Pöytätavat: ihmisten moukkamaisuus kyläillessä tms.

Mua ärsyttää suunnattomasti, kun sukulaisperheen muksut, 4 kpl, ryntää aina ensimmäisenä kahvipöytään kun kutsu käy ja istuvat parhaimmille paikoille (pieni asunto). Vanhemmat eivät sano mitään. Muksut kärkkyvät jo tarjottavia ja pyörivät keittiössä, kun isäntäväki viimeistelee kahvipöytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta valittaminen ettei ruoka riitä ja vertaaminen hovietikettiin on naurettavaa. Olen mlko varma, ettei sen vahtiminen, että seuraavallekin riittää kuulu hovietikettiin. Siellä se olisi lähinnä noloa. Ja syy siitä jos tarjottava loppuu on hovin, ei vieraiden. Näin siis kuninkaallisten parissa. Eri asia ovat ap:n kaltaiseen keskiluokan parempaan puoliskoon juuri ja juuri yrittävät perheet, joissa on opetettu, että "ei kaikken sentään varaa ola vaikka rahaa jo onkin" ja sama opetus koskee kakkujen ottamista.

Mutta älä hyvä ap tosiaan kuvittele, että eliitillä olisi jotain tuollaisia ohjeita XD

Ja siis perustan näkemykseni siihen, että isoäitini isä oli Suomen suurlähettiläs ja siis isännöi diplomaattipäivällisiä ja isoäiti oli naimisissa diplomaatin kanssa ja emännöi diplomaattipäivällisiä, enkä ole koskaan kuullut hänen suustaan neuvoa ottaa vain sen verran, että muillekin jää :D Että mun siis pitäisi vieraana laskeskella, keitäs täällä onkaan ja saako Kerttu nyt piirakkaa :D Se on rahvaan hommaa sellainen laskelkelu, tai isäntäväen.

Ymmärrän toki, että ap ei ole diplomaatti ja haluaisi kakkujen riittävän kaikille, mutta sinä ap tässä hieman moukkamainen valituksinesi olet.

Ulkoministeriön palveluksessa minäkin ja haluaisin muistuttaa, että diplomaattipiireissä ei tällaiset rohmuavat juntit ole edustettuinakaan koska he osaavat pöytäkäytöstavat muutenkin.

Kyse ei ole ruoan riittävyydestä vaan käytöstavoista (=muiden huomioonottaminen ilman eri sanomista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta valittaminen ettei ruoka riitä ja vertaaminen hovietikettiin on naurettavaa. Olen mlko varma, ettei sen vahtiminen, että seuraavallekin riittää kuulu hovietikettiin. Siellä se olisi lähinnä noloa. Ja syy siitä jos tarjottava loppuu on hovin, ei vieraiden. Näin siis kuninkaallisten parissa. Eri asia ovat ap:n kaltaiseen keskiluokan parempaan puoliskoon juuri ja juuri yrittävät perheet, joissa on opetettu, että "ei kaikken sentään varaa ola vaikka rahaa jo onkin" ja sama opetus koskee kakkujen ottamista.

Mutta älä hyvä ap tosiaan kuvittele, että eliitillä olisi jotain tuollaisia ohjeita XD

Ja siis perustan näkemykseni siihen, että isoäitini isä oli Suomen suurlähettiläs ja siis isännöi diplomaattipäivällisiä ja isoäiti oli naimisissa diplomaatin kanssa ja emännöi diplomaattipäivällisiä, enkä ole koskaan kuullut hänen suustaan neuvoa ottaa vain sen verran, että muillekin jää :D Että mun siis pitäisi vieraana laskeskella, keitäs täällä onkaan ja saako Kerttu nyt piirakkaa :D Se on rahvaan hommaa sellainen laskelkelu, tai isäntäväen.

Ymmärrän toki, että ap ei ole diplomaatti ja haluaisi kakkujen riittävän kaikille, mutta sinä ap tässä hieman moukkamainen valituksinesi olet.

Ulkoministeriön palveluksessa minäkin ja haluaisin muistuttaa, että diplomaattipiireissä ei tällaiset rohmuavat juntit ole edustettuinakaan koska he osaavat pöytäkäytöstavat muutenkin.

Kyse ei ole ruoan riittävyydestä vaan käytöstavoista (=muiden huomioonottaminen ilman eri sanomista).

