Onko siinä jotain väärää, jos olen jo etukäteen ilmoittanut aikuisille lapsilleni, että sitten kun....

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viisi lastenlasta kolmesta eri perheestä ja sanon täällä suoraan, että kyllä se voimille käy. Jos sen sanoisi sen heille, piru olisi irti. Sitten on vielä iäkkäät vanhemmat huolettavana. Molemmat ollaan vielä työelämässä ja miehellä vielä enemmän remppaa kuin itselläni.

Jostakin nuoret eivät millään ymmärrä, että jos lapset ovat viikonlopun meillä kerran kuukaudessa, niin kolmen kanssa se tarkoittaa lähes jokaisena viikonloppuna lapsivieraita.

Ja yleensä mun aika menee ruuanlaittoon, siivoukseen yms. enkä juuri jaksa enää leikkiä tai olla heidän kanssaan, kun pakolliset välipalat ja ruuat tekee ja hoitaa tiskit.

Olen tämän tunteeni kanssa niin yksin ja väsynyt ja syyllisistävä olo. Ehkä ei pitäisi lukea täällä näitä kommentteja lainkaan, kun uhkailut ja kiristykset tulevat niin lähelle .

No kai se nyt aikuisen ihmisen pitäisi pystyä sanomaan ääneen, että nyt ei jaksa? Ja, että kun pääsee eläkkeelle, niin on enemmän aikaa ja energiaa?

En mä viitsi sanoa mun lapsille etukäteen mutta saavat tehdä lapsilleen ruoat valmiiksi kun tuovat ne mulle hoitoon ja yökylään en ota enkä koko viikonlopuksi.  Mutta muutaman tunnin voin hoitaa silloin tällöin. Mutta miksikään vakituiseksi hoitajaksi en jaksa alkaa. Sen verran tulen vastaan, että hoidan enemmän kuin omat vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä, että jos ilmoittaa haluavansa lapsenlapsia, niin on kyllä ihan kohteliasta heitä sitten myös haluta hoitaa. En voi sietää sellaisia "kermat päältä" isovanhempia joihin törmää nykyään joka paikassa. Osallistutaan kyllä lasten järjestämiin tapahtumiin, mennään siis valmiille (joulut, synttärit ym.) mutta sitten työpaikan kahvihuoneessa haukutaan lapsenlapset kun ovat niin väsyttäviä ja rasittavia ja "minä olen jo vastuuni kantanut". 

Aina syytetään että nykyajan nuoret ovat itsekkäitä, mutta mistähän se itsekkyys oikeasti on lähtöisin?

Mä en voisi koskaan sanoa lapsilleni mitään noin julmaa! Entä, jos poikani rakastuisi naiseen, joka ei jostain syystä voisikaan tulla raskaaksi? Pitäisikö minun silloin sanoa myös, että tuota mahoa naista et kyllä ota vaan etsit jonkun sellaisen, joka pystyy lapsia saamaan, koska MINÄ HALUAN lapsenlapsia? Tai jos lapseni itse ei pystyisi saamaan lapsia tai ei haluaisi lapsia? Joutuisiko hän kantamaan koko elämänsä syyllisyyttä, koska ei tehnyt minulle lapsenlapsia? 

Siskollani ja hänen miehellään vanhemmuus täysin hukassa, lapset tyrkättiin aina isoäidin harteille, ja kiltti isoäiti oli lapsille enemmän vanhempi kuin nämä kaksi urveloa. Hoiti lapsia todella paljon kunnes kuoli syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä, että jos ilmoittaa haluavansa lapsenlapsia, niin on kyllä ihan kohteliasta heitä sitten myös haluta hoitaa. En voi sietää sellaisia "kermat päältä" isovanhempia joihin törmää nykyään joka paikassa. Osallistutaan kyllä lasten järjestämiin tapahtumiin, mennään siis valmiille (joulut, synttärit ym.) mutta sitten työpaikan kahvihuoneessa haukutaan lapsenlapset kun ovat niin väsyttäviä ja rasittavia ja "minä olen jo vastuuni kantanut". 

Aina syytetään että nykyajan nuoret ovat itsekkäitä, mutta mistähän se itsekkyys oikeasti on lähtöisin?

