enkä aio syyttää itseänikään, jos puhkeaa jokin tauti, minun mielipiteestäni ei välitetty, annan olla. Menköön lapsen terveys, eipähän ole mun kroppani.

ap