No voi olla, ehkä asiaa ei koskaan siksi mainittu. Itsestäänselvää. Mutta diplomatiaan kuuluu myös sanonta, joka ap:n olisi syytä oppia tässä tapauksessa kohteliaana emäntänä "hölmö ei huomaa ja viisas ei virka mittään". Eli ei aleta arvostella heitä, joilla ei ole kaikkea sitä, mitä itsellä on (henkinen perintö miten ollaan ruokapöydässä tai kutsuilla, esimerkiksi.)

Mä en tajua miten rohmuihin pitäisi varautua. Jos mulla on synttärit joihin on kutsuttu 10 henkeä ja varaan 20 hengen kakun. Vieraita tuleekin 7 kpl, ja kakku ei silti riitä kuin kolmelle tai neljälle rohmulle, niin miten hemmetissä siihen varautuu? Ihanko oikeasti kristallipallosta pitäisi katsoa että näin ja näin monelle pitää tehdä oma 10 hengen kakku? Kun näillä tyypeillä sitä kakkua oli iso keko siinä lautasella.. Ihan hemmetin loistavia emäntiä teidän täytyy olla jotka varaudutte siihen, että joku syö naudan sisäpaistia 250g (iso annos) sijasta 700g ja siihen päälle 7 keskikokoista perunaa. Meillä eii muuten enää järjestetä mitään muuten kuin sukulaisten kesken. He sentään käyttäytyvät..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa on yksi perhe, jolla tavat on vähän hakusessa. Jos niillä itsellään on juhlat niin perhe on aina ekana ottamassa juhlapöydästä sillä kellonlyömällä kun bileet alkaa. Tuntuu, että niillä on kauhea pelko perseessä, että tarjottavat loppuu jollei itse ole ekana ottamassa. Vieraat saa sitten odotella, että isäntäväki on ottanut ekan kierroksen. Sama muidenkin juhlissa. Tää sakki on jo suunnilleen ottamassa tai ainakin lautaset kädessä siinä vaiheessa kun juhlien seremoniamestari pyytää vieraita ottamaan tarjoiluja. Monet naurut on saatu tästä aiheesta. Ja onpa jotkut vittuilleetkin tälle porukalle, en vaan usko että ovat tajunneet.

Huvittavinta tässä on se, että perhe itse pitää itseään kovinkin sivistyneenä ja haukkuvat muita :) Mutta sitten rohmuavat tarjoiluja kuin wt sakki.

Minä otan useimmiten ensimmäisenä, jos meillä on juhlat. Syynä on se, että vieraat eivät monesti käy pöytään, vaikka monesti kehottaisi. Kun ensin on itse käyttänyt paljon aikaa, vaivaa ja rahaa niihin tarjottaviin, niin ei jaksaisi katsoa niiden pilaantumista pöydällä. Kun sitten itse leikkaan kakkua, otan leivoksen tai muuta tarjottavaa, niin siinä vaiheessa ne vieraatkin sitten kyllä tulevat. Ehkä muutkin ensimmäisinä pöytään tulevat pitävät muiden kursailua epäkohteliaana ja turhana.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tuo selitys ei päde tässä. Kuten sanoin, tää koko perhe on ekana siellä tarjottavilla ja aina. Ja samaa harrastavat muiden juhlissa, eli lautaset kädessä jo odotellaan kun pitopalvelu vielä viimeistelee pöytää. Kerran yksissä häissä bestman pyysi vieraita ottamaan hääparin otettua niin tää sakki vaelsi perimmäisestä nurkasta välittömästi tarjoilupöydän ääreen ennen hääparia ja hääparin vanhempia. Yleensä vierailla ei ole ihan noin kiire vaan hääpari ja vanhemmat ottaa ensimmäisinä. Kuten sanoin, näillä on kauhee pelko perseessä että tarjottavat loppuu jollei ole heti ekana ottamassa. 

Minun kokemus on kyläiltäessä.

Minusta on hassua kun yksi ystäväni on alkanut siirtämään kahvila tapaamiset kotiinsa. Itse taas nautin hyvästä kahvista mukavassa kahvilassa ja siitä ystävän läsnä olevasta seurasta. Jälleen kerran hän siirsi jollain syyllä jos tulos onkin heille. En odota mitään paraati vastaanottoa

Mutta kun ajan 50km toiselle paikkakunnalle niin edes teen tai kahvin tarjoaminen pyytämättä olisi kiva. Viimeksi vein mukanani leivonnaisia niin hän jätti laatikon pöydälle. Kun olin jo aikani ollut hän alkoi syödä niitä lapsensa kanssa ja kysyi että siis mikä idea oli kun näitä toit. Vaikka tein jo tullessa selväksi että hei mä toin meille vähän herkkuja! Siinä sitten kun he mussuttivat näitä leivonnaisia n

Napaan koko rasian 😀 jälleen tällä viikolla pitäisi nähdä ja kahvio olisi vaihtumassa heille kotiin... ja minä olen hankala kun ei oikein huvita.. .

