Kerro syysi, sinä joka et halua lapsia!

Vierailija kirjoitti:

En ihmeemmin pidän lapsista ja pidän helposta ja mukavasta elämästä ja haluan tehdä asioita juuri silloin kun itselleni sopii: haluan nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja mennä nukkumaan vaikka 4 yöllä ilman että tarvii miettiä häiritseekö se jotakuta. Haluan tehdä ruokaa juuri silloin kun minulle sopii ja sitä mitä minun mieli tekee. Lisäksi ruoka on minulle niin iso nautinto, että on ihanaa ostaa kalliimpiakin aineita. Yhdellä hengellä siihen on paremmin varaa. Haluan, että minulla on mahdollisuus muuttaa vaikka Etelänavalle huomenna, jos sellaisen idean saisin päähäni. Haluan seuraavan 10 vuoden kuluessa toteuttaa maailmanympärimatkan, huomattaavasti edullisempaa ja helpompaa yksin. Lisäksi haluan, että kotonani on aina siistiä eikä loju leluja lattioilla. Tarviin myös todella paljon omaa aikaa ja rakastan puuhailla itsekseni. Ylipäätään rakastan tätä vapautta, joka yksin ollessa on. Tämän takia en parisuhteestakaan ole kiinnostunut.

Tämä kiteytti omat ajatukseni.

Lisäksi nykyinen kumppanini on luonteeltaan sellainen, että hyvin todennäköisesti lapsen hoitaminen jäisi kokonaan minun vastuulleni (kotitöiden lisäksi), enkä todellakaan halua jäädä 24/7 kotiin pyörittämään vaippa-imetys-pyykki-rumbaa, koska rakastan työtäni ja harrastuksiani niin paljon.  

Pelkään myös lapsen mahdollista kehitysvammaa. Minulle olisi totaalinen maailmanloppu, jos kohdustani putkahtaisi itsenäiseen elämään kykenemätön epäkelpo yksilö, johon olisin kahlittuna lopun ikääni. Tappaisin varmaan itseni.

Samat syyt kuin muillakin kommentoinneilla. Olen vasta 19-vuotias ja jo nyt täysin varma päätöksestäni.

Äiti kato äiti kato äiti kato äiti kato äiti kato. Tota, kun kuuntelee bussissa puoli tuntia ja äidillä nenä kännykässä. Ihanaa tulla töistä. Onneksi, kun saa kotioven kiinni, on vastassa ihana hiljaisuus. Miksei äitejä kiinnosta lapsiensa jutut, vaan kännykkä on tärkein.

Voi kun ne monet köyhät yh-mammat olisivat ajatelleet samoin kuin tässä ketjussa viisaat ihmiset. Mutta ei; sossun luukulla notkutaan ison kakaralauman kanssa, joilla kaikilla saattaa vielä olla eri isä.

Mitä vittua se sinun persettäsi kaivaa, miksi minä en ole halunnut kakaroita tähän maailmaan??!

En usko että pystyn siihen. Hoitamiseen kyllä, kasvattamiseen en. En osaisi opettaa ja opastaa ihmisolentoa niin että siitä tulisi järkevä yksilö.

Mutta eipä ole tarvinnut tätä miettiä kun 35 on mittarissa ja miehet eivät koske pitkällä tikullakaan.

Nainen266 kirjoitti:

Nykyaikana tässä sairaalloisen ulkonäkökeskeisen yhteiskunnan takia. Lapset eivät ole/saa olla lapsia. Katsotte ympärille ja verratkaa vaikka omaa lapsuuttanne.. koulukiusaaminen on raaempaa ja ihan sairasta. Some saa ihmiset vain huonovointiseksi. Kokoaika luullaan olevan parempia kuin toiset jne..

Miksi nuorilla on nii paljon masennusta, ahdistuneisuutta ja ulkonäköpaineita?! Miettikääpä sitä. Kiitos somen ja kaiken kauneusleikkaus, fitness porvarikulttuurin.

Siksi en tee tänne lapsia.

Samaa mieltä. Kiusattu ja syrjitty melkein koko elämä. En taatusti tee lapsia kärsimään hyeenalaumojen keskelle. Parempi olla syntymättä kokonaan kuin olla kaikkien hyljeksimä

Ei mulla riitä kärsivällisyys kissankaan kanssa, en uskaltais lasta ajatellakaan.

Lapset ovat ihania, mutten koskaan ole halunnut olla raskaana. Lisäksi olen lesbo, joten ei kiinnosta lähteä kasvattamaan kenenkään toisenkaan synnyttämää lasta homovastaisessa ilmapiirissä.

Ihan täydellinen mielenkiinnon puute asiaa kohtaan, siinä se. Lapset olivatpa minkäikäisiä tahansa eivät herätä mitään positiivisia tunteita tyyliin "voi miten ihana hellanlettastuutelitaateli!" Viime viikolla töissä kävi työkaveri puolivuotiaansa kanssa ja vaivoin sain keksittyä jotain kivaa sanottavaa ja tekohymyn naamalle "onpas se kasvanut" tosi kiusallista. Ihan päinvastaisen reaktion saavat sitten eläinten pennut, olen aivan hirveän imelä höpöttävä täti ja sulaa vahaa kissojen ja koirien pentujen edessä.

