Olipa kurjaa taas katsella isättömiä lapsia kun

Mun miehen isä kuoli hänen ollessa 8-vuotias. Ei ollut enoa, setää, pappaa eikä isää. kyselin juuri miten asia järjestettiin isänpäivinä kun muut teki kortteja ja lahjoja. Mies ei edes muista. Joten tuskin traumoja. Mutta äitin, siskon ja tätien kanssa eläminen on tuottanut ilmeisen hyvää tulosta. 

Ja varmasti moni jonka isä nyt ei ollut paikalla jossain ärsyttävässä koulun tarjoilutapahtumassa juhlii sitten isin kanssa isänpäivänä...

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista huokuu minä minä ja tekosyyt.

Ei isänpäivä tule yllättäen. Voi suunnitella ja miettiä jo etukäteen.

Kyse lapsista, ei sinusta.

Ei se nyt vaan aina onnistu. Joskus on pakko istuva palaverissa. Mutta ehkä sinä et ole kovin keskeinen henkilö työpaikallasi.

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista huokuu minä minä ja tekosyyt.

Ei isänpäivä tule yllättäen. Voi suunnitella ja miettiä jo etukäteen.

Kyse lapsista, ei sinusta.

Mitkä ihmeen tekosyyt? Luuletko, että jokaisessa työpaikassa voi vain siirtää työpäivän alkamista tai loppumista omien mielihalujen mukaan? Joidenkin on vain oltava paikalla tiettyyn aikaan. Halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olivat leiponeet pipareita ja kahvitarjoilu koululla.

Toiset olivat isien kanssa, he palloilivat yksin.

Eikö edes ukki olisi voinut tulla?

Varsinkin pojat tarvitsee isää.

Tätä se on kun naiset tekevät lapsia miehen luullessa että se syö pillereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta tai halua osallistua päiväkoti- ja koulukarkeloihin. Itse olen äiti ja jätän kaikki nuo koulutapahtumat  väliin. En tykkää yhtään tästä kodin ja koulun lisääntyvästä yhteistyöstä. Esikoinen aloitti koulutiensä v. 2006. Silloin oli syksyisin ja keväisin pienimuotoiset vanhempainilla. Nyt pienempien sisarusten kanssa kodin ja koulun yhteistyö on paisunut aivan järjettömäksi. Joka toinen viikko on jotain koulun tai vanhempaintoimikunnan järjestämää ohjelmaa.

Jos itse olet epäsosiaalinen, täytyykö lapsestakin tehdä sellainen.

Paitsi etten ole epäsosiaalinen. En vain tykkää tästä uudesta koulukulttuurista, jossa ainakin meidän lasten koulussa tätä yhteistyötä on koko ajan. Täysin vierasta mulle. ÄItinikin ihmetteli vasta, kun muisteli ettei minun lapsuudessa ollut edes vanhempainiltoja. Silloin toki oli vanhemmille kunnon joulu- ja kevätjuhlat, mutta mitään iltatapahtumia muuten ei ollut koskaan.

Miten joku naapurinsetä liittyy isänpäivään? Jollain ei ole isää tai isoisiä elossa. Se on kurjaa mutta elämää eikä siihen ketä tahansa voi repäistä tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta tai halua osallistua päiväkoti- ja koulukarkeloihin. Itse olen äiti ja jätän kaikki nuo koulutapahtumat  väliin. En tykkää yhtään tästä kodin ja koulun lisääntyvästä yhteistyöstä. Esikoinen aloitti koulutiensä v. 2006. Silloin oli syksyisin ja keväisin pienimuotoiset vanhempainilla. Nyt pienempien sisarusten kanssa kodin ja koulun yhteistyö on paisunut aivan järjettömäksi. Joka toinen viikko on jotain koulun tai vanhempaintoimikunnan järjestämää ohjelmaa.

Jos itse olet epäsosiaalinen, täytyykö lapsestakin tehdä sellainen.

Ei saa sanoa "epäsosiaalinen" se on "introvertti",joka on sisäisesti paljon rikkaampaa elämää elävä kuin nämä kaiken maailman pinnalliset pälättäjät.

Eikä tälle syntymälahjalla (naama norsunvitulla) ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.

Meidän uusio-iskä ei mene sen takia kun sillä on krapula ja masennus ja jalat poikki:)

Meidän lapsen koulussa on onneksi luovuttu koko isän/äitienpäiväkahvituksista.

Onhan tuo tympeää niitä lapsia kohtaan joilta ei kukaan pääse kahville.