Nämä, joiden mielestä on emännän (ja isännän) vika, jos ruoka parin rohmun takia loppuu kesken, eivät varmastikaan ole omissa kekkereissään törmänneet oikeaan ahmattiin. Kaikki on suhteellista.

Siis jos on tulossa 10 henkeä synttäreille, niin te leivotte kolme isoa täytekakkua siltä varalta, että jokainen vieras haluaakin ottaa lautaselleen 1/4-osaa yhdestä kakusta?? + kolme peltiä suolaista piirakkaa + 50 kuppikakkua + 100 keksiä jne. Oletteko nyt ihan tosissanne?? Onko teillä kotona suurkeittiö sellaisella jääkaappihuoneella varustettuna, että saatte nuo kakut kylmään???

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus on kyläiltäessä.

Minusta on hassua kun yksi ystäväni on alkanut siirtämään kahvila tapaamiset kotiinsa. Itse taas nautin hyvästä kahvista mukavassa kahvilassa ja siitä ystävän läsnä olevasta seurasta. Jälleen kerran hän siirsi jollain syyllä jos tulos onkin heille. En odota mitään paraati vastaanottoa

Mutta kun ajan 50km toiselle paikkakunnalle niin edes teen tai kahvin tarjoaminen pyytämättä olisi kiva. Viimeksi vein mukanani leivonnaisia niin hän jätti laatikon pöydälle. Kun olin jo aikani ollut hän alkoi syödä niitä lapsensa kanssa ja kysyi että siis mikä idea oli kun näitä toit. Vaikka tein jo tullessa selväksi että hei mä toin meille vähän herkkuja! Siinä sitten kun he mussuttivat näitä leivonnaisia n

Napaan koko rasian 😀 jälleen tällä viikolla pitäisi nähdä ja kahvio olisi vaihtumassa heille kotiin... ja minä olen hankala kun ei oikein huvita.. .

Siis onko tosiaan ystävä kyseesä vai joku etäinen puolituttu? Jos ystävä, miten et saa suutas auki??? Kyllä mä ainakin menisin kaapille ottamaan lautaset ja latoisin leivokset niihin ja olisin että pisteteempäs tarjolle kun emäntä ei nyt ymmärtänyt vihjausta :D

Ihme kainostelijojhin täällä av:lla törmää. Tai sitten vaan itse ystävineni ollaan kauheita juntteja kun voidaan olla toistemme luona kuin kotonamme ja sanoa samalla tavalla kuin esim omalle puolisolle tai siskolle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta valittaminen ettei ruoka riitä ja vertaaminen hovietikettiin on naurettavaa. Olen mlko varma, ettei sen vahtiminen, että seuraavallekin riittää kuulu hovietikettiin. Siellä se olisi lähinnä noloa. Ja syy siitä jos tarjottava loppuu on hovin, ei vieraiden. Näin siis kuninkaallisten parissa. Eri asia ovat ap:n kaltaiseen keskiluokan parempaan puoliskoon juuri ja juuri yrittävät perheet, joissa on opetettu, että "ei kaikken sentään varaa ola vaikka rahaa jo onkin" ja sama opetus koskee kakkujen ottamista.

Mutta älä hyvä ap tosiaan kuvittele, että eliitillä olisi jotain tuollaisia ohjeita XD

Öh...hovietikettiin muuten nimenomaan kuuluu annosten pitäminen kohtuullisina. Siitähän ranskalainen cuisine on nimenomaan lähtenytkin että hovissa syötiin hyvin maltillisia, pieniä ja sieviä annoksia eikä mätetty lautasta kukkuroilleen tai ronkittu jotain yhtä tiettyä sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta valittaminen ettei ruoka riitä ja vertaaminen hovietikettiin on naurettavaa. Olen mlko varma, ettei sen vahtiminen, että seuraavallekin riittää kuulu hovietikettiin. Siellä se olisi lähinnä noloa. Ja syy siitä jos tarjottava loppuu on hovin, ei vieraiden. Näin siis kuninkaallisten parissa. Eri asia ovat ap:n kaltaiseen keskiluokan parempaan puoliskoon juuri ja juuri yrittävät perheet, joissa on opetettu, että "ei kaikken sentään varaa ola vaikka rahaa jo onkin" ja sama opetus koskee kakkujen ottamista.

