Lue keskustelun säännöt.
Syntyvien lasten määrä vähenee rajusti. Miksi?
20.11.2016 |
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi 55472 lasta. Tänä vuonna 2016 tammi - lokakuussa on syntynyt 44829 lasta, joka on 1863 lasta vähemmän kuin viime vuonna. Todennäköisesti tänä vuonna syntyy siis hivenen reilu 53000 lasta. Mistä tämä lapsikato mielestäsi johtuu?
Kommentit (495)
Nykyajan ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei elämän välttämättä tarvitse olla raatamista ja selviytymistä vaan se voi olla oikeasti kivaa ja nautittavaa. Lapset eivät tässä ole usein kuin tiellä. Kun tähän lisää sen, että tulevaisuudessa luonnonvarat loppuvat, ilmastonmuutos pakottaa ihmiset miljoonittain liikkeelle aavikoituvilta alueilta, antibioottien teho loppuu, jolloin lääketiede palaa pitkälti 1800/1900-luvun vaihteeseen ja nämä kaikki lisäävät sotia, kuka hullu haluaisi tehdä lapsen tällaiseen tulevaisuuteen? Minä en ainakaan haluaisi syntyä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti monia syitä. Itse luulen että vaikuttaa paljon kuinka parisuhteissa halutaan ensin stabiilit olosuhteet. Pitää olla naimisissa ja talo ja seurusteluvaihe venyy monella nykyaikana jopa kymmenenvuotisiksi kun mihinkään ei ole kiire. Parasta lapsenteko aikaa parisuhteessa on se alkuajan kiihkovaihe, mutta vuosien saatossa tämä sammuu. Itsellä ainakin ainoa tilanne missä haaveilen lapsista on tämä hetki, kun luonnonvietti jyllää n. 2v suhteen alusta. Muuten sitä sitten huomaakin ne miljoona syytä kuinka typerää on tehdä lapsia tähän maailmaan, kun järki palaa taas päähän veren sinnekin vaihteeksi virratessa :)
Minusta hyvin järkevää.Meidän teoilla on vastapoolina maapallo,se on fakta.Hyvä,että ihmiset eivät lisäänny.30 vuode päästä tämä paikka on ihan eri,itse en halya tehdä laste siihen.
En aio missään nimessä tehdä lasta tällaiseen maailmaan, missä vuosi vuodelta on huonommat tulevaisuudennäkymät: opinnot eivät enää takaa työn saantia, työpaikkoja on yhä vähemmän, ympäristön tuhoamisesta ei välitetä, sodan uhka leijuu jatkuvasti Euroopassa, vuokrat ovat hirveissä hinnoissa eikä palkalla elä hyvää elämää, koulutus ollaan ajamassa alas, vanhustenhoidosta on supistettu niin että mummoja hakataan ja makuutetaan paskoissaan, töissä ihmiset poltetaan loppuun ja samalla mielenterveyspalveluja ei ole saatavilla jne. Eiköhän sen lapsen ole parempi jäädä syntymättä. En kestäisi sitä, että oma lapseni voisi pahoin.
Suuret ikäluokat syntyivät, koska heidän vanhempansa näkivät tulevaisuudessa toivoa. Sota oli ohi ja aika rakentaa yhteiskunta, jossa lapsilla olisi parempi tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Nyt tulevaisuudessa ei nähdä toivoa. Jo tämän päivän pari-kolmekymppisten elämä ei tule olemaan yhtä hyvää kuin heidän vanhemmillaan. Miten uskaltaa tehdä lapsia, jos heidän tulevaisuutensa on täysin pimennossa ja kenties vieläkin huonompi kuin vanhemmillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain yksinkertaisesti löydä miestä, joka haluaisi sitoutua ja siten hankkia myös lapsia. Olen parhaassa hedelmällisyysiässä ja sinkkuna jo neljä vuotta. En ole erikoisen näköinen saati lihava (sitä kun tunnutaan niin paheksuvan), kauniiksi monet sanovat ja saankin helposti lyhytaikaista seuraa, joka paljastuu nopeasti pelkäksi seksin hakemiseksi...
