Pöytätavat: ihmisten moukkamaisuus kyläillessä tms.
Moikka,
Tuli tässä mieheni kanssa puhetta että onko muiden tuttavissa ja sukulaisissa sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa ottaa kyläiltäessä ruokaa/tarjottavia niin että ottaisi muut ihmiset huomioon?
Me olemme huomanneet että meidän muutama ystävä ottaa kakusta puolet tai juustosta puolet tajuamatta että hetkinen, minun jälkeeni tätä tulee ottamaan vielä 6 henkilöä.
Pohdimme että juontaako tämä ajattelemattomuus pula-ajan perinnöstä vai ns. nuoresta kyläilyperinteestä verrattuna esim. Ranskan tai Ruotsin hoviin.
Kiinnostaisi, että onko tätä ongelmaa nähtävissä ranskalaisten viinin ja juuston illanistujaisissa tai ruotsalaisten rapujuhlissa.
Ja ennen kuin joku sanoo että laittakaa tarjottavia enemmän sanon että kyseessä ei ole mitkään syökää tykistä lohikeittoa tyyppiset tilanteet. Vaan esim. brunssi jossa on paljon erilaisia tarjottavia.
Minun mielestäni yksi henkilö ei voi juoda kokonaista smoothie-kannua tai kokonaista juustoa.
Oletteko törmänneet vastaavaan käytökseen?
Kommentit (360)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt sellaisen huomion, että työläisperheissä on huomattavasti enemmän näitä vanhempia, jotka eivät pidä pöytätapoja tärkeänä, eivätkä näin ollen niitä jälkikasvulleen opeta. Pöydässä rohmutaan, röyhtäillään, mäyssytetään, puhutaan tyhmiä esim. pieruhuumoria, joka ei todellakaan kuulu ruokapöytään.
Itse olen työläisperheestä, mutta oppinut arvostamaan ja noudattamaan hyviä pöytätapoja. Valitettavasti perheeni miespuoliset eivät ole asiassa kehittyneet. Ja joulupöydässä yhdessä oleminen on yleensä hermoja koetteleva tilaisuus. Ja tottakai minähän olen se tiukkis, kun huomautan pöydässä röyhtäilystä. Ilmat kuulemma tulee saada päästää ulos.
Että tällaista.
Luokkakysymys siis, edelleen, 2020-luvun Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea on sellainen tapa, että tarjottavaa on niin vähän, että täytyy erikseen laskea, monelleko tästä pitää riittää? Ainakin Myrskylässä on pitopalvelu, joka laskee tarkasti, mitä juhlien väki ottaa ja huomauttaa napakasti, jos joku ottaa heidän mielestään liian ison palan kakkua, mutta missä muualla tällainen tapa on? Yleensä syötävää on niin paljon, että siitä kyllä riittää, vaikka yksi ottaisi lautasen kukkuroilleen lihapullia. Joku toinen kun ei halua niitä lainkaan.
Ex-miehen veli söi meillä kerran kokonaisen voileipäkakun. Yksin. Että kerrohan miten sen olisi voinut ennakoida, ja montako tuollaista kakkua pitäisi osata varata, jos oletus on, että joku voi vaan yksin syödä sellaisen kokonaan. Ei siinä auta, että joku toinen ei ota ollenkaan, kun kyseinen kakku oli mitoitettu 20 hengelle.
Miten tuo oli mahdollista? Ja miten reagoitte tuohon?
Kai tuossa pitäisi koko muun porukan yhdessä ojentaa tuollaista sikaa.
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin tähän itse teininä kyläpaikoissa koska meillä ei yksinkertaisesti opetettu kotona yhtään minkäänlaisia pöytätapoja. Kaikki on pitänyt itse opetella kantapään kautta. Kaikki varmaan inhosivat minua silloin, mutta valitettavasti syy on perheessäni.
Todella kurjaa. Onneksi olet oppinut.
