Syntyvien lasten määrä vähenee rajusti. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen niitä joille on täysin yhdentekevää montako kakaraa heillä on.

 Yleensä heidän ei itse tarvitse tienata töitä tekemällä niitä rahoja, joilla elättävät hillittömät pesueensa. Helppoahan se on sitten vain jakaantua vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eräässä tutkimuksessa oli todettu että sadan vuoden päästä suomessa on enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia johtuen juuri siitä että suomalaiset eivät tee lapsia, ulkomaalaiset taas tekevät montakin. Huvittaa nämä jotka huutelevat sitä että maapallon pelastamisen takia ei voi tehdä lapsia. luulelletko että ulkomailta tulleita kiinostaa samanlainen suomalaisten kiltti maailmanparantaja asenne? Jalkoihin jäädään!

Jos suomalaisten halutaan tekevän enemmän lapsia, silloin pitää taata turvallinen Suomi, johon on järkevää tehdä lapsia. Pätkätöitä ja määräaikaisia vain niille, jotka erikseen sitä haluavat. Muille vakinaisia työsuhteita. Sosiaaliturva sellaiseksi, että porsaanreikiä ei ole vaan työttömäksi jäädessään tai sairastuessaan pystyy edelleen elättämään lapsensa ilman kohtuutonta sentinvenytystä. Lapsimyönteisempi ilmapiiri koko yhteiskuntaan eikä niin, että lapsia ei saisi viedä kauppoihin, julkisiin kulkuneuvoihin tai ravintoloihin. Tarvitaan siis myös kansalaisille asennemuutosta. 

saamaton1232 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat kollektiivisesti aistineet, että heidän geeninsä ovat autistisia ja ahdistavia. Tämä on hallittu kansanitsemurha, ja hyvä niin. En usko, että kukaan jää kaipaamaan näitä tosikkoja, ilkeileviä pätijöitä.

Kulttuuri on kehittymässä. Kantaväestö vähenee, mutta kehitysmaissa, joissa keskimääräinen älykkyysosamäärä on ihmiselle sopivampi, ihmiset lisääntyvät kuin rotat ja täyttävät kantaväestön jättämän tilan helposti vaikka kymmenen kertaa.

 Ja sitten nämä kehittyneetkin maatkin muuttuvat kehitysmaiksi väestönvaihdon myötä. Tämä on aivan luonnollinen seuraus, eli yhteiskunta koostuu ihmisistä ja se väestö määrittää yhteiskunnan.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun laman lapset (tähän joukkoon laskettaneen 85-95 syntyneet, kun vaikutuksia katsotaan) ovat todella monet joutuneet elämään aika ahdistavan lapsuuden. Kylkiäisinä on mielenterveysongelmia jne. Sen seurauksena aikuisuus voi olla aikaa, jolloin vasta käsitellään lapsuuden asioita, mietitään että ketäs minä olenkaan, mikä meni pieleen? Vaihtoehtoisesti aikuisuus on ensimmäinen mahdollisuus olla jotenkin vapaa ja onnellinen, ja lapsiperheaika identifioidaan joksikin ahdistavaksi.

Jos oma lapsuus ei ole ollut onnellinen, niin miten sen voi nähdä itselleen haluttavana elämänvaiheena? 

AMEN!! Itse olin sangen onnellinen sinä päivänä, kun täytin 18-vuotta. Äidistäni suorastaan huokui, kuinka vaikeaksi hän koki elämän pienten lasten kanssa. Aina oli joku huonosti, vaikka olin todella kiltti ja hiljainen lapsi. Vasta nyt hiljan olen ruvennut käymään läpi omaa lapsuuttani. Omia lapsia ei paljon huvita synnyttää tähän pahaan maailmaan.

Minulla on siihen monta syytä. Sinänsä ulkoiset puitteet ovat kunnossa: Olemme parhaassa lisääntymisiässä, on hyvät työpaikat, oma asunto, tukiverkko ja pitkä parisuhde takana. 

Kuitenkin nykyään elämä on aika raakaa. Minua ahdistaa sodat, muut kärsimykset, liika digitalisoituminen, koulukiusaaminen, pankkikriisit, poliittinen epävarmuus... Lista on pitkä. Suomi ei ole lintukoto. Lapsiperheiden etuuksia karsitaan koko ajan, ilmainen koulutuskin on huonontunut. Oma lapsuuteni oli onnellinen ja rikas, ettei se ole syynä tähän oloon.