Emme miehen kanssa kumpikaan halua lapsiperhe-elämää, kahdestaan on hyvä.

Olemme toisillemme ne tärkeimmät, lapsi olisi vain kolmas pyörä. Nyt on muutenkin jo ihan tarpeeksi kaikkea, olisi kauheaa uupua jonkin epäkiinnostavan asian takia ja se olisi vain pois kaikesta oikeasti tärkeästä, eli parisuhteesta, urasta ja uuden opiskelusta. Tämäntyyppinen elämä ei olisi mitenkään meille mahdollista jos olisi lapsi/lapsia. En edes tiedä kuka sen jälkikasvun hoitaisi kun kumpikin meistä tarvitsee myös kohtuullisen paljon omaa aikaa.  Olemme kolmen kympin molemmin puolin ja olemme olleet naimisissa jo hyvän aikaa, on omakotitalot sun muut lapsiperheelle otolliset puitteet ja sitä meiltä varmaan odotetaan, mutta vasektomia on tehty jo vuosikausia sitten. 

Emme ole mitään lastenvihaajia kuitenkaan ja meillä on lämpimät välit sukulaislapsiin. Kun kasvavat niin ollaan ajateltu viedä heitä vaikka minne ja viettää aikaa enemmänkin yhdessä. 

Maailmanmeno on ihan kauheata ja pahenee kokoajan. olen kärsimätön ja kiukkuinen ihminen niinkuin oma äitini ja aina tuntui ettei hänkään oikeasti olisi halunnut lapsia, niitä tehtiin koska kuului tehdä. Pärjään juuri ja juuri oman ahdistukseni kanssa normaalielämässä (pitkiä työttömyysjaksoja on ollut) ja kenellekään en aio tätä pahaa oloani periyttää. Minulla on ollut vauvakuumetta välillä mutta sitten tulen taas järkiini ja herään siihen mitä se todellisuus olisi.

Suvussani kulkee perinnöllinen mielenterveyshäiriö.

Vihaan lapsia. Musta ne on oksettavia enkä keksi niistä mitään hyvää. En ole koskaan pitänyt lapsista ja vihani niitä kohtaan on vaan kasvanut mitä vanhemmaksi olen tullut. En hankkisi vaikka maksettaisiin miljoona euroa. N28

En usko, että jaksamiseni riittää. Tarvitsen omaa aikaa ja olen introvertti. Uuvun erityisen paljon lasten seurassa, koska tarkkailu ja huomiointi on jatkuvaa. Koko ajan pitää jaksaa lätistä jotain turhaa, vastailla kysymyksiin ja leikkiä hirviöitä ja kakunleivontaa ja rekkarallia ja ties mitä. Pitää jaksaa TOUHUTA. Ja se on jo lyhyillä vierailuilla kavereiden luona todella rasittavaa, enkä pidä siitä yhtään.

En myöskään pidä vauvoista, ne pelottavat minua vähän. Pelkään, että rikon ne, enkä tiedä, miksi ne huutavat. Uskoisin turhautuvani vauvan huutamiseen tosi nopeasti ja vaipuvani epätoivoon avuttomuuteni kanssa. Vauva herättää minussa poisvetäytymisreaktion. Se ei liene hyvä merkki. Tavallaan haluaisin kyllä perheen sitten vanhempana niin että olisi omia lapsia jotka tulisivat joskus käymään, mutta kaikki ne vuodet ennen 20 ikävuotta jotenkin ahdistavat, vaikka varmasti lapsen kehitystä olisi kiva ja antoisaa seurata ja siinä olisi niitä hyviäkin hetkiä paljon. Mutta uskon, että lapsi olisi minulle ennen kaikkea taakka kunnes se muuttaa pois kotoa.

Minulla on mieheni kanssa juuri nyt upea parisuhde. Olen koko ajan enemmän kallistumassa siihen, että ei kannata tehdä lapsia, vaikka en uskokaan kaikkien pelkojeni tulevan toteen ja uskon hormonien ja äidinrakkauden karsivan monet näistä ongelmistani pois.

Vaikka olen itse terve, niin lähisuvussa on sairauksia, jotka ovat vieneet ex-naisystävien lastentekohalut. Eivät nuo ole syytä ääneen kehdanneet sanoa, mutta uudien siippojen kanssa ovat vauvoja saaneet. Joskus tänä harmitti kovastikin, mutta nykyän osaan hyväksyä sen, että tässä kävi hiono tuuri enkä voi asiaan juuri vaikuttaa.

Mulla itsellä oli ihan kamala lapsuus. En pysty takaamaan tulevalle jälkeläiselleni, että hän ei kokisi samoja kamaluuksia, joten en silloin hanki lasta. Kotiväkivallan kyllä voisin estää, mutta esim koulukiusaamista en.

