Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Turhuuden markkinoilla menny paljon elämästä,asiat joide peräs juoksi onkin osottautunu pelkäks kuplaks tarkemmas analyysis. Jeesuksee verrattuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun 4-vuotiaana ollessani istuttiin äidin kanssa keittiön pöydän ääressä, syötiin näkkileipää ja tilattiin yves rocherilta huivi ja hajuvettä. Yhtäkkiä näkkileipäpaketista mönki sokeritoukka ja meitä inhotti että olimme syöneet sitä näkkäriä. Tästä on aikaa yli 30 vuotta.
Rabat-kaupan koteihin jaettavassa mainoksessa oleva listaus tai hinnasto vauvanvaipoista about vuonna 1990: "Bona, Bona, Bona, Tutteli, Tutteli, Tutteli, Bona, Piltti, Bona, Piltti, Infa, Infa, Infa, Infa, Lenina, Päivänsäde valmistusvaipat, Libero, Rabat"
Muistan, kun Bumtsibumissa kysyttiin, montako kertaa kappaleessa "Pieni mies" sanotaan pieni mies? Vastaaja oli muistaakseni Isto Hiltunen ja hän vastasi oikein ja vastaus oli 42.
Esko. -No hei, äiti täällä. Ajattelin vaan, että kai sä nyt varmasti muistit kertoa isälle kaikki ohjeet? -Joo joo. Siis ehdottomasti! -Sylvesterin ruoka on sinisessä muovipurkissa ja eilinen kanapata keltaisessa törpössä. -Ai jaa. Voi olla, et mä oon ollu tilapäisesti värisokee. -Esko! -Tota, pitäiskö sille soittaa? Haloo? Haloo?
Radiolinjan GSM - Jotta suomalaiset voisivat puhua enemmän
Paranna perheen puhevälejä Radiolinjan GSM-liittymällä. Saat 100 markalla ilmaista puheaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lakanoiden mankelointi/ venytys (suoristaminen)
Vierailija kirjoitti:
Mun lähetin palkka vuonna 1970 oli 400markkaa ja ns.kuukausikortti maksoi 34mk
Nykyrahassa 684€ ja kuukausikortti 60€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Roskat on taas viemättä vaikka me eilen selvästi sovittiin. Ja kaikki vaatteet on joka päivä hujan hajan pitkin eteisen lattiaa. Mitä mä oon tehny väärin? Mahdutko sä tohon edes nukkumaan? Voi herranjestas! Ja sitten vielä vitonen tästä kokeesta! Kuunteletko sä edes?" Tekstaa Plussaa Sonera GSM:llä "Minun puhelin." Plussaa tekstiviesteistä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Saatan muistaa esim. pari vuotta sitten näkemäni rekisterikilvet yhden ajomatkan aikana. Oikeastaan ajalla ei ole väliä, eikä tietomäärällä - informaationa se on kaikki mielessä yhtä luontevasti... ja TURHASTI. Ei se tosin minua häiritse, että muistan. En osaa kuvitella, että en muistaisi.
Olen varovainen puhumaan muististani, koska minulla on kokemusta siitä, että ihmiset alkavat siitä kuultuaan käyttäytyä oudosti. Harva ymmärtää. Osa suuttuu, pakenee, tai jopa salakuvaa, vaikka olen hyväntuulisesti puhunut. Olen tajunnut, että ominaisuuteni saattaa olla heille uhkaava. Eikä se sitten ole minustakaan kivaa huomata, että täysin tahattomasti järkytin tai ärsytin. En tiedä, uskoivatko kaikki mitä puhuin, mutta reaktiot olivat minulle yllättäviä.
Tulin tähän ketjuun, koska olin etsimässä elokuvaa jota voisin katsoa, ja löysin nimen Good Will Hunting; en ole nähnyt ko. leffaa, mutta näin siitä YouTubessa klipin ja ajattelin: tuolta tuntuu huomata, että muiden muisti ei olekkaan samanlainen, kuin oma. Että oma on olennaisesti erilainen. Se on vähän haikeakin realisaatio. Sitä helposti tuntee itsensä silloin vähän kummajaiseksi - vaikka toisaalta, on samalla niin tavallinen.
Olen miettinyt, onko kaltaistani paljonkin. Minä EN VOI olla ainoa. Jos olen, alkaa minuakin pelottaa... Olen varma että löytyy, meitä ihmisiä on niin paljon ja moni on monessakin suhteessa minua erikoisempi.
Mut joo, välillä turhan muistaminen on suorastaan... vitsi. Kaikkeen tottuu kyllä.
Spontaanin muistamisen hillitsee monikin asia, silloin mielessä ei ole kuin lähinnä perusaistiminen.
Joinakin päivänä olen vähän hajamielinen, esim. jos on melkein flunssaa (en koskaan sairasta voimakkain oirein).
Nyt kun kirjoitin tämän, tuntuu kuin olisin kirjoittanut hassuja, mutta kyllähän monikin muistaa turhaa. Olisipa muuten tylsää, jos ei muistaisi kuin hyödyllistä - miten asioita voisi pohdiskella?
Kaiken muistavia ihmisiä on olemassa, et ole ainoa laatuaan. Hyvin vähän kyllä, suurimmalla osalla ihmisistä työmuisti ja pitkäaikaismuisti ovat rajallisia, kun uutta tietoa tallentuu, niin vanhaa pyyhkiytyy pois - eikä aina se poispyyhkiytyvä tieto ole turhaa, triviaalia, vaan se voi ollla hyvinkin tärkeää, mutta aivoen mielestä poisheitettävää.
