Olen vihainen perheelleni koska minua ei ymmärretä

En enää yritä auttaa ja hankkia lapselle probioottia. Eläköön paskassaan, siitä näyttää tykkäävän.

ap

Ja mies on oikea todellinen kusipää, hänelle se, että lasta kasvatettaisiin minun maailmaniKIN mukaan ei ole mikään issue.

ap

Onko tämä hullu sama tyyppi, kun se ammattivalittaja. Jotenkin teksti on samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap

Sinä sekoitat nyt asiat. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhempasi toimivat väärin, eikä se ollut sinun syysi. Kaikki ovat sitä mieltä, että sinä teet väärin, kun toistat saman lastesi kohdalla.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä, että yrität edes toimia toisin. Kaikki toivovat oikein, oikein kovasti, että onnistuisit.

Se mitä et suostu näkemään, on että maailmassa on paljon huonon lapsuuden eläneitä, jotka kuitenkin ovat osanneet katkaista kierteen ja olla parempia vanhempia. Ja seuraava sukupolvi on taas ollut pikkuisen parempi. On tosi kurjaa, jos sinä et siihen pysty. Näiden kirjoitusten perusteella moni on sitä mieltä, että et ehkä yritä tarpeeksi kovasti, et halua nähdä todellista ongelmaa.

No hei, kyllähän mä ymmärrän lapsiani enemmän, kuin minua ymmärrettiin, lisäksi meillä ei ole pääpaino kasvatuksessa siinä, että lapsi ymmärtää käyttäytyä niin, että vanhempi voi hyvin, vaan lapsia ymmärretään paljon enemmän, kuin itseäni ikinä. Miehelle kiitos siitä. Ymmärsin siis etsiä kumppanin tekemään tätä ja olen seurannut mitä mies teke ja oppinut jnkv siitä, mutta en tarpeeksi. Tunteet estävät ja tulevat väliin.

Jos tuo tilanne olisi mennyt minun lapsuuteni mukaan niin lapsen ois ollut pakko juoda se hedelmälihamehu, koska probiootteja ei tuhlata, eikä mehua, eikä vanhemman sanaa uhmata eikä omaa ajattelua tuossa kohtaa sallita. Mä sallin, mutta olin vihainen.

ap

Hyvä, että teillä on asiat paremmin kuin lapsuudenperheessä. Voit onnitella itseäsi siitä, että et toiminut niin kuin vanhempasi olisi tehnyt. Sitten voit miettiä, miten olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt vielä paremmin. Anna sen ärsyyntymisen mennä. Lapsi oli vaan päättänyt, että ei juo mehua ja hyvä niin.

Minusta tilanne ois mennyt vielä paremmin, jos lapsi ois tehnyt niin kuin mä sanon. Mutta on kyllä todella vaikea pakottaa. Sitten raivostun. Aivan turha sitä on yrittää peitellä. Miksi minun edes kuuluisi peitellä sitä miltä tuntuu?

ap

Minä kysyin, miten SINÄ olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt paremmin. Se että lapsi vaan olisi juonut on vanhempiesi toimintatapa, ja yrität nyt rakentaa parempia. Mitä olisit voinut tehdä toisin? Vedä henkeä, rauhoitu ja mieti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap

Sinä sekoitat nyt asiat. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhempasi toimivat väärin, eikä se ollut sinun syysi. Kaikki ovat sitä mieltä, että sinä teet väärin, kun toistat saman lastesi kohdalla.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä, että yrität edes toimia toisin. Kaikki toivovat oikein, oikein kovasti, että onnistuisit.

Se mitä et suostu näkemään, on että maailmassa on paljon huonon lapsuuden eläneitä, jotka kuitenkin ovat osanneet katkaista kierteen ja olla parempia vanhempia. Ja seuraava sukupolvi on taas ollut pikkuisen parempi. On tosi kurjaa, jos sinä et siihen pysty. Näiden kirjoitusten perusteella moni on sitä mieltä, että et ehkä yritä tarpeeksi kovasti, et halua nähdä todellista ongelmaa.

