Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei olla oikea pariskunta, kun ei olla naimisissa?
21.11.2016 |
Viikonloppuna ystäväni puhui eräästä toisesta, tuntemastamme pariskunnasta ja lipsautti ohimennen että "onhan se muutenkin ollut niin ihme suhde kun ei se edennyt mihinkään kihloihinkaan vuosiin".
Mielenkiintoinen mielipide. Olen omani kanssa ollut nyt 6 vuotta yhdessä, eipä kihloja meilläkään. Ei olla vaan naimisiinmenevää sorttia. Kun kummalekin se on ollut lähinnä hammaslääkäriin verrattavissa oleva ahdistava velvollisuus, niin ei olla varsinaisesti asiaa edistetty. Edelleen ollaan yhtä rakastuneita kuin aina, ja yhteinen elämä edessä. Molemmat ollaan varmistettu, että ei asia ole toiselle niin valtavan tärkeä, koska sitten sitä pitäisi tietenkin harkita vakavasti.
Kommentoinut vaimo on ollut omansa kanssa 2 vuotta, yhden seurustelua ja yhden naimisissa. Itse koen heidän suhteensa kaaren olevan herkässä alkuvaheessa, vaikka naimisiin menivätkin. Hassua, että hän itse kokee sormukset noin.. mutta ehkäpä se oli syynäkin äkkinaimiselle.
Kommentit (207)
Me menimme naimisiin 11 kuukautta tapaamisemme jälkeen. En ole koskaan laskenut vuosia, olenko ollut parisuhteessa kauemmin, kuin joku tuttuni. Mutta alusta asti tiesimme, että suheemme on se ns. oikea suhde. Viime kesänä vietimme hopeahääpäivää ja ensimäinen lapsenlapsikin on tulossa.
Silti olen sitä mieltä, että yhdessä asumisen pituus avo-tai avioliitossa ei ole mikään kriteeri ns. oikeasta suhteesta. Kuulostaa hassulta ap.n vertaaminen, että kyl meidän suhde on ihan varppina parempi, kun teidän, kun ollaan oltu pitempään yhdessä.
Tiedän suhteita, joissa on oltu yhdessä jopa päälle 50 vuotta ja koko suhde on ollut vain kulissia. Sormuksilla tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantuisin, jos 6 vuotta kimpassa ollut ystäväni pitäisi omaa suhdettaan "vakaampana" kuin minun suhdettani, vain koska ollaan oltu vähemmän aikaa yhdessä. Minä menin mieheni kanssa naimisiin 9 kk seurustelun jälkeen, ja ystäväni on oman miehensä kanssa ollut kuusi vuotta, joista kihloissa viimeiset pari vuotta. En pidä kumpaakaan suhdetta hienompana/oikeampana/virallisempana. En ymmärrä myöskään miksi 6-vuotias avoliitto olisi vakaampi kuin minun toistaiseksi lyhyt avioliittoni. Suhteen kesto ei mielestäni kerro paljonkaan vakaudesta. Voihan ne kuusi vuotta yhdessä olleet olla eron partaalla eikä yhteiset vuodet suojaa suhdetta ongelmilta. Toki heillä on enemmän kokemuksia yhdessä, kun koettuja vuosia on mittarissa enemmän. Mutta vakaampaa se ei suhteesta tee.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos 6 vuotta kimpassa ollut ystäväni pitäisi omaa suhdettaan "vakaampana" kuin minun suhdettani, vain koska ollaan oltu vähemmän aikaa yhdessä. Minä menin mieheni kanssa naimisiin 9 kk seurustelun jälkeen, ja ystäväni on oman miehensä kanssa ollut kuusi vuotta, joista kihloissa viimeiset pari vuotta. En pidä kumpaakaan suhdetta hienompana/oikeampana/virallisempana. En ymmärrä myöskään miksi 6-vuotias avoliitto olisi vakaampi kuin minun toistaiseksi lyhyt avioliittoni. Suhteen kesto ei mielestäni kerro paljonkaan vakaudesta. Voihan ne kuusi vuotta yhdessä olleet olla eron partaalla eikä yhteiset vuodet suojaa suhdetta ongelmilta. Toki heillä on enemmän kokemuksia yhdessä, kun koettuja vuosia on mittarissa enemmän. Mutta vakaampaa se ei suhteesta tee.