Työelämä on haastavaa eikä salli poissaoloja. Olen kunnianhimoinen ja nolottaisi olla paljon töistä pois lasten sairastelujen takia tai laittaa lapsi päiväkotiin joka päivä 10 tunniksi. Miehellä sama tilanne.

Meillä on paljon harrastuksia ja menoja, eikä me haluta tinkiä tästä elämäntyylistä. Käydään useasti vuodessa ulkomailla ja hemmotellaan itseämme kaikenlaisilla aktiviteeteillä kuukausittain ja niihin menee paljon rahaa. Meillä on kaksi vaativaa harrastuskoiraa ja lapsi olisi niihin käytettävästä ajasta pois.

Asutaan Helsingin keskustassa just meille sopivassa asunnossa, lastenhuonetta ei ole. Alue ei ole lapsiystävällinen ja kolmiot maksaa huimia summia. Muutenkin lapsen hankkiminen huonontaa tulotasoa radikaalisti. Lapsen hankkiminen ei houkuttele millään tasolla, en keksi siihen yhtään hyvää syytä. Olen onnellinen nyt. En ole lapsivihaaja, tykkään viettää aikaa siskon lapsien kanssa, mutta on aina ihana palata omaan rauhaan siitä hullunmyllystä.

Meillä ei ole lapsia koska mies ei halua. Ja koska rakastan miestäni yli kaiken, elän mielummin ilman lapsia kuin ilman häntä.

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, joten pahoittelen mahdollista toistoa. 

Mutta itse kahden pienen lapsen äitinä ja lisälapsista haaveilevana, sanoisin että meitä jarruttaa ihan puhtaasti: 

1. Raha. Suomessa kaikki elämisen pakolliset kulut on jo liian kalliit ja esim. palkkoihin tehdään jatkuvasti leikkauksia. 

2. Ailahteleva ja epäluottamusta herättävä hallitus. En tiedä onko Suomessa politiikka aina ollut tälläistä, itse olen nyt 28v ja alkanut seuraamaan politiikkaa aktiivisesti vasta n. 4 vuotta sitten. Mutta tuntuu että kansaa pidetään löysässä hirressä koko ajan. Tehdään rankkoja päätöksiä, uhkaillaan koko ajan rankoilla päätöksillä, sitten niitä perutaan ja keksitään taas jotain uutta elämää hankaloittavaa tilalle. Miten tässä voi suunnitella elämäänsä eteenpäin pitkällä tähtäimellä, kun hallitus ei tunnu tietävän edes sitä miten täällä asiat hoidetaan puolen vuoden päästä? Lapset on vanhempien hoteissa kuitenkin liki 20 vuotta, on todella pelottavaa tehdä lapsia kun hallitus tekee jatkuvasti uusia päätöksiä, jotka vaikuttaa radikaalisti meidän elämään. Jossain kohtaa pitäisi pistää touhulle ja päätöksille stoppi, ja mennä eteenpäin niillä mitä on päätetty. Silloin voisi itsekkin suunnitella ja elää elämäänsä sen mukaan - edes hieman pidemmälle kuin vuodeksi eteenpäin. Kaikenlaisesta sitä selviää, pätkätöistä ja koulutusleikkauksistakin, kunhan niistä tietäisi etukäteen kun tekee päätöksiä ja voi niihin siten myös itse varautua. !!

Ihmisten itsekkyys.

Haluavat elää vain itselleen. Lapsia ei enää nähdä arvokkaana.

Suomen ja maailman tilanteeseen ei oikein voi vedota, sillä paljon huonompinakin aikoina ihmiset ovat perustaneet perheitä ja lisääntyneet.

Tai ehkäpä jotkut lisäaineet ovat niin pilanneet nuorten sukupuolivietin, että se ei enää toimi.

Yksinkertaisesti ahdistaa raskaus, synnytys sekä se että olisin sidottu lapseen/lapsiin vähintään 18 vuoden ajan. Minulla kyllä on erittäin hyvä parisuhde ja tiedän, että mieheni oli loistava vanhempi, taatusti parempi kuin minä.. mutta silti ei edellämainittujen syiden takia.

