Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävin/ällöttävin seksinvonkaaja, jonka olet tavannut?
21.11.2016 |
Itselleni kävi vuosia sitten niin, että olin ystäväni kanssa baarissa ja ystäväni iski miehen, joka oli selvinpäin autolla. Menimme miehen kyydillä ystäväni luo ja ystäväni ja mies menivät makuuhuoneeseen hommailemaan. Jossakin vaiheessa tulivat sieltä pois ja kysyin mieheltä, voiko hän käyttää minua ABC:lla syömässä. Mies suostui ja lähdimme. Ystäväni meni nukkumaan.
Matkalla mies avautui minulle ja sanoi, että oli lähtenyt ystäväni mukaan vain siksi, että halusi oikeasti minua. Kehui kuinka kaunis olin ja tarjoutui ostamaan ruuan. Sanoin, että minun puolestani voit tarjota, mutta en aio silti suostua mihinkään, koska olen varattu (olin siis oikeasti varattu). Olin jo tuossa vaiheessa hieman järkyttynyt. Kun olin syönyt, pyysin miestä viemään minut ystäväni luo. Mies lähtikin ajamaan päinvastaiseen suuntaan (kotiinsa) ja puhui minulle koko ajan kuinka halusi minua ja sanoi yhdessä vaiheessa, että olisi valmis vaikka kuolemaan jos saisi edes kerran elämässään näin kaunista naista.
Tuossa vaiheessa aloin jo pelätä, että mies vie minut väkisin kotiinsa ja raiskaa. Selitin siis miehelle koko ajan, että olen varattu enkä suostu mihinkään. No, mies ajoi kotipihaansa ja aneli, että enkö voisi edes yhden kerran harrastaa seksiä hänen kanssaan. Jankutin koko ajan, että EI, en suostu, ja lopulta mies onneksi lähti viemään minua ystäväni luo. Kun pääsimme ystäväni pihaan ja olin nousemassa autosta, mies vielä väkisin yritti suudella. Häivyin nopeasti ja kiitin luojaa siitä, että pääsin miehestä eroon. Se vonkaaminen oli jotakin niin kamalaa, että ei ole sitä ennen tai sen jälkeen tapahtunut vastaavaa. Kun otetaan huomioon se, että hän pani ystävääni ja oli selvinpäin ja käyttäytyi noin, tuo oli oikeasti pelottavaa.
Kommentit (283)
Eksä "lopetti vonkaamisen" suuttunena kun en jaksanut töiden, kotitöiden, lasten ja koiranhoidon jälkeen harrastaa seksiä hänen kanssaan joka ilta. Niinpä hän aina päivän murjotettuaan yksin koneella pornoa ja seksikeskustelupalstoja selaillen illalla sitten sohvannurkasta etsi katseeni ja nykäisi päätään makkarin suuntaan. Ei vongannut ei :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi monta kertaa on käynyt niin että baarissa olen tavannut jonkun mukavan oloisen miehen. Kun olen lähdössä kotiin niin alkaa jankutus että voiko saattaa. Olen sitten suostunut mutta aina sanonut ettei siitä sitten seuraa MITÄÄN muuta enkä päästä kotiini. No kas kummaa kun päästään alaovelle niin alkaa se vonkaus että päästä nyt sisälle pliiiiis..... Mikä ihme miehiä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Tosi monta kertaa on käynyt niin että baarissa olen tavannut jonkun mukavan oloisen miehen. Kun olen lähdössä kotiin niin alkaa jankutus että voiko saattaa. Olen sitten suostunut mutta aina sanonut ettei siitä sitten seuraa MITÄÄN muuta enkä päästä kotiini. No kas kummaa kun päästään alaovelle niin alkaa se vonkaus että päästä nyt sisälle pliiiiis..... Mikä ihme miehiä vaivaa?
