Lapsen kaverisynttärit stressaa

Mitä eroa on synttäreillä ja kaverisynttäreillä kun ne erotellaan?

Vierailija kirjoitti:

Muutamat synttärit koluttu läpi, eikä niissä ole koskaan ollut mitään ohjattua toimintaa. Paitsi yksissä Olafin nenän kiinnitystä. Aivan yhtä tyhjän kanssa keksiä mitään puuhaa, kun ne erilaiset lelut kiinnostaa paljon enemmän.

Kaikki synttärit joissa olen ollut menee samalla kaavalla, vapaata leikkiä, kynttilöiden puhallus, vähän kakkua ja muita herkkuja ja lisää vapaata leikkiä.

Myös tarjottavia olen vähentänyt joka vuosi enemmän (tosin meillä kahdet synttärit vuodessa, nyt on lapsilla ollut kahdet kaverisynttärit ja kolmannet tulossa).

Ekoilla synttäreillä meni aivan överiksi ja tajusin, ettei lasten takia kannata alkaa älyttömiä leipomaan. Toisilla synttäreillä oli kakku, puolukkapiirakka ja brownieseja, nyt karsin niistäkin ja taidan tehdä tuleviin vain kakun ja ostaa karkkia ja popparia.

Lisäksi AINA kaikkien juhlien jälkeen on sama juttu, hirveä stressi kun jäi vaikka ikkunat pesemättä eikä sitä sitten loppujen lopuksi muista edes ollenkaan. Tai jos muistaa ja miettii sitä koko ajan ja pilaa sillä juhlafiiliksen, niin kannattaa löysätä nutturaa

Täällä päin ei ole tapana kaverisynttäreille tehdä edes kakkua, koska se ei yleensä lapsille maistu. Sen tilalla on jäätelöä, johon on kynttilät laitettu. Ei kai kukaan niin tyhmä ole, että alkaa ikkunoita pesemään ennen kaverisynttäreitä. Oikea hetki on pestä ne vasta lapsisynttärien jälkeen. Muutenkin riittää, että kaiken ostaa kaupasta. Keksiä, karkkia, popcornia, vesimelonia, strösseleitä ja kastikkeita jäätelön kanssa, sipsiä, (pakaste)cocktail-piirakoita. Näihin lapset ovat tyytyväisiä ja vatsat ovat varmasti täynnä, eikä vaadi emännältä kuin kaupassa käymisen vaivan ja tarjolle asettelun.

Meillä oli mietittynä pari ohjelmaa valmiiksi, jos näytti, ettei leikit lähde itsekseen käyntiin. Hyvä kutsujen aloitusnumero oli tikkarien/lakupatukoiden etsintä. Ne oli piilotettu valmiiksi tiettyyn tilaan ja lapset saivat etsiä niitä juhlien alussa. Karkit kerättiin yhteen kippoon ja ne laitettiin kaikille yhteisesti tarjolle eli yksi hyvä etsijä ei päässyt rohmuamaan suurinta osaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on synttäreillä ja kaverisynttäreillä kun ne erotellaan?

Kaverisynttäreille kutsutaan vain lapset omat kaverit. Synttäreille kutsutaan sukulaisia ja muita tuttuja.

Oman (nyt 9.luokkalaisen) pojan synttäreitä vietettiin 11 v asti luokan poikien kanssa. Kaikki 8 poikaa kutsuivat aina toisensa vuorollaan synttäreille. Viimeiset 3-4 vuotta vain meidän pojalla oli kotisynttärit, muilla esim urheilusaleissa, keilahallissa, megazonessa, superparkissa, hoplopissa yms. Omani halusi itse keksiä jonkun teeman ja siihen keksittiin pieni ohjelma, pojat tykkäsi ja kun haettiin/lähetettiin kotiin kuului aina, että nytkö jo? Teemoina on ollut esim itse rakennetun legoauton kiihdytysrata. Neppisratakilpailu (rata maalarinteipillä), kauko-ohjattavien autojen kilparata (monella oma, siksi tämä ja meillä useampi. Sohvat pois vain seinän reunalta, että autoille saatiin isompi rata). Kerran lainattiin oman jääkiekkopelin lisäksi toinen ja (hyvin nihkeän alun) jälkeen pelattiin useampi turnaus. Pojat myös keksivät itse ohjelmaa kuten lasten piirrettyjen päälle dumppaamista mielikuvitusta käyttäen jne. Viimeisellä kerralla oli kivaa nähdä, että tämä poikaporukka vain istui, söi ja seurusteli.