No hei, kyllähän mä ymmärrän lapsiani enemmän, kuin minua ymmärrettiin, lisäksi meillä ei ole pääpaino kasvatuksessa siinä, että lapsi ymmärtää käyttäytyä niin, että vanhempi voi hyvin, vaan lapsia ymmärretään paljon enemmän, kuin itseäni ikinä. Miehelle kiitos siitä. Ymmärsin siis etsiä kumppanin tekemään tätä ja olen seurannut mitä mies teke ja oppinut jnkv siitä, mutta en tarpeeksi. Tunteet estävät ja tulevat väliin.

Jos tuo tilanne olisi mennyt minun lapsuuteni mukaan niin lapsen ois ollut pakko juoda se hedelmälihamehu, koska probiootteja ei tuhlata, eikä mehua, eikä vanhemman sanaa uhmata eikä omaa ajattelua tuossa kohtaa sallita. Mä sallin, mutta olin vihainen.

ap

Hyvä, että teillä on asiat paremmin kuin lapsuudenperheessä. Voit onnitella itseäsi siitä, että et toiminut niin kuin vanhempasi olisi tehnyt. Sitten voit miettiä, miten olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt vielä paremmin. Anna sen ärsyyntymisen mennä. Lapsi oli vaan päättänyt, että ei juo mehua ja hyvä niin.

Minusta tilanne ois mennyt vielä paremmin, jos lapsi ois tehnyt niin kuin mä sanon. Mutta on kyllä todella vaikea pakottaa. Sitten raivostun. Aivan turha sitä on yrittää peitellä. Miksi minun edes kuuluisi peitellä sitä miltä tuntuu?

ap

Minä kysyin, miten SINÄ olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt paremmin. Se että lapsi vaan olisi juonut on vanhempiesi toimintatapa, ja yrität nyt rakentaa parempia. Mitä olisit voinut tehdä toisin? Vedä henkeä, rauhoitu ja mieti.

No siis en voi vastata, että mun ois kuulunut laittaa probiootti hedelmälihattomaan mehuun, koska vaikka se olisikin ratkaisu seuraavaan kertaan, niin ei ratkaise tuota tilannetta.

Lapsen piti ehtiä kouluun, aikaa houkutteluun ei ollut. Lapsen tuntien hän ei houkuttelulla päätään käännä. Tuskin uhkauksellakaan koska uhkasin jo, etti hän saa joululahjoja, jos ei juo mehua. Ei juonut.

Eli en kyllä keksi mitä olisin voinut tehdä toisn saadakseni lapsen juomaan mehun.

Olisin totta kai voinut ajatlla, että eihän sillä, mitä mä lapsen eteen teen ole mitään väliä, mutta kun en tapaa nostaa käsiä ilmaan, paitsi nyt nostan, haistakoon paska.

ap

Vierailija kirjoitti:

t.kivikissaäiti

Kyllä minun vaan piti lapsena koko ajan ymmärtää aikuisia, äitini huonoa käytöstä ja isäni päätöstä syrjäyttää minut naisella, joka ei ollut äitini. Tai oikeammin sitä, että isä päätti syrjäyttää minut koska se nainen halusi änkä siihen isälleni minua tärkeämmäksi.

Ja mua ottaa aivoon että pilaat tämän palstan lapsuustraumaspämmäilyllä.

Ketään ei oikeasti  hei kiinnosta, juttele sille terapeutillesi ja sossulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Mies vastasi, ettei hänen maailmansa siihen kaadu.

Mun maailma kaatuu. Eli mies ei arvosta minua, vaan on täysin lasten puolella ja ilmeisesti pitää mua täysin paskana.

ap

Sulla on kyllä todella pahoja vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä. Mies sanoi ihan samaa, kuin minä tässä aiemmin. Se oli VAAN mehua. Saattaisi olla hyvä, että lapsi saa probiootin, mutta ei maailma siihen kaadu että ei saa.

Mies ymmärtää, että tämä oli vaan pikku asia johon ei kannata tarttua, eikä paisutella siitä isompaa kuin on. Kyse ei ole kiittämättömyydestä tai rakkaudesta vaan siitä että lapsi ei halunnut mehua.