Taitaa tosiaan olla, kuten toisesta kommentista näkyi, luokkakysymys nämä käytöstavat ja vastaavasti moukkamaisuus.
Olin lähemmäs kolmikymppinen kun kirjastossa olin jossain self help -hyllyllä ja otin kirjan, josta vasta kotona huomasin, että kyse oli lähinnä ylioppilasikäiselle tarkoitetusta tapaoppaasta. (Otsikko oli ollut jotenkin harhaanjohtava.) No luin sitten sitä ja tajusin, että joka ikisen ihmisen pitäisi 18-20-vuotiaana lukea tuo kirja. Siellä oli käyty läpi erilaiset sosiaaliset tilanteet ja niihin sopivat käytöstavat.
Itse tulen suvusta, jossa aikoinaan on ollut hyvinkin konservatiivista meininkiä. Peruspöytätavat ja muut käytöstavat ovat siis olleet kunnossa, selkä suorassa istuminen ym. Lukiossa oli jonkulainen tapakulttuurikurssi vapaaehtoisena, kävin sen, ja siellä opin monen ruokalajin (ravintola)illallisen ruokailuvälineiden käytön. Valtaosa lienee oppinut sen Titanic-elokuvasta, kun Jack on ykkösluokan illallisella ja se kiva rempseä nainen opettaa veitsistä ja haarukoista: "Aloita uloimmasta ja sieltä keskelle."
Hyvät tavat eivät mielestäni ole vain "paremman väen hienostelua", vaan kyse on siitä, että yhteiset säännöt ja käytännöt tekevät sosiaalisista tilanteista helppoja. Kun osaa säännöt, ei tarvitse jännittää. Vähän sama kuin että jalkapallokentällä pelataan tietyillä säännöillä ja koripallossa toisilla. Kun ne tietää ja osaa, pärjää.
Jossain mielipidekirjoituksissa on sanottu, että aiempina vuosikymmeninä koululiikunnassa ei koskaan opetettu mitään sääntöjä, annettiin vaan pallo, että pelatkaa, ja ne jotka osasivat harrastuksen vuoksi ko. lajia, olivat ainoita, jotka pärjäsivät. Tulee mieleen, että vähän samaa on näiden pöytätapojen ja muiden käytöstapojen suhteen. Että ne jotka osaavat, osaavat (ja opettavat lapsilleen), ja osa sitten ei osaa.
Ja miten paljon tuon takia sitten tulee väärinymmärryksiä, tulkintoja epäkohteliaisuudesta, pahimmassa tapauksessa jopa välirikkoja.
Kun nuo käytöstavat ja pöytätavat ovat asioita, jotka joka ikinen ihminen voi oppia. Vauvasta vaariin, jos ei siihen mennessä ole oppinut.
Moukkamaista on istua esim. ravintolassa syömässä lippis päässä. Tätä harrastavat etenkin nuoret sekä jenkit.
Vierailija kirjoitti:
Mua hävetti exäni käytös. Hän romusi kaksinkäsin herkkuja ja suolaisia tarjottavia sukulaisteni juhlissa. Söi urakalla niitä. Sanoin myöhemmin että syö mahas täyteen kotona ennen juhliin lähtöä ettei tarvii tollee mättää ku viimestä päivää. Kamala ahmatti.
Hyvä kun sanoit. (Ja ei kuulosta ihmeelliseltä, että on exä...)
Mikä erikoinen juttu siinä on, että miehet ovat naisia pahempia ahmatteja, juurikin kyläpaikoissa. Opettavatko lapsuudenperheet niin erilaiset säännöt miehille ja naisille?
Ensimmäinen sääntö, joka lapsille opetetaan kun ollaan kyläpaikassa/lastenjuhlissa/missä tahansa tilanteessa, jossa herkkuja on tarjolla, on: "Älä rohmua."