Mun appivanhemmat ovat tälläisiä. Lasta näkevät kerran kolmessa kuukaudessa kun asutaan eri paikkakunnilla ja heillä on kaiken näköistä kissanristiäistä ja milloin mitäkin. Kun tavataan leikkivät ja yrittävät luoda suhdetta lapseemme. Pienempänä eivät vaihtaneet vaippoja koska "me ollaan jo vaippoja tarpeeksi vaihdettu" ja ohjeita lapsen kasvatukseen satelee tiuhaan. Miehen sisko miehensä kanssa (lapsettomia) muuttivat samaan kaupunkiin ja jos heille lapsia tulee, niin eiköhän mummu ole sielä asap hoitamassa.

Mun vanhemmat ovat niin sairaita ja toisessa kaupungissa myös, ettei heitä voi edes kuvitella hoitajiksi, vaikka meidät (minut ja siskoni) ovat aikoinaan mummollani hoidattaneet. Kyllä, olen katkera ja pettynyt. Jos mulle joskus isovanhemmuutta suodaan, aijon olla erilainen mummo. Osallistuva ja kyllä, vaihtaa myös sen kakkavaipan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä, että jos ilmoittaa haluavansa lapsenlapsia, niin on kyllä ihan kohteliasta heitä sitten myös haluta hoitaa. En voi sietää sellaisia "kermat päältä" isovanhempia joihin törmää nykyään joka paikassa. Osallistutaan kyllä lasten järjestämiin tapahtumiin, mennään siis valmiille (joulut, synttärit ym.) mutta sitten työpaikan kahvihuoneessa haukutaan lapsenlapset kun ovat niin väsyttäviä ja rasittavia ja "minä olen jo vastuuni kantanut". 

Aina syytetään että nykyajan nuoret ovat itsekkäitä, mutta mistähän se itsekkyys oikeasti on lähtöisin?

Mun appivanhemmat ovat tälläisiä. Lasta näkevät kerran kolmessa kuukaudessa kun asutaan eri paikkakunnilla ja heillä on kaiken näköistä kissanristiäistä ja milloin mitäkin. Kun tavataan leikkivät ja yrittävät luoda suhdetta lapseemme. Pienempänä eivät vaihtaneet vaippoja koska "me ollaan jo vaippoja tarpeeksi vaihdettu" ja ohjeita lapsen kasvatukseen satelee tiuhaan. Miehen sisko miehensä kanssa (lapsettomia) muuttivat samaan kaupunkiin ja jos heille lapsia tulee, niin eiköhän mummu ole sielä asap hoitamassa.

Mun vanhemmat ovat niin sairaita ja toisessa kaupungissa myös, ettei heitä voi edes kuvitella hoitajiksi, vaikka meidät (minut ja siskoni) ovat aikoinaan mummollani hoidattaneet. Kyllä, olen katkera ja pettynyt. Jos mulle joskus isovanhemmuutta suodaan, aijon olla erilainen mummo. Osallistuva ja kyllä, vaihtaa myös sen kakkavaipan.

Kieltämättä aika röyhkeää vanhemmiltasi mennä sairastumaan kysymättä ensin sinulta. En yhtään ihmettele, että olet katkera. Kysyivätkö edes siskoltasi vai sairastuivatko ihan vaan omasta päätöksestään?

Jos olis lapsia niin en kyllä kehtais vaan olettaa että kukaan niiden perään ilmaseks katsoo. Eikä tarvitse mun mielestä mitenkään sen kummemmin selitellä. Sanoo vaan että nyt ei käy jos siltä tuntuu.

Täällä monet vaativat mummojen hoitovastuuta sillä, kun aikaisemminkin sukupolvien mummot ovat tehneet niiin, mutta unohtavat, että silloin lapset tehtiin paljon nuorempana, kuin nykyään ja mummot olivat kotiäitejä.

Oma mummoni oli reilut 40v. kun synnyin ja hänellä nuorin lapsi oli vasta 3-vuotias, niin totta kait hän jaksoi hoitaa minua, toisin kuin nyt työssäkäyvä äitini, joka lähentelee 60v. ja painiskelee vaihdevuosioireineen ja sairauksineen.

