Syntyvien lasten määrä vähenee rajusti. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen hankkii lapsen, kun saa vakituisen työsuhteen. Tästä syystä työnantajat eivät palkkaa lisääntymisikäisiä naisia vakituisiin työsuhteisiin. 

Onko tuo mutuilua vai olisiko sulla jotain tilastoa linkata asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä sinkkumiehiä etsimästä vaimoa ulkomailta, jos kerran haluavat lapsia eikä Suomesta sopivaa vaimoa löydy. 

Mutta sitten pitäisi poistua kotoa.

Miksi itsekkäät miehet eivät halua jakaa vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia sekä äidin että isän työnantajan kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen hankkii lapsen, kun saa vakituisen työsuhteen. Tästä syystä työnantajat eivät palkkaa lisääntymisikäisiä naisia vakituisiin työsuhteisiin. 

Onko tuo mutuilua vai olisiko sulla jotain tilastoa linkata asiasta?

Määräaikaisen työn tekemisen syyt

Naisten uusista työsuhteista 62 oli määräaikaisia vuonna 2015 ja miesten uusista työsuhteista 48 prosenttia. Tavallisinta on, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään, koska pysyvää työtä ei ole löytynyt. Vuonna 2015 määräaikaisista noin 68 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Vuonna 2015 työmarkkinoilla oli 220 000 määräaikaista palkansaajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisivat sellaisen halunneet. Heistä 136 000 oli naisia ja 83 000 miehiä. Vastentahtoisen määräaikaisuuden on nähty lisääntyvän iän myötä.

Määräaikaiset työsuhteet lisääntyivät Suomessa 1990-luvun laman seurauksena. Määräaikaisuus liittyy yleensä työmarkkinoille tuloon, ja määräaikaisia töitä tehdään usein opiskelun ohessa. Naisille määräaikaisuus on yleistä myös perheenperustamisiässä. Kun 1980-luvun alussa 25–34-vuotiaista palkansaajanaisista noin 15 prosenttia oli määräaikaisissa työsuhteissa, oli vastaava luku vuonna 2014 noussut noin 28 prosenttiin.

Lähde

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus. Helsinki: Tilastokeskus.

Päivitetty:  7.7.2016

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat syntyivät, koska heidän vanhempansa näkivät tulevaisuudessa toivoa. Sota oli ohi ja aika rakentaa yhteiskunta, jossa lapsilla olisi parempi tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Nyt tulevaisuudessa ei nähdä toivoa. Jo tämän päivän pari-kolmekymppisten elämä ei tule olemaan yhtä hyvää kuin heidän vanhemmillaan. Miten uskaltaa tehdä lapsia, jos heidän tulevaisuutensa on täysin pimennossa ja kenties vieläkin huonompi kuin vanhemmillaan? 

Suuret ikäluokat syntyivät ihan vaan sen takia, että isät, jotka sodasta henkiin jäivät, ryhtyivät naimahommiin heti sodan loputtua, siis ne miehet, jotka jäivät sellaiseen kuntoon, että heistä siihen hommaan ylipäätänsä oli.  Ja ennen kaikkea siitä, että siihen aikaan ei ollut kehitelty niin varmoja ehkäisymenetelmiä kuin mitä nykyään on ollut jo pitkän aikaa esim. hormonikierukka ja ehkäisypillerit ja nykyisen kaltainen aborttilaki ei ollut siihen aikaan voimassa; eli naiset eivät saanneet aborttiin niin helposti lupaa kuin mitä siihen nykyisin saadaan.   Eli lapsia vaan syntyi ja syntyi samaan perheeseenkin kymmeniä vuoden parin välein, jos vaan nainen oli hedelmällinen ja se pessaarikin/kortsu petti tehtävässään ja hyvin paljon varmasti käytettiin ehkäisynä ns. varmoja päiviä, ja kun nekään eivät ole olleet koskaan satavarmoja. Sterilisaatiota oli varmasti vaikea saada terveiden naisten ja miesten, koska eikös vieläkin terveillä naisilla ole 30 vuotta ikärajana sterilisaation saamiseksi.  