Vierailija kirjoitti:
Meillä synttäreillä oli ns. kahvipöytä ja tarjolla mm.pieniä lohileipiä. Sukulaisperhe ei ollut syönyt lounasta ennen tuloaan klo 15.
Muiden ei niitä leipiä sitten tarvinnut ottaa.
Kutsutte ihmiset teille synttäreille ja tarjottavat ovat minimaaliset. Miksi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me syödään kunnolla aina ennen kyläilyjä tai juhlia. Tiedetään hyvin, että tarjottavaa on niukasti, joten pyritään siihen, että ei oteta mitään muuta kuin joku keksi tms. Kehutaan kyllä, miten kauniisti pöytä on katettu ja sanotaan, ettei haluta ryhtyä mitään rohmuamaan, että riittää muillekin. Pari kertaa on saatu muutkin ymmärtämään, että tarjottavat ei ole tarkoitettu syötäviksi, vaan jaettaviksi tasan ja jos kukaan ei ota ensimmäisenä, ei muutkaan voi ottaa. Tulee hyvä mieli, kun 2 tunnin vierailun jälkeen tarjottaviin ei ole koskettu ja emäntä voi ihailla pöytäänsä vielä illallakin.
Sama juttu. Lapsille on omat karkit mukana, kun " ovat niin allergisia" ja itse juodaan se kahvi mustana, ettei häiritä ketään.
Lähdetäänkin yleensä jo 30 min. kyläilyn jälkeen. Mut me ollaan niitä hyvätapaisia.
Miten muut voi olla niin ääliöitä, että menevät syömään jotain kylässä.Minuakin ärsyttää ne, jotka haluaa kyläillessä teetä. Siitä on uskomaton vaiva kutsujalle, kun joutuu keittämään vettä yhtä nipoa varten. Kahvi mustana ilman muuta, koska toinen äärettömän ärsyttävä asia on, ne jotka ryhtyvät kyselemään, että "onhan tää soijamaitoa" kaataessaan maitoa kahviinsa.
Toivot mieluummin että pienempiin kofeiinimääriin tottunut esim oksentaa matollesi? Tai saa sydämentykytystä ja joutuu sairaalaan? Tai tulee muuten niin huonovointiseksi että pitää lähteä kotiin?
Te kahviaddiktit ette tunnu ymmärtävän että tottumattomalle se kofeiini on aika kova huume.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä synttäreillä oli ns. kahvipöytä ja tarjolla mm.pieniä lohileipiä. Sukulaisperhe ei ollut syönyt lounasta ennen tuloaan klo 15.
Muiden ei niitä leipiä sitten tarvinnut ottaa.
Kutsutte ihmiset teille synttäreille ja tarjottavat ovat minimaaliset. Miksi ?
Tuollaiset asiat kannattaisi sopia etukäteen, ettei tapahdu mitään tuonkaltaista sosiaalista katastrofia. Tuossa on ollut pahaa ajattelemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä puolin ja toisin.
Yhtäältä sukulaisperheen olisi pitänyt tietää, että klo 15 aikaan alkavilla syntymäpäivillä ei tarjota lounasta.
Toisaalta emännän/isännän olisi pitänyt siinä kohtaa, kun tajusi, että siat rohmuavat pöydästä kaiken, kysyä, ettekö ole syöneet, ja tehdä nopeasti jotain voileipiä keittiöstä, vaikka näkkäriä ja juustoa jos ei mitään muuta löydy. Perheen lapsille ja teineille ainakin. Lähisukulaisten kohdalla tuo käy automaattisesti, mutta myös kaukaisempien sukulaisten suhteen pitää olla hereillä, jos on kyse lapsiperheestä.
Tuo kuulostaa aivan horror-jutulta. Miten tuossa tilanteessa kävi? Älysivätkö hävetä edes?
