Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro syysi, sinä joka et halua lapsia!
16.11.2016 |
Itse en halua, koska en halua. Haluan lapsia yhtä paljon, kun haluan hypätä alas parvekkeelta tai vaihtaa sukupuoltani. Ei toisin sanoen ole koskaan käväissyt mielessäkään - helppoa :) !
Mites sinä?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Pelkään synnytystä. Muuten tekisin ainakin kaksi lasta.
Tämä on surullista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa tämä monikulttuurin ihannoiminen. En vain uskalla synnyttää lasta. Jos hän olisi tyttö, niin kuka tietää jos silloin on jo Suomessa laki, että hänetkin täytyy silpoa?
Huh aattele jos isoäitien pelot kulttuurin amerikkalaistumisesta, vapaasta seksistä ja naisista kirkon päinä olisi toteutuneet!!! Helvetti maan päällä ja lapsiemme turmelus ja perikato.
Toisin sanoen maailma muuttuu koko ajan eikä ketään kiinnosta palata vanhaan ja tavoista tulee omiamme ja rakkaita. Monikulttuurisuuden pelko on niin absurdia ja näköalatonta, että ei pahemmasta väliä.
En todellakaan halua elää sitä päivää, kun naisten ympärileikkaus on "oma ja rakas" tapa!!
Se, ettet ymmärtänyt pointtia validoi sen entistä paremmin. Pelot =! todellisuus
En pidä lapsista, niistä on liikaa vaivaa ja menee liikaa rahaa, jonka mieluummin käytän itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua, koska en halua. Haluan lapsia yhtä paljon, kun haluan hypätä alas parvekkeelta tai vaihtaa sukupuoltani. Ei toisin sanoen ole koskaan käväissyt mielessäkään - helppoa :) !
Mites sinä?
Lapset on ihan jees, mutta day in day out.... ei kiitos. Bussilla matkustaessa joskus jää katsomaan vaunuissa matkustelevia lapsia ja ajatukset lähtee liitämään, mutta ei sen enempää.
Perhe-elämä tuntuu ajatuksena kuolettavan tylsältä. Tiedän, että se voi antaa hyvinkin paljon ja lapset kasvattavat varmasti ihmistä, olen nähnyt sen sivusta. Mutta ensinnäkin en jaksa mitään raskaana olemista, hormoniheilahteluja, miehelle tiuskimisia, pahoinvointeja ym. Kauhukuvani on se, että loppujen lopuksi minulle kävisi niin, että uppoutuisin äitiyteen, mies unohtuisi täysin. Pihtaisin seksiä, muuttuisin tylsäksi tuulipukumammaksi, lakkaisin panostamasta itseeni ja parisuhteeseeni. On vain se lapsi ja äitiys. Olen seurannut ystävieni muuttumista äideiksi. Mistään muusta ei osata enää puhua kuin perhe-elämästä, sairasteluista. Facebookissa seinät täyttyvät äiti-ihmisten "tykkää ja jaa/kommentoi"-kilpailuihin osallistumisesta kun "pikkutaaperolle olisi hyvä saada uudet kuomat kun kasvanut jo viimmeisimmistä pois" ym. Mies juoksee vieraissa kun vaimolta ei saa huomiota eikä seksiä koska äitiys äitiys äitiys. Tiedän etteivät kaikki ole vastaavanlaisia äitejä, mutta tiedän myös, että heitä on paljon ihan jo omassa lähipiirissäni.
Kaiken lisäksi maailma on muuttunut. Huonompaan suuntaan. 10-vuotias kummilikkani on kiinnostunut pelkästään merkkivaatteista ja uusimmista peleistä ja laitteista. Itse tein saman ikäisenä muovailuvahasta pitsoja. Eli muksulle saisi koko ajan olla ostelemassa uusia aifouneita ettei tulisi kiusatuksi ja pysyisi muiden perässä. Mitä sontaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päällimmäinen syy on hyvin yksinkertainen: olen ihan liian laiska huolehtimaan mistään mikä vaatisi niin paljon huomiota ja kaikenlaista panostusta. En ole ottanut koiraakaan koska pelkään että sen ulkoilutuksesta tulisi pian vain ikävä velvollisuus.