Siis tosi törkeää! Mulle kävi melkein sama viime viikonloppuna. Ensiksi joku random tyyppi tarjosi koko illan juotavaa, sitten halusi saattaa ja maksoi taksin. Sitten sanoin heippa ja yötä. Ja kundi alkaa jotain vongata! Ihme tyyppi, kun ei tajuu, että ei vaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kerran nuorena lähdin baarista opiskelijanaisen luo jatkoille. Olin aika kännissä ja nukahdin lähes heti, kun olimme päässeet kämpille. Jossain vaiheessa aamuyötä heräsin kuitenkin siihen, että joku hieroo haarojani. Yllätys oli vielä suurempi, kun huomasin, että tämän tekee nainen, jota en ollut ikinä nähnytkään. Ihmettelin, että mitä helv..... ja sain kuulla, että tämä nainen oli baarituttavan kämppis. Ei siinä seksi siinä vaiheessa paljon kiinnostanut varsinkaan tämän kyseisen naisen kanssa, joten lähdin kotiin.
Olisit pistäny syytteen vireille. Vähän juttua iltasanomiin ahdistelusta tuomituista naisista, niin oppisivat ehkä olemaan. Harva haluaa saada nimeään siihen rekisteriin.
Ei tapahtunut minulle, vaan kaverille. Kaverini A ja B olivat baarissa. A oli varattu ja B sinkku. A oli mukana wingaamassa, kun etsivät seuraa b:lle. Naiskaksikko löytyikin ja iltaa jatkettiin a:n kämpille. Toinen nainen oli selvästi kiinnostunut B:stä. A oli kertonut olevansa varattu. No pienessä kämpässä B hommaili naisen kanssa sohvalla ja A kävi sänkyynsä vierellään tämä toinen nainen. Kuitenkin nainen yritti koko ajan lähennellä ja uittaa kättä A:n housuihin. Hän siirsi naisen kättä jatkuvasti pois ja sanoi että ei käy. Lopulta nainen kilahti että "ei oo reilua että mun kaveri pääsee panemaan ja mä joudun tässä vieressä kattomaan". Sitten hän lähti vihaisena kävelemään kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihava kaverini (mies) sekä hänen vielä lihavampi lesbokaverinsa saartoivat minut parvekkeella ja yrittivät kovakouraisesti ja päällekäyvästi alkaa suudella minua. Ja onnistuivatkin. Vonkasivat vielä tuon jälkeen useasti. Ällötti vietävästi.
Anteeksi, mutta nauroin tälle.
Olin sammunt bileissä makuuhuoneen sänkyyn, kun minuun ihastunut nainen yritti saada minut hereille ja seksiä. Kaverit kertoi, että oli hinkannut minua vasten kuin tankotanssija. Ratsasti jalan päällä ja hieroi itseään sitä vasten. Oli kuulemma myös nuollut naamaani. No, minä nukuin.
T: Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-vaimoni. Yhden kerran ajauduttiin sänkyyn noin vuosi eron jälkeen ja tämän jälkeen hän yksipuolisesti päätti meidän aloittavan vakituisen panosuhteen. Joka päivä alkoi tulla puhelimeen viestejä että tapaisimmeko illalla jotta saadaan paineet pois yms. Ärsyttävintä siinä oli se tekopyhyys. Hänen mielestään yhden yön suhteidein harrastajat olivat "h**ria" ja itsetyydytyksen harrastajat "säälittäviä ru**kareita" mutta tuo jatkuva seksin vonkaaminen exältä oli ihan normaalia toimintaa.
Kaikenlaista on vastaan tullut, mutta tämä jäänyt mieleen yhtenä pahimmista..
Vähän yli parikymppisenä baarissa. Hauskaa oli.. Kunnes tuli pilkku.
Istuttiin vielä hetki pyödässä ystäväni kanssa, ja odoteltiin pahimman ruuhkan purkautumista narikasta. Tässä vaiheessa pöytään purjehtii sellainen reilu 40-45 v tukevassa humalassa (räkäkänni) oleva mies. Alkaa siinä sitten selittämään, kuinka on katsellut koko illan meitä. Mitäs siihen sitten, kuin vaivaantunutta hymähtelyä ja samalla päätettiinkin nousta jo narikkaa kohti..
Päästiin lähemmäs narikkaa ja tuota äijäkään ei siinä perässä näkynyt. Vessat olivat narikan lähellä ja ystäväni päätti käydä siellä vielä ennen lähtöä.
