Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro syysi, sinä joka et halua lapsia!
16.11.2016 |
Itse en halua, koska en halua. Haluan lapsia yhtä paljon, kun haluan hypätä alas parvekkeelta tai vaihtaa sukupuoltani. Ei toisin sanoen ole koskaan käväissyt mielessäkään - helppoa :) !
Mites sinä?
Kommentit (123)
Monia syita...
Osittain en vain yksinkertaisesti halua omia lapsia. En halua olla raskaana tai synnyttaa. Lasten tulevaisuus myos huolestuttaisi... Maailma on jo nyt ihan tupaten taynna ja ihmiset tappavat planeettaa ja sen asukkaita tasaista tahtia. Millainen tama pallo oikein tuleekaan olemaan seuraavan 50 tai vaikka 100 vuoden kuluttua?!
En halua lisata yhtaan enempaa ihmista tahan tilanteeseen.
En halua olla muiden vanhempien kanssa tekemisissa lasten kautta (siis esim. koululla, harrastuksissa tms.). Olen tyoskennellyt lasten parissa vuosia ja usein ne ongelmallisimmat tyypit loytyvat vanhemmista, eika niinkaan niista lapsista...
Osittain minulla on myos aika itsekkaat syyt (edella mainittujen lisaksi). En halua luopua omista urasuunnitelmistani, vapaudesta muuttaa asuinpaikkaa silloin kun silta tuntuu, harrastaa omia juttuja jne.
Lapset voi olla tosi kivoja ja hauskojakin tyyppeja ja mulle kay paremmin tallainen "tati" rooli. Tykkaan olla "tati" kavereiden lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä luulee ettei halua lapsia. En tosin minäkään ennen 35 v. Se biologinen klo alkaa tikittämään ja niin vaan sain yhden lapsen. Kiitollinen. Lapsi on elämän suola ja rikkaus.
Aika moni myös päätyy hyppäämään parvekkeelta, mutta eiköhän ihmiset pääsääntöisesti sen hetkiset halunsa tiedä. Olisi yhtä hassua ajatella, että ehkäpä haluan joskus tappaa itseni tai ehkäpä joskus haluan lapsen, kun ei kumpikaan asia ole koskaan käynyt mielessä.
Eiköhän kaikki ymmärrä, että mitä tahansa voi ihmiselle elämässään käydä, jos käy läpi jotain isoja traumoja tai muutoksia vaikka.
Koska haluan käyttää elämäni nauttimiseen, enkä hyvän elämän rakentamiseen lapsilleni ja heistä murehtimiseen. Vanhemmiten varmaan ikävää kun ei ole välttämättä sinusta oikeasti välittäviä ihmisiä, mutta mieluummin nautin täysiä elämäni parhaasta ajasta kuin teen elämäni ikävintä aikaa vähän vähemmän epämiellyttäväksi.
Olen sen verran itsekäs, että en haluaisi käyttää niin paljon rahaa, mitä lapsi vaatii. Ajatus toisen ihmisen täydestä elättämisestä tuntuu vieraalta. Mielummin käytän rahat omaan elämääni, matkustamiseen ja muihin mielenkiinnonkohteisiini.
En koe olevani äidillinen, en osaa ollenkaan olla lasten seurassa. En koe lapsia millään tavalla hellyyttäviksi ja söpöiksi siksi, että ovat pieniä. Osa lapsista voi olla mukavia persoonia, osa ei, samalla tavalla kuin aikuisissakin. Useimmiten koen pientä inhoa esim. lasten ollessa epähygieenisiä ja sotkuisia, sekä silloin kun he raivoavat/itkevät pää punaisena. Lapset ovat useimmiten itsekkäitä ja vaativia. Ymmärrän sen toki, kun eivät ole vielä kehittyneet täysin, mutta en silti pidä siitä.
Lisäksi olen aika itsenäinen, ja ajatus siitä että joku olisi täysin riippuvainen minusta ei tunnu hyvältä.
En myöskään tiedä haluaisinko tehdä lapsia tähän maailmaan. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä pelottavalta, ja en ehkä jaksaisi sitä huolta, mikä lapsesta seuraisi.
Tässä joitain syitä. Olen toki vasta parikymppinen, moni sanoo aina että kyllä sunkin mieli vielä muuttuu, mutta minun on hyvin vaikea uskoa siihen.
