Ei olla oikea pariskunta, kun ei olla naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Tosirakkaus ei tarvi mitään hemmetin sormuksia/naimisiin menoa ja muuta hömppää. Ei edes lapsia ole. Terveisin 14-vuotta yhdessä!

Vai laki on hömppää. :)

Me olemme avoliitossa, mutta vakuutukset kuoleman varalle on ristiin. Ollaan sovittu, että muutoin mahdollisen kuoleman kohdatessa varallisuus menee lapsille. Leskeneläke on lähinnä se, mikä jää tästä uupumaan. Meillä on sama tulotaso.

Vierailija kirjoitti:

6 vuotta yhdessäoloa on jo vakaa parisuhde ja ihan eri tasolla kuin 2 vuotta toistensa katselua, vaikka naimisissa ollaankin :) en ole silti paheksunut heidän naimisiinmenoaan, tai kokenut, että he olisivat tehneet jotain väärää. Mutta koen, että minulla on vähän realistisempi kuva omasta suhteestani kuin heillä.

Aika alentuvasti suhtaudut heidän suhteeseensa, vaikka väität toisin. Hymiöitä lisäilet ja kehut itseäsi. Kuuden vuoden parisuhteeseen ei pääse, jollei jossain vaiheessa ole kahden vuoden parisuhteessa. Olisitko tykännyt, jos joku olisi sinulle tullut tuolloin sanomaan, että etpä tiedä paljon mitään suhteessa olemisesta eikä realiteetit näy elämässäsi? Ja hei, :) vielä lisäksi.

Mullakin oli tällainen avioliittoonvainpaperi-mies. Annoin kenkää ja otin aikuisen miehen, jota ei ahdista naimisiin meno eikä lasten teko. Mikäs siinä jos avoliitto on oikeasti yhteinen päätös, mutta usein se on miehen päätös, jota nainen myötäilee.

Nämä naurattavat aina. Yhdessä oltiin 20 vuotta ilman paperia ja sitten mentiin pikaisesti naimisiin maastamuuton takia. Muuttuiko suhde? Ei. Aivan yhtä sitoutuneita ollaan nyt kuin ennenkin. En voi kuvitella, miten joku naimisiin parin vuoden jälkeen mennyt voi kokea olevansa suhteessa jotenkin edistyneempi kuin 20 vuotta yhdessä olleet?

Vierailija kirjoitti:

Nämä naurattavat aina. Yhdessä oltiin 20 vuotta ilman paperia ja sitten mentiin pikaisesti naimisiin maastamuuton takia. Muuttuiko suhde? Ei. Aivan yhtä sitoutuneita ollaan nyt kuin ennenkin. En voi kuvitella, miten joku naimisiin parin vuoden jälkeen mennyt voi kokea olevansa suhteessa jotenkin edistyneempi kuin 20 vuotta yhdessä olleet?

Onko suurikin yllätys että ihmiset kokee ja tuntee asiat eri lailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä naurattavat aina. Yhdessä oltiin 20 vuotta ilman paperia ja sitten mentiin pikaisesti naimisiin maastamuuton takia. Muuttuiko suhde? Ei. Aivan yhtä sitoutuneita ollaan nyt kuin ennenkin. En voi kuvitella, miten joku naimisiin parin vuoden jälkeen mennyt voi kokea olevansa suhteessa jotenkin edistyneempi kuin 20 vuotta yhdessä olleet?

Onko suurikin yllätys että ihmiset kokee ja tuntee asiat eri lailla?

Kyllä. Ei kai kukaan kuvittele oman suhteensa olevan "pidemmällä" parin vuoden tutustumisen jälkeen kuin 20:n, luki paperissa sitten mitä tahansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6 vuotta yhdessäoloa on jo vakaa parisuhde ja ihan eri tasolla kuin 2 vuotta toistensa katselua, vaikka naimisissa ollaankin :) en ole silti paheksunut heidän naimisiinmenoaan, tai kokenut, että he olisivat tehneet jotain väärää. Mutta koen, että minulla on vähän realistisempi kuva omasta suhteestani kuin heillä.

