Onko siinä jotain väärää, jos olen jo etukäteen ilmoittanut aikuisille lapsilleni, että sitten kun....

Jokainen tehköön tavallaan. Meidän suvussa on ollut auttamisen perinne ja aijon sitä jatkaa. Oma äitini on hoitanut lapsiani omasta halustaan aika paljon silloin, kun opiskelin. Oma mummoni on hoitanut vastaavasti minua ja siskoani. Uskoisin, että aikanaan haluan luoda läheiset suhteet omiin lapsenlapsiini, jos sellaisia tulee.

Meillä ei ole ikinä oletettu itsestäänselväsi hoitopalveluksia. On aina kysytty käykö ja useimmiten ehdotus on tullut lastenhoitoa tarjoavalta taholta.

Nyt meidän lapset ovat teinejä ja edelleen suhteet mummoon ovat läheiset. Lapset pitävät yhteyttä mummoon ja haluavat viettää aikaa tämän kanssa. Ilo näyttää olevan molemminpuolista.

Kenenkään ei ole pakko hoitaa lapsenlapsiaan tietenkään.

Meillä ei ainakaan ole aikaa kovin usein istua isovanhempien luona katsomassa vierestä, kun isovanhemmat leikkivät lastemme kanssa. Senkin ajan voisi kuluttaa siivoamiseen/ruoanlaittoon/pyykkäykseen/kaupassakäyntiin. Siksi lapsemme käyvätkin päivähoidossa ja ovat jommankumman vanhemman vahdittamana muun ajan. Meillä ei ole aikaa vahtia myös isovanhempia.

En osaa vastata, onko tuossa jotain väärää, ap.

Asiaa voisi katsoa siihen asti kun niitä lastenlapsia on, kuten monet sanoneet. Miten tilanne sitten etenee. Totta on sekin, että kulttuurissamme isoäidiltä odotetaan hoitoapua enemmän kuin isoisiltä.

Onko sinulla nyt pelko siitä, ettet jaksa. Että sinulta vaaditaan (liikaa) samalla kun miehesi istuu nojatuolissa, hänelle rupatellaan ja tarjotaan olutlasillinen. Vai oletko periaatteen naisia, joka haluaa laittaa lapsesi, mutta ennen kaikkea miniäsi ja vävysi ns kuriin. Olen nähnyt molemmat tapaukset. 

Sitä pidän vääränä, jos isoisältä ei odoteta panostusta, mutta isoäidiltä odotetaan. Tai jos roolitetaan (ts isoäidin kuuluu hoitaa lapsia, isoisän kuuluu auttaa talokaupoissa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok meille! Eikä tarvii sitten tulla vanhana itkemään, kun kukaan ei  eikä kylässä ja auttamassa.

Olen aloitteen kirjoittaja, ja en koskaan ole ymmärtänyt tätä vastapointtia ja uhkausta, että sitten kun olemme vanhoja, niin sitten ei sen takia meitä käy lapset lapsineen katsomassa, jos emme itse ole jo nyt ikääntyneinä ja erinäisten vaivojemme kera jaksaneetkaan hoitaa viikon päivät lapsenlapsia kuin perhepäivähoitajat konsanaan, ja vieläpä enemmän silloin kun lapset kiikauttavat ne pikkumussukkansa jopa viikoksi isovanhempien tai jomman kumman hoitoon, niin sehän on ympärivuorokautista huolehtemista, eikä mitään kevyttä lastenlasten kanssa seurustelemista.

Sitä paitsi eipä nuo lapsenlapset käy auttelemassa sittenkään, vaikka isovanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat ikääntyessään eri vaivojensa takia apuvoimia, vaikka isovanhemmat olisivatkin hoitaneet pikkumussukoita vaikka kuinka totaalisesti lastenlastensa ollessaan pieniä. Kotisairaanhoitajat käyvät puuron sekaan lääkkeet annostelemassa ja lähihoiturit palvelutaloissa, ei siellä lapsenlapsia näy apujaan tarjoamassa päivittäin.  Että sen takia on turhaa keskittyä lastenlastensa hoiva-avuksi, että mukamas tulevaisuudessa isovanhemmat saisivat mukamas hoitoapuja sitten kun ja jos tarvitsevat, perunjakotilaisuuteen kyllä kuulema innokkaina tulevat putsaamaan jäämistön itselleen.

