Lue keskustelun säännöt.
Syntyvien lasten määrä vähenee rajusti. Miksi?
20.11.2016 |
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi 55472 lasta. Tänä vuonna 2016 tammi - lokakuussa on syntynyt 44829 lasta, joka on 1863 lasta vähemmän kuin viime vuonna. Todennäköisesti tänä vuonna syntyy siis hivenen reilu 53000 lasta. Mistä tämä lapsikato mielestäsi johtuu?
Kommentit (495)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
60-luvulla syntyneenä ja lapsuuden 70-luvulla eläneenä muistelen että ei tuolloisessa 70-luvun Suomessa mitenkään erityisesti otettu lapsia huomioon - ainakaan siinä määrin missä nykyään. Sen aikaisiin julkisiin kulkuneuvoihin ei kannattanut edes yrittää lastenvaunujen kanssa. Kerrostalomme pihaa nyt ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa lapsiystävälliseksi - no, olihan siellä yksi hiekkalaatikko ja naapuritalon pihassa jopa keinut. Lapsia kyllä oli lähipiirissä paljon ja sitä myötä paljon seuraa ja kavereita.
Ilmeisesti lapset eivät olleet silloin mitään projekteja, vaan kulkivat siinä muun perhetoiminnan lomassa. Omat harrastukseni (partio ja kitaransoitto) olivat ainakin nykymittapuulla tosiedullisia ja senaikaisiin harrastuksiin mentiin ja tultiin omin avuin. En muista että kenenkään vanhemmat olisivat olleet kyydittäjinä.
No sitä juuri. Silloin uskallettiin tehdä lapsia vaikka olosuhteet eivät olleet lähellekään niin hienoja kuin nykyisin. Sitä paitsi nykyään vielä on verrattomat toimeentulotuet. Ei jää lapsiperhe heitteille vaikka työttömyys iskisikin. Eli siksikin kovin kummallista.
Onkohan saasteet tai kemikaalit vieneet ihmisiltä biologiset halut? Pelkkä työpaikan epävarmuus ei minusta riitä selitykseksi. Se on pelkkä tekosyy. Jos joku oikeasti tahtoo lapsen, hän hommaa sen vaikka ei olisi työtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
60-luvulla syntyneenä ja lapsuuden 70-luvulla eläneenä muistelen että ei tuolloisessa 70-luvun Suomessa mitenkään erityisesti otettu lapsia huomioon - ainakaan siinä määrin missä nykyään. Sen aikaisiin julkisiin kulkuneuvoihin ei kannattanut edes yrittää lastenvaunujen kanssa. Kerrostalomme pihaa nyt ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa lapsiystävälliseksi - no, olihan siellä yksi hiekkalaatikko ja naapuritalon pihassa jopa keinut. Lapsia kyllä oli lähipiirissä paljon ja sitä myötä paljon seuraa ja kavereita.
Ilmeisesti lapset eivät olleet silloin mitään projekteja, vaan kulkivat siinä muun perhetoiminnan lomassa. Omat harrastukseni (partio ja kitaransoitto) olivat ainakin nykymittapuulla tosiedullisia ja senaikaisiin harrastuksiin mentiin ja tultiin omin avuin. En muista että kenenkään vanhemmat olisivat olleet kyydittäjinä.
No sitä juuri. Silloin uskallettiin tehdä lapsia vaikka olosuhteet eivät olleet lähellekään niin hienoja kuin nykyisin. Sitä paitsi nykyään vielä on verrattomat toimeentulotuet. Ei jää lapsiperhe heitteille vaikka työttömyys iskisikin. Eli siksikin kovin kummallista.
Onkohan saasteet tai kemikaalit vieneet ihmisiltä biologiset halut? Pelkkä työpaikan epävarmuus ei minusta riitä selitykseksi. Se on pelkkä tekosyy. Jos joku oikeasti tahtoo lapsen, hän hommaa sen vaikka ei olisi työtäkään.