Vai menikö niin, että muut vieraat eivät edes hoksanneet lohileipiä, ja makeita syötäviä riitti kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt sellaisen huomion, että työläisperheissä on huomattavasti enemmän näitä vanhempia, jotka eivät pidä pöytätapoja tärkeänä, eivätkä näin ollen niitä jälkikasvulleen opeta. Pöydässä rohmutaan, röyhtäillään, mäyssytetään, puhutaan tyhmiä esim. pieruhuumoria, joka ei todellakaan kuulu ruokapöytään.
Itse olen työläisperheestä, mutta oppinut arvostamaan ja noudattamaan hyviä pöytätapoja. Valitettavasti perheeni miespuoliset eivät ole asiassa kehittyneet. Ja joulupöydässä yhdessä oleminen on yleensä hermoja koetteleva tilaisuus. Ja tottakai minähän olen se tiukkis, kun huomautan pöydässä röyhtäilystä. Ilmat kuulemma tulee saada päästää ulos.
Että tällaista.Luokkakysymys siis, edelleen, 2020-luvun Suomessa.
Kyllä! Yllättävän moni asia on Suomessa luokkakysymys, vaikka jotkut naivisti väittävät meidän yhteiskunnan olevan vapaa luokista.
Itse työväenluokkaan syntyneenä näen selkeästi näitä luokkien eroja. Työväenluokassa on asioita joita pidetään hienosteluna, mutta ovat normaalia keskiluokassa.
Ja kyllä sen luokan kuulee ihmisen puheestakin. Ei toki niin radikaalisti kuin esim. Briteissä. Mutta duunari puhuu hieman erilailla kuin keskiluokkainen. Näin se vain on, vaikka jotkut ei asian olemassaoloa halua nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukavaa, jos tarjoiluni maistuvat. Ei ole tullut mieleenkään harmitella. Pahoittelen toki ääneen varanneeni liian vähän, jos joku ruoka loppuu. Mulla on rahaakin sen verran ettei haittaa. ;)
Et törmännyt rohmuun.
Kun yksi ihminen ensin lappaa pelkkää lohta lautaselle (kun muut ottavat perunaa ja lohta sopivassa suhteessa... Viimeisille ei enää rohmun jälkeen riitä... ), syö yksin puolet yli 200€ voileipäkakusta, ja sen päälle imaisee allergisille ja herkille tarkoitetun jälkiruokakakun yksin....
Sitten tiedät miltä tuntuu tavata rohmu.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka-asioissa näkee mielestäni hyvin ihmisen perusluonteen ja käytöstavat.
Mulla oli ystäväpariskunta jonka kanssa lähdettiin kolmistaan mökille. . Olihan selvää että ruokalasku jaettiin kolmen kesken. No, enpä arvannut että ruokalaskusta tulee aivan hillitön. Kaikki ruoka-aineet piti olla luomua ja ruokaa ostettiin varmaan 10 hengen tarpeisiin. Itse olen vähäruokainen ja hoikka. Kaverini on +25 kg ylipainoinen ja miehensä suuriruokainen mutta hoikka. Ruokaa ostettiin siis tolkuton määrä ja itse söin siitä ehkä 1/10 maksaen kuitenkin kiltisti 1/3. Mökkireissun vikoina päivinä alkoi vesi loppua. Yhtäkkiä kaverini ilmoitti että minä olen hänen mielestään JUONUT LIIKAA vettä ja veden tarjoilu loppuu minulle. Olin aivan sanaton, annoin surutta heidän mussuttaa minunkin osuus ruoista, ja nyt rouva koitti omia loput juomavedetkin. Tässä vaiheessa meni vati nurin, otin bussin kotiin ja laitoin välit poikki tähän pariskuntaan.
Edelleen jaksan ihmetellä että miten on pokkaa päättää vaan yhtäkkiä että yhdelle seurueesta ei anneta enää juomavettä.
Herranjestas mitä porukkaa. Olen ollut itsekin mökillä ja metsässä vähäisen veden varassa ja aina ollut selvä että vesi on yhteinen ongelma ja jaetaan kaikkien kesken. Ei ketään sentään ilman nestettä jätetä.