Mun miehen sisko kyllä hoidatti anopillaan lapsensa sieltä pari vuotiaasta eskari-ikäiseksi. Ihan joka päivä siellä oli ja yötkin monesti. Vaikka oli kesäloma hänellä miehensä kanssa, että molemmat olivat kotona, niin lapsi oli silti montakin yötä peräkkäin mummolassaan. Säästihän se siinä tietty päivähoitomaksuissa, ja kolme vuotiaaksi asti tuli sekä palkat että kotihoidontuki siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä, että jos ilmoittaa haluavansa lapsenlapsia, niin on kyllä ihan kohteliasta heitä sitten myös haluta hoitaa. En voi sietää sellaisia "kermat päältä" isovanhempia joihin törmää nykyään joka paikassa. Osallistutaan kyllä lasten järjestämiin tapahtumiin, mennään siis valmiille (joulut, synttärit ym.) mutta sitten työpaikan kahvihuoneessa haukutaan lapsenlapset kun ovat niin väsyttäviä ja rasittavia ja "minä olen jo vastuuni kantanut". 

Aina syytetään että nykyajan nuoret ovat itsekkäitä, mutta mistähän se itsekkyys oikeasti on lähtöisin?

Mun appivanhemmat ovat tälläisiä. Lasta näkevät kerran kolmessa kuukaudessa kun asutaan eri paikkakunnilla ja heillä on kaiken näköistä kissanristiäistä ja milloin mitäkin. Kun tavataan leikkivät ja yrittävät luoda suhdetta lapseemme. Pienempänä eivät vaihtaneet vaippoja koska "me ollaan jo vaippoja tarpeeksi vaihdettu" ja ohjeita lapsen kasvatukseen satelee tiuhaan. Miehen sisko miehensä kanssa (lapsettomia) muuttivat samaan kaupunkiin ja jos heille lapsia tulee, niin eiköhän mummu ole sielä asap hoitamassa.

Mun vanhemmat ovat niin sairaita ja toisessa kaupungissa myös, ettei heitä voi edes kuvitella hoitajiksi, vaikka meidät (minut ja siskoni) ovat aikoinaan mummollani hoidattaneet. Kyllä, olen katkera ja pettynyt. Jos mulle joskus isovanhemmuutta suodaan, aijon olla erilainen mummo. Osallistuva ja kyllä, vaihtaa myös sen kakkavaipan.

Ehkä sun vanhempien, että sinun olisi kannattanut tehdä nuorena niin olisit välttynyt katkeruudelta.

Mun työkaveri on 37-vuotias mummo, jaksaa kuulema oikein hyvin hoitaa lastenlapsiaan viikonloppuisin, oman päivätyön ohessa.

Olen aivan ihmeissäni, miten moni on sitä mieltä, että ap:n pitäisi suostua vakituiseksi lastenhoitajaksi. Ette te sitten aikoinaan sitä tee mielellänne itsekään, vaikka nyt niin luulette. Kyllä se on rasittavaa, jos joutuu pph:n korvaamaan. Minua hoiti toinen mummo vain satunnaisesti, mutta kuoli kun olin 6. Toinen eli pitkään, olin melkein 40.  Hän asui 350 km päässä ja oli vielä töissä, kun me olimme ihan pieniä. Näimme häntä 1-2 kertaa vuodessa. Joskus olimme kesällä muutaman päivän hänen luonaan, mutta ei edes joka kesä eikä koskaan kaikki kerralla. Mun veljet oli erikseen ja minä olin sitten samanikäisen serkkuni kanssa. Ihan hyvät muistot mulla mummosta on, vaikka ei ollut edes mahdollista, että hän olisi meitä lapsena hoitanut. Olin 10-vuotias, kun mummo jäi eläkkeelle. Mummo oli saanut äitini aika nuorena. 