Olet ilmeisesti niin nuori, että et muista noita aikoja. 70-luvulla ihan oikeasti ne työpaikat olivat OIKEITA työpaikkoja, joissa oltiin eläkeikään asti, palkankorotukset tulivat säännöllisesti ja elintason nousuun saattoi luottaa. Pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja nollasopimuksia ei ollut. Kyllä sille pohjalle uskalsi perustaa perheen, ottaa asuntolainan ja elää muutenkin turvallista alemman keskiluokan tai työläisperheen elämää. Tulevaisuus oli ihan oikeasti todella varmaa, toisin kuin nyt, kun ei uskalla suunnitella elämää edes vuodella eteenpäin, kun seuraavissa YT-neuvotteluissa saattaa lähteä duuni alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
60-luvulla syntyneenä ja lapsuuden 70-luvulla eläneenä muistelen että ei tuolloisessa 70-luvun Suomessa mitenkään erityisesti otettu lapsia huomioon - ainakaan siinä määrin missä nykyään. Sen aikaisiin julkisiin kulkuneuvoihin ei kannattanut edes yrittää lastenvaunujen kanssa. Kerrostalomme pihaa nyt ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa lapsiystävälliseksi - no, olihan siellä yksi hiekkalaatikko ja naapuritalon pihassa jopa keinut. Lapsia kyllä oli lähipiirissä paljon ja sitä myötä paljon seuraa ja kavereita.
Ilmeisesti lapset eivät olleet silloin mitään projekteja, vaan kulkivat siinä muun perhetoiminnan lomassa. Omat harrastukseni (partio ja kitaransoitto) olivat ainakin nykymittapuulla tosiedullisia ja senaikaisiin harrastuksiin mentiin ja tultiin omin avuin. En muista että kenenkään vanhemmat olisivat olleet kyydittäjinä.
No sitä juuri. Silloin uskallettiin tehdä lapsia vaikka olosuhteet eivät olleet lähellekään niin hienoja kuin nykyisin. Sitä paitsi nykyään vielä on verrattomat toimeentulotuet. Ei jää lapsiperhe heitteille vaikka työttömyys iskisikin. Eli siksikin kovin kummallista.
Onkohan saasteet tai kemikaalit vieneet ihmisiltä biologiset halut? Pelkkä työpaikan epävarmuus ei minusta riitä selitykseksi. Se on pelkkä tekosyy. Jos joku oikeasti tahtoo lapsen, hän hommaa sen vaikka ei olisi työtäkään.
Olet ilmeisesti niin nuori, että et muista noita aikoja. 70-luvulla ihan oikeasti ne työpaikat olivat OIKEITA työpaikkoja, joissa oltiin eläkeikään asti, palkankorotukset tulivat säännöllisesti ja elintason nousuun saattoi luottaa. Pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja nollasopimuksia ei ollut. Kyllä sille pohjalle uskalsi perustaa perheen, ottaa asuntolainan ja elää muutenkin turvallista alemman keskiluokan tai työläisperheen elämää. Tulevaisuus oli ihan oikeasti todella varmaa, toisin kuin nyt, kun ei uskalla suunnitella elämää edes vuodella eteenpäin, kun seuraavissa YT-neuvotteluissa saattaa lähteä duuni alta.
Kuinkahan vanha sä sitten olet?
Sun kommenttisi jälkeen alan tosiaan epäillä, että ihmisiltä on mennyt se lapsentekovietti hukkaan. Kyllä mä vaan ja mun tuttavapiirini uskallettiin tehdä lapsia 90-luvulla. Vaikka toinen puolisoista oli työttömänä tai molemmat opiskeli yms. Ei ollut kuin Hoasin kämänen kämppä ja niin vaan elettiin siellä vauvan kanssa. Tai työsuhdeasunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
60-luvulla syntyneenä ja lapsuuden 70-luvulla eläneenä muistelen että ei tuolloisessa 70-luvun Suomessa mitenkään erityisesti otettu lapsia huomioon - ainakaan siinä määrin missä nykyään. Sen aikaisiin julkisiin kulkuneuvoihin ei kannattanut edes yrittää lastenvaunujen kanssa. Kerrostalomme pihaa nyt ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa lapsiystävälliseksi - no, olihan siellä yksi hiekkalaatikko ja naapuritalon pihassa jopa keinut. Lapsia kyllä oli lähipiirissä paljon ja sitä myötä paljon seuraa ja kavereita.
Ilmeisesti lapset eivät olleet silloin mitään projekteja, vaan kulkivat siinä muun perhetoiminnan lomassa. Omat harrastukseni (partio ja kitaransoitto) olivat ainakin nykymittapuulla tosiedullisia ja senaikaisiin harrastuksiin mentiin ja tultiin omin avuin. En muista että kenenkään vanhemmat olisivat olleet kyydittäjinä.
No sitä juuri. Silloin uskallettiin tehdä lapsia vaikka olosuhteet eivät olleet lähellekään niin hienoja kuin nykyisin. Sitä paitsi nykyään vielä on verrattomat toimeentulotuet. Ei jää lapsiperhe heitteille vaikka työttömyys iskisikin. Eli siksikin kovin kummallista.
Onkohan saasteet tai kemikaalit vieneet ihmisiltä biologiset halut? Pelkkä työpaikan epävarmuus ei minusta riitä selitykseksi. Se on pelkkä tekosyy. Jos joku oikeasti tahtoo lapsen, hän hommaa sen vaikka ei olisi työtäkään.
Ei vaan erittäin fiksu päätös mahdollisen lapsen kannalta. Toki jos on itsekäs ja haluaa ajaa maailmaan jälleen uuden lapsen köyhyyteen niin sinähän saat tehdä sen rauhassa. Oletko itse kokenut köyhän lapsuuden? En usko että olet.
Olen itse köyhän lapsuuden kokenut enkä missään maailmassa hankkisi lasta kokemaan saman. Ei ole rahaa harrastaa, ei ole autoa vaan kävelet joka paikkaan ilman mahdollisuutta tukiverkkoihin, uuden talvitakin saat kun äiti syö kuukausia päiväsaikaan pelkkää puuroa, jne.
Kun on kerran nähnyt läheltä sen, että koulutus ja hyvä työhistoriakaan eivät takaa sitä, että sinut syrjäytetään pitkäaikaistyöttömäksi niin oma halu jäädä lapsettomaksi taloudellisista syistä on merkittävä.
Vähenee edelleen. Vuonna 2016 suomalaisia syntyi rapiat 200 enemmän kuin kuoli.. Tänä vuonna suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi 55472 lasta. Tänä vuonna 2016 tammi - lokakuussa on syntynyt 44829 lasta, joka on 1863 lasta vähemmän kuin viime vuonna. Todennäköisesti tänä vuonna syntyy siis hivenen reilu 53000 lasta. Mistä tämä lapsikato mielestäsi johtuu?
Tilastokeskuksen vuoden 2016 ennakkotietojen perusteella vuonna 2016 syntyneitä oli 52 645 lasta, mikä on pienin määrä koko itsenäisyyden aikana. Vuonna 2016 kuolleita oli 53 620, joten kuooleita oli 984 vähemmän kuin syntyneitä. Lähde tilastokeskus www.stat.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka haluaisi laittaa lastaan sellaiseen kouluun kun nyt on tehty. Hesarissa artikkeli tänään, mutta mielestäni kommentoijat ovat oikeassa.
HS kaupunki: En koe, että painiminen kuuluu opettajan työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat mukavuudenhaluisia, sellaiseen ei lapsiperhe-elämä sovi.
Nykyään ei ole samanlaista sosiaalista painetta hankkia lapsia kuin joskus muinoin. Jos vauvakuumetta ei tule, lapsia ei hankita.
Ei ole töitä ja ollaan köyhiä, eikä haluta kasvattaa lasta pelkillä tuilla.
Ehkäisykeinoja on paljon ja niistä tiedetään enemmän kuin ennen, vähemmän vahinkolapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
60-luvulla syntyneenä ja lapsuuden 70-luvulla eläneenä muistelen että ei tuolloisessa 70-luvun Suomessa mitenkään erityisesti otettu lapsia huomioon - ainakaan siinä määrin missä nykyään. Sen aikaisiin julkisiin kulkuneuvoihin ei kannattanut edes yrittää lastenvaunujen kanssa. Kerrostalomme pihaa nyt ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa lapsiystävälliseksi - no, olihan siellä yksi hiekkalaatikko ja naapuritalon pihassa jopa keinut. Lapsia kyllä oli lähipiirissä paljon ja sitä myötä paljon seuraa ja kavereita.
Ilmeisesti lapset eivät olleet silloin mitään projekteja, vaan kulkivat siinä muun perhetoiminnan lomassa. Omat harrastukseni (partio ja kitaransoitto) olivat ainakin nykymittapuulla tosiedullisia ja senaikaisiin harrastuksiin mentiin ja tultiin omin avuin. En muista että kenenkään vanhemmat olisivat olleet kyydittäjinä.
No sitä juuri. Silloin uskallettiin tehdä lapsia vaikka olosuhteet eivät olleet lähellekään niin hienoja kuin nykyisin. Sitä paitsi nykyään vielä on verrattomat toimeentulotuet. Ei jää lapsiperhe heitteille vaikka työttömyys iskisikin. Eli siksikin kovin kummallista.
Onkohan saasteet tai kemikaalit vieneet ihmisiltä biologiset halut? Pelkkä työpaikan epävarmuus ei minusta riitä selitykseksi. Se on pelkkä tekosyy. Jos joku oikeasti tahtoo lapsen, hän hommaa sen vaikka ei olisi työtäkään.
Ei vaan erittäin fiksu päätös mahdollisen lapsen kannalta. Toki jos on itsekäs ja haluaa ajaa maailmaan jälleen uuden lapsen köyhyyteen niin sinähän saat tehdä sen rauhassa. Oletko itse kokenut köyhän lapsuuden? En usko että olet.
Olen itse köyhän lapsuuden kokenut enkä missään maailmassa hankkisi lasta kokemaan saman. Ei ole rahaa harrastaa, ei ole autoa vaan kävelet joka paikkaan ilman mahdollisuutta tukiverkkoihin, uuden talvitakin saat kun äiti syö kuukausia päiväsaikaan pelkkää puuroa, jne.
Kun on kerran nähnyt läheltä sen, että koulutus ja hyvä työhistoriakaan eivät takaa sitä, että sinut syrjäytetään pitkäaikaistyöttömäksi niin oma halu jäädä lapsettomaksi taloudellisista syistä on merkittävä.
Pitkäaikaistyöttömiä ei meillä kuitenkaan ole juur 100 000 enempää, verrattuna työikäisiin, joita on reilut 2,15 miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset on itsekeskeisiä.
Ei. Aivan kaikki ovat aivan jumalattoman itsekeskeisiä. Vain minä, minun persekyykkyreenit, minun matkani thaimaaseen, minun golffibägi. Minun kolmen tunnin lukuhetkeni rauhassa.
Ja sitten toisaalta se hullutus, mikä lapsien saamiseen on liitetty markkinamiesten taholta: kaikki vermeet, harrastukset, lasten leikittämiset, virikkeistämiset sun muut. Vanhemmat omistautuvat lapsilleen ja tekevät heistä aloitekyvyttömiä, itsekkäitä sontiaisia, jotka haistattavat opettajilleen eivätkä viitsi ponnistella koulussa pätkän vertaa. Siitä pohjalta ponnistaa uusi uljas sukupolvi, joka haluaa vain reppureissata ja kirjoitella kirjoja samaan aikaan kun ilmainen raha juoksee tilille. Jos ei juokse, avaudutaan iltapulussa.
Itsekkyys. On kivempaa kun ei mene rahaa ja aikaa lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kommentteja tullut.
Oma syy lapsettomuuteen on taloudellinen epävarmuus nollatuntisopimuksineen. En ole koskaan perinyt rahaa enkä tule perimäänkään. Pystyn jotenkin elättämään itseni palkallani joka ei päätä huimaa. Jos näillä tuloilla pitäisi lapsiperhettä pitää yllä harrastuskuluineen autoineen kaikkineen, niin tulisi erittäin tiukat elinvuodet. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, joten mielipiteeni voi vielä muuttua. Mutta vain silloin, jos saan hieman paremmat tulot ja vakaan työsuhteen.
Lähipiirissäni on lapsiperheitä, joilla on erittäin tiukkaa taloudellisesti eikä käy kateeksi ollenkaan. Osa heistä ylivelkaantuneita. On täysin päätöntä ja silkkaa tyhmyyttä tehdä lapsia jo valmiiksi tiukkaan ja hankalaan elämänvaiheeseen. Ikään kuin se lapsi muuttaisi kaiken.
Meillä lapsilukuun vaikuttaa raha. Kahteen on varaa kahdella työssäkäyvällä ihmisellä hyvin pitää huolta lapsistaan. Kolmas lapsi laskisi elintasoa roimasti. Pitäisi hankkia isompi auto, harrastuksia kolmannelle, vakuutukset kolmannelle, hotellihuoneet on kalliimpia kolmen lapsen perheelle samoin lomareissut jne. Meillä ei olisi varaa kolmanteen vaikka sitä kuinka toivoin ja moneen kertaan laskettiin, että riittäisikö rahat. Joten siksi emme sitten yrittäneet saada sitä kolmatta lasta. Raha puhui...
Minulta ei riitä sympatioita esim. 8 lapsisen perheen vanhemmille, jotka tehtailevat aina vain lisää lapsia, elävät yhteiskunnan avulla ja vinkuvat kuinka on rankkaa ja tiukkaa. Sellaisilla ei ole mitään elämänhallintaa ja valtion ei kuuluisi elättää heitä. Miksi tuilla elävät voivat lisääntyä, mutta työssäkäyvillä ei ole varaa. Nurinkurista.
Siinä syy meidän kohdalla, miksi lapsiluku on 2 eikä enempää.