Mutta älä hyvä ap tosiaan kuvittele, että eliitillä olisi jotain tuollaisia ohjeita XD

Ja siis perustan näkemykseni siihen, että isoäitini isä oli Suomen suurlähettiläs ja siis isännöi diplomaattipäivällisiä ja isoäiti oli naimisissa diplomaatin kanssa ja emännöi diplomaattipäivällisiä, enkä ole koskaan kuullut hänen suustaan neuvoa ottaa vain sen verran, että muillekin jää :D Että mun siis pitäisi vieraana laskeskella, keitäs täällä onkaan ja saako Kerttu nyt piirakkaa :D Se on rahvaan hommaa sellainen laskelkelu, tai isäntäväen.

Ymmärrän toki, että ap ei ole diplomaatti ja haluaisi kakkujen riittävän kaikille, mutta sinä ap tässä hieman moukkamainen valituksinesi olet.

Kaikissa etiketti ja käytösoppaissa on ruokailunkohdalla ensimmäisenä kohta, jossa painotetaan että lautasta ei ahdeta täyteen. Ehkäpä isoäitisi piti tätä niin itsestäänselvyytenä (sellainenhan se onkin), ettei tullut maininneeksi

Vierailija kirjoitti:

Oltiin pienissä juhlissa. Emäntä oli itse valmistanut karjalanpiirakat, munavoin ja kahvikakkua tarjottavaksi.

Emännällä oli neljä aikuista poikaa, asuivat jo omillaan. Miniät tulivat tietysti mukana.

Kahvi valmista, käykäähän pöytään, kehoitti emäntä.

Pojat tyttöystävineen ryntäsivät pöytää. Söivät lähes kaiken mitä tarjolla oli.

Me muut vieraat odoteltiin tovin, josko sinne pöytään mahtuisi. Emäntä keittää kahvia lisää ja lisää. Viimein tuli kutsu meille muille . Pöydässä ei ollut kun rippeet jäljellä. Osa joi vain kupillisen kahvia. Yhdelle jos toisellekkin vieraalle tuli melko nopeasti, jonkun tekosyyn takia, kotiinlähtö.

Mä aiemmin kirjoittelin sukuni yhdestä perheestä ja se on just tätä. Meillä kotona on aina opetettu, että oma perhe (myös ne aikuiset lapset jotka muuttaneet jo pois) malttavat kyllä odottaa hetken, että muut vieraat ottavat ensin. Mutta tää yks perhe rynnii ekana pöytään, ihan kuin eivät olisi koskaan herkkuja saaneet. Muiden juhlissa ihan sama, ekana tarjoilujen kimppuun. Mun mielestä röyhkeää, ahnetta ja huonotapaista.

Serkun luona kyläillessä käy aina sama. Vien sinne heidän kuuden hengen perheelleen + meidän kolmen hengen, vähintään kolme pakettia kanafileitä, kastiketta ja muuta höystöä. Joka kerta hän jemmaa pois muut paitsi yhden 400 g paketin kanaa ja sitä sitten syödään yhdeksän hengen voimin. Muuta ei ole. Aina jää nälkä :(

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus on kyläiltäessä.

Minusta on hassua kun yksi ystäväni on alkanut siirtämään kahvila tapaamiset kotiinsa. Itse taas nautin hyvästä kahvista mukavassa kahvilassa ja siitä ystävän läsnä olevasta seurasta. Jälleen kerran hän siirsi jollain syyllä jos tulos onkin heille. En odota mitään paraati vastaanottoa

Mutta kun ajan 50km toiselle paikkakunnalle niin edes teen tai kahvin tarjoaminen pyytämättä olisi kiva. Viimeksi vein mukanani leivonnaisia niin hän jätti laatikon pöydälle. Kun olin jo aikani ollut hän alkoi syödä niitä lapsensa kanssa ja kysyi että siis mikä idea oli kun näitä toit. Vaikka tein jo tullessa selväksi että hei mä toin meille vähän herkkuja! Siinä sitten kun he mussuttivat näitä leivonnaisia n

Napaan koko rasian 😀 jälleen tällä viikolla pitäisi nähdä ja kahvio olisi vaihtumassa heille kotiin... ja minä olen hankala kun ei oikein huvita.. .