Kun ystävä pääsi vessaan, niin jo kuului tuon känniäijän örähtelu mun takaa.
"Voidaanko lähtee jatkoille?" -Ei
"Eikö nyt voitais, kun koko illan oon katellu?"- Ei
"Miks ei voida, kyllä kaikki seuraa hakee.. "*jotain örinää seassa -Ei, oon varattu (sitä olin, ja ajattelin jos sillä loppuis juttu)
*tästä alkoi kiroaminen "No mitä *kirosanoja sitten tänne tuut??!!!, Tolleen tyrkyttää ittees!!?"- ?!
"Mitä säkin itestäs luulet?!" *seurasi useita solvauksia
Tuossa vaiheessa lähdin hivuttautumaan sinne narikan näköpiiriin vaikka ystävä ei vielä ollut vessasta tullut. Äijä tulee perässä.
"Tiedätsä, että mä tunnen porukkaa!" - Niinkuin mitä varten?
"No tollasia" *solvausta
Tässä vaiheessa alkoi palaa hermo kunnolla, ja pelkokin väistyi hieman. Kysyin että mitä, parikymppistä mimmiä varten, joka ei varattuna tai vapaana halua lähteä täysin vieraan ihmisen mukaan baarista?!! Että ihanko tosiaan sellaista porukkaa tuntee!?
Äijä örisee taas jotakin, kunnes...
"Mut etkö nyt tän kerran voisi......"
Tuossa vaiheessa olin jo narikan kohdalla ja ystäväkin siihen tupsahti.
Äkkiä takit messiin ja pihalle ja siitä todella reippaalla vauhdilla pois.
Mikä ihme ihmisiä joskus vaivaa? Että jos ei irtoa, ladellaan solvauksia.. Ja tämä äijä vielä senkin jälkeen heitti tuon "etkö nyt voisi?". Siis, mitä ihmettä?! Mitään merkkiä yhtään mistään en tuolle antanut, en ollut edes huomannut koko tyyppiä illan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa syy miksen suostu olemaan miesten kanssa tekemisissä. Ainoastaan sukulaisten kanssa olen kontaktissa. Mies ruinaa seksiä loukkaamalla mutta sitä saadessaan huorittelee ja halventaa. Tai itse asiassa halventaa myös kun ei saa.
Ei käy sääliksi tämän sukupuolen suhteettomuutta tai yksinäisyyttä. Olette vaarallisia ja kieroutuneita.
Olen samaa mieltä.
Olen menettänyt kaiken kunnioitukseni ja luottamukseni miehiin aivan kokonaan.
Olen tekemisissä vain sukulaisteni kanssa.
Naisilla on on todella syvällä se doktriini että he ovat miesten esineitä( ja miehillä eri toten) Kaikki eivät osaa kyseenalaistaa tuota asiaa, koska niin on aina ollut.
Ei siitä miten asiat ovat, suoraan voi johtaa sitä miten asioiden kuuluisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten turkulainen teologianopiskelijatyttö kertoi että hän luki tenttiin Aurajoen rannalla. Joku jätkä tuli siihen juttelemaan. He jutteli aikansa ja sitten poika kysyi jos hän antaa. Tyttö sanoi ettei anna ja selitti että se johtuu siitä että hän on uskossa. Poika siihen No otatko suihin.
Työkaverini.
Olen 30-v nainen ja tämä mies on 25 vuotta vanhempi. Alkoi vaivihkaa vuosi pari sitten kaveerata, enkä tajunnut että kyse olisi ollut sen kummemmasta. Olihan mies naimisissa. Tarjosi apuaan aina vähän väliä, juttuun kuin juttuun. Sitten alkoi tulla rakkauden tunnustuksia, niin facebookissa kuin kasvotusten. Tyrmäsin miehen ystävällisesti, mutta tiukasti. Mies jatkoi ja jatkoi. "Tiedän etten tule sua koskaan saamaan mutta ehkä seuraavassa elämässä.." "Jos vain antaisit tilaisuuden, tekisimme toisemme hulluiksi sängyssä muutamassa minuutissa.." "En ole koskaan halunnut ketään näin paljon". SIIS ÄLLÖTYS!!! Ja itkee viesteissä kuinka vaimo ei anna mitään läheisyyttä enää. Pari vuotta pommitti aika ajoin säälittävillä viesteillään. Aina itsesäälisiä "Tiedän ette mulla ole toivoakaan mutta.." lopulta marssin tyypin pomon juttusille ja tein valituksen seksuaalisesta häirinnästä.