Mutta ap:llä ei ollut oikeutta loukkaantua siitä, että hänen suhteensa ei ole ollut mitään ilman sormuksia?
Jos nyt raa'at faktat pitää lyödä pöytään, niin kuinka moni 2v vanha suhde päättyy ja kuinka moni 6v ? Eiköhän alkuvaihe (joksi itse lasken ekat 3-4 vuotta) ole se aika, jollom vasta tutustutaan ja sitten herkästi myös erotaan.
Suhteet voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta on se pidempi nyt varmasti vakaampi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos 6 vuotta kimpassa ollut ystäväni pitäisi omaa suhdettaan "vakaampana" kuin minun suhdettani, vain koska ollaan oltu vähemmän aikaa yhdessä. Minä menin mieheni kanssa naimisiin 9 kk seurustelun jälkeen, ja ystäväni on oman miehensä kanssa ollut kuusi vuotta, joista kihloissa viimeiset pari vuotta. En pidä kumpaakaan suhdetta hienompana/oikeampana/virallisempana. En ymmärrä myöskään miksi 6-vuotias avoliitto olisi vakaampi kuin minun toistaiseksi lyhyt avioliittoni. Suhteen kesto ei mielestäni kerro paljonkaan vakaudesta. Voihan ne kuusi vuotta yhdessä olleet olla eron partaalla eikä yhteiset vuodet suojaa suhdetta ongelmilta. Toki heillä on enemmän kokemuksia yhdessä, kun koettuja vuosia on mittarissa enemmän. Mutta vakaampaa se ei suhteesta tee.
Mutta ap:llä ei ollut oikeutta loukkaantua siitä, että hänen suhteensa ei ole ollut mitään ilman sormuksia?
Jos nyt raa'at faktat pitää lyödä pöytään, niin kuinka moni 2v vanha suhde päättyy ja kuinka moni 6v ? Eiköhän alkuvaihe (joksi itse lasken ekat 3-4 vuotta) ole se aika, jollom vasta tutustutaan ja sitten herkästi myös erotaan.
Suhteet voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta on se pidempi nyt varmasti vakaampi!
Ai pidempi on aina vakaampi? Kuten nyt vaikka kärjistäen minä ja ystäväni; ystäväni on tuntenut miesystävänsä nelisen vuotta, josta nyt noin kaksi vuotta virallisesti seurustellut, eivät asu yhdessä eivätkä ole edes tavanneet toistensa vanhempia. Minä puolestani olen tuntenut mieheni noin kaksi vuotta, mutta olemme asuneet yhdessä puolitoista vuotta, olemme naimisissa ja odotan esikoistamme.
Suhteita on erilaisia ja eiköhän ne ole ihan muut asiat kuin suhteen kesto, joka määrittää sen vakauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos 6 vuotta kimpassa ollut ystäväni pitäisi omaa suhdettaan "vakaampana" kuin minun suhdettani, vain koska ollaan oltu vähemmän aikaa yhdessä. Minä menin mieheni kanssa naimisiin 9 kk seurustelun jälkeen, ja ystäväni on oman miehensä kanssa ollut kuusi vuotta, joista kihloissa viimeiset pari vuotta. En pidä kumpaakaan suhdetta hienompana/oikeampana/virallisempana. En ymmärrä myöskään miksi 6-vuotias avoliitto olisi vakaampi kuin minun toistaiseksi lyhyt avioliittoni. Suhteen kesto ei mielestäni kerro paljonkaan vakaudesta. Voihan ne kuusi vuotta yhdessä olleet olla eron partaalla eikä yhteiset vuodet suojaa suhdetta ongelmilta. Toki heillä on enemmän kokemuksia yhdessä, kun koettuja vuosia on mittarissa enemmän. Mutta vakaampaa se ei suhteesta tee.