Onhan isovanhemmilla myös oma elämä, toivon mukaan kaikilla. Esim. eläkkeellä ollessa saa nukkua pitkään jos haluaa, voi harrastaa eriasioita, lukea kirjoja, käydä uimassa, kuntosalilla, jumpata, teatterissa, leffassa, matkustaa ja välillä voi tavata lapsenlapsia. Ei niin että alvariinsa ravaa ja hoitaa viikkokaupalla lapsia. sitten ne jotka on työelämässä niin viikonloppuna on muutakin tekemistä ja palautua viikon työstä jne.  Täytyy osata olla terveellä tavalla myös itsekäs. 

Ei isovanhempien harvitse lastenhoitajaksi alkaa. Mutta kyllä mun mielestä isovanhemmuuteen kuuluu, että JOSKUS hoidetaan lapsia. Ihan jo omasta halusta.

Veikkaan, että jokainen joka on ollut lämmin ja rakastava äiti lapsilleen haluaa myös olla osana lapsenlapsien elämää ja auttaa omaa lastaan kasvatustyössä.

Jos minun äitini tai anoppini ilmoittelisi tuollaisia niin ei tartteisi kyllä hoitaa ikinä. Jos lapsenlapsen kokee olevan ensisijaisesti taakka niin sitten riittää ihan synttäreillä vierailut yms.

Itse olin lapsena paljon mummolla hoidossa. Lämmöllä ajattelen niitä aikoja. Omat lapseni ovat säännöllisen epäsäännöllisesti molemmilla isovanhemmilla hoidossa hankalien työaikojen takia. Jos isovanhemmilla on jotain omia menoja niin ne on aina etusijalla ja me keksitään jotain muuta. Osaavat sanoa jos eivät ota lapsia hoitoon. Onneksi kuitenkin hoitavat mielellään (n. 1-2 kertaa viikossa, yökyläilyjä harvemmin) Kiitollisia ollaan avusta.

No ainakinhyvä että kerrot etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok meille! Eikä tarvii sitten tulla vanhana itkemään, kun kukaan ei  eikä kylässä ja auttamassa.

Olen aloitteen kirjoittaja, ja en koskaan ole ymmärtänyt tätä vastapointtia ja uhkausta, että sitten kun olemme vanhoja, niin sitten ei sen takia meitä käy lapset lapsineen katsomassa, jos emme itse ole jo nyt ikääntyneinä ja erinäisten vaivojemme kera jaksaneetkaan hoitaa viikon päivät lapsenlapsia kuin perhepäivähoitajat konsanaan, ja vieläpä enemmän silloin kun lapset kiikauttavat ne pikkumussukkansa jopa viikoksi isovanhempien tai jomman kumman hoitoon, niin sehän on ympärivuorokautista huolehtemista, eikä mitään kevyttä lastenlasten kanssa seurustelemista.

Sitä paitsi eipä nuo lapsenlapset käy auttelemassa sittenkään, vaikka isovanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat ikääntyessään eri vaivojensa takia apuvoimia, vaikka isovanhemmat olisivatkin hoitaneet pikkumussukoita vaikka kuinka totaalisesti lastenlastensa ollessaan pieniä. Kotisairaanhoitajat käyvät puuron sekaan lääkkeet annostelemassa ja lähihoiturit palvelutaloissa, ei siellä lapsenlapsia näy apujaan tarjoamassa päivittäin.  Että sen takia on turhaa keskittyä lastenlastensa hoiva-avuksi, että mukamas tulevaisuudessa isovanhemmat saisivat mukamas hoitoapuja sitten kun ja jos tarvitsevat, perunjakotilaisuuteen kyllä kuulema innokkaina tulevat putsaamaan jäämistön itselleen.

Toisinkin voi olla.

Meillä mieheni vanhemmat hoitivat lapsiamme paljon, asuimme naapuruksina. Minulla yksinhuoltaja oli helppoa, oli rakastavat isovanhemmat jakamassa vastuuta. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja isovanhemmat kuolleet. Loppuun asti olivat lapseni isovanhempiensa tukena ja apuna, voimiaan säästelemättä ja ihan vapaasta halustaan.

Myös minä, paljosta kiitollisena, osallistuin appivanhempieni hoitoon aina tarvittaessa. Onnellinen olen heidän puolestaan, tiedän, että heistä oli äärettömän tärkeää saada pitää lapset lähellään.

Luojan kiitos, että lapsemme asuvat satojen kilometrien päässä.  