Ei kai se ikään uhkaus ole vaan ihan fakta että ei lapsenlapsia kiinnosta käydä isovanhempien luona tai tunnu luontevalta soitella ja kertoilla heille kuulumisiaan, jos isovanhemmat eivät ole luoneet heihin mitään suhdetta. Kuulostat ihmeen katkeralta vaikkei sinulla edes vielä noita lapsenlapsia ole. Kuvittelet jo tietäväsi että miten ne mahdolliset tulevat lapsenlapsesi tulevat käyttäytymään: muuten ei kiinnosta paskaakaan mutta perunjakoon tullaan sitten kieli pitkällä. Miksi oletat näin omista lapsistasi ja lapsenlapsistasi? Ei se ole mikään lastenlapsiin sisäänrakennettu ominaisuus että isovanhempien hyvinvointi ei kiinnosta vaan kyllä se on ihan kasvatuksen tuottamaa tulosta. Sääli jos sinulla on tuo mennyt noin pieleen että täytyy jo vuosikausia etukäteen pelätä ja valmistautua tuollaiseen. Jos isovanhemmat ovat läsnä lastenlasten elämässä ja heidän välilleen muodostuu läheinen suhde, niin totta kai lapsenlapsia kiinnostaa isovanhemmat.

Kai se on ihan itsestään selvää, että päivähoitopaikka löytyy Suomessa lapselle, eikä yleensä siihen mummoa olla pyytämässä. Ihmetyttää AP:n piiloagressiivinen asenne, kun etukäteen pitää tulla oikein tekemään palstalle aloitus, että "minä en kyllä sitten jos tulisi lapsenlapsia ja jos pyydettäisiin.." Kannattaisi ehkä keskittyä sitten, JOS saat lapsenlapsia, niihin hyviin puoliin, joita lienee enemmän kuin huonoja.

Kukin tavallaan.

Lapsuudenkodissani hieman vanhanaikaisesti (?). Asuttiin isovanhempien kanssa paritalossa, ja isoäiti jäi töistä vuorotteluvapaalle hoitamaan meitä lapsenlapsia äidin opiskellessa loppuun. Kun isoäiti puolestaan joitain vuosia sitten sairastui vaikeasti, hän sai kuolemaansa asti olla kotona. Vuorotellen pidimme seuraa ja katsoimme että sai kaiken tarvitsemansa. Tämä oli hänen oma toiveensa myös. Toivon, että sama systeemi jatkuisi tulevan sukupolven kanssa myös - että kotoa saisi tarvittaessa apua ja lapset puuhailla runsain mitoin isovanhempien kanssa. Samalla sitoudun huolehtimaan, että omat vanhempani saavat viettää haluamansa vanhuuden, muuttakoon halutessaan vaikka kotiini kun tarve sitä vaatii.

MUTTA kuitenkin, tämä vain oma ajatukseni asiasta, sopii minulle mutta ei varmaankaan monelle muulle.

Jokaisella on oikeus toimia, kuten haluaa.

Itse en olisi selvinnyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ilman äitini ja mieheni tukea. Todennäköisesti olisin tappanut itseni ja pahimmassa tapauksessa myös lapsen. Olin todella syvissä vesissä ja neuvolasta en saanut apua koska kerroin ilmeisesti liian avoimesti ja rationaalisesti tunteistani. Äitini lähes päivittäinen apu ja tuki olivat ratkaisevia paranemiseni kannalta. Olen enemmän kuin kiitollinen hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan isovanhemmilla myös oma elämä, toivon mukaan kaikilla. Esim. eläkkeellä ollessa saa nukkua pitkään jos haluaa, voi harrastaa eriasioita, lukea kirjoja, käydä uimassa, kuntosalilla, jumpata, teatterissa, leffassa, matkustaa ja välillä voi tavata lapsenlapsia. Ei niin että alvariinsa ravaa ja hoitaa viikkokaupalla lapsia. sitten ne jotka on työelämässä niin viikonloppuna on muutakin tekemistä ja palautua viikon työstä jne.  Täytyy osata olla terveellä tavalla myös itsekäs. 