Yksilöiden tasolla varmasti näin. Mutta tunnen enemmän 2 vuotta kestäneitä parisuhteita, jotka ovat katkenneet, kuin 6. Pelkästään ystäväpiirissäni ja sukulaisissa alle 2v suhteita on ollut kymmeniä. Ymmärrät varmaan ison kuvan?
Mutta ap:llä ei ollut oikeutta loukkaantua siitä, että hänen suhteensa ei ole ollut mitään ilman sormuksia?
Jos nyt raa'at faktat pitää lyödä pöytään, niin kuinka moni 2v vanha suhde päättyy ja kuinka moni 6v ? Eiköhän alkuvaihe (joksi itse lasken ekat 3-4 vuotta) ole se aika, jollom vasta tutustutaan ja sitten herkästi myös erotaan.
Suhteet voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta on se pidempi nyt varmasti vakaampi!
Ai pidempi on aina vakaampi? Kuten nyt vaikka kärjistäen minä ja ystäväni; ystäväni on tuntenut miesystävänsä nelisen vuotta, josta nyt noin kaksi vuotta virallisesti seurustellut, eivät asu yhdessä eivätkä ole edes tavanneet toistensa vanhempia. Minä puolestani olen tuntenut mieheni noin kaksi vuotta, mutta olemme asuneet yhdessä puolitoista vuotta, olemme naimisissa ja odotan esikoistamme.
Suhteita on erilaisia ja eiköhän ne ole ihan muut asiat kuin suhteen kesto, joka määrittää sen vakauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaukosuhdetta kohta 3 vuotta ja mulle on sanottu ihan suoraan, että meidän parisuhde ei ole verrattavissa avoliittoon. mun ja ukon mielestä tämä on nimenomaan parisuhde, kun on omaa tilaa ja luottamusta, ja molemmat maksaa omat kulunsa. Lähinnä ihan läppiä tommoset ketkä menee heti naimisiin. Niin meni munkin rakas veli naimisiin n. vuoden sisään ja reilu vuosi naimisesta ero tuli. Tämä kaikki seurustelun alotus, yhteen muutto, kihlat ja avio tapahtu yhteensä reilun 3 vuoden sisällä.
Meillä on yhteenmuutto vasta siinä 4-6 vuoden seurustelun jälkeen ja avioliitto ehkä sitten kun hammaslääkäriajan saa varattua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos 6 vuotta kimpassa ollut ystäväni pitäisi omaa suhdettaan "vakaampana" kuin minun suhdettani, vain koska ollaan oltu vähemmän aikaa yhdessä. Minä menin mieheni kanssa naimisiin 9 kk seurustelun jälkeen, ja ystäväni on oman miehensä kanssa ollut kuusi vuotta, joista kihloissa viimeiset pari vuotta. En pidä kumpaakaan suhdetta hienompana/oikeampana/virallisempana. En ymmärrä myöskään miksi 6-vuotias avoliitto olisi vakaampi kuin minun toistaiseksi lyhyt avioliittoni. Suhteen kesto ei mielestäni kerro paljonkaan vakaudesta. Voihan ne kuusi vuotta yhdessä olleet olla eron partaalla eikä yhteiset vuodet suojaa suhdetta ongelmilta. Toki heillä on enemmän kokemuksia yhdessä, kun koettuja vuosia on mittarissa enemmän. Mutta vakaampaa se ei suhteesta tee.
Mutta ap:llä ei ollut oikeutta loukkaantua siitä, että hänen suhteensa ei ole ollut mitään ilman sormuksia?