Aika alentuvasti suhtaudut heidän suhteeseensa, vaikka väität toisin. Hymiöitä lisäilet ja kehut itseäsi. Kuuden vuoden parisuhteeseen ei pääse, jollei jossain vaiheessa ole kahden vuoden parisuhteessa. Olisitko tykännyt, jos joku olisi sinulle tullut tuolloin sanomaan, että etpä tiedä paljon mitään suhteessa olemisesta eikä realiteetit näy elämässäsi? Ja hei, :) vielä lisäksi.

Vai alentuvasti :) Kannattaa muistaa, että tämä ystävä oli se, joka toisen arvottamiseen ja itsensä ylentämiseen lähti. Että "olisitko tykännyt" on ihan validi kysymys, ei näköjään hirveästi tykännyt. Mutta sen sijaan että lähtee haukkumaan ystäväänsä, voi pohtia tilannetta tasapainoisesti. Itse en kahden vuoden suhteesta mitään sen ihmeempää "etenemistä" kuuteen vuoteen verrattuna näe vaikka oltaisiin uhrattu vuohi parisuhteiden jumalille tai pistetty ne rinkulat sormeen

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli tällainen avioliittoonvainpaperi-mies. Annoin kenkää ja otin aikuisen miehen, jota ei ahdista naimisiin meno eikä lasten teko. Mikäs siinä jos avoliitto on oikeasti yhteinen päätös, mutta usein se on miehen päätös, jota nainen myötäilee.

Ja aika usein on kuultu ja nähty, että se avioliitto oli eukolle niin tärkeä. Olis noussu paskamyrsky jos ei olis saanu kavereitaan pällistelemään prinsessajuhlia. Mies menee innottomana siinä mukana.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei olla mekään naimisissa, 16 v yhdessä ja kaksi lasta. Mitä juridista hyötyä avioliitosta olisi?

Esimerkiksi leskeneläke.

Ei ole mikään automaattinen, vaan tarveharkintainen. Itse en sitä saisi.

Eikä automaatti muutenkaan. Pitää täyttää tietyt ehdot esim 5 vuoden avioliitto jne.

Jos on yhteisiä lapsia, niin aikarajaa ei ole.

En voi sanoa juuta enkä jaata, muuta kuin omasta kokemuksesta.

Asuin avoliitossa 5 vuotta ja se suhde ei sen kummemmin edennyt, eikä ollut vakaakaan. Kunhan vain oltiin yhdessä, kun siihen tottui sen kummemmin miettimättä.

Ero tuli sen viiden vuoden jälkeen, kun huomasimme, ettei kannata tuhlata elämää tähän.

Tapasin parin vuoden päästä uuden miehen. Etenimme suhteessamme todella nopeaa. Yhteen asumaan, kihloihin, naimisiin ja esikoista odottamaan kahden vuoden sisällä. Voin sanoa, että tämä toinen suhde oli paljon vakaampi ja oikeampi jo parin vuoden päästä, kuin avoliittoni oli ollut 5 vuoden ikäisenä.

Ei siis se aika, vaan suhteen laatu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Muuten oikein, mutta mies kuoli.

Toisaalta jos vaimo olisi ollut varakkaampi, eikä keskinäistä testamenttia ole, vaimo menettäisi osan omasta omaisuudestaan miehen lapsille, jos olisivat olleet naimisissa. Että ei nämäkään asiat niin yksinkertaisia ole.

Miten tätä voi alapeukuttaa? Eikö kukaan ole kuullut varakkaista vaimoista?

Minä ainakn alapeukutin sitä siksi, että se ei pidä paikkaansa. Jos vaimo on varakkaampi kuin mies ja mies kuolee, ei vaimon tarvitse antaa omasta omaisuudestaan senttiäkään miehen perilliselle. Hänen pitää vain perunkirjoituksessa ilmoittaa, että hän ei halua maksaa tasinkoa perillisille.