Suurin osa ihmisistä muistaa hyvinkin turhia asioita hyvinkin pitkien aikojen takaa, se ei ole mitenkään poikkeuksellista - mutta että muistaisi kaiken näkemänsä, kuulemansa, tuntemansa, kokemansa, se on todella harvinaista. Jotkut näistä supermuistajista ovat kertoneet, että he toivoisivat, etteivät muistaisi kaikkea niin hyvin, koska myös ikävät asiat ovat täysin kirkkaina mielessä, läheisten kuolemat, parisuhteen ongelmat, talousvaikeudet, lapsuuden kiusaamiskokemukset, sairastumset. En ole ihan varma, että haluaisinko muistaa kristallinkirkkaasti, miltä tuntui olla kolme päivää vatsataudissa...
Sari Siikander sanoi eräässä koulutuksessa, että kannattaa aina yhdistää uuden ihmisen nimi johonkin itselle tuttuun asiaan. Että jos tapaa Närhi- nimisen henkilön, niin voi ajatella vaikka että närhen munat on pienet ja siniset... ja sen jälkeen saikin sitten muut ihmetellä kun Närhi jäi ikuisesti mieleen.
Ja minä taas muistan tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmönenkin tuli opeteltua käsipyyhetelineestä teininä.
Kertavedolla saatte 20 cm puhtaaksipestyä, hygieenistä ja bakteeritonta käsipyyhettä 30 metrin rullasta.
Med ett drag erhåller ni 20 cm rentvettad, hygienisk och bakteriefri handuk från 30 meters rulle.
Äidilläni oli 1960-luvun loppupuolella työväenopiston ruotsinkielen oppivihkonen. Muutama vihkosen lause hymyilyttää vieläkin. Kissa on katt, koira on hund, pappi on präst, hevonen on häst. Varmaan oli tosi tärkeä oppia nämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupoikana kävin broidien kanssa Lauttasaaressa, Pyrkän kentällä luistelemassa. Olemme suomenruotsalaisia ja juttelimme niitä näitä, kun vastaan tulee smanikäinen poika joka sanoo: Saatanan riisipuikot, menkää takaisin Ruotsiin. En ollut silloin käynyt kertaakaan Ruotsissa. On tuota "rasismia" ollut aikaisemminkin.
Kävin kansakoulun ensiluokkia 60-luvulla ja minun piti olla pois pari päivää. Ope antoi läksyksi uskonnon kirjasta kappaleen, jossa Joosef heitettiin kaivoon ja myytiin orjaksi. Läksy piti kuulustella, kun taas palaan kouluun. Tähän mennessä kuulustelua ei ole tehty, mutta se on jäänyt kiintolevylle muistiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli 1960-luvun loppupuolella työväenopiston ruotsinkielen oppivihkonen. Muutama vihkosen lause hymyilyttää vieläkin. Kissa on katt, koira on hund, pappi on präst, hevonen on häst. Varmaan oli tosi tärkeä oppia nämä.
Ruotsinkielisen seurakunnen kotieläinpuistossa tarpeellisia.
Ikuisesti on jäänyt mieleen ekaluokan opettaja 70-luvun lopulta. Tavausläksyä kuulusteltiin riveittäin. Muut ei olleet valmistautuneet, paitsi minä. Opettaja erikseen mainitsi, että koko rivi jää koulun jälkeen lukemaan läksyä, kun kukaan muu kuin "Kaisa" ei ole opetellut sitä kunnolla. Laiskanläksyä sain siis palkaksi tunnollisuudesta. Tuo on ainoa asia, joka opettajasta on jäänyt mieleen. Vaikka kuinka yritän kaivaa muistiani, en muista hänestä mitään hyvää. Pärjäisin vallan hyvin ilman tätä muistoa, mutta se on ja pysyy. Paljon kaikkea tärkeämpää on sen sijaan unohtunut vuosien varrella.
Ruotsin kirjassa oli joskus yli 50 vuotta sitten virke Jag har aldrig sett en så fin hund som Sessan. En ymmärrä, miksi tämä on jäänyt mieleen!
Muistan myös yli 30 vuoden takaisen työnantajayritykseni Y-tunnuksen (siihen aikaan käytettiin nimitystä LY-tunnus).
Paljonkos leikataan? -No, ei ainakaan Timon mitalla. -Ei nyt ihan Timon mitalla sentään!
Erästä tietä kulkiessani muistan aina, että yhdessä punatiilitalossa oli tosi pelottava musta koira. Vieläkin vilkuilen pihan suuntaan, josko se hyökkää jonkin puskan takaa. Aikaa kulunut yli 40 vuotta.
Muistan M-junan ruotsinkielisen kuulutuksen, joka kuului kun lähdettiin Vantaankosken asemalta Helsinkiin. Nykyään osaan ruotsia, mutta kuulutus on yhä päässäni tässä muodossa:
"Dehär är ämtooget till helsinfors bistannar po alla stastunar, piljetter kan skööppas po avdeelningar med piljetterseljingsmärken. Treevlig reessa."
Ja sama suomeksi
"Tämä on M-juna Helsinkiin. Pysähdymme kaikilla asemilla. Matkalippuja voi ostaa osastoista, jotka on merkitty lipunmyyntitunnuksin. Hyvää matkaa"
😅