Lapsen kaverisynttärit stressaa

Me ollaan ensimmäisistä lasten kaverisynttäreistä opittu, että helpottaa kovasti, kun kotona pidettävillä synttäreillä ollaan ulkona mahdollisimman paljon. Kesäsynttäreillä tarjoilu on sään salliessa ollut myös ulkona, talvisynttäreillä tarjoilu sisällä.

Helpointa on järjestää synttärit just esim. Hoplopissa.

Meillä on aasin elimen kiinnitys riittänyt aina ohjelmaksi ja päälle kakut ja limsat, ei siinä sen kummempia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Muutamat synttärit koluttu läpi, eikä niissä ole koskaan ollut mitään ohjattua toimintaa. Paitsi yksissä Olafin nenän kiinnitystä. Aivan yhtä tyhjän kanssa keksiä mitään puuhaa, kun ne erilaiset lelut kiinnostaa paljon enemmän.

Kaikki synttärit joissa olen ollut menee samalla kaavalla, vapaata leikkiä, kynttilöiden puhallus, vähän kakkua ja muita herkkuja ja lisää vapaata leikkiä.

Myös tarjottavia olen vähentänyt joka vuosi enemmän (tosin meillä kahdet synttärit vuodessa, nyt on lapsilla ollut kahdet kaverisynttärit ja kolmannet tulossa).

Ekoilla synttäreillä meni aivan överiksi ja tajusin, ettei lasten takia kannata alkaa älyttömiä leipomaan. Toisilla synttäreillä oli kakku, puolukkapiirakka ja brownieseja, nyt karsin niistäkin ja taidan tehdä tuleviin vain kakun ja ostaa karkkia ja popparia.

Lisäksi AINA kaikkien juhlien jälkeen on sama juttu, hirveä stressi kun jäi vaikka ikkunat pesemättä eikä sitä sitten loppujen lopuksi muista edes ollenkaan. Tai jos muistaa ja miettii sitä koko ajan ja pilaa sillä juhlafiiliksen, niin kannattaa löysätä nutturaa

Mulla on kolme lasta, vanhin 12 v, joten jokuset synttärit on tullut järjestettyä ja ihan päinvastainen kokemus! Ilman ohjelmaa kaaos on taattu, järjestetyllä ohjelmalla pakka pysyy jotenkin kasassa, vaikka aina on joku/jotkut, jotka ei halua osallistua. Ja ihan tätä samaa sanoo muutkin vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamat synttärit koluttu läpi, eikä niissä ole koskaan ollut mitään ohjattua toimintaa. Paitsi yksissä Olafin nenän kiinnitystä. Aivan yhtä tyhjän kanssa keksiä mitään puuhaa, kun ne erilaiset lelut kiinnostaa paljon enemmän.

Kaikki synttärit joissa olen ollut menee samalla kaavalla, vapaata leikkiä, kynttilöiden puhallus, vähän kakkua ja muita herkkuja ja lisää vapaata leikkiä.

Myös tarjottavia olen vähentänyt joka vuosi enemmän (tosin meillä kahdet synttärit vuodessa, nyt on lapsilla ollut kahdet kaverisynttärit ja kolmannet tulossa).

Ekoilla synttäreillä meni aivan överiksi ja tajusin, ettei lasten takia kannata alkaa älyttömiä leipomaan. Toisilla synttäreillä oli kakku, puolukkapiirakka ja brownieseja, nyt karsin niistäkin ja taidan tehdä tuleviin vain kakun ja ostaa karkkia ja popparia.

Lisäksi AINA kaikkien juhlien jälkeen on sama juttu, hirveä stressi kun jäi vaikka ikkunat pesemättä eikä sitä sitten loppujen lopuksi muista edes ollenkaan. Tai jos muistaa ja miettii sitä koko ajan ja pilaa sillä juhlafiiliksen, niin kannattaa löysätä nutturaa

Mulla on kolme lasta, vanhin 12 v, joten jokuset synttärit on tullut järjestettyä ja ihan päinvastainen kokemus! Ilman ohjelmaa kaaos on taattu, järjestetyllä ohjelmalla pakka pysyy jotenkin kasassa, vaikka aina on joku/jotkut, jotka ei halua osallistua. Ja ihan tätä samaa sanoo muutkin vanhemmat.

Minullakin on kolme nyt jo kouluikäistä poikaa, joille olen 4-vuotiaasta asti pitänyt kaverisynttäreitä. Ehdottomasti pitää olla pienemmillä jotakin ohjattua toimintaa ja vähän isommillakin varalla, jos meno alkaa yltyä hurjaksi. Helposti ainakin meillä pojilla ja heidän kavereillaan lähtee lapasesta. Uusilla saaduilla leluilla eivät ole koskaan oikeastaan leikkineet synttäreillä. 