Jos nyt raa'at faktat pitää lyödä pöytään, niin kuinka moni 2v vanha suhde päättyy ja kuinka moni 6v ? Eiköhän alkuvaihe (joksi itse lasken ekat 3-4 vuotta) ole se aika, jollom vasta tutustutaan ja sitten herkästi myös erotaan.
Suhteet voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta on se pidempi nyt varmasti vakaampi!
Ai pidempi on aina vakaampi? Kuten nyt vaikka kärjistäen minä ja ystäväni; ystäväni on tuntenut miesystävänsä nelisen vuotta, josta nyt noin kaksi vuotta virallisesti seurustellut, eivät asu yhdessä eivätkä ole edes tavanneet toistensa vanhempia. Minä puolestani olen tuntenut mieheni noin kaksi vuotta, mutta olemme asuneet yhdessä puolitoista vuotta, olemme naimisissa ja odotan esikoistamme.
Suhteita on erilaisia ja eiköhän ne ole ihan muut asiat kuin suhteen kesto, joka määrittää sen vakauden.
Viesti katosi. Mutta: miltei jokaisella tuntemallani ihmisellä on ollut alle 2v kestänyt päättynyt suhde. Kovinkaan monella ei ole ollut 6v kestänyttä suhdetta. Yksilöiden tasoilla on vaikka mitä vauvasta vaariin -parisuhteita mutta YLEISESTI suhteet kariutuu aika aikaisin ja niin sen pitääkin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteet voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta on se pidempi nyt varmasti vakaampi!
Mikä siitä tekee vakaamman?
Esim. yksi ystäväni on ollut avoliitossa/kihloissa 8 vuotta, mutta ovat viimeisen vuoden ajan harkinneet eri teille lähtöä. Syynä se, että eivät koe toisiaan enää oikeiksi kumppaneiksi toisilleen. Ystävä sanoo että molemmat ovat vuosien varrella muuttuneet, ja elämäntilannekin on eri kuin aiemmin. On tullut riitoja. Toki he ovat yrittäneet näitä asioita setviä, eivätkä edelleenkään ole päätyneet lopullisesti eroamaan. Tilanne on auki. Onko heidän suhteensa vakaampi kuin jonkun joka on ollut oman kumppaninsa kanssa vasta kaksi vuotta? Nämä kaksi vuotta kimpassa olleet ovat onnensa kukkuloilla eikä huolista häivää. Ei riitoja tai tunnetta siitä että toinen olisi ehtinyt muuttua eri ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, en minä kään koe täysin vakiintuneeksi pariskunnaksi jos ei olla vähintään kihloissa. Jotenkin tulee olo, että katselevat vielä... Sormus sormessa on yllättävän vahva signaali, että tuo ihminen on tosissaan varattu. Vaikea selittää :)
Muutenkaan en ymmärrä miksei joku menisi naimisiin, etenkin jos on yhteinen omistusasunto, saatika lapsia. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa tilannetta jos esim. jommalle kummalle käy jotain, kuolee vaikka yllättäen? Mitä haittaa naimisiinmenosta on? Keksin lähinnä hyötyjä. Liitto on selkeästi vakiintunut kaikkien silmissä, eron ja kuoleman tilanteessa kumpikaan ei jää täysin puille paljaille ja esim. asunnon/omaisuuden jako on selkeämpää siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli tai vainajan omaiset keksivät alkaa sanella omia ehtoja (laki viime kädessä auttaa ja onhan virallisesti leskellä huomattavasti enemmän oikeuksia ja sanavaltaa asioiden järjestelyihin). Perheellä yhteinen sukunimi, ei isyydentunnustuksia ja muutenkin selkeämpi perhekuvio lapsenkin asioita hoidettaessa...
Naimisiin menohan ei tarkoita samaa kuin, että emme vain ole hääihmisiä ja inhoamme olla juhlissa huomion keskipisteenä. Ei niitä häitä kukaan velvoita pitämään, mutta näkisin, että avioliitto virallistaa suhteen joka taholle selkeämmäksi ja ehkä sitouttaakin hiukan vielä enemmän (?).
