Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pöytätavat: ihmisten moukkamaisuus kyläillessä tms.
Moikka,
Tuli tässä mieheni kanssa puhetta että onko muiden tuttavissa ja sukulaisissa sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa ottaa kyläiltäessä ruokaa/tarjottavia niin että ottaisi muut ihmiset huomioon?
Me olemme huomanneet että meidän muutama ystävä ottaa kakusta puolet tai juustosta puolet tajuamatta että hetkinen, minun jälkeeni tätä tulee ottamaan vielä 6 henkilöä.
Pohdimme että juontaako tämä ajattelemattomuus pula-ajan perinnöstä vai ns. nuoresta kyläilyperinteestä verrattuna esim. Ranskan tai Ruotsin hoviin.
Kiinnostaisi, että onko tätä ongelmaa nähtävissä ranskalaisten viinin ja juuston illanistujaisissa tai ruotsalaisten rapujuhlissa.
Ja ennen kuin joku sanoo että laittakaa tarjottavia enemmän sanon että kyseessä ei ole mitkään syökää tykistä lohikeittoa tyyppiset tilanteet. Vaan esim. brunssi jossa on paljon erilaisia tarjottavia.
Minun mielestäni yksi henkilö ei voi juoda kokonaista smoothie-kannua tai kokonaista juustoa.
Oletteko törmänneet vastaavaan käytökseen?
Kommentit (360)
Meidän suvussa juhliin on olennaisesti kuulunut ruoka ja sitä onkin sitten varattu reilusti sen jos seitsemää sorttia. Saattaahan niitä ahmattejakin pöytään eksyä ja ottavat niin, että tarjottava kesken loppuu, mutta sitten tarjotaan jotain muuta. Joka tapauksena ajatuksena on, että vielä viimeisellekin santsaajalle riittää valinnan varaa ja ehkäpä kotiväelle sitten vielä rääppijäiset. Nyt länsisuomalaistuneena tietenkin otan vain vähän, enkä mene juhliin syömään. Nämä ovat erilaisia perinteitä ja tapoja, mutta vain erilaisia - ei sen huonompia, eikä parempia, kuin toisetkaan. Tulipa ikävä niitä suvun isoja patoja puheen ja naurun tulvan säestämänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on muuten todella ärsyttävää kun ollaan juhlissa ja pyydetään käymään pöytän/ottamaan tarjottavia niiin kukaan ei mee. Mä odotan aina, että ne vanhimmat (vanhukset tai ylipäätään itseä selkeesti vanhemmat)paikalla olevat menee ensin (oon alle 30). Ja ne ei mee!! Ristus!! Sitten joku lapsiperheellinen antaa niille mukuloille ensin kun "lapset ei malta odottaa".
Oltiin pienissä juhlissa. Emäntä oli itse valmistanut karjalanpiirakat, munavoin ja kahvikakkua tarjottavaksi.
Emännällä oli neljä aikuista poikaa, asuivat jo omillaan. Miniät tulivat tietysti mukana.
Kahvi valmista, käykäähän pöytään, kehoitti emäntä.
Pojat tyttöystävineen ryntäsivät pöytää. Söivät lähes kaiken mitä tarjolla oli.
Me muut vieraat odoteltiin tovin, josko sinne pöytään mahtuisi. Emäntä keittää kahvia lisää ja lisää. Viimein tuli kutsu meille muille . Pöydässä ei ollut kun rippeet jäljellä. Osa joi vain kupillisen kahvia. Yhdelle jos toisellekkin vieraalle tuli melko nopeasti, jonkun tekosyyn takia, kotiinlähtö.
Molemmin päin voi käydä, joku rohmuaa niin, että muutama jää kokonaan ilman. Sitten saattaa olla jotain, mikä ei kelpaa kenellekään. Esim. juustolautasella, vaikka eivät ole maistaneetkaan. Todella rasittavaa. Viimeksi lähti lohet, siis oikeasti 4 ihmistä veti kukkuralautaselliset graavi ja kylmäsavu lohta, siis nämä oli tarkoitettu alkupaloiksi 8:lle henkilölle. Pöyristyttävää.