Miksi et itse ottanut? Lupaako odotit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa on yksi perhe, jolla tavat on vähän hakusessa. Jos niillä itsellään on juhlat niin perhe on aina ekana ottamassa juhlapöydästä sillä kellonlyömällä kun bileet alkaa. Tuntuu, että niillä on kauhea pelko perseessä, että tarjottavat loppuu jollei itse ole ekana ottamassa. Vieraat saa sitten odotella, että isäntäväki on ottanut ekan kierroksen. Sama muidenkin juhlissa. Tää sakki on jo suunnilleen ottamassa tai ainakin lautaset kädessä siinä vaiheessa kun juhlien seremoniamestari pyytää vieraita ottamaan tarjoiluja. Monet naurut on saatu tästä aiheesta. Ja onpa jotkut vittuilleetkin tälle porukalle, en vaan usko että ovat tajunneet.

Huvittavinta tässä on se, että perhe itse pitää itseään kovinkin sivistyneenä ja haukkuvat muita :) Mutta sitten rohmuavat tarjoiluja kuin wt sakki.

Minä otan useimmiten ensimmäisenä, jos meillä on juhlat. Syynä on se, että vieraat eivät monesti käy pöytään, vaikka monesti kehottaisi. Kun ensin on itse käyttänyt paljon aikaa, vaivaa ja rahaa niihin tarjottaviin, niin ei jaksaisi katsoa niiden pilaantumista pöydällä. Kun sitten itse leikkaan kakkua, otan leivoksen tai muuta tarjottavaa, niin siinä vaiheessa ne vieraatkin sitten kyllä tulevat. Ehkä muutkin ensimmäisinä pöytään tulevat pitävät muiden kursailua epäkohteliaana ja turhana.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tuo selitys ei päde tässä. Kutentte sanoin, tää koko perhe on ekana siellä tarjottavilla ja aina. Ja samaa harrastavat muiden juhlissa, eli lautaset kädessä jo odotellaan kun pitopalvelu vielä viimeistelee pöytää. Kerran yksissä häissä bestman pyysi vieraita ottamaan hääparin otettua niin tää sakki vaelsi perimmäisestä nurkasta välittömästi tarjoilupöydän ääreen ennen hääparia ja hääparin vanhempia. Yleensä vierailla ei ole ihan noin kiire vaan hääpari ja vanhemmat ottaa ensimmäisinä. Kuten sanoin, näillä on kauhee pelko perseessä että tarjottavat loppuu jollei ole heti ekana ottamassa. 

Miksette laita kuriin tuollaisia? Sanokaa heille EI! Marssittakaa aina jonon perälle etuilusta kuin lapsille tehdään kun eivät käyttäydy.

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus on kyläiltäessä.

Minusta on hassua kun yksi ystäväni on alkanut siirtämään kahvila tapaamiset kotiinsa. Itse taas nautin hyvästä kahvista mukavassa kahvilassa ja siitä ystävän läsnä olevasta seurasta. Jälleen kerran hän siirsi jollain syyllä jos tulos onkin heille. En odota mitään paraati vastaanottoa

Mutta kun ajan 50km toiselle paikkakunnalle niin edes teen tai kahvin tarjoaminen pyytämättä olisi kiva. Viimeksi vein mukanani leivonnaisia niin hän jätti laatikon pöydälle. Kun olin jo aikani ollut hän alkoi syödä niitä lapsensa kanssa ja kysyi että siis mikä idea oli kun näitä toit. Vaikka tein jo tullessa selväksi että hei mä toin meille vähän herkkuja! Siinä sitten kun he mussuttivat näitä leivonnaisia n

Napaan koko rasian 😀 jälleen tällä viikolla pitäisi nähdä ja kahvio olisi vaihtumassa heille kotiin... ja minä olen hankala kun ei oikein huvita.. .

  Eikö hän sitten keitä sitä kahvia lainkaan?  Älä mene sinne muutoin joudut ottamaan termarin mukaan.  Tajuaisko sitten?

Vierailija kirjoitti:

Oltiin pienissä juhlissa. Emäntä oli itse valmistanut karjalanpiirakat, munavoin ja kahvikakkua tarjottavaksi.

Emännällä oli neljä aikuista poikaa, asuivat jo omillaan. Miniät tulivat tietysti mukana.

Kahvi valmista, käykäähän pöytään, kehoitti emäntä.

Pojat tyttöystävineen ryntäsivät pöytää. Söivät lähes kaiken mitä tarjolla oli.