Tarjoilusta olen vuosien varrella oppinut, että oikeastaan on ihan sama, mitä tarjolla on: lapset eivät välitä, vaan lähes kaikki makea menee kaksin käsin suuhun. Perinteistä kakkua en ole leiponut muutamien ensimmäisten synttärien jälkeen, sillä se ei niin mennyt kaupaksi. Olen tehnyt jäätelöistä kakkuja tai synttäreillä on ollut jäätelöbaareja, olen paistanut lettuja ja pannareita, on ollut hot dogia jne. Parhaiten kaverisynttäreillä toimii popcornit, karkit, sipsit jne. Mukaan vähän vesimelonia, patonkia, kaupan valmiita minipitsoja tms. Nykyisin vien lapsen päivää ennen kauppaan ja käsken valita tarjottavat. Joskus pojat leipovat suklaapiirakkaa tai muuta synttäreilleen. En enää todellakaan jaksa stressata. 

Tsemppiä synttäreille! Ainakin täällä monet vanhemmat toivottaa onnea ennen synttäreitä ja toisaalta myös moni vanhempi haettassa lasta pois sanoo, että tulivat ulos, kun meno alkoi olla sitä luokkaa. Tämä etenkin 5-8 -vuotiailla. Ulkoilkaa, jos sää sallii. 

Mä oon järkännyt 2 veestä asti kaverisynttäreitä. Silloin alkuun kutsuin äiteineen/isineen kaikkia puistotreffikavereita aamupäiväsynttäreille, kivaa oli kaikilla eikä mitään vaivaannuttavaa vaikka vanhemmat oli. mukana. Samalla siinä tuli tutustuttua samanikäisten vanhempiin joista jäänyt näin myöhemmin muutama ihan ystäväksikin. Viimeksi 4 veelle järkkäsin kahdet kaverisynttärit, näille muille tutuille lapsille vanhempineen ja erikseen pk kavereille ja kyllä silloin kaikkien jompikumpi vanhempi jäi paikalle kahvittelemaan, ei se musta mitenkään outoa ollut, tuhosivat samalla lasten rääppeet ni ei tarvinu roskiin laittaa 😃

Turha ehkä niin vakavasti ottaa näitä lasten juhlia, käyvät juhlissa, syödään herkkuja, riehutaan tai ei riehuta ja hups vain kaksi tuntia elämästä meni hukkaan ja lapsikin on onnellinen kun kavereita kävi kylässä.

No jo on ongelmat! Toivotan kaikille vaikeroiville emännille selviytymistä elämään. Sitä saattaa tulla vastaan stressaavampiakin juttuja kuin lastensynttärit..

Itse olen ihan ilolla järkännyt rakkaille lapsilleni n. 4-veestä lähtien railakkaat, suuret ja kunnon juhlat, juhlissa aina 10-30 osallistujaa. Takana n. 20 juhlat. Lasten riemu ollut joka vaivan väärti.

Te valittajat kuulostatte itsekkäiltä ja laiskoilta. Ja lasteni rakkaat ystävät ovat meille tervetulleita pieninä ja suurina.

Onhan se itsekästä kun toivoo ettei huonekaluja rikottaisi, lapsen lahjaksi saamia leluja tuhottaisi tai ylipäätään haluaisi, että toisten kotiin ei saavuttaisi kuin saluunaan mesoamaan.

Laiskuudestahan sekin kertoo, että suunnittelee tarjottavat jokaiselle sopivaksi, väsää niitä yhden päivän kasaan vain siksi, että tarjoiluihin syljetään, tiputellaan pitkin lattioita ja niistä valitetaan.

Vierailija kirjoitti:

En varmasti ole maksamassa parin tunnin riemusta noin 200 euroa kiittämättömille räkänokille jossain huvittelupaikassa jossa minut jätetään vielä yksin vastaamaan kun Homo-Petteri sattuu tönäisemään Rasmus-Reettaa ja Amadeus-Adalmiinaa huvittaa tyhjentää vaahtosammutin pallomereen.

Ja lisäksi tosiaan pitäisi järjestää yhtä tuskalliset kissanristiäiset myös sukulaisille, jotka jo kutsuttaessa vinkuvat kuinka päivä, kellonaika, sää ja muut menot hankaloittavat asiaa. Valitettavan moni niistä jotka paikalle saapuvat aloittavat valituksen lemmikeistä (minun kotini, minun elukkani - ja kaikille Sherlockeille tiedoksi se, että jos elukoilla on turkki, niin sitä karvaa irtoaa, leijailee ja tarttuu vaikka olisikin puunannut koko kämpän kahdesti), asunnon sisustuksesta, tarjottavista herkuista.