En sanoisi noin lapsilleni etukäteen, sillä tuo nostaa kyllä kynnystä kysyä mitään apua. Ja tuossa hoitoavun antamisessakin on skaala kovin laaja. Näin eläkeläisenä minulla on runsaasti aikaa tehdä omia juttuja ja käydä ystävien kanssa kahvilla. Silti pystyn auttamaan omia lapsiani lähes aina, kun apua tarvitsevat. Asumme melko lähellä toisiamme ja minua ei suuresti rasita se, että haen välillä lapsia päiväkodista tai olen lapsenvahtina pari tuntia, jos vanhemmat käyvät vaikka elokuvissa. Joskus lastenlapset tulevat yökyläänkin, mutta mitään ulkomaanmatkojen aikoja en ole hoitanut. Ulkomaan matkoille he menevät aina yhdessa lastensa kanssa, En koe, että minua hyväksikäytettäisiin, vaan koen olevani etuoikeutettu.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus toimia, kuten haluaa.

Itse en olisi selvinnyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ilman äitini ja mieheni tukea. Todennäköisesti olisin tappanut itseni ja pahimmassa tapauksessa myös lapsen. Olin todella syvissä vesissä ja neuvolasta en saanut apua koska kerroin ilmeisesti liian avoimesti ja rationaalisesti tunteistani. Äitini lähes päivittäinen apu ja tuki olivat ratkaisevia paranemiseni kannalta. Olen enemmän kuin kiitollinen hänelle.

Hyvä, että sait apua. Kaikilla pitäisi olla tuossa tilanteessa joku läheinen vierellä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän pitäisi kantaa  vastuu omasta perheestä. Jos omat lapseni olisivat vastaavassa tilanteessa, ajattelen että minulla äitinä on velvollisuus antaa apua oman kykyni mukaan. Ei niin, että haluanko vaan, että minulla on velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi isovanhempien tulisi leikkiä lastenlasten kanssa? Ei ne edelliset sukupolvetkaan leikkineet. Lastenlapset on perinteisesti otettu töihin mukaan ja meillä on tehty sitä samaa. On kasvimaan kitkemistä, pihan hoitamista, polttopuiden tekemistä, metsänistutusta, siivoamista, rakentamista jne. Yhdessä isovanhempien kanssa tietenkin, mutta ei lastenlapsille pidä opettaa, että maailmassa kaikki pyörii heidän ympärillään. Pitää tehdä töitä ja niitä riittää.Kumma juttu, että miniä ei pidä siitä, että lapsensa 3v ja 5v joutuvat hoitoviikonloppuina metsätöihin.

Minä olen leikkinyt mummuni kanssa. Hoidettiin nukkea ja mummu ompeli sille vaatteita. Nuo vaatteet ovat vieläkin tallessa ja tyttäreni leikkii niillä. Veljelleni ukki askarteli puusta monenlaisia juttuja, jopa pienen auton.

Tilanteita on niin monia. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, toiset satojen kilometrien päässä, monet ovat täysillä työelämässä, toiset jo eläkeikäisiä.

Meillä isovanhemmat eivät ole juuri voineet olla osa meidän arkeamme. Miehen vanhemmat ovat maanviljelijöitä Savossa, omat taas oman uransa huipulla ja vielä iltatähti kotona.

Lomilla käydään Savossa ja omia vanhempia nähdään ainakin kerran kuussa. Iltatähti on silloin meillä, kun molemmilla vanhemmilla on yhtä aikaa työmatka. Eli asetelma voi olla näinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok, meillä on samanlainen diili vanhempieni kanssa. Mä olen myös ilmoittanut vastavuoroisesti vanhemmilleni, että saavat itse huolehtia itsestään vanhuudessaan, perintöä ei tarvi jättää vaan ostakoot niillä rahoilla tarvitsemansa palvelukset. Silloin voidaan vierailla kun aikatauluihimme sopii, lapsia ei kyllä pakoteta matkustamaan tapaamaan vieraita ihmisiä. 