Mies oli ollut aivan silmät suurena puhuttelussa, sanonut ensin että olemme vain ystäviä ja minä olen vain käsittänyt asian väärin. Kun pomonsa oli näyttänyt pinkan miehen tulostettuja vonkausviestejä, miehen takki oli kääntynyt ja itseasiassa minä olinkin se ahdistelija. Viestit oli jotenkin manipuloituja jne. Mies intti viimeiseen asti olevansa syytön ja vaatie ttä minun pitäisi saada varoitus häirinnästä. Tämänkin puhuttelun jälkeen mies jatkoi viestittelyä, nyt aggressiivisempaan ja vittuilevampaan sävyyn. Listasi asioita jotia oli tehnyt vuokseni (joista en ollut tietoinen) ja kuinka olin antanut hänen elää suotta toivossa jne jne. Viestit oli selvästi kirjotettu kolmannen osapuolen silmille eikä minulle, nniissä todisteltiin kuinka minä olin oikeasti hullu ja mies ollut vain huomaavainen ja ystävällinen ja ei ollut ikinä tarkoittanut mitään pahaa jne jne jne. Ihan sairasta vakuuttelua jollekkin siitä kuinka hänellä oli syynsä ja oikeus ja kuinka hänen viestinsä on väärinymmärretty. Ja vielä jaksoi viestien perään laittaa että vaikka olin kohdellut häntä nyt näin väärin niin silti jos haluan niiin hän on aina valmis auttamaan.
Miehelle annettiin lopulta ehdoksi sille,ettei häntä potkittu pihalle kokonaan, ettei sa olla minuun missään yhteydessä. Edelleen mies väittää minun väärentäneen (!!) hänen viestejään ja että minä olen ahdistellut häntä mutta hän ei suvereenisen kilttinä ihmisenä halua minulle ongelmia koska "sinulla on niitä jo riittävästi".
Edelleen olemme samassa työpaikassa ja aina kun törmäämme, mies käyttäytyy kuin loukkaantunut koiranpentu. Huokailee, tuijottaa, laahustaa kuin loukkaantunut eläin ja tuijottaa intensiivisesti minua.Tiedän että mies saisi potkut jos niin haluaisin, mutta koen että siinä vaiheessa jos saisi kenkää, hänellä ei olisi mitään syytä käyttäytyä ihmisiksi vaan voisi alkaa piinata mua toden teolla.
Mietin usein että kertoisin miehen vaimolle, mutta edelleen, itsekkyys vie voiton siinä suhteessa että yritän päästä mahd. vähällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini.
Olen 30-v nainen ja tämä mies on 25 vuotta vanhempi. Alkoi vaivihkaa vuosi pari sitten kaveerata, enkä tajunnut että kyse olisi ollut sen kummemmasta. Olihan mies naimisissa. Tarjosi apuaan aina vähän väliä, juttuun kuin juttuun. Sitten alkoi tulla rakkauden tunnustuksia, niin facebookissa kuin kasvotusten. Tyrmäsin miehen ystävällisesti, mutta tiukasti. Mies jatkoi ja jatkoi. "Tiedän etten tule sua koskaan saamaan mutta ehkä seuraavassa elämässä.." "Jos vain antaisit tilaisuuden, tekisimme toisemme hulluiksi sängyssä muutamassa minuutissa.." "En ole koskaan halunnut ketään näin paljon". SIIS ÄLLÖTYS!!! Ja itkee viesteissä kuinka vaimo ei anna mitään läheisyyttä enää. Pari vuotta pommitti aika ajoin säälittävillä viesteillään. Aina itsesäälisiä "Tiedän ette mulla ole toivoakaan mutta.." lopulta marssin tyypin pomon juttusille ja tein valituksen seksuaalisesta häirinnästä.
