Onko siinä jotain väärää, jos olen jo etukäteen ilmoittanut aikuisille lapsilleni, että sitten kun....

Meillä on nyt vanhempina ensimmäinen sellainen sukupolvi, joka ei osaa elää perheenä. Lapsi on joku omituinen juttu, joka on tullut sotkemaan treffailua ja parisuhdetta, joten tämä aikuisiksi kasvamaton sukupolvi vie lapsen omille vanhemmilleen kuin ihmetellen, että mistä se putkahti. Sitten hoidetaan parisuhdetta ja unelmoidaan, että lasta ei koskaan ollutkaan.

Lapsi on kuin kodinkone, sen mukana kulkee käyttöohjekirjanen, jota isovanhempien on noudatettava. Vanhemmat itse ei niin tee, mutta on tärkeää, että mummolassa lapsi saa sormiruokaa tasan klo 16.27 ja sen päälle 3 hörppyä vettä. Syöttää ei saa eikä puuroa antaa, koska muuten se pieni pentele vaatii samaa kotonakin.

Viikolla lapsi on päiväkodissa, viikonloput mielellään mummolassa, koska eihän sille muuten kehity mitään suhdetta isovanhempiin. Omat vanhemmat näkevät lastaan tuskin koskaan, koska heillä on ruuhkavuodet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nyt vanhempina ensimmäinen sellainen sukupolvi, joka ei osaa elää perheenä. Lapsi on joku omituinen juttu, joka on tullut sotkemaan treffailua ja parisuhdetta, joten tämä aikuisiksi kasvamaton sukupolvi vie lapsen omille vanhemmilleen kuin ihmetellen, että mistä se putkahti. Sitten hoidetaan parisuhdetta ja unelmoidaan, että lasta ei koskaan ollutkaan.

Lapsi on kuin kodinkone, sen mukana kulkee käyttöohjekirjanen, jota isovanhempien on noudatettava. Vanhemmat itse ei niin tee, mutta on tärkeää, että mummolassa lapsi saa sormiruokaa tasan klo 16.27 ja sen päälle 3 hörppyä vettä. Syöttää ei saa eikä puuroa antaa, koska muuten se pieni pentele vaatii samaa kotonakin.

Viikolla lapsi on päiväkodissa, viikonloput mielellään mummolassa, koska eihän sille muuten kehity mitään suhdetta isovanhempiin. Omat vanhemmat näkevät lastaan tuskin koskaan, koska heillä on ruuhkavuodet.

Ap. kuittaa ja kiittää tästä mielipiteestä, olen AIVAN TISMALLEEN SAMAA MIELTÄ.:)

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok meille! Eikä tarvii sitten tulla vanhana itkemään, kun kukaan ei  eikä kylässä ja auttamassa.

Ihanko tosissasi väität, että sitten käydään, jos isoäiti korvaa pph:n. Hah! Ei näkynyt anopinkaan luona niitä lastenlapsia enää aikuisiällä, vaikka hoiti näitä kaiket kesät. Meidän pojat kävivät usein, vaikka ei näitä edes hoitanut, tai en hoidattanut kun muita joutui hoitamaan niin paljon. Sitten kun anoppi kuoli, alkoi se perinteinen, "olishan me käyty, jos olis tiedetty, että on niin huonona".  Siis mitä? Eikö voinut käydä kun oli kunnossa? Ei kannata uhrata aikaansa tuolla perusteella, koska todellakaan vaikka kuinka hoitaisi lapsia, niin ei niitä näy sitten enää aikuisena. 

Minulla ei ole vielä omia lastenlapsia, mutta miehelläni on. Ajattelimme miehen kanssa ennen ekan lapsenlapsen syntymää samoin kuin ap. Mutta nyt olemme muuttaneet mielemme. Nämä papan pienet on niin hauskaa seuraa, että mielellämme otamme hoitoon kun on tarvis. Ikävä niitä tulee jos ei tavata säännöllisesti!

Moniko oikeasti on raahaamassa lapsensa kokopäiväiseen hoitoon viikottain vanhemmilleen? Varmasti sellaisiakin löytyy, mutta luulisi olevan aika harvassa (Vai olenko väärässä?)

Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta ei kyllä ole käynyt mielessäkään, että vanhempani joutuisivat lasteni virallisiksi hoitajaksi. Toki usein pyrittäisiin käymään kylässä ja pitämään heihin yhteyttä, ja halutessaan vanhempani saisivat viettää lasteni kanssa kahdestaankin aikaa. En halua painostaa vanhempiani hoitamaan lapsiani - he ovat jo minut ja sisareni hoitaneet silloin kun olimme pieniä, eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi lapsen kokopäivähoitoa heille.