Olisi kiva kuulla mitä haittaa siinä näet, siis sellaista mitkä kumoaa hyödyt? Eihän siitä kai juuri vaivaakaan ole jos maistraatissa sen hoitaa?
Nykyään avopuolisoilla on hyvät oikeudet. Ja itse en pidä koruista lainkaan, naimisiin mennessä en sitä sormusta halua. Miestä tämä häiritsee, mutta oma mieleni ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliiton puolesta yksi sellainen argumentti, mitä ei ole tässä rimpsussa tainnut tulla esille, mutta on sitä olennaisempi, mitä enemmän ihmiset kansainvälistyvät ja liikkuvat maasta toiseen.
Moniin maihin muuttaessa paperisota on valtavan paljon helpompi avio- kuin avoparina. Esim. oleskelu- ja työluvat irtoavat paljon helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos 6 vuotta kimpassa ollut ystäväni pitäisi omaa suhdettaan "vakaampana" kuin minun suhdettani, vain koska ollaan oltu vähemmän aikaa yhdessä. Minä menin mieheni kanssa naimisiin 9 kk seurustelun jälkeen, ja ystäväni on oman miehensä kanssa ollut kuusi vuotta, joista kihloissa viimeiset pari vuotta. En pidä kumpaakaan suhdetta hienompana/oikeampana/virallisempana. En ymmärrä myöskään miksi 6-vuotias avoliitto olisi vakaampi kuin minun toistaiseksi lyhyt avioliittoni. Suhteen kesto ei mielestäni kerro paljonkaan vakaudesta. Voihan ne kuusi vuotta yhdessä olleet olla eron partaalla eikä yhteiset vuodet suojaa suhdetta ongelmilta. Toki heillä on enemmän kokemuksia yhdessä, kun koettuja vuosia on mittarissa enemmän. Mutta vakaampaa se ei suhteesta tee.
Mutta ap:llä ei ollut oikeutta loukkaantua siitä, että hänen suhteensa ei ole ollut mitään ilman sormuksia?
Jos nyt raa'at faktat pitää lyödä pöytään, niin kuinka moni 2v vanha suhde päättyy ja kuinka moni 6v ? Eiköhän alkuvaihe (joksi itse lasken ekat 3-4 vuotta) ole se aika, jollom vasta tutustutaan ja sitten herkästi myös erotaan.
Suhteet voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta on se pidempi nyt varmasti vakaampi!
Pidempi suhde on varmasti vakaampi?! No nyt on todella paksua. :D Ymmärrät nyt varmasti itsekin, että tuo on aivan potaskaa. Suhteita on niin monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, en minä kään koe täysin vakiintuneeksi pariskunnaksi jos ei olla vähintään kihloissa. Jotenkin tulee olo, että katselevat vielä... Sormus sormessa on yllättävän vahva signaali, että tuo ihminen on tosissaan varattu. Vaikea selittää :)
Muutenkaan en ymmärrä miksei joku menisi naimisiin, etenkin jos on yhteinen omistusasunto, saatika lapsia. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa tilannetta jos esim. jommalle kummalle käy jotain, kuolee vaikka yllättäen? Mitä haittaa naimisiinmenosta on? Keksin lähinnä hyötyjä. Liitto on selkeästi vakiintunut kaikkien silmissä, eron ja kuoleman tilanteessa kumpikaan ei jää täysin puille paljaille ja esim. asunnon/omaisuuden jako on selkeämpää siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli tai vainajan omaiset keksivät alkaa sanella omia ehtoja (laki viime kädessä auttaa ja onhan virallisesti leskellä huomattavasti enemmän oikeuksia ja sanavaltaa asioiden järjestelyihin). Perheellä yhteinen sukunimi, ei isyydentunnustuksia ja muutenkin selkeämpi perhekuvio lapsenkin asioita hoidettaessa...