Minulla on laaja kaveripiiri ja tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, enkä ole asettanut miehelle kovia vaatimuksia. Kunhan ei ole mikään mt-potilas, narsisti, alkoholisti tai nisti, pystyy elättämään itsensä, kunnioittaa minua ja valintojani sekä on ulkonäöltään katseenkestävä. Sytyn enemmän luonteeseen kuin ulkonäköön, joten kemioilla on merkitystä.
Totta kai myös huoli tästä maailmasta on mukana, mutta pelkään, että aikani menee ohi ja sitten en saakaan lasta/lapsia. En aio ottaa taloudesta stressiä, kunhan molemmilla on edes jonkinlainen työ siihen aikaan (itse olen työllistävällä alalla).
Aina jankutetaan etteivät miehet löydä naista, mutta olen havainnut ongelman olevan toisinpäin omassa kaveripiirissäni. Meitä on muutama, jotka ovat olleet sinkkuna todella pitkään. Eikä kyse ole mistään liian korkeista kriteereistä, vaan yksinomaan siitä ettei yksikään treffikumppani ole aikeissa jatkaa suhdetta makkaria pidemmälle (joka selviää yleensä vasta myöhemmin, minusta olisi kohteliasta ilmoittaa ennen treffejä tai viimeistään treffeillä, ettei hae mitään vakavaa).
Onko meillä sitten vain niin paska luonne oikeasti vai mikäköhän tässä oikeasti mättää :D Hyviä sunnuntain pohdintoja...
Tämä.
Asun itse Helsingissä, joten tarjontaa on varmasti enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla. Sinkkuna nyt jo kuudetta vuotta, treffeillä käyn joka kuukausi edes kerran. Minusta tuntuu, että Tinder on mahdollistanut helpon seksin, miksi ostaa koko lehmää jos maitoa saa ilmaiseksi?-periaatteella.
Baaristakin lähtee pilkun aikaan ties millaisia kottaraisia hyvännäköisten miesten matkaan, joten tämä tukee omaa mielikuvaani siitä, että nuoret nykymiehet eivät halua sitoutua. Minullekin kelpaisi vaikka ihan tylsä ja tavallinen, mutta kiltti ja huomaavainen mies. Eteeni osuu tosin vain niitä, jotka hakevat uutta sulkaa hattuunsa.
Olen pian 30, enkä halua hankkia lasta kenenkään lyhytaikaisen miesystävän kanssa, joten kai tämä alkaa olla jo tässä :/
Minua ei miehenä kiinnosta Tinder ollenkaan enkä ikiinä käy baareissa.
Minua ei kiinnosta yhden illan jutut.
Mutta eipä näytä kelpaavan yhdellekkään naiselle vaikka olen noin sinun ikäisesi. Varmaan siitä syystä kun en tienaa tarpeeksi joidenkin mielestä eikä minulla ole Arnold Schwarzeneggerin kroppaa
Otatko itse kontaktia naisiin? Itse naisena ihastuin vähän ulkonäöltään heikompaan yksilöön (ylipainoa, kasvonpiirteet eivät ole miesmallien tasoa), koska hän kohteli minua hyvin, oli huomaavainen ja oli aidosti kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu. Voin kyllä uskoa, että nykynaiset (20-30) odottavat ties millaista prinssiä ovelleen ja miehet 55-kiloista kurvitarta, joka on kaikinpuolin täydellinen.
Naisena voin antaa pinnallisen vinkin: Kannattaa käydä hyvässä parturissa ja tsekata onko leuassa pukinparta vai kunnon maskuliininen parta. Harvat amisviikset kannattaa myös poistaa, mielummin karvaton naama kuin epämääräisiä maitohaivenia. Olen monesti nähnyt, miten uusi hiustyyli ja parta muuttavat miehen täysin toiseksi. Tämä pätee myös suomimiehiin! https://pics.onsizzle.com/dont-tell-me-a-beard-and-a-good-haircut-dont-…
Olisipa jonkin palvelu tai sovellus, jossa voisivat pelkästään vakavaa suhdetta etsivät tavata toisiaan ja matchit määrittyisivät ennalta määriteltyjen luonteenpiirteiden ja kiinnostusten avulla. Tinderissä olen välillä pistänyt jatkoon hyvän esittelytekstin perusteella, vaikka ulkonäkö ei olekaan kolahtanut kovin :D
t. ei edellinen lainaaja
Tuhansia kertoja niin netissä kuin tosielämässä.
