Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Kaikki ääliömäiset kysymykset Passeli- ja Aromipesämainoksista.
Esim. "Siirrymme pian käyttämään euroja. Voiko ohjelmalla laskuttaa myös euroina?"
"Voiko hernekeittoon laittaa jotain muuta kuin kinkkua?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin mummun ja papan kanssa leikkipuistoon joskus lämpimänä iltana. Taivas oli kokonaan oranssi! Vanhemmat oli jossain "aikuisten matkalla". Mutta en ole oikeasti koskaan sen jälkeen nähnyt yhtä kaunista taivasta.
Kysymys Greed-visailusta: Mikä on koto?
Nepalilainen istuin
Turkkilainen maja
Japanilainen soitin
Arabialainen mauste
Saamelainen lyömäase
Meillä oli limsakone jo joskus 80-luvun alussa, sinne putken sisään laitettiin lasipullo ja sieltä sai hiilihappoa kun painoi napista. Sen jälkeen maku mikä yleensä "jaffaa".
Jos laittoi maun ensin se seos räjähti pöydälle =D
Ja siinä laitteessa luki "Kolsyra altid innan" tai jotain sinnepäin, sori huono ruotsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
In Finland vi häv tis ting koold Reilu Meininki. Atria Gotler.
Kevyt Gotler. It is laitter bat Reilu Meininki, tuu.
Onnenpyörässä ratkaisuna oli joskus: "Keskipäivä on latinaksi meridies"
Kilpailija yritti ratkaista ja sanoi: Keskipäivä on latinaksi merimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lähetin palkka vuonna 1970 oli 400markkaa ja ns.kuukausikortti maksoi 34mk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen ruotsin kirjan Bossen puhelinnumero oli tretton två noll ett (13201).
Yläasteen ruotsin kirjassa oli sellainen "bändi" kuin Het Potatis, kirjan nimi taisi olla Nya Vindar, mutta tuosta en ole aivan varma. 90-luvulta tuo muisto.
Sommaren är här, sommaren är här
I morgon, i morgon
vad är i morgon....
Jaaha. Taas on kaikki muut autoilijat törttöilleet. -Kaikenlaisia törttöjä taas liikenteessä! -Mmm.
Talouspaperin jos se on muistanu niin mä oon todella yllättyny. -Toit sä sen talouspaperin?
Se on kyllä jännä toi että kun on nälkä, niin kaikki on pikkusen hankalaa. -No missäs ihmeessä kaikki haarukat on?
Ja persiljaahan ei tietenkään voi syödä. Mut sit kun se saa syötävää, niin siitä tulee ihan eri ihminen. -Kuule, mentäskö illalla teatteriin?
Hyvä ruoka, parempi mieli. Atria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan parin kaverin lapsuudenkodin lankapuhelinnumerot ja kaverin isän auton rekisteritunnuksen.
Kun käytin ensimmäistä kertaa elämässäni mikroaaltouunia, poltin jauhelihapihvin karrelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turha katua menneitä. Nyt mennään uutta polkua(virheistä pitää kyllä oppia!)
Näidenkö wc-raikastimien pitäisi pitää minut puhtaana ja raikkaana? Pthui!
Minä muistan tarkasti ilkeät kommentit joita joku on minulle päin naamaa sanonut. Jopa sieltä ala-aste ajoista saakka.
En ole niistä mitenkään erityisen katkera, vihainen tai muutenkaan niihin ei liity mitään suurta tunnetta, mutta muistan ne silti. Toivoisin etten muistaisi.
Kyllä. Saatan muistaa esim. pari vuotta sitten näkemäni rekisterikilvet yhden ajomatkan aikana. Oikeastaan ajalla ei ole väliä, eikä tietomäärällä - informaationa se on kaikki mielessä yhtä luontevasti... ja TURHASTI. Ei se tosin minua häiritse, että muistan. En osaa kuvitella, että en muistaisi.
Olen varovainen puhumaan muististani, koska minulla on kokemusta siitä, että ihmiset alkavat siitä kuultuaan käyttäytyä oudosti. Harva ymmärtää. Osa suuttuu, pakenee, tai jopa salakuvaa, vaikka olen hyväntuulisesti puhunut. Olen tajunnut, että ominaisuuteni saattaa olla heille uhkaava. Eikä se sitten ole minustakaan kivaa huomata, että täysin tahattomasti järkytin tai ärsytin. En tiedä, uskoivatko kaikki mitä puhuin, mutta reaktiot olivat minulle yllättäviä.
Tulin tähän ketjuun, koska olin etsimässä elokuvaa jota voisin katsoa, ja löysin nimen Good Will Hunting; en ole nähnyt ko. leffaa, mutta näin siitä YouTubessa klipin ja ajattelin: tuolta tuntuu huomata, että muiden muisti ei olekkaan samanlainen, kuin oma. Että oma on olennaisesti erilainen. Se on vähän haikeakin realisaatio. Sitä helposti tuntee itsensä silloin vähän kummajaiseksi - vaikka toisaalta, on samalla niin tavallinen.
Olen miettinyt, onko kaltaistani paljonkin. Minä EN VOI olla ainoa. Jos olen, alkaa minuakin pelottaa... Olen varma että löytyy, meitä ihmisiä on niin paljon ja moni on monessakin suhteessa minua erikoisempi.
Mut joo, välillä turhan muistaminen on suorastaan... vitsi. Kaikkeen tottuu kyllä.
Spontaanin muistamisen hillitsee monikin asia, silloin mielessä ei ole kuin lähinnä perusaistiminen.
Joinakin päivänä olen vähän hajamielinen, esim. jos on melkein flunssaa (en koskaan sairasta voimakkain oirein).
Nyt kun kirjoitin tämän, tuntuu kuin olisin kirjoittanut hassuja, mutta kyllähän monikin muistaa turhaa. Olisipa muuten tylsää, jos ei muistaisi kuin hyödyllistä - miten asioita voisi pohdiskella?
Alue: Aihe vapaa
Rinnastuskonjuktiot = ja, sekä, sekä-että, -kä, eli, tai, joko tai, vai, mutta, vaan, siksi, siis, sillä, näet, nimittäin.