Mies oli ollut aivan silmät suurena puhuttelussa, sanonut ensin että olemme vain ystäviä ja minä olen vain käsittänyt asian väärin. Kun pomonsa oli näyttänyt pinkan miehen tulostettuja vonkausviestejä, miehen takki oli kääntynyt ja itseasiassa minä olinkin se ahdistelija. Viestit oli jotenkin manipuloituja jne. Mies intti viimeiseen asti olevansa syytön ja vaatie ttä minun pitäisi saada varoitus häirinnästä. Tämänkin puhuttelun jälkeen mies jatkoi viestittelyä, nyt aggressiivisempaan ja vittuilevampaan sävyyn. Listasi asioita jotia oli tehnyt vuokseni (joista en ollut tietoinen) ja kuinka olin antanut hänen elää suotta toivossa jne jne. Viestit oli selvästi kirjotettu kolmannen osapuolen silmille eikä minulle, nniissä todisteltiin kuinka minä olin oikeasti hullu ja mies ollut vain huomaavainen ja ystävällinen ja ei ollut ikinä tarkoittanut mitään pahaa jne jne jne. Ihan sairasta vakuuttelua jollekkin siitä kuinka hänellä oli syynsä ja oikeus ja kuinka hänen viestinsä on väärinymmärretty. Ja vielä jaksoi viestien perään laittaa että vaikka olin kohdellut häntä nyt näin väärin niin silti jos haluan niiin hän on aina valmis auttamaan.
Miehelle annettiin lopulta ehdoksi sille,ettei häntä potkittu pihalle kokonaan, ettei sa olla minuun missään yhteydessä. Edelleen mies väittää minun väärentäneen (!!) hänen viestejään ja että minä olen ahdistellut häntä mutta hän ei suvereenisen kilttinä ihmisenä halua minulle ongelmia koska "sinulla on niitä jo riittävästi".
Edelleen olemme samassa työpaikassa ja aina kun törmäämme, mies käyttäytyy kuin loukkaantunut koiranpentu. Huokailee, tuijottaa, laahustaa kuin loukkaantunut eläin ja tuijottaa intensiivisesti minua.Tiedän että mies saisi potkut jos niin haluaisin, mutta koen että siinä vaiheessa jos saisi kenkää, hänellä ei olisi mitään syytä käyttäytyä ihmisiksi vaan voisi alkaa piinata mua toden teolla.
Mietin usein että kertoisin miehen vaimolle, mutta edelleen, itsekkyys vie voiton siinä suhteessa että yritän päästä mahd. vähällä.
Huh... Varmasti inhottavaa olla töissä tuollaisen idiootin kanssa. Minä olisin ehkä kertonut vaimolle kuitenkin. Olisi äijällä ollut yhtä helvettiä sekä kotona että töissä :D
Mun eksä oli ihan hirveä :D Ensimmäinen suhde niin en osannut ajoissa huomata kuinka sekopää kyseessä.
Oli vonkaamassa seksiä oikeesti ihan jatkuvasti, monta kertaa päivässä, ja suuttui kun yritin hyvässä hengessä selittää että mun halut ei oo ihan noin kovat. Yhdestäkin kieltäytymisestä seurasi parhaimmillaan päivien mökötys.
Olin kerran pahassa oksennustaudissa. Tauti oli kestänyt n. 24h ja oksentelua ei enään ollut mutta luonnollisesti olo oli kamala ja nuutunut. Mies pyysi luokseen yöksi siinä iltasella, nukkumaanmenoaikoihin. (ei asuttu yhdessä) ja sanoin, että olen todella väsynyt ja kipeä joten voisin vaan nyt nukkua, puhumattakaan siitä
että tauti varmaan tarttuu. Mies jankutti ja jankutti että haluaa viereeni nukkumaan, ja sanoi, että on ihan ok että nukutaan vaan eikä haittaa ettei minusta ole seuraa.