N22

Ei ketään tietenkään laiteta omia lapsia hoitamaan koko aikaa mutta kysyn kyllä että millainen on nainen/äiti/mummo joka ei halua lapsenlapsiaan hoitaa?

Minä tiedän tyypin, joka ilmoitti juuri noin ja kuinkas kävikään... hoitaa lapsenlasta lähes päivittäin, kaikki lomat jne.

Äitini sanoi noin jo kun olin murrosiässä. Hirvittävän loukkaavaa.

Meillä uusperhe. Vähän pohdin sitä, kun/jis kaikki 4 lasta, molempien puolisoiden lastenlapset meillä hoidettavina vanhoina. En usko, että suostuisin

Ei ole mutta sillä on väliä kuinka sen tekee. Karkea ei tarvi tässäkään asiassa olla varsinkin jos lapsi on itsekin järki-ihminen.

Onneks oma äitini osasi kasvattaa sen verran viisaaksi ettei hänen tarvitse erikseen tökerösti tuollaiset ilmoittaa.

Apua on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan kukaan sisaruksista ei kuormita isovanhempia liikaa, kukaan ei oleta että mummo ja pappa vahtivat lapsenlapsia joka viikonloppu vaan kaikki lähtee siitä että kysytään sopiiko isovanhemmille ja ei vedetä hernettä nokkaan jos ei sovi.

Olen varmaan sitten outo, mutta ajattelen lähtökohtaisesti niin, että haluan että lapsellani ja äidilläni (ainoa isovanhempi) on hyvät välit ja että mummu on ollut osa lapsen elämää. Hoitajaa en äidistäni halua, enemmänkin ajattelen tätä molemminpuolisena mahdollisuutena ja erityisenä suhteena. Hoitajat palkkaan, mummu on mummu, ei lastenhoitaja.

Toinen asia, mitä ihmettelen, on se että nuoret vanhemmat tuntuvat unohtavan, on se ajatus, että vanhemmat ovat heidät aikoinaan kasvattaneet ja elättäneet. Eikö tämä riitä? Pitääkö isovanhempien todella kasvattaa vielä lapsiensa lapset, jotta heistä voitaisiin vanhana pitää huolta? Aika julma ajatus.

Kolmanneksi, opiskelijana vanhainkodeissa työssä olleena, voin sanoa että turha luulla niitten lasten tai lastenlasten tulevan sinne ahkerasti käymään. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu nykyaikana isovanhemmista huoletiminen, oli lapsenlapsia hoidettu tai ei.

Tuttavapiirussa yks ura-perhe, jossa vanhemmat halunneet "kaiken"- lapsia, uran, koiran. Tämä kaikki ollut mahdollista vain ja ainoastaan isovanhempien avulla, jotka hoitaneet lapsia ja koiraa työmatkojen ja arkikiireiden muodossa. Onko ollut reilua ja pitääkö tehdä lapsia/ottaa lemmikkejä, jos ei ehdi niitä hoitamaan, on eri asia

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten outo, mutta ajattelen lähtökohtaisesti niin, että haluan että lapsellani ja äidilläni (ainoa isovanhempi) on hyvät välit ja että mummu on ollut osa lapsen elämää. Hoitajaa en äidistäni halua, enemmänkin ajattelen tätä molemminpuolisena mahdollisuutena ja erityisenä suhteena. Hoitajat palkkaan, mummu on mummu, ei lastenhoitaja.

Toinen asia, mitä ihmettelen, on se että nuoret vanhemmat tuntuvat unohtavan, on se ajatus, että vanhemmat ovat heidät aikoinaan kasvattaneet ja elättäneet. Eikö tämä riitä? Pitääkö isovanhempien todella kasvattaa vielä lapsiensa lapset, jotta heistä voitaisiin vanhana pitää huolta? Aika julma ajatus.

Kolmanneksi, opiskelijana vanhainkodeissa työssä olleena, voin sanoa että turha luulla niitten lasten tai lastenlasten tulevan sinne ahkerasti käymään. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu nykyaikana isovanhemmista huoletiminen, oli lapsenlapsia hoidettu tai ei.

Totta, että aika harva taitaa isovanhempiaan/vanhempiaan kovin ahkerasti käydä vanhainkodissa katsomassa. On kuitenkin poikkeuksiakin, eivätkä nekään niin harvinaisia ole: osalla vanhuksista käy joka päivä vieraita (lähinnä juurikin lapsia, lapsenlapsia ja mahdollisesti vanhoja naapureita).