Me muut vieraat odoteltiin tovin, josko sinne pöytään mahtuisi. Emäntä keittää kahvia lisää ja lisää. Viimein tuli kutsu meille muille . Pöydässä ei ollut kun rippeet jäljellä. Osa joi vain kupillisen kahvia. Yhdelle jos toisellekkin vieraalle tuli melko nopeasti, jonkun tekosyyn takia, kotiinlähtö.

Tuossa käy niin että syövät rauhassa kaiken kun ette menneet käyneet sinne pöytään. Ajattelivat ettei kursailijoilla taida olla nälkä kun eivät tule pöytään. Jotkut eivät tajua lähteä pöydästä jos heille ei sano että nyt minä tulen siihen sinun paikallesi, olet jo syönyt tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus on kyläiltäessä.

Minusta on hassua kun yksi ystäväni on alkanut siirtämään kahvila tapaamiset kotiinsa. Itse taas nautin hyvästä kahvista mukavassa kahvilassa ja siitä ystävän läsnä olevasta seurasta. Jälleen kerran hän siirsi jollain syyllä jos tulos onkin heille. En odota mitään paraati vastaanottoa

Mutta kun ajan 50km toiselle paikkakunnalle niin edes teen tai kahvin tarjoaminen pyytämättä olisi kiva. Viimeksi vein mukanani leivonnaisia niin hän jätti laatikon pöydälle. Kun olin jo aikani ollut hän alkoi syödä niitä lapsensa kanssa ja kysyi että siis mikä idea oli kun näitä toit. Vaikka tein jo tullessa selväksi että hei mä toin meille vähän herkkuja! Siinä sitten kun he mussuttivat näitä leivonnaisia n

Napaan koko rasian 😀 jälleen tällä viikolla pitäisi nähdä ja kahvio olisi vaihtumassa heille kotiin... ja minä olen hankala kun ei oikein huvita.. .

  Eikö hän sitten keitä sitä kahvia lainkaan?  Älä mene sinne muutoin joudut ottamaan termarin mukaan.  Tajuaisko sitten?

Tai jos sanoisit tarjoavasi siellä kahvilassa. Ehkä ei ole varaa ylellisyyksiin.

Ymmärrän hyvin, mitä ap ja monet muut tässä keskustelussa tarkoittavat; tämä liittyy keskeisesti suomalaiskansalliseen ajatukseen siitä, että ainoa ruoan arvo on olla polttoainetta, jota tungetaan kurkusta alas ja jos joku toinen maksaa, niin silloin mahdollisimman suuri määrä. Mauksi riittää se, että makua on sen verran, että menee alas. Ruoka ei ole siis nautintoa varten, vaan vain polttoaineeksi. Lautanen mätetään aina niin täyteen kuin sen fysiikan lakien mukaan saa mahtumaan ja kaikki sekaisin samaan, jolloin kaikki maistuu siltä samalta kastikkeelta.

Tiedän nuo tyypit, sillä oma ja vaimoni suku on juurikin tuollaista. Molemmat suvut sellaisia, joissa koulutuksena on rimaahipoen läpäisty kansa/peruskoulu. Olemme puolisoni kanssa molemmat sukumme ensimmäisiä akateemisesti koulutettuja ja meille ruoka merkitsee muutakin kuin polttoainetta. Siksi kaikki juhlat ja muut tarjoilut jakautuvat kahteen osaan; kavereille pidämme juhlat, joissa voi olla tarjolla vaikkapa vuosikertaviiniä ja erilaisia juustoja tai jotain muuta vastaavaa selkeästi maisteltavaksi tarjoitettua. Sukulaiset kun tulevat, heille katetaan suuret määrät perunoita ja karjalanpaistia sekä karjalanpiirakoita munavoilla.

Onneksi tähän mennessä ei ole ollut sellaista tilannetta, jossa olisi molemmat ryhmät pitänyt kutsua yhtäaikaa juhliin, joten on voitu mennä sen mukaan, mikä soveltuu molemmille ryhmille.

Minä kirjoitin tuon tuon viestin 187.Ollaan siis tosiaan ihan ystäviä minä olen hänen yhden lapsensa kummikin. Ehkä en kummastuksissani lähtenyt hänen kaapeille ottaa lautasia ja olisinko alkanut itse sit kiskomaan leivonnaisia siinä napaani "ottakaa toki tekin!" ruvennut tuputtaa jos ei kerralla ymmärtänyt.. Tosiaan juo itse kahvia myös mutta jostain syystä ei sitä näillä kyläily reissuilla keittele. Jäi kyllä hölmöt fiilikset ehkä otan tällä viikolla uuden kierroksen:D