Jostain kumman syystä sitten suostuin ja menin. Miehelle päästyäni juteltiin niitä näitä ja asetuin tavalliseen tapaan sängylle nukkumaan ja toivotin hyvät yöt ja odotin että tulisi sitten viereen niinkun oli halunnut.
Alkoikin kamala puhina ja huoneen ympäri ravaaminen, ja dramaattinen ulos huoneesta ovi paiskaten kiinni - takaisin sisään ralli. Kysyin mikä on, ei kuulema v*ttu yhtään mikään. Tajusin jossain vaiheessa että ongelma on siis se että ei harrastettu seksiä, ja tämän antoi mieskin rivien välistä ymmärtää. Ravaamista ja puhinaa ja syytöksiä "olisihan se nyt kiva jotain yhdessä tehdä" "no olisihan se kiva että naisesta jotain seuraa olisi" "ei väkisin, jos ei seura kelpaa" jne. Tosiaan oltiin oltu yhdessä n. 3 vuotta, nähtiin päivittäin, olin harvoin kipeä, plus olin tehnyt erittäin selväksi että minusta ei nyt seuraa ole. Niin ja mökötti asiasta toki pari päivää. :D
Hullua ajatella, että tollaiseen tyyppiin tuhlasi vuosia. Näitä tarinoita olis vaikka millä mitalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini.
Olen 30-v nainen ja tämä mies on 25 vuotta vanhempi. Alkoi vaivihkaa vuosi pari sitten kaveerata, enkä tajunnut että kyse olisi ollut sen kummemmasta. Olihan mies naimisissa. Tarjosi apuaan aina vähän väliä, juttuun kuin juttuun. Sitten alkoi tulla rakkauden tunnustuksia, niin facebookissa kuin kasvotusten. Tyrmäsin miehen ystävällisesti, mutta tiukasti. Mies jatkoi ja jatkoi. "Tiedän etten tule sua koskaan saamaan mutta ehkä seuraavassa elämässä.." "Jos vain antaisit tilaisuuden, tekisimme toisemme hulluiksi sängyssä muutamassa minuutissa.." "En ole koskaan halunnut ketään näin paljon". SIIS ÄLLÖTYS!!! Ja itkee viesteissä kuinka vaimo ei anna mitään läheisyyttä enää. Pari vuotta pommitti aika ajoin säälittävillä viesteillään. Aina itsesäälisiä "Tiedän ette mulla ole toivoakaan mutta.." lopulta marssin tyypin pomon juttusille ja tein valituksen seksuaalisesta häirinnästä.
Mies oli ollut aivan silmät suurena puhuttelussa, sanonut ensin että olemme vain ystäviä ja minä olen vain käsittänyt asian väärin. Kun pomonsa oli näyttänyt pinkan miehen tulostettuja vonkausviestejä, miehen takki oli kääntynyt ja itseasiassa minä olinkin se ahdistelija. Viestit oli jotenkin manipuloituja jne. Mies intti viimeiseen asti olevansa syytön ja vaatie ttä minun pitäisi saada varoitus häirinnästä. Tämänkin puhuttelun jälkeen mies jatkoi viestittelyä, nyt aggressiivisempaan ja vittuilevampaan sävyyn. Listasi asioita jotia oli tehnyt vuokseni (joista en ollut tietoinen) ja kuinka olin antanut hänen elää suotta toivossa jne jne. Viestit oli selvästi kirjotettu kolmannen osapuolen silmille eikä minulle, nniissä todisteltiin kuinka minä olin oikeasti hullu ja mies ollut vain huomaavainen ja ystävällinen ja ei ollut ikinä tarkoittanut mitään pahaa jne jne jne. Ihan sairasta vakuuttelua jollekkin siitä kuinka hänellä oli syynsä ja oikeus ja kuinka hänen viestinsä on väärinymmärretty. Ja vielä jaksoi viestien perään laittaa että vaikka olin kohdellut häntä nyt näin väärin niin silti jos haluan niiin hän on aina valmis auttamaan.
Miehelle annettiin lopulta ehdoksi sille,ettei häntä potkittu pihalle kokonaan, ettei sa olla minuun missään yhteydessä. Edelleen mies väittää minun väärentäneen (!!) hänen viestejään ja että minä olen ahdistellut häntä mutta hän ei suvereenisen kilttinä ihmisenä halua minulle ongelmia koska "sinulla on niitä jo riittävästi".