Nykyisin on varmasti monen kohdalla oma taloudellinen tilanne ja työttömyys ykkössyitä, että lapsia ei haluta, ja myöskin se, että toiset ihmiset eivät vaan halua omia lapsia, sillä rajoittavathan lapset jonkin aikaa menemisiä ja harrastuksia sekä itsekeskeistä elämän viettoa. Lapset saattavat jopa olla esteenä tiettyjen töiden tekemiselle, kuten esim. epämääräiset työajat ja freelancerhommien sekä pikkuyrittäjienkin epävarmat tulotkin vaikuttavat lapsien hankkimiseen.

Juuri näin. Ja 60 -luvun lopussa tuli epillerit  joiden kanssa pystyttiin jo kunnolla säätelemään syntyvyyttä. Ärsyttää nämä alhainen  syntyvyys ruikuttajat. Suomi ei ole koskaan pystynyt elättämään koko väestöä. 1800 väki joutui muuttamaan Amerikkaan ja 1960-luvulla Ruotsiin.

Olen tuo kirjoittaja, johon kommentoit, ja toit esiin tuon muuttoliikkeen työn perässä ulkomaille menneen historian aikaisten suomalaisten keskuudessa.  Totta puhut, minunkin suvustani joitakin henkilöitä muutti Amerikkaan työn perässä, kun eihän täällä koto-Finlandiassamme ollut töitä 1930-luvun talouslaman aikoihin. Osa näistä minunkin sinkkusukulaistädeistäni palasi takaisinkin Suomeen, mutta osa jäi ja perusti perheenkin sinne.  Sitten myöhemmin 60-luvulla lähti kokonaisia perheitä Ruotsiin töihin tehtaisiin, koska Suomessa ei ollut töitä tarjolla, jolla olisi tullut hyvin toimeen.

Lapsettomuus tosiaan on ilmesesti yleistynyt ihan muutenkin kuin omana valintana, mikä on mielenkiintoista. Ruokavalio ja ympäristön kemikaalit saattavat vaikuttaa, mistä lie johtuu?

Noina esimerkiksi sodanjälkeisinä aikoina tai kehitymmättömämmissä maissa hankitaan lapsia paljon huonommissa olosuhteissa kuin nyt, kyllä. Mutta siihen vaikutti eri tavalla ehkäisy ja suvun ja muun ympäristön paineet ja tärkeimpänä se, että lapset ovat turvaamassa vanhuutta. Meillä vanhukset sysätään laitokseen, eikä todellakaan ole mitään takuita siitä, että omat kuvitteelliset lapseni ja lapsenlapseni minua hoitaisivat. Monissa maissa se taas on ainoa vaihtoehto, ellei halua kuolla kerjäläismummona.

Vierailija kirjoitti:

En ole koko ketjua kolunut lävitse, mutta sen verran olen toisten mielipiteitä selaillut, että on niissä asiaakin, mutta jotenkin särähtää korvaani tuo sanamuoto, että lapsi olisi jokin "hankinta". Minun mielestäni lapsi saadaan, jos saadaan, ja kaikki kun eivät saa lasta, vaikka haluaisivatkin saada tai hankkia, kuten jotkut nyt tämän asian ovat kääntäneet.   Minä tiedän vain sellaisia pariskuntia, jotka ovat yrittäneet saada lasta, mutta eivät siinä ole onnistuneet, eivät edes lapsettomuushoitojen avittamanakaan tai sitten kyseiset pariskunnat ovat antaneet periksi ja eivät ole jaksaneet lapsettomuushoitoihin ryhtyäkkään.  Itse en kyllä aina jokaisessa tapauksessa jaksa uskoa siis siihen, että lasten "hankinta" olisi aina niin laskelmoitua, vaan oman lapsen haluaminen on sisäsyntyinen ja luonnollinen vietti normaalille naiselle.  Naiselle ja miehellekin vaan jossakin vaiheessa tulee sellainen halu ja hinku saada ihan ikioma yhteinen lapsi, ja luonnon suoma ns. elämäntehtävä!  Ja senpä takia jotkut päätyvät adoptiolapsen hankintaan, joka onkin sitä hankkimista, ja loppuen lopuksi joidenkin kohdalla adoptiolapsen saamista, koska kriteerit ovat melkoisen tiukat adoptiolapsen saamiseksi ylipäätänsä, jos haluaa etenkin suomalaisen vauvaikäisen lapsen.