Tässähän ei siis ole kyse ruoan riittävyydestä, vaan KÄYTÖSTAVATTOMUUDESTA. Itsekkyydestä, ahneudesta, moukkamaisuudesta, muiden huomioon ottamattomuudesta. Täydellisestä tapojen tietämättömyydestä. Juntista käytöksestä, jota ei ole kotonakaan koskaan opittu.
Tiedoksi näille, jotka jauhavat suurista lihapadoistaan ja siitä, että sitä tarjottavaa "on ainakii meil nii paljo, jot ei taipumaakaa pysty."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nämä "ahmatit" järjestävät juhlia kotonaan, onko siellä varauduttu siihen, että vieraat voivat syödä puoli kakkua/naama?
Ei, todellakaan. Tällä tuntemallani ahmatilla on todella niukat tarjottavat. Mielellään vielä järjestää päivällisiä, rakastaa ruuanlaittoa ja kehuskelee viinitietämyksellään.
Hänellä on hyvät tilat, että kutsuu viisi ruokakuntaa syömään. Aikuisia kaikkiaan 12 ja lapsia 11. Lasten pöytä on keittiössä ja aikuiset syö ruokatilassa. Hyvin mahtuu, puitteet on kunnossa.
Viimeksi kesällä oltiin tuolla porukalla grillaamassa. Oli tehnyt yhden pellillisen lohkoperunoita, kullekin riitti kaksi palaa, sitten oli possuvarras per nuppi, jotain kastiketta, paahdettuja vihreitä papuja. Yhden viinipullon oli avannut pöytään. Vettä piti pyytää erikseen. Lapsille oli tehnyt yhden pitsapellillisen, lapsistahan siis neljä oli teinejä.
Kaikkihan toi tuliaisia. Oli makkaroita erilaisia, salaatteja, kasvissyöjät toi omia juttujaan, limuja, viiniä ja oluita oli erilaisia variaatioita jnejne. eräs toi peuraa ja villisikaakin grilliin. Oli pari jälkkäriäkin.
Koska tiedettiin tuon piheys (?) noissa tarjoiluissa, niin ajateltiin vaivihkaa livauttaa sinne nyyttärit. Eihän me niistä mitään sitten nähty. Varmaan söivät kivasti seuraavan pari viikkoa. ;)
Joo, oli vika kerta, kun sinne mennään.
Sama juttu mun yhdellä tuttavalla kans. Syö kyllä itse kyläpaikassa kuin hevonen, mut kotonaan ei ole vieraille oikein mitään tarjolla. Kerran olin heillä kylässä ja muitakin siinä oli vieraisilla. Isäntäväki teki takkaan tulen ja sanoi, että nyt paistetaan makkaraa. No joo, paistettiinhan sitä, kaikkiaan seitsemän henkeä koolla ja yksi HK:n sininen jaettiin porukan kesken.
Anoppi on just tuollainen. Juhlissa ensimmäisensä ottamassa pöydästä, syö jo pöydän vieressä seisaaltaan ja maiskuttaa kuin sika. Heillä kahvitellessa tarjottavaa on laskettu yksi pipari per vieras
Opetelkaa tekin härskeiksi ja menette jääkaapille ihmettelemän mitä löytyy kun oli niin vähän tarjolla sitä ruokaa. Käykää kaapit läpi jne.
Ei vaan kehtaa olla yhtä moukkamainen.