Ja tällaisesta päivästä tulisi nauttia vielä?!

Vaikutat vastenmieliseltä. Jos et kerran pidä juhlista, miksi järjestät niitä? Vaikka sinä itse haluaisitkin syödä elukoiden karvaa tai nauttisit elukoiden kuolaamisesta naamallasi, pitäisi kyllä sen verran ymmärtää, että ruokailun tulee olla hygienistä varsinkin jos kutsumalla kutsut ihmisiä teille syömään.

Mitä tulee lapsen juhliin, mikset kutsu vain viittä lapsen parasta ystävää, joiden tiedät käyttäytyvän hyvin? Jos lapset käyttäytyvät huonosti, laita kutsuun, että vanhempien odotetaan jäävän paikalle.

Kummallisen vaikeaksi teet elämäsi.

hartenleed kirjoitti:

Minkä helvetin takia lapsille pitää synttäreille suunnitella ohjelmaa? Ovatko nykyajan lapset niin avuttomia etteivät itse osaa keksiä tekemistä? Itse minä lapsena synttärini pidin, suunnittelin tietovisat ym, äiti osti vain tarjottavat. Ja ihan hyvät muistot niistä on. Samoin kaverini tekivät, ei heidän äidit olleet synttäreitä vetämässä, hoitivat vain tarjoilupuolen. Eikä synttäreille kutsuttu kuin parhaimmat kaverit, olis ollu aivan hirveää jos ois joutunu kutsumaan esim. koko luokan. En minä ois tykännyt, jos oisin pakotettuna joutunut kutsumaan luokan kiusaajatytöt OMILLE SYNTTÄREILLE.

Kyllä kai nykyään vanhemmuuden saa raskaaksi kun kaikki tehdään lapsen puolesta. Mitenhän nämä lapset pärjäävät aikuisina? Äiti hommaa työpaikat ja asuntolainat? 

Jokin aika sitten somessa levisi blogikirjoitus metatyöstä ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Esimerkkinä metatyöstä käytettiin ohjelman lisäksi teeman keksimistä lasten syntymäpäiväjuhlille. Kirjoituksessa oli varmaan asiaakin, mutta voiko olla, että osa naisista uhrautuu ja uhriutuu sellaisista asioista, joita kukaan ei heiltä vaadi, eikä odota? Ja että lapsille ei anneta tilaa oma-aloitteisuudelle, josta he paitsi nauttisivat, myös hyötyisivät? Ei siinä mitään, jos äiti tykkää juhlien järjestämisestä ja mieleen juolahtaa jokin hauska teema, mutta sitten ei voi valittaa, että stressaa. 

Lapsuudessani (olen 25, jos ketään kiinnostaa) lasten syntymäkutsut nähdäkseni olivat enemmän lasten hauskanpitoa kuin jokin äitien suoritushomma ja omista juhlista ihan hyvät muistot jäi, ei tuntunut siltä, että mitään olisi jäänyt puuttumaan, ja vieraitakin aina riitti. Se, mistä lapset ihan erityisesti tykkäävät, on hyväntuuliset, ei-stressaantuneet, ei-kireät vanhemmat.

Lamisa kirjoitti:

hartenleed kirjoitti:

Minkä helvetin takia lapsille pitää synttäreille suunnitella ohjelmaa? Ovatko nykyajan lapset niin avuttomia etteivät itse osaa keksiä tekemistä? Itse minä lapsena synttärini pidin, suunnittelin tietovisat ym, äiti osti vain tarjottavat. Ja ihan hyvät muistot niistä on. Samoin kaverini tekivät, ei heidän äidit olleet synttäreitä vetämässä, hoitivat vain tarjoilupuolen. Eikä synttäreille kutsuttu kuin parhaimmat kaverit, olis ollu aivan hirveää jos ois joutunu kutsumaan esim. koko luokan. En minä ois tykännyt, jos oisin pakotettuna joutunut kutsumaan luokan kiusaajatytöt OMILLE SYNTTÄREILLE.

Kyllä kai nykyään vanhemmuuden saa raskaaksi kun kaikki tehdään lapsen puolesta. Mitenhän nämä lapset pärjäävät aikuisina? Äiti hommaa työpaikat ja asuntolainat? 