Nyt vaan tälläkin palstalla on niitä pettyneitä naisia ja miehiä selittelemässä  lapsettomuuttaan, koska syyt voivat olla vallan muut kuin joku naurettava halu lapsettomaan sinkku elämäänsä.

Jotkuthan eivät edes löydä sitä ns. oikeaa kunnollista miestä/naista, jonka kanssa niitä lapsia voisi edes aloittaa yrittämään ja saamaan aikaiseksi.

Ihan hyvä että laskee! Kun laskee tarpeeksi alhaiseksi niin päättäjien on tehtävä asioille jotain, korotettava lapsilisää, lapsista verovähennys ja muita porkkanoita tohon perheen perustamiseen. Niin sitten 10v kuluttua onkin hyvä hankkia pari lasta kun se on kannattavaa

N22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko naiselle joku ennalta varattu tehtävä olla epäitsekäs? anteeksi että naurattaa nää jutut... miehet menee huitelee pettää ja jättää lapsensa. Se on ihan okei. Mutta jos naiset ei tee lapsia, niin ne on itsekkäitä.

No tuo miesten toiminta ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää. Perheensä hylkäävä mies ei ole todellakaan mikään sankari.

Ihmeen paljon tämä asia menee naisten tunteisiin, vaikka itsekkyys on joidenkin mielestä "oikeutettua".

Naiset tuntevat itsekkyydestään huonoa omaatuntoa, koska ymmärtävät, miten tuhoisaa se on yhteiskunnalle. Siksi tämä aiheuttaa niin vahvoja reaktioita. Valitettavasti suurin osa nykyisistä nuorista naisista on läpimätiä. He toimivat itsekkäästi, vaikka tietävät sen olevan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä jotka ovet lapsentekoiässä, miettivät ihan tosissaan sitä, riittääkö rahat lapseen. Ja kannattaako tällaiseen pahaan ja epävakaaseen maailmaan tehdä lisää lapsia.

Näitä veikkaan.

Kas kun ei sotasukupolvi pelännyt moisia "uhkia".

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus tosiaan on ilmesesti yleistynyt ihan muutenkin kuin omana valintana, mikä on mielenkiintoista. Ruokavalio ja ympäristön kemikaalit saattavat vaikuttaa, mistä lie johtuu?

Noina esimerkiksi sodanjälkeisinä aikoina tai kehitymmättömämmissä maissa hankitaan lapsia paljon huonommissa olosuhteissa kuin nyt, kyllä. Mutta siihen vaikutti eri tavalla ehkäisy ja suvun ja muun ympäristön paineet ja tärkeimpänä se, että lapset ovat turvaamassa vanhuutta. Meillä vanhukset sysätään laitokseen, eikä todellakaan ole mitään takuita siitä, että omat kuvitteelliset lapseni ja lapsenlapseni minua hoitaisivat. Monissa maissa se taas on ainoa vaihtoehto, ellei halua kuolla kerjäläismummona.

Totta. Ja lisäksi syntyvyys myös kehittymättömämmissä maissa laskee samaan aikaan lapsikuolleisuuden kanssa. En oikein usko, että missään "ulkomailla" lapsia ihan väenväkisin halutaan enemmän kun voidaan elättää, vaan ehkäisy on kallista/siitä ei tiedetä/uskonnolliset syyt ja vähäinen koulutus yhdessä. 

Maailman väestö kasvaa korkeamman eliniän myötä vielä kauan. Jossain vaiheessa suunta kääntyy kun kaikki suuret ikäpolvet kuolevat pois. 

Istuimme päiväkodissa ruokapöydässä, kun 3-vuotias tyttö tokaisi: ’Minä menen hakemaan lisää ruokaa, koska haluan että mun mahaan tulee vauva.’ Toisella puolella pöytää istui 4-vuotias poika, joka vastasi tytölle hiukan tuohtuneena: ’Ei niitä vauvoja niin tuu. Suhun pitää ensin tartuttaa vauvakuume! Sillai niitä vauvoja tulee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä jotka ovet lapsentekoiässä, miettivät ihan tosissaan sitä, riittääkö rahat lapseen. Ja kannattaako tällaiseen pahaan ja epävakaaseen maailmaan tehdä lisää lapsia.