Jos nainen laittaa tuollaisille asioille merkitystä niin sellaisen kanssa nyt ei edes kannata olla.
Minä etsin vakavaa suhdetta ja siinä ei kyllä ole mitään merkitystä jollain haivenilla.
Hyvän esittelytekstin? Luuletko että se on jotain työpaikanhakua?
Miksi et ole pariutunut? Eikö sinulle mikään kelpaa?
En ole se kenelle vastasit. Viestisi on aggressiivinen, vaikka sinua yritettiin vain ystävällisesti auttaa. Ehkä käyttäydyt hyökkäävästi muutenkin ja se on ainakin yksi varma keino jäädä yksin. Oletko pohtinut, että mikä mättää, jos olet omien sanojesi mukaan lähestynyt tuhansia naisia? Oletko aivan varma, että kyse on vain ulkonäöstä vai onko asenteesi aggressiivinen, syyttelevä? Haivenilla on jonkin verran merkitystä -se, että pitää ulkonäöstään sen verran huolta, että on siistitty ulkonäkö, kun tapaa potentiaalisen kumppanin, niin kertoo kunnioituksesta toista kohtaan.
Itselläni on ns. tylsä mies. Hän juo harvoin, ei ole aggressiivinen, viihtyy kotona, ei tee kotitöistä numeroa ja viettää aikaa lastensa kanssa. Miehelläni oli nuorena ja osittain vielä aikuisiällä todella paha akne ja arvet näkyvät sekä kasvoissa että yläkropassa. Itse en arpia näe tai huomaa. Ne ovat minulle täysin yhden tekeviä.
Sovimme hyvin toisillemme. Minä olen jääräpää & helposti hermostuva ja mieheni on rauhoittava elementti. Hän osaa antaa esimerkiksi tilaa, kun olen päättänyt toteuttaa jonkin ehkä huononkin idean. Mieheni suhtautuu jalkapalloon intohimoisesti ja olen tottunut siihen, että jalkapallo menee esimerkiksi joidenkin juhlien, tapaamisten jne edelle. Hän myös käy katsomassa pelejä ulkomailla ja minä jään lasten kanssa kotiin.
Osaamme kunnioittaa toisiamme ja toistemme omaa tilaa. Tutustuimme netissä ja kaksi tärkeintä kriteeriä meidän suhteen syntymiselle olivat meille yhteinen asenne (toisen kunnioittaminen, suoraselkäisyys, luotettavuus) ja musiikkimakua.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista on tullut liian itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia, minäminäminä- kasvatusmalli tulee saattamaan kantaväestön vähemmistöksi omassa maassa. Parin sukupolven kuluessa kouluissa on lähinnä arabi- ja somalinuoria.
Sanoo ihminen joka on kasvatettu ajatusmallilla että lapsen saaminen on jokin saavutus tai elämän tärkein asia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua rehellisesti sanottuna kaduttaa, että tein lapsen. Ei sen takia, että lapsessa tai perhe-elämässä olisi jotain vikaa. Nautin äitiydestä ja perhe-elämästä. Mutta maailma on niin hullu nykyisin. Ja hullummaksi vaan menee. En tee enempää lapsia, vaikka alunperin haaveilin kahdesta. Nostan hattua jokaiselle, joka valitsee lapsettomuuden.