Onpa raskas tilanne. Isäntäväki saa tarjota sen verran kuin parhaakseen katsoo. En ole ainakaan ikinä laskenut sen varaan, että pitää varata puolikas kakku/ vieras. Suosittelen jättään kakut väliin, tarjolle pullia tms. ja esille pienet lautaset niin ei voi kerralla rohmuta kaikkia tai sitten itse viipaloit siinä, itse jouduin kerran tekemään niin, koska kakkua oli hankalaa leikata ja halusin tehdä sen vieraille mukavaksi. Hah, siitä sai alibinkin samalla. Kakut on kyllä kiusallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä synttäreillä oli ns. kahvipöytä ja tarjolla mm.pieniä lohileipiä. Sukulaisperhe ei ollut syönyt lounasta ennen tuloaan klo 15.
Muiden ei niitä leipiä sitten tarvinnut ottaa.
Kutsutte ihmiset teille synttäreille ja tarjottavat ovat minimaaliset. Miksi ?
Tuollaiset asiat kannattaisi sopia etukäteen, ettei tapahdu mitään tuonkaltaista sosiaalista katastrofia. Tuossa on ollut pahaa ajattelemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä puolin ja toisin.
Yhtäältä sukulaisperheen olisi pitänyt tietää, että klo 15 aikaan alkavilla syntymäpäivillä ei tarjota lounasta.
Toisaalta emännän/isännän olisi pitänyt siinä kohtaa, kun tajusi, että siat rohmuavat pöydästä kaiken, kysyä, ettekö ole syöneet, ja tehdä nopeasti jotain voileipiä keittiöstä, vaikka näkkäriä ja juustoa jos ei mitään muuta löydy. Perheen lapsille ja teineille ainakin. Lähisukulaisten kohdalla tuo käy automaattisesti, mutta myös kaukaisempien sukulaisten suhteen pitää olla hereillä, jos on kyse lapsiperheestä.
Tuo kuulostaa aivan horror-jutulta. Miten tuossa tilanteessa kävi? Älysivätkö hävetä edes?
Vai menikö niin, että muut vieraat eivät edes hoksanneet lohileipiä, ja makeita syötäviä riitti kaikille?
Ja vaikka heillä olisi nälkä, niin eivät he voi vaan passiivis-aggressiivisina/ajattelemattomuuttaan ottaa kaikkia. Jos he tekevät niin, niin samalla he mitätöivät muut vieraat ja kyllähän juhlissa nyt pitäisi osata käyttäytyä muita kohtaan edes sen verran kunnioittavasti. Yhtä lailla takana olevalla voi olla nälkä, eikä isäntäperheen tarvii olla ruokakone.
Varmaan kyllä hyvä olla tarjolla aina edes jotain pastasalaattia tms., koska klo 15 juhlilta voi yhtä hyvin olettaa, että on ruokaakin (eikä siksi viitsi ennen juhlia syödä, että jaksaa jotain). Tai illalla alkavilla päivällistä
Mutta rohmuta siis ei saa, muut huomioon!
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemus on kyläiltäessä.
Minusta on hassua kun yksi ystäväni on alkanut siirtämään kahvila tapaamiset kotiinsa. Itse taas nautin hyvästä kahvista mukavassa kahvilassa ja siitä ystävän läsnä olevasta seurasta. Jälleen kerran hän siirsi jollain syyllä jos tulos onkin heille. En odota mitään paraati vastaanottoa
Mutta kun ajan 50km toiselle paikkakunnalle niin edes teen tai kahvin tarjoaminen pyytämättä olisi kiva. Viimeksi vein mukanani leivonnaisia niin hän jätti laatikon pöydälle. Kun olin jo aikani ollut hän alkoi syödä niitä lapsensa kanssa ja kysyi että siis mikä idea oli kun näitä toit. Vaikka tein jo tullessa selväksi että hei mä toin meille vähän herkkuja! Siinä sitten kun he mussuttivat näitä leivonnaisia n
Napaan koko rasian 😀 jälleen tällä viikolla pitäisi nähdä ja kahvio olisi vaihtumassa heille kotiin... ja minä olen hankala kun ei oikein huvita.. .
