Lue keskustelun säännöt.
Olipa kurjaa taas katsella isättömiä lapsia kun
11.11.2016 |
Olivat leiponeet pipareita ja kahvitarjoilu koululla.
Toiset olivat isien kanssa, he palloilivat yksin.
Eikö edes ukki olisi voinut tulla?
Varsinkin pojat tarvitsee isää.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta tai halua osallistua päiväkoti- ja koulukarkeloihin. Itse olen äiti ja jätän kaikki nuo koulutapahtumat väliin. En tykkää yhtään tästä kodin ja koulun lisääntyvästä yhteistyöstä. Esikoinen aloitti koulutiensä v. 2006. Silloin oli syksyisin ja keväisin pienimuotoiset vanhempainilla. Nyt pienempien sisarusten kanssa kodin ja koulun yhteistyö on paisunut aivan järjettömäksi. Joka toinen viikko on jotain koulun tai vanhempaintoimikunnan järjestämää ohjelmaa.
Jos itse olet epäsosiaalinen, täytyykö lapsestakin tehdä sellainen.
Ei saa sanoa "epäsosiaalinen" se on "introvertti",joka on sisäisesti paljon rikkaampaa elämää elävä kuin nämä kaiken maailman pinnalliset pälättäjät.
Eikä tälle syntymälahjalla (naama norsunvitulla) ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Introvertti ei tarkoita epäsosiaalista. Voisko nyt viimein 2016 alkaa vaikka tarkistaa termit mitä käyttää? Et sä tunnista välttämättä ekstroverttia ja introverttia seuraamalla niitä sosiaalisessa tilanteessa. Introvertti voi olla sosiaalisesti lahjakkaampi kuin joku ekstrovertti, ero tulee siitä että kumpi saa energiaa sosiaalisista tilanteista ja kumpi ei.
Epäsosiaalisuus on piirre, samoin kuin antisosiaalisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistössä ovat nykyään ne kouluikään ehtineet lapset, joiden molemmat omat vanhemmat ovat vielä yhdessä saman katon alla. Neuvolassakin on normaali kysymys, ovatko perheen kaikki lapset samoilta vanhemmilta.
Mun vanhemman lapsen luokalla on kaksi lasta, joiden isät ei asu saman katon alla. Nuoremman luokalla kaikkien vanhemmat asuvat yhdessä. Mutta ei noihin koulun tilaisuuksiin läheskään kaikki silti pääse.
Miten ihmeessä tiedät noin tarkkaan koko luokan perhesuhteet. Tämä siis puhtaasti ihmettelynä, ei kannanottona mihinkään.
ohis.
Katsos kun toiset ihmiset on sosiaalisia ja seurallisia ja keskustelevat asioista.
Sivuun jäävät ja syrjäänvetäytyvät jäävät monesta paitsi.
Kannattaa osallistua niihin kerhojen ja koulujen tilaisuuksiin.
Onko koskaan tullut mieleen että tää sun "sosiaalisuus" eli kyylääminen saattaa ärsyttää muita vanhempia? Aika syvällisesti on täytynyt kaikkien kanssa puhua että voi varmaksi sanoa että nimenomaan lapsen isä ja äiti ovat yhdessä eikä kyseessä voi olla uusioperhe tmv. "Ai te olette Matin vanhemmat? Niin siis biologiset vanhemmat? Ja olette yhdessä vielä?" Esim. Minun siskoni käy ex-miehensä kanssa koulun tapahtumissa, erosivat hyvissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä asiat voivat jättää trauman pienen lapsen mieleen. Kun tuntee olonsa ulkopuoliseksi, se mitä itseltä puuttuu tulee tosi vahvasti esiin tuollaisissa tilaisuuksissa. Itseltäni isä kuoli ennenkuin aloitin edes koulua, ja onneksi ei ollut tuollaisia tilaisuuksia!! Ja jos olisi ollut, olisi kyllä ollut kiva kun mukaan olisi tullut setä, eno tai pappa. Silloinkin voin kuvitella että lapset olisivat saattaneet ilkkua että "eihän tuo ole sun isä".
