Ei olla oikea pariskunta, kun ei olla naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Et näköjään ymmärrä. Olivat 31v yhdessä ja liitto loppui isän kuolemaan.

Ja avioliitto olisi muuttanut asiaa miten? Tarkoitatko, että avoleski oli köyhä ja te kehtasitte häätää hänet isän omistamasta asunnosta?

Se voi olla pakko häätää, esim. jos asunto pitää myydä perintöverojen takia.  Aina ei ole varaa olla hyväntekijä vaikka haluaisikin. Ja vähän kyllä epäilen antaisitko sinäkään isäsi avolesken asua omistamassasi asunnossa noin vaan. Ja onhan tuossa avoleski myös itse tehnyt valintansa ja ottanut riskin, asunut vain toisen omistamassa asunnossa avopuolisona ja tavallaan jättäytynyt perikunnan armoille. Riski ei tällä kertaa kannattanut. Ehkä sitä asiaa olis pitänyt miettiä aiemmin, eikä nyt syytellä perikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Et näköjään ymmärrä. Olivat 31v yhdessä ja liitto loppui isän kuolemaan.

Ja avioliitto olisi muuttanut asiaa miten? Tarkoitatko, että avoleski oli köyhä ja te kehtasitte häätää hänet isän omistamasta asunnosta?

Se voi olla pakko häätää, esim. jos asunto pitää myydä perintöverojen takia.  Aina ei ole varaa olla hyväntekijä vaikka haluaisikin. Ja vähän kyllä epäilen antaisitko sinäkään isäsi avolesken asua omistamassasi asunnossa noin vaan. Ja onhan tuossa avoleski myös itse tehnyt valintansa ja ottanut riskin, asunut vain toisen omistamassa asunnossa avopuolisona ja tavallaan jättäytynyt perikunnan armoille. Riski ei tällä kertaa kannattanut. Ehkä sitä asiaa olis pitänyt miettiä aiemmin, eikä nyt syytellä perikuntaa.

Se oli juurikin näin, perintöverojen lisäksi tosin muutakin velkaa. Ja kun ollaan juuri kotiuduttu käräjäoikeudesta (joka voitettiin), niin mietin, että sen sijaan, että tämä kyseinen ihmisperse oli se sadun klassinen paha äitipuoli, niin kun olisi aikoinaan ollut vähän ystävällisyyttä meitä kohtaan, niin asioita olisi ihan toisella tolalla yritetty edes sopia, että mites nyt nämä hoidetaan. Akka kyllä teki ihan itse helpoksi sitten sen "pihalle ajon" loppuviimeksi vaikka hetki mietittiin tosissaan sitäkin, että ostetaan loppurahoilla hälle ihan toinen asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliittoa kiihkeästi puolustavat naiset ovat yleensä niitä, joiden kanssa mies ei ole suostunut menemään naimisiin. Eli näitä "katotaan nyt joku vuosi ehkä". Kun ei mies kosi, niin pakkohan sitä on yrittää halveksia naimisissa olevia ja huutaa, että minä en arvosta avioliittoa ja en missään nimessä halua naimisiin, suhteemme on vakaampi kuin naimisissa olevien.

Hei älä viiti, ei se noin mene. Meillä nimenomaan mies on se, joka haluaa mennä naimisiin, koska perinteet ja koska eri asia kuin avoliitto tai jotain.

Itse en halua häitä ja vieläkin vähemmän sormukset, en pidä niistä ja rumia miehillä.

Eksäkin kosi vaikka olin tehnyt selväksi, että mitkään 19vee puolteinikihlat ei kiinnosta vaikka yhdessä asuttiinkin.

Et todellakaan ole kypsä naimisiin, jos avioliitto on sinulle häät ja sormukset.

En minä niin sanonut. Naimisiin voisin mennä 6-10 vuoden päästä, mutta en halua sormuksia tai häitä. Kieltämättä ahdistaa jo nyt, että joutuu sukulaisille sitten varmaan selitellä, että miksi häitä ei juhlita ja miksi en sormuksia halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliittoa kiihkeästi puolustavat naiset ovat yleensä niitä, joiden kanssa mies ei ole suostunut menemään naimisiin. Eli näitä "katotaan nyt joku vuosi ehkä". Kun ei mies kosi, niin pakkohan sitä on yrittää halveksia naimisissa olevia ja huutaa, että minä en arvosta avioliittoa ja en missään nimessä halua naimisiin, suhteemme on vakaampi kuin naimisissa olevien.

Hei älä viiti, ei se noin mene. Meillä nimenomaan mies on se, joka haluaa mennä naimisiin, koska perinteet ja koska eri asia kuin avoliitto tai jotain.

Itse en halua häitä ja vieläkin vähemmän sormukset, en pidä niistä ja rumia miehillä.

Eksäkin kosi vaikka olin tehnyt selväksi, että mitkään 19vee puolteinikihlat ei kiinnosta vaikka yhdessä asuttiinkin.

Et todellakaan ole kypsä naimisiin, jos avioliitto on sinulle häät ja sormukset.

En minä niin sanonut. Naimisiin voisin mennä 6-10 vuoden päästä, mutta en halua sormuksia tai häitä. Kieltämättä ahdistaa jo nyt, että joutuu sukulaisille sitten varmaan selitellä, että miksi häitä ei juhlita ja miksi en sormuksia halua.

Me mentiin naimisiin niin, että siitä ei kerrottu kenellekään sukulaiselle tai kaverille mitään. Seuraavana päivänä kävimme vanhempien luona ja sitten minä laitoin ystävilleni tekstarit. Kyllähän se jonkin verran nikottelua aiheutti, mutta ei siitä sen kummemmin ole kuulunut. Paitsi yksi miehen täti, joka tilaisuuden tullen kertoo, millaiset on "oikeat häät". Ihan sama, olen edelleen tyytyväinen siihen, miten vihkimisen hoidimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Muuten oikein, mutta mies kuoli.