Edelleen olemme samassa työpaikassa ja aina kun törmäämme, mies käyttäytyy kuin loukkaantunut koiranpentu. Huokailee, tuijottaa, laahustaa kuin loukkaantunut eläin ja tuijottaa intensiivisesti minua.Tiedän että mies saisi potkut jos niin haluaisin, mutta koen että siinä vaiheessa jos saisi kenkää, hänellä ei olisi mitään syytä käyttäytyä ihmisiksi vaan voisi alkaa piinata mua toden teolla.
Mietin usein että kertoisin miehen vaimolle, mutta edelleen, itsekkyys vie voiton siinä suhteessa että yritän päästä mahd. vähällä.
Huh... Varmasti inhottavaa olla töissä tuollaisen idiootin kanssa. Minä olisin ehkä kertonut vaimolle kuitenkin. Olisi äijällä ollut yhtä helvettiä sekä kotona että töissä :D
joo, "kun et usko mun puhetta, niin aattelin koittaa, josko uskot vaimosi puhetta." Ja käännät selkäsi, kun se tulee inisemään siihen.
Tietysti voit uhkailla vaimolle kertomisella, ja katsoa, onko sillä ensin toivottu vaikutus.
Vierailija kirjoitti:
Osallistuin hengelliseen retriittiin, jossa osallistujat nukkuivat samassa isossa tilassa lattialla. Keskellä yötä herään siihen, että jonkun käsi sivelee haarojani ja vieras äijä on vetänyt minut lusikkaan. Kun hän huomaa että olen hereillä alkaa kauhea vonkaus, pliis voidaanko, olet niin uskomattoman kaunis ja blaa blaa. Riuhdon itseni irti, potkaisen äijää munille ja vaihdoin paikkaa. En saa tietenkään loppuyönä unta ja aamun koittaessa jätin koko retriitin. Kaikista hirveintä oli etten uskaltanut tai jostain syystä halunnut kertoa asiattomasta käytöksestä kenellekään..
O.Y.?
Varmaan se ällöin kokemus oli kun pari vuotta takaperin olin ystäväporukalla baarissa. Kuskina oli jätkä jota en erityisemmin tuntenut, mutta tuntui sillon baariin kuskatessa mukavalta. Lupas ottaa kuskaamisesta vaan jonkun pari euroa ni mikäpä siinä.
Takastulomatkalla sitten olin viimeinen autossa, kun jätkä kääntyy mua kohti ja naurahtaen sanoo tyyliin "Voisin kyllä mielummin ottaa sitten maksun luonnossa." Naurahdan vähän ku ajattelen että se vitsailee. Hetki on hiljasta ennen kuin se toteaa "Oikeesti kyllä haluaisin sua." Siinä vaiheessa nousee niskakarvat pystyyn ja kiusaantuneesti sanon että en ole kiinnostunut. Hetken päästä tulee käsi reidelle ja nostan sen välittömästi pois. Sit kun pihaan päästään jätkä vielä kerran alkaa "Ootko varma ettet haluais että tuun sisälle sun kanssa?"
Sanoin että ei ole tervetullu ja puolijuoksua sisälle. Herätin sitten kämppiksen ja yhdessä istuttiin sitten loppuyö kun pelkäsin että jätkä tulee ikkunasta sisälle tai jotain.
Seuraavana päivänä tuli sit viesti et "Hei et muistanu maksaa mulle eilen sitä kahta euroa." :D
Juu-u, pistin kolikon menemään kaverin kautta :D
Tuota en ymmärrä että vonkaaja suuttuu jos toinen kieltäytyy. Oli mies tai nainen kyseessä. Ei se suuttuminen ainakaan osakkeita nosta...
Tapahtui Jyväskylässa 80luvulla
Mun luokkalainen yläastepoika oli kaverinsa kanssa istumassa penkillä bussiaseman ulkopuolella. Joku tyyppi tuli siihen Saatte pojat kympin jos lähdette runkulle nurkan taakse