Noh.. periaatteessa ehkä yhden haluaisin, en kuitenkaan uskalla synnyttää. Raskautta en niin pelkää, mutta se synnytys..... hyi olkoon ja edes kunnollisia puudutteita ei vielä vuonna 2016 anneta! Ja sektio on Suomessa vieläkin vieras käsitys, monessa muussa maassa se on vapaasti valittava synnytystapa alatiesynnytyksen rinnalla. 

Vaikka me ollaan kohtuullisesti tienaava keskiluokkainen pari, niin ollaan katsottu että kahteen lapseen ylläpitoon on varaa. Kahden lapsen kanssa meillä on varaa haluamaamme elintasoon (joka ei ole mitään luksusta vaan perushyvää arkea) ja voimme kustantaa lapsille harrastuksia ja matkustellakin välillä, ei tarvitse ostaa isompaa asuntoa pk-seudulla ja normaali auto riittää.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti ahdistaa raskaus, synnytys sekä se että olisin sidottu lapseen/lapsiin vähintään 18 vuoden ajan. Minulla kyllä on erittäin hyvä parisuhde ja tiedän, että mieheni oli loistava vanhempi, taatusti parempi kuin minä.. mutta silti ei edellämainittujen syiden takia.

Tähän se ongelma kiteytyy. Naisten itsekkyys.

Koska toiset äidit syyllistävät toista äitiä. Jos et halua imettää, olet huono äiti. Jos et halua synnyttää alakautta, olet huono äiti. Jos olet etä-äiti ja lapsella on hyvä isä joka on ns ''äiti'' lapselle, olet silti huono äiti. Jos pidät lyhyen äitiysloman koska haluat jatkaa uraasi, olet huono äiti. Jos olet ahdistunut raskauskiloista, olet huono äiti, toisaalta jos aloitat välittömästi treenaamisen synnytyksen jälkeen niin sitten vasta huono äiti oletkin! Jos haluat juoda hieman viiniä vihdoin raskauden jälkeen, olet huono äiti. Jos kaipaat omaakin aikaa välillä vauvasta, olet huono äiti. 

Kaikki paineet kohdistuvat äitiin, toinen äiti on susi toiselle äidille. Isät saavat tehdä mitä lystää, mutta äidin pitäisi olla pullantuoksuinen ja elää pelkästään lapsille ilman omaa elämää.

Näiden asenteiden takia minä EN aio ikinä hankkia lapsia! Jos olisin mies niin lapset olisivat OK, näin naisena ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti ahdistaa raskaus, synnytys sekä se että olisin sidottu lapseen/lapsiin vähintään 18 vuoden ajan. Minulla kyllä on erittäin hyvä parisuhde ja tiedän, että mieheni oli loistava vanhempi, taatusti parempi kuin minä.. mutta silti ei edellämainittujen syiden takia.

Tähän se ongelma kiteytyy. Naisten itsekkyys.

Ja se vasta on kamalinta, että heillä on siihen oikeus :D miehet ovat saaneet olla superisiä pelkästään sillä, että käyvät töissä ja joskus ottavat lapsen syliin nukahtamaan telkkarin ääreen. Nyt kun naiset ovat vaatimassa samaa ovat he itsekkäitä xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti ahdistaa raskaus, synnytys sekä se että olisin sidottu lapseen/lapsiin vähintään 18 vuoden ajan. Minulla kyllä on erittäin hyvä parisuhde ja tiedän, että mieheni oli loistava vanhempi, taatusti parempi kuin minä.. mutta silti ei edellämainittujen syiden takia.

Tähän se ongelma kiteytyy. Naisten itsekkyys.

No sitten olen itsekäs, ihan sama. Lapsia en kuitenkaan aio tehdä :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvien töissä käyvien miesten puute.

Kyllä meitä on. Kunnollisia, työssäkäyviä miehiä, jotka haluaisivat vielä lapsiakin.

Mutta kun ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten itsekkyys.

Haluavat elää vain itselleen. Lapsia ei enää nähdä arvokkaana.

Suomen ja maailman tilanteeseen ei oikein voi vedota, sillä paljon huonompinakin aikoina ihmiset ovat perustaneet perheitä ja lisääntyneet.

Tai ehkäpä jotkut lisäaineet ovat niin pilanneet nuorten sukupuolivietin, että se ei enää toimi.