Kukin tyylillään,omat vanhempani ei halunnut antaa veljeäni ja minua koskaan hoitoon,kun heistä tuli mummo ja pappa niin he ovat siitä lähtien viettäneet tiiviisti aikaa lastenlasten kanssa,minulla ja veljelläni yht.14 lasta,veljellä uusioperhe,minulla ydinperhe,molemmilla siten 7 lasta.joka vuosi olemme molemmat päässeet viikon ulkomaanmatkoille kumppaniemme kanssa plus lapsivapaita viikonloppuja.nyt meistä on mieheni kanssa tulossa isovanhemmat ja odotamme saavamme hoitaa pikkuista ja antaa lapsivapaata aikaa tuleville vanhemmille,meille perhe on lapsuudenperhe ja omat.kaikista huolehditaan.vanhempani jätti meille ennakkoperintöä jotka sijoitimme,nyt 12v myöhemmin leskenä äidilleni tuli yhtäkkiä iso remontti ja pakko liittyä vesiosuuskuntaan,johon hänellä ei ollut varaa.ostimme mieheni kanssa häneltä talon ja teetämme remontit.kaikilla hyvä mieli.myös veljeni kanssa hoidamme vuorotellen lapsiamme.pidän itsestään selvyytenä myös sitä että äitini ei koskaan joudu vanhainkotiin vaan hänet hoidamme varmuudella itse.anoppini taasen on toista maata,hän ei koskaan ole hoitanut lapsiamme,se oli hänen ratkaisunsa,lapsilöa hyvät välit myös anoppiin,kyläillään puolin ja toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten outo, mutta ajattelen lähtökohtaisesti niin, että haluan että lapsellani ja äidilläni (ainoa isovanhempi) on hyvät välit ja että mummu on ollut osa lapsen elämää. Hoitajaa en äidistäni halua, enemmänkin ajattelen tätä molemminpuolisena mahdollisuutena ja erityisenä suhteena. Hoitajat palkkaan, mummu on mummu, ei lastenhoitaja.

Toinen asia, mitä ihmettelen, on se että nuoret vanhemmat tuntuvat unohtavan, on se ajatus, että vanhemmat ovat heidät aikoinaan kasvattaneet ja elättäneet. Eikö tämä riitä? Pitääkö isovanhempien todella kasvattaa vielä lapsiensa lapset, jotta heistä voitaisiin vanhana pitää huolta? Aika julma ajatus.

Kolmanneksi, opiskelijana vanhainkodeissa työssä olleena, voin sanoa että turha luulla niitten lasten tai lastenlasten tulevan sinne ahkerasti käymään. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu nykyaikana isovanhemmista huoletiminen, oli lapsenlapsia hoidettu tai ei.

Totta, että aika harva taitaa isovanhempiaan/vanhempiaan kovin ahkerasti käydä vanhainkodissa katsomassa. On kuitenkin poikkeuksiakin, eivätkä nekään niin harvinaisia ole: osalla vanhuksista käy joka päivä vieraita (lähinnä juurikin lapsia, lapsenlapsia ja mahdollisesti vanhoja naapureita).

Hoitamieni vanhusten lukumäärä liikkunee päälle tuhannessa (keikkatyöläinen) ja oman kokemukseni mukaan vain noin kourallisella kävi vierailijoita joka päivä. Semmoista se on. Kyllä meidät kaikki aikanaan unohdetaan jonnekin, eli sen pohjalta ei ainakaan kannata kantaa stressiä siitä, osaako miellyttää tai olla tarpeeksi jotakin lapsilleen tai lapsenlapsilleen. 

On se ihan oikein, että ilmoitat jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks tää täytyy etukäteen ilmoittaa? Eikö oma lapsesi ole ns täyspäinen jos täytyy pelätä että tekee lapsen sun hoidettavaksi. Eikö ole luottamusta lapsen selviytymisestä tai toimintatavoista?

Ap. kuittaa, että oma lapseni on todellakin viisaampi ja täyspäisempi kuin moni muu, joten siitä ei ole kyse, mutta jotenkin olen sivusta seuraillut nykyajan trendiä hoidattaa lapsensa isovanhemmillaan, ja vanhemmat lähtevät viettämään sitä ihanaa kahden keskistä aikaa jopa viikoiksi ulkomaille saakka lomaillen sekä vähän väliä juoppotteluviikonlopun viettämistä. Esim. olen itse vallan säälinyt oman siskoni jaksamista, joka on jo kohta eläköitymässä, mutta on vielä töissä kokopäivätoimisesti kuten siskon mieskin eli lasten ukki, mutta kaiket viikonloput hän joutuu rientämään ukin kanssa lapsenlapsien luo hoitamaan heitä ja auttamaan lastensa yrityksen töissäkin.  Molemmilla isovanhemmilla eli siskollani ja miehellään on jos minkälaista kremppaa jo kropassaan, mutta jaksettava vaan on. Ei ole vapaa-ajan ongelmia tosiaakaan, ja hyvä, että ehtivät levätä koskaan. 