Vierailija kirjoitti:
Menee ehkä vähän OT, mutta meillä oli vasta lapsen kaverisynttärit. Meillä on niin pieni ruokapöytä, että jouduttiin pyytämään vieraan pöytään kahdessa erässä. Ensimmäiset ryntäsivät pöytään, kun olin vasta kattamassa pöytää. Palautin heidät vielä olohuoneeseen leikkimään ja sanoin, että he ovat muuten siinä jälkimmäisessä erässä. Kun sain pöydän katettua, samat lapset änkesivät taas ensimmäisenä pöytään ja väittivät, että en minä ollut äsken tulossa. No annoin silti tulla pöytään, koska porukka jakaantui luonnostaan kahteen yhtäsuureen ryhmään.
Tämä ensimmäinen ryhmä oli arvattavasti ahneita ja heitä piti rajoittaa, että puolet kakusta jää toiselle ryhmälle. Se kaikista ahnein lähti kesken juhlien kotiin, kun tuli paha olo. Toisesta ryhmästä vain yksi otti kakkua, eivätkä paljon muutakaan ottaneet. Minulla onkin suunnitelma, että jos ensi vuonna juhlitaan suurinpiirtein samalla porukalla, laitamme pöytään nimilaput ja ensimmäiseen erään pääsee vuorostaan ne hitaammat, jotka olivat viimeksi ensimmäisessä ryhmässä, niin heidän kohdalla ei tarvi huolehtia, että muillekin jää.
Eli ne jotka oikeasti arvostavat sitä tarjoilua, saavat rippeet ja ne jotka eivät niin välitä, saavat hidastellen istua ensin pöytään.
Jos vieraat ruokitaan kahdessa erässä, on kakkujakin oltava kaksi ja uudet keksikipot ym. Ei ole iso vaiva tehdä kaksi pientä kakkua, yhden ison sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää mun miehen perhe, he kun eivät koskaan syö oikeastaan mitään! Mun perheeni kehuu vaikka jossain lasten synttäreillä kakkua, jota olen hiki hatussa vääntänyt pari päivää, miehen vanhemmat ja veli ei sano koskaan mitään. Kaikkia tarjoiluja ottavat ihan miniminimäärän. Ja sama jos ollaan heillä kahvilla, tulee itselle ihan ahne sika kun he eivät syö mitään. Ja anoppi on todella lihava, joten kyllä hänelle luulisi maistuvan.
Kyltymätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ruokaa pitää olla pöydässä niin paljon, että sitä taatusti riittää kaikille. Jos joku kakku tai muu loppuukin, niin sitten tuodaan jotain muuta tilalle. Mielestäni ei edes kannata kutsua mitään vieraita syömään, jos asenne on tuo, että tarjoiluita pitää erikseen laskea.
Nyt et ymmärrä miten ahneita ihmisiä on. Meillä on aina ollut kaikkea tosi paljon tarjolla, ei mitään ongelmaa riittääkö tai jos joku vähenee on muuta vastaavaa. Nyt itsekin törmäsin perheeseen joka ei lopeta ahmimista koskaan. Pyyntö siirrytään olohuoneeseen juttelemaan on kauhistus, mulla on vielä kahvia. Ja sen juotuaan ottaa sen viidennen kerran kahvia, vain et voi istua tuntitolkulla kahvipöydässä syömässä. Kehuu sitä ja tätä, pitää vielä ottaa kun on niin hyvää. Jo sen ruokamäärän mättämisestä suuhun tulee katsojalla paha olla. En ikinä ole nähnyt ihmistä, joka ei täyty mistään. Kun tulee lisää vieraita, tämä istuu ja syö heidänkin seurakseen. Oikeasti kiusallista ja karmeaa. Mietin, että saanut varmasti vähän herkkuja ja että nyt söi noin kun oli paljon tarjolla. Kuniisti kehui ja kiitteli. Sit arkena tulivat käymään. Meitä oli kahvipöydässä 4 henkilöä, kaikki aikuisia. Laitoin tarjolle 4 suolaista, 4 joulutorttua, pipareita ja konvehtirasian. Tämä ahmatti söi ensin 3 joulutorttua, sitten 2 jäänyttä suolaista, muutaman piparin ja lähes yksin 2 kerroksisen konvehtirasian. Yksi torttu oli vielä ... ja sen söi sitten hetken päästä, ettei turhaan jää syömättä.