Lapsethan nimenomaan nähdään arvokkaana. Niihin pitää panostaa aivan eri tavalla kuin vielä 50 vuotta sitten. On varmistettava kaikin keinoin, että lapsi pärjää tulevaisuudessa ja tämä vaatii vanhemmilta sekä aikaa että rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti ahdistaa raskaus, synnytys sekä se että olisin sidottu lapseen/lapsiin vähintään 18 vuoden ajan. Minulla kyllä on erittäin hyvä parisuhde ja tiedän, että mieheni oli loistava vanhempi, taatusti parempi kuin minä.. mutta silti ei edellämainittujen syiden takia.

Tähän se ongelma kiteytyy. Naisten itsekkyys.

No sitten olen itsekäs, ihan sama. Lapsia en kuitenkaan aio tehdä :)

Silloin et ole myöskään oikeutettu valittamaan niistä ongelmista, joita koko ajan huonontuvasta huoltosuhteesta seuraa.

En ole kiinnostunut lapsista, en todennäköisesti jaksaisi antaa heille tarpeeksi huomiota ja tarpeeksi hyvää lapsuutta. Olen aika itsenäinen ja kaipaan paljon omaa rauhaa. En jaksa mitään lapsijuttuja... Mielestäni olen nimenomaan EPÄitsekäs, miettikää kuinka itsekästä olisi, jos hankkisin lapsia vaan koska ''olishan ne söpöjä'' ja todellisuudessa tietäisin etten jaksaisi antaa heille huomiota? Se vasta itsekästä olisikin! Nyt teen epäitsekkään päätöksen kun tiedän ettei vanhemmuus sovi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat syntyivät, koska heidän vanhempansa näkivät tulevaisuudessa toivoa. Sota oli ohi ja aika rakentaa yhteiskunta, jossa lapsilla olisi parempi tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Nyt tulevaisuudessa ei nähdä toivoa. Jo tämän päivän pari-kolmekymppisten elämä ei tule olemaan yhtä hyvää kuin heidän vanhemmillaan. Miten uskaltaa tehdä lapsia, jos heidän tulevaisuutensa on täysin pimennossa ja kenties vieläkin huonompi kuin vanhemmillaan? 

Suuret ikäluokat syntyivät ihan vaan sen takia, että isät, jotka sodasta henkiin jäivät, ryhtyivät naimahommiin heti sodan loputtua, siis ne miehet, jotka jäivät sellaiseen kuntoon, että heistä siihen hommaan ylipäätänsä oli.  Ja ennen kaikkea siitä, että siihen aikaan ei ollut kehitelty niin varmoja ehkäisymenetelmiä kuin mitä nykyään on ollut jo pitkän aikaa esim. hormonikierukka ja ehkäisypillerit ja nykyisen kaltainen aborttilaki ei ollut siihen aikaan voimassa; eli naiset eivät saanneet aborttiin niin helposti lupaa kuin mitä siihen nykyisin saadaan.   Eli lapsia vaan syntyi ja syntyi samaan perheeseenkin kymmeniä vuoden parin välein, jos vaan nainen oli hedelmällinen ja se pessaarikin/kortsu petti tehtävässään ja hyvin paljon varmasti käytettiin ehkäisynä ns. varmoja päiviä, ja kun nekään eivät ole olleet koskaan satavarmoja. Sterilisaatiota oli varmasti vaikea saada terveiden naisten ja miesten, koska eikös vieläkin terveillä naisilla ole 30 vuotta ikärajana sterilisaation saamiseksi.  

Nykyisin on varmasti monen kohdalla oma taloudellinen tilanne ja työttömyys ykkössyitä, että lapsia ei haluta, ja myöskin se, että toiset ihmiset eivät vaan halua omia lapsia, sillä rajoittavathan lapset jonkin aikaa menemisiä ja harrastuksia sekä itsekeskeistä elämän viettoa. Lapset saattavat jopa olla esteenä tiettyjen töiden tekemiselle, kuten esim. epämääräiset työajat ja freelancerhommien sekä pikkuyrittäjienkin epävarmat tulotkin vaikuttavat lapsien hankkimiseen.

Juuri näin. Ja 60 -luvun lopussa tuli epillerit  joiden kanssa pystyttiin jo kunnolla säätelemään syntyvyyttä. Ärsyttää nämä alhainen  syntyvyys ruikuttajat. Suomi ei ole koskaan pystynyt elättämään koko väestöä. 1800 väki joutui muuttamaan Amerikkaan ja 1960-luvulla Ruotsiin.