Jokin aika sitten somessa levisi blogikirjoitus metatyöstä ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Esimerkkinä metatyöstä käytettiin ohjelman lisäksi teeman keksimistä lasten syntymäpäiväjuhlille. Kirjoituksessa oli varmaan asiaakin, mutta voiko olla, että osa naisista uhrautuu ja uhriutuu sellaisista asioista, joita kukaan ei heiltä vaadi, eikä odota? Ja että lapsille ei anneta tilaa oma-aloitteisuudelle, josta he paitsi nauttisivat, myös hyötyisivät? Ei siinä mitään, jos äiti tykkää juhlien järjestämisestä ja mieleen juolahtaa jokin hauska teema, mutta sitten ei voi valittaa, että stressaa. 

Lapsuudessani (olen 25, jos ketään kiinnostaa) lasten syntymäkutsut nähdäkseni olivat enemmän lasten hauskanpitoa kuin jokin äitien suoritushomma ja omista juhlista ihan hyvät muistot jäi, ei tuntunut siltä, että mitään olisi jäänyt puuttumaan, ja vieraitakin aina riitti. Se, mistä lapset ihan erityisesti tykkäävät, on hyväntuuliset, ei-stressaantuneet, ei-kireät vanhemmat.

On eri asia kutsua kylään leikkimään (lapset keksikööt leikkinsä itse) kuin juhlaan. Juhlissa odotetaan ohjelmaa. Leikkitreffeillä on 1-3 lasta kerrallaan, juhlissa 5-15, ja tarkoitus on jaksottaa juhla-aika niin, että syömiselle on oma hetkensä. 

Itse olen aina ulkoistanut lapseni juhlat. Teen jo ihan tarpeeksi metatyötä arjen pyörittämisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varmasti ole maksamassa parin tunnin riemusta noin 200 euroa kiittämättömille räkänokille jossain huvittelupaikassa jossa minut jätetään vielä yksin vastaamaan kun Homo-Petteri sattuu tönäisemään Rasmus-Reettaa ja Amadeus-Adalmiinaa huvittaa tyhjentää vaahtosammutin pallomereen.

Ja lisäksi tosiaan pitäisi järjestää yhtä tuskalliset kissanristiäiset myös sukulaisille, jotka jo kutsuttaessa vinkuvat kuinka päivä, kellonaika, sää ja muut menot hankaloittavat asiaa. Valitettavan moni niistä jotka paikalle saapuvat aloittavat valituksen lemmikeistä (minun kotini, minun elukkani - ja kaikille Sherlockeille tiedoksi se, että jos elukoilla on turkki, niin sitä karvaa irtoaa, leijailee ja tarttuu vaikka olisikin puunannut koko kämpän kahdesti), asunnon sisustuksesta, tarjottavista herkuista.

Ja tällaisesta päivästä tulisi nauttia vielä?!

Vaikutat vastenmieliseltä. Jos et kerran pidä juhlista, miksi järjestät niitä? Vaikka sinä itse haluaisitkin syödä elukoiden karvaa tai nauttisit elukoiden kuolaamisesta naamallasi, pitäisi kyllä sen verran ymmärtää, että ruokailun tulee olla hygienistä varsinkin jos kutsumalla kutsut ihmisiä teille syömään.

Mitä tulee lapsen juhliin, mikset kutsu vain viittä lapsen parasta ystävää, joiden tiedät käyttäytyvän hyvin? Jos lapset käyttäytyvät huonosti, laita kutsuun, että vanhempien odotetaan jäävän paikalle.

Kummallisen vaikeaksi teet elämäsi.

Nämä elukat olivat nukkumassa toisessa huoneessa rauhassa kun kielloista huolimatta niitä piti mennä tökkimään ja yrittämään repiä väkisin syliin. Eläin harvoin pitää huudosta korvaan ja väkisin riuhtomisesta syliin jolloin se polkaisee kynsien kanssa karkuun ja karvaa voi tarttua samettimekkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kauhulla odotan tätä kaveri synttärit aikaa, esikoinen on nyt 5-vuotias ja kovasti puhuu, että haluaisi kavereita synttäreille. Luojan kiitos, kaikki kolme lastani ovat syntyneet ns. loma-aikaan, jolloin koulut/päiväkodit ovat kiinni (2 ovat syntyneet joululoman aikaan ja 1 kesäloman aikaan) eli kaveri synttärit saavat odottaa ainakin kouluikään, kun lapsilla on kavereita joiden kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Onneksi suvusta löytyy paljon lapsia, joita kutsutaan aina syntymäpäiville leikkimään.