Näitä veikkaan.

Kas kun ei sotasukupolvi pelännyt moisia "uhkia".

 Mieti nyt sen ajan ehkäisymenetelmiä, kuinka tehottomia ne olivatkaan. Lapsia vaan syntyi syntymistään, jos sattui olemaan oikein hedelmällinen ja seksistä kiinnostunut nainen.  Ehkäisykeinot olivat todellakin surkeita, ja henkarilla tehtiin laittomia abortteja, jotka uskalsivat, mutta kaikki eivät uskaltaneetkaan vaan ottivat nöyrästi vastaan jokaikisen lapsensa, kun oli pakko.  Lääkärit tekivät kyllä abortteja, mutta kriteerit olivat tiukat, millaisissa tilanteissa virkalääkärit niitä saivat luvan tehdä. Ei kuulema riittänyt taloudelliset syyt, eikä jo ennestään suurilukuinen lapsilaumakaan syyksi abortointiin lääkärin toimesta. Piti olla jokin todistettava vakava sairaus raskaana olevalla naisella siihen aikaan, jos sai luvan abortointiin.  Eli vastaanhan se oli otettava kaikki lapset, mitä lähti alulle, vaikka olisi jotain onnetonta sen aikaista ehkäisykeinoa käytettyä tullutkin, kuten "varmoja päiviä", jotka ovat sama kuin "epävarmat päivät"!:D

Toisaalta siihen aikaan naisen haaveetkin olivat painottuneet perheen perustamiseen ja kotirouvan päiville pääsemiseksi. Miehen tehtävä oli tuoda leipä perheen pöytään, eikä naisen osa ollut kuin lasten hoito ja kodin hoito eli kotirouvan päivät ja toisaalta mihinkäs perheen äiti olisi sen suuren lapsilaumansa päivähoitoon laittanutkaan, koska ei ollut olemassa mitään perhepäivähoitojärjestelmääkään kuten nyt on ollut jo pitkään, ja kallista se ainakin olisi ollut ottaa piikakin hoitamaan lapsia kotiin ja lähteä itse pienipalkkaiseen työhön.  Sitä paitsi ammattiin kouluttautuminen oli kallista ja hyvin harva nainen sen ajan köyhistä oloistaan pystyi edes kouluttamaan itseään kovin korkealle.   Varakkailla ihmisillä oli asiat toisin, ja heillähän oli kotipiikoja, vaikka rouva ei olisi itse missään töissä ollutkaan.  Eikä tarvitse kovin kauan taaksepäin historiassamme mennä, kun noita kotipiikojakin oli vielä töissä käyvien naisten kotona.  Esim. kun itse olin kansakoulussa 60-luvulla, niin alakoulun luokanopettajalla oli pieniä lapsiaan hoitamassa kotonaan palkattu lastenhoitaja.  Usein nämä kotona toisten lapsia hoitavat nuoret naiset olivat erittäin nuoria neitokaisia, ja juuri sen aikaisen kansalaiskoulun käyneitä nuoria tyttösiä ilman minkäänlaista alan koulutusta tai sitten korkeintaan vuoden kestäneen talouskoulun käyneitä tytön hempukoita, jotka itsekkin kävivät tansseissa etsimässä itselleen vapaaaikanaan tulevaa aviomiestään.  Siihen aikaan kun vielä kansakoulun rehtori, opettajat ja koulun keittäjäkin talonmiehineen asuivat koulurakennuksen yhteyteen tai pihapiiriin rakennetuissa asunnoissaan, niin tuli nähtyä esim. yhden  jos toisenkin opettajaperheen piian koulun pihamaalla opettajan lapsia ulkoiluttamassa ja vaunuja heijaamassa, sillä siihen aikaan ei virallinen äitiyslomakaan ollut kuin kuukauden mittainen, niin eihän opettajakaan kauan töistään poissa voinut olla, jos ei sitten jäänyt kotiin omia lapsiaan hoitamaan pitemmäksi aikaa ja miehensä elätettäväksi, koska ei siihen aikaan mitään lasten kotihoidontukiaisia kuntalisineen maksettu alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmille, kuten nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti ahdistaa raskaus, synnytys sekä se että olisin sidottu lapseen/lapsiin vähintään 18 vuoden ajan. Minulla kyllä on erittäin hyvä parisuhde ja tiedän, että mieheni oli loistava vanhempi, taatusti parempi kuin minä.. mutta silti ei edellämainittujen syiden takia.