Muita syitä on se että luonteeni on vähän sellainen etten menesty nykyisessä yhteiskunnassa kovin hyvin ja olisi ikävää seurata lapsen elämää, jos se olisikin samanlainen "ongelmatapaus". Ei ole myöskään sellaista sosiaalista verkostoa josta olisi apua lapsen kasvattamisessa ja joka myös auttaisi lasta tietyllä tavalla.
En mä ole vielä täysin sitä lapsiasiaa itseltäni poissulkenut, joten voihan se vielä joskus tulla, mutta toistaiseksi keskityn mielelläni muihin asioihin ja jopa pelkkään laiskotteluun.
Aika paljon samankaltaisia vastauksia on jo tullut, mutta omat syyni:
Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta ja sitä että voin tehdä omia juttujani: lukea kirjaa, tekaista juustokakun tai vaikka lähteä ex tempore yökävelylle jos huvittaa, eikä ole ketään kiskomassa jatkuvasti hihasta tai huutamassa jossain lähellä. Haluan voida käyttää omat vähät rahani itseeni, enkä uuteen toppapukuun tai vaippoihin.
En voi sietää kuolaamista, sotkemista ja rääkymistä. Muiden ihmisten ruumiineritteet eivät kuulu minun tontilleni, ei siis kiinnosta pestä kakkapyllyjä tai pyyhkiä kuolaa suupielistä. Se, että joku klähmii joka paikan tahmaisilla käsillä ja levittelee ruokaa ympäriinsä puistattaa ajatuksen tasollakin.
Kun selitän tai puhun jotain, haluan että minua ymmärretään ja minulle vastataan tasavertaisesti (lapsi ei ymmärrä moneen vuoteen kunnolla eikä osaa keskustella järkevästi). Jankkaaminen, lällättely ja typerät kysymykset saavat minut ärtyneeksi.
Minulla on useita luonteenpiirteitä joiden vuoksi en olisi hyvä äiti: todella lyhyt pinna, introverttiys joka vaatii päivittäin usean tunnin hiljaisuuden että voin latautua sekä tietynlainen välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan. Lisäksi olen väsyneenä todella äkäinen ja vaadin vähintään 7 tunnin katkeamattomat unet jotta voin toimia normaalisti.
En halua olla vastuussa toisesta ihmisestä hetkeäkään, saatikka sitten vuosikaupalla.
Tässä maailmassa on lapsia jo ihan riittämiin.
- 30v avioliitossa oleva nainen joka harkitsee sterilisaatiota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan viettää boheemia renttuelämää, ja lapsen saaminen pakottaisi kunnolliseksi keskiluokkaiseksi ihmiseksi. t. nainen 42 v.
Lapset on elämän suola - nostaa verenpainetta ja on kuolemaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erityisemmin pidä lapsista, joten pystyn hyvin elämään ilman omia. Tämä ei tarkoita, etteikö minulla olisi myötätuntoa ja rakkauttakin lapsia kohtaan, mutta en siis pidä lapsista niin paljon, että haluaisin omia.
Enkä toisaalta kestäisi sitä, jos mahdollisille lapsilleni sattuisi jotain pahaa, tai he eivät olisi onnellisia. maailman menokin on sellaista, että on ihanaa, kun ei tarvitse surra sitä, miten oma jälkikasvu pärjäisi.