Minun lapseni kaveriporukassa nuo kaverisynttärit alkoivat juuri viisivuotissynttäreistä. Ihan sopiva ikä mielestäni. Lapset uskaltavat jo jäädä juhlaan ilman vanhempia. On kyllä vähän tylsää, jos sinun lapsesi ei saa omia kaverisynttäreitä, jos kerran kaikki muut kaverit sellaisia järjestävät (ja kutsuvat sinunkin lapsesi mukaan). Minun lapseni on syntynyt jouluna mutta pidämme hänen kaveri(- ja suku)synttärinsä jos marraskuulla.

Öö tuota anteeksi, mutta en ymmärrä logiikkaa viettää lapsen syntymäpäivä kuukautta etuajassa vaan sen takia, että kaverit pääsevät. Kuitenkin varmasti pidätte oikeana päivänä jotkut pienet juhlat hänelle? Syntymäpäivänä käsittääkseni juhlitaan sitä päivää jona synnyit.. Vietätkö esim hääpäivääsi kuukausia etukäteen? Ymmärrän viikon/parin heiton mutta kuukausi vain sen takia että päiväkoti-ikäisen kaverit pääsevät tulemaan. En ole tuon kommentin kirjoittaja, mutta minun lapseni on syntynyt heinäkuussa, eikä tulisi mieleenkään alkaa pitämään syntymäpäiviä touko-kesäkuussa vain sen takia, että päiväkoti kaverit pääsevät paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kauhulla odotan tätä kaveri synttärit aikaa, esikoinen on nyt 5-vuotias ja kovasti puhuu, että haluaisi kavereita synttäreille. Luojan kiitos, kaikki kolme lastani ovat syntyneet ns. loma-aikaan, jolloin koulut/päiväkodit ovat kiinni (2 ovat syntyneet joululoman aikaan ja 1 kesäloman aikaan) eli kaveri synttärit saavat odottaa ainakin kouluikään, kun lapsilla on kavereita joiden kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Onneksi suvusta löytyy paljon lapsia, joita kutsutaan aina syntymäpäiville leikkimään.

Minun lapseni kaveriporukassa nuo kaverisynttärit alkoivat juuri viisivuotissynttäreistä. Ihan sopiva ikä mielestäni. Lapset uskaltavat jo jäädä juhlaan ilman vanhempia. On kyllä vähän tylsää, jos sinun lapsesi ei saa omia kaverisynttäreitä, jos kerran kaikki muut kaverit sellaisia järjestävät (ja kutsuvat sinunkin lapsesi mukaan). Minun lapseni on syntynyt jouluna mutta pidämme hänen kaveri(- ja suku)synttärinsä jos marraskuulla.

Öö tuota anteeksi, mutta en ymmärrä logiikkaa viettää lapsen syntymäpäivä kuukautta etuajassa vaan sen takia, että kaverit pääsevät. Kuitenkin varmasti pidätte oikeana päivänä jotkut pienet juhlat hänelle? Syntymäpäivänä käsittääkseni juhlitaan sitä päivää jona synnyit.. Vietätkö esim hääpäivääsi kuukausia etukäteen? Ymmärrän viikon/parin heiton mutta kuukausi vain sen takia että päiväkoti-ikäisen kaverit pääsevät tulemaan. En ole tuon kommentin kirjoittaja, mutta minun lapseni on syntynyt heinäkuussa, eikä tulisi mieleenkään alkaa pitämään syntymäpäiviä touko-kesäkuussa vain sen takia, että päiväkoti kaverit pääsevät paikalle.

Sinun mielestäsi lapsemme ei siis koskaan ansaitsisi kaverisynttäreitä? Aika harva lähtee kaverin synttäreille jouluaattona. Useimmissa perheissä on tarkat jouluaattorutiinit ja moni on myös matkannut sukulaisiin tai mökille tai ulkomaille. Meilläkin joulutohinaa on useampana viikonloppuna ennen joulua, on siivousta ja ruuanlaittoa ja lahjojen ostamista ja paketoimista. Siihen syssyyn ei halua alkaa järjestää synttäreitä.

Toki huomioimme hänen syntymäpäivänsä pienellä lahjalla ja kakulla jouluaattoaamuna. Sukulaiset kahvitamme erikseen jouluvälipäivinä.

Synttärit voi jokainen järjestää tavallaan ja jos ei osallistujat tykkää, niin ei tarvia osallistua seuraavana vuotena kunhan osaavat vaivautua edes "en/emme pääse tällä kertaa" - viestillä. Se on kohteliasta.