Mä en kyllä kehtaisi omille vanhemmille sanoa, että "saatte tehdä rahoillanne mitä haluatte ja perintöä ei tarvitse jättää". He tietävät kyllä sen ihan itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan isovanhemmilla myös oma elämä, toivon mukaan kaikilla. Esim. eläkkeellä ollessa saa nukkua pitkään jos haluaa, voi harrastaa eriasioita, lukea kirjoja, käydä uimassa, kuntosalilla, jumpata, teatterissa, leffassa, matkustaa ja välillä voi tavata lapsenlapsia. Ei niin että alvariinsa ravaa ja hoitaa viikkokaupalla lapsia. sitten ne jotka on työelämässä niin viikonloppuna on muutakin tekemistä ja palautua viikon työstä jne.  Täytyy osata olla terveellä tavalla myös itsekäs. 

Kuulostaa minun elämältäni (ilman noita lapsenlapsia). Teen osa-aikatyötä ja kaikkeen tuohon jää aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tilanteita on niin monia. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, toiset satojen kilometrien päässä, monet ovat täysillä työelämässä, toiset jo eläkeikäisiä.

Meillä isovanhemmat eivät ole juuri voineet olla osa meidän arkeamme. Miehen vanhemmat ovat maanviljelijöitä Savossa, omat taas oman uransa huipulla ja vielä iltatähti kotona.

Lomilla käydään Savossa ja omia vanhempia nähdään ainakin kerran kuussa. Iltatähti on silloin meillä, kun molemmilla vanhemmilla on yhtä aikaa työmatka. Eli asetelma voi olla näinkin päin.

Ystävälläni on samanikäinen lapsi kuin äidillään ja tämä sisarpuoli on ystävälläni hoidossa hoitovapaan ajan. Ensimmäisen lapsensa äitinsä sai 19- vuotiaana, toisen 46-vuotiaana.

Eiköhän tähänkin ole kultainen keskitie? Omat vanhempani ovat innokkaita isovanhempia, aina haluavat nähdä ja hoitaa lapsia. Mutta en edes oleta mitään viikko- tai edes viikonloppuhoitoja. Eivät kysele, enkä minä kysy. He pyytävät lapsia hoitoon. Se tarkoittaa esimerkiksi 2 tai 8 tuntia päivällä ja hätätilanteessa toki yönkin yli. He ovat jo iäkkäitä, heillä on omia juttujaan ja ovat niin tunnollisia hoitajia (viihdytys, valvonta jne.), että ihanhan nuo uupuukin lasten pitkästä hoidosta toisin kuin meiltä se käy vasemmalla kädellä, käynyt jo pienestä.

Nyt lasten ollessa jo isompia, niin tarjoutuvat esimerkiksi hakemaan kuopuksen välillä eskarista vain ainoastaan saadakseen viettää kuopuksen kanssa aikaa ja minä sitten haen lapsen mummulasta joskus kuudelta illalla. Tämä on mielestäni juuri sopiva määrä hoitoa. Saavat kontaktia, ovat läheisiä, mutta ei tästä mitään työmaata tarvi isovanhemmille tehdä. He kuitenkin valmistelevat koko päivän siellä lapsen tuloa, äiti hakee sopivaa ruokaa kaupasta ja panostavat itsensä 100% sen muutaman tunnin, kun lapsi on siellä. Esikoisen tiputan joskus aamulla kasilta vanhemmille (ehkä 1-2 krt/kk) ja syö siellä aamupalan. Vievät kouluun sieltä sitten ysiksi. Tämä heidän ehdotuksestaan, että saavat mukavan aamutuokion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isovanhempien tulisi leikkiä lastenlasten kanssa? Ei ne edelliset sukupolvetkaan leikkineet. Lastenlapset on perinteisesti otettu töihin mukaan ja meillä on tehty sitä samaa. On kasvimaan kitkemistä, pihan hoitamista, polttopuiden tekemistä, metsänistutusta, siivoamista, rakentamista jne. Yhdessä isovanhempien kanssa tietenkin, mutta ei lastenlapsille pidä opettaa, että maailmassa kaikki pyörii heidän ympärillään. Pitää tehdä töitä ja niitä riittää.Kumma juttu, että miniä ei pidä siitä, että lapsensa 3v ja 5v joutuvat hoitoviikonloppuina metsätöihin.