Tulevaisuus kaikkien ilmaston lämpenemisien ja muiden syiden takia tuntuu ahdistavalta, siksi en halua tehdä lapsia tänne kärsimään. Onneksi ollaan miehen kanssa samaa mieltä tästä asiasta. On ajatus et tehdään vielä sellaiset 10 vuotta töitä ja sitten muutetaan "eläkepäiväksi" jonnekin lämpöiseen.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat syyt kuin ap:lla. Lisäksi inhoan lapsia, ne on sotkuisia, äänekkäitä ja haisevat pahalta. En ole koskaan halunnut lapsia enkä tule koskaan haluamaankaan. Lisäksi tiedän miten hirveää elämä voi pahimmillaan olla, joten miksi haluaisin tuoda tähän maailmaan jonkun kärsimään samalla tavalla kun itse olen kärsinyt? Elämä on ihan vitun perseestä loppujen lopuksi.
Oon liian itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen. Suutun aivan liian helposti enkä voi olla täysin varma siitä, etten ärsyyntyessäni kävisi lapseeni käsiksi. En myöskään halua ottaa pienintäkään riskiä, että siirtäisin mielenterveysongelmiani eteenpäin. Enkä jaksa kuunnella pienten lasten juttuja puolta tuntia pidempään. Eli on kaikkien kannalta parasta, että jätän tämän homman niille jotka sitä oikeasti haluavat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonut tämän jo vähintään sata kertaa tällä palstalla, mutta aina aihe näemmä kiinnostaa. En ole halunnut lapsia, koska en ole halunnut lapsia. Ei se mikään sisäänrakennettu juttu naisilla ole, mikään ns. biologinen tarve, vaan opittu juttu. Onneksi homma alkaa olla minun osaltani ohi, sillä kaikesta ehkäisystä huolimatta olen aina mielettömästi pelännyt raskaaksi tulemista, joten seksielämäni on ollut vähemmän antoisaa, kuten varmasti ymmärrätte. Nyt yli viisikymppisenä odottelen vain menopaussia ja sitä, että pystyisin seksistä vihdoinkin nauttimaan.
En halua lasta, koska en pidä lapsista. En myöskään haldaa kauhean hyvin univelkaa ja nautin TODELLA paljon omasta ajasta, rauhallisista aamuista, kirjan lukemisesta yms. En siis todellakaan olisi valmis luopumaan noista useaksi vuodeksi.
Olen nyt kolmekymppinen sinkku ja minua ihan suoraan sanoen ahdistaa ja pelottaa, että entä jos hormonit ja biologinen kello tekevät minulle jossain vaiheessa tepposen ja teenkin lapsen hormoonihuuruissa sen enempää ajattelematta. Tämä on nyt viime aikoina ihan tosissaan mietityttänyt, että voiko niin käydä. En haluaisi pilata loppuelämääni vastuunkannolla ja huolella.
Samasta syystä kuin en vaani pururadalla naisia raiskatakseni heidät saksilla.
Vierailija kirjoitti:
En halua lasta, koska en pidä lapsista. En myöskään haldaa kauhean hyvin univelkaa ja nautin TODELLA paljon omasta ajasta, rauhallisista aamuista, kirjan lukemisesta yms. En siis todellakaan olisi valmis luopumaan noista useaksi vuodeksi.
Olen nyt kolmekymppinen sinkku ja minua ihan suoraan sanoen ahdistaa ja pelottaa, että entä jos hormonit ja biologinen kello tekevät minulle jossain vaiheessa tepposen ja teenkin lapsen hormoonihuuruissa sen enempää ajattelematta. Tämä on nyt viime aikoina ihan tosissaan mietityttänyt, että voiko niin käydä. En haluaisi pilata loppuelämääni vastuunkannolla ja huolella.
Sterilisaatio on hyvä vakuutus tilapäisten mielenhäiriöiden varalle.
En osaisi laittaa heitä etusijalle elämässäni
Alue: Aihe vapaa
Loistava lausahdus. Tätä pelkään pienen, fiksun ja hyvätapaisen pojan äitinä. Jo leikkipuistossa jotkut idioottilapset hyppivät silmille, eivätkä osaa edes leikkiä nätisti.