Luojalle kiitos, että lapseni asuvat parin kilometrin säteellä. He, heidän lapsensa, minä ja minua edeltänyt sukupolvi, me olemme perhe! Rakastamme, hoivaamme, pidämme huolen toisistamme. Meidän suvussa ei kukaan jää yksin, ketään ei pakoteta mihinkään.

Meidän laajassa suvussamme kukaan ei synny, elä eikä kuole yksin! Niin elämän pitää ollakin! ❤️

Voi hitsit. Mulla on kyllä koti auki lapsenlapsille, jos sellaisia joskus saan. Toivottavasti saan. Nyt kun omat lapset ovat jo koululaisia, voisin toimia varamummona jollekin pienelle. Voi, se olisi ihanaa.

Miksi isovanhempien tulisi leikkiä lastenlasten kanssa? Ei ne edelliset sukupolvetkaan leikkineet. Lastenlapset on perinteisesti otettu töihin mukaan ja meillä on tehty sitä samaa. On kasvimaan kitkemistä, pihan hoitamista, polttopuiden tekemistä, metsänistutusta, siivoamista, rakentamista jne. Yhdessä isovanhempien kanssa tietenkin, mutta ei lastenlapsille pidä opettaa, että maailmassa kaikki pyörii heidän ympärillään. Pitää tehdä töitä ja niitä riittää.Kumma juttu, että miniä ei pidä siitä, että lapsensa 3v ja 5v joutuvat hoitoviikonloppuina metsätöihin.

Vain joillekin älyllisesti vajaille tarvitsee kertoa ääneen moisia asioita ja vielä ennen kuin mitään lapsenlapsia on edes olemassa. Muille riittänee se, että vastaa kieltävästi kysymykseen "otatko lapseni hoitoon viiikoksi?". Aika moni ymmärtää kieltävästä vastauksesta, että asia ei ole ok ja vastaukseen voinee myös lisätä selvennykseksi "en myöskään aio ikinä vastata tämänlaatuiseen kysymykseen myöntävästi syystä että...". Lopulta vähän tyhmempikin lapsi luultavasti ymmärtää yskän, eikä kysy asiaa enää toistamiseen. Viisaampi lapsi osaa lukea vanhempiaan sen verran hyvin, ettei edes julkea kysyä moista palvelusta, sillä tietää jo etukäteen vastauksen olevan kieltävä.

Ap kuulostaakin ihmiseltä, joka haluaa näpäyttää muita vain näpäyttämisen ilosta, jonka jälkeen hän voikin kieriskellä hetken omassa paremmuudessaan. Tai sitten ap:n lapset ovat tyhmiä kuin saappaat ja heille tulee saarnata etukäteen joka asiasta, jottei vain kävisi mitään virhettä kuten tässä tapauksessa sitä, että joku lapsista alkaisi kuvitella saavansa ilmaista hoitoapua vanhemmiltaan.

Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta heillä ei ole vielä lapsia. Ei tulisi silti mieleenikään alkaa avautumaan lastenlasten hoitoa koskevista järjestelyistä ennen kuin kukaan heistä on edes a) vanhempi tai b) tullut kysymään mielipidettäni esimerkiksi viikon kestävästä hoitoavusta. Luultavasti osaavat avata suunsa ja kysyä mielipidettäni ennen kuin tuovat yhtään lasta meille hoitoon ja osaan myös kertoa oman mielipiteeni asiasta niin, ettei kenenkään tarvitse loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

No mielestäni olet tyly ja tökerö. Mun äiti ilmoitti juuri noin, että jos lapsia teette, niin minä en sitten niitä hoida. 

Asia ei tuolloin ollut ajankohtainen lainkaan, mutta loukkasi mua. Sain sellaisen käsityksen tosta lausunnosta, että me lapset oltiin hänelle sellainen taakka ja rasite, että a) sellaiseen ei kannata ryhtyä b) ja jos ryhtyy, tulee vanhemmiten tosi katkeraksi. 