Omassa lapsuuden perheessä meitä oli kuusi. Meistä minä olen ainoa, joka on lisääntynyt. Yksi siskoistani saattaa, mutta muut ovat onneksi veloja. Mieheni on neljän lapsen sarjasta ainoa, joka on tehnyt lapsen. Muut eivät kai ole edes tekemässä. Tuntuu oikeasti maapallon kannalta hyvältä, että meidän kymmenen jälkeen jää vain yksi(jonka tulevaisuus tosin huolettaa todella paljon)
Kohta on otettava lapsien määrä huomioon kun lasketaan eläkettä. Vaihtoehtoisesti lisävero lapsettomille tai hyvät lapsivähennykset verotukseen. Jotain on tehtävä, ehkä ensimmäinen vaihtoehto saattaisi olla houkuttelevin. Koko systeemi romahtaa jos syntyvyys ei kasva, eläkkeitä ei voida maksaa jne. Tai on tietysti yksi vaihtoehto ottaa pakolaisia tai turvapaikanhakijoita paikkaamaan tilannetta. En tiedä onko sekään hyvä juttu.
Mutta syitä
Taloudelliset syyt, lapsettomuus, helpon ja mukavan elämän tavoittelu, kielteinen ilmapiiri lapsiperheitä kohtaan lisääntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun laman lapset (tähän joukkoon laskettaneen 85-95 syntyneet, kun vaikutuksia katsotaan) ovat todella monet joutuneet elämään aika ahdistavan lapsuuden. Kylkiäisinä on mielenterveysongelmia jne. Sen seurauksena aikuisuus voi olla aikaa, jolloin vasta käsitellään lapsuuden asioita, mietitään että ketäs minä olenkaan, mikä meni pieleen? Vaihtoehtoisesti aikuisuus on ensimmäinen mahdollisuus olla jotenkin vapaa ja onnellinen, ja lapsiperheaika identifioidaan joksikin ahdistavaksi.
Jos oma lapsuus ei ole ollut onnellinen, niin miten sen voi nähdä itselleen haluttavana elämänvaiheena?
Toinen iso tekijä on koulutus; varsinkin pk-seudulla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että opiskelut pitää rahoittaa työllä. Oma syksyni on kulunut sellaisessa harmaassa tarpomisessa, jossa viikonloput, illat, aamut.. kaikki on ihan yhdentekeviä, aina pitää tehdä jotain. Joko olla töissä, tai opiskella. Ei ole vapaa-aikaa, on vapaahetkiä. Lapsi tähän? Hirttäisin itseni mieluummin. Lisäksi, töiden saaminen opiskelujen jälkeen on todella epävarmaa. Olisi mukava nauttia taloudellisesta omavaraisuudesta, matkustelusta, siitä että voi mennä vaikka teatteriin ja nukkua pitkään viikonloppuna, kun on VAAN töitä ja silti rahaa. Ei siihen vielä monikaan halua lapsia.
Kolmanneksi, on aina ollut ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Sosiaalinen paine on vain liian kova, että olisi voinut toteuttaa itseään niin. Nykyään lapsettomuus ei ole ihan niin iso asia. Se on valinta siinä, missä muutkin valinnat.
Neljäntenä epäilen naisten hormonaalista ehkäisyä. Halut se ainakin vie. Luulin että oma parisuhteeni oli vain rauhoittunut ajan kuluessa sillä saralla, koska niinhän aina vakuutellaan. Ehkäisy aiheutti niin paljon ongelmia, että päätin luopua siitä, kun ei kerran tarvekaan ollut niin iso, että ei kondomeja voisi käyttää. No, nyt huomaan että en tosiaan ollut "rauhoittunut" vaan vain täysin sammutettu hormonien vuoksi. Tiedä vaikka voisi vaikuttaa niihin lisääntymishaluihinkin, ei se ihme olisi.
Neljäntenä: Maailma on pska paikka nykyään. Suomi on ahdistava taaksepäin katsova takapajula, poliittinen ilmapiirin ei luo toivoa, vaan pelkoja. Valtion tehtäväksi on yhtäkkiä tullut tuottaa voittoa, eikä taata kansalaisilleen hyvä elämä.