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuus kaikkien ilmaston lämpenemisien ja muiden syiden takia tuntuu ahdistavalta, siksi en halua tehdä lapsia tänne kärsimään. Onneksi ollaan miehen kanssa samaa mieltä tästä asiasta. On ajatus et tehdään vielä sellaiset 10 vuotta töitä ja sitten muutetaan "eläkepäiväksi" jonnekin lämpöiseen.

N34

Ymmärrän ajatukset, mutta mielestäni tämä on hieman liian pitkälle vedetty oletus. Tänään syntyvä lapsi elää ehkä vuoteen 2117 saakka. Hän on parikymppinen eli kykenee huolehtimaan itsestään vuonna 2317, Hän joutuu tulemaan toimeen ilman nyt 35-vuotiaita vanhempiaan vuoden 2080 paikkeilla.

En usko, että ilmastonmuutos tuhoaa maapalloa noin äkkiä. Eikä se tuhoa koko palloa, vaan trooppiset alueet lähinnä. Maailmanhistoriassa on ollut monenlaista kulkutautia, sotaa ja katastrofia. Koskaan ne eivät ole yhdellä kertaa kattaneet koko maapalloa. Ja katastrofien keskelläkin ihmiset ovat kokenert pieniä onnen hetkiä. Ei omaa saati sitten lapsen elämää voi suunnitella sadaksi vuodeksi etukäteen. Tai voi toki, mutta uunnitelmiin tulee aina muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuus kaikkien ilmaston lämpenemisien ja muiden syiden takia tuntuu ahdistavalta, siksi en halua tehdä lapsia tänne kärsimään. Onneksi ollaan miehen kanssa samaa mieltä tästä asiasta. On ajatus et tehdään vielä sellaiset 10 vuotta töitä ja sitten muutetaan "eläkepäiväksi" jonnekin lämpöiseen.

N34

Ymmärrän ajatukset, mutta mielestäni tämä on hieman liian pitkälle vedetty oletus. Tänään syntyvä lapsi elää ehkä vuoteen 2117 saakka. Hän on parikymppinen eli kykenee huolehtimaan itsestään vuonna 2317, Hän joutuu tulemaan toimeen ilman nyt 35-vuotiaita vanhempiaan vuoden 2080 paikkeilla.

En usko, että ilmastonmuutos tuhoaa maapalloa noin äkkiä. Eikä se tuhoa koko palloa, vaan trooppiset alueet lähinnä. Maailmanhistoriassa on ollut monenlaista kulkutautia, sotaa ja katastrofia. Koskaan ne eivät ole yhdellä kertaa kattaneet koko maapalloa. Ja katastrofien keskelläkin ihmiset ovat kokenert pieniä onnen hetkiä. Ei omaa saati sitten lapsen elämää voi suunnitella sadaksi vuodeksi etukäteen. Tai voi toki, mutta uunnitelmiin tulee aina muutoksia.

"Vain" trooppiset alueet? Tajuatko mitä siitä seuraa jos nuo trooppiset alueet (jotka näin btw on myös väkirikkaimpia alueita) muuttuvat elinkelvottomiksi? Siitä alkaa ilmastopakolaisten tulva, johon verrattuna nykyinen tilanne Euroopassa on lastenleikkiä - sellainen ihmismäärä ei mahdu tälle alueelle, ja oletettavasti maapallon väkiluku on kasvanut siihen mennessä ennestään. Juu, maailmassa ei ole ollut tähän mennessä mitään sellaista josta ei olisi ennen selvitty, mutta eipä ole ollut myöskään tällaisia mittapuitteita - ilmastonmuutosta ja jo nyt maapallon kantokyvyn ylittävää ihmismäärää... Jonkunlainen pullonkaulailmiö on odotettavissa, jossa suurin osa ihmisistä tuhoutuu, joko toistensa tappamina tai luonnon hoitamana (kulkutaudit ja antibioottiresistenssit bakteerit). Mikään eliölaji ei voi rehottaa ja laajentaa alaansa loputtomiin kohtaamatta jonkinlaista massatuhoa, ja se on biologinen fakta.

Vierailija kirjoitti:

En pidä lapsista. Vauvoja ja pikkulapsia pidän iljettävinä, vähän isompia lapsia ärsyttävinä, sitten iskeekin jo murrosikä, siitä tuskin tarvitsee sanoa mitään. Voisin toki adoptoida jonkun. Sanotaan vaikka 17-vuotiaan. :D

Lisäksi olisin huono vanhempi. Minulla ei ole kärsivällisyyttä nimeksikään. Voin pahoin, jos on sotkua / siivotonta. Mielestäni lasten seura on raskasta ja/tai tylsisyttävää.

Ja vielä se, että minulla on perinnöllinen sairaus, jota en haluaisi kenenkään muun joutuvan kokemaan.

Minulle päätös olla hankkimatta lapsia oli siis yhtä luonnollinen ja helppoa kuin hengittäminen.

Joku näköjään osaa lukea ajatuksia ja ilmaista ne hyvin 😀