Tuon täytyy olla joku ahmimishäiriö. Ehkä ei ole lapsena saanut herkkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin aina niitä pitkänmatkalaisia, kun äidin sukulaisiin mentiin vierailulle. Äitienpäivät, valmistujaiset, isänpäivät, synttärit, mitä näitä nyt on. Oli aina tapana käydä syömässä jossain matkalla ihan ruokaa, ettei sitten nälkään syödä kahvipöydän antimia. Hyvä tapa, noudatan tätä vieläkin. Kursailun olen oppinut äidiltä ja suvun vanhimmilta. Eka käsky kun käy, vanhemmat eivät ota kuuleviin korviinsa, toisen käskyn aikaan alkavat mittailemaan, että kukahan tässä nyt olis vanhin ja ensimmäinen ottaja ja kolmannella käskyllä lähtevät kahvipöytään. Jokainen ottaa vähän joka sorttia ja sitten kun kaikki ovat ottaneet voidaan aloittaa toinen vähän rennompi kierros. Kotimatkalle mummo pakkasi meille aina kahvipöydästä eväät ja jos joku perheestä oli jäänyt kotiin sairaana, hänelle laitettiin myös herkkupaketti tuliaisiksi.
Mutta miehen suku, voi luoja, mitä ahmatteja! Tullaan nälkäisenä, hyökätään ensimmäisestä kutsusta ensimmäisenä pöytää ja kahmitaan vadit tyhjäksi. Olenkin ottanut taktiikaksi sen, että miehen sukulaisille ilmoitetaan myöhäisempi alkamisaika, että omat sukulaiseni, ne hitaat kursailijat saavat edes sen yhden kierroksen.
Niin, mieheni kuuluu valitettavasti itse tuohon rohmusarjaan. Nykyään aina kun käydään jossain missä tarjottavaa on, niin mieheni pyytää minua annostelemaan, ettei hän ota liian isoja paloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyrä toive: jos kutsutte vähävaraisia ystäviä/sukulaisia juhliin usean sadan kilometrin päähän ja vielä jonnekin lasten kutsuille, jotka alkaa sellaiseen aikaan, että matkaan pitää lähteä suht ajoissa aamulla...tarjotkaa oikeasti jotain kunnon evästä riittävästi. Näihin reissuihin menee se 8-10 tuntia ja se jollain kakulla ja pikkusuolaisella on aikamoista tuskaa eikä ainakaan innosta lähtemään seuraavan kerran reissuun samaan paikkaan. Vois miettiä niitä vieraitakin ja välimatkoja.
Ottakaa eväät mukaan ja syökää ennen juhlapaikkaan menoa. Tai sitten voitte lähettää paketin ja jäädä suosiolla pois.
On kohtuutonta vaatia, että juhlia ja tarjottavia lähdetään suunnittelemaan vain teidän tarpeiden mukaan. Kohtelias emäntä ja isäntä tokii huomioivat pitkän matkan vieraat ja varaavat vähän tukevampaakin tarjottavaa.
Vähävaraisella pelkästään tuo matka ja lahja vie useamman päivän budjetin, en todellakaan laittaisi pelkkää lahjaa postissa, vaan mielummin jätän menemättä, jos ei ole varaa. Juuri sen takia, että silloin jää syömättä joiltakin päiviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, ihan sillä tavalla että olemme metsäläisiä verrattuna vauraaseen länsinaapuriimme. Alkaen ihan pukeutumisesta.
Rumat ne vaatteilla koreilee on Suomessa aikoinaan hoettu ja liian pitkään.
Toisin ollut ruotsalaisilla.Kun Suomessa on ollut vasta huoltamoiden baarit on Ruotsissa isät käyneet lasten kanssa kivoissa kahviloissa ja ravintoloissa.