Rakastan tämän hetkistä vapaata ja suhteellisen rentoa elämääni. Tulemme mieheni kanssa taloudellisesti hyvin toimeen. Meillä on kaunis uusi koti, ja pitkän työpäivän jälkeen rakastan tulla hiljaiseen kotiin. Rakastan sitä, että voin vaikka laittaa heti saunan lämpenemään ja oikaista itseni sohvalle tuijottaen Netflixiä - ja myös röhnöttää siinä halutessani vaikka koko illan.
Vaikka nautimmekin mieheni kanssa toistemme seurasta, on meillä molemmilla myös omat elämämme. Rakastan sitä, että voin vain heittää pieneen matkalaukkuun käsimatkatavarat, ja suunnistaa viettämään kaupunkiviikonloppua Prahaan/Pariisiin tms. yhdessä ystävieni kanssa.
Kuulostaa ehkä jonkun korvaan itsekkäältä, mutta tällaisista asioista minä nautin. Olen aina ollut sitä mieltä, että minusta puuttuu ehkä jonkinlainen "äitigeeni". Nuorempana ajattelin että tämä menee ohi, mutta "jo" näin 34-vuotiaana olen tullut siihen tulokseen, ettei äitiys ole minua varten.
Minulla ei ole mitään lapsia vastaan - päinvastoin, lapset ovat ihan huikeita! Itselleni en vain sellaisia halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teitä arvosteltu/painostettu asiassa?
Itse olen 34 ja vakaassa, pitkässä parisuhteessa ja ihmisillä on tietenkin oletuksensa.
Ap
Eipä oikeastaan, varsinkin osa kavereista on ollut mielissään siitä ettei haluta lapsia. Täällä toinen 34-v ja myös pitkässä parisuhteessa:)Onko sua sitten painostettu?
Eipä oikeastaan, mutta tiettyä kyvyttömyyttä hyväksyä on ollut ilmassa. Tämä oikeastaan vain yhdeltä ikätoverilta, joka haluaa kovasti lapsia ja on niitä hankkinut. Jotenkin hän projisoi omia tunteitaan niin vahvasti minuun, että välillä tulee olo, että hän luulee minun taistelevan jotain peri-inhimillistä lisääntymishaluani vastaan kynsin hampain - koska ei ole suinkaan mahdollista, että lapsettomuus voisi olla jollekin näin kepeä valinta.
Ompas tympeä suhtautuminen häneltä. Miksi pitäisi alkaa näyttelemään muuta kuin on vain siksi ettei pahoita toisen mieltä? Mullekin lapsettomuus on ollut helppo valinta ja oon sanonut ihan suoraan jos joku, ihan kuka tahansa on kysynyt lapsista ja sanottu ettei aiota hankkia.
No, yksinkertaisesti en vain halua lapsia, eli syy on sama mitä ap:kin esitti. Nautin myös rauhasta, tarvitsen viikossa reilusti omaa aikaa, en halua olla vastuussa kenestäkään ja haluan tehdä asioita spontaanisti. En myöskään haluaisi kenenkään syntyvän tähän maailmaan, joka näyttää olevan jatkuvasti menossa enemmän ja enemmän päin persausta, niin asenteiltaan kuin ympäristönkin osalta. En panisi pahakseni, jos kaikki maailman ihmiset tulisivat hedelmättömiksi juuri tällä sekunnilla, ja ihmisrotu kuolisi n. 100 vuoden kuluttua.
En ole kohdannut "vastustusta". Lähete sterilisaatioon tuli mukisematta ja vanhemmilleni olen pennusta asti ilmoittanut etten lapsia tee. Olen ainoa lapsi, mutta ikinä vanhempani eivät ole ainakaan ääneen mitään lapsenlapsitoiveista sanoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, yksinkertaisesti en vain halua lapsia, eli syy on sama mitä ap:kin esitti. Nautin myös rauhasta, tarvitsen viikossa reilusti omaa aikaa, en halua olla vastuussa kenestäkään ja haluan tehdä asioita spontaanisti. En myöskään haluaisi kenenkään syntyvän tähän maailmaan, joka näyttää olevan jatkuvasti menossa enemmän ja enemmän päin persausta, niin asenteiltaan kuin ympäristönkin osalta. En panisi pahakseni, jos kaikki maailman ihmiset tulisivat hedelmättömiksi juuri tällä sekunnilla, ja ihmisrotu kuolisi n. 100 vuoden kuluttua.