Omasta kaveripiiristä uskoisin suurimmaksi syyksi epävarmuuden tulevaisuudesta. Töitä on vain pätkissä ja välillä ei ollenkaan. Odotetaan sitä parempaa aikaa, kun ollaan vakiinnuttu johonkin paikkaan ja asemaan niinkuin omat vanhemmat on aikanaan voineet tehdä, aika nuorenakin. Nyt vaan näyttää siltä, ettei se aika ehkä koskaan koita ja se on saanut monet kyseenalaistamaan tämän koko elämäntyylin. Epävarmuudesta, johon ei voi itse hirveästi vaikuttaa, otetaan mielummin irti ne hyvät asiat mitä siinä on. Jotkut siis matkustelee, jotkut vaihtaa duunia ja jotkut partneria usein, ja siihen elämään ei vaan lapset mahdu.
Itseäni ei muutenkaan kiinnosta tähän epävakaaseen, ylikansoitettuun ja saastuneeseen maailmaan saattaa yhtään jälkeläistä. Etenkin paljon matkustavat ovat usein samaa mieltä. Adoptiota sen sijaan pitäisi kehittää jotenkin kevyemmäksi ja sitä kautta yleisemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat syntyivät, koska heidän vanhempansa näkivät tulevaisuudessa toivoa. Sota oli ohi ja aika rakentaa yhteiskunta, jossa lapsilla olisi parempi tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Nyt tulevaisuudessa ei nähdä toivoa. Jo tämän päivän pari-kolmekymppisten elämä ei tule olemaan yhtä hyvää kuin heidän vanhemmillaan. Miten uskaltaa tehdä lapsia, jos heidän tulevaisuutensa on täysin pimennossa ja kenties vieläkin huonompi kuin vanhemmillaan?
Suuret ikäluokat syntyivät ihan vaan sen takia, että isät, jotka sodasta henkiin jäivät, ryhtyivät naimahommiin heti sodan loputtua, siis ne miehet, jotka jäivät sellaiseen kuntoon, että heistä siihen hommaan ylipäätänsä oli. Ja ennen kaikkea siitä, että siihen aikaan ei ollut kehitelty niin varmoja ehkäisymenetelmiä kuin mitä nykyään on ollut jo pitkän aikaa esim. hormonikierukka ja ehkäisypillerit ja nykyisen kaltainen aborttilaki ei ollut siihen aikaan voimassa; eli naiset eivät saanneet aborttiin niin helposti lupaa kuin mitä siihen nykyisin saadaan. Eli lapsia vaan syntyi ja syntyi samaan perheeseenkin kymmeniä vuoden parin välein, jos vaan nainen oli hedelmällinen ja se pessaarikin/kortsu petti tehtävässään ja hyvin paljon varmasti käytettiin ehkäisynä ns. varmoja päiviä, ja kun nekään eivät ole olleet koskaan satavarmoja. Sterilisaatiota oli varmasti vaikea saada terveiden naisten ja miesten, koska eikös vieläkin terveillä naisilla ole 30 vuotta ikärajana sterilisaation saamiseksi.
Nykyisin on varmasti monen kohdalla oma taloudellinen tilanne ja työttömyys ykkössyitä, että lapsia ei haluta, ja myöskin se, että toiset ihmiset eivät vaan halua omia lapsia, sillä rajoittavathan lapset jonkin aikaa menemisiä ja harrastuksia sekä itsekeskeistä elämän viettoa. Lapset saattavat jopa olla esteenä tiettyjen töiden tekemiselle, kuten esim. epämääräiset työajat ja freelancerhommien sekä pikkuyrittäjienkin epävarmat tulotkin vaikuttavat lapsien hankkimiseen.
Lapset pitää kasvattaa erikoisessa maailmassa. Netti on lapselle vaikea paikka, houkutuksia ja ansoja on paljon, riippuvuus uhkaa.
Koulussa ei asioita enää opiskella kunnolla vaan vanhemmat opettavat kotona. Usean lapsen kanssa se on todella raskasta.