Toisaalta jos vaimo olisi ollut varakkaampi, eikä keskinäistä testamenttia ole, vaimo menettäisi osan omasta omaisuudestaan miehen lapsille, jos olisivat olleet naimisissa. Että ei nämäkään asiat niin yksinkertaisia ole.

Miten tätä voi alapeukuttaa? Eikö kukaan ole kuullut varakkaista vaimoista?

Minä ainakn alapeukutin sitä siksi, että se ei pidä paikkaansa. Jos vaimo on varakkaampi kuin mies ja mies kuolee, ei vaimon tarvitse antaa omasta omaisuudestaan senttiäkään miehen perilliselle. Hänen pitää vain perunkirjoituksessa ilmoittaa, että hän ei halua maksaa tasinkoa perillisille.

Tietenkin sama pätee myös silloin, kun mies on varakkaampi ja hänen vaimonsa kuolee.

Jos ei ole avioehtoa, eikä keskinäistä testamenttia niin ei ole kyse siitä, että mitä vaimo antaa ja mitä ei. Puolet omaisuudesta on silloin miehen ja menee miehen perillisille ihan ilman antamista. .

Jos nyt kuolinpesästä puhutaan, niin ei ole.  Sillä on merkitystä, kenen nimissä mikäkin omaisuus on.  Jos kaikki on lesken nimissä, hän saa sen kaiken pitää, eikä hänen tarvitse siitä rintaperillisille mitään luovuttaa.  

Jos olisi toisin päin, eli valtaosa omaisuudesta olisi ollut kuolleen puolison nimissä, leski saisi siitä ns. tasinkona niin paljon, että omaisuusjako 50-50 kuolleen ja lesken välillä toteutuu, ja kuolleen osuus jaetaan sitten perillisten kesken.  Tällöinkin avioleski saa pitää hallinnassaan parin yhteisen asunnon irtaimistoon omalla ilmoituksellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliittoa kiihkeästi puolustavat naiset ovat yleensä niitä, joiden kanssa mies ei ole suostunut menemään naimisiin. Eli näitä "katotaan nyt joku vuosi ehkä". Kun ei mies kosi, niin pakkohan sitä on yrittää halveksia naimisissa olevia ja huutaa, että minä en arvosta avioliittoa ja en missään nimessä halua naimisiin, suhteemme on vakaampi kuin naimisissa olevien.

Hei älä viiti, ei se noin mene. Meillä nimenomaan mies on se, joka haluaa mennä naimisiin, koska perinteet ja koska eri asia kuin avoliitto tai jotain.

Itse en halua häitä ja vieläkin vähemmän sormukset, en pidä niistä ja rumia miehillä.

Eksäkin kosi vaikka olin tehnyt selväksi, että mitkään 19vee puolteinikihlat ei kiinnosta vaikka yhdessä asuttiinkin.

Et todellakaan ole kypsä naimisiin, jos avioliitto on sinulle häät ja sormukset.

En minä niin sanonut. Naimisiin voisin mennä 6-10 vuoden päästä, mutta en halua sormuksia tai häitä. Kieltämättä ahdistaa jo nyt, että joutuu sukulaisille sitten varmaan selitellä, että miksi häitä ei juhlita ja miksi en sormuksia halua.

Me mentiin naimisiin niin, että siitä ei kerrottu kenellekään sukulaiselle tai kaverille mitään. Seuraavana päivänä kävimme vanhempien luona ja sitten minä laitoin ystävilleni tekstarit. Kyllähän se jonkin verran nikottelua aiheutti, mutta ei siitä sen kummemmin ole kuulunut. Paitsi yksi miehen täti, joka tilaisuuden tullen kertoo, millaiset on "oikeat häät". Ihan sama, olen edelleen tyytyväinen siihen, miten vihkimisen hoidimme.

Me kerrottiin 5 pv ennen. Ja vieraita tuli paikalle 25 kpl. Ihan oli kirkkohäät silti.

Edelleen ollaan onnellisesti yhdessä, 19v. Uskonkin, että sellaiset krumaluuriprinsessahäät on vaan morsianta varten ja sitten ne liitot ei kestäkään. Eikä muuten ole edes sormusta sormessa mulla.

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta monet näistä avioliiton väheksyjistä ovat niitä naisia, jotka elävät pitkässä avosuhteessa ja haluaisivat kyllä naimisiin, mutta mies ei halua. Sitten yritetään todistella kovaan ääneen itselleen ja muille, että ovat oikeasti paljon sitoutuneempia kuin avioliitossa elävät.

Me ainakin olemme menossa naimisiin, koska rakastamme toisiamme, haluamme elää yhdessä, haluamme perheelle yhteisen sukunimen, lapsien syntyvän avioliittoon ja ihan jo koska arvostamme avioliittoa perinteenä ja instituutiona. Näiden lisäksi tulevat vielä taloudelliset ja juridiset hyödyt.

Olemme muuten avioituessamme tunteneet hieman yli kaksi vuotta, mutta olemmekin aikuisia ihmisiä, jotka eivät tarvitse oikean suhteen löytäessään vuosikausien miettimistä ja odottelua siitä, ollaanko tässä nyt varmasti tosissaan.

Mies kosi kahden vuoden seurustelun jälkeen, mutta sanoin ei. Edelleen ollaan yhdessä (7 vuosi menossa). Sovittiin, että jos haluan naimisiin niin kosin. NO ENPÄS OLE KOSINNUT KUN EN HALUU NAIMISIIN! Pärjään yksinkin taloudellisesti, emmekä halua lapsia, joten miksi menis.