En ole kohdannut "vastustusta". Lähete sterilisaatioon tuli mukisematta ja vanhemmilleni olen pennusta asti ilmoittanut etten lapsia tee. Olen ainoa lapsi, mutta ikinä vanhempani eivät ole ainakaan ääneen mitään lapsenlapsitoiveista sanoneet.
Sama. Ihmettelen ihmisten ahdistusta jostain mystisestä suvunjatkumisesta tai mistä hyvänsä. Mitä väliä? 120 vuoden päästä me KAIKKI olemme kuolleet, jotka nyt elämme. Mitä väliä vaikka olisi apinoiden planeetta koko paikka, ei ahdistanut maailman meno 4,7 mrd vuotta ennen syntymääni eikä se tule haittaamaan sen jälkeen kuin kuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään synnytystä. Muuten tekisin ainakin kaksi lasta.
Olen aina ajatellut, että voisin harkita lapsen hankkimista, jos sitä ei tarvitsisi synnyttää, se kasvaisi yhdessä yössä täysin terveeksi täysi-ikäiseksi ja muuttaisi pois heti. Lisäksi minun ei tarvitsisi avustaa rahallisesti mitenkään eikä hoitaa mahdollisia lapsenlapsia. Eli toisin sanottuna voisin vain sanoa olevani äiti, ilman että minun tarvitsisi olla äiti. Lapsi voisi tulla aina jouluna käymään.
Vakavasti puhuen, työskentelen eri ikäisten lasten kanssa ja olen nähnyt läheltä nykymaailman raadollisuuden; ulkonäköpaineet, kiusaaminen, mielisairaudet, syrjiminen, materiaalin ja aseman tärkeys... Nuo kuuluvat jo 5-vuotiaiden elämään, saati sitten sitä vanhemmille, enkä halua asettaa noita ehdoin tahdoin omalle lapselleni. Riski sellaiseen on hyvin iso jokaisen kohdalla. En meinaa välillä jaksaa sitä työpisteideni lapsienkaan kohdalla, miten kestäisin sitä omien lasteni kanssa?
Lisäksi haluan panostaa täysillä omaan elämääni, olen elämästä nauttija sekä opiskelu- ja urakeskeinen, rakastan eläimiä ja haluan antaa niille, puolisolleni sekä muille läheisilleni paljon aikaa.
Tiedän, että minua ei ole luotu äidiksi ja elämäni on merkittävästi onnellisempaa näin. Näen asian vähän kuin kitaran hankkimisena vähän isommassa mittakaavassa; joku on aina halunnut oppia soittamaan kitaraa ja hankkii siksi kitaran, joku hankkii siksi kun toinenkin hankki, kolmas koristeeksi ja neljäs on se joka huoltaa kitaroita mutta ei itse halua omistaa sellaista. Ja joukkoon mahtuu muitakin tietysti. Ei se sen kummempi valinta ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset haisee, huutaa ja kuolaa.
Muistan jo teininä ajatelleeni, että en halua lapsia. Tämä tunne on vain vahvistunut, nyt ikää 37 (nainen olen). Ainoan kerran olen tuntenut vauvakuumetta kun veljeni vanhin lapsi syntyi. Tätä kesti vajaan vuoden ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Pidän lapsista ja tulen aina tosi hyvin toimeen heidän kanssaan.
En kuitenkaan halua elää sitä aika kamalalta vaikuttavaa pikkulapsiaikaa. Ei unta, ei omaa aikaa, koko elämä pyörii lasten ruoka-aikojen, hakemisten, viemisten, syöttämisten minkä lie parissa. Tällainen ei kiehdo minua muutenkaan, mutta myöskään tiettyjen sairauksien vuoksi kykenen just ja just olemaan työelämässä ilman lapsiakin. En siis myöskään halua siirtää geenejäni eteenpäin.
Rakastan veljeni lapsia enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Olen mielelläni se hauska, rento kiva täti, joka antaa osuvia lahjoja ja jolla on nättejä koruja ja kenkiä ja vaatteita ihasteltavaksi. Pidän totta kai myös ystävien lapsista. Syitä olisi vielä vaikka mitä muitakin, mutta tässä jotain kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, yksinkertaisesti en vain halua lapsia, eli syy on sama mitä ap:kin esitti. Nautin myös rauhasta, tarvitsen viikossa reilusti omaa aikaa, en halua olla vastuussa kenestäkään ja haluan tehdä asioita spontaanisti. En myöskään haluaisi kenenkään syntyvän tähän maailmaan, joka näyttää olevan jatkuvasti menossa enemmän ja enemmän päin persausta, niin asenteiltaan kuin ympäristönkin osalta. En panisi pahakseni, jos kaikki maailman ihmiset tulisivat hedelmättömiksi juuri tällä sekunnilla, ja ihmisrotu kuolisi n. 100 vuoden kuluttua.