Palvelut muuttuvat maksullisiksi, lääkäriin pitää mennä yksityiselle, maisteriopinnot ovat varmasti 10-vuoden kuluttua maksullisia. Ihmiset vain väsyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en halua lapsia koska tiedän miten rankkaa pikkulapsiaika on, enkä saa apua vanhemmiltani, miehen vanhemmilta tai edes omasta miehestäni tarpeeksi. Olisin siis kuin yksinhuoltaja parisuhteen sisällä. Ei kiitos, ei todellakaan.
Jossain vaiheessa peräänkuulutettiin kriisitietoisuutta. Se onnistui vähintään tavoitteiden mukaisesti. Pelko lamaannuttaa kaiken, mitä ilmeisesti haluttiinkin. Lisääntymisikäiset eivät uskalla tehdä lapsia. Kuluttajat eivät uskalla shoppailla. Yritykset eivät uskalla investoida eivätkä palkata henkilökuntaa. Kriisitietoisuus on niin erinomaisen kehittynyttä, ettei kukaan uskalla yhtään mitään!
Eräässä tutkimuksessa oli todettu että sadan vuoden päästä suomessa on enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia johtuen juuri siitä että suomalaiset eivät tee lapsia, ulkomaalaiset taas tekevät montakin. Huvittaa nämä jotka huutelevat sitä että maapallon pelastamisen takia ei voi tehdä lapsia. luulelletko että ulkomailta tulleita kiinostaa samanlainen suomalaisten kiltti maailmanparantaja asenne? Jalkoihin jäädään!
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua lapsia koska tiedän miten rankkaa pikkulapsiaika on, enkä saa apua vanhemmiltani, miehen vanhemmilta tai edes omasta miehestäni tarpeeksi. Olisin siis kuin yksinhuoltaja parisuhteen sisällä. Ei kiitos, ei todellakaan.
Minkä takia pilaat oman elämäsi tuollaisen miehen kanssa? Jos mieheltä ei saa tukea asioihin niin heittäisin pihalle. On niitä parempiakin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kollektiivisesti aistineet, että heidän geeninsä ovat autistisia ja ahdistavia. Tämä on hallittu kansanitsemurha, ja hyvä niin. En usko, että kukaan jää kaipaamaan näitä tosikkoja, ilkeileviä pätijöitä.
Jari Tervoko se siellä taas v*ttuilemassa? Etkö häpeä suomalaisuuttasi, harmittaako kun et voi muuttaa esimerkiksi ihonväriäsi? Porsaanpunaisen miehen taakka.
Käyttäjä3312 kirjoitti:
Syy on koirissa ja kissoissa. Kun äidinvaistot iskee päälle ei tehdä lapsia vaan otetaan koira ja/tai kissa joka korvaa lapsen. Sitten kun elukka on jo hommattu, niin eihän sitä enää voi lasta tehdä olisihan siitä ihan liikaa vaivaa. Suomalaiset naiset on nykyään ihan ihme vötkylöitä, että kun mennään vähänkin mukavuusalueen ulkopuolelle niin heti alkaa pykimään. Ilmiö näkyy hyvin facebookissa kun jokainen postaus on meidän musti tai kissi teki sitä ja tätä. Sitten näiden rakkien paskoja ei edes jakseta poimia maasta vaan paskat rullaantuu naapurin yh-mamman lastenrattaisiin. Näin vötkylä ämmien saamattomuus lisää kierroksia negatiivisuuden ympyrään ja ilmiö vaan kertaantuu ikuisesti.
Tai sitten moni suomalainen nainen ei ikinä pääse sille mukavuusalueelle, jossa on resursseja huolehtia lapsista. Kun aika moni ei saa edes sitä lemmikkiä, vaikka kuinka mieli tekisi.
Tuo toimii vain, jos molemmat ovat aseksuaaleja. Heti, jos jompi kumpi kaipaa myös seksiä, tuollainen suhde on tuhoontuomittu. Vaikka miten olisi avoin avioliitto, jossa kummallakin on omat seksikumppaninsa, niin jo yhdessä asuminen hankaloittaa asiaa.