Lapsen lahjaan ei tarvitse tuhlata, tärkeämpää on itse muistaminen. Jos kutsuvieraat eivät voi syödä aatteen, allergian tms. vuoksi jotain niin tästä voi ilmoittaa koska moni kutsuja (yleensä vanhempi) kysyy tätä erikseen. Jos ei kysy syystä tai toisesta, niin lapselle voi myös antaa mukaan sopivaa herkuteltavaa mikäli ruokavalio on todella rajallinen.

Viihdykkeet ovat aina rajalliset, huvittelupaikoissa on tietyt aktiviteetit, vanhemmat suunnittelevat lapsille tietyt huvit, pihalla on tarjolla tietyt leikit jne. Jos lapsille ei kelpaa, niin sitten ei kannata osallistua tai lapsia voi kannustaa kokeilemaan jotain erilaista.

Päiväkotien käytäntöjä tulisi kunnioittaa, mutta samalla myös sitä, että aina synttärien valopilkkukaan ei halua kutsua kaikkia ryhmästään tai luokaltaan.

Ei ikinä enää, ei ikinä kirjoitti:

Lasten syntymäpäivissä tulisi mielestäni olla kyse juuri juhlittavan lapsen näkökulmasta miellyttävästä tapahtumasta. Minä en pidä juhlien järjestämisestä tippaakaan, mutta lapseni vuoksi hoidan homman joka vuosi parhaimpani mukaan koska se on pienelle tärkeä asia.

Juhliin kutsutut aikuiset voivat vapaasti kieltäytyä mikäli seura, ajankohta tai juhlapaikka eivät kelpaa, mutta on tökeröä saapua paikalle vain osoittamaan mieltään juhlien järjestäjälle, muille vieraille tai synttärisankarille. Sama koskee myös lapsivieraita jotka vain tuupataan ovelta sisään muiden paimennettavaksi. Mikäli lapsi ei osaa käyttäytyä muutoin kuin väkivaltainen ja diktaattorimainen elukka, niin silloin vanhempi/lapsenvahti mukaan tai vaihtoehtoisesti voi jäädä myös kotiin opettelemaan käytöstapojen alkeita. Normaali riehaantuminen ja ilakointi toki on suotavaa ja ymmärrettävää. Sotkukaan riemun keskellä ei haittaa vaan se kuuluu asiaan ja tiettyyn ikäkauteen.

Vietimme tuossa vähän aikaa sitten alakouluikäisen lapseni juhlia ja olimme suunnitelleet kotisynttärit niin, että kaikki tulevat samana päivänä porrastetusti ettei keskikokoinen kerrostaloasuntomme ole tupaten täynnä ja jokaisen vieraan kanssa ennättää keskustella.

Osa perui viime tipassa minkä vuoksi lapsi huolestui, että missä vieraat. Itseäni harmitti, että "tyhjää aikaa" syntyi koska juhlien emännöinti ja yltiösosiaaliset tilanteet ahdistavat minua. Perumisten takia juhlat kestivät pitempään kuin siis olisi ollut tarve vaikka tämä olikin alkuperäinen suunnitelma.

Kuitenkin kauheinta oli se miten lapset riehuivat, huusivat, riitelivät, valittivat, jankuttivat, keskeyttivät lyhyenkin keskustelun tahallisesti vain huutaakseen hieman lisää, kiusasivat toisiaan ja lemmikkejä kielloista huolimatta. Paikalla olleet lasten vanhemmat eivät tästä piitanneet vaan keskittyivät juoruiluun ja seuraavien lapsivapaiden bileiden suunnitteluun.

Nämä kutsuvieraat paria poikkeusta lukuunottamatta huolehtivat omissa juhlissaan vain oman jälkikasvunsa käytöksestä ja osaavat tarvittaessa komentaa. Muut vanhemmat taas vastavuoroisesti kaitsevat omia lapsiaan ja juhlien jälkeenkin sankarin koti näyttää asuttavalta.

En tiedä mikä meidän juhlissamme on sitten niin poikkeavaa, että kotimme huonekaluja on lupa repiä, seinän maaleja raaputella, heittää ruokaa lattialle, tahallisesti repiä verhoja lattialle ja rikkoa lapseni leluja. Vanhemmat kun kuitenkin näkevät tämän kaiken!!

Yrittäessäni vahtia sekopäisesti temmeltävää, piittamatonta, ahnetta, riidanhaluista ja loppuunsa lellittyä lapsilaumaa eräs vanhempi alkoi sanella minulle mitä minun tulee tehdä vapaapäivänäni ja aikataulutti koko iltani minulta edes kysymättä. Tämä oli viimeinen niitti.

Pidin kohteliaan joskin väkisin pinnistetyn hymyn naamallani vaivoin juhlien loppuun saakka, mutta loppuillan teki mieli vain itkeä. En antanut itkun kuitenkaan päästä pintaan koska lapseni itki itse loppuillan kamalia syntymäpäiväjuhliaan ja minä koitin piristää ja lohduttaa parhaimpani mukaan.

Tässä hieman läpikuultaa heikompiosaisten juhliminen, oleminen, kasvatuskulttuuri. Lapsivapaa äipyt omien häiriintyneiden kakaroitteinsa kanssa riehumassa teillä. Vaihtakaa sosieteettiä, jos pystytte.

Omat lapset jo nuoria aikuisia, mutta kun pitivät alakoululaisina kaverisynttäreitä alkoi pääkaupunkiseudulla levitä nuo yltiöjärjestetyt synttärit. Tuli kutsut jotka kuin hääjuhliin tarkoitetut hienot, valokuvaaja ottamassa kuvan kaikista vieraista, lahjat kaikille vieraille, teemat jne. Itse maalta kotoisin olevana en halunnut mennä mukaan hömpötykseen. Tuon huomasin, että mitä isompi sakki, sitä anammän pitää olla järjestettyä ohjelmaa. Mutta sitä sai aikaiseksi hyvin vähällä vaivalla: tytön synttäreillä oli askartelua, pojalla temppurataa - ja kaikki tykkäsivät jännittävien arvoitusten ratkaisusta. Tietenkin omakotitalossa oli tilaa järjestää ja omalla pihalla juosta, tuo auttoi. Myöhemmin palkkasin vanhimman tyttären kavereineen suunnittelemaan ja vetämään pikkuveljen synttäriohjelman läpi - tuo toimi todella hyvin, sekä tytöt että vieraan tykkäsivät kovasti. Aika paljon tuo stressi näytti olevan silloin äitien omaan egoon liittyvää kilpavarustelua.

Olen aina vähän ihmetellyt tuota päiväkotien kutsukorttikieltoa. Itse olen työskennellyt eskareissa vuodesta 1998, ja ainoastaan noissa kieltopaikoissa niistä kutsuista on noussut lasten keskuudessa kohinaa ja syrjintää. Niissä paikoissa, joissa kutsujen toimittamiselle ei ole mitään rajoitteita, asiat ovat sujuneet pääsääntöisesti niin, ettei meille henkilökunnalle ole kuulunut asiasta oikeastaan mitään. Joskus eteisestä kuuluu huudahduksia, että voi vitsi, täällähän ois ollu kutsukortti kuukausi sitten olleille synttäreille, eli ei niitä kutsuja kauheasti kannata sinne lokeroihin piilottaakaan. Luonnollisesti olen kaikenlaista syrjintää vastaan, enkä ikinä hyväksyisi ryhmässä tilannetta, jossa yksi jätettäisiin järjestelmällisesti porukan ulkopuolelle. En vain näe, että sellaista tilannetta hallittaisiin kutsukorttien kautta. Jos se syrjintä todella näkyisi vain niissä korteissa, olisi tässä vallan mainio mahdollisuus asian yhteiseen käsittelyyn, mutta kuten sanoin alussa, juuri niistä ”kielletyistä kutsuista” se kiusaaminen oikein yltyy, ja siihen lasten keskinäisissä tilanteissa tapahtuvaan syrjintään pääsee tietysti vaikeammin käsiksi. Sitä ei hyväksytä, mutta ei ei sitä kyllä todellakaan hillitä tai lopeteta sillä, että kutsukortit kielletään. Kun eihän se todellinen ongelma suinkaan ole se kaunis kortti näkyvillä, vaan se sen avulla manipuloiminen ja syrjiminen, joihin pitää puuttua joka tapauksessa, ja ihan muilla keinoilla. Pelkkien kutsukorttien näkyminen lokeroissa on aika peruskauraa lapsillekin. Jos joku ei ikinä saa yhtään kutsua, asiaan on syytä paneutua muilla konsteilla kuin piilottamalla muiden kutsut.

Kilpavarustelua on aina olemassa eri yhteisöissä tietyn tyyppisten ihmisten taholta. Pitää joko kiillottaa omaa statusta tai peitellä totuutta.

Lasten kohdalla ostetaan sitä kalleinta ja nimekkäintä oli sitten parasta tai ei. Tästä pitää päästä kertomaan tai vähintään näyttämään miten on ostettu 1-vuotiaalle Guggeliguuta tai MiuMauta. Tuon ikäinen ei ymmärrä brändeistä vaan siitä onko vaatetus riittävää lämpötilaan nähden, saako nälän tullen ravintoa ja tarvittavaa läheisyyttä.

Nämä tietyt vanhemmat eivät välttämättä ole vahingollisia oman pinnallisuutensa suhteen lapsen ensivuosina, mutta myöhemmin lapsi oppii materialismin palvonnan läheisiltään. Sitten kummastellaan kun lapselle ostettavien vaatteiden tms. hinta onkin tähtitieteellinen. Itse on tälle polulle ohjattu.

Samalla karsiutuu myös osa sosiaalisista suhteista jos opitaan jo kotona arvottamaan ihmisiä rahan kautta. Tämä on vahingollista ja ajankuvalle valitettavan ominaista eriarvoistumista tukevaa toimintaa.

Syntymäpäivätkin ovat pahimmillaan tai parhaimmillaan kuukausia etukäteen suunniteltuja edustustilaisuuksia joissa vaatetus, kampaukset, tarjoilut ja muut överit sirkushuvit ajavat lapsen oman ikätason ja viihteen halun edelle.

Vanhemmat voisivat vähentää stressiään unohtamalla muiden juhlat ja tekemällä oman näköistään hupia. Rahaa voi laittaa palamaan, mutta summaa ei tarvitse hieroa kutsuvieraille syvimpään tajuntaan asti tai korostaa juhlittavalle kuinka hänen lahjansa tai kakkunsa ovat x euroa kalliimmat kuin päiväkotikaverin saamat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kauhulla odotan tätä kaveri synttärit aikaa, esikoinen on nyt 5-vuotias ja kovasti puhuu, että haluaisi kavereita synttäreille. Luojan kiitos, kaikki kolme lastani ovat syntyneet ns. loma-aikaan, jolloin koulut/päiväkodit ovat kiinni (2 ovat syntyneet joululoman aikaan ja 1 kesäloman aikaan) eli kaveri synttärit saavat odottaa ainakin kouluikään, kun lapsilla on kavereita joiden kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Onneksi suvusta löytyy paljon lapsia, joita kutsutaan aina syntymäpäiville leikkimään.

Minun lapseni kaveriporukassa nuo kaverisynttärit alkoivat juuri viisivuotissynttäreistä. Ihan sopiva ikä mielestäni. Lapset uskaltavat jo jäädä juhlaan ilman vanhempia. On kyllä vähän tylsää, jos sinun lapsesi ei saa omia kaverisynttäreitä, jos kerran kaikki muut kaverit sellaisia järjestävät (ja kutsuvat sinunkin lapsesi mukaan). Minun lapseni on syntynyt jouluna mutta pidämme hänen kaveri(- ja suku)synttärinsä jos marraskuulla.

Öö tuota anteeksi, mutta en ymmärrä logiikkaa viettää lapsen syntymäpäivä kuukautta etuajassa vaan sen takia, että kaverit pääsevät. Kuitenkin varmasti pidätte oikeana päivänä jotkut pienet juhlat hänelle? Syntymäpäivänä käsittääkseni juhlitaan sitä päivää jona synnyit.. Vietätkö esim hääpäivääsi kuukausia etukäteen? Ymmärrän viikon/parin heiton mutta kuukausi vain sen takia että päiväkoti-ikäisen kaverit pääsevät tulemaan. En ole tuon kommentin kirjoittaja, mutta minun lapseni on syntynyt heinäkuussa, eikä tulisi mieleenkään alkaa pitämään syntymäpäiviä touko-kesäkuussa vain sen takia, että päiväkoti kaverit pääsevät paikalle.

Meillä oli juuri lapsen 8v-sukulaissynttärit 1,5 viikkoa etuajassa (koska tuolloin oli tätejä ja setiä muusta syystä paikkakunnalla, eivät 8h bussimatkan päästä olisi varta varten tulleet), kaverisynttärit on sitten sovitusti 1 kk oikean päivän jälkeen eli vasta koulujen alettua että kaverit pääsee. Oikeana synttäripäivänä ollaan reissussa (lapselta kysyttiin onko hänelle väliä ollaanko sinä vai seuraavana viikonloppuna, ja toivoi nimenomaan sinä viikonloppuna reissua) ja siellä varmaan perheen kesken tökätään kakkukynttilät jäätelöpakettiin tms. ja annetaan oma lahja. Kolmet synttärit, mikäs sen mukavampaa!

Jos saisit yhden aikuisen apukäsiksi?

Itse olin lapsenlapseni kaverisynttäreillä apuna ja oli tarpeen. Paimensin niitä mukaan ujutettuja nuoria pikkusisaruksia ja katsoin, etteivät putoa mistään sillä aikaa kun isommat olivat ohjatuissa leikeissä.