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemus on kyläiltäessä.
Minusta on hassua kun yksi ystäväni on alkanut siirtämään kahvila tapaamiset kotiinsa. Itse taas nautin hyvästä kahvista mukavassa kahvilassa ja siitä ystävän läsnä olevasta seurasta. Jälleen kerran hän siirsi jollain syyllä jos tulos onkin heille. En odota mitään paraati vastaanottoa
Mutta kun ajan 50km toiselle paikkakunnalle niin edes teen tai kahvin tarjoaminen pyytämättä olisi kiva. Viimeksi vein mukanani leivonnaisia niin hän jätti laatikon pöydälle. Kun olin jo aikani ollut hän alkoi syödä niitä lapsensa kanssa ja kysyi että siis mikä idea oli kun näitä toit. Vaikka tein jo tullessa selväksi että hei mä toin meille vähän herkkuja! Siinä sitten kun he mussuttivat näitä leivonnaisia n
Napaan koko rasian 😀 jälleen tällä viikolla pitäisi nähdä ja kahvio olisi vaihtumassa heille kotiin... ja minä olen hankala kun ei oikein huvita.. .
Meille kävi mieheni kanssa vähän vastaavasti. Tuttu nuoripari pyysi meidät kylään kahville ja katsomaan heidän ostamaansa taloa. Vein kahvipöytään tuliaisiksi ison pussillisen munkkeja. Kahvipöytään ei koskaan päästy, isäntäpariskunta mussutti keskenään munkkipussin tyhjäksi ihan jo pihalla, hyvää kuulemma oli. Meille ei tarjottu edes sitä luvattua kahvia, he kun olivat jo itse munkeista kylläisiä.
Yksi eksäni oli täysin juntti, vaikka piti itseään niin miehenä. Kun vein hänet ensimmäisen kerran näytille vanhemmilleni, oli äitini tehnyt ruokaa. Pöydässä äitini kysyi eksältäni, että maistuuko ruoka, johon eksäni vastasi olkiaan kohottaen, että ihan syötävää. Jestas, kun hävetti. Oli muutenkin erittäin nirso. Suostui syömään vain muutamaa ruoka-ainetta. Välillä tuntui, kuin olisi seurustellut teinijätkän kanssa.
Äitinsä oli myös vieraantunut käytöstavoista. Kun lähetin hänelle jouluksi leipomosta tilatun kakun, niin en kiitostakaan saanut. Rohmusi sen kakun eksäni siskon kanssa kahdestaan. Olivat kyllä sen kokoisiakin, että en ihmettele heidän pystyneen syömään yhtä kakkua puoliksi.
Onneksi suhde ei kestänyt. Olisi hävettänyt kuulua tuollaiseen perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hävetti exäni käytös. Hän romusi kaksinkäsin herkkuja ja suolaisia tarjottavia sukulaisteni juhlissa. Söi urakalla niitä. Sanoin myöhemmin että syö mahas täyteen kotona ennen juhliin lähtöä ettei tarvii tollee mättää ku viimestä päivää. Kamala ahmatti.
Hyvä kun sanoit. (Ja ei kuulosta ihmeelliseltä, että on exä...)
Mikä erikoinen juttu siinä on, että miehet ovat naisia pahempia ahmatteja, juurikin kyläpaikoissa. Opettavatko lapsuudenperheet niin erilaiset säännöt miehille ja naisille?
Ensimmäinen sääntö, joka lapsille opetetaan kun ollaan kyläpaikassa/lastenjuhlissa/missä tahansa tilanteessa, jossa herkkuja on tarjolla, on: "Älä rohmua."
