Lue keskustelun säännöt.
Pöytätavat: ihmisten moukkamaisuus kyläillessä tms.
Moikka,
Tuli tässä mieheni kanssa puhetta että onko muiden tuttavissa ja sukulaisissa sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa ottaa kyläiltäessä ruokaa/tarjottavia niin että ottaisi muut ihmiset huomioon?
Me olemme huomanneet että meidän muutama ystävä ottaa kakusta puolet tai juustosta puolet tajuamatta että hetkinen, minun jälkeeni tätä tulee ottamaan vielä 6 henkilöä.
Pohdimme että juontaako tämä ajattelemattomuus pula-ajan perinnöstä vai ns. nuoresta kyläilyperinteestä verrattuna esim. Ranskan tai Ruotsin hoviin.
Kiinnostaisi, että onko tätä ongelmaa nähtävissä ranskalaisten viinin ja juuston illanistujaisissa tai ruotsalaisten rapujuhlissa.
Ja ennen kuin joku sanoo että laittakaa tarjottavia enemmän sanon että kyseessä ei ole mitkään syökää tykistä lohikeittoa tyyppiset tilanteet. Vaan esim. brunssi jossa on paljon erilaisia tarjottavia.
Minun mielestäni yksi henkilö ei voi juoda kokonaista smoothie-kannua tai kokonaista juustoa.
Oletteko törmänneet vastaavaan käytökseen?
Kommentit (360)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vääntöä siitä että kumpi on parempi jotkut pienet tapas tyyliset juhlat vai suomalais tyyliset karjalanpaisti kekkerit paremmat. Jokainen tykkää eri asioista.
Ja mitä tulee siihen että pitäisikö kaikkea ostaa reilusti enemmän kun ei tiedä mitä se rohmu rohmuaa niin ei tarvitse. Idea on se että sitä päätuotetta varataan reilusti. Esim kakkua. Sitten varaa useaa sorttia pikkuleipiä jne. Ei nyt haittaa jos kaikki ei saa jokaista sorttia kunhan kaikki saa suut makeaksi.
Entäs jos on tuollainen brunssi-meininki, kuten aloituksessa? Eli ei ole mitään varsinaista päätuotetta, vaan montaa sorttia. Vaikka isäntäväki olisi epäonnistunut mitoituksessa ja ruokaa olisi tarjolla liian vähän, on mielestäni silti vieraiden velvollisuus suhteuttaa se oma annos tarjolla olevaan määrään. Ottaa siis sen verran, että jäljellä olevat saavat otettua myös vaastaavan kokoisen annoksen. Jos ei tiedä että onko jotain tuotetta varastossa lisää, niin olettaa että ei ole ja käy sitten santsikierroksella ottamassa lisää mitä on.
Maalaisjärjen käyttö toki on sallittua mutta en myöskään oikein tajua ihmisiä jotka alimitoittaa pahasti. Kuulee usein häistä missä viimeiset saa vaikka kaksi perunan palaa ja hailakkaa lientä keitosta tai jää ilman kakkua. Ja kyseessä ei olisi ees siitä että ensimmäiset olisivat rohmunneet vaan siitä että järjestäjät eivät olen laittaneet tarpeeksi joko tyhmyyttään tai nuukuuttaan tai osaamattomuuttaan. Jos et itse osa mitoittaa tarjoiluja niin palkkaa joku muu se tekemään. Tai kutsu varmuudelta vähemmän väkeä kun suunnittelit.
Sille voi olla vaikka kuinka monta syytä (ei vain tajuttu, aineet laskettu väärin, osa tuotteista meni pilalle tms.). Mutta siinä vaiheessa kun tuotteet on jo tarjolla ja juhlat käynnissä niin tilanteelle ei voi enää mitään. Tarjottavaa on sen verran kuin sitä on ja vieraiden syytä sopeutua siihen. Ensi kerralla isäntäväki sitten toivottavasti ottaa opikseen jos sattui joku moka tarjottavien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukavaa, jos tarjoiluni maistuvat. Ei ole tullut mieleenkään harmitella. Pahoittelen toki ääneen varanneeni liian vähän, jos joku ruoka loppuu. Mulla on rahaakin sen verran ettei haittaa. ;)
Selvästikkään et ole törmännyt todelliseen ahmattiin. Se on oma ihmisrotu, ja onneksi aika harvinainen. Ja aloittaja minun mielestä puhui juuri heistä :)
Minustaki on mukava että maistuu mutta kyllä moukkamainen rohmu ällistyttää ja ärsyttää kun sellaiseen törmää!
Mun mies oli tuollainen ahmatti ennen kuin "opetin tavoille".
On perheensä ainoa lapsi ja aina ollut laiha, joten pojalle (44 v.) on aina tuputettu, ota nyt että kasvat isoksi.
Ja aikuisenakin haluaa näyttää olevansa kiltti lapsi, ja syö paljon, jotta saisi taas kehuja. No joo, on vähän kärjistetty kuvaus, mutta noin se menee. Kylässä joudun aina sanomaan ennakkoon että otat sitten niin että muillekin jää.
Kotona rohmusi aina myös, kuolasi kun tein tarjottavia ja sitten saattoi ahmia puolet jostakin. Viime vuodet olen välttänyt tämän sillä, että lappaan miehelle valtavan annoksen ruokaa ennen kylään menoa tai ennen vieraiden tuloa. Sitten syö sen ja pystyy ottamaan juhlatarjottavat maltillisesti.
Miksi kakkulapiot ovat niin leveitä kuin ovat? Hirveän vaikea yrittää ottaa kursailusiivua kakusta, kun sopiva siivu olisi puolet kakkulapion leveydestä. Mies ottaa aina kakkulapion levyisen palan ja se on minusta liian iso.
Ruokako sinun mielestäsi on ainoa juhlanaihe? Synttäreitä, häitä, valmistujaisia juhlitaan myös ja niistähän se juhlan aihe tulee. Ruoka ja tarjoiltavat on sitten lisäbonus.[/quote]
Jotenkin ihmetyttää asenne, että juhlien ykkösprioriteetti on ruokapöydän antimet ja että miten hienoa on, kun pääsee syömään. Ihan niin kuin osa eläisi vielä jotain pula-aikaa. Ruokaa se vaan on, juhlissa on tärkeämpiäkin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen veljet ja anoppi tuntuvat tulevan meille kahvipöytään/synttäreille aina paaston jälkeen! Valehtelematta syövät järkyttävästi! Yksi vuosi tein ison (30*40cm) voileipäkakun ja 8munan täytekakun (+tietty keksejä ja muuta pientä) niin nämä 2veljeä+anoppi vetivät kakut reilussa tunnissa!! Pari muuta vierasta oli yhtäaikaa ja oli tulossa vielä 5lisää... Mikä hitto kun pitää kuvitella tulevansa ilmaiseen seisovaan pöytään!! Lasten synttärilahja on tyyliä 5€:n palapeli ja syödään sitten 20€:n edestä... Ei paljon huvittaisi järjestää sukusynttäreitä.
Mun mies on just sellainen ahmatti, jolla ei ole mitään tajua siitä, että muillekin pitäisi riittää tarjottavia. Jos meille tulee vieraita, niin pitää aina erikseen sanoa, että antaa vieraiden ottaa ensin ennen kuin rohmuaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole huomannut vastaavaa omassa lähipiirissäni. Toisaalta minulla on tapana leipoa/varata tarjottavaa niin paljon, että varmasti riittää. Vaikka joku söisi yksinään yhden kakuista. Minua kyllä naurattaa toi puolikas kakku yksinään, whaat?:) olen itse mahdottoman kova syömään mutta en ihan puolikasta kakkua osaa ajatella kenenkään ottavan:D Nolointa on, jos tarjottavaa on niin vähän, että loppuu kesken. Se on huonoa emännöintiä/isännöintiä sanon mä.
Tää rohmu on yksi ihmistyyppi: appeni ja miehenikin (ennen tavoille opetusta) veljineen ovat samanlaisia. Yhtä huonot käytöstavat kaikilla, vaikka appi on ihan tohtorismies.
Jos on joku seisova pöytä tai ateria, joka haetaan itse, appi toteaa aina, että nyt syödään kunnolla kun kerran saadaan. Todellakin siilaavat keitoista ja kastikkeista sattumat itselleen ja jättävät muille liemet. Kakusta otetaan se kolmasosa, samalle lautaselle työnnetään vielä keksit ja pullat. Leivät leikataan vaistoon, että siivu näyttäisi päältäpäin pienemmältä. Juhlasta lähtiessä kyselee törkeimmät, saisiko sitä ja tätä ottaa mukaan vielä... Pösilö käly huusi lapsemme ristiäisissä klo 15 jo ovelta juhlapöytään päin tähyten, että ihanaa, ruokaa, me ei olla syöty tänään mitään.
Kutsuilla mieheni oli aina eka, joka ryntäsi hakemaan kukkuralautasta. Tai kurkki keittiöön kylässä:"Mitäs täällä laitellaan ruuaksi?" HÄVETTI. Opetin hänelle niitä tapoja, joita ei ollut kotoa saanut. Kun on näiden ahneiden vuoro tarjota, on lasketut palat. Pari tikkua mozzarellaa per vieras.
Näitä samoja tavattomia on meillä lasten juhlissa vieraina ja samaan olen törmännyt, että otetaan pöydästä kasa kaikkea, maistetaan pieni pala ja loput mössätään lautaselle ja lopuksi biojätteeseen. Tai tullaan meillä kyläillessä koulun jälkeen suoraan keittiöön ja jääkaapille kaivamaan omin luvin syötävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikosta että jotkut ovat täälläkin sitä mieltä että on ihan ok että yksi vieras nappaa 1/4 kymmenen hengen kakusta. "Olisit tehnyt niin että riittää".
Seuraavan kerran tiedän siis tehdä kaksi kakkua jotta "Pena" saa riittävästi eikä lopu kesken.
Ööö, joo kyllä. Tarjottavia varataan sen verran, että varmana riittää.. Sitten et kutsu vieraita jos täytyy pihtailla.
Varaat siis 10 kutsutulle viisi 10 hengen kakkua....??/
En ole tuo aikaisempi vastaaja mutta...
Miksi kaikki pitää vetää överiksi? Ensinnäkin perus konditoria kakku on mitoitettu niin että ne palat on todella pieniä. Suomalaiseen tapaan kuuluu ottaa reilu siivu. Eli varaisin 10 hengelle 15-20 hengen kakun. Näin saa jopa santsata. En tajua miksi edes juhlia jos kaikki pitää laskea suupalalleen.
Näin!!!
OT, mutta mulla on ystävä pariskunta jotka on ylettömän vieraanvaraisia. Heillä on siis täysin erilaiset ruokailutavat ja rytmi, joten viimeksi emäntä otti ihan tolkuttomasti nokkiinsa. Tässä tapaus:
Me syömme aamulla runsaan aamiaisen, ehkä lounaan ja sitten päivällisen. Emme mussuta välipaloja joka käänteessä ja olemme tarkkoja ruoan terveysvaikutuksista: vältämme turhan hiilarimätön ja sokerin mussutusta koska minä tulen tosi kiukkuiseksi nopeasta sokerista, kun verensokeri nousee ja laskee kovasti.
Ystäväperhe on tyystin toisenlainen. Heillä syödään aamupalalla muroja, kakkua, sokerijogurtteja. Välipalalla pullaa ja leipää, lounaalla pullaa ja leipää ja pitkin päivää kokoajan jotain pientä. Ei kuitenkaan mitään kunnollista joka pitäisi nälkää. Sitten päivällisellä on ruoka laskettu niin alakanttiin että hirvittää: eiväthän he itse syö tietenkään paljon lounaalla kun mussuttavat kaikkea pitkin päivää, ja heti tunnin päästä ruokailusta ovat välipalalla. Mutta meillä tapa on toinen. Viimeksi oltiin kylässä heillä ja päivällisellä oli lohifileetä tarjolla n. 500 g pala 5 ruokailijaa kohden. Kaksi ruokailijaa kuitenkin isoja aikusiia miehiä ja minun mieheni mukaanlukien mies joka on tottunut vetämään ruokaa paljon päivällisellä. Perunoita oli laskettu 2 per henkilö. Syötiin ja lähettiin sitten kohti kotia, pakko oli päästä himaan syömään kunnolla. Näillä olisi ollut iltapalaksi kuitenkin pian päivällisen jälkeen jäätelöä, jota nälkäisenä ei nyt tullut mieleen jäädä syömään.
Emäntä siis pakkosyöttää ja tuputtaa meille noita sokerivälipaloja ihan kokoajan. siis aamiaisella jos et syö sokerijogurttia ja suklaamuroja, ollaan että "jaa eikö kelpaa". Tottakai kelpaa, muttei tuo valkoinen sokeri vaan pidä nälkä. Okei tarinani poukkoilee mutta pointtina siis se että tässä kyläpaikassa tarjoillaan epterveellistä ruoka jatkuvasti, ja loukkaannutaan jos ei syö sitä. Kunnollisen ruoan kanssa sniiduillaan. Tällä perheellä on todella rasittava poika, 10 vuotias "erityisherkkä" ja "yliaktiivinen" pieni p*rkele, joka hyppii kaikkien silmille, kiusaa muita lapsia ja ansaitsee äitinsä mukaan pohjatonta hemmottelua. Yhdistän itse suoraan tuohon lapsen käytöskseen pohjattoman sokerinsyönnin ja sen että lapsi on supernirso, syö aamupalalla muroja, lounaaksi muroja, päivälliseksi leipää ja pullaa. Ihme että lapsi hyppii seinille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT, mutta mulla on ystävä pariskunta jotka on ylettömän vieraanvaraisia. Heillä on siis täysin erilaiset ruokailutavat ja rytmi, joten viimeksi emäntä otti ihan tolkuttomasti nokkiinsa. Tässä tapaus:
Me syömme aamulla runsaan aamiaisen, ehkä lounaan ja sitten päivällisen. Emme mussuta välipaloja joka käänteessä ja olemme tarkkoja ruoan terveysvaikutuksista: vältämme turhan hiilarimätön ja sokerin mussutusta koska minä tulen tosi kiukkuiseksi nopeasta sokerista, kun verensokeri nousee ja laskee kovasti.
Ystäväperhe on tyystin toisenlainen. Heillä syödään aamupalalla muroja, kakkua, sokerijogurtteja. Välipalalla pullaa ja leipää, lounaalla pullaa ja leipää ja pitkin päivää kokoajan jotain pientä. Ei kuitenkaan mitään kunnollista joka pitäisi nälkää. Sitten päivällisellä on ruoka laskettu niin alakanttiin että hirvittää: eiväthän he itse syö tietenkään paljon lounaalla kun mussuttavat kaikkea pitkin päivää, ja heti tunnin päästä ruokailusta ovat välipalalla. Mutta meillä tapa on toinen. Viimeksi oltiin kylässä heillä ja päivällisellä oli lohifileetä tarjolla n. 500 g pala 5 ruokailijaa kohden. Kaksi ruokailijaa kuitenkin isoja aikusiia miehiä ja minun mieheni mukaanlukien mies joka on tottunut vetämään ruokaa paljon päivällisellä. Perunoita oli laskettu 2 per henkilö. Syötiin ja lähettiin sitten kohti kotia, pakko oli päästä himaan syömään kunnolla. Näillä olisi ollut iltapalaksi kuitenkin pian päivällisen jälkeen jäätelöä, jota nälkäisenä ei nyt tullut mieleen jäädä syömään.
Emäntä siis pakkosyöttää ja tuputtaa meille noita sokerivälipaloja ihan kokoajan. siis aamiaisella jos et syö sokerijogurttia ja suklaamuroja, ollaan että "jaa eikö kelpaa". Tottakai kelpaa, muttei tuo valkoinen sokeri vaan pidä nälkä. Okei tarinani poukkoilee mutta pointtina siis se että tässä kyläpaikassa tarjoillaan epterveellistä ruoka jatkuvasti, ja loukkaannutaan jos ei syö sitä. Kunnollisen ruoan kanssa sniiduillaan. Tällä perheellä on todella rasittava poika, 10 vuotias "erityisherkkä" ja "yliaktiivinen" pieni p*rkele, joka hyppii kaikkien silmille, kiusaa muita lapsia ja ansaitsee äitinsä mukaan pohjatonta hemmottelua. Yhdistän itse suoraan tuohon lapsen käytöskseen pohjattoman sokerinsyönnin ja sen että lapsi on supernirso, syö aamupalalla muroja, lounaaksi muroja, päivälliseksi leipää ja pullaa. Ihme että lapsi hyppii seinille.
Meidän piireissä jos ollaan yötä toisen luona niin viedään viemisiksi ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli heti mieleen kaverin mies. Ekan kerran kun kävi meillä, olin kutsunut rennosti syömään ja iltaa istumaan, pääruokana ihan perus spaghettikastike. Teen aina ison kattilallisen kastiketta, ja yleensä sitä jää reilusti, samoin spaghettia. No toisin kävi tällä kertaa, kun tämä yksi vieras veti 3 kunnon vuorta ruokaa. Sapuska kyllä riitti, ei siinä mitään, mutta kyllä sitä vähän ihmetteli kun toinen söi yksin suunnilleen saman verran kuin me muut yhteensä (ja kukaan ei syönyt mitään hiiren annoksia, vaan ihan reilusti). Joskus on oltu samoissa grillikekkereissä tai juhlissa, ja on just sellainen että saattaa ottaa hervottomat annokset muutamaa omaa suosikkiaan miettimättä yhtään että joku muukin ehkä haluaisi. Joskus esim. grillatessa oli tilanne että tehtiin hodareita, yleensä on mennyt niin että kaikki lapset syö mutta vaan muutama aikuinen, eli aikuisille ei varata niin isoa määrää (tähän mennessä näitäkin on aina jäänyt yli muutama). No, tämä suursyömäri rohmusi heti ekana hodareita kunnon läjän, onneksi loput riittivät sentään lapsille.
Vähän ot, mutta itseäni harmittavat nämä "laihduttajat". Meillä on tuttavapariskunta, jonka nainen on aina laihdutuskuurilla. Hän kiinalainen, jossa laihuus on kovin arvostettua ja vähäisistäkin ylimääräisistä kiloista näpäytetään herkästi. No asiaan, hän ei koskaan syö mitään tarjottavia. Ei koskaan. Joko syy on tarjottavissa. Hän ei yksinkertaisesti tykkää tekemistäni tarjoiluista. Tai sitten hän oikeasti laihduttaa, mutta tulokset eivät vain näy missään. Hän on jo hoikka.
En tarkoita, että täytyy kaksin käsin vetää ruokaa tai herkkuja. Vaan kohteliaasti maistaa hieman vaikka jotain piirakkaa ja antaa sitten muiden olla. Tai ottaa yhden keksin. Pidän älyttömänä sitä, että tehdään numero siitä, että laihduttaa (hän ilmoittaa asiasta aina pöytään käydessä). Tai sitten ei ota mitään, mutta pitää tiedon laihduttamisesta itsellään. Kukaan ei tee sillä tiedolla mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ruokaa pitää olla pöydässä niin paljon, että sitä taatusti riittää kaikille. Jos joku kakku tai muu loppuukin, niin sitten tuodaan jotain muuta tilalle. Mielestäni ei edes kannata kutsua mitään vieraita syömään, jos asenne on tuo, että tarjoiluita pitää erikseen laskea.
Nyt et ymmärrä miten ahneita ihmisiä on. Meillä on aina ollut kaikkea tosi paljon tarjolla, ei mitään ongelmaa riittääkö tai jos joku vähenee on muuta vastaavaa. Nyt itsekin törmäsin perheeseen joka ei lopeta ahmimista koskaan. Pyyntö siirrytään olohuoneeseen juttelemaan on kauhistus, mulla on vielä kahvia. Ja sen juotuaan ottaa sen viidennen kerran kahvia, vain et voi istua tuntitolkulla kahvipöydässä syömässä. Kehuu sitä ja tätä, pitää vielä ottaa kun on niin hyvää. Jo sen ruokamäärän mättämisestä suuhun tulee katsojalla paha olla. En ikinä ole nähnyt ihmistä, joka ei täyty mistään. Kun tulee lisää vieraita, tämä istuu ja syö heidänkin seurakseen. Oikeasti kiusallista ja karmeaa. Mietin, että saanut varmasti vähän herkkuja ja että nyt söi noin kun oli paljon tarjolla. Kuniisti kehui ja kiitteli. Sit arkena tulivat käymään. Meitä oli kahvipöydässä 4 henkilöä, kaikki aikuisia. Laitoin tarjolle 4 suolaista, 4 joulutorttua, pipareita ja konvehtirasian. Tämä ahmatti söi ensin 3 joulutorttua, sitten 2 jäänyttä suolaista, muutaman piparin ja lähes yksin 2 kerroksisen konvehtirasian. Yksi torttu oli vielä ... ja sen söi sitten hetken päästä, ettei turhaan jää syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyrä toive: jos kutsutte vähävaraisia ystäviä/sukulaisia juhliin usean sadan kilometrin päähän ja vielä jonnekin lasten kutsuille, jotka alkaa sellaiseen aikaan, että matkaan pitää lähteä suht ajoissa aamulla...tarjotkaa oikeasti jotain kunnon evästä riittävästi. Näihin reissuihin menee se 8-10 tuntia ja se jollain kakulla ja pikkusuolaisella on aikamoista tuskaa eikä ainakaan innosta lähtemään seuraavan kerran reissuun samaan paikkaan. Vois miettiä niitä vieraitakin ja välimatkoja.
Kannattaisko pysähtyä matkalla syömään kunnon ruokaa? Äly hoi...
Korostan sanaa vähävarainen sekä sanoja matkustaa useita satoja kilometrejä, että synttärit (=lahjan ostaminen niistä vähistä varoista). Voit pohdiskella, miten nämä voi liittyä aiheeseen.
Ei mun mielestä ole juhlan järjestäjän vastuulla miettiä vähävaraisten vieraiden pärjäämistä. Lahjan voi lähettää postissakin, laittaa rahaa tilille tai pyytää vanhempia ostamaan puolestaan sopivan lahjan ja maksaa se vanhempien tilille. Pitkämatkalaisille on tietenkin kohteliasta tarjota kunnon ruoka, mutta ei tuo mielestäni voi mikään velvoite olla.
Mä en näe mitään syytä, miksi pitäisi ostaa lahja, jos ei osallistu itse bileisiin. Ainoastaan aivan perheenjäseniltä ymmärrän sen, että haluaakin ostaa vaikkei ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi kanssa naurattaa tuo maininta hoveista:DD aika kaukaa haettu.
Suomalaiset ovat kuitenkin vasta puusta pudonneita juntteja ruotsalaisiin verrattuna, joten ehkä ap:lla oli mielessä, jos se on sivistyksellinen asia, ahmiiko vai ei.
Anteeksi, mutta et taida juuri tuntea historiaa. Kaikki uudet jutut, mitä on ollut Ruotsissa, ovat tulleet aina Suomeenkin samaan aikaan tai vähän myöhemmin. Kyse on enemmänkin luokkaeroista ja Suomen yläluokka nyt oli aina vähän pienempi kuin Ruotsissa (jonka varallisuus on paljolti rakennettu aikoinaan Suomea riistämällä).
Veljeni kihlattu (ihan 25v aikuinen nainen) on tilannetajuton ahmatti. Esim. sukumme juhlilla ottaa aina heti ensimmäisten joukossa tosi paksun palan kakkua (5 kertaa muita isomman), vetää sen valoakin nopeammin ja kyselee heti toisen palan perään kun suurin osa sukulaisista ei ole saanut vielä yhtäkään palaa.
Toisaalta ei tajua muitakaan kohteliaisuussääntöjä. Esim. jos mummo siskoineen tulee käymään ja vielä vakavissa merkeissä, ei ole hirveän kivaa jatkaa jonkun roskaleffan katsomista äänet täysillä huutaen olohuoneessa kun yritetään puhua isotädin terveydentilasta. Tai kun äidin kanssa kädet täynnä töitä valmistetaan joulupöytää tms, ei koskaan tarjoa apua vaan kyselee kärsimättömänä "koska on valmista?" ja menee pöytään odottamaan, että kaikki kiikutetaan valmiina nokan eteen.
Asuu siis vielä veljeni kanssa äitimme luona.
Ruokako sinun mielestäsi on ainoa juhlanaihe? Synttäreitä, häitä, valmistujaisia juhlitaan myös ja niistähän se juhlan aihe tulee. Ruoka ja tarjoiltavat on sitten lisäbonus.