Yritä seuraavassa vastaavassa tilanteessa antaa asian olla. nna lapsen ptiää päänsä ilman että suutut. Tai ainakin peitä suuttumuksesi.

Mutta eihän lapsi sitten ikinä opi, että ei hän voi kaikesta päättää. Tai no, ei voikaan, mutta ei lasten kuuluisi oikeastaan mistään päättää, minkä aikuinen katsoo heille hyväksi. Mutta en pysty pakottamaan. Sitten suutun :(

ap

Kyllä lasten pitää saada päättää. Päättämistä ei opi, jos ei saa päättää. Ei voi oppia, miten vaatia ja neuvotella itselleen parasta ratkaisua, jos ei sitä koskaan saa tehdä.

Minä pyydän uudelleen, että lähdet vaikka miettimään lapsen aamua ja lasket mitä lapsi sai päättää ja missä hän joutui tyytymään aikuisten päätökseen. Kuka päätti milloin herätään, mitä aamupalalla on tarjolla, mitä siitä syötiin, mitä puettiin päälle, mihin lähdettiin ja milloin jne.

Lasten pitää antaa päättää sopivan kokoisia asioita. Ensin pienempiä, sitten isompia. Lapsi pitää opettaa argumentoimaan omaa näkemystään ja antaa hänen saada pitää päänsä välillä. Pitää opettaa lempeästi kestämään pettymys, kun ei saa mitä haluaa. Pettymys on ihan luonnollista.

Tässä tilanteessa lääkkeen ottaminen oli iso asia, sellaisesta lapsi ei saa päättää. Probiootin voit antaa myöhemmin, ei siitä kannata jäädä tappelemaan.

Minusta sinun kannattaisi lukea ajatuksella jotain lastenkasvatuksen perusoppaita. Tuntuu että monet yksinkertaisetkin asiat ovat ihan kateissa.

Minusta on ihan tyhmää opettaa laspet tuhlareiksi, että otetaan vaan uusi mehu, kun tämä ei ollut hyvää ja uusi probioottiannos. Miksei ihmeessä lapsen kuulu oppia, että hän juo koska ei kuole siihen?

ap

Minäminäminä. Minkä kiven alta näitä itsekkäitä minävammaisia sikiää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Mies vastasi, ettei hänen maailmansa siihen kaadu.

Mun maailma kaatuu. Eli mies ei arvosta minua, vaan on täysin lasten puolella ja ilmeisesti pitää mua täysin paskana.

ap

Sulla on kyllä todella pahoja vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä. Mies sanoi ihan samaa, kuin minä tässä aiemmin. Se oli VAAN mehua. Saattaisi olla hyvä, että lapsi saa probiootin, mutta ei maailma siihen kaadu että ei saa.

Mies ymmärtää, että tämä oli vaan pikku asia johon ei kannata tarttua, eikä paisutella siitä isompaa kuin on. Kyse ei ole kiittämättömyydestä tai rakkaudesta vaan siitä että lapsi ei halunnut mehua.

Yritä seuraavassa vastaavassa tilanteessa antaa asian olla. nna lapsen ptiää päänsä ilman että suutut. Tai ainakin peitä suuttumuksesi.

Mutta eihän lapsi sitten ikinä opi, että ei hän voi kaikesta päättää. Tai no, ei voikaan, mutta ei lasten kuuluisi oikeastaan mistään päättää, minkä aikuinen katsoo heille hyväksi. Mutta en pysty pakottamaan. Sitten suutun :(

ap

Kyllä lasten pitää saada päättää. Päättämistä ei opi, jos ei saa päättää. Ei voi oppia, miten vaatia ja neuvotella itselleen parasta ratkaisua, jos ei sitä koskaan saa tehdä.

Minä pyydän uudelleen, että lähdet vaikka miettimään lapsen aamua ja lasket mitä lapsi sai päättää ja missä hän joutui tyytymään aikuisten päätökseen. Kuka päätti milloin herätään, mitä aamupalalla on tarjolla, mitä siitä syötiin, mitä puettiin päälle, mihin lähdettiin ja milloin jne.