Hovilla tarkoitan että maa on vauras ja siellä on arvostettu kauniita käytöstapoja.
Suomessa on varmaan samaan aikaan arvostettu raskaan työn raatajia jotka rankan työpäivän jälkeen vetävät ruokaa kaksin käsin naamaan välittämättä jääkö kaverille kans.
Missä mielestäsi näkyy se, että ruotsalaiset olisivat ymmärtäneet "vaatteilla koreilun" ilosanoman paremmin kuin suomalaiset? Saisivat koreilla enemmän, etteivät näyttäisi niin tavanomaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää mun miehen perhe, he kun eivät koskaan syö oikeastaan mitään! Mun perheeni kehuu vaikka jossain lasten synttäreillä kakkua, jota olen hiki hatussa vääntänyt pari päivää, miehen vanhemmat ja veli ei sano koskaan mitään. Kaikkia tarjoiluja ottavat ihan miniminimäärän. Ja sama jos ollaan heillä kahvilla, tulee itselle ihan ahne sika kun he eivät syö mitään. Ja anoppi on todella lihava, joten kyllä hänelle luulisi maistuvan.
Ovatko he läntisemmästä Suomesta? Täällä on vieläkin vallallaan "eihän sitä kehtaa"-kulttuuri :D Ei kehdata mennä ensimmäisenä hakemaan ruokaa, ei kehdata ottaa isompaa kakunpalasta, ei kehdata santsata ym. Ainakin mun kokemusten mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta valittaminen ettei ruoka riitä ja vertaaminen hovietikettiin on naurettavaa. Olen mlko varma, ettei sen vahtiminen, että seuraavallekin riittää kuulu hovietikettiin. Siellä se olisi lähinnä noloa. Ja syy siitä jos tarjottava loppuu on hovin, ei vieraiden. Näin siis kuninkaallisten parissa. Eri asia ovat ap:n kaltaiseen keskiluokan parempaan puoliskoon juuri ja juuri yrittävät perheet, joissa on opetettu, että "ei kaikken sentään varaa ola vaikka rahaa jo onkin" ja sama opetus koskee kakkujen ottamista.
Mutta älä hyvä ap tosiaan kuvittele, että eliitillä olisi jotain tuollaisia ohjeita XD
Vierailija kirjoitti:
Minusta valittaminen ettei ruoka riitä ja vertaaminen hovietikettiin on naurettavaa. Olen mlko varma, ettei sen vahtiminen, että seuraavallekin riittää kuulu hovietikettiin. Siellä se olisi lähinnä noloa. Ja syy siitä jos tarjottava loppuu on hovin, ei vieraiden. Näin siis kuninkaallisten parissa. Eri asia ovat ap:n kaltaiseen keskiluokan parempaan puoliskoon juuri ja juuri yrittävät perheet, joissa on opetettu, että "ei kaikken sentään varaa ola vaikka rahaa jo onkin" ja sama opetus koskee kakkujen ottamista.
Mutta älä hyvä ap tosiaan kuvittele, että eliitillä olisi jotain tuollaisia ohjeita XD
Ja siis perustan näkemykseni siihen, että isoäitini isä oli Suomen suurlähettiläs ja siis isännöi diplomaattipäivällisiä ja isoäiti oli naimisissa diplomaatin kanssa ja emännöi diplomaattipäivällisiä, enkä ole koskaan kuullut hänen suustaan neuvoa ottaa vain sen verran, että muillekin jää :D Että mun siis pitäisi vieraana laskeskella, keitäs täällä onkaan ja saako Kerttu nyt piirakkaa :D Se on rahvaan hommaa sellainen laskelkelu, tai isäntäväen.
Ymmärrän toki, että ap ei ole diplomaatti ja haluaisi kakkujen riittävän kaikille, mutta sinä ap tässä hieman moukkamainen valituksinesi olet.