Meillä on nyt kuitenkin kolme ihanaa lasta, joita mun äiti näkee silloin tällöin, ei häntä kauheasti kiinnosta, kun ehkä pienet vauvat. Hoitaa ei enää jaksa eikä ole pyydettykään. Ihan ok. Isäni hoidin hautaan siinä pienten lasten hoitamisen ohella, kun syöpä vei lopulta voiton. Hän nyt sentään oli kiinnostunut lapsista, mutta osin hoidettava hänkin. Nyt auttelen äitiäni myös. Sekin on ok. 

Miehen vanhemmat auttavat silloin tällöin, kun matkoiltansa ja oopperoiltansa ehtivät ja jaksavat. Kohta autamme heitäkin. Se on ok. 

Ei meidän kaveripiirissä kukaan hoidata lapsiansa isovanhemmillaan, pikemminkin toisin päin. Mutta olisin toki toivonut mustimpina hetkinäni parempaa turvaverkkoa. 

Mun mielestä jokainen voi tehdä kuten haluaa, mutta toi että etukäteen ilmoitetaan ei mun korviin kuulosta muulta kuin halulta loukata. 

Minustakin se on tökeröä sanoa noin. Tuollaisen sanomisen jälkeen ei  varmaan haluaisi oikeastaan kertoa omille vanhemmilleen mitään.  Olemme hoitaneet paljon lastenlapsiamme ja olemme myös kertoneet, että jos tarvitsevat muuta tukea, olemme valmiita auttamaan, jos vain kykenemme. Olemme lainanneet rahaa, ostamme lapsille vaatteita, kenkiä jne. Tokihan se, että kun on läheisissä tekemisissä, aiheuttaa välillä huolta, kun alkaa murehtia lastenlasten asioita. Tykkään osallistua lasteni elämään niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan ihmeissäni, miten moni on sitä mieltä, että ap:n pitäisi suostua vakituiseksi lastenhoitajaksi. Ette te sitten aikoinaan sitä tee mielellänne itsekään, vaikka nyt niin luulette. Kyllä se on rasittavaa, jos joutuu pph:n korvaamaan. Minua hoiti toinen mummo vain satunnaisesti, mutta kuoli kun olin 6. Toinen eli pitkään, olin melkein 40.  Hän asui 350 km päässä ja oli vielä töissä, kun me olimme ihan pieniä. Näimme häntä 1-2 kertaa vuodessa. Joskus olimme kesällä muutaman päivän hänen luonaan, mutta ei edes joka kesä eikä koskaan kaikki kerralla. Mun veljet oli erikseen ja minä olin sitten samanikäisen serkkuni kanssa. Ihan hyvät muistot mulla mummosta on, vaikka ei ollut edes mahdollista, että hän olisi meitä lapsena hoitanut. Olin 10-vuotias, kun mummo jäi eläkkeelle. Mummo oli saanut äitini aika nuorena. 

Missä täällä on kommentteja tuosta että ap:n pitäisi ruveta vakituiseksi lastenhoitajaksi? Itse en ole nähnyt ainuttakaan. Päin vastoin, monethan sanoo että on oikein hyvä että ajattelee sitä omaa jaksamistaan ja vetää rajat lastenhoitoon. Tuosta ap:n asennetta täällä on kritisoitu: hänellä ei vielä edes ole niitä lapsenlapsia (ei ilmeisesti edes tuloillaankaan vielä) mutta hän katsoo asiakseen ilmoittaa lapsilleen jotain tuollaista. Onko itse kasvattanut lapsensa noin perseelleen vai miksi tuollaista täytyisi normaaleille ja täyspäisille ihmisille ilmoitella etukäteen kauan ennen kuin lapsia on edes näköpiirissäkään? Enkä kyllä ymmärrä yhtään tuollaistakaan asennetta että "ette varmasti itsekään hoida lapsenlapsia mielellänne, vaikka nyt niin luulette". Kuka sinä luulet olevasi tietämään mitä isovanhemmat tekevät mielellään ja mitä eivät? Monet isovanhemmat viettävät mielellään lapsenlapsiaan ja viettävät näiden kanssa aikaa. Tosin he taivavat olla niitä jotka ovat osanneet kasvattaa lapsensa vastuuntuntoisiksi aikuisiksi eikä hyväksikäyttäjiksi. Kurjaa jos sinulla meni omiesi kanssa metsään.