Minä olen leikkinyt mummuni kanssa. Hoidettiin nukkea ja mummu ompeli sille vaatteita. Nuo vaatteet ovat vieläkin tallessa ja tyttäreni leikkii niillä. Veljelleni ukki askarteli puusta monenlaisia juttuja, jopa pienen auton.

Minulla myös oli leikkivät ja paljon lapselle lukevat isovanhemmat. 1920 - luvulla syntyneitä.

Tällaisissa keskusteluissa mua aina ihmetyttää ne ääripäät. Joko ei olla ollenkaan tekemisissä tai sitten mummoparka kuolee 50-vuotiaana sydänkohtaukseen kun lapsenlapset ovat yötäpäivää hoidossa.

Mulla on kaksi alle kouluikäistä ja välimatkaa isovanhempiin 150km. Silti nähdään kuukausittain, yleensä pari kertaa kuussa viikonlopun ajan. Sekä mummu ja ukki että lapset odottavat tapaamisia innolla ja kun olemme kylässä heillä tai he meillä, meidän vanhempien tehtäväksi jää oikeastaan vain olla. Voitteko kuvitella, isovanhemmat haluavat syöttää, pukea ja touhuta lastemme kanssa.

Yötäkin ovat olleet, ja äitini otti yhden palkattoman lomapäivänkin töistä, jotta pääsimme menoihimme. Käytti lapsia eläintarhassa (omilla rahoillaan) ja touhusivat koko viikonlopun vaikka mitä ja kun tulimme takaisin, kertoivat kilpaa miten kiva viikonloppu on ollut.

Me tottakai hoidamme pääasiassa itse lapsemme, mutta ei se poista sitä, että mummu ja ukkikin voivat hoitaa, kasvattaa ja ottaa yökylään. Mulla on itselläni tosi lämpimät välit omiin isovanhempiini ja ilokseni näen, että vanhempani ja lapseni jakavat keskenään tuon saman lämmön. Tulevaisuudessa jatkan perinnettä, jos saan lapsenlapsia.

Ei ole vain niitä ääripäitä, paljon on sillä välillä. Mä ymmärrän olevani onnekas keskitien kulkija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä, että jos ilmoittaa haluavansa lapsenlapsia, niin on kyllä ihan kohteliasta heitä sitten myös haluta hoitaa. En voi sietää sellaisia "kermat päältä" isovanhempia joihin törmää nykyään joka paikassa. Osallistutaan kyllä lasten järjestämiin tapahtumiin, mennään siis valmiille (joulut, synttärit ym.) mutta sitten työpaikan kahvihuoneessa haukutaan lapsenlapset kun ovat niin väsyttäviä ja rasittavia ja "minä olen jo vastuuni kantanut". 

Aina syytetään että nykyajan nuoret ovat itsekkäitä, mutta mistähän se itsekkyys oikeasti on lähtöisin?

Mun appivanhemmat ovat tälläisiä. Lasta näkevät kerran kolmessa kuukaudessa kun asutaan eri paikkakunnilla ja heillä on kaiken näköistä kissanristiäistä ja milloin mitäkin. Kun tavataan leikkivät ja yrittävät luoda suhdetta lapseemme. Pienempänä eivät vaihtaneet vaippoja koska "me ollaan jo vaippoja tarpeeksi vaihdettu" ja ohjeita lapsen kasvatukseen satelee tiuhaan. Miehen sisko miehensä kanssa (lapsettomia) muuttivat samaan kaupunkiin ja jos heille lapsia tulee, niin eiköhän mummu ole sielä asap hoitamassa.

Mun vanhemmat ovat niin sairaita ja toisessa kaupungissa myös, ettei heitä voi edes kuvitella hoitajiksi, vaikka meidät (minut ja siskoni) ovat aikoinaan mummollani hoidattaneet. Kyllä, olen katkera ja pettynyt. Jos mulle joskus isovanhemmuutta suodaan, aijon olla erilainen mummo. Osallistuva ja kyllä, vaihtaa myös sen kakkavaipan.

Ehkä sun vanhempien, että sinun olisi kannattanut tehdä nuorena niin olisit välttynyt katkeruudelta.