Vierailija kirjoitti:

Vielä vinkkinä, että kaikenlaiset miekat, keppihevoset, mailat jne. kannattaa piilottaa.

Lisään listaan rullaluistimet... Meidän lapsi kyllä osaa niillä luistella ja saa myös sisätiloissa luistella, mutta kun nuo kaverit eivät osaa. Siinäpä kaivoivat luistimet lapsen kaapista, sitten tappelivat, kuka saa ne seuraavaksi, ja kohta sattui pää ja häntäluu, ensin yhdellä ja kohta seuraavalla. En huomannut, koska olin avustamassa yhtä lasta vessassa.

hartenleed kirjoitti:

Minkä helvetin takia lapsille pitää synttäreille suunnitella ohjelmaa? Ovatko nykyajan lapset niin avuttomia etteivät itse osaa keksiä tekemistä? Itse minä lapsena synttärini pidin, suunnittelin tietovisat ym, äiti osti vain tarjottavat. Ja ihan hyvät muistot niistä on. Samoin kaverini tekivät, ei heidän äidit olleet synttäreitä vetämässä, hoitivat vain tarjoilupuolen. Eikä synttäreille kutsuttu kuin parhaimmat kaverit, olis ollu aivan hirveää jos ois joutunu kutsumaan esim. koko luokan. En minä ois tykännyt, jos oisin pakotettuna joutunut kutsumaan luokan kiusaajatytöt OMILLE SYNTTÄREILLE.

Kyllä kai nykyään vanhemmuuden saa raskaaksi kun kaikki tehdään lapsen puolesta. Mitenhän nämä lapset pärjäävät aikuisina? Äiti hommaa työpaikat ja asuntolainat? 

Minun lapseni on osa noin kymmenen hengen kaveriporukkaa, joka pyörii toistensa synttäreillä. Kaverisynttärit ovat alkaneet siinä neljävuotissynttäreiden paikkeilla. Eivät sen ikäiset vielä osaa ajatella ohjelmaa, saati keksiä tietovisoja. 12-vuotiaiden kohdalla onkin sitten jo ihan eri juttu.

Olen pitänyt tarkoin huolen siitä, että lapsellani on kaveripiiri. On kutsuttu kavereita kylään ja pidetty juhlia, on pyydetty seuraksi hoploppeihin ja uimarannalle. On saatu vastakutsuja. Pieni lapsi täytyy aktiivisesti sosiaalistaa, ei päiväkodilla ole siihen aikaa. Se suojaa aikanaan myös koulukiusaamiselta, kun on vahva tuki ympärillä. Harmi, ettei sinun äitisi tehnyt samoin.

Lamisa kirjoitti:

Jokin aika sitten somessa levisi blogikirjoitus metatyöstä ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Esimerkkinä metatyöstä käytettiin ohjelman lisäksi teeman keksimistä lasten syntymäpäiväjuhlille. Kirjoituksessa oli varmaan asiaakin, mutta voiko olla, että osa naisista uhrautuu ja uhriutuu sellaisista asioista, joita kukaan ei heiltä vaadi, eikä odota? Ja että lapsille ei anneta tilaa oma-aloitteisuudelle, josta he paitsi nauttisivat, myös hyötyisivät?

Yhtenä vuonna lapseni syntymäpäivä osui kutakuinkin pääsiäisen tienoille, ja pidimme hänen kaverisynttärinsä noita-akkateemalla. Oli noitamaisia, "pelottavia" leikkejä ja tarjoiluja ja koristeita (osa jäänyt edelliseltä syksyltä halloweenista), ja vieraillekin naamiaisasut. Ei se tuonut meille yhtään sen enempää päänvaivaa kuin tavallistenkaan synttäreiden järjestely. Vieraita oli 9.

Juhlat kestivät 1,5 tuntia. Syömiseen ja pakettien avaamiseen meni siitä ajasta noin puoli tuntia. Olin yhdessä lapsen kanssa keksinyt muuksi toiminnaksi 15 leikkiä, näistä siis lapsi oli keksinyt kolme (peili, mustan kissan hännän kiinnittäminen sekä onginta). Nelisen leikkiä jäi leikkimättä. Kaikki leikit oli valmiiksi ajateltu ja tarvikkeet oli järjestetty keittiön pöydälle valmiiksi esiin tempaistavaksi, ja hyvä niin, sillä leikinvaihto oli varsin yhtäkkistä toimintaa.

Onginta oli hankala paikka, siinähän eivät kaikki voi yhtäaikaa tehdä. Olin ajatellut, että porukka puolittuu ongintaan (mies auttoi tässä kohtaa) ja toinen satsi on valitsemassa ja laittamassa kammotatuointia käsivarteensa minun kanssani sillä välin. Mutta silti siinä jäi luppoaikaa odottajille, ja ennen kuin huomasinkaan, osa sakista hyppi tasajalkaa olkkarin sohvalla ja juoksi ympäriinsä sekopäisinä, olivat alkaneet omin päin leikkiä  "kuka pelkää mustaa miestä" olohuoneen seinältä toiselle.

Seuraavana vuonna lapsen 7-vuotissynttärit pidettiinkin sitten sisäleikkipuistossa.

Lapsella on tulossa ensimmäiset ulkoistetut synttärit, ja tämähän on vielä hankalampaa! Kotiin on ollut aina helppo kutsua ketä kutsuu, mutta nyt sisäleikkipuistosynttäreillä pitää ihan eri tavalla miettiä vierasmäärää valvojien riittävyyden ja hinnankin vuoksi, ja koska vieraiden pitäisi jotenkin pystyä toimimaan puistossa ilman henkilökohtaista vieressäkulkijaa, joten kaikki tällainen "et voi kutsua kaikkia tyttöjä paitsi yhtä / et voi kutsua omasta pienryhmästä kaikkia paitsi yhtä / et voi kutsua kaksosista vain toista kun yleensä leikitte kolmestaan" käy yllättäen monimutkaisemmaksi 🤔

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on tulossa ensimmäiset ulkoistetut synttärit, ja tämähän on vielä hankalampaa! Kotiin on ollut aina helppo kutsua ketä kutsuu, mutta nyt sisäleikkipuistosynttäreillä pitää ihan eri tavalla miettiä vierasmäärää valvojien riittävyyden ja hinnankin vuoksi, ja koska vieraiden pitäisi jotenkin pystyä toimimaan puistossa ilman henkilökohtaista vieressäkulkijaa, joten kaikki tällainen "et voi kutsua kaikkia tyttöjä paitsi yhtä / et voi kutsua omasta pienryhmästä kaikkia paitsi yhtä / et voi kutsua kaksosista vain toista kun yleensä leikitte kolmestaan" käy yllättäen monimutkaisemmaksi 🤔

Tuo on muuten hitsin hankalaa. Kaksoset on aina pakko kutsua sekä synttäreille että leikkimään molemmat, vaikka lapsi leikkisikin enemmän vain toisen kanssa. Meidän lapsella on kolmet kaksoset pk-ryhmässä, ja niistä tulee heti jo kuusi vierasta - eli yli puolet porukasta. Ja kun lapsi kutsutaan näiden synttäreille, siinä pitää ostaa kaksi lahjaa kerralla (ja on vähemmän juhlia, kun on vain yhdet juhlat per kaksoset). Ostaako samanlaiset erilliset lahjat vai muutaman eri tavaran yhteiseen pakettiin periaatteella "jakakoot keskenään"?

Joskus voi pitää ihan rennosti minisynttärit, etenkin alle kouluikäiselle lapselle riittää mainiosti pari, kolme tuttua kaveria. Itse olen tarjonnut ensin jotain ruokaisaa, sitten kakun tai jätskiä ja lopuksi karkit vaikka palkinnoksi onginnasta. Kun lapsia on vähän, ehtii huomioida kaikkia. Lähes poikkeuksetta lapset ovat rakastaneet tällaisia lämminhenkisiä pikku synttäreitä. Turha ottaa hirveää stressiä lastenjuhlista.

Kun kaikki on elämässä viimesen päälle hyvin, niin sitten naiset hakemalla hakee jonkun asian mistä vois jotenki kehittää stressiä ja kinuta myötätuntoa , joulu, meta-työ ,lapsen synttärit..

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi pitää ihan rennosti minisynttärit, etenkin alle kouluikäiselle lapselle riittää mainiosti pari, kolme tuttua kaveria. Itse olen tarjonnut ensin jotain ruokaisaa, sitten kakun tai jätskiä ja lopuksi karkit vaikka palkinnoksi onginnasta. Kun lapsia on vähän, ehtii huomioida kaikkia. Lähes poikkeuksetta lapset ovat rakastaneet tällaisia lämminhenkisiä pikku synttäreitä. Turha ottaa hirveää stressiä lastenjuhlista.

Meillä on toinen lapsista halunnut aina pieniä juhlia (2-6 vierasta), ja se tuntuu hämmentävän monia. Viimeksikin ensimmäinen hakija kysyi että onko tullut paljon perumisia kun porukkaa on näin vähän, tai joskus on saattaja kummastellut että "ei ollakaan ainoat jotka on myöhässä" kun kaikki muut on jo paikalla. Mutta lapsi ei _viihdy_ massoissa ja metelissä vaikka _pärjääkin_ esim. koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikki on elämässä viimesen päälle hyvin, niin sitten naiset hakemalla hakee jonkun asian mistä vois jotenki kehittää stressiä ja kinuta myötätuntoa , joulu, meta-työ ,lapsen synttärit..

Oletko kuullut miehestä joka järjesti joulun tai kaverisynttärit, tai edes vahti omia lapsiaan sen aikaa kun vaimo teki sen? Sitten olet varmaan myös nähnyt sen patsaan joka hänelle tästä poikkeuksellisesta urotyöstä pystytettiin, ja kuullut ne anoppien ja naapurin tätien huokailut siitä miten onnekas Sanna onkaan kun sillä on niin hyvä mies. Naisten tarvii kinuta ja meuhkata jos haluaa että oma vaivannäkö tulee huomatuksi ja arvostetuksi. Tai no, ei se onnistu sittenkään.

Eihän tätä ole kun noin 10 kertaa per lapsi. Kaksi ekaa vuotta menee mummi-kummi menolla ja sitten 12-v. haluaa jo vain muutaman kaverin kanssa tehdä jotain pikkukivaa. Miten näistä saa revittyä stressiä jos on normi 2-4 lasta. Mua oikein harmittaa kun vain kuopus on enää kaverisynttäri-ikäinen.

Hei, montako lasta tulee?

Mä vetäsin lapsen ensimmäisten synttärijuhlien jälkeen konjakin.

Oli pitkä 1,5 h. Seuraavat ei stressanut enää ihan niin paljon.

Synttärit ovat kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina vähän ihmetellyt tuota päiväkotien kutsukorttikieltoa. Itse olen työskennellyt eskareissa vuodesta 1998, ja ainoastaan noissa kieltopaikoissa niistä kutsuista on noussut lasten keskuudessa kohinaa ja syrjintää. Niissä paikoissa, joissa kutsujen toimittamiselle ei ole mitään rajoitteita, asiat ovat sujuneet pääsääntöisesti niin, ettei meille henkilökunnalle ole kuulunut asiasta oikeastaan mitään. Joskus eteisestä kuuluu huudahduksia, että voi vitsi, täällähän ois ollu kutsukortti kuukausi sitten olleille synttäreille, eli ei niitä kutsuja kauheasti kannata sinne lokeroihin piilottaakaan. Luonnollisesti olen kaikenlaista syrjintää vastaan, enkä ikinä hyväksyisi ryhmässä tilannetta, jossa yksi jätettäisiin järjestelmällisesti porukan ulkopuolelle. En vain näe, että sellaista tilannetta hallittaisiin kutsukorttien kautta. Jos se syrjintä todella näkyisi vain niissä korteissa, olisi tässä vallan mainio mahdollisuus asian yhteiseen käsittelyyn, mutta kuten sanoin alussa, juuri niistä ”kielletyistä kutsuista” se kiusaaminen oikein yltyy, ja siihen lasten keskinäisissä tilanteissa tapahtuvaan syrjintään pääsee tietysti vaikeammin käsiksi. Sitä ei hyväksytä, mutta ei ei sitä kyllä todellakaan hillitä tai lopeteta sillä, että kutsukortit kielletään. Kun eihän se todellinen ongelma suinkaan ole se kaunis kortti näkyvillä, vaan se sen avulla manipuloiminen ja syrjiminen, joihin pitää puuttua joka tapauksessa, ja ihan muilla keinoilla. Pelkkien kutsukorttien näkyminen lokeroissa on aika peruskauraa lapsillekin. Jos joku ei ikinä saa yhtään kutsua, asiaan on syytä paneutua muilla konsteilla kuin piilottamalla muiden kutsut.

Ihana eskariope olet!❤ Meillä eskariope kielsi kutsujen jakamiset. Ehdotin sitten vanhempainillassa että kerätään kaikkien vanhempien yhteystiedot niin sujuu kutsuminen helposti. Tätä listaa tuo ihminen panttasi 2kk eikä jakanut vanhemmille. Meillä sitten tyttö piti kaverisynttärit kuukauden jälkikäteen. Perusteli tuota kieltoa että hänen oma erityislapsensa on jäänyt kutsutta niin ei muutkaan sitten saa jakaa päikyssä kutsuja. Meillä vain on ollut tapana kutsua kaikki ryhmän tytöt mutta sitähän tuo eukko ei tiennyt. Oli toki epämiellyttävä muutenkin, puhui lapsille rumalla äänensävyllä ja työntekijöiden yhteishenki oli olematon. Olen niin onnellinen ettei tarvitse enää olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Eskarin alkaessa päiväkodissa vaihdettiin ja sekoitettiin ryhmiä. Lapsen eskariryhmään tuli vain hänelle tuntemattomia lapsia. Heitä sitten ahkerasti kutsuimme leikkimään meille, että tulisivat tutuiksi. Ensimmäinen lapsi kiipeili vaatehyllyjä pitkin. Toinen lapsi kulki nokka nyrpällään huoneesta toiseen ja sanoi lapsen tavaroista "ai tämmösiä" ja "mitä tehdään, tääl on ihan tylsää", ja vaikka minä ja lapsi ehdotimme barbeja ja petsejä ja piirtämistä ja leffaa ja ulkoleikkejä/leikkimökkiä/kiipeilytelinettä, jokaiseen tuli vain ylenkatseellinen vastaus "no ei kyl kiinnosta". Kolmas lapsi sulkeutui lapsen huoneeseen leikkimään barbeilla ja kieltäytyi ottamasta minun lastani leikkimään omilla leluillaan samaa leikkiä. Neljäs lapsi rikkoi minun lapseni leluja ja mm. legorakennelman.

Jos tuollainen lauma olisi kaikki kerralla meillä eikä olisi ensimmäistäkään leikkiä valmisteltu, ei tästä talosta olisi mitään jäljellä eikä kyllä olisi lapsellani hyvä mieli juhlista. Onneksi yksikään noista ei ole tulossa ensi vuonna samaan kouluun ekaluokalle. Ehkä tässä vielä kestämme tämän jäljellä olevan viisi kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tänä vuonna ajattelin olla stressaamatta lainkaan ja tilata valmiin kakun, mutta sitten totesin, että samalla hinnalla (56€) saan melkein kaikki tarjottavat juhliin

Suomessa pihistellään ruuasta hirveästi lasten juhlissa. :) Ei ole useimmiten edes mitään suolaista tarjoilla.