Lasten pitää antaa päättää sopivan kokoisia asioita. Ensin pienempiä, sitten isompia. Lapsi pitää opettaa argumentoimaan omaa näkemystään ja antaa hänen saada pitää päänsä välillä. Pitää opettaa lempeästi kestämään pettymys, kun ei saa mitä haluaa. Pettymys on ihan luonnollista.

Tässä tilanteessa lääkkeen ottaminen oli iso asia, sellaisesta lapsi ei saa päättää. Probiootin voit antaa myöhemmin, ei siitä kannata jäädä tappelemaan.

Minusta sinun kannattaisi lukea ajatuksella jotain lastenkasvatuksen perusoppaita. Tuntuu että monet yksinkertaisetkin asiat ovat ihan kateissa.

Lapsi heräsi omia aikojaan (oli 10 aamu)

Lapsi päätti mitä syö aamupalalla, tai oikeammin, ettei oikeastaan syö (jotain ruskeita ja valkoisia pallomuroja, mies on suostunut niihin, minusta ei ikinä pitäis)

Lapsi päätti milloin pukeutuu ja yhdessä valitsimme vaatteet.

Lapsi suostui pukemaan kaulurin, vaikka eilen oli sitä mieltä, että never, en tiedä mikä oli käänänyt pään. Ehkä se, kun eilen sanoin, että koska sulla on korvatulehdus, niin kauluri on oltava. Tällaisessa 10 aamussa ei ole paljon mistä me aikuiset ois päätetty. Ihan mielellään lähti kouluun. Saa panna reppuun mukaan lelun, jos haluaa. Ei tuolta kielletä melkein mitään.

ap

Mitään järkeä ei miehen eikä lasten päähän saa taottua, miehen sukulaisnaiset onkin sellaisia 150-kiloisia valaita. Tervemenoa vaan meidänkin lapselle siihen muottiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap

Sinä sekoitat nyt asiat. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhempasi toimivat väärin, eikä se ollut sinun syysi. Kaikki ovat sitä mieltä, että sinä teet väärin, kun toistat saman lastesi kohdalla.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä, että yrität edes toimia toisin. Kaikki toivovat oikein, oikein kovasti, että onnistuisit.

Se mitä et suostu näkemään, on että maailmassa on paljon huonon lapsuuden eläneitä, jotka kuitenkin ovat osanneet katkaista kierteen ja olla parempia vanhempia. Ja seuraava sukupolvi on taas ollut pikkuisen parempi. On tosi kurjaa, jos sinä et siihen pysty. Näiden kirjoitusten perusteella moni on sitä mieltä, että et ehkä yritä tarpeeksi kovasti, et halua nähdä todellista ongelmaa.

No hei, kyllähän mä ymmärrän lapsiani enemmän, kuin minua ymmärrettiin, lisäksi meillä ei ole pääpaino kasvatuksessa siinä, että lapsi ymmärtää käyttäytyä niin, että vanhempi voi hyvin, vaan lapsia ymmärretään paljon enemmän, kuin itseäni ikinä. Miehelle kiitos siitä. Ymmärsin siis etsiä kumppanin tekemään tätä ja olen seurannut mitä mies teke ja oppinut jnkv siitä, mutta en tarpeeksi. Tunteet estävät ja tulevat väliin.

Jos tuo tilanne olisi mennyt minun lapsuuteni mukaan niin lapsen ois ollut pakko juoda se hedelmälihamehu, koska probiootteja ei tuhlata, eikä mehua, eikä vanhemman sanaa uhmata eikä omaa ajattelua tuossa kohtaa sallita. Mä sallin, mutta olin vihainen.

ap

Hyvä, että teillä on asiat paremmin kuin lapsuudenperheessä. Voit onnitella itseäsi siitä, että et toiminut niin kuin vanhempasi olisi tehnyt. Sitten voit miettiä, miten olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt vielä paremmin. Anna sen ärsyyntymisen mennä. Lapsi oli vaan päättänyt, että ei juo mehua ja hyvä niin.