Vierailija kirjoitti:
Heh, ihan sillä tavalla että olemme metsäläisiä verrattuna vauraaseen länsinaapuriimme. Alkaen ihan pukeutumisesta.
Rumat ne vaatteilla koreilee on Suomessa aikoinaan hoettu ja liian pitkään.
Toisin ollut ruotsalaisilla.Kun Suomessa on ollut vasta huoltamoiden baarit on Ruotsissa isät käyneet lasten kanssa kivoissa kahviloissa ja ravintoloissa.
Hovilla tarkoitan että maa on vauras ja siellä on arvostettu kauniita käytöstapoja.
Suomessa on varmaan samaan aikaan arvostettu raskaan työn raatajia jotka rankan työpäivän jälkeen vetävät ruokaa kaksin käsin naamaan välittämättä jääkö kaverille kans.
Hei, et vaan osaa... Tuo selitysosiosi oli vielä huvittavampi, kuin alkuperäinen hovivertauksesi.
No ei, eihän nyt Ruotsissa tai Ranskassa kukaan rohmua, ei ole ruma, ei haise eikä mitään muuta kuin tuoksuu ja syö kaikkea kohtuudella : DDDDD
Olin ennen itse (lapsena) hirveä ahmatti :(
Luulen käytökseni johtuneen osittain siitä, että herkkuja sai kotona harvoin ja silloin kun niitä sai, vedettiin niitä kaksin käsin aivan ähkyyn asti. Koskaan en kuitenkaan käynyt pöytään ensimmäisenä, ujo kun olin. Mutta sitten kun pöytään kutsuttiin... huhuh, vieläkin hävettää. Kaikki karkit ja sipsit menivät ja saatoin jäädä pöytään syömään, kun muut lapset menivät leikkimään.
Onneksi ala-asteen jälkeen suhde herkkuihin muuttui (eivät olleet enää ns. kielletty hedelmä) ja ei tullut enää tarve ahmia juhlissa.
Kaiken moukkamaisuusen huippu oli mielestäni se, kun meidän hääruoan meni aloittamaan jotkut sukulaiset ihan pokkana ennen meitä hääparia! Siis ennen pöytäänkutsua. Tarjoilijat kantoivat ruoat pöytään ja asettelivat niitä siinä, niin johan siinä oli muutama mättämässä lautaselleen heti vieressä. Kyllä ärsytti.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli tuollainen ahmatti ennen kuin "opetin tavoille".
On perheensä ainoa lapsi ja aina ollut laiha, joten pojalle (44 v.) on aina tuputettu, ota nyt että kasvat isoksi.
Ja aikuisenakin haluaa näyttää olevansa kiltti lapsi, ja syö paljon, jotta saisi taas kehuja. No joo, on vähän kärjistetty kuvaus, mutta noin se menee. Kylässä joudun aina sanomaan ennakkoon että otat sitten niin että muillekin jää.
Kotona rohmusi aina myös, kuolasi kun tein tarjottavia ja sitten saattoi ahmia puolet jostakin. Viime vuodet olen välttänyt tämän sillä, että lappaan miehelle valtavan annoksen ruokaa ennen kylään menoa tai ennen vieraiden tuloa. Sitten syö sen ja pystyy ottamaan juhlatarjottavat maltillisesti.
Ei jumalauta minkälaisia apinoita teillä on miehinä!!!! Puhut miehestäsi, kuin jostain vähä-älyisestä lapsesta. Mulle tulee mielikuvaksi nyt sellainen onneton laiha kuolaava mies, jolle vaimo tomerana lappaa ruokaa 😀😀😀
Alue: Aihe vapaa
Opetelkaa tekin härskeiksi ja menette jääkaapille ihmettelemän mitä löytyy kun oli niin vähän tarjolla sitä ruokaa. Käykää kaapit läpi jne.