Miksi noille "viisaille ja täyspäisille" täytyy sitten ilmoittaa jotain tuollaista. Kyllä tuollainen ainakin minua vähän loukkaisi että omat vanhemmat pitää minua jonain hyväksikäyttäjänä ja kuvittelee tietävänsä jonkun siskon lasten perusteella että miten minä tulen joskus käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nyt vanhempina ensimmäinen sellainen sukupolvi, joka ei osaa elää perheenä. Lapsi on joku omituinen juttu, joka on tullut sotkemaan treffailua ja parisuhdetta, joten tämä aikuisiksi kasvamaton sukupolvi vie lapsen omille vanhemmilleen kuin ihmetellen, että mistä se putkahti. Sitten hoidetaan parisuhdetta ja unelmoidaan, että lasta ei koskaan ollutkaan.

Lapsi on kuin kodinkone, sen mukana kulkee käyttöohjekirjanen, jota isovanhempien on noudatettava. Vanhemmat itse ei niin tee, mutta on tärkeää, että mummolassa lapsi saa sormiruokaa tasan klo 16.27 ja sen päälle 3 hörppyä vettä. Syöttää ei saa eikä puuroa antaa, koska muuten se pieni pentele vaatii samaa kotonakin.

Viikolla lapsi on päiväkodissa, viikonloput mielellään mummolassa, koska eihän sille muuten kehity mitään suhdetta isovanhempiin. Omat vanhemmat näkevät lastaan tuskin koskaan, koska heillä on ruuhkavuodet.

No kukas sen sukupolven on kasvattanut? Jaajuu, te itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...lisäännytte lapsillanne, minä en tule olemaan sellainen isoäiti, että suostun kokopäivätoimiseksi lastenhoitoavustajaksi, ja mielestäni minun ei tarvitse edes toimintatapaani perustella.

Olen hoitanut omat lapseni pääasiassa yksin, ja tietenkin heidän isänsä kanssa, ja oletan, että omat lapsemme tekevät samoin, kunnes saavat perheenlisäystä, että he hoitavat lapsensa itse. Jos menevät töihin, ja tarvitsevat hoitajaa lapsilleen, niin sitten perhepäivähoitoon tai tarhaan vaan, eikä meille isomummoille hoidettavaksi, vaikka meillä lasten mielestä aikaa olisikin siihen. Mutta kun meillä on oikeus jo viettää sitä ihan omaa aikaa tässä iässä, jonka olemme saavuttaneet ilman lastenlasten hoitovastuuta. Toki vierailut puolin ja toisin sopivat hyvin kuvioihin, mutta vanhemmat ovat sitten mukana omien lastensa, eikä heitä tyrkätä viikoksi tänne meille isovanhemmille huollettavaksemme ilman vanhempiaan.

Olenko mukamas julma, kun olen tätä mieltä, että minä haluan elää rauhassa omaa elämääni, ja tavata lapsenlapsiani vain ja ainoastaan sen verran aikaa, kun jaksan olla heidän seurassaan ja vain tehden heidän ikävuosiensa mukaan kaikkea mukavaa: pelejä, leikkejä, kortinpeluuta, hiihtoa, mäenlaskua, pyöräilyä jne. ja vaikka vain katsellen lasten elokuvia jne.

Saat varmasti elää rauhassa omaa elämääsi eikä siinä ole mitään väärää. Kunhan et sitten tule tänne foorumeille itkemään sitä miten et ole osa lastesi ja varsinkaan lastenlastesi elämää.

Ap. kuittaa: Ja kun kyse ei ole lainkaan siitä, ettemme me isovanhemmat olisi osa lastenlastemme elämää, vaan kohtuus kaikessa lastenlastekin kanssa ollessa, ja pointtini oli aloituksessani juurikin se, että lasten varsinaiset hoitajat ovat heidän omat VANHEMMAT ihan kaikissa lapsiin liittyvissä elatustehtäväasioissa, eivätkä isovanhemmat ole vastuussa enää lastenlapsista siinä mielessä, vaan isovanhempien tehtävä on vain olla mukana seurustelemestareina lapsenlapsilleen silloin tällöin ja isovanhempien jaksamisien mukaisesti.

Nyt ap meuhkaa asiasta joka ei mitenkään ole edes asiankohtainen kun niitä lapsenlapsia ei edes ole.

Ensin valivali viikkokaupalla täysihoidosta eikä lapset ole lainkaan tervetulleita. Nyt sitten kohtuus oiskin jees. Ap vois lopettaa tulevaisuudesta murehtimisen.

Mun oma äiti on ihan samanlainen. Asunkin nyt ulkomailla ja siellä se kitisee koto-Suomessa kun lapsenlapset ei käy. No ei oikein tunneta itteämme tervetulleeks, eikä sitä katkeran ihmisen kitinää edes jaksa kuulla.