En ole kohdannut "vastustusta". Lähete sterilisaatioon tuli mukisematta ja vanhemmilleni olen pennusta asti ilmoittanut etten lapsia tee. Olen ainoa lapsi, mutta ikinä vanhempani eivät ole ainakaan ääneen mitään lapsenlapsitoiveista sanoneet.
Sama. Ihmettelen ihmisten ahdistusta jostain mystisestä suvunjatkumisesta tai mistä hyvänsä. Mitä väliä? 120 vuoden päästä me KAIKKI olemme kuolleet, jotka nyt elämme. Mitä väliä vaikka olisi apinoiden planeetta koko paikka, ei ahdistanut maailman meno 4,7 mrd vuotta ennen syntymääni eikä se tule haittaamaan sen jälkeen kuin kuolen.
:D
Pitääkö tähän olla jokin helvetin syy? En halua lapsia, koska en halua niitä. En mä mitään kirahvia tai leikkuupuimuriakaan halua, eikä kukaan ole missään tenttimässä että miksi et halua - kirahvit ovat niin kivoja ja niistä on seuraa tjsp.
En mä mitään synnytyspelkoja tai mulla-on-niin-paskat-geenit-ahdistusta tai yleistä maailmantuskaa tarvitse syyksi siihen, että nahkapokaalien pykertäminen ei ole ikinä kiinnostanut. (Kavereitten lapset ovat ihan jees nyt, kun ne tajuavat enemmän kuin keskiverto undulaatti ja pysyttelevät edes vähän poissa tieltä. Ja kunhan pääsen aina vierailujen jälkeen omaan, rauhalliseen kotiin.)
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tähän olla jokin helvetin syy? En halua lapsia, koska en halua niitä. En mä mitään kirahvia tai leikkuupuimuriakaan halua, eikä kukaan ole missään tenttimässä että miksi et halua - kirahvit ovat niin kivoja ja niistä on seuraa tjsp.
En mä mitään synnytyspelkoja tai mulla-on-niin-paskat-geenit-ahdistusta tai yleistä maailmantuskaa tarvitse syyksi siihen, että nahkapokaalien pykertäminen ei ole ikinä kiinnostanut. (Kavereitten lapset ovat ihan jees nyt, kun ne tajuavat enemmän kuin keskiverto undulaatti ja pysyttelevät edes vähän poissa tieltä. Ja kunhan pääsen aina vierailujen jälkeen omaan, rauhalliseen kotiin.)
Mistä keksit, että erityisesti PITÄÄ? Ap:llä ei ollut syytä, monella oli. Mistä sä nyt itelles olemattomat velvotteet kaivoit kun ei niitä täällä vaadittu.
Tykkään lapsista mutta miksi hommata lapsia jos emme voi taata heidän ollessa master rotu? Jos saan lapsen ei ole 100% varmaa että saan tytön. Jos se on poika, abortti on liian myöhästä jo, elävän kohdusta ulos tulleen lapsen murhaaminen on kiellettyä. Pitäisi tehdä kotisynnytys
CLINTON CLINTON CLINTON CLINTON CLINTON!!!
Lähestyn aihetta laajemmalla tasolla: Miksi ihmisen pitäisi ylipäänsä lisääntyä? Mitä se mitään tai ketään hyödyttää, mitä väliä laajassa kuvassa? Ei mitään.
Lisääntyminen on itsekästä, halua nähdä omat surkeat geenit seuraavassa sukupolvessa ja leikkiä sitä kautta kuolematonta.
Jotenkin surullista, että jotkut ajattelevat elämänsä olevan täydellistä vasta kun on synnyttänyt uutta.
En sano omille lapsille ei, mutta en myöskään tietoisesti kyllä.
Alue: Aihe vapaa
Niinhän sitä luulee ettei halua lapsia. En tosin minäkään ennen 35 v. Se biologinen klo alkaa tikittämään ja niin vaan sain yhden lapsen. Kiitollinen. Lapsi on elämän suola ja rikkaus.