Tähän se ongelma kiteytyy. Naisten itsekkyys.

ITSEKKYYS? 😂 Really? Mikä ihmeen velvoite lisääntyminen on? En minä ainakaan ole mitään sopimusta koskaan allekirjoittanut, jonka nyt sitten ITSEKKÄÄSTI rikkoisin?

Joku katkera suurperheen mamma siellä kirjoittelee, kun ei ollut itsellä järkeä käyttää ehkäisyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko naiselle joku ennalta varattu tehtävä olla epäitsekäs? anteeksi että naurattaa nää jutut... miehet menee huitelee pettää ja jättää lapsensa. Se on ihan okei. Mutta jos naiset ei tee lapsia, niin ne on itsekkäitä.

No tuo miesten toiminta ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää. Perheensä hylkäävä mies ei ole todellakaan mikään sankari.

Ihmeen paljon tämä asia menee naisten tunteisiin, vaikka itsekkyys on joidenkin mielestä "oikeutettua".

Se on helppo miesten arvostella ja syyllistää kun itse ei joudu näkemään vaivaa sen lapsen saamiseksi. Naisen pitää olla raskaana ja synnyttää, ja ehkä saada jopa elinikäiset vauriot. Miltä kuulostaa pidätyskyvyttömyys loppuelämäksi?

Olisi eri asia jos näihin asioihin suhtauduttaisiin vakavasti. Olen itse lapseton, mutta olen kuullut siitä, miten synnytysvaurioita ei oteta vakavasti. Eipä paljon houkuta synnyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä jotka ovet lapsentekoiässä, miettivät ihan tosissaan sitä, riittääkö rahat lapseen. Ja kannattaako tällaiseen pahaan ja epävakaaseen maailmaan tehdä lisää lapsia.

Näitä veikkaan.

Kas kun ei sotasukupolvi pelännyt moisia "uhkia".

Silloin ei ollut vaihtoehtoja. Oli mentävä naimisiin, oli tehtävä lapsia ja normit olivat tiukat. Ehkäisyä ei ollut, ei saanut tai ei käytetty ja joka toinen ajatuskin oli syntiä. Jos sota-aikana nainen olisi sanonut, ettei halua lapsia niin hänet olisi viety pakkohoitoon ja lobotomiaan.

Säälittäväää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti ahdistaa raskaus, synnytys sekä se että olisin sidottu lapseen/lapsiin vähintään 18 vuoden ajan. Minulla kyllä on erittäin hyvä parisuhde ja tiedän, että mieheni oli loistava vanhempi, taatusti parempi kuin minä.. mutta silti ei edellämainittujen syiden takia.

Tähän se ongelma kiteytyy. Naisten itsekkyys.

ITSEKKYYS? 😂 Really? Mikä ihmeen velvoite lisääntyminen on? En minä ainakaan ole mitään sopimusta koskaan allekirjoittanut, jonka nyt sitten ITSEKKÄÄSTI rikkoisin?

Joku katkera suurperheen mamma siellä kirjoittelee, kun ei ollut itsellä järkeä käyttää ehkäisyä.

...niin tai katkera suurperheen mamma on ehkäisykeinoa käytettyäänkin tullut raskaaksi aina vaan,koska eihän sellaista ehkäisykeinoa ole naisille olemassakaan, joka olisi täydellisen satavarma, ei edes naisen sterilisointi ole pitänyt aina kutiaan, mutta onhan olemassa aborttioikeus naisilla, ja 70-luvun aborttilain uusimisen jälkeen sen saa kyllä melkoisen helposti, kun vaan menee tarpeeksi varhain sitä anomaan. 

Suomalaismiesten sperman laatu on romahtunut 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä -50 %, verrattuna 50-70 luvun miehiin joilla siittiömäärät ovat euroopan korkeimmat. Siittiöiden tuotanto pysyy vakiona koko miehen eliniän.