Ei meilläkään isä voi tuosta noin vaan ottaa aamua vapaaksi isänpäiväaamiaisen takia, se on sitten kokonainen palkaton vapaapäivä. Onneksi päiväkodissa oli fiksusti hoidettu niin että lapset isineen söivät aamiaisen viereisessä rakennuksessa ja lapset, joiden isät eivät päässeet, söivät normaalisti hoitajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuumia isejä oli tosiaan glögillä..nam nam

Silmäniloa meille hoitajillekin :)

Minä, silloin joskus kuumaksi (tai ainakin "ihana", nelikymppisen hoitsutätien mukaan) isiksi arvosteltu, kylläkin kuolasi niiden parikymppisten hoitsuharjoittelijapimujen kireitä farkkuja ja paitoja...ainoa syy käydä päikkyglögillä.

Vierailija kirjoitti:

Jospa niillä lapsilla on sitten kaksi äitiä. Näkyikö miespareja?

Ei miespareille anneta lapsia, koska tasa-arvo. 

robbe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat leiponeet pipareita ja kahvitarjoilu koululla.

Toiset olivat isien kanssa, he palloilivat yksin.

Eikö edes ukki olisi voinut tulla?

Varsinkin pojat tarvitsee isää.

Tätä se on kun naiset tekevät lapsia miehen luullessa että se syö pillereitä.

Aika säälittäväksi menee tämä keskustelun taso. Halit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmistössä ovat nykyään ne kouluikään ehtineet lapset, joiden molemmat omat vanhemmat ovat vielä yhdessä saman katon alla. Neuvolassakin on normaali kysymys, ovatko perheen kaikki lapset samoilta vanhemmilta.

Mun vanhemman lapsen luokalla on kaksi lasta, joiden isät ei asu saman katon alla. Nuoremman luokalla kaikkien vanhemmat asuvat yhdessä. Mutta ei noihin koulun tilaisuuksiin läheskään kaikki silti pääse.

Miten ihmeessä tiedät noin tarkkaan koko luokan perhesuhteet. Tämä siis puhtaasti ihmettelynä, ei kannanottona mihinkään.

ohis.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se isä tietysti voinut olla töissäkin.. ihan kaikki ei vaan valitettavasti saa sitä aamua vapaaksi tuollaista varten. Itse olen paikannut ainakin kaksi kertaa miestäni noilla isänpäiväaamukahveilla. Ja hän ainakin kerran mua äitienpäiväaamupuurolla.

Lapsellehan tuolla ei ole mitään merkitystä. Pääasia että vanhemmat saavat junailtua omat menonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmistössä ovat nykyään ne kouluikään ehtineet lapset, joiden molemmat omat vanhemmat ovat vielä yhdessä saman katon alla. Neuvolassakin on normaali kysymys, ovatko perheen kaikki lapset samoilta vanhemmilta.

Mun vanhemman lapsen luokalla on kaksi lasta, joiden isät ei asu saman katon alla. Nuoremman luokalla kaikkien vanhemmat asuvat yhdessä. Mutta ei noihin koulun tilaisuuksiin läheskään kaikki silti pääse.

Miten ihmeessä tiedät noin tarkkaan koko luokan perhesuhteet. Tämä siis puhtaasti ihmettelynä, ei kannanottona mihinkään.

ohis.

Katsos kun toiset ihmiset on sosiaalisia ja seurallisia ja keskustelevat asioista.

Sivuun jäävät ja syrjäänvetäytyvät jäävät monesta paitsi.

Kannattaa osallistua niihin kerhojen ja koulujen tilaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se isä tietysti voinut olla töissäkin.. ihan kaikki ei vaan valitettavasti saa sitä aamua vapaaksi tuollaista varten. Itse olen paikannut ainakin kaksi kertaa miestäni noilla isänpäiväaamukahveilla. Ja hän ainakin kerran mua äitienpäiväaamupuurolla.

Lapsellehan tuolla ei ole mitään merkitystä. Pääasia että vanhemmat saavat junailtua omat menonsa.

Yhdellä päivällä harvoin on kovinkaan suurta merkitystä lapselle. Kyllä minusta melko pienikin lapsi ymmärtää että vanhemmilla on esim. työvelvoitteita joita ei voi aina siirtää sen takia että vanhempi pääsisi osallistumaan. Asia on toki eri jos vanhempi ei koskaan osallistu mihinkään mikä on lapselle tärkeää. Tai pettymys siitä että vanhempi ei ole läsnä lapsen elämässä on jatkuvaa.

Toisinaan valitettavasti on tilanteita jolloin sille pettymykselle ei voi mitään. Ikävä esim. kuollutta vanhempaa kohtaan poistuu sillä että siivotaan mahdollisimman hyvin kaikki tilanteet lapsen elämästä pois jossa pettymys ja ikävä voisi konkretisoitua. Lapsi tietenkin tarvitsee tukea siihen jatkuvan ikävän käsittelyyn ja erityisesti tilanteissa joissa pettymys tulee esille, esim. tilanteessa jossa ei voikkaan tehdä isälle korttia vaikka (lähes) kaikki muut niin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai joku mies perhepiiristä löytyy?

veli, eno, kaveri, naapuri?