Tietenkin sama pätee myös silloin, kun mies on varakkaampi ja hänen vaimonsa kuolee.

Jos ei ole avioehtoa, eikä keskinäistä testamenttia niin ei ole kyse siitä, että mitä vaimo antaa ja mitä ei. Puolet omaisuudesta on silloin miehen ja menee miehen perillisille ihan ilman antamista. .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä naurattavat aina. Yhdessä oltiin 20 vuotta ilman paperia ja sitten mentiin pikaisesti naimisiin maastamuuton takia. Muuttuiko suhde? Ei. Aivan yhtä sitoutuneita ollaan nyt kuin ennenkin. En voi kuvitella, miten joku naimisiin parin vuoden jälkeen mennyt voi kokea olevansa suhteessa jotenkin edistyneempi kuin 20 vuotta yhdessä olleet?

Onko suurikin yllätys että ihmiset kokee ja tuntee asiat eri lailla?

Kyllä. Ei kai kukaan kuvittele oman suhteensa olevan "pidemmällä" parin vuoden tutustumisen jälkeen kuin 20:n, luki paperissa sitten mitä tahansa?

Voihan se 20 vuotta olla ollut pelkkää paskaa? :D Ei se kesto tee suhteesta laadukasta sen enempää kuin avioliiton solmiminenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Onko hänellä itsellään niin pienet tulot, että olisi saanut eläkettä mihen jälkeen?  On nimittäin niin että jos on reilu tonni tuloja itsellä niin ei saa enää perhe-eläkettä puolison  kuollessa.  Lapset toki saavat niin kauan kun tulevat täysi-ikäisiksi.  Vain puoli vuotta muutama satanen kelalta,  minkä saa jokainen leski  riippumatta omista tai miesvainajan /vaimovainajan  tuloista.

On varmasti sitäkin, kun eukko ei juurikaan töissä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Muuten oikein, mutta mies kuoli.

Toisaalta jos vaimo olisi ollut varakkaampi, eikä keskinäistä testamenttia ole, vaimo menettäisi osan omasta omaisuudestaan miehen lapsille, jos olisivat olleet naimisissa. Että ei nämäkään asiat niin yksinkertaisia ole.

Miten tätä voi alapeukuttaa? Eikö kukaan ole kuullut varakkaista vaimoista?

Minä ainakn alapeukutin sitä siksi, että se ei pidä paikkaansa. Jos vaimo on varakkaampi kuin mies ja mies kuolee, ei vaimon tarvitse antaa omasta omaisuudestaan senttiäkään miehen perilliselle. Hänen pitää vain perunkirjoituksessa ilmoittaa, että hän ei halua maksaa tasinkoa perillisille.

Tietenkin sama pätee myös silloin, kun mies on varakkaampi ja hänen vaimonsa kuolee.

Jos ei ole avioehtoa, eikä keskinäistä testamenttia niin ei ole kyse siitä, että mitä vaimo antaa ja mitä ei. Puolet omaisuudesta on silloin miehen ja menee miehen perillisille ihan ilman antamista. .

Oletko koskaan kuullut termiä tasinkoprivilegio? Ilmeisesti et. KVG.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa samaa mieltä kanssasi ap, tyytyvät peukuttamaan aloitusviestiäsi ja sitten nämä jotkut harvat tänne kommentoi epäasiallisuuksia. Onnea teille jatkoon :) !

Peukutukset ei kerro yhtikäs mitään, ei tarvita kuin yksi sarjapeukuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Et näköjään ymmärrä. Olivat 31v yhdessä ja liitto loppui isän kuolemaan.

Ja avioliitto olisi muuttanut asiaa miten? Tarkoitatko, että avoleski oli köyhä ja te kehtasitte häätää hänet isän omistamasta asunnosta?