Mun työkaveri on 37-vuotias mummo, jaksaa kuulema oikein hyvin hoitaa lastenlapsiaan viikonloppuisin, oman päivätyön ohessa.

Olen katkera siitä, ettei meillä ole lastenhoitoapua samalla lailla kuin kavereilla ni. Yksin pärjätään, no can do.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks tää täytyy etukäteen ilmoittaa? Eikö oma lapsesi ole ns täyspäinen jos täytyy pelätä että tekee lapsen sun hoidettavaksi. Eikö ole luottamusta lapsen selviytymisestä tai toimintatavoista?

Ap. kuittaa, että oma lapseni on todellakin viisaampi ja täyspäisempi kuin moni muu, joten siitä ei ole kyse, mutta jotenkin olen sivusta seuraillut nykyajan trendiä hoidattaa lapsensa isovanhemmillaan, ja vanhemmat lähtevät viettämään sitä ihanaa kahden keskistä aikaa jopa viikoiksi ulkomaille saakka lomaillen sekä vähän väliä juoppotteluviikonlopun viettämistä. Esim. olen itse vallan säälinyt oman siskoni jaksamista, joka on jo kohta eläköitymässä, mutta on vielä töissä kokopäivätoimisesti kuten siskon mieskin eli lasten ukki, mutta kaiket viikonloput hän joutuu rientämään ukin kanssa lapsenlapsien luo hoitamaan heitä ja auttamaan lastensa yrityksen töissäkin.  Molemmilla isovanhemmilla eli siskollani ja miehellään on jos minkälaista kremppaa jo kropassaan, mutta jaksettava vaan on. Ei ole vapaa-ajan ongelmia tosiaakaan, ja hyvä, että ehtivät levätä koskaan. 

Miksi noille "viisaille ja täyspäisille" täytyy sitten ilmoittaa jotain tuollaista. Kyllä tuollainen ainakin minua vähän loukkaisi että omat vanhemmat pitää minua jonain hyväksikäyttäjänä ja kuvittelee tietävänsä jonkun siskon lasten perusteella että miten minä tulen joskus käyttäytymään.

Ihan samaa ajattelin. Että siis totta kai voi lapsilleen noin ilmoittaa, jos niin haluaa, mutta ei tuo ihan normaalia ole. Samoin kuin ei ole normaalia olettaa, että isovanhemmat ovat lastenlastensa pääasiallinen hoitaja tai aina valmiudessa hoitamaan loma-ajat ynm. Jokin syyhän ap:llä on olettaa, etteivät hänen lapsensa tajua tätä asiaa ilman teatraalisia ilmoituksia. Mutta jokainen tuntee omat lapsensa parhaiten, joten varmaan ap:llä on syynsä. Itse kun näitä lukee, niin on onnellinen että lapsellamme on kahdet ihanat isovanhemmat. Eläkkeellä oleva isäni ja anoppini ovat esim. vuorotellen hoitaneet lastamme, ettei tämän tarvinnut mennä päiväkotiin kuin vasta 3-vuotiaana. Ihan itse olivat ajatuksen keksineet ja sitä ehdottivat yhdessä tuumin. <3 Olen tosi kiitollinen heille. Nykyäänkin itse ehdottavat että milloin lapsi tulisi yökylään tai hoitoon. Tosin emme ole koskaan pitäneet isovanhempia latenhoitoautomaatteina, yökylässä lapsi on ehkä kerran tai kaksi puolen vuoden aikana. Tapaamme toki viikoittain muutenkin. Mutta jokainen perhe ja suku toimii tietysti kuten parhaaksi näkee. En voisi kuvitellakaan että veisin lapsen hoitoon henkilöille, jotka eivät halua tai jaksa lasta hoitaa.

Asumme töitten vuoksi kaukana molempien vanhemmista ja sisaruksista. On tämä ollut tosi raskasta. Esimerkiksi sisaruksemme eivät tajua asiaa lainkaan. Käly pyytää anopin lapsia vahtimaan puoleksi päiväksi, kun menee kampaajalle ja "vähän asioille". Anoppi tietty menee kun asuu vieressä. Meille tulo pitää sopia puoli vuotta etukäteen ja sittenkin maristaan, kun "menee naapurin Hilman nimipäivä sivu suun".