Edelleen on mielessä jokasyksyinen ahdistus siitä, kun käsketään tehdä isänpäiväkortti ja ei ole isää jolle sitä tehdä. Tein aina papalle, ja sitten kaikki ihmetteli miksi teen papalle. Tuolloin 90-luvun alussa eroaminen ei ollut vielä niin yleistä, ja olin luokastani ainut jolla isää ei ollut. Pienen lapsen silmin juuri se erilaisuus verrattuna muihin oli pahinta. Jos olisi ollut joku muukin jolla ei isää ole, olisi tuo korttiasiakin ollut helpompi käsitellä.
Ja tähän on nyt turha naureskella että kylläpä on pienestä traumat tulleet. Kyllä isättömyys tai isän menettäminen hyvin nuorena on lapselle elämän suurimpia traumoja joita sitten kantaa mukanaan koko elämänsä. Edelleen isänpäivät ovat surullisia, mutta tietenkin ne kestää paremmin. Mutta ulkopuoliseksi edelleen tuntee itsensä kun työpaikalla kahvipöydässä muut suunnittelevat isänpäivän askareita. Enää kun ei ole edes pappoja eikä vielä omia lapsia.
Jos jotain saisin toivoa muille lapsille jotka ovat nykypäivänä samassa tilanteessa, niin joustoa koulun/päiväkodin puolesta, varsinkin kun eroaminen ja sateekaariperheet ovat yleistyneet. Että sanottaisiin jo siinä isänpäivänvierailun/kortinteon yhteydessä että kortin voi tehdä lapsen elämän tärkeälle henkilölle ja kouluun/päiväkotiin voi tulla vierailemaan lapselle tärkeä henkilö. Jos kaikki tuo rajataan vain isään, niin se on lapselle hirbeän suppea ja ahdistava määritelmä, jos ei isää ole.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia, minä olen menettänyt isäni 8-vuotiaana enkä juurikaan samaistu kertomukseesi. Toki asia oli vaikea kun se tapahtui ja suru nyt on läsnä aina vaikkakin lähinnä ikävänä. En koulussakaan kokenut isänpäiväkorttien tekoa ikäväksi, tein papalle joka oli minulle läheinen. Ensimmäisenä syksynä pari kuukautta tapahtuman jälkeen tehtiin kortit isälle ja ne vietiin sitten hautausmaalle. Isänpäivää juhlittiin kotona tekemällä hyvää ruokaa ja muistelemalla isää. Nykyään isänpäivä ei aiheuta juuri mitään tunteita, kaupallinen juhla ja joka kauppa alkaa mainostaa jo lokakuussa mitä voi isälle ostaa. Minullakaan ei ole enää pappeja elossa, kun muut suunnittelee isänpäivää niin ei se minua haittaa. Joskus joku kysyy mitä aion tehdä niin silloin sanon vain että vien kynttilän hautausmaalle muualla kuolleiden muistomerkille koska isäni on kuollut.
Sun mielestä se oli kurjaa, okei!
Voin kertoa että mun lapsestani ollut. Isä on työmatkalla ja isoisät on kuolleet.
Kaverit tietää että ei ole isätön.
Näin on menty jo päiväkodista asti, välillä on isä paikalla ja välillä ei.
Että älä sinä turhaan ap, murehdi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistössä ovat nykyään ne kouluikään ehtineet lapset, joiden molemmat omat vanhemmat ovat vielä yhdessä saman katon alla. Neuvolassakin on normaali kysymys, ovatko perheen kaikki lapset samoilta vanhemmilta.
Mun vanhemman lapsen luokalla on kaksi lasta, joiden isät ei asu saman katon alla. Nuoremman luokalla kaikkien vanhemmat asuvat yhdessä. Mutta ei noihin koulun tilaisuuksiin läheskään kaikki silti pääse.
Miten ihmeessä tiedät noin tarkkaan koko luokan perhesuhteet. Tämä siis puhtaasti ihmettelynä, ei kannanottona mihinkään.
ohis.
Katsos kun toiset ihmiset on sosiaalisia ja seurallisia ja keskustelevat asioista.
Sivuun jäävät ja syrjäänvetäytyvät jäävät monesta paitsi.
Kannattaa osallistua niihin kerhojen ja koulujen tilaisuuksiin.
No onpas itsensä jalustalle nostoa. En ole ylempi ja osallistun kyllä koulun tilaisuuksiin ja tunnen luokkakavereiden vanhempia. Mutta mielestäni perhesuhteet on jokaisen henkilön yksityinen asia, joka jaetaan jos jaetaan toisten kanssa. Niistä kertominen/ kertomattomuus ei ole mikään sosiaalisuuden tai seurallisuuden mittari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsen tarhassa äitienpäiväkahvit oli pitkin aamua siihen aikaan kun lapsia tuotiin. Kuka ikinä sitten sattuikin tuomaan sai kahvia ja sämpylän ja söi aamupalan lapsen kanssa yhdessä ja lähti sitten töihin. Eli jos joku ei sitä 10 min pidempää voinut olla, lapselle oli jo seuraa niistä aiemmin tuoduista lapsista.
Pitkin aamua oli siis jo leikeissään olevia lapsia ja tuojan kanssa aamupalaa syöviä lapsia ja pitkä kaavan mukaan vierailevia tuojia, joille lapset esittelivät koko tarhan ja kasvunkansionsa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsen tarhassa äitienpäiväkahvit oli pitkin aamua siihen aikaan kun lapsia tuotiin. Kuka ikinä sitten sattuikin tuomaan sai kahvia ja sämpylän ja söi aamupalan lapsen kanssa yhdessä ja lähti sitten töihin. Eli jos joku ei sitä 10 min pidempää voinut olla, lapselle oli jo seuraa niistä aiemmin tuoduista lapsista.
Pitkin aamua oli siis jo leikeissään olevia lapsia ja tuojan kanssa aamupalaa syöviä lapsia ja pitkä kaavan mukaan vierailevia tuojia, joille lapset esittelivät koko tarhan ja kasvunkansionsa.
Tuo kuulostaa hyvältä! Tosi kivoja on nämä klo 10-12 tapahtuvat kahvittelut, noihin ei ehdi millään edes viideksi minuutiksi. Jos kahvit on klo 8 niin jompi kumpi meistä ehtii olla sen 10-15 minuuttia koska kummallakin työn aloitus on liukuva klo 8-9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kai joku mies perhepiiristä löytyy?
veli, eno, kaveri, naapuri?
Ei ole ei.
Me olimme 10 vuotta miehen kanssa ennenkuin raskaaksi. Erottiin nuorimman ollessa 10v josta hylkäsi lapsensa tuosta noin vain, helposti kommelluksitta. Miten selittää lapsille jotka soittaa isälleen ja isä ei vastaa puhelimeen eikä soita takaisin? Miten pakotta aikuinen ihminen huolehtimaan omista lapsistaan? Miten lohdutan lasta joka rakastaa isäänsä?
Isättömät tytöt täyttävät sitten teini-iässä tyhjiötä hakemalla huomiota reilusti vanhemmilta miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasteni koulussa ei ole ollut isänpäivä- tai äitienpäiväjuttuja, mutta muuten aamukahveja. Kyllähän sinne hyvin pieni osa vanhemmista ylipäänsä pääsee. Suurin osa vanhemmista on töissä siihen aikaan päivästä ja ihan joka kahvitteluun ei varmaan kannata yrittää itseään järjestääkään, koska lasten takia voi tulla välttämättömämpiäkin poissaoloja.
oot kyllä just niin tyypillinen länsimaalainen kolonialisti kuka nousee vähäosaisten yläpuolelle jakelemaan sääliään. Ei eri uskontokuntien edustajiakaan pakoteta vaikka ev. Lut. tunneille. Miks siis tämmösiin sitten ? Mielestäni lapsen voi hyvällä mielellä antaa jäädä pois tommosista "parempiosaisten" tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevia vankilakundeja tai sarjamurhaajia kun katkeruus ja viha kasvaa sisällä jo pienestä alkaen.
Lapsen kehityksen kannalta olennaista on se, että elämässä on edes yksi turvallinen aikuinen. Ja tämä aikuinen voi olla mies, nainen, sukupuoleton tai vaikka kaksineuvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Olivat leiponeet pipareita ja kahvitarjoilu koululla.
Toiset olivat isien kanssa, he palloilivat yksin.
Eikö edes ukki olisi voinut tulla?
Varsinkin pojat tarvitsee isää.
Siis mitä tässä aloituksessa nyt yritetään sanoa? Vai olenko ainoa, joka ei ymmärtänyt viestin sisältöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me pidettiin vapaapäivä ettei pojan tarvii selitellä.
Eli opetat lapsen välttelemään kaikkia vaikeita asioita.
Kyse ei ole välttelystä eikä syrjäytymisestä. On oikein äänestää jaloillaan. Ja keken mielestä on välttelyä niin Mene ja kohtaa itse kaikki asiat joihin et voi vaikuttaa, mikä tekee kipeää ja repii sinua sisäisesti palasiksi. mieti sitten uudelleen mitä kommentoit ja ketä kritisoit.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistössä ovat nykyään ne kouluikään ehtineet lapset, joiden molemmat omat vanhemmat ovat vielä yhdessä saman katon alla. Neuvolassakin on normaali kysymys, ovatko perheen kaikki lapset samoilta vanhemmilta.
Ja tämä lisää kiusaamista, kun lapsen ahdistus ja kateus kasvaa liian suureksi sellaista kohtaan, jolla on ehjä yhtenäinen ja lämmin perhe.
Vierailija kirjoitti:
No kai joku mies perhepiiristä löytyy?
veli, eno, kaveri, naapuri?
Tai alakerran Rami, kun lapsen silmätkin on kuin sillä ;) ;)
-M52-
Vierailija kirjoitti:
Onhan se isä tietysti voinut olla töissäkin.. ihan kaikki ei vaan valitettavasti saa sitä aamua vapaaksi tuollaista varten. Itse olen paikannut ainakin kaksi kertaa miestäni noilla isänpäiväaamukahveilla. Ja hän ainakin kerran mua äitienpäiväaamupuurolla.
Eikö olisi parempi, ettei moisia puuroja järjestetä. Monet kokevat sen vain kiusallisena pakkopullana. Se voi jopa huonontaa lapsen asemaa lapsiyhteisössä jos a) vanhempi ei pääse, b) vanhempi pääsee, mutta juttu ei luista muiden vanhempien kanssa tai ei kuulu piireihin, tai on kovin ujo, c) vanhempaa ei ole.
Puurot taitavat olla tapa tarkistaa perheen olot ja vanhemmat, kyyläystä?
Vierailija kirjoitti:
Kuumia isejä oli tosiaan glögillä..nam nam
Silmäniloa meille hoitajillekin :)
Muistittehan laittautua itsekin silmäniloksi ja silmää vähän vinkata?
Mut kasvatti yh-äiti. Isästä ei todellakaan isäksi ollut.
Minä jatkan samaa jo hyväksi havaittua perinnettä. Lapsen isä muutti eron jälkeen ulkomaille. Joskus, erittäin harvoin, on yhteyksissä. Skypessä viesteilee. Synttärikortin saattaa lähettää.
Jaa, että isänpäiväkahveille?
En juo kahvia.