Minusta tilanne ois mennyt vielä paremmin, jos lapsi ois tehnyt niin kuin mä sanon. Mutta on kyllä todella vaikea pakottaa. Sitten raivostun. Aivan turha sitä on yrittää peitellä. Miksi minun edes kuuluisi peitellä sitä miltä tuntuu?

ap

Minä kysyin, miten SINÄ olisit voinut toimia, niin että tilanne olisi mennyt paremmin. Se että lapsi vaan olisi juonut on vanhempiesi toimintatapa, ja yrität nyt rakentaa parempia. Mitä olisit voinut tehdä toisin? Vedä henkeä, rauhoitu ja mieti.

No siis en voi vastata, että mun ois kuulunut laittaa probiootti hedelmälihattomaan mehuun, koska vaikka se olisikin ratkaisu seuraavaan kertaan, niin ei ratkaise tuota tilannetta.

Lapsen piti ehtiä kouluun, aikaa houkutteluun ei ollut. Lapsen tuntien hän ei houkuttelulla päätään käännä. Tuskin uhkauksellakaan koska uhkasin jo, etti hän saa joululahjoja, jos ei juo mehua. Ei juonut.

Eli en kyllä keksi mitä olisin voinut tehdä toisn saadakseni lapsen juomaan mehun.

Olisin totta kai voinut ajatlla, että eihän sillä, mitä mä lapsen eteen teen ole mitään väliä, mutta kun en tapaa nostaa käsiä ilmaan, paitsi nyt nostan, haistakoon paska.

ap

Eli lopputuloksena, olisit vaan voinut antaa asian olla, suuttumatta ja jakelematta turhia uhkauksia (lapsi tiesi, että et ole tosissan. Tässä on toinen neuvo vanhemmuuteen, vältä uhkailua ja uhkaile vain asioilla, jotka voit oikeasti toteuttaa.) Olisit voinut olla tekemättä tapahtuneesta yhtään mitään sen merkityksellisempää, koska se oli vaan mehua.

Mieti nyt sitä, mikä ajoi sinua viemään tilanteen niin pitkälle? Miksi suutuit ja jaoit turhia uhkauksia? Lopputuloshan ei muuttunut. Tiesit jo etukäteen, että lapsi ei suostuttelemalla toimi, ja uhkauksetkin olivat poskettomia.

Miksi oli niin tärkeää saada lapsi juomaan itselleen epämiellyttävää mehua? Vastaus ei siis ole se, että probiootit estävät oksentamisen.

Koska lasten on opittava toimimaan kyselemättä.

ap

Ei meidän lapset tee melkein mitään vanhempien mieliksi. Miten he ikinä oppivat välittämään muista ihmisistä?

ap

Miehelle riittää vain se, että lapset toimivat asioissa omaksi mielekseen. Ihmettelen milloin heiltä vaaditaan muidenkin huomioimista. Onhan se tietenkin hyvä oppia minäkeskeiseksikin, mutta...

ap

Ja mä en ainakaan enää jaksa olla näiden huoltaja. Ei vaan jaksa. He niitä omaan napaansa tuijottajia ovat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Koska lasten on opittava toimimaan kyselemättä.

ap

Hyi helvetti, että ihminen voikin olla kammottava... Ihan järkyt kilarit jostain mehusta! Sulta pitäisi oikeasti ottaa lapset huostaan. Sun äijäs nimihän on jo tiedossa, lasu kai tässä on tehtävä! Ihan sairasta menoa...

Vituttaa kaikkien naamatkin

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lasten on opittava toimimaan kyselemättä.

ap

Hyi helvetti, että ihminen voikin olla kammottava... Ihan järkyt kilarit jostain mehusta! Sulta pitäisi oikeasti ottaa lapset huostaan. Sun äijäs nimihän on jo tiedossa, lasu kai tässä on tehtävä! Ihan sairasta menoa...

No mitä se lapsen mielipide tässä niin kuin auttoi?

ap

Miehen ois kuulunut vaatia (lämpimästi, mutta kun ei sanonut mitään!!!) mun tukena lasta ottamaan mehu, niin ei ois ihan näin paska olo. Mies ei välitä mun vanhemmuudesta paskaakaan.

ap