Naimisiin menohan ei tarkoita samaa kuin, että emme vain ole hääihmisiä ja inhoamme olla juhlissa huomion keskipisteenä. Ei niitä häitä kukaan velvoita pitämään, mutta näkisin, että avioliitto virallistaa suhteen joka taholle selkeämmäksi ja ehkä sitouttaakin hiukan vielä enemmän (?).
Olisi kiva kuulla mitä haittaa siinä näet, siis sellaista mitkä kumoaa hyödyt? Eihän siitä kai juuri vaivaakaan ole jos maistraatissa sen hoitaa?
Nykyään avopuolisoilla on hyvät oikeudet. Ja itse en pidä koruista lainkaan, naimisiin mennessä en sitä sormusta halua. Miestä tämä häiritsee, mutta oma mieleni ei muutu.
Avopuolisoilla on huomattavasti huonommat oikeudet kuin aviopuolisoilla.
Vierailija kirjoitti:
Avoliittoa kiihkeästi puolustavat naiset ovat yleensä niitä, joiden kanssa mies ei ole suostunut menemään naimisiin. Eli näitä "katotaan nyt joku vuosi ehkä". Kun ei mies kosi, niin pakkohan sitä on yrittää halveksia naimisissa olevia ja huutaa, että minä en arvosta avioliittoa ja en missään nimessä halua naimisiin, suhteemme on vakaampi kuin naimisissa olevien.
Hei älä viiti, ei se noin mene. Meillä nimenomaan mies on se, joka haluaa mennä naimisiin, koska perinteet ja koska eri asia kuin avoliitto tai jotain.
Itse en halua häitä ja vieläkin vähemmän sormukset, en pidä niistä ja rumia miehillä.
Eksäkin kosi vaikka olin tehnyt selväksi, että mitkään 19vee puolteinikihlat ei kiinnosta vaikka yhdessä asuttiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis voisko joku kertoa kihlojen pointin? Liittyykö sekin johki raamattuun¿? Onko erikseen kihlasormus? Onko se siis eri asia kuin se avioliittoa symboloiva sormus? 😯
Terveisin N24 häät ei kiinnosta ja kukaan koskaan näitä opettanut mullle.
Ap on ihan samanlainen kuin tuo ystävänsä, sillä myös hän arvottaa oman suhteensa jotenkin ansioituneemmaksi kriteerillä, jonka hän on itse päättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Siis voisko joku kertoa kihlojen pointin? Liittyykö sekin johki raamattuun¿? Onko erikseen kihlasormus? Onko se siis eri asia kuin se avioliittoa symboloiva sormus? 😯
Terveisin N24 häät ei kiinnosta ja kukaan koskaan näitä opettanut mullle.
Kihloissa ollaan, kun naimisiinmenosta on sovittu mutta naimisiin ei vielä olla menty. Monet hankkivat erikseen kihlasormuksen lupauksena avioliitosta ja näyttääkseen "välitilassa" sitoutumisensa tason muille. Naimisiin mennessä sitten eri sormus. Jotkut ihmiset myös sopivat menevänsä kihloihin, mikä ei siis tarkoita käytännössä yhtään mitään. Ikään kuin vakavampaa sitoutumista, mutta ei naimisiinmenon tasoista. Tätä tekevät siis ihmiset jotka eivät ymmärrä, mitä kihlaus tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei olla mekään naimisissa, 16 v yhdessä ja kaksi lasta. Mitä juridista hyötyä avioliitosta olisi? Molemmat olemme sitä mieltä että omaisuus saa mennä kuoltuamme lapsille, emme tarvitse toistemme omaisuuksia. Meillä on iso okt jota kumpikaan ei ole kiinnostunut ylläpitämään yksin, eli myyntiin se menisi kuitenkin.
