Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun vaikea menneisyys pyörii mielessä uudestaan ja uudestaan. En osaa käsitellä sitä.
I
20.11.2016 |
Tapahtumista on reilu vuosi aikaa.
Pettymysten, kaltoinkohtelun ja selviytymisen ajanjakso on kestänyt käytännössä koko elämäni.
Alkoholistit läheiset, minäkuva, pahoinpitely, huonot miesuhteet ja kaikenlaiset muut asiat.
Ne vain tunkeutuu mieleeni välillä sanoen, että miten tulen koskaan toipumaan niistä oikeasti.
Välillä taas koen olevani helpottunut ja vahva sekä pärjäävä ihminen kun kaiken sen jälkeen olen hengissä parin itsemurha yrityksen jälkeen sekä muuttanut pois. Saanut töitä ja päässyt hengittämään.
Kun olen ollut aivan yksin jo vuoden ja yrittänyt vain pyyhkiä asiat mielestäni, rakentaa elämääni paremmaksi niin silti menneisyys huutaa jatkuvasti takaraivossani vaikka yritän olla antamatta sille arvoa enkä halua enää vaipua masennukseen.
Välillä oireilen. Pelaan rahani, juon liikaa tai muuta.
En osaa sanoa ei tai osaa määrittää jaksamistani. Töissä teen kaiken mitä pyydetään ja lisää. Olen työuupumuksen partaalla.
Minua ei arvosteta vaikka yritän parhaani ja teen muidenkin paskahommat.
Olen taas jossain risteyksessä enkä tiedä minne suuntaan pitäisi mennä.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on töitä ja rahaa niin yritä päästä terapiaan, josta kela maksaa osan.Hyvän terapeutin avulla voisit käsitellä noita asioita.
Jouduin jo nuorena raha-asioiden kanssa vaikeuksiin. Joten ulosotto vie palkastani tuntuvan summan.
Rahaa jää nipin napin elämiseen.
Terapia olisi kyllä mahtava. Voisi ehkä auttaa eteenpäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu terveyskeskukseen depressiohoitajan tai vastaavan juttusille, et taida yksin osata käsitellä menneitä, harva osaa ilman apua ja työkaluja.
Mielenterveystoimiston kautta jutteleen,saat sieltä apua psykoterapian hakemisessa,mahdollisuus myös kuntoutusrahaan psykoterapian ajalta,se oli hyvä tulonlähde,itse kävin terapian,enkä ollut työkuntoinen ja pärjäsin rahallisesti hyvin kuntoutustuellakin.
En tiedä voisiko kyse olla työuupumuksesta.
Olen aivan loppu mutta yritän tehdä ja auttaa muita. Tuntuu kuitenkin etten saa mitään aikaiseksi. Miehet aukoo päätä ja tunnen itseni huonoksi.
Alkuun kehuttiin paljon mutta nyt pidetään itsestäänselvyytenä eikä mitään arvosteta.
Alkaa tuntuun enemmän vain raskaammalla mennä töihin ja herätä.
En jaksa edes kotiani siivota.
Nyt pakotan itseni siivoamaan ja sain tiskit tiskattua. Pyykkiä en ole pessyt kahteen viikkoon joten pakotan itseni kohta viemään tuon kasan pesuun.
Huonous työntekijänä vielä vahvisti tunnetta kun kuulin, että minut siirretään toiseen paikkaan.
Se on varmasti hyvä idea kun en tunne itseäni tuolla enää muuta kuin toisten paskojen siivojaksi, enkä edes saa siitä kiitosta.
Lisäksi kun ajattelin pari päivää sitten, että nyt minulla on rahaa elämiseen niin olin typerä ja pelasin. En ymmärrä käyttäytymistäni. Suljin onneksi koko pelitilin.
Saan vain itselleni kauheammin olon aikaiseksi.
Oksettaa ja voin pahoin. Täytyy minun päästä juttelemaan jonnekin ja saamaan tukea.
En taidakkaan pärjätä yksin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voisiko kyse olla työuupumuksesta.
Olen aivan loppu mutta yritän tehdä ja auttaa muita. Tuntuu kuitenkin etten saa mitään aikaiseksi. Miehet aukoo päätä ja tunnen itseni huonoksi.
Alkuun kehuttiin paljon mutta nyt pidetään itsestäänselvyytenä eikä mitään arvosteta.
Alkaa tuntuun enemmän vain raskaammalla mennä töihin ja herätä.
En jaksa edes kotiani siivota.
Nyt pakotan itseni siivoamaan ja sain tiskit tiskattua. Pyykkiä en ole pessyt kahteen viikkoon joten pakotan itseni kohta viemään tuon kasan pesuun.
Huonous työntekijänä vielä vahvisti tunnetta kun kuulin, että minut siirretään toiseen paikkaan.
Se on varmasti hyvä idea kun en tunne itseäni tuolla enää muuta kuin toisten paskojen siivojaksi, enkä edes saa siitä kiitosta.
Lisäksi kun ajattelin pari päivää sitten, että nyt minulla on rahaa elämiseen niin olin typerä ja pelasin. En ymmärrä käyttäytymistäni. Suljin onneksi koko pelitilin.
Saan vain itselleni kauheammin olon aikaiseksi.
Oksettaa ja voin pahoin. Täytyy minun päästä juttelemaan jonnekin ja saamaan tukea.
En taidakkaan pärjätä yksin.
Ap
Terapian lisäksi vertaistuki. Joitakin auttaa ja on pelastanut monen elämän ja hengen. Googleta ap alkoholistien aikuiset lapset-sivu, katso paikkakuntasi kokoontumispäivä ja aika. Jos siihen on laitettu puhelinnumero, voit soittaa/laittaa viestiä, että olisit ekaa kertaa tulossa. Jos vertaistuki siis kohdallasi tuntuisi kokeilemisen arvoiselta.
Siellä on ihmisiä, jotka ovat kokeneet samoja asioita, mitä sinä ja he ovat selvinneet. He ymmärtävät ja ryhmä auttaa. Siellä on ihmisiä monesta yhteiskuntaluokasta, sillä tämä aihe koskettaa monia.
Iso halaus ap
Alue: Aihe vapaa
Jos sulla on töitä ja rahaa niin yritä päästä terapiaan, josta kela maksaa osan.Hyvän terapeutin avulla voisit käsitellä noita asioita.