En osaa kasvattaa 2-vuotiastani

Toi on uhmaikä. Noissa tilanteissa ei kannata kovasti alkaaneuvottelemaan tai ohjailemaan. Jos tavoitteena on lähteä, niin usein on helpompaa että itse puet, jotta lähtö sujuu. Lapsen kyky oppia pukemaan ei siitä häiriinny, vaikka tiukassa paikassa autatkin.

Lapsi uhmaa sinulle, koska vietät lapsen kanssa eniten ja lapsi kokee sinut turvalliseksi.

Milloin uhmaikä väistyy? :/ Päiväkodin eteisessä parikin äitiä on katsonut lapseni huutoa ja todennut vain että "Ai, ei meidän lapset vaan ikinä ole tuollein käyttäytynyt!", hoitaja taas tuli katsomaan etten ollut satuttanut lasta kun ei hän ikinä ollut heille raivonnut. Kauppaan vien enää vain pakon edestä, koska en jaksa sitä raivoamista jos pidän vaikka pikkukärryistä kiinni ettei törmää muihin. Ja silloin kun raivoaminen alkaa, lapsi ei kuule eikä näe mitään ja heittäytyy vain lattialle. Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi kun en tuolloin saa edes otetta lapsesta että voisin pukea ja kantaa pois tms.

Meillä alkoi vastaava uhma jo noin 1v iässä, neuvolassa sanoivat että aikaisimpa on 2v-protestoinnin aloittanut. Ei siinä auta kuin asettaa selkeät rajat ja pitää niistä kiinni. Meillä alkaa protestointi jo vähän helpottaa, ikää kohta 1v 6kk. Väsyneenä laittaa kyllä aivan kaikessa vastaan huutaen täyttä kurkkua, potkien, kynsien, lyöden jne. mutta harvemmin väsynyt taapero taitaa muutenkaan kovin leppoisa olla?

Pahempi, varsinainen uhmaikä yleensä tulee siinä 3v iässä. Joillain lapsilla ehtii se esiuhma/protestointi loppua ennen ja toisilla ei. Toisten uhmat ovat vahvempia, se on niin luonteesta kiinni eikä niinkään kasvatuksesta. Meidän tyttö on alusta asti ollut hyvinkin voimakastahtoinen ja pahoin pelkään että hänen kanssaan ollaan vielä useinkin helisemässä :D.

Nyt siis AP on erittäin, erittäin tärkeää sopia isän (ja isovanhempien/ muiden hoitajien) kanssa selvät yhteiset säännöt. Jos kotona pitää ruoka syödä ennen jälkiruokaa, niin kylässäkään ei voida säännöstä poiketa, noin niinkuin esimerkiksi. Lapsesi kasvattaminen on vasta alussa ja mutkia ja mäkiä varmasti tulee olemaan edessäsi useammankin kerran. Pysy nyt vahvana niin et tee lapsellesi karhunpalvelusta. Hyvin se menee! :)

No se on kuule ihan normaalia.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

Jos lapsi ei itse ala pukea, niin sano rauhallisesti, että nyt äiti pukee, jos et itse pue. Jos lapsi ei vieläkään pue, puet sen huusi se kuinka paljon tahansa. Anna muiden ihmetellä. Muista kehua silloin, kun homma toimii. Jossain vaiheessa se alkaa sujua. Pukemista on sitten parenpi ohjata konkreettisesti sanomalla, että laita villasukat jalkaan. Seuraavaksi laita haalari päälle. Ei kannata sanoa, että puepas vaan jaa se pukeminen osiin. Kyllä se siitä. Jos huutaa, niin anna huutaa. Vie lapsi kauemmas huutamaan, jos mahdollista ja kannattaa välttää esim. isoja ruokaostoksia lapsen kanssa, jos homma menee huutamiseksi. Kyllä se joskus oppii.

Ole määrätietoinen ja johdonmukainen. Yleisillä paikoilla ja kotona on oltava samat säännöt. Älä anna periksi. Jossain kohtaa voit toki antaa kaksi vaihtoehtoa joista lapsi saa itse valita. Valta on kuitenkin vanhemmilla. Ymmärrän että huutamista ja kiukkua tulee ja sitä on kamala kuunnella mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee sen hankalampaa on ellet ota ohjia. Toisilla on vahvempi luonto.

Kyllä tänne maailmaan huutoa mahtuu. Pahinta on alkaa pelätä lapsen raivoa tai mielen pahoittamista, koska lapsi alkaa peluuttamaan sinua tietäen, että peräännyt huutaessa. Uhma tulee ja menee ei pikkulapsen kanssa voi neuvotella. Annat neuvotteluvaraa itsellesi vähäpätöisemmissä asioissa, kuten punaisen vai siniset sukat. Ja niille, jotka kehuskelevat kiukuttelemattomille lapsilleen tiedoksi, että se uhma tulee kaikille ennen pitkää. Mieluummin pikkulapsena kuin isommalla. Esikoisen uhma tuli vasta ekaluokkalaisena ja siinä oli helvetti irti. Keskimmäisen uhma tuli 2 vuotiaana ja paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tänne maailmaan huutoa mahtuu. Pahinta on alkaa pelätä lapsen raivoa tai mielen pahoittamista, koska lapsi alkaa peluuttamaan sinua tietäen, että peräännyt huutaessa. Uhma tulee ja menee ei pikkulapsen kanssa voi neuvotella. Annat neuvotteluvaraa itsellesi vähäpätöisemmissä asioissa, kuten punaisen vai siniset sukat. Ja niille, jotka kehuskelevat kiukuttelemattomille lapsilleen tiedoksi, että se uhma tulee kaikille ennen pitkää. Mieluummin pikkulapsena kuin isommalla. Esikoisen uhma tuli vasta ekaluokkalaisena ja siinä oli helvetti irti. Keskimmäisen uhma tuli 2 vuotiaana ja paljon helpompaa.

Totta! Voin kertoa että se puuttuva uhma kun tulee 14v pojalle niin silloin on leikki kaukana. Tätä ei voi verrata muiden lasteni 3v uhmaan vaikka yhdellä sekin oli kamala ja kesti pitkään!