Niin. Siinähän sitten ihmettelet, jos puolisosi sattumalta kuolee, kun omakotitalosta saatavaa puolikasta kauppahinnasta ei voidakaan käyttää uuden asunnon ostamiseksi, vaan se menee lastenne tileille, joiden käytöstä päättää heille määrättävä edunvalvoja, et sinä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos 6 vuotta kimpassa ollut ystäväni pitäisi omaa suhdettaan "vakaampana" kuin minun suhdettani, vain koska ollaan oltu vähemmän aikaa yhdessä. Minä menin mieheni kanssa naimisiin 9 kk seurustelun jälkeen, ja ystäväni on oman miehensä kanssa ollut kuusi vuotta, joista kihloissa viimeiset pari vuotta. En pidä kumpaakaan suhdetta hienompana/oikeampana/virallisempana. En ymmärrä myöskään miksi 6-vuotias avoliitto olisi vakaampi kuin minun toistaiseksi lyhyt avioliittoni. Suhteen kesto ei mielestäni kerro paljonkaan vakaudesta. Voihan ne kuusi vuotta yhdessä olleet olla eron partaalla eikä yhteiset vuodet suojaa suhdetta ongelmilta. Toki heillä on enemmän kokemuksia yhdessä, kun koettuja vuosia on mittarissa enemmän. Mutta vakaampaa se ei suhteesta tee.
Mutta ap:llä ei ollut oikeutta loukkaantua siitä, että hänen suhteensa ei ole ollut mitään ilman sormuksia?
Jos nyt raa'at faktat pitää lyödä pöytään, niin kuinka moni 2v vanha suhde päättyy ja kuinka moni 6v ? Eiköhän alkuvaihe (joksi itse lasken ekat 3-4 vuotta) ole se aika, jollom vasta tutustutaan ja sitten herkästi myös erotaan.
Suhteet voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta on se pidempi nyt varmasti vakaampi!
Olen 54 vuotias ja tuntuu, että me mieheni kanssa ja eräs toinen pari, olemme ainoat tuttavapiirissä ensimäisessä avioliitossa. Nyt viiskymppisten aikaan kävi melkoinen avioerobuumi tuttavapiirissa.
Ja hassuinta. Me ja tämä toinen edelleen naimisissa oleva pari, olemme olleet paljon vähemmän aikaa yhdessä, kuin nämä eronneet. Senhän pitäisi olla toisin päin sinun väittämän mukaan. Eli ne 30-40 vuotta yhdessä olleet, pitäisi olla paljon vakaampia, kuin me, jotka olemme olleet yhdessä vain parikymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliittoa kiihkeästi puolustavat naiset ovat yleensä niitä, joiden kanssa mies ei ole suostunut menemään naimisiin. Eli näitä "katotaan nyt joku vuosi ehkä". Kun ei mies kosi, niin pakkohan sitä on yrittää halveksia naimisissa olevia ja huutaa, että minä en arvosta avioliittoa ja en missään nimessä halua naimisiin, suhteemme on vakaampi kuin naimisissa olevien.
Hei älä viiti, ei se noin mene. Meillä nimenomaan mies on se, joka haluaa mennä naimisiin, koska perinteet ja koska eri asia kuin avoliitto tai jotain.
Itse en halua häitä ja vieläkin vähemmän sormukset, en pidä niistä ja rumia miehillä.
Eksäkin kosi vaikka olin tehnyt selväksi, että mitkään 19vee puolteinikihlat ei kiinnosta vaikka yhdessä asuttiinkin.
Et todellakaan ole kypsä naimisiin, jos avioliitto on sinulle häät ja sormukset.
Alue: Aihe vapaa
No kyl mustaki 6 vuotta kestäny parisuhde on jo jotain "enemmän" kuin 2 v. Ja eikö se ollu aapeen kaveri joks tohon arvottamiseen lähti?
Musta aapeen suhde kuulostaa rennolta ja rauhalliselta, mä en ite oo saanut yhtäkään suhdetta kestää yli 4vee vaikka oli monta kertaa alussa semmonen olo et jeejee, naimisiin ja lapsia!