Meillä on kummallakin vain siskoja :( surullista.  Ukit eivät ole lähettyvillä käytettävissä ja mies oli töissä. Joku puolituntematon naapuriko meidän olisi pitänyt repäistä pojalle isäksi sinne koulun tapahtumaan?!

Isäni kuoli kun olin lapsi ja pakko myöntää että ne isänpäiväaskartelut ja tilaisuudet joissa muiden isät olivat paikalla olivat ikäviä.

Mutta vielä kamalampaa olisi ollut jos minulle olisi järkätty joku varaisi niihin tilaisuuksiin. Se olisi jotenkin alleviivannut isättömyyttäni.

Aikuisten osoittama sääli tuntui aina todella pahalta ja joku varaisi olisi tuntunut säälin huipennukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmistössä ovat nykyään ne kouluikään ehtineet lapset, joiden molemmat omat vanhemmat ovat vielä yhdessä saman katon alla. Neuvolassakin on normaali kysymys, ovatko perheen kaikki lapset samoilta vanhemmilta.

Mun vanhemman lapsen luokalla on kaksi lasta, joiden isät ei asu saman katon alla. Nuoremman luokalla kaikkien vanhemmat asuvat yhdessä. Mutta ei noihin koulun tilaisuuksiin läheskään kaikki silti pääse.

Miten ihmeessä tiedät noin tarkkaan koko luokan perhesuhteet. Tämä siis puhtaasti ihmettelynä, ei kannanottona mihinkään.

ohis.

Katsos kun toiset ihmiset on sosiaalisia ja seurallisia ja keskustelevat asioista.

Sivuun jäävät ja syrjäänvetäytyvät jäävät monesta paitsi.

Kannattaa osallistua niihin kerhojen ja koulujen tilaisuuksiin.

Juu juu. Yksityinen elämäni on yksityistä elämääni. Olen seurallinen, omilla ehdoillani. Tuntikaupalla jonninjoutavaa keskustelua jonkun Pirkko Möttösen kanssa... Ei kiitos:)

Kyllä nämä asiat voivat jättää trauman pienen lapsen mieleen. Kun tuntee olonsa ulkopuoliseksi, se mitä itseltä puuttuu tulee tosi vahvasti esiin tuollaisissa tilaisuuksissa. Itseltäni isä kuoli ennenkuin aloitin edes koulua, ja onneksi ei ollut tuollaisia tilaisuuksia!!  Ja jos olisi ollut, olisi kyllä ollut kiva kun mukaan olisi tullut setä, eno tai pappa. Silloinkin voin kuvitella että lapset olisivat saattaneet ilkkua että "eihän tuo ole sun isä". 

Edelleen on mielessä jokasyksyinen ahdistus siitä, kun käsketään tehdä isänpäiväkortti ja ei ole isää jolle sitä tehdä. Tein aina papalle, ja sitten kaikki ihmetteli miksi teen papalle. Tuolloin 90-luvun alussa eroaminen ei ollut vielä niin yleistä, ja olin luokastani ainut jolla isää ei ollut. Pienen lapsen silmin juuri se erilaisuus verrattuna muihin oli pahinta. Jos olisi ollut joku muukin jolla ei isää ole, olisi tuo korttiasiakin ollut helpompi käsitellä. 

Ja tähän on nyt turha naureskella että kylläpä on pienestä traumat tulleet. Kyllä isättömyys tai isän menettäminen hyvin nuorena on lapselle elämän suurimpia traumoja joita sitten kantaa mukanaan koko elämänsä. Edelleen isänpäivät ovat surullisia, mutta tietenkin ne kestää paremmin. Mutta ulkopuoliseksi edelleen tuntee itsensä kun työpaikalla kahvipöydässä muut suunnittelevat isänpäivän askareita. Enää kun ei ole edes pappoja eikä vielä omia lapsia. 

Jos jotain saisin toivoa muille lapsille jotka ovat nykypäivänä samassa tilanteessa, niin joustoa koulun/päiväkodin puolesta, varsinkin kun eroaminen ja sateekaariperheet ovat yleistyneet. Että sanottaisiin jo siinä isänpäivänvierailun/kortinteon yhteydessä että kortin voi tehdä lapsen elämän tärkeälle henkilölle ja kouluun/päiväkotiin voi tulla vierailemaan lapselle tärkeä henkilö. Jos kaikki tuo rajataan vain isään, niin se on lapselle hirbeän suppea ja ahdistava määritelmä, jos ei isää ole.