Siittöiden määrä on siis  puolittunut nuoremmilla miehillä. Samalla naisten hedelmällisyys on laskenut.

Setämiesten ja tiineiksi pystyvien yh-mammojen on paras lyödä hynttyyt yhteen kansakunnan pelastamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä sinkkumiehiä etsimästä vaimoa ulkomailta, jos kerran haluavat lapsia eikä Suomesta sopivaa vaimoa löydy. 

Itse aion näin tehdä perheenperustamistarkoituksessa.

Onnea on etsittävä sieltä missä sitä on tarjolla. Uusi työ ja vaimo ulkomailla. Olen hyvässä ammatissa ja hyvin toimeentuleva ja jo yhden hyvän, epäonnisesti päättyneen avioliiton suomalaisnaisen kanssa kokenut mies. Suomalaisille naisille olen ilmaa. Enkä heitä oikeastaan missään tapaakaan.

Ulkomaisten naisten parissa haluttu ja ilmeisen helposti lähestyttävä. Tähän saakka olen joutunut vain kieltätymään seurasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei vaan tunteet kohtaa kenenkään kanssa. Ja miehet ei tee aloitteita. Aina on joku reitensä levittävä horo netissä joka antaa , niin uudet orastavat parisuhteet ei kauas kanna. Aina on uutta naista netin kautta löydettävissä. 

jos mies ei lapsia halua 3-kymppisenä niin ei sitä väkisin voi ryhtyä perhettä perustamaan. Avoliittoihin itse en suostu, enkä ilmaiseksi horoksi/patjaksi. Ensin avioon, sitten vasta seksi. Tämmmöisiä miehiä ei kuitnkaan ole.

Olen yli kolmekymppinen mies, haluaisin löytää naisen jonka kanssa elää mielellään loppuelämä ja mennä avioon ja tehdä lapsia, enkä tykkää naisista jotka horoilevat. Enkä käytä tinderiä enkä tupakoi enkä kapakoikaan lähes ollenkaan.

Mielestäni olen olemassa.

Oman kokemukseni mukaan ongelma on siinä, että useimmat sinkkunaiset haluavat lähinnä seksiä, useimmat sinkkunaiset käyttävät Tinderiä vaikka tietävät mitä siitä seuraa, useimmat sinkkunaiset eivät halua avioon, useimmat sinkkunaiset eivät yleensäkään halua parisuhdetta ja lapsia muuta kuin joidenkin pankkiirilääkärien kanssa. Naiset ovat jotenkin onnistuneet uppoamaan sellaiseen naistenlehtifeministiseen fantasiaan, jossa jokaiselle naiselle on olemassa unelmamies, ja jossa kaikki muut miehet kuin unelmamiehet on valjastettu lähinnä eri tavoin hyödynnettäviksi idiooteiksi. En ole sovinisti, en ole ns. laasaslainen, en vihaa naisia. Päinvastoin, mielestäni naisissa on paljon arvokasta ja haluaisin tasa-arvoista maailmaa. Tilanne vaan sattuu olemaan tällä hetkellä niin, että se mikä feminismin nimellä kulkee, on tosiasiassa teinityttömäinen liike, jossa vaaditaan naisille asioita, joita ei maanpäältä löydy (kuten esim. unelmamies jokaiselle naiselle).

Hei, täällä yksi moderni feministi nainen 28v ymmärtää sua ihan kybällä. Minäkään en tajua tuota se oikea -harhaa! Mutta täytyy sanoa, että sanaa feminismi käytetään nettikeskusteluissa hassusti. Sehän on tutkimussuuntaus, ei mikään poliittinen agenda vaan värikäs ajatusten ketju jossa miehet ovat yhtä mielenkiintoisia ja arvokkaita kuin naiset. Mutta siis sen verran haluan oikaista, että on paljon tavallisia "kilttejä tyttöjä", jotka eivät edes harrasta irtoseksiä ja toivovat elämänkumppanin löytyvän. Tämä "se oikea" ja toisaalta ajassa kasvava naisviha on huono yhdistelmä.

Toivon sydämestäni että turhautuneet miehet eivät katkeroidu ja stereotypisoi naisia niin etteivät enää usko hyvään toisessa sukupuolessa. Ja saman voi sanoa naisista.