Juu, kun oli pikku pakko.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme avoliitossa, mutta vakuutukset kuoleman varalle on ristiin. Ollaan sovittu, että muutoin mahdollisen kuoleman kohdatessa varallisuus menee lapsille. Leskeneläke on lähinnä se, mikä jää tästä uupumaan. Meillä on sama tulotaso.

Ei se kuolema ole mikään mahdollinen, vaan pakollinen. Jokaisen kohdalle osuu varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Et näköjään ymmärrä. Olivat 31v yhdessä ja liitto loppui isän kuolemaan.

Ja avioliitto olisi muuttanut asiaa miten? Tarkoitatko, että avoleski oli köyhä ja te kehtasitte häätää hänet isän omistamasta asunnosta?

Tuota...miksi lasten olisi pitänyt antaa isän avokin jäädä asumaan asuntoon, mikä heille tuli perinnöksi? Toki olisi voinut jäädä vuokralle siihen. Mutta lapsilla ei ole mitään velvollisuutta antaa perintöään isänsä avovaimon käyttöön. Totta ihmeessä he panevat asunnon myyntiin tai vuokralle. Avolesken olisi kannattanut hoitaa oma tulevaisuutensa miehen elinaikana, eikä itkeä tihrustaa jälkeen päin, että mää luulin, että avoliittolaisilla on samat oikeudet, kuin avioliittolaisilla.

Tyhmyydestä sakotetaan

Joo näitä tapauksia on. Kun hän tunsi perilliset, niin köyhänä olisi kannattanut turvata tulevaisuutensa. Omassa suvussani en voi kuvitella, että kukaan perillinen voisi olla niin ahne ja ilkeä, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Tässä ilmeisesti myös tuo menehtynyt isä oli täysi ***** kun ei huolehtinut puolisostaan, ja oli kasvattanut perillisistäänkin samanlaiset ihmisperseet.

Menehtynyt isä oli kyllä ilmeisen kusipää, koska oli sen verran huonosti hoitanut finanssinsa, että omaisuutta oli ainoastaan kiinteistö ja kuitenkin oli velkaa, joka olisi jäänyt perillisten hoidettavaksi, koska äitipuolta ei omien sanojensa mukaan "kiinnosta, miten te sen hoidatte". No, ei meitäkään sitten kiinnostanut missä veneen alla asuu loppuikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, en minä kään koe täysin vakiintuneeksi pariskunnaksi jos ei olla vähintään kihloissa. Jotenkin tulee olo, että katselevat vielä... Sormus sormessa on yllättävän vahva signaali, että tuo ihminen on tosissaan varattu. Vaikea selittää :)

Muutenkaan en ymmärrä miksei joku menisi naimisiin, etenkin jos on yhteinen omistusasunto, saatika lapsia. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa tilannetta jos esim. jommalle kummalle käy jotain, kuolee vaikka yllättäen? Mitä haittaa naimisiinmenosta on? Keksin lähinnä hyötyjä. Liitto on selkeästi vakiintunut kaikkien silmissä, eron ja kuoleman tilanteessa kumpikaan ei jää täysin puille paljaille ja esim. asunnon/omaisuuden jako on selkeämpää siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli tai vainajan omaiset keksivät alkaa sanella omia ehtoja (laki viime kädessä auttaa ja onhan virallisesti leskellä huomattavasti enemmän oikeuksia ja sanavaltaa asioiden järjestelyihin). Perheellä yhteinen sukunimi, ei isyydentunnustuksia ja muutenkin selkeämpi perhekuvio lapsenkin asioita hoidettaessa...

Naimisiin menohan ei tarkoita samaa kuin, että emme vain ole hääihmisiä ja inhoamme olla juhlissa huomion keskipisteenä. Ei niitä häitä kukaan velvoita pitämään, mutta näkisin, että avioliitto virallistaa suhteen joka taholle selkeämmäksi ja ehkä sitouttaakin hiukan vielä enemmän (?).

Olisi kiva kuulla mitä haittaa siinä näet, siis sellaista mitkä kumoaa hyödyt? Eihän siitä kai juuri vaivaakaan ole jos maistraatissa sen hoitaa?

Olet ihan oikeassa haitoista ja hyödyistä, juridisena sopimuksena avioliitto on fiksuin asia pariskunnalle. Siksi sanoinkin, että ei olla asiaa edistetty. Kai sitä joku päivä, mutta kun ei ole kiinnostavin asia listalla. Avoliitto on nykyään myös saanut joitain juridisia oikeuksia, esim. meitä verrattaisiin aviopariin, jos jompikumpi kuolisi. Siis omaisuuden suhteen.

Lähinnä olen itse pitänyt asiaa juurikin sellaisena, juridisena sopimuksena, enkä juurikaan merkkinä suhteen tilasta. 6 vuotta yhdessäoloa on jo vakaa parisuhde ja ihan eri tasolla kuin 2 vuotta toistensa katselua, vaikka naimisissa ollaankin :) en ole silti paheksunut heidän naimisiinmenoaan, tai kokenut, että he olisivat tehneet jotain väärää. Mutta koen, että minulla on vähän realistisempi kuva omasta suhteestani kuin heillä.

Toisaalta, suhteessa tärkeintä on tahto. Tahto onnistua ja hoitaa ongelmat. Ymmärtää toista. Ymmärtää että aina ei ole helppoa. Ehkä naimisissaolo tuo sellaisille ihmisille, joilla ei ole niin kova tahto, vähän ulkoista painetta ja pidempää pinnaa. Meillä on mennyt loistavasti ilmankin :)

Tuo tummennettu ei kyllä pidä paikkaansa, se laki on vasta suunnittelilla. Tällä hetkellä avoparin omaisuus jaetaan ihan normaalin perintökaaren mukaan mikäli testamenttia ei ole. Korkeintaan avoleski voi saada harkinnanvaraista avustusta kuolinpesästä. Siis harkinnanvaraista. Joten enpä paljon sen varaan mitään laskis. Se on aika ikävää ryhtyä pakkaamaan kamojaan heti pian hautajaisten jälkeen, kun avopuolison perilliset haluaa jakaa kuolinpesän ja vaatii yhteisen kodin myymistä. Ei ole lesken suojaa tms. Siinä vaiheessa voi tulla mieleen, että se maistraatissa käväisy olis voinu olla varsin hyvä ratkaisu.

Minä en ymmärrä, miksi meillä poltetaan rahaa ja vaivaa siihen, että avoliittolaisten oikeuksia parsitaan ja paikkaillaan. Minkä ihmeen takia? Avoliittohan on juuri sitä varten, että halutaan pitää lusikat, rahat ja muu erillään ja olla vapaita!  Jos haluaa avioliiton edut ja perheen perustamisen pohjan kuntoon, meillä on olemassa yksinkertainen soppari sitä varten - avioliitto. 

Et ole ainut joka tätä ihmettelee. En ymmärrä minäkään, miksi tarvittaisiin kaksi samansisältöistä sopimusta yhteiselämästä. Ja kun avoliittolaisten peruste avoliitolle on nimenomaan se että eivät halua paperisotaa vaan olla vapaita ja valita sen oman puolison joka aamu uudestaan. Sitten kuitenkin ruikutetaan että pitää saada samat oikeudet kuin avioliitossa. Se nyt vaan ei onnistu, jollei tee tiettyä paperisotaa, eli ilmoita virallisesti että kenen kanssa on avoliitossa jne. eli kenelle ne avoliiton etuudet eron tai kuoleman sattuessa annetaan. Ja taas ollaa siinä, että tuo homma hoituu sillä avioliitolla. Joten miksi kaksi samaa sopimusta eri nimillä? 

Ja jos avoliitto muutetaan vastaamaan avioliitto, niin mikä sitten näille nykyistä avoliittoa kannattaville keksitään, avoavoliitto?