Mä myös ihmettelen tätä miesten piirrettä. En keksi muuta, kuin kasvatuksen puutteen. Eli pojilta ei vaadita niin paljoa hyvää toiset huomioon ottavaa käytöstä. Ja lisäksi miehet ovat luonnostaan naisia enemmän oman edun tavoittelijoita.
Sen huomaa siitäkin, että esimerkiksi töissä rohmuavat, muita ajattelematta, toisten tuomat leivonnaiset ja muut herkut. Ja siis tulevat rohmuamaan omalta osastoltaan muiden osastolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt sellaisen huomion, että työläisperheissä on huomattavasti enemmän näitä vanhempia, jotka eivät pidä pöytätapoja tärkeänä, eivätkä näin ollen niitä jälkikasvulleen opeta. Pöydässä rohmutaan, röyhtäillään, mäyssytetään, puhutaan tyhmiä esim. pieruhuumoria, joka ei todellakaan kuulu ruokapöytään.
Itse olen työläisperheestä, mutta oppinut arvostamaan ja noudattamaan hyviä pöytätapoja. Valitettavasti perheeni miespuoliset eivät ole asiassa kehittyneet. Ja joulupöydässä yhdessä oleminen on yleensä hermoja koetteleva tilaisuus. Ja tottakai minähän olen se tiukkis, kun huomautan pöydässä röyhtäilystä. Ilmat kuulemma tulee saada päästää ulos.
Että tällaista.Luokkakysymys siis, edelleen, 2020-luvun Suomessa.
Kyllä! Yllättävän moni asia on Suomessa luokkakysymys, vaikka jotkut naivisti väittävät meidän yhteiskunnan olevan vapaa luokista.
Itse työväenluokkaan syntyneenä näen selkeästi näitä luokkien eroja. Työväenluokassa on asioita joita pidetään hienosteluna, mutta ovat normaalia keskiluokassa.
Ja kyllä sen luokan kuulee ihmisen puheestakin. Ei toki niin radikaalisti kuin esim. Briteissä. Mutta duunari puhuu hieman erilailla kuin keskiluokkainen. Näin se vain on, vaikka jotkut ei asian olemassaoloa halua nähdä.
Kun ihminen saa palkkaa yli 4000 euroa kuukaudessa, paperiteollisuudessahan sen duunarin palkka, niin hän on automaattisesti keskiluokkaan kuuluva, ja osaa kaikki sivistyneen ihmisen käytöstavat, pukeutumisetiketin ja syödä sivistyneesti hernesoppaa ja näkkileipää, ja sitten jälkiruokana pannukakkua mansikkahillolla.
Samaa mieltä tarjoiluista, ja vielä lisäisin, että emäntä/isäntä voi vielä sanoa, jos vieraat näyttävät ihmetteleväisiltä, että "noita karjalanpiirakoita on kaikille kaksi, ja pari onnekasta saa vielä santsatakin, mutta lisää ruokaa xxx ja yyy on vielä tulossa".
Kännykän käytöstä olen tuplasti samaa mieltä. Ei vierailulla ollessa räplätä kännykkää kun seurustellaan; jos odottaa jotain tärkeää puhelua tai viestiä, sen voi sanoa isäntäväelle/muille vieraille, että pahoittelen, käyn aina välillä vilkaisemassa eteisessä (takin taskussa/laukussa) olevaa kännykkää kun odotan tietoa asiasta x. Ei missään nimessä puhelinta ruokapöytään, pöydälle, taskuun tai minnekään lähelle. Monella on kännykkäaddiktio, niin sitä on ihan turha pitää vieressä sitä puhelinta silloin, kun sitä ei kuitenkaan hyvien tapojen vuoksi voi vilkuilla. Puhelimen pito ulkovaatteiden taskussa estää sen tiedostamattoman refleksin, että pääruoan ja jälkiruoan välissä kännykkä onkin